Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet kaltaisestani miehestä suhdehistoriani perusteella?
20.01.2014 |
Tietenkään kukaan teistä ei välttämättä tiedä detaljeja ja tunne minua henkilökohtaisesti, mutta tuli äsken taksimatkalla baarista kotiin mieleen, että miten ihmiset luonnehtisivat tuntematonta miestä/naista, jos tietävät lähinnä hänen suhdehistoriansa.
Taustaksi: olen 44-vuotias mies, jolla on 3 akateemista tutkintoa ja joka on työskennellyt sekä Suomessa että ulkomailla julkisella ja yksityisellä sektorilla. Olen lisäksi taiteellinen musiikin suhteen ja olen levyttänyt viitisen albumia eri yhtyeiden kanssa.
Suhdehistoria:
1. 16-17 -vuotiaana kahden vuoden suhde vuotta nuoremman tytön kanssa. Suhde päättyi tytön puolelta, koska hän ei halunnut vakiintua noin nuorena.
2. 19-24 -vuotiaana viiden vuoden suhde samanikäisen naisen kanssa. Suhde kaatui pettämisiin molemmin puolin ja naisen sairastumiseen paranoiaan.
3. 25-31 -vuotiaana viiden vuoden avoliitto ja kihlaus 5 vuotta nuoremman naisen kanssa (muutimme yhteen pari kuukautta tapaamisemme jälkeen). Suhde kaatui pettämiseen minun taholtani neljän eri naisen kanssa.
4. 32-36 -vuotiaana kihlaus ja avioliitto samanikäisen naisen kanssa. Suhteen aikana syntyi myös yksi lapsi. Suhde kaatui vaimon psyykkisiin ongelmiin (diagnosoitu).
5. Avioliiton jälkeen puolen vuoden sisällä 3 muutaman kuukauden mittaista suhdetta (kaksi päällekkäistä), joista yksi 6 vuotta nuoremman, yksi 7 vuotta nuoremman ja yksi 13 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kaikki kaatuivat siihen, että en olin avioerotaistelun jälkeen edelleen kiinni ex-perheessäni.
6. 37 -vuotiaana kihlaus ja avoliitto 18 vuotta nuoremman naisen kanssa. Tämä suhde päättyi 44 -vuotiaana eli kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen siihen, että humalapäissäni olin kutsunut avovaimoa todella pahoilla nimillä muutaman kerran. Tosin myös ajan saatossa hieman vieraannuimme toisistamme, vaikka vietimme paljon aikaa yhdessä. Mutta molemmilla myös omat kaveripiirit, joissa harrastettiin eri asioita.
Noiden suhteiden välissä on muutama yhdenillan juttu, mutta niitä en koe kovin merkityksellisiksi itse. Niihin ei liittynyt pettämistä minun taholtani (naisten taholta kyllä).
Eli nyt olen taas vaihteeksi sinkkuna. Miten luulisitte tarinani jatkuvan?
Kommentit (87)
Tsemppiä. Yksi asia kerrallaan, kaikkea ei tarvitse oppia / muuttaa / oivaltaa heti. Pikkuhiljaa. Aloita siitä, mikä tuntuu helpoimmalta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehen näkökulmasta tuntuu aika tavalliselta. Siinä mielessä olet kyllä puolijumala että olet selkeästi ottanut itseäsi niskasta ja toteuttanut itseäsi toisin kuin minä. Eniten siis ihailen sitä miten olet sarvea uittanut, eli ilmeisen sponttaanisti. Näin vakisuhteessa hieman tyytymättömänä seksielämään voin vain todeta että kateellinen hieman olen, vaikkei varmaan elämäsi täysin auvoista ole ollutkaan.
mene Kirkkoon, rukoile mielellään Liturgian ajan ja tee lahjoitus. Yritä se auttaa.
Sanoit että olet pettänyt vain kahdessa suhteessa?? Etkö oppinut ensimmäisestä kerrasta??
PS. Mun mielestä on myös pettämistä jos sulla on parin kuukauden suhde useamman kanssa samaan aikaan. Oletan, ettet kertonut molemmille toisistaan? Taisit antaa heidän ymmärtää ihan muuta. Eli olet pettänyt neljää naista.
minä ainakaan en jäisi yksin, jos tuntisin oloni yksinäiseksi ja onnettomaksi. älä mietiskele menneitä liikoja, ne alkavat vain harmittamaan. ihan reippaasti uutta matoa koukkuun vain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet hullu patologinen tapaus, koska noin vanhana tuskin älyät enää mitään. Yritä nyt edes olla vahingoittamatta toisia ihmisiä enempää, riittää jo!
Pakkoa sanoa, että historiassasi on paljon samaa oman avomieheni historiassa, josta toki en tiedä kaikkea. Muutaman vuoden suhteita, yksi pidempi. Ja hänellä ensin oli ikäisiä ja pari vuotta vanhempiakin naisia. Oli kaksi kertaa naimisissa. Sen jälkeen hänellä on ollut lyhyt suhde ainakin kahden nuoremman kanssa. Molemmat varmaan 16 vuotta nuorempia. Niiden välissä muutaman vuoden avoliitto about samanikäisen naisen kanssa. Itse olen parikymppinen ja hän nelikymppinen, yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan ja muutama vuosi asuttu jo yhdessä.
Suhteiden loppumisen syitä… Mies sairastui psyykkisesti, ja tätä silloinen vaimo häpesi. Taustalla oli toki muita ongelmia. Seuraava suhde loppui siihen, kun nainen petti. Yksi vakava suhde kaatui siihen, että nainen oli aggressiivinen ja kai jotenkin psyykkisesti sairas ja myös mies sairastui uudestaan. Ja minua edeltänyt suhde päättyi, kun naisella olikin kaksi miestä kierroksessa. Joku suhde päättynyt siihen, kun yhteiselo ei vaan sujunut eikä kai niin vahvoja tunteitakaan miehen puolelta ollut.
Hän ei kuulemma ole pettänyt ikinä ketään. En ole ihan varma siitä. Uskon kuitenkin hänen uskollisuuteensa tässä suhteessa. Enkä tiedä paljonko naisia hänellä on ollut todellisuudessa… Hän on aika epävakaa. Välillä ihana, ymmärtäväinen ja rauhallinen ja välillä kovin vaikea ihminen, mustasukkainen ja aggressiivinenkin. En ihmettele, jos hänen kanssaan on ollut vaikeaa elää jonkun mielestä. Minäkin "teen hänet hulluksi" välillä, hän stressaantuu monista normaaleista asioista. Nyt esimerkiksi kun istumme sohvalla ja minä kirjoittelen läppärillä, häntä varmasti vaivaa, kenen kanssa kirjoittelen ja mitä.
Rakastan häntä, mutta pelottaa se, voiko tämä todella kestää. Meillä on ollut pahoja riitoja. Mitä humaltumiseesi tulee, avomieheni käytös on samanlaista. Ei juo usein, mutta on kausia, jolloin juo ehkä kerran viikossa kännin päälle. Ja inhoan nähdä häntä kännissä, hän on silloin aggressiivinen ja lähes aina tulee riita. Hän alkaa raivota minulle jostain. Hän on monta kertaa uhannut myös jättää minut. Olen aika väsynyt tähän, mutta nyt olemme päässeet joidenkin ongelmien yli ja toivottavasti matkalla kohti parempaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yksikin suhde hajoaa humalapäissä tehtyyn sekoiluun niin alkoholin käytölle on laitettava oikeasti stop. Kun et osaa humalassa käyttäytyä niin sinun velvollisuutesi mahdollista kumppania kohtaan on pitää huoli, että et koskaan ole hänen kanssaan tekemissä humalaisena. Ainoa tapa varmistaa asia on olla juomatta itseään humalaan. Jos sellainen ei sovi imagoosi niin on aika muuttaa imagoa.
Suuri ikäero, ansioiden korostaminen ja "taiteellisuus" tuovat mieleen henkilön, joka ´kerää ympärilleen ihailijoita maineen ja mammonan vuoksi. Ihailijoiden joukosta syntyvät ihmissuhteet eivät ole tasa-arvoisia. Sellaiset eivät kestä. Ihailija haluaa katsoa ylöspäin, ei nähdä sitä todellista arkihenkilöä.
Älä lähde etsimään uusia suhteita ennenkuin olet saanut viinan käytön loppumaan ja pääsi muutenkin parempaan kuntoon.
Nämä voivat olla mielestäsi pitkiä suhteita, mutta päätellen siitä että ne aina loppuvat viimeistään tuossa 6-7 vuoden korvilla, et osaa sitoutua. Tuo on vähän kuin parasta ennen päiväys, ja moni ostaa kaupastakin sen tuotteen jonka päiväys on mahdollisimman pitkällä..
Ja tarkoitan tuolla sitoutumisella sitä että toisen kanssa pyritään ratkaisemaan ongelmatilanteetkin, elämän solmukohdat, yrittää yhdessä eteenpäin sairauksista huolimatta. Tätä et tunnu hallitsevan. Yleensä vasta tuossa 6-7 vuoden paikoilla sitä tosissaan mitataan.
Vaikuttaa myös siltä että et osaa keskustella tai avautua itsestäsi tai tuntemuksistasi ja näin ollen turvaudut pettämiseen, ja että helposti heittäydyt viettien valtaan hetken huumaa periaatteella seurauksista välittämättä. Tuota ensimmäistä ennenkaikkea kannattaisi kehittää. Voisit ehkä elää vaikka avoimessa suhteessa, jolloin nuo hetken huumasi eivät suhdetta kaada, mutta sen pitäisi perustua ehdottomaan avoimuuteen kumppanisi kanssa.
Myös alkoholinkäytössäsi on selvästi vikaa. Sinulle on siitä jopa huomautettua, se on aiheuttanut riitoja sinun ja kumppaniesi välillä jne. En usko että alkoholista riitaa syntyisi ellei sinulla olisi alkoholiongelmaa.
Selvästikin sinun pitäisi lakata elämästä kulissielämää ja alkaa olemaan itsellesi ja muille rehellinen. Terapia on hyvä alku, aa-kerho voisi auttaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi lisää joka sanoisi etät alkoholi on selväsi se suurin ongelma. Suhteet eivät kaadu alkoholinkäyttöön ellei sen käytössä ole ongelmaa. Jos et osaa käyttäytyä kännissä, tarkoittaa se sitä että alkoholi ei sinulle sovi, ei missään määrin. Jos alkoholi ei sinulle sovi, sitä ei tulisi enää ottaa. Yksinkertaisesti: sinulla on vain yksi valinta: valitset joko elämän johon kuuluu alkoholi, tai elämän johon kuuluu rakentava parisuhde.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 00:45"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 00:44"]
En huolisi tuollaista..
[/quote]
Perustelisitko syyn, koska se toisi lisää sisältöä vastaukseesi, kiitos?
ap
[/quote]
Olet pettäjä ja jätät naisesi kun he sairastuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsesi on pääsääntöisesti psyykkisesti sairaan äitinsä luona? Toki on paljon erilaisia psyykkisiä sairauksia mutta jos suhde ei kestä näiden takia niin miten lapsi voi kasvaa eheäksi aikuiseksi psyykkisesti sairaan ihmisen hoidossa?
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 02:07"]
Pakkoa sanoa, että historiassasi on paljon samaa oman avomieheni historiassa, josta toki en tiedä kaikkea. Muutaman vuoden suhteita, yksi pidempi. Ja hänellä ensin oli ikäisiä ja pari vuotta vanhempiakin naisia. Oli kaksi kertaa naimisissa. Sen jälkeen hänellä on ollut lyhyt suhde ainakin kahden nuoremman kanssa. Molemmat varmaan 16 vuotta nuorempia. Niiden välissä muutaman vuoden avoliitto about samanikäisen naisen kanssa. Itse olen parikymppinen ja hän nelikymppinen, yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan ja muutama vuosi asuttu jo yhdessä.
Suhteiden loppumisen syitä… Mies sairastui psyykkisesti, ja tätä silloinen vaimo häpesi. Taustalla oli toki muita ongelmia. Seuraava suhde loppui siihen, kun nainen petti. Yksi vakava suhde kaatui siihen, että nainen oli aggressiivinen ja kai jotenkin psyykkisesti sairas ja myös mies sairastui uudestaan. Ja minua edeltänyt suhde päättyi, kun naisella olikin kaksi miestä kierroksessa. Joku suhde päättynyt siihen, kun yhteiselo ei vaan sujunut eikä kai niin vahvoja tunteitakaan miehen puolelta ollut.
Hän ei kuulemma ole pettänyt ikinä ketään. En ole ihan varma siitä. Uskon kuitenkin hänen uskollisuuteensa tässä suhteessa. Enkä tiedä paljonko naisia hänellä on ollut todellisuudessa… Hän on aika epävakaa. Välillä ihana, ymmärtäväinen ja rauhallinen ja välillä kovin vaikea ihminen, mustasukkainen ja aggressiivinenkin. En ihmettele, jos hänen kanssaan on ollut vaikeaa elää jonkun mielestä. Minäkin "teen hänet hulluksi" välillä, hän stressaantuu monista normaaleista asioista. Nyt esimerkiksi kun istumme sohvalla ja minä kirjoittelen läppärillä, häntä varmasti vaivaa, kenen kanssa kirjoittelen ja mitä.
Rakastan häntä, mutta pelottaa se, voiko tämä todella kestää. Meillä on ollut pahoja riitoja. Mitä humaltumiseesi tulee, avomieheni käytös on samanlaista. Ei juo usein, mutta on kausia, jolloin juo ehkä kerran viikossa kännin päälle. Ja inhoan nähdä häntä kännissä, hän on silloin aggressiivinen ja lähes aina tulee riita. Hän alkaa raivota minulle jostain. Hän on monta kertaa uhannut myös jättää minut. Olen aika väsynyt tähän, mutta nyt olemme päässeet joidenkin ongelmien yli ja toivottavasti matkalla kohti parempaa..
[/quote]
Vautsivau, oletpa sinä rohkea, suorastaan uhkarohkea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on ihan selkeästi toistuva kaava. Missä mättää? Voisiko sinulla olla jokin epätyypillinen sitoutumiskammo? Joka sitten taas johtuu jostain joka johtuu jne jne. En lähtis kivittämään sinua, ihan siitä syystä kun ei ole varaa semmoiseen. Nimimerkillä itsekin kaikissa suhteissani pettänyt, sitoutumiskammoinen, mt-ongelmaisten tehomagneetti, jolla itselläänkin viiraa päästä eikä aina ihan vähääkään.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 12:41"]
Miksi lapsesi on pääsääntöisesti psyykkisesti sairaan äitinsä luona? Toki on paljon erilaisia psyykkisiä sairauksia mutta jos suhde ei kestä näiden takia niin miten lapsi voi kasvaa eheäksi aikuiseksi psyykkisesti sairaan ihmisen hoidossa?
[/quote]
no tässähän voi hyvin olla kyse siitä, että nainen on sairastunut, mutta pystyy silti hoitamaan lastaan, kaikki muut arkijutut, mutta mies ei ole kestänyt sitä että nainen ei olekaan tyädellinen vaan sairastunut. Todellakaan läheskään kaikki psyykkiset sairaudet eivät vaikuta lapsen hoitoon.
Joskus miehet viisastuvat vanhetessaan ja ehkä niitä pettämisen mahdollisuuksiakin tulee vähemmän. Ilmeisesti et pysty olemaan suhteessa kuin 20-30 -vuotiaan naisen kanssa, omasta iästäsi riippumatta? Se on huolestuttavaa, koska kun nainen vanhenee yli käyttöpäivämäärän suhde loppuu. Mutta voihan olla, että löydät vielä nuoren naisen, joka ei sinua jätä ja olet itse jo rauhoittunut ja jäät suhteeseen.
Vastaus ikäiseltäsi naiselta (olen myös sekä Suomessa että ulkomailla työskennellyt ja minullakin on 3 akateemista tutkintoa, eli meillä on ainakin tällä tasolla jotain yhteistä ;-)): kuulostaa jotenkin epäkypsältä ja häilyvältä tuo kertomasi historia ikäisellesi ja taustaisellesi miehelle. Mikä on saanut sinut kerta toisensa jälkeen pettämään, mikset osaa sitoutua? Ja oletko miettinyt, mikä ajaa sinut kerta toisensa jälkeen suhteisiin mieleltään epätasapainoisten naisten kanssa? Ja miksi monet naisystävistäsi ovat niin paljon sinua nuorempia, pelkäätkö aikuistua/vanhentua? Tällaisia mietteitä minulle tuli, kun kerran nyt kysyit.
Jätätkö sä aina kun toinen sairastuu? Ei me kukaan olla terveitä ikuisesti. En ottaisi miestä, jolle sairastuminen on syy eroon. Ei sellainen mies ole kunnen kuolema erottaa- mies ollenkaan.
Olet keskenkasvuinen, selkärangaton reppana-kuspää, joka ihmettee miksi ei ihmissuhteet onnistu, mutta ei tajua katsoa peiliin. Sitten sopii itkeä ja nyyhkyttää "miksi en onnistu suhteissa" ja etsiä aina uusi ymmärtäjä-lohduttaja. Ja muutaman vuoden päästä taas uusi. Ja kierre jatkuu. Et vissiin tunne itseäsi kovi hyvin: vaikuttaa että hankit seuraa vain siksi että on "joku", vaikka kannattaisi oikeasti tutustua itseesi ja etsiä sellainen nainen joka sopii sinulle. Ja olla siihen asti ihan itsekseen.
Ap, se jota lainasit kommentissa 53, jatkaa: pakko pitää toivoa yllä ja uskoa, että lopulta a) oppii käyttäytymään paremmin ja kärsivällisemmin (jopa humalassa), että parisuhde onnistuu tai b) oppii elämään yksin. Yksinäisyys muuttuu helposti itseriittoisuudeksi, mutta sitten kun taas saa syliinsä ihanan ihmisen tai ihastuu, niin helposti unohtaa kaiken kurjuuden, mitä parisuhde voi mukanaan tuoda.