Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako vanhemmat jos oma lapsi ruma?
21.01.2014 |
Mietin tässä kun katselen fb-kavereiden kuvia lapsistaan, jotka ovat yleensä toinen toistaan rumempia punkeroita, että luuleeko vanhemmat että minä täällä ruudun takana huokailen ihastuksesta kun katselen heidän perhealbumiaan vai ymmärtävätkö sen, että vaikka minusta on ihan mielenkiintoista nähdä miltä heidän lapset näyttävät, niin kauniina en heidän lapsiaan todellakaan pidä?
Onko meissä sisäänrakennettuna, että oma lapsi nähdään aina kauniina? Edellyttääkö rakkaus lapseen jotenkin sen, että oma lapsi on nähtävä kauniina vaikkei olisikaan? Tarkoitan, että onko se jokin biologinen ominaisuus että kaunis=hyvä ja ruma=paha --> oma lapsi on rakas = oma lapsi on kaunis.
Itsestäni olen huomannut, että mitä läheisempää sukua jokin lapsi on, sen suloisemmalta näyttää; veljentyttö on veikeänsuloinen pikkuprinsessa ja serkun lapset ovat mukiinmeneviä, kun taas ystävien lapset suorastaan rumia. Enkä siis tarkoita, että olisin poikkeuksellisen kauniista suvusta, vaan että sukulaislapset ovat miellyttävällä tavalla hassunnäköisiä, kun taas muut ovat sirkusfriikkejä. Omia lapsia ei siis ole.
Pahoittelen, jos kirjoitus oli vaikeaselkoinen, johtuu kellonajasta...
Kommentit (124)
Mieheni on ulkomaalainen, asuimme aikaisemmin hänen kotimaassaan mutta nyt olemme muuttaneet Suomeen. Hän jaksaa ihastella miten kauniita jä söpöjä kaikki suomalaislapset ovatkaan. Että ei ne suomalaiset kaikkien mielestä valjunnäköisiä ole :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:17"]
Kyllä omat vanhempani ainakin tajusivat, että olen ruma ja myös usein muistuttivat siitä.
[/quote] tyhmät vanhemmat
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 13:01"]
Mieheni on ulkomaalainen, asuimme aikaisemmin hänen kotimaassaan mutta nyt olemme muuttaneet Suomeen. Hän jaksaa ihastella miten kauniita jä söpöjä kaikki suomalaislapset ovatkaan. Että ei ne suomalaiset kaikkien mielestä valjunnäköisiä ole :)
[/quote] Suomeenkin muuttanut paljon maahanmuuttajia, tulee erilaisia kivoja sekoituksia unohtamatta alkuperäisiä vaaleita ja haaleita
Jotkut tajuaa. Varsinkin jos useampia lapsia ja 1 ruma ankanpoikanen siellä seassa. Oli pienenä ruma ku mikä, mutta alkanut kaunistua kasvaessaan.
Kyllä näkee. Liika laihuus pojalla ei ole komeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen oman lapseni äärimmäisen kauniina ja söpönä. En tiedä onko hän muiden silmissä sitä, eikä sillä ole väliäkään. Toki se vaikuttaa mielipiteeseen että hän on oma lapseni, mutta ilman sitäkin ajattelisin hänellä olevan nätit piirteet. Makuasioita mistä piirteistä kukakin eniten tykkää. On se sitten vaaleat ohuet hiukset vai tummat paksut hiukset, ruskeat silmät vai siniset silmät, iso pallopää vai sirompi pää, jne.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 13:18"]
Kyllä näkee. Liika laihuus pojalla ei ole komeaa.
[/quote]
no ei se kyllä tytölläkään ole kaunista. toisaalta lapset nyt tuppaavat olemaan laihoja, en minä sitä ole koskaan erityisesti kauneuteen tai komeuteen liittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä vauvakuvia postata ulkonäön vuoksi, vaan ne kuvat kertoo postaajan elämästä ja arjesta, hänelle tärkeistä ihmisistä. Saako postata kuvia vain kauniista perheenjäsenistä? Aika pinnallista!
Entä jos fb-kaveri on itsekin ruma? Pitäisikö statuskuva silloin poistaa?
Mä olin itse lapsena tosi ruma, sellainen kolhon ja jätkämäisen näköinen. Sitten yhtäkkiä teini-ikäisenä aloin kaunistumaan ja nyt päälle kaksikymppisenä olen jo oikeastaan aika kaunis. Omalapseni taas on todella kaunis nelikuinen poika, joka ei näytä yhtään multa, melkeen kaiken on perinyt isältään. En usko että vaan mä näen lapsen niin kauniina kun kuulen kommentteja tutuilta ja tuntemattomilta kuinka kaunis poika on. Tuleekohan siis siitä myöhemmin ruma vai toimiiko se aina niinkin päin? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä arjessa mieti muista ihmisistä ovatko he mielestäni rumia vai kauniita. Yleensä kiva ihminen myös näyttää kivalta /kauniilta. Valokuvamallin ulkonäkökään taas ei kaunista nyrpeää, tyhmää ja huonokäytöksistä ihmistä.
Rumuuskausi on melkein kaikilla 11-14v iässä. Omasta mielestäni olin aidosti maailman rumin ihminen 13-vuotiaana. Oli ihan ihmeellistä (ja noloa) kun ykskaks minulle alettiin vihellellä ja tööttäillä auton torvea kadulla kulkiessani n 16v ylöspäin. :D Nyt 43v tööttäilyt onneksi jääneet mutta kivalta peilikuva näyttää edelleen.
no yleensä suomalaislapsilla on ohut, epäselvän värinen (ei vaaleanruskea, eikä vaalea. joillain vähän punaista joukossa) tukka, pottunokka & pienet silmät joten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekkin on yhtä 3v tyttöä sanottu että VOI KUN SÖPÖ, eiks ookkiin. No mun mielestä sillä oli pienet rumat silmät ja toinen selvästi alempana kun toinen.
Tottakai omat on ihania, aina.:) Realistisesti omistani tyttöä ei juuri ole ulkopuolisten toimesta kehuttu kuin persoonasta, joka on kiltti, aurinkoinen ja aina huomioi toisia. Ai niin, joskus on joku sanonut jotain tukasta. On ihan valkoinen, vaikka ikää on jo 13 ja ei tosiaan ole muuten albiino vaan ruskettuva iho jne. Tyttöni on musta kyllä suloinen ja kaunis, mutta varmaan muut ei sitten pidä sinänsä kauniina. Sen sijaan poikani on ns. kaunis poika ja se on ihan objektiivisestikin arvioiden sitä. Tosi usein saan kommenttia juuri pojan ulkonäöstä, huikean vihreänharmaista silmistä, mustista, tiheistä ripsistä, komeasta hymystä jne. Varmaan maailmassa on laumoittain nätimpiä poikia, mutta tuo on ihan suloinen tapaus.
Yleisesti olen samaa mieltä, että ei kaikki lapset ole kauniita. Tosin lapsessa luonne on se pääasia. Nättikin lapsi huonosti kasvatettuna on ärsyttävä ja sitä kautta ruma, kun taas vaatimattomampikin ilmestys mukavalla luonteella alkaa heti näyttämään suloisemmalta. Samahan se aikuisissa on. Kovin pottunenäinenkin alkaa näyttämään heti nätimmältä ja kasvoista löytyy nättejä yksityiskohtia, jos on muuten mukava ihminen. Ikävä persoona taas nostaa heti esiin ne kasvojen ikävät yksityiskohdat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen tajuaa jos lapsi ei vastaa yleistä käsitystä kauniista lapsesta ja ihmisistä, mutta siitä ei välitä. Ei munkaan lapsi lapsimissikisaa voittais, mutta hän on silti mun silmiin maailman kaunein ja ihanin.
Ai hyvää päivää!!!
Samasta aiheesta kuin sinä ap, kirjoitti myös mieheni sisko jossain omassa turhan päiväisessä blogissaan kun meidän perheeseen syntyi vauva.. HÄNEN onnekseen meille syntyi hänen mittapuunsa mukaan ns."kaunis vauva". Eli hän sai huokaista helpotuksesta.
Miehen sisko on itse ihan" nätti " nainen, mutta hän ei vain ole itse koskaan nähnyt oman ulkonäkönsä taakse, mistä löytyy ylimielinen turhanpäiväinen ja kusipäinen kiukutteva täyspäiväinen narttu, jonka seurassa viityy vain itse piru ja häntä itseään puolet vanhemmat naimisissa olevat miehet. Sääli vaan että nätti naama ei takaa hänelle edes sitä YHTÄ kaveria. Pirun ja puolet vanhempien miesten lisäksi hänen seurassaan viihtyvät hevoset, jotka nekin karkaisvat aivan varmasti nekin jos joku jättäisi tallin oven auki.
Eikö ap sinulle tuon ulkonäkökeskeisyyden lisäksi ole tullut mieleen että lapsen ns. " kauneus " löytyy lapsen viattomuudesta, mielen puhtaudesta ja pyytettömyydestä, millaisia kauniita piirteitä löytyy harvasta aikuisesta ihmisestä, jos tuskin kenestäkään? Oletko ap miettinyt asiaa siltä kantilta että lapsen ulkonäkö ei ole yhteydessä sen asian kanssa että vanhemmat " vain " rakastavat omaa lastaan ulkonäöstä riippumatta ja ovat heistä ylpeitä? Jos rakkaus mitattaisiin ulkonäön perusteella, niin 99% meistä taviksista ei saisi rakkautta osaksemme koskaan, ainahan vastaan tulee joku ihminen joka ei pidä ihmistä "kauniina".
Rehellisesti myös kysyn sitä että jos vaikka " rumien " lasten vanhemmat tajuaisivat että se oma jälkikasvu ei olisikaan kaikkien kauneuden mittapuun perikuva, niin pitäisikö lapsi silloin työntää pöydän alle ja hävetä?
Toisekseen... eikös se hemmetin some, eli facebookit yms ole juuri sitä varten että sinne päivitellään nimenomaan omaa elämää ja itselleen tärkeitä asioita? Yksi kirjoittaa lapsistaan, toinen kissastaan, kolmas työstään ja neljäs hiki treeneistään ja viides politikoi.
Suosittelen sinulle ap että menet naimisiin peilikuvasi kanssa, tai voin toki myös antaa miehen siskon numeron.
Ai että mua taas sattuu päähän!!!
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:07"]Mutta tajuaako vanhemmat, että se omissa silmissä kaunis lapsi on muiden silmissä ehkä susiruma?
ap
[/quote]
Noin 6–8 viikon ikäisenä meidän tytöllämme oli sellainen vaihe, jolloin hän ei ollut kovin nätti. Kulmakarvat harottivat, nenä oli suhteettoman suuri ja poskilla oli näppylöitä. Tuota lyhyttä ajanjaksoa ennen ja aina sen jälkeen tyttömme on ollut mielestäni todella kaunis, ja hän vain kaunistuu päivä päivältä. Tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, että joku pitäisi häntä susirumana. Eli minun osaltani vastaus kysymykseen on ei.
Mun lapset on söpöjä ja sanon sen heille joka päivä. Oma äitini ei koskaan kehunut minua vaikka olen
myös söpö, en klassisesti kaunis. Se häiritsee ja siksi yritän tehdä toisin.
Oon miettinyt samaa. Ja oikeasti suurin osahan niistä lapsipäivitykissä pällistelevistä lapsista on tosi valjun näköisiä, ei minkään värisiä, piirteet heikot, punkeroita ja valkoisia. Niillä mini rodineilla sitten yritetään paikata tilannetta ;) Ja melkein tuntuu, että mitä vannoutuneempaa mammakamaa äiti on (siis tällainen, joka elää vain lasten kautta), sitä mitäänsanomattomamman (ellei jopa suorastaan ruman) näköinen lapsi. Ja se siitä tekeekin juuri kiusallista. Kun kuvia pukkaa liukuhihnalta, omakehua ja tykkäysten kalastelua vailla mitään todellisuudentajua, että mikä possu siinä kuvassa möllöttää. Ja sitten vähän niin kuin oletetaan, että kaverit, kummit ja suku ihquttaisi.
Mulla on tosi kiusallinen tilanne itsellä kun kummipojan (ystäväni lapsi) äiti on ahkera päivittäjä. En suoraan sanottuna pidä lainkaan kummipojastani, hän on niin monella tavalla outo ja huonokäytöksinen, todella äärimmäisen rasittava lapsi. Ja se syö meidän ystävyyttä kun en jaksaisi ystäväänikään enää nähdä kun kylkiäisenä pitäisi aina hypettää sitä poikaa, hänet roudataan aina mukaan ihasteltavaksi. Pahinta on se,että ärsyttävän luonteensa ja käytöksensä päälle hän on oikeasti rehellisesti ruma lapsi. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Aivan sama olisi muuten, mutta kun yhdistyy tuohon muuhunkin ärsyttävyyteen niin kokonaisus on piinaava. Ja sitten mun oletettaisiin fb:ssa tykkäävän joka helvetin kuvasta ja kommentoivan kaikkea ihanaa ylistystä niihin samaan tyyliin kuin isoäitinsä tekee. En pysty yksinkertaisesti kehumaan sen lapsen söpöyttä kun sellaista ei missään kuvasssa ole :( En pysty valehtelemaan enkä ala myöskään nolaamaan itseäni muiden silmissä julkisesti kehumalla jotain syöttöporsasta somaksi.
Mä ajattelen, että lapsi saa vähän kuin arvalla ne piirteet vanhemmiltaan, jotka sattuu saamaan. Silloin kauniiden ihmisten lapsi voi olla tavallisen näköinen tai tavisvanhempien lapsi kaunis. Rumien vanhempien lapsista ei yleensä kauniita saa, mutta tavallisen näköisiä yleensä kyllä.
Omalle lapselleni periytyi oma vaalea ihoni, mutta mieheni selkeäpiirteiset silmät ja tummat ripset, joten omissa silmissäni (ja erittäin monen muunkin) hän on kaunis ja suloinen lapsi. Mutta tietenkin jokainen pitää kauniina eri juttuja. Vaikka mun mielestä voi olla vaikea uskoa sitä, Jenni Vartiainen on jonkun mielestä ruma ja vaikkapa Henna Kalinainen kaunis. Kauneus on niin subjektiivinen käsite.
Luulen, että osa vanhemmista tajuaa, jos oma lapsi sattuu olemaan ruma, osa ei ja loput ei välitä. Kannatan viimeistä vaihtoehtoa.