Tajuaako vanhemmat jos oma lapsi ruma?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:13"]

Totta, kuten joku sanoi, ettet ymmärrä lapsia ihmisiksi. Ei lapsi ole näyttelyesine, jonka kauneuden esittelyä vanhempi miettisi.

[/quote]

Miksi vanhemmat sitten julkaisevat lapsistaan kuvia, jolleivat nimenomaan esitelläkseen miten söpö Liisa on potalla?

Tajuan että mun vauva on punkero, mutta se on silti minusta ihan yltiöpäisen söpö <3

Arka aihe, hihihi!

Mutta onko muut huomanneet siinä puolen vuoden ja vuoden välissä ihmisessä kehitysvaihetta, jonka tuntuu _kaikki_ ihmiset käyvän läpi, vaihe jolloin ihmiset on rumia? Ollaan kavereiden kanssa nimetty se rumavaiheeksi. Jep, ollaan vielä nuoria ja lapsettomia. Katotaan miten "rumavaiheen" kanssa käy jos (ja kun nyt ainakin jollain meistä) on omia lapsia. :)

Eikä tää nyt ole niin hirveen pinnallista tai julmaa. Ei ihmispentu nyt niin hirveän söpö ole, ihan realistisesti (vrt. kissanpennut, maailman suloisin asia). Ja fakta on, ettei kaikkien vauvat nyt niin jaksa aiheuttaa ihkutusreaktioita. C'moon, 90 % meistä voi tämän edes itselleen myöntää.

Jotkut vauvat on söpömpiä kuin toiset. Ei tähän nyt mitään erityistä tarkkailua tarvita, kun otsallaankin niistä teidän fb-postauksista näkee. Ja sen takiahan te niitä kuvia sinne lykitte, että ihmiset niitä kuvia katsoo. Eihän kukaan tietenkään tule kommentoimaan mitään negatiivista, eikä varmaan sellaisia ajattelekaan. Tai ylipäätään mitään erityistä, ellei vauva ole jotenki nerityisen söpö (tai läheinen, joka todellakin aiheuttaa tämän synnynnäisen söpöyslisän).

Eikä se mitään haittaa, vaikkei vauva olisikaan koko maailman mielestä suloisuuden huipentuma. Se ei kerro lapsesta ihmisenä mitään, eikä muuten sen perusteella voida päätellä myöskään aikuisiän kauneudesta/komeudesta yhtään mitään. :D

Mutta rumavaihe, anyone?

Ehkä Liisa potalla kuva ei esittelekään söpöyttä, vaan uutta taitoa tai vaihetta elämässä. Itse en koskaan kuvaa lapsiani nettiin, mutta voisin olettaa näin.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:17"]

Kyllä omat vanhempani ainakin tajusivat, että olen ruma ja myös usein muistuttivat siitä.

[/quote]

:-( En todellakaan tarkoita, että siitä pitäisi lapselle itselleen kertoa, vaan että tajuavatko vanhemmat hiljaa mielessään. Haluaisin uskoa että se oma lapsi on rakas ihan ulkonäöstä riippumatta. Vai elämmekö niin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, että rumaa lasta ei voi rakastaa, joten rakas lapsi on kaunis.

ap

joku joskus sano et mitä rumempi lapsena sen kauniimpi isona...

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:32"]

joku joskus sano et mitä rumempi lapsena sen kauniimpi isona...

[/quote]Pitää usein paikkansa.

No voi jeesus!

Mun lapsi on ainakin alakouluajan ollut ihan tolkuttoman ruma, paheni vaan vanhetessa. Puttepossulta näytti. Pienenä poikana tosi nätti, mutta kun maitohampaat lähti, isompien hampaiden tullessa tilalle koko nassun mittasuhteet muuttui ihan kummallisiksi.

Luojan kiitos pojalle tuli murrosikä melko varhain, se venyi ja siitä tuli komean miehen näköinen.

Eli kyllä, on täysin mahdollista nähdä omat lapsensa muutenkin, kuin söpösöpö-lasien läpi.

Kaksi muuta lastani onkin sitten ihan neutraaleita perusperttejä, en usko että heidän ulkonäkö herättää kenessäkään ihastusta tai vihastusta. Minusta ovat ihan kivan näköisiä, mutta olen mä nähnyt monia näyttävämpiä/persoonallisempia/kauniimpia/mitätahansa lapsia, jotka eivät edes ole minulle läheisiä.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:32"]

joku joskus sano et mitä rumempi lapsena sen kauniimpi isona...

[/quote]

Olen huomannut saman. Kaikkein kolhoimmista lapsista tulee usein kauneimmat aikuiset. Lapsia ja aikuisia kun pukee aivan erilaiset piirteet. Pyöreät posket esimerkiksi sopivat taaperolle, muttei enää vanhemmiten.

ap

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:17"]

Kyllä omat vanhempani ainakin tajusivat, että olen ruma ja myös usein muistuttivat siitä.

[/quote]

:-( En todellakaan tarkoita, että siitä pitäisi lapselle itselleen kertoa, vaan että tajuavatko vanhemmat hiljaa mielessään. Haluaisin uskoa että se oma lapsi on rakas ihan ulkonäöstä riippumatta. Vai elämmekö niin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, että rumaa lasta ei voi rakastaa, joten rakas lapsi on kaunis.

ap

[/quote]

Saan varmaa lokaa niskaani mutta myönnän, että olen katsonut lapsiani sillä silmällä ja todennut että esikoisesta ei saa kaunista/komeaa/söpöä toisin kuin kuopuksesta. Esikoinen ei minusta ollut söpö edes vauvana.

Yhtä rakkaita kumpikin silti on eikä minun rakkauteni ole sidoksissa mitenkään ulkonäköön. Eikä sitä ulkonäköä tule edes ajateltua sen kummemmin, kunhan joskus vain jäin katsomaan kun lapset leikkivät keskenään.

En minä toisaalta Naamakirjaan laita kummastakaan kuvia sen takia, että he saisivat jotakin ihailua osakseen tms. vaan ihan siksi, että läheisiä sukulaisia asuu kaukana joten kuvien kautta voin näyttää että näin isoja sitä jo ollaan. Tyyliin siis tuo. Kun nyt satun tietämään, että he ovat kiinnostuneita lapsistani.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:11"]

Varmasti on sisäänrakennettu, äidin- ja isänrakkauteen liittyvä alkukantainen piirre, että omat lapset nähdään suloisempina kuin yleisen mielipiteen mukaan ovat. Tosin uskon myös, että muutenkin geneettisesti läheiset tai jollakin tapaa piirteiltään itseämme muistuttavat lapset näyttävät silmiimme söpömmiltä tai herättävät meissä enemmän positiivisia tunteita ilman että tajuamme itsekään miksi.

[/quote]

Näin se on. Mielestäni esikoiseni oli söpöin vauva, mitä olin ikinä nähnyt, aivan täydellinen, ihana. Todella siis myös ulkoisesti aivan kuin jostain mainoksesta. Nyt kun olen muutaman vuoden jälkeen katsellut vauvakuvia, voin ehkä vähän realistisemmin arvioida, että se ruttuinen, päähän synnytyksessä vähän osumaa saanut vanhan miehen näköinen olento ei ehkä muiden silmiin ollut niin täydellinen kuin minusta. Hellyttävä ihanuus silti yhä kuvissakin. ;) Ja huomaan, että vauvat, jotka muistuttavat omaani, herättävät minussa enemmän hellyyden tunteita kuin ihan erilaiset. Pyöreät vaaleat vauvat vs. runsastukkaiset hoikat, näin nyt esimerkiksi.

Pakko kommata tähän..

Minulla on hyvä ystävä, joka ennen oli aina kärkäs arvostelemaan toisten lapsia tyyliin "Mitävarten ne kaikki tuolle kaverin lapsellekkin lässyttää, kun musta se ei oo minkään näköinen!"

Ekan lapsensa kun sai, niin täytyy myöntää, oli suloinen pieni. Säännölliset piirteet, isot silmät ja tummat pitkät ripset. Ja kyllä sitä sitten näyteltiin..

Seuraavat lapset onkin sitten ollut aika tavallisen/oudon näköisiä, niin jopas on äitillä puheet muuttunut. Ei enään arvostella muita ja joskus sanonutkin, että "Luonne se on tärkeämpi. Meidän lapset on niin kilttejä ja hyväntuulisia!"

:D

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:07"]Mutta tajuaako vanhemmat, että se omissa silmissä kaunis lapsi on muiden silmissä ehkä susiruma?

ap

[/quote]

Ymmärrän mitä tarkoitat ja epäilen ettei. Tutustani tuli isä muutama vuosi sitten ja tärkeintä oli kuulemma ettei lapsi olisi ruma. Mitä ei kuulemma ollut, vaikka sokeakin näkee että tytär taipuu ennemmin rumaan kuin kauniiseen. Saman miehen sisko postaa jatkuvasti facebookkiin kuvia tyttäristään kommentoiden "prinsessojensa kauneutta" vaikka myös nämä lapset ovat susirumia. Mutta ei sitä ketään tietenkään näille vanhemmille sano. Kai se kauneus on katsojan silmissä. Toisaalta myöskään nämä vanhemmat eivät ole sitä kauneinta ihmisantia, vaikka ainakin mies luulee olevansa komeuden huipentuma...

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 23:56"]

Mietin tässä kun katselen fb-kavereiden kuvia lapsistaan, jotka ovat yleensä toinen toistaan rumempia punkeroita, että luuleeko vanhemmat että minä täällä ruudun takana huokailen ihastuksesta kun katselen heidän perhealbumiaan vai ymmärtävätkö sen, että vaikka minusta on ihan mielenkiintoista nähdä miltä heidän lapset näyttävät, niin kauniina en heidän lapsiaan todellakaan pidä?

Onko meissä sisäänrakennettuna, että oma lapsi nähdään aina kauniina? Edellyttääkö rakkaus lapseen jotenkin sen, että oma lapsi on nähtävä kauniina vaikkei olisikaan? Tarkoitan, että onko se jokin biologinen ominaisuus että kaunis=hyvä ja ruma=paha --> oma lapsi on rakas = oma lapsi on kaunis.

Itsestäni olen huomannut, että mitä läheisempää sukua jokin lapsi on, sen suloisemmalta näyttää; veljentyttö on veikeänsuloinen pikkuprinsessa ja serkun lapset ovat mukiinmeneviä, kun taas ystävien lapset suorastaan rumia. Enkä siis tarkoita, että olisin poikkeuksellisen kauniista suvusta, vaan että sukulaislapset ovat miellyttävällä tavalla hassunnäköisiä, kun taas muut ovat sirkusfriikkejä. Omia lapsia ei siis ole.

Pahoittelen, jos kirjoitus oli vaikeaselkoinen, johtuu kellonajasta...

[/quote]

Sulle pitäis antaa armoa, muttei sun tekstilles?

Miksi vitussa tähän on reakoitu 25:n kommentin verran?!? :D

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:37"][quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:17"]

Kyllä omat vanhempani ainakin tajusivat, että olen ruma ja myös usein muistuttivat siitä.

[/quote]

:-( En todellakaan tarkoita, että siitä pitäisi lapselle itselleen kertoa, vaan että tajuavatko vanhemmat hiljaa mielessään. Haluaisin uskoa että se oma lapsi on rakas ihan ulkonäöstä riippumatta. Vai elämmekö niin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, että rumaa lasta ei voi rakastaa, joten rakas lapsi on kaunis.

ap

[/quote]

Saan varmaa lokaa niskaani mutta myönnän, että olen katsonut lapsiani sillä silmällä ja todennut että esikoisesta ei saa kaunista/komeaa/söpöä toisin kuin kuopuksesta. Esikoinen ei minusta ollut söpö edes vauvana.

Yhtä rakkaita kumpikin silti on eikä minun rakkauteni ole sidoksissa mitenkään ulkonäköön. Eikä sitä ulkonäköä tule edes ajateltua sen kummemmin, kunhan joskus vain jäin katsomaan kun lapset leikkivät keskenään.

En minä toisaalta Naamakirjaan laita kummastakaan kuvia sen takia, että he saisivat jotakin ihailua osakseen tms. vaan ihan siksi, että läheisiä sukulaisia asuu kaukana joten kuvien kautta voin näyttää että näin isoja sitä jo ollaan. Tyyliin siis tuo. Kun nyt satun tietämään, että he ovat kiinnostuneita lapsistani.

[/quote]

Sama. Meidän toinen lapsi on tosi nätti, hymyilevä pirteä onnenpilleri jolla on kauniit hiukset ja säkenöivät silmät. Toinen taas on luihunaamainen vääräsääri klonkkujalka, joka ei varmasti tule koskaan saamaan naista...

Oma lapseni on kyllä kaunis. Ihan monilta ihmisiltä on tullut sellaista palautetta.

Minua nyt ei ihmetytä kuka on ruma/söpö vaan tosiaan tuo FB:n jatkuva lasten kuvien postailu. Luuleeko ne postailijat, että niitä FB kavereita hirveästi nyt kiinnostaa kun meidän vaavi nauraa/makaa/ryömii jne. joka perkeleen liikkeestä ja ilmeestä pitää sinne kuva postata...

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 06:56"]Minua nyt ei ihmetytä kuka on ruma/söpö vaan tosiaan tuo FB:n jatkuva lasten kuvien postailu. Luuleeko ne postailijat, että niitä FB kavereita hirveästi nyt kiinnostaa kun meidän vaavi nauraa/makaa/ryömii jne. joka perkeleen liikkeestä ja ilmeestä pitää sinne kuva postata...

[/quote]

Sanos muuta! Todella ärsyttäviä äitejä noi. Ketään ei niiden vammaiset kersat matolla kierimässä kiinnosta. Sama mulle vaikka niitä lapsia ei olis koskaan syntynyt, joten turha niillä on muille yrittää lesottaa.

Toiset lapset ovat vaan kauniimpia kun toiset. Ei lasta pidä arvioida ulkonäön perusteella kuten ei aikuisiakaan. Toiset taas älykkäämpiä kun toiset jne.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 07:15"]Toiset lapset ovat vaan kauniimpia kun toiset. Ei lasta pidä arvioida ulkonäön perusteella kuten ei aikuisiakaan. Toiset taas älykkäämpiä kun toiset jne.

[/quote]

Ja nuo eivät ole tietenkään poissulkevia asioita. On olemassa kauniita, jotka ovat älykkäitä ja ystävällisiä. Ja on rumia, jotka ovat tyhmiä ja huonotapaisia.

Itseasiassa tämä on yleisempää, kyllä yleisesti wt-ihmiset näyttävät yhtä alkeellisilta kuin niiden ajattelu on.