Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako vanhemmat jos oma lapsi ruma?
21.01.2014 |
Mietin tässä kun katselen fb-kavereiden kuvia lapsistaan, jotka ovat yleensä toinen toistaan rumempia punkeroita, että luuleeko vanhemmat että minä täällä ruudun takana huokailen ihastuksesta kun katselen heidän perhealbumiaan vai ymmärtävätkö sen, että vaikka minusta on ihan mielenkiintoista nähdä miltä heidän lapset näyttävät, niin kauniina en heidän lapsiaan todellakaan pidä?
Onko meissä sisäänrakennettuna, että oma lapsi nähdään aina kauniina? Edellyttääkö rakkaus lapseen jotenkin sen, että oma lapsi on nähtävä kauniina vaikkei olisikaan? Tarkoitan, että onko se jokin biologinen ominaisuus että kaunis=hyvä ja ruma=paha --> oma lapsi on rakas = oma lapsi on kaunis.
Itsestäni olen huomannut, että mitä läheisempää sukua jokin lapsi on, sen suloisemmalta näyttää; veljentyttö on veikeänsuloinen pikkuprinsessa ja serkun lapset ovat mukiinmeneviä, kun taas ystävien lapset suorastaan rumia. Enkä siis tarkoita, että olisin poikkeuksellisen kauniista suvusta, vaan että sukulaislapset ovat miellyttävällä tavalla hassunnäköisiä, kun taas muut ovat sirkusfriikkejä. Omia lapsia ei siis ole.
Pahoittelen, jos kirjoitus oli vaikeaselkoinen, johtuu kellonajasta...
Kommentit (124)
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:32"]
joku joskus sano et mitä rumempi lapsena sen kauniimpi isona...
[/quote]
Jaa, mä olin vauvana ja pikkulapsena todella ruma pulloposki, kun taas isosiskoni oli aidosti kaunis lapsi. Aikuisenakin siskoni on kaunotar ja itse olen, noh, en niin suuri ilo silmälle. Rumasta ankanpojasta joutseneksi ei siis aina toteudu oikeassa elämässä, vaikka olisi ihan kohtuullista ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 06:56"]
Minua nyt ei ihmetytä kuka on ruma/söpö vaan tosiaan tuo FB:n jatkuva lasten kuvien postailu. Luuleeko ne postailijat, että niitä FB kavereita hirveästi nyt kiinnostaa kun meidän vaavi nauraa/makaa/ryömii jne. joka perkeleen liikkeestä ja ilmeestä pitää sinne kuva postata...
[/quote]
Tämä mun kommentti saanut alapeukkuja = FB:n lapsiaan postailevat peukutti.
No annan ohjeen. Jakakaa niitä lapsienne kuvia niin, että vain ne kaverit näkevät ne jotka oikeasti live kavereita. Itseäni ÄRSYTTÄÄ suunnattomasti kun menen etusivulle katsomaan onko siellä jotain OIKEAA asiaakin jollain niin etusivu täynnä jonkun makaavan/nauravan lapsen kuvia. Näitä FB kavereita joita ette ole edes koskaan tavannut ei ihan oikeastaan kiinnosta pätkän vertaa ne kymmenet lapsenne kuvat joita joka toinen päivä sinne postaatte.
PS. Joo ne lasten kuvia latailevat voi poistaa kavereista ja näin olen tehnytkin, mutta kaikki ei ole yhtä jyrkkiä vaan "kärsivät" niistä kuvista mukisematta.
Mä ainakin tajuan ettei lapseni ole kauneimmasta päästä, joskaan ei susirumakaan. Hän on perinyt multa ison nenän ja ohuet hiukset ja hänen naamansa punoittaa helposti (ikää 2v) ja joskus hän on suorastaan koomisen ja rumankin näköinen. Ihmisenä ja persoonana hän sen sijaan on rakastettava ja oma lapseni on sisäisesti kaunis. Mutta kyllä, tajuan ettei hän ulkoisesti kaunis ole.
esikoiseni oli mielestäni niiiin kaunis vauva, nyt 4 vuotta myöhemmin kun katson vanhoja valokuvia niin laiha & kolhon näköinen pottunokkahan niissä näkyy.. suurin osa (suomalais) lapsista on taviksia, joukkoon mahtuu muutama kaunotar ja sitten tiedän yhden, vain yhden lapsen jota oikeasti voi sanoa rumaksi
Kyllä ainakin minun äitini tajusi. Minä sain pienestä asti nimittäin kuulla päin näköä kauhistelua siitä, miten olenkin niin ruma lapsi, kun veljeni on niin suloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä me tiedämme tajuaako ne vanhemmat. Kysy niiltä. Raukkamaista nillittää täällä!
Ihan yhtä oikein on kysyä, tajuaako ap olevansa yksinkertainen, tyhjäpäinen ja säälittävä ihminen?
Minä sen tajuan, haluaisin, että kaikki jotka sen tajuavat, toisivat sen nyt julki ihan sanallisesti! Myös ap itse, kertoisi miksi hän on päästänyt elämänsä tuohon jamaan? Puuttuuko kasvatusta, inhimillisyyttä, sivistystä, koulutusta vai noita kaikkia?
Nykyaika on surkeaa, osan ihmisistä on vallannut kylmyys ja tyhjäpäisyys, mitään inhimillista heissä ei ole.
omat vanhempani ei tajunnu. Pienenä näytin pojalta (kun ihmiset näkee kuvia, ne kysyy että onko tossa sun veli!) ja alakouluikäisenä venäläiseltä katulapselta, kun olin niin laiha, kalpea ja pörrötukkainen. Olin tosi ruma lapsi, mua kiusattiinkin. Vanhemmat vaan jankkas että olin nätti.
Aikuisena musta tuli onneksi ihan hyvännäköinen, tein mallintöitäkin nuorempana ja olen kolmikymppisenäkin nuorennäköinen, hoikka ja nätti. (sukulaistytöstä joka oli lapsena kaunis, tuli aikamoinen punkero, mutta nätti hän silti on)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas mietin hormonihuuruissani laitoksella juurikin kesällä , että kuinka vääristyneesti oman lapseni mahdollisesti näen. Kun minusta se pieni pörröpää oli söpöin olento minkä ikinä olin nähnyt, vaikka olikin jo kolmas lapsi. Entäs jos kyseessä pääni sisäinen harha ja kaikista muista vauva näytti lähinnä rotanpoikaselta :)
Sä olet varmaan niitä ihmisiä jotka postaa joka jeesuksen päivä niitä saatanan kissa-, koira-, hevoskuvia ja toooooosi syvällisiä mietelauseita.
Kenelle edes ekaksi tulee mieleen tsekata onko lapsi kaunis vai ruma? Tai nähdä asiasta vaivaa? Tunnen kauniita ja rumia aikuisiakin, ei se silti määritä yhtään mitään enkä koe tarpeelliseksi mahdollisesti havaitsemiani asioita jakaa muille tai ylipäänsä vaivata päätäni niillä.
Pienet elämät, "suuret" murheet. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:16"]Kyllä mun äiti aina kertoi, kuinka muut lapset on kauniimpia kuin minä.
[/quote] sama täällä. Ja aina valitti kun minä en harrasta sitä voimistelua tai pianon soittoa.
No mun poika oli syntyessään ihan hirveän ruma, ja siitä n. pari kuukautta eteenpäinkin, oli vielä ne hormoninäpyt, joita oli tosi paljon. Mutta sitten muutaman kuukauden ikäisenä, kun kulmakarvat, silmäripset ja hiukset alkoivat kasvaa, hän muuttuikin tosi söpöksi ja on sitä vieläkin (nyt 10 v. ) Tai sitten olen vaan tottunut? Että ei ne omatkaan lapset aina niin suloisilta näytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on se, että on olemassa rumia lapsia ja kauniimpia lapsia, ihan niinkuin aikuisissakin. Jostain syystä ulkomaalaist lapset tuntuvat silmään tosi kauniilta, monesti sirommat kasvot ja enemmän hiusta, esim. eteläeurooppalaiset. Fakta on fakta.
No mun ei tartte mennä kuin koulun juhliin, niin ymmärrän, että omat poikani ovat todellakin kauneimmasta päästä. Kun kasvavat vielä sinne 190 cm, niin huhhuh kun on komeat jätkät :D mun omat hlökoht henkivartijat ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no itse olen ruma mies, joka on menossa plastiikkakirurgille. Jos teillä on ruma lapsi, ei se ole tuomio, vaan aina voi muokata.;)
Ainakaan T:n& Z:tan äiti ei tajua...
Lapsillahan on yleensä vanhempiensa piirteet, joten varmaan se aiheuttaa osaltaan sitä tunnetta, että oma lapsi on maailman söpöin ja kaunein.. Siinähän näkee oman ja puolisonsa kuvan. Yleensähän lapset tehdään sellaisen ihmisen kanssa, johon tuntee vetoa ja joka on omissa silmissä jollain tapaa kaunis/komea.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:35"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:32"]
joku joskus sano et mitä rumempi lapsena sen kauniimpi isona...
[/quote]Pitää usein paikkansa.
[/quote]
Ehkä niissä tapauksissa missä ruma nuori alkaa pilkkomaan itsestään kauniimpaa.
Meillä menee melkein toisinpäin. Toki pidän lapsiani ihan söpönä, mutta en mitenkään erityisen söpönä. Mielestäni on paljon muitakin söpöjä ja söpömpiä lapsia. Mutta sitten muut ihmiset kehuvat lastemme ulkonäköä niin paljon, että ihan häkellyn. En tarkoita vain tuttuja vaan ihan tuntemattomiakin ihmisiä kadulla, kaupassa, harrastuksissa... Lapseni (kolme poikaa) eivät oikeastaan pääse mistään tilanteesta ilman ulkonökökehuja. Pelottaa, että pojila nousee kohta pissa päähän. Kehujat ovat lähes aina naisia.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 12:45"]
Ainakaan T:n& Z:tan äiti ei tajua...
[/quote]
Ovat nättejä lapsia.
Ihminen suosii sisäsyntyisesti toisista ihmisistä samoja piirteitä kuin itsestään. Tämän tavoitteena on pitää hyvä ja menestynyt geeniaines elossa.
Lapsethan harvoin ovat kovin kauniita räkänokkineen, pullottavine poskineen ja outoine ilmeineen. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei lapsesta näe, minkä näköinen hänestä aikuisena tulee, eikä todella kauniit lapset ole yleensä aikuisena niitä maailman kauneimpia.