Onko täällä ADD lasten vanhempia?

Onko kellään tietoa tuosta lukioon pystymisestä?

Minua itkettää lukea näitä.... oma 14-v poikani sai add-diagnoosin n vuosi sitten ja se kyllä selkeytti asiaa. Nämä kuvaukset täällä ovat erittäin tuttuja meillekin :( lisäksi olen syyllistänyt itseäni hirveästi siitä, että hermostun pojan hitauteen joka tuntuu tahalliselta kiusanteolta.

Conserta auttaa kyllä mutta ei poista ongelmaa. Koulu sujuu kehnosti ja poika käy pienryhmässä. Onneksi kavereita on mutta vapaa-aika menisi täysin pelatessa jos en rajoittaisi. Tulevaisuus huolettaa. Mihin työhön lapseni kykenee? Voiko koskaan asua yksin?

joo täällä samoja huomioita. Koko peruskouluaika meni siinä että opettajat totesivat, että mukavastihan me täällä pienluokalla pärjätään. No, peruskoulu loppui, luokka vaihtui, opettajat vaihtuivat ja kaikki hajosi käsiin. Nyt ollaan jonossa lääkärille jotta saataisiin lääkitys.

5 jatkaa: pojalla myös as-diagnoosi. Kävi kaksi jakso neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa, mutta en huomannut siitä mitään erityistä muutosta

Hei ADD:n lääkitsemisestä? Mitä hyötyjä olette kokeneet lapsen saaneen? Mitä haittoja? Eikös tuolla lääkityksellä yleensä hillitä levottomuutta? Kummallista, jotta ADD lapsestani pitäisi entistäkin passiivisempi tehdä? Sitten ei kyllä enää onnistu mikään. Tarttis muutamaa raivaria varten vaan täsmälääkkeen vaikka injektiona jotta kun itsehillintä katoaa vois tuikata vaan tarpeeseen.

Missä päin asutte? Mikä kaupunki täällä meillä sama ongelma!

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 16:36"]

Vähän samat kokemukset on. Tosin oireisto on onneksi melko lievä mutta omasta mielestä olisi korjaavia ja kuntouttavia asioita tehtävä nyt, kun ongelmat eivät vielä kauheasti ole haitanneet toimintaa eikä sitten, kun kaikki on pielessä. Tarkkaavaisuushäiriöön ja oman toiminnan ohjauksen ongelmiin liittyy omalla lapsella myös hahmotusongelmia ja motorisia ongelmia, etenkin hienomotoriikassa ja oman kehon ja liikkeiden hahmottamisessa. Mm. kirjoittaminen erittäin kömpelöä edelleen. Huolimattomuusvirheitä, kirjojen ja läksyjen unohtelua on jatkuvasti. Kaikki pitää ohjata edelleen melkein kädestä pitäen. Opettajalta tulee lähinnä kommenttia, että "yrittäisit muistaa paremmin". Hmmm... vähän kuin cp-vammaiselle sanoisi, että yrittäisit nyt vain kävellä paremmin tai epilepsiapotilaalle, että yritä olla nykimättä ja kouristelematta... 

Omalla kustannuksella on käyty neuropsykologisessa arviossa ja toimintaterapeutilla arviossa ja on suositeltu toimintaterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta mutta kunta evännyt. Ohjattiin kyllä johonkin kymmenen kerran touhujumppaan, josta nyt oli ihan yleistä liikunnan iloa mutta esim. käsien hienomotoriikkaa siellä nyt ei mitenkään treenattu. Lastenpsykiatrilla käytiin myös yksityisesti arviossa ja sieltä nyt viimeisin suositus neuropsykologiseen kuntoutukseen, ei ole vielä vastattu mitään, laput jätetty lokakuussa...

Koulussa poika on jonkun vapaatuntia pitävän opettajan (ei erityisopettajan) viikottaisessa "erityisopetuksessa" parin muun pojan kanssa, lähinnä ilmeisesti pelailevat jotain pelejä, jotain liike- ja tasapainoharjoituksia on joskus. Hyvä sekin tietysti mutta ei ehkä korvaa kuitenkaan kuntoutuksen ammattilaisen työtä.

Mitään yhtenäistä hoitoketjua/ohjausta/kotiohjeita ei kukaan ole mistään meille neuvonut tai ohjeistanut. Itse on tutkimuksiin hakeuduttu ja kaikki maksettu itse, itse on asiaa opiskeltu. Mutta niin kauan kuin poika ei opettajaa tai muita lapsia häiriköi, saa kaikki häiriöt ja ongelmat jäädä ilmeisesti tutkimatta ja hoitamatta... ei se mitään, jos kirjoituksesta ei saa mitään selvää, kengännauhojen solmiminen tai kellon opettelu on todella haastavaa, asioista puolet unohtuu sillä hetkellä kun ne on sanottu, itsetunto on huono, kun ei osaa samoja asioita kuin ikätoverit - ja nyt ei puhuta siis eka- tai tokaluokkalaisesta enää....

Ilmeisesti samoja ongelmia muillakin? 

[/quote]

siis jatkoa edelliseen saatiin vastaus ettei yksityisesti hankitut neuropsykologin lausunnot tai neurologin lausunnot ole päteviä pitää mennä TYKSIN kautta ja jumaleisson miten hidasta on hoitoonohjaus. Täällä ainakin jonoa piisaa, menetään vuosia ja ongelmat kulminoituu...mä meen seuraavan kerran pesäpallomailan kera vaatimaan lapseni oikeuksia!

Uuden oppilashuoltolain mukaan psykologille pitää päästä ilman pitkää jonotusta. Tarkista asia.

Nää kirjoitukset ovat kuin meidän poika (11v). Vasta nyt saatu diagnoosi ja lääkitys.
Olemme taistelleet tutkimuksista jne 5 vuotta. Edelleen taistellaan koulun kanssa kun eivät tajua mitään. Kaikkea apua luvataan ja ehdotetaan, mutta mitään ei tapahdu. Esim. ope lupasi että joku (hän, assari, eritysope) katsoo että poila merkannut läksyt ja että kirjat repussa. Kun vslitin opelle ettei tämä ole toiminut sain vastaukseksi ettei heillä ole resursseja tähän. Aaaaarghh.
Elämä on työtä vuorotta.
Olen itse ihan loppu. Panikoin, ahdistaa.

Lääkitys ei missään eikä koskaan saisi olla ensisijainen hoitokeino...maailmalla ollaa ottamassa takapakkia hurjan lääkkeiden määräilyn jälkeen kun on havaittu niiden aiheuttavan runsaasti itsemurhia alakouluikäisillä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä! Olisikohan nämä tiedot vaikuttaneet lääkevastaisuuteen Suomessa? USA:ssa näiden lääkkeiden pakkauksiin on vaadittu painettavaksi varoituksia em. Asioista. Myös äkkikuolemia on raportoitu syy sydämen vaikeat rytmihäiriöt joita nämä adhd/add lääkkeet aiheuttaa varsin usein.

Auttaisikohan kahvi? Siis jos aivot meinaavat upota unikoomaan, niin kofeiini piristää.

On. Avun saaminen yhtä helvettiä ja ollaan jouduttu tappelemaan koulun ja hoitavan tahon kanssa urakalla.

Psykologit oli alkuksi tutkimuksia vastaan ja huutamalla sain tutkimukset. Tuli diagnoosi. Olivat sitten huuli pyöreänä, että ohhoh, kun ei osattu epäillä. Etsittiin vikoja kotoa, kavereista ja jopa sisaruksista.

Onneksi dg kulkee suvussa, joten osattiin itse epäillä. Pitäis kuulema koheltaa, höpöttää, heilua ja häiriköidä, että on tarkkaavaisuushäiriö.

Pitkä tie takana ja ollaan saatu hommat kulkemaan. Tosin sillä seurauksella, että uuvuttiin miehen kanssa molemmat vuosien taistelusta.

ADD on v-mäinen, kun oireet alkavat haitata vasta kouluiässä ja silloin tyrkyttään masennusta tai muuta psyykehuttua syyksi. Mutta kun hoito saatu reilaan, niin väittäisin, että meillä.on mitä herttaisin ja luovin lapsi mitä olla ja voi :)

Huh, juuri mun ADD:ni tuolla tuskailee enkun tehtävien kanssa. Räyhää ja vääntää itkua teatraalisesti, koska haluaisi mun seisovan vieressä neuvomassa joka hetki. Välillä pännii niin pahasti noi raivarit

2

Meidän 14v tarvitsee yhä apua että saa luettua läksyt

Pystuykö add pärjäämään lukiossa, jos on älykkyydeltään keskitasoinen?

Kysyisin, onko teidän ADd-lapsilla harrastuksia ja jos, niin millaisia? Omani selvästi pelkää fyysistä kontaktia esim. liikkatunnila eikä jaksa keskittyä mihinkään tarkkuutta vaativaan. Voisiko koskaan pärjätä joukkuelajissa?

Hei meillä myös itse hakeuduttu neuropsykologisiin tutkimuksiin, mitä saitte hoidoksi, neuropsykologista kuntoutusta? Entä kela, miten suhtautuu? Meillä 10v tietyiltä osa-alueilta aikuisen tasolla, joten tää professori joka ei osaa kengännauhojaan solmia ilmiö osuu täällä kohdilleen, mutta miten suhtautuu koulu ... ihan kuutamolla ovat! Tukitoimia ei osata kohdentaa tai järjestää ja kaupunki säästää. Perustetaanko oma yhdistys?

Vähän samat kokemukset on. Tosin oireisto on onneksi melko lievä mutta omasta mielestä olisi korjaavia ja kuntouttavia asioita tehtävä nyt, kun ongelmat eivät vielä kauheasti ole haitanneet toimintaa eikä sitten, kun kaikki on pielessä. Tarkkaavaisuushäiriöön ja oman toiminnan ohjauksen ongelmiin liittyy omalla lapsella myös hahmotusongelmia ja motorisia ongelmia, etenkin hienomotoriikassa ja oman kehon ja liikkeiden hahmottamisessa. Mm. kirjoittaminen erittäin kömpelöä edelleen. Huolimattomuusvirheitä, kirjojen ja läksyjen unohtelua on jatkuvasti. Kaikki pitää ohjata edelleen melkein kädestä pitäen. Opettajalta tulee lähinnä kommenttia, että "yrittäisit muistaa paremmin". Hmmm... vähän kuin cp-vammaiselle sanoisi, että yrittäisit nyt vain kävellä paremmin tai epilepsiapotilaalle, että yritä olla nykimättä ja kouristelematta... 

Omalla kustannuksella on käyty neuropsykologisessa arviossa ja toimintaterapeutilla arviossa ja on suositeltu toimintaterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta mutta kunta evännyt. Ohjattiin kyllä johonkin kymmenen kerran touhujumppaan, josta nyt oli ihan yleistä liikunnan iloa mutta esim. käsien hienomotoriikkaa siellä nyt ei mitenkään treenattu. Lastenpsykiatrilla käytiin myös yksityisesti arviossa ja sieltä nyt viimeisin suositus neuropsykologiseen kuntoutukseen, ei ole vielä vastattu mitään, laput jätetty lokakuussa...

Koulussa poika on jonkun vapaatuntia pitävän opettajan (ei erityisopettajan) viikottaisessa "erityisopetuksessa" parin muun pojan kanssa, lähinnä ilmeisesti pelailevat jotain pelejä, jotain liike- ja tasapainoharjoituksia on joskus. Hyvä sekin tietysti mutta ei ehkä korvaa kuitenkaan kuntoutuksen ammattilaisen työtä.

Mitään yhtenäistä hoitoketjua/ohjausta/kotiohjeita ei kukaan ole mistään meille neuvonut tai ohjeistanut. Itse on tutkimuksiin hakeuduttu ja kaikki maksettu itse, itse on asiaa opiskeltu. Mutta niin kauan kuin poika ei opettajaa tai muita lapsia häiriköi, saa kaikki häiriöt ja ongelmat jäädä ilmeisesti tutkimatta ja hoitamatta... ei se mitään, jos kirjoituksesta ei saa mitään selvää, kengännauhojen solmiminen tai kellon opettelu on todella haastavaa, asioista puolet unohtuu sillä hetkellä kun ne on sanottu, itsetunto on huono, kun ei osaa samoja asioita kuin ikätoverit - ja nyt ei puhuta siis eka- tai tokaluokkalaisesta enää....

Ilmeisesti samoja ongelmia muillakin?