Skitsofrenia ilman harhoja, kaksisuuntainen mielialahäiriö ilman maniaa, adhd/add ilman ylivilkkautta/keskittymisvaikeuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet auttavat elämään työkykyistä elämää, pystyn olemaan mallikansalainen, keltä se on pois?

Ketjussa ei kielletty ketään hakemasta ja saamasta apua, vaan kyseenalaistettiin diagnosoinnin tarpellisuus ja oikeellisuus. Tiedän, että lääkityksen hyödyistä ja hyödyttömyydestä voi kiistellä maailman tappiin, eikä se muuta niiden näkökulmaa, jotka kokevat siitä hyötyvänsä. Hyöty ei ylipäätään ole se ongelma, vaan lääkkeistä aiheutuvat lukuisat haitat.

Ja niiden määräminen väärin ja heppoisin perustein.

Kaikkia hyödyttäviä keinoja esim. Koulussa ovat mm. Selkeä, mietitty ohjeistus esimerkein ja kuvin, rauhallinen, häiriötön ympäristö, mahdollisuus stressileluihin tai purkan syömiseen tunnilla, vaihtoehtoiset oppimistavat ja työskentely jne.

Nämä ovat kaikki tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta kauanko menee, että saadaan tällainen nepsy-ystävällisyys kaikille yhteiskunnan osa-aloille? Minä sanoisin, että vuosikymmeniä. Jos nyt aloitetaan kova kampanjointi, niin ehkä nykyisten potilaiden lapset tai lapsenlapset voi elää ympäristössä, jossa ei tarvitse diagnoosia. Se ei kuitenkaan minusta ole syy sille, että tällä hetkellä elävät nepsyt jne. pitäisi jättää ilman tukea, jota ei saa kuin diagnoosilla.

Nämä keinothan eivät ole vain nepsy-ystävällisiä, vaan ihmsiystävällisiä. Joitakin keinoja käytetään ainakin osassa kouluista vaihtelevasti. Ja esim. Pienryhmiin on usein mahdollista päästä ilman diagnoosiakin.

Monissa luokissa on mahdollisuus esim. Sermiin, mutta on myös paljon pieniä, mutta tehokkaita keinoja muuttaa toimintaympäristöä- ja tapoja.

Mm. Luokkahuoneesta voidaan karsia kaikki ylimääräinen sälä, tarjota mahdollisuus "rentoutushuoneeseen" oppituntien välillä, sallia stressilelut/piirtäminen tms. Muita häiritsemätön toiminta oppitunneilla. Panostaa selkeään, havainnollistavaan ja johdonmukaiseen kirjalliseen (esim. Kuvilla) , sekä suulliseen ohjeistukseen, rutiinien ylläpito, selkeä rakenne tunneilla, välitön palaute oppilaille jne.

Nyt eletään jonkinlaista "itseohjautuvuuden", valinnanvapauden" ja monialaisen "ryhmä- ja projektityöskentelyn kulta-aikaa, joka on useimmille lapsille kuormittavaa.

Nykyistä työelämää leimaa epävarmuus, joka varmasti vaikuttaa osaltaan halukkuuteen vaatia muutoksia. Sikäli työympäristön- ja olosuhteiden parantaminen eivät vaatisi paljoa. Esim. Työaikaa voitaisiin lyhentää.

Mutta ei mikään muutos tapahdu itsestään, burnouttien, masennuksen ja työstä sairaseläkkeelle ei pitäisi olla mikään normi.

Jatkan nyt vielä, että käsittääkseni nepsy-lapsille saatava apu on lääkitys ja kuntoutus?

Miten nepsy-aikuisten apu ? jos todetaan vasta myöhemmällä iällä.

Lääkitys toki,mutta onko mitään muuta?

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä outoa ajattelua, että nykyään "ylidiagnosoitaisiin" jotain ja olisi huono asia, että useampi elämässä alisuoriutuva saa apua. Että ennen oli parempi kun apua ja myötätuntoa ei jaettu vaan paljon suurempi osa väestöstä oli päihdeongelmaisia, kodittomia, kiertolaisia, prostituoituja jne. Luuletteko, että he ihan huvikseen ja omasta tahdostaan epäonnistuivat? Ei ole mikään vain nykyaikainen ilmiö, että osa väestöstä ei selviydy yhteiskunnassa. 

Miksi ajattelet, että yksilöt ovat epäonnistuneet? Eikö yhteiskunta ole epäonnistunut tehtävässään silloin kun yhä useampi ei enää pärjää ilman terapiaa ja lääkitystä tai edes niiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Miten nepsy-aikuisten apu ? jos todetaan vasta myöhemmällä iällä.

Lääkitys toki,mutta onko mitään muuta?

Vertaistukea ja kuntoutusta. Tosin vertaistuki ei ainakaan vaadi virallista diagnoosia, vaan osallistua voi jos on epäilys

Kuntoutuksessa esim. Käsitellään ajankäyttöön liittyviä ongelmia ja ratkaisuja. Mitään kovin kummoisia poppaskonsteja nämö eivät kuitenkaan ole, vaan näitä perinteisiä: kirjaa kalenteriin menot, laita puhelimeen muistutuksia, post-it lappuja, keksi avaimille ja muille tärkeille asioille omat paikat, joista löytyvät jne.

Voiko psykoterapia tavallaan auttaa aikuista ymmärtämään ja hyväksymään  itsensä, ja ehkä löytämään todellisen suunnan ? siis jos on joku dg ,tai vaikkei oiskaan dg mutta nepsy ongelmia.

En tiiä tosta terapiasta mitään,enkä nyt jaksa penkoa tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko psykoterapia tavallaan auttaa aikuista ymmärtämään ja hyväksymään  itsensä, ja ehkä löytämään todellisen suunnan ? siis jos on joku dg ,tai vaikkei oiskaan dg mutta nepsy ongelmia.

En tiiä tosta terapiasta mitään,enkä nyt jaksa penkoa tietoa.

Voi ja ei. Riippuu ihmisestä, odotuksista ja tilanteesta.

Psykoterapia tarjoaa kuuntelun lisäksi tehtäviä ja harjoitteita mm. Mindfulnessia. Harjoitteita löytyy myös ilmaiseksi netistä ja selfhelp-oppaista, joten nämäkään eivät ole mitään salattua tietoa, joihin vain psykoterapeutit pääsevät käsiksi.

Itselläni on vähän ristiriitaiset fiilikset alasta. Toisaalta pidän moraalittomana rahastuksena ihmisten ongelmilla, erityisesti kun tieteellinen pohja on hatara, eikä psykoterapia tarjoa juuri mitään erityistä etua keskusteluapuun ja/tai selfhelppeihin tai muihin uskomushoitoihin verrattuna. Toisaalta jopa psykoterapiakin voi olla haitallista, joten kannattaa kuunnella itseään.

Toisaalta en kiellä, etteikö joku hyötyisi eniten juuri psykoterapiasta. Koska monet itse terpian/hoidon ulkopuolisetkin asiat vaikuttavat siihen mihin uskomme ja mistä lopulta hyödymme.

Mutta kannustan kaikkia kokeilemaan mitä tahansa, joka tuntuu omalta ja auttaa itsetuntemukseen.

Vierailija kirjoitti:

Niin,ennen tarvittiin uuden tien etsijää,  nyt en edes tiedä mitä oikeen tarvitaan, jokapuolella työttömiä,oli nepsy-tapaus tai ei .

Mutta se sisäinen levottomuus voi olla lähes lamaannuttavaa, jos ei sitä millään hoideta, tai ei itse pysty löytämään keinoja lievittää. Yhteiskunnalle halvin tuo pilleri siis.

Niin, sisäinen levottomuuskin on osa ihmisyyttä. Levottomuus voi ilmaista mm. stressiä, tyytymättömyyttä ja muutoksen tarvetta.

https://yle.fi/uutiset/3-10421447

Tuossa yksi ajatuksia herättävä artikkeli aiheesta.

Hyvän huomaaminen!

Vierailija kirjoitti:

Hyvän huomaaminen!

Wut?

Aikaisemmin ajattelin, että nämä höpinät turhista diagnooseista ovat vain foliohattujen harhoja. Nyt, kun olen sen prässin läpi itse kulkenut, tiedän, että neuropsykologisten sairauksien diagnoosikynnystä on madallettu ensisijaisesti lääketeollisuuden etua ajatellen.

Terapiaa ei saa, jos ei ole lääkitystä, ja lääkitystä ei saa jos ei ole diagnoosia. Eli jos on rankan elämäntilanteen aiheuttamaa psyykkistä oireilua, johon auttaisi pelkkä terapia, pitää keksiä joku diagnoosi, jonka varjolla saadaan lääkkeet mukaan kuvioihin, ja sitä myöten myös terapiaa. Toki yksityiselle terapeutille voi mennä omakustanteisesti myös ilman lääkärin määräystäkin, jos on millä maksaa. Mutta kaikilla ei ole.

Itselläni siis diagnoosi peruttiin, kun sopivaa lääkettä ei löytynyt. Samalla loppui myös terapia.

Jos nepsy-juttujen takia koko oma identiteetti hukassa aikuisenakin, niin ehkä siihen psykoterapia voi jotain auttaa, tai helpottaa elämää .

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin ajattelin, että nämä höpinät turhista diagnooseista ovat vain foliohattujen harhoja. Nyt, kun olen sen prässin läpi itse kulkenut, tiedän, että neuropsykologisten sairauksien diagnoosikynnystä on madallettu ensisijaisesti lääketeollisuuden etua ajatellen.

Terapiaa ei saa, jos ei ole lääkitystä, ja lääkitystä ei saa jos ei ole diagnoosia. Eli jos on rankan elämäntilanteen aiheuttamaa psyykkistä oireilua, johon auttaisi pelkkä terapia, pitää keksiä joku diagnoosi, jonka varjolla saadaan lääkkeet mukaan kuvioihin, ja sitä myöten myös terapiaa. Toki yksityiselle terapeutille voi mennä omakustanteisesti myös ilman lääkärin määräystäkin, jos on millä maksaa. Mutta kaikilla ei ole.

Itselläni siis diagnoosi peruttiin, kun sopivaa lääkettä ei löytynyt. Samalla loppui myös terapia.

Seuraava vaihe on, että usko terapiaankin menee.

Hoitopolku on tosiaan ollut se, että on pitänyt kokeilla tietyt mt-lääkkeet tietyssä järjestyksessä ennen muun avun saamista.

Kelasta on myös seurattu lääkkeiden noutamista ja lääkekielteisyys on tulkittu hoitokielteisyydeksi= ei mahdollisuutta terapiaan/kuntoutukseen. Tässäkin on kyllä tapahtunut muutosta lähiaikoina.

Nykyään on tutkimusta, jonka mukaan on esitetty, että skitsofreniassa ne harhat eivät ehkä olekaan olennainen diagnostinen kriteeri, vaan kognitiiviset häiriöt, joiden myötä näkyväksi tulevat myöhemmässä vaiheessa harhat ja hallusinaatiot. 

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Nykyään on tutkimusta, jonka mukaan on esitetty, että skitsofreniassa ne harhat eivät ehkä olekaan olennainen diagnostinen kriteeri, vaan kognitiiviset häiriöt, joiden myötä näkyväksi tulevat myöhemmässä vaiheessa harhat ja hallusinaatiot. 

Niin kauan kuin skitsofreniaan tarjotaan avuksi lähinnä hengenvaarallisia lääkkeitä, ko. Diagnostinen kriteeri on vaarallinen.

Vierailija kirjoitti:

Miten nepsy-aikuisten apu ? jos todetaan vasta myöhemmällä iällä.

Lääkitys toki,mutta onko mitään muuta?

Mä käyn nepsy valmennuksessa. Tosi hyviä oivalluksia tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin,ennen tarvittiin uuden tien etsijää,  nyt en edes tiedä mitä oikeen tarvitaan, jokapuolella työttömiä,oli nepsy-tapaus tai ei .

Mutta se sisäinen levottomuus voi olla lähes lamaannuttavaa, jos ei sitä millään hoideta, tai ei itse pysty löytämään keinoja lievittää. Yhteiskunnalle halvin tuo pilleri siis.

Niin, sisäinen levottomuuskin on osa ihmisyyttä. Levottomuus voi ilmaista mm. stressiä, tyytymättömyyttä ja muutoksen tarvetta.

On on, mutta kun se tekee ihmisen jokapäiväisestä elosta haasteellista niin se on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin,ennen tarvittiin uuden tien etsijää,  nyt en edes tiedä mitä oikeen tarvitaan, jokapuolella työttömiä,oli nepsy-tapaus tai ei .

Mutta se sisäinen levottomuus voi olla lähes lamaannuttavaa, jos ei sitä millään hoideta, tai ei itse pysty löytämään keinoja lievittää. Yhteiskunnalle halvin tuo pilleri siis.

Niin, sisäinen levottomuuskin on osa ihmisyyttä. Levottomuus voi ilmaista mm. stressiä, tyytymättömyyttä ja muutoksen tarvetta.

On on, mutta kun se tekee ihmisen jokapäiväisestä elosta haasteellista niin se on ongelma.

Tai jos se jokapäiväinen elo on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin,ennen tarvittiin uuden tien etsijää,  nyt en edes tiedä mitä oikeen tarvitaan, jokapuolella työttömiä,oli nepsy-tapaus tai ei .

Mutta se sisäinen levottomuus voi olla lähes lamaannuttavaa, jos ei sitä millään hoideta, tai ei itse pysty löytämään keinoja lievittää. Yhteiskunnalle halvin tuo pilleri siis.

Niin, sisäinen levottomuuskin on osa ihmisyyttä. Levottomuus voi ilmaista mm. stressiä, tyytymättömyyttä ja muutoksen tarvetta.

Tässä on hyvin kuvattuna se ongelma, jopa umpikuja johon nepsy-ihmiset törmäävät. Oletetaan, että kyse on normispektrillä olevasta ongelmasta, joka ilmeisesti jotenkin käsitetään marginaaliseksi tai tilapäiseksi. Tuttuahan on "kaikilla on joskus vaikeuksia keskittyä", "multakin unohtui avaimet eilen" jne. Kaikilla varmasti levoton olokin joskus. Samaa on havaittavissa lääkekeskustelussa; SAAT ne ongelmat lääkityksen myötä. Tuota noin. Ne on ihan kokoajan. Ja aina olleet. Joka päivä. Silloin kun olet väsynyt. Silloin kun olet pirteä. Silloin kun olet iloinen tai surullinen. Silloinkin kun et enää jaksaisi. Silloin kuin sadatta kertaa toivot, että voisit olla kuten muut. Silloin kun et saa potentiaaliasi käyttöön. Kun muut heittävät läppää, kuinka pihalla aina olet.

Nepsytyyppi kokee usein samantyylisiä oireita jatkuvasti, kuin normityyppi ollessaan kuolemanväsynyt. Ei pysty keskittymään, kaikki rasittaa, ajatuksista ei saa mitään selvää, ahdistaa. Tulee huolimattomuusvirheitä, pinna on kireällä. Kuvittelepa, jos eläisit joka päivä kuin päivinä, jolloin et ole edellisenä yönä nukkunut yhtään. Ajaisit autoa, huolehtisit arjen, olisit töissä, olisit sosiaalinen. Ja yrittäisit kuollaksesi välttyä tekemästä graaveja virheitä. Ei niin, että kyllä sitä pari päivää, viikon jaksaa. Vaan aina. Ihan joka elämäsi päivä. Voi olla, että hakisit unilääkettä mahdollisista haitoista huolimatta.

Normaalit aivot omaava pystyy yhtä huonosti tajuamaan, mitä nepsyaivoissa tapahtuu, kuin nepsy käsittämään, miten normaalielämän mahdollistava toiminnanohjaus muilla toimii (ilman lääkitystä siis). Jää aivan aavistuksen tasolle ja sekin on yleensä virheellinen, koska on esimerkiksi vaikea hahmottaa, miltä halvaantuminen oikeasti tuntuu, ellei sitä koe. Kuvitella voi, mutta totuus on varmasti toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin,ennen tarvittiin uuden tien etsijää,  nyt en edes tiedä mitä oikeen tarvitaan, jokapuolella työttömiä,oli nepsy-tapaus tai ei .

Mutta se sisäinen levottomuus voi olla lähes lamaannuttavaa, jos ei sitä millään hoideta, tai ei itse pysty löytämään keinoja lievittää. Yhteiskunnalle halvin tuo pilleri siis.

Niin, sisäinen levottomuuskin on osa ihmisyyttä. Levottomuus voi ilmaista mm. stressiä, tyytymättömyyttä ja muutoksen tarvetta.

Tässä on hyvin kuvattuna se ongelma, jopa umpikuja johon nepsy-ihmiset törmäävät. Oletetaan, että kyse on normispektrillä olevasta ongelmasta, joka ilmeisesti jotenkin käsitetään marginaaliseksi tai tilapäiseksi. Tuttuahan on "kaikilla on joskus vaikeuksia keskittyä", "multakin unohtui avaimet eilen" jne. Kaikilla varmasti levoton olokin joskus. Samaa on havaittavissa lääkekeskustelussa; SAAT ne ongelmat lääkityksen myötä. Tuota noin. Ne on ihan kokoajan. Ja aina olleet. Joka päivä. Silloin kun olet väsynyt. Silloin kun olet pirteä. Silloin kun olet iloinen tai surullinen. Silloinkin kun et enää jaksaisi. Silloin kuin sadatta kertaa toivot, että voisit olla kuten muut. Silloin kun et saa potentiaaliasi käyttöön. Kun muut heittävät läppää, kuinka pihalla aina olet.

Nepsytyyppi kokee usein samantyylisiä oireita jatkuvasti, kuin normityyppi ollessaan kuolemanväsynyt. Ei pysty keskittymään, kaikki rasittaa, ajatuksista ei saa mitään selvää, ahdistaa. Tulee huolimattomuusvirheitä, pinna on kireällä. Kuvittelepa, jos eläisit joka päivä kuin päivinä, jolloin et ole edellisenä yönä nukkunut yhtään. Ajaisit autoa, huolehtisit arjen, olisit töissä, olisit sosiaalinen. Ja yrittäisit kuollaksesi välttyä tekemästä graaveja virheitä. Ei niin, että kyllä sitä pari päivää, viikon jaksaa. Vaan aina. Ihan joka elämäsi päivä. Voi olla, että hakisit unilääkettä mahdollisista haitoista huolimatta.

Normaalit aivot omaava pystyy yhtä huonosti tajuamaan, mitä nepsyaivoissa tapahtuu, kuin nepsy käsittämään, miten normaalielämän mahdollistava toiminnanohjaus muilla toimii (ilman lääkitystä siis). Jää aivan aavistuksen tasolle ja sekin on yleensä virheellinen, koska on esimerkiksi vaikea hahmottaa, miltä halvaantuminen oikeasti tuntuu, ellei sitä koe. Kuvitella voi, mutta totuus on varmasti toinen.

Hyvää settiä kirjoitit, en itse osaa kirjoittaa hyvin juttuja, ja vielä vähemmän osaan kertoa . nepsy ongelmat tuo usein muitaki juttuja kaupan päälle.