Skitsofrenia ilman harhoja, kaksisuuntainen mielialahäiriö ilman maniaa, adhd/add ilman ylivilkkautta/keskittymisvaikeuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi, millainen on tämä dg skitsofrenia ilman harhoja sitten. Onko kyse siis negatiivisista oireista eli tällaisista kuin aloitekyvyttömyys? Mitenhän erottavat masennuksesta jos mitään harhoja ei ole? Ja onhan olemassa myös paykoottinen masennus, jossa on harhoja.

 

Skitsofrenia ilman harhoja on erityisosatekijätön skitsofrenia, harvinainen tautimuoto. Ilman selkeää psykoosijaksoa ilmenee skitsofrenialle tyypillisiä negatiivisia ja kognitiivisia oireita, jotka madaltavat toimintakykyä. Tyypillistä on totaalinen vetäytyminen sosiaalisista kontakteista, ulospäin näkyvää on tietynlainen tyhjyys ja outous.

Miten määritellään outous? Tämä skitsous minusta vaikuttaa kyllä enenmmän ADD, kun skitsolta

Vierailija kirjoitti:

Onneks kehitys kehittyy ja pystytään tarkemmin tutkimaan, mitkä asiat kuuluvat minkäkin dg. alle. Olis aika kauheeta, jos uskottas samoihin asioin vaikka, kun 50- luvulla. Eikä ihmiset sais apua. Onko tullut mieleen, että näitä asioita tutkitaan, jotta päästään paremmin selville, mistä on kyse jollain ihmisellä? Kuinka mustavalkoinen on sinun ajattelu?

Se että käyttäytymisen kuvauksia muutetaan ja diagnostiikan tueksi kehitetään tarkemmin erilaisia käyttäytymistieteellisiä mittareita eli kyselylomakkeita ei tarkoita, että psykiatria olisi kehittynyt nimenomaisesti lääketieteenä mihinkään, jos lääketieteellä viitataan somaattisten ongelmien diagnostiikkaan ja hoitoon. Aivokuvantamista tai molekyyligenetiikkaa ei edelleenkään käytetä psykiatristen häiriöiden diagnostiikassa, koska näillä oireiden kuvauksilla ei ole mitään koherenttia, systemaattista yhteyttä biologisiin korrelaatteihin. Tähän uskottiin vielä vahvasti 90-luvulla, jolloin nuo alat olivat vielä alkutekijöissään ja ennustettiin, että tulevaisuudessa voitaisiin esimerkiksi skitsofrenia diagnosoida aivoista ja sen kaksostutkimusten perusteella rakennettu hypoteesi sen geneettisestä pohjasta saisi vahvistusta. Tällä hetkellä tiedetään, että lukuisat geenit säätelevät skitsofrenian kehittymistä eli suomeksi sanottuna kun lasketaan yhteen lukuisia geneettisiä tilastollisia assosiaatioita valtavasta datamamassasta usein ilman tarvittavia tilastollisia korjauksia, saadaan näiden geenien yhteisvaikutuksella laskettua ehkäpä jopa 3-5 % skitsofrenian geneettisestä riskistä. Ja kyse on edelleenkin TILASTOLLISISTA korrelaatioista, joista tehdään usein kausaalipäätelmiä. Esimerkiksi skitsofrenian ja ADHD:lla on löydetty tilastollisesti merkitsevällä tasolla samoja geneettisiä riskitekijöitä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että samat geenit aiheuttaisivat ADHD:ta ja skitsofreniaa, vaan on lukuisia muita syitä löydetyille yhteyksille alkaen heikosta tilastollisten menetelmien soveltamisesta siihen, että ADHD-lääkkeet ovat yhteydessä kohonneeseen psykoosiriskiin.

Se että "oireiden" eli esimerkiksi käyttäytymisen, tunne-elämän ja kognitiivisten toimintojen kuvauksille yritetään löytää biologista pohjaa on totta kai osa lääketieteellistä tutkimusta ja näin ollaan saatu kehitettyä lukuisia biomarkkereita esimerkiksi erilaisille syöville ja diabetekselle, mutta samanlainen kehitys odottaa toteutumistaan edelleen psykiatriassa. Oiretasolla et voi diagnosoida somaattista poikkeavaa, vaikka näin psykiatrisia häiriöitä markkinoidaan rinnastamalla niitä jatkuvasti biologisiin sairauksiin, vaikka diagnostiikka pohjautuu puhtaasti käyttäytymistieteellisiin mittareihin. Aivan yhtä validin lääketieteellisen sairauden voisi rakentaa vaikkapa yhteiskunnallisesta ilmiöstä sosiaalinen syrjäytyminen. Rakennat sellaisen luokituksen, joka kuvaa sosiaalisesti syrjäytyneille ihmisille tyypillisiä piirteitä niin, että piirteet ryhmätasolla korreloivat keskenään luoden melko reliaabelin "häiriön". Sitten tutkit tätä uutta häiriöluokkaa aivotasolla ja havaitset, että koska sosiaalisesti syrjäytyneillä esiintyy enemmän stressitekijöitä ja he käyttävät enemmän päihteitä, niin heillä on enemmän ryhmätason muutoksia näille herkkien aivoalueiden rakenteissa. Sitten teet erittäin jälkeenjääneen tulkinnan, että sosiaalistan syrjäytymistä aiheuttavat keskimäärin pienempi hippokampus ja surkastunut etuotsalohko ja se selittää (ei siis stressi ja elinympäristö) heidän heikompaa pärjäämistään yhteiskunnassa. Ei kovin laadukasta tiedettä, mutta tuolla tasolla psykiatriassa operoidaan. 

Minä olen adhd ilman fyysistä  ylivilkkautta,päässäni on menossa pyörremyrsky mutta sitä ei huomaa ulkoisesti lainkaan..kunnes ihminen joka on puhunut minulle tajuaa etten ole kuunellut yhtään. Tai kuulin,mutten tajunnnut mitään. Lisäksi on lukihäiriö ja laaja-alainen hahmottaviskyvn häiriö.

Tyttäreni taas on autisti ilman pakkomiellettä yhteen kiinnostuksen kohteeseen.

Skitsofreniaa ei nykyään edes pidetä varsinaisena yhtenä sairautena, vaan uskotaan että sen takana on erilaisia sairauksia jotka vain aiheuttavat samantapaisia oireita.

Ja esimerkiksi masennus voi johtua erilaisista syistä ja sen oireet voivat olla hyvin erilaisia eri ihmisillä, joten voi sanoa ettei sekään ole vain yksi sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Aika iso osa noista "neuropsykiatrisista" ongelmista selittyy nykyisin sillä, että ihmiset ovat sekoittaneet päänsä viettämällä somessa 24h/vrk, litkimällä energiajuomia ja säntäilemällä edes takaisin antamatta elimistön levätä. Näyttäkää mulle ihminen, joka pystyy lukemaan nykyisin vaikka kirjan. Ei löydy kovin monta nuoremmista ikäluokista. Siiten vaivaan ei amfetamiini auta, kun pitäisi oppia rauhoittumaan ja pistää some kiinni.

Meillä on selvästi kirjaindiagnooseja neljässä polvessa.

70 ja 90 synt. löytyy sitten diagnoosit paperilla.

40 ja 50 lukulaiset selviä tapauksia, mutta ilman diagnooseja.

Sukupolvi ennen heitä myös kun tempauksista kuulee niin tajuaa mitä taustalla.

Poikani jolla ADD lukee paljon kirjoja, faktatietoa, elämänkertoja, opiskelee kieliä.

Poikani jolla oli ADHD nukkui pois nuorena. Mt ongelmat, huumeilla lääkitseminen jne vei hänet.

Raskasta kun vähätellään näitä diagnooseja.

Tunsin iäkkään henkilön, nyt jo kuollut, joka kertoi, ettei jaksanut koulussa kuunnella kovin usein, vaan mieluummin tuijotteli ulos ikkunasta. Kertoi tehneensä omapäisiä tempauksia lapsena ja muisteli, että saman ikäiset pojat yleensä kiinnostuivat koulunkäynnistä vasta lukioiässä. Oppikoulussa opiskelu ei vielä yleensä kiinnostanut poikia, oli hänen havaintonsa.

Hän alkoi lukiossa päntätä, ja vaikka se vaati paljon työtä, hän pääsi ylioppilaaksi. Hän kertoi innostuneensa opiskelusta enemmän vasta aikuisena. Hän uskoi, että kun vain tarpeeksi jotain haluaa ja siihen keskittyy, niin onnistuu.

Tulee mieleen, että ehkä moni entisajankin lapsi olisi saanut diagnoosin nykykriteereillä, mutta silloin kai ajateltiin, että osa lapsista on sellaisia, että järkevöityvät vasta myöhemmin.

Millainen on skitsofrenia?

Aikamoista paskanjauhantaa tämäkin ketju. Ihmiset on naurettavan hulluja ja osa vielä typeriäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele väitteesi. 

 

Voin perustella.

Ennen esim. keskeisimpänä oireena adhd/add;ssa pidettiin keksittymiskyvyttömyyttä, mutta eipä enää. Nyt esim. Ongelmat oman "toiminnan ohjaamisessa" voi riittää diagnoosiin, jos "oireita" ollut lapsesta asti, varsinaista keskittymyskyvytömyyttä ei siis tarvitse olla.

Dg kriteerit ovat väljentyneet vähän jokaisen "mt- tai nepsy sairauden/häiriön" kohdalla.

Esim. Kaikki otsikossa esitetyt väitteet pitävät paikkansa.

Niin? Jos ongelmat painottuvat toiminnanohjaukseen ja tarkkaavuuteen on keskittymishäiriö add tyyppinen. Sama ylädiagnoosi, eli adhd. 

Näköjään on mennytkin koko ajan huonommaksi. Ei ole lainkaan normaaleja tunteita kun kaikki pitää aina analysoida ja liittää mahdollisiin sairauksiin kiusallaankin.

Mistä huomaa Skitzoisuuden ?

Jep