Vastaa rehellisesti: Vittumaisin piirteesi parisuhteessa?

Täysin ennakoimaton oman tilan tarve. Kun haluan mököttää keskenäni, sen myös teen. Ärsyttävää!

Täysin ennakoimaton oman tilan tarve. Kun haluan mököttää keskenäni, sen myös teen. Ärsyttävää!

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 13:28"]Mä tunnustan pihtaavani seksiä ja eristäytymällä yksikseni.

[/quote]

Nalkutan, mutta aiheesta!

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 14:01"]

Mä olen pelottavan hyvä kääntämään riidat ym. niin että toiselle osapuolelle tulee se syyllinen olo vaikka olisin itse ollut vähintään yhtä paljon osallisena. Olen aina pystynyt manipuloimaan muita ihmisiä ihmeellisen helposti ja ennen teinkin sitä aivan sumeilematta, ihan itsekin asian tiedostaen. Nykyään kun on puoliso ja lapsia olen yrittänyt lopettaa tuon tavan, varsinkaan lasteni psyykettä en todellakaan halua sotkea. Silti aina välillä sorrun riitatilanteissa mieheni kanssa tuohon ja jälkikäteen miehen pyydellessä anteeksi harmittaa ihan hirveästi koska tiedän että syy ei ollut hänessä vaikka sainkin hänet niin uskomaan :/

[/quote]

Minulla on ihan sama :( Joskus mietin, että olenkohan jollain tapaa narsisti. Olen miestäni verbaalisesti paljon lahjakkaampi ja myös älykkäämpi, ja käytän tätä hyväkseni. Jälkeenpäin harmittaa ja sydämeen oikein sattuu, kun säälittää mies. Hän haluaa vain hyvää :(

Marttyyrimainen mökötys. Mikä kamalinta, mies on ihan samanlainen :( Tarviiko sanoa, että mitättömät riidat kestää ikuisesti... On tässä tosin hyväkin puoli, riidellään ehkä kerran kahdessa kuukaudessa :D

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 14:01"]

Mä olen pelottavan hyvä kääntämään riidat ym. niin että toiselle osapuolelle tulee se syyllinen olo vaikka olisin itse ollut vähintään yhtä paljon osallisena. Olen aina pystynyt manipuloimaan muita ihmisiä ihmeellisen helposti ja ennen teinkin sitä aivan sumeilematta, ihan itsekin asian tiedostaen. Nykyään kun on puoliso ja lapsia olen yrittänyt lopettaa tuon tavan, varsinkaan lasteni psyykettä en todellakaan halua sotkea. Silti aina välillä sorrun riitatilanteissa mieheni kanssa tuohon ja jälkikäteen miehen pyydellessä anteeksi harmittaa ihan hirveästi koska tiedän että syy ei ollut hänessä vaikka sainkin hänet niin uskomaan :/

[/quote]

Minulla on ihan sama :( Joskus mietin, että olenkohan jollain tapaa narsisti. Olen miestäni verbaalisesti paljon lahjakkaampi ja myös älykkäämpi, ja käytän tätä hyväkseni. Jälkeenpäin harmittaa ja sydämeen oikein sattuu, kun säälittää mies. Hän haluaa vain hyvää :(

[/quote]

sama täällä! nykyään en uskalla edes alkaa riidellä mistään jos vituttaa koska loukkaan miestäni silloin pahasti. Parempi antaa olla eipä ne oikein patoudukkaan

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 14:06"]

En osallistu riitoihin. Jos minulle huudetaan, olen täysin reagoimatta ja jätän riidan kohteen huomioimatta. Tavallaan siis teeskentelen, ettei mitään riitaa ole koskaan tapahtunut. Tämä johtuu oikeastaan siitä, että olen äärimmäisen pitkävihainen ihminen. Jos kaverini esimerkiksi tiuskaisevat minulle jotain, en anna ikinä anteeksi - pinnallisesti kyllä, mutta mielessäni haudon asiaa vielä vuosien päästä. Tavallaan pelkään siis, että jos osallistun riitaan kumppanin kanssa, niin se pilaa suhteemme täysin.

[/quote]

Tuo on oikeasti inhottavaa. Olin nuorempana suhteessa tuollaisen miehen kanssa, itse taas haluan että erimielisyydet selvitetään heti. Todella turhauttavaa, kun yrität puhua toiselle, kyselet että mikä nyt on pielessä, ja toinen käyttäytyy niin kuin minua ei olisi ollut olemassakaan, tyynesti vaan puuhailee omiaan eikä puhu mitään. Huutohan siinä sitten alkaa... aika stressaavaa pidemmän päälle.

Lyhyt pinna.

En tykkää että maataan sohvalla. Pitäisi aina tehdä jotain eikä laiskotella makaamalla sohvalla. Minussa ei ole mitään vikaa eikä koskaa syy ole minun. Mies on syyllinen kaikkeen. En tykkää että mies vahtaa telkkua yökaudet ja haluaa nukkua pitkään. Maata sieltä karjun enkä saa nukuttua ennenkuin mies tulee viereen. Olen kironnut myös jatkuvan facebookin käytön kotona (kännykällä). Ei muuten enää vahtaa facea. : )   Manaan myös miehen pitkiä suihkutuokioita - eikö nyt vähemmälläkin itseänsä pese?   En tykkää kun mies pieree. Hyi hitto - mee vessaan piereskelemään.     Tuntuu että tässä ei ole kaikki..

Pidän asioita liikaa itselläni. Annan siis negatiivisten asioiden kerääntyä pääni sisälle ja sitten ne vain purkautuvat huonolla tavalla. 

Tietyllä tapaa tuo oli/on vastalause sille, että aina kun sanon jostain, vaikkapa siitä että taaperon ruokalaput pitää pestä 30 asteessa, ettei muovitus mene pilalle, eikä niitä saa laittaa kuivuriin, niin mies vastasi "katsotaan" tms. ärsyttävää. Niinpä sitten joku kerta päätin että en sano mitään kun asenne on tuo, mutta sillä puhumattomuudella aiheutin hallaa itselleni.

Toinen, yhtä huono piirre, on se, etten ole yhtä läheisyyden kaipuinen kuin mies. Mies haluaa halailla ja pussailla, mutta minusta se on lähinnä vaivaannuttavaa. En ole oikein ikinä pitänyt kummastakaan. Lapsia kohtaan taas tuo on eri juttu, kun jotenkin minusta tuntuu että he tarvitsevat sitä halailua jne. enemmän kuin aikuiset ihmiset. Jooojoooo, jotkut aikuisetkin "tarvitsevat" sitä, mutta mielestäni aikuiset pärjäävät ilmankin.

Lisään vielä kolmanneksi sen, että olen nykyisin aina väsynyt, eikä seksiä ole tarpeeksi. Mieleni tekisi kyllä, mutta en voi sille mitään että nukahdan parissa sekunnissa kun illalla menen sänkyyn.

Aggressiivisuus. Olen hyvin joustava ja lempeä, mutta kun joku pikkuasia ei mene mieleni mukaan, niin alkaa kuulua perkeleitä ja esineet lennellä. Ihana ketju!

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 13:43"]

Minulla on pitkä muisti. :)

[/quote]

Ja omasta mielestäsi sinä muistat aina oikein ;)

Lyhyt pinna, pitkävihaisuus, vanhojen kaivelu (riidellessä otan esille erit. miehen exsän), mykkäkoulu... Näitähän riittää.. Olen oikea unelmavaimo :-D

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 13:36"]Se, että en erityisesti ole kiinnostunut parisuhteesta ja näin ollen olen paljon poissa kotoa harrastuksissa ja muissa menoissa sekä eroan helposti. Nykyiselle kumppanille tämä kyllä sopii, koska on itse samanlainen mutta yleisesti on tuntunut aiheuttavan ongelmia.

[/quote]

Miksi sitten olet parisuhteessa, jos se ei sua kiinnosta?

[/quote]

En ole tuon kirjoittaja mutta helpottaisi ihmettelyä, jos opettelisi lukemaan. Alkuperäisessä tekstissä lukee että parisuhde "ei erityisesti kiinnosta", mikä tarkoittaa aika lailla eri asiaa, kuin "ei kiinnosta ollenkaan", miksi sinä näytät sen ymmärtäneen.

Mistähän sitä aloittaisi.. yritän kontrolloida mieheni puolesta koko meidän elämää, raha-asioista nalkutan enemmän kuin edes kehtaan tunnustaa, olen välillä yleisnegatiivinen kaikesta, ylitunteellinen ja kiihdyn nollasta sataan noin sekunnissa jos mua alkaa ärsyttää. Kamala akka siis :D Nyt kuitenkin yritän muuttua, päästän irti nalkuttamiseseta (niin hyvin kuin pystyn) ja otan positiivisemman asenteen kaikkeen :)

Olen todella malttamaton, ja isoissa päätöksissä haluan esimerkiksi saada tehtyä päätöksen heti. Mies tarvitsisi enemmän aikaa asioiden puntarointiin, yleensä aloitan liian nopeasti sen "etkö sitten oikeasti halua tätä ja haluatko edes olla minun kanssa" -jankkaamisen mikäli mies haluaa siirtää päätöksentekoa.

Tunnistan itteni monista viesteistä. Harmi vaan että ollaan miehen kanssa samanlaisia, joten lyhytkestoisia riitoja tulee jatkuvasti.