Tajuaako vanhemmat jos oma lapsi ruma?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:33"]

Siskollani taas on nyt vuoden ikäinen lapsi, ja hän jaksaa aina kehua miten hänen vauvansa on niin söpö ja suloinen ja paljon kauniimpi kuin muiden vauvat... Sisko ihailee fitness-tyyliä ja tuskailee jo nyt, että jos hänen vauvansa ikinä tulevaisuudessa pyöristyisi niin hän laittaisi heti herkkulakkoon jne. Ja usein sanoo myös että toivottavasti hänen lapsesta ei tule rumaa niinkuin joidenkin lapsista, se olisi kuulemma kamalaa. Hirveetä kuunneltavaa ja hirveän pinnallista mun mielestä !!:(

[/quote]

Siskosi ei tod.näköisesti tule olemaan hyvä äiti. :(

Luultavasti ei huomaa. Tuttavaperheellä veljekset jotka on ihan järkyttävän näköisiä ja hieman hitaita muutenkin ja koko ajan vahnemmat kehuvat söpöksi. Tai ehkä tajuaa ja siksi kehuvat koko ajan

Mä olen huomannut että yleensä sen ekan lapsen kanssa ollaan sokeita ja pidetään maailman kauneimpana, muiden lasten kohdalla ollaan realistisempia. Tässäkin ketjussa huomaa.

Omalla kohdalla ainakin näin. Muistan kun ensimmäinen lapsi oli juuri syntynyt ja olin aivan älyttömän ylpeä kuinka kaunis Se oli. Naapuripedissä oli vauva, jolla oli paksu musta tukka ja tosi pitkät ja laihat raajat, ja muistan ajatelleeni kuinka olinkaan onnekas kun oma lapsi oli niin paljon kauniimpi. Ylpeenä kutsuin vanhempani heti katsomaan. Todellisuudessa jälkeen päin kuvia katsellessani on totuuskin selvinnyt : lapsi oli huulihalkiolapsi, sillä oli imukupista venynyt piiiitkä, kalju ja hyvin hyvin suonekas pää, täysin litistynyt pysty nokka. Äiti on myöhemmin paljastanut taivastelleensa sairaalakäynnin jälkeen millainen hirviö oli tullut. Suurin osa näistä kauneusvirheistä kyllä korjaantui ajan kanssa.

Toinen lapsi kun syntyi en kokenut sellaista ylpeyttä lapsen ulkonäöstä, vaikka lapsi olikin ihan tavallisen nätti vauva. Muista että ajattelin että nenä on kiva, mutta muuten oli mun mielestä ihan tavallinen vauva, vaikka toki mulle rakas.

Kun lapset on kasvaneet ovat musta olleet nättejä, mutta on ulkonäössä joskus joku asia negatiivisestikin kiinnittänyt huomiota, esim tässä muutama viikko sitten kun olin teinityttöni kanssa saunassa totesin itsekseni että. "harmin paikka, perinyt näköjään multa tissit" kun on riippuvat ja nänni tosi alhaalla samalla tavalla kun mulla ollut teini-iästä alkaen. Ja koska mun tissit on mua aina vaivanneet, en olisi toivonut tytölle. Ääneen en tietenkään ikinä sanoisi, tai edes eleillä vihjaisi

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:45"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:06"]

Mummini piti kyllä ensimmäistä lastaan (enoani) rumana silloin vauva-taapero -vaiheessa. Mummi on ollut itse kaunis ja siro nainen, ja hän ihmetteli, miten näköisensä ihminen voikin saada niin ison ja ruman lapsen. :D Ilmeisesti "rumuusvaihe" meni kuitenkin ohi pian.

Minulle äitini joskus sanoin, kun suomalaisten lasten ulkonäöstä keskusteltiin, että en minä tai siskoni olla myöskään paljon minkään näköisiä oltu. Äitini virallinen kantahan on just se, että suomilapset ovat enimmäkseen valjuja, harvahiuksisia ja pienisilmäisiä pullaposkia. Toki poikkeuksiakin löytyy!

Joten ei kaikki naiset pidä omia lapsiaan supersöpöinä.

[/quote]

Äitisi ja mummisi ovat outoja! Erityisesti tuo on todella erikosita, että äitisi on nähnyt tarpeelliseksi ääneen pohdiskella suomaalislasten ulkonäköä. Kertoo paljon sanojastaan....

[/quote]

Juu niin kertoo: sen että äitini on vain rehellinen. ;) Mä en näe tuossa mitään outoa, kun meillä on kotona sanottu mielipiteet aina hyvin suoraan. Voidaan keskustella melkein mistä vaan ilman kauhistelua (ja kaunistelua).

Olen kuule miettinyt ihan tuota samaa. 

Välillä koetan katsella omia lapsiakin ja heidän käytöstään ulkopuolisen silmin. 

Olen todennut että tyttäreni voisi olla jopa kaunis jos hänessä olisi hiukankin sisäistä hehkua mutta ihan näyttää tulleen kärttyiseen ja pahanilkiseen äitiinsä eli minuun. Keskimmäinen poika on jotenkin ruma. Kalvakka iho suurimman osan vuodesta ja jotenkin rujot piirteet. Nuorin lapsi näyttää ulkomuodon suhteen lupaavimmalta, mutta tiedä häntä, en vielä osaa sanoa. Mutta tietysti minua lohduttaa se, että olenkin aina toivonut lapsistani vain älykköjä en siis mitään kauneuskuningattaria. Vaikka tosiasiahan on että parhaiten pyyhkii komeilla/sievillä , ahkerilla ja fiksuilla. Näinhän se vaan on!

Valitettavasti minun on pakko yhtyä siihen että suomalaiset lapset on EU:n rumimmasta päästä. Eikö se minua suomalaisena luokkaa yhtään mitenkään. Pitääkö meidän tästäkin vaieta ettei rumien suomalaisten lihavien ja perunanenäisten navetta piikojen näköisten lasten äidit suutu? No, johan on markkinat!

En tiedä yleensâkään miksi lapsista joku viitsii facebookiin laittaa jatkuvasti kuvia. Kauneudesta ja rumuudesta taas ajattelen, että vanhemmalle oma lapsi on rakas minkänäköisenä tahansa ja minusta erilaisuutta pitäisi arvostaa. Eli en oikein näe mitään järkeä tuollaisessa arvioinnissa tyyliin susiruma-kaunis... Aikuisena ajattelen, että lapsena kyse on jatkuvasta kasvamisesta ja muuttumisesta. Vanhemmat on tietysti toivottavasti aina ja jokaisessa kasvuvaiheessa ylpeitä lapsestaan, sekä sisäisestä, että ulkonaisesta kauneudesta. Lapsena minulla oli ehkä keskivertoa kauniimpi pikkuveli ja söpö pikkusisko. Itse rillipäisenä pidin itseäni enemmän tai vähemmän kamalan näköisenä ja ajattelin, että niin minusta ajatetteli muutkin, vaikka tiesinkin, että minua arvostettiin muista syistä. Joka tapauksessa mieleen jäi, että varsinkin pikkuveljeä aina ihailtiin ja lapsena se ei tuntunut kivalle. Itse taas muistutan lapselleni usein, että hän on ihana, söpö ja näyttää kivalle, hienot hiukset tai mitä muuta tuleekin mieleen, koska ajattelen, että terve itsetunto on sitä, että arvostaa itseäân sellaisena kuin on, eikä sellaisena minkälaisena toivoisi mieluummin olevansa. Mutta se jatkuva kuvatulva lapsista, ajattelen samaa, että ihan loputtomiin ei toisten lapsista jaksa kukaan innostua... eli jossakin menee varmasti se raja, minkä verran kannattaa ihmisiä yleensäkään perhekuvilla rasittaa... ;-) 

Mun vauva oli syntyessään maailman kaunein. Muka. Nyt siis jälkeenpäin, 2 vuotta myöhemmin kun katson noita ekan kuukauden kuvia niin ihan naurattaa miten ruma vauva hän olikaan, iiiiiiso nenä, pienet ruttuiset korvat ja pää oli kuin päärynä. Tukkaa oli jouduttu ajelemaan sairaalassa joten sekin vielä...

Nyt tyttärelläni on hieman kasvonpiirteet tasoittuneet, nenä on iso edelleen mutta korvat suoristuneet normaaleiksi ja pääkin on jo omena.. hänellä on kauniit silmät ja tumma paksu tukka. :) Nyt hän on oikeasti ihan kaunis. (hahhah, katsonkohan taas parin vuoden päästä nauraen tämänpäiväisiä kuvia) ;)

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 23:56"]Mietin tässä kun katselen fb-kavereiden kuvia lapsistaan, jotka ovat yleensä toinen toistaan rumempia punkeroita, että luuleeko vanhemmat että minä täällä ruudun takana huokailen ihastuksesta kun katselen heidän perhealbumiaan vai ymmärtävätkö sen, että vaikka minusta on ihan mielenkiintoista nähdä miltä heidän lapset näyttävät, niin kauniina en heidän lapsiaan todellakaan pidä?

Onko meissä sisäänrakennettuna, että oma lapsi nähdään aina kauniina? Edellyttääkö rakkaus lapseen jotenkin sen, että oma lapsi on nähtävä kauniina vaikkei olisikaan? Tarkoitan, että onko se jokin biologinen ominaisuus että kaunis=hyvä ja ruma=paha --> oma lapsi on rakas = oma lapsi on kaunis.

Itsestäni olen huomannut, että mitä läheisempää sukua jokin lapsi on, sen suloisemmalta näyttää; veljentyttö on veikeänsuloinen pikkuprinsessa ja serkun lapset ovat mukiinmeneviä, kun taas ystävien lapset suorastaan rumia. Enkä siis tarkoita, että olisin poikkeuksellisen kauniista suvusta, vaan että sukulaislapset ovat miellyttävällä tavalla hassunnäköisiä, kun taas muut ovat sirkusfriikkejä. Omia lapsia ei siis ole.

Pahoittelen, jos kirjoitus oli vaikeaselkoinen, johtuu kellonajasta...

[/quote]Ja sen kyllä huomaa tekstistäsi ilman kertomistaski ettei sulla oo omia lapsia. Oletko jotenkin vajaaälyinen tjtn..? Oma lapsesi tulee olemaan joo ihmisten mielestä ruma. Sorry..

Oma lapsi on aina kaunis, uskoisin että on sisäsyntyistä(Onko tämä edes oikea sana!?!).:D

Tietenkin yliarvioit oman lapsesi, samanlainen räkänokka se on kuin muutkin.

Minun korvaani kyllä särähtää tuo, että vaikutat jatkuvasti arvioivasi lapsia ulkonäön perusteella. Ketään ei pitäisi arvioida niin, varsinkaan lapsia.

Mutta tajuaako vanhemmat, että se omissa silmissä kaunis lapsi on muiden silmissä ehkä susiruma?

ap

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:07"]

Tietenkin yliarvioit oman lapsesi, samanlainen räkänokka se on kuin muutkin.

Minun korvaani kyllä särähtää tuo, että vaikutat jatkuvasti arvioivasi lapsia ulkonäön perusteella. Ketään ei pitäisi arvioida niin, varsinkaan lapsia.

[/quote]

En arvioi lasten ihmisarvoa ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on vain pintaa.

Kuulostat henkilöltä, joka ei edes ymmärrä lasten olevan ihmisiä. Henkilö, joka pitää noin järjestelmällisesti ihmisiä rumina, on jotenkin kieroutunut.

Miksi vanhemman pitäisi pohtia, näyttääkö lapsi muiden silmissä kauniilta vai rumalta?

Varmasti on sisäänrakennettu, äidin- ja isänrakkauteen liittyvä alkukantainen piirre, että omat lapset nähdään suloisempina kuin yleisen mielipiteen mukaan ovat. Tosin uskon myös, että muutenkin geneettisesti läheiset tai jollakin tapaa piirteiltään itseämme muistuttavat lapset näyttävät silmiimme söpömmiltä tai herättävät meissä enemmän positiivisia tunteita ilman että tajuamme itsekään miksi.

Totta, kuten joku sanoi, ettet ymmärrä lapsia ihmisiksi. Ei lapsi ole näyttelyesine, jonka kauneuden esittelyä vanhempi miettisi.

Ei me sitä tajuta. Siitä tulee erikseen väestörekisteristä kirje kotiin.

Kyllä mun äiti aina kertoi, kuinka muut lapset on kauniimpia kuin minä.

Kyllä omat vanhempani ainakin tajusivat, että olen ruma ja myös usein muistuttivat siitä.