Vastaa rehellisesti: Vittumaisin piirteesi parisuhteessa?

Laiskuus

Mustasukkaisuus, puhumattomuus, änkyröinti

Jänkkääminen ja nalkutus!

Otan asioista liian herkästi itteeni ja joskus käyttäydyn marttyyrimaisesti. 

Olen oma itseni. En ole riippuvainen puolisostani, mutta yritän sietää häntä.

Se, että en erityisesti ole kiinnostunut parisuhteesta ja näin ollen olen paljon poissa kotoa harrastuksissa ja muissa menoissa sekä eroan helposti. Nykyiselle kumppanille tämä kyllä sopii, koska on itse samanlainen mutta yleisesti on tuntunut aiheuttavan ongelmia.

Argh, tuskallinen aloitus... =D Varmaan samat kuin nelosella. Lisäksi mulla on tapana lukea toisinaan rivien välistä ja takertua melko epäolennaisiin seikkoihin mitä mies-polo sattuu livauttamaan, ja kääntelen ne niin, että mies näyttää riitojen yhteydessä mahdollisimman suurelta syntipukilta. Olen verbaalisesti miestä lahjakkaampi ja käytän tätä melko surutta hyväkseni tietyssä mielentilassa. Onnekseni (vai miehen onneksi?) tiedostan nämä seikat ja pyrin olemaan toimimatta niin... Mutta edukseni, en nalkuta, en kyttää enkä pihtaa! =)

Mä en pihtaa, nautin seksistä paljon, se on parasta tässä suhteessa.

Mutta. Eristäydyn myös. Haluan omaa rauhaa, ja jos en sitä saa, en ole arjessa ollenkaan läsnä. En puolisolle enkä lapsille. Olen kamala.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 13:36"]Se, että en erityisesti ole kiinnostunut parisuhteesta ja näin ollen olen paljon poissa kotoa harrastuksissa ja muissa menoissa sekä eroan helposti. Nykyiselle kumppanille tämä kyllä sopii, koska on itse samanlainen mutta yleisesti on tuntunut aiheuttavan ongelmia.

[/quote]

Miksi sitten olet parisuhteessa, jos se ei sua kiinnosta?

Olen aina oikeassa.

Minulla on pitkä muisti. :)

Olen oikeasti aika vittumainen ihminen, nostan hattua miehelleni että on jaksanut minua. Olen sottapytty, mies siivoaa usein jälkiäni. Olen suurpiirteinen, marttyyri ja oikeutan vittumaiset tekoni sillä että mies ei anna tarpeeksi usein seksiä.

Tällä hetkellä varmaan se että olisin onnellinen jos en koskaan enää joutuisi harrastamaan seksiä aviomieheni kanssa.

Nalkutan ja saarnaan. Silleen kun siskonpedissä se mies rannalla. Jänkäti-jänkäti-jänkäti. Pientä draamailua ja liiottelua. Itsepäinen. Laiska. Ailahtelevainen :P

Onneksi mieskään ei ole mitenkään täydellinen :P

Auon välillä päätäni ihan huvikseen ja määräilen :)

Olen kontrollifriikki, mikä aiheuttaa marttyyrimaisuutta ja nalkutusta.

Olen äärimmäisen tarkka varsinkin kellonajoista. Jos sovitaan, että asia tehdään klo. 13.00 ja avovaimo ilmetyy paikalle 13.10 niin mäkätän asiasta. Tosin hän tuntee minut jo niin hyvin, että hän tulee täsmällisesti. Tuo paska piirre jonkun mielestä, mutta jos on täsmällinen ja tarkka niin ei se minusta pahaksi ole..

Autoista ja moottoripyörästä olen myös tarkka ja tiedän, että se ärsyttää monia jotka sanovat peltiähän ne vain on..

Mäkin olen kontrollifriikki: mun tavalla tai sitten itkien ja mun tavalla. Olen myös mestari tekemään kärpäsistä härkäsiä. Minun käsittelyssäni tiskaamaton kattila tai levälleen jätetty sanomalehti muuntautuu sekunneissa merkiksi siitä, että toinen ei rakasta. Tiedän olevani rasittava ja mietin päivittäin, miksi kärsivällinen mieheni on jaksanut katsella moista jo lähes pari vuosikymmentä...

Mä olen pelottavan hyvä kääntämään riidat ym. niin että toiselle osapuolelle tulee se syyllinen olo vaikka olisin itse ollut vähintään yhtä paljon osallisena. Olen aina pystynyt manipuloimaan muita ihmisiä ihmeellisen helposti ja ennen teinkin sitä aivan sumeilematta, ihan itsekin asian tiedostaen. Nykyään kun on puoliso ja lapsia olen yrittänyt lopettaa tuon tavan, varsinkaan lasteni psyykettä en todellakaan halua sotkea. Silti aina välillä sorrun riitatilanteissa mieheni kanssa tuohon ja jälkikäteen miehen pyydellessä anteeksi harmittaa ihan hirveästi koska tiedän että syy ei ollut hänessä vaikka sainkin hänet niin uskomaan :/

En osallistu riitoihin. Jos minulle huudetaan, olen täysin reagoimatta ja jätän riidan kohteen huomioimatta. Tavallaan siis teeskentelen, ettei mitään riitaa ole koskaan tapahtunut. Tämä johtuu oikeastaan siitä, että olen äärimmäisen pitkävihainen ihminen. Jos kaverini esimerkiksi tiuskaisevat minulle jotain, en anna ikinä anteeksi - pinnallisesti kyllä, mutta mielessäni haudon asiaa vielä vuosien päästä. Tavallaan pelkään siis, että jos osallistun riitaan kumppanin kanssa, niin se pilaa suhteemme täysin.