Mitä ajattelet kaltaisestani miehestä suhdehistoriani perusteella?
Tietenkään kukaan teistä ei välttämättä tiedä detaljeja ja tunne minua henkilökohtaisesti, mutta tuli äsken taksimatkalla baarista kotiin mieleen, että miten ihmiset luonnehtisivat tuntematonta miestä/naista, jos tietävät lähinnä hänen suhdehistoriansa.
Taustaksi: olen 44-vuotias mies, jolla on 3 akateemista tutkintoa ja joka on työskennellyt sekä Suomessa että ulkomailla julkisella ja yksityisellä sektorilla. Olen lisäksi taiteellinen musiikin suhteen ja olen levyttänyt viitisen albumia eri yhtyeiden kanssa.
Suhdehistoria:
1. 16-17 -vuotiaana kahden vuoden suhde vuotta nuoremman tytön kanssa. Suhde päättyi tytön puolelta, koska hän ei halunnut vakiintua noin nuorena.
2. 19-24 -vuotiaana viiden vuoden suhde samanikäisen naisen kanssa. Suhde kaatui pettämisiin molemmin puolin ja naisen sairastumiseen paranoiaan.
3. 25-31 -vuotiaana viiden vuoden avoliitto ja kihlaus 5 vuotta nuoremman naisen kanssa (muutimme yhteen pari kuukautta tapaamisemme jälkeen). Suhde kaatui pettämiseen minun taholtani neljän eri naisen kanssa.
4. 32-36 -vuotiaana kihlaus ja avioliitto samanikäisen naisen kanssa. Suhteen aikana syntyi myös yksi lapsi. Suhde kaatui vaimon psyykkisiin ongelmiin (diagnosoitu).
5. Avioliiton jälkeen puolen vuoden sisällä 3 muutaman kuukauden mittaista suhdetta (kaksi päällekkäistä), joista yksi 6 vuotta nuoremman, yksi 7 vuotta nuoremman ja yksi 13 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kaikki kaatuivat siihen, että en olin avioerotaistelun jälkeen edelleen kiinni ex-perheessäni.
6. 37 -vuotiaana kihlaus ja avoliitto 18 vuotta nuoremman naisen kanssa. Tämä suhde päättyi 44 -vuotiaana eli kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen siihen, että humalapäissäni olin kutsunut avovaimoa todella pahoilla nimillä muutaman kerran. Tosin myös ajan saatossa hieman vieraannuimme toisistamme, vaikka vietimme paljon aikaa yhdessä. Mutta molemmilla myös omat kaveripiirit, joissa harrastettiin eri asioita.
Noiden suhteiden välissä on muutama yhdenillan juttu, mutta niitä en koe kovin merkityksellisiksi itse. Niihin ei liittynyt pettämistä minun taholtani (naisten taholta kyllä).
Eli nyt olen taas vaihteeksi sinkkuna. Miten luulisitte tarinani jatkuvan?
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:14"]
Miten ihmeessä siitä pettämisestä voi järkevä mies nyt edes jäädä kiinni...
[/quote]
Kolme akateemista tutkintoa, eikä pelisilmää sen vertaa.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 00:50"]
Mua hämmensi tuo kohta, että suhde päättyi siihen, että kutsuttiin pahoilla nimillä. Aika heppoisissa kantimissa oli se suhde...
[/quote]
Tästä olen itsekin hämmentynyt edelleen. Näin nainen perusteli eron syyn. Minusta se ei vaikuttanut riittävältä syyltä lähes 7 vuoden suhteen lopettamiseen. Ainakaan minun puoleltani ei ollut yhtään pettämistä ja olimme mielestäni todella läheisiä melkein loppuun saakka.
ap
[/
oli niin paljon nuorempi etkä tajunnut, 1. jos nainen ottaa selvästi vanhemman niin ainakin käytöstapoja voi olettaa olevan, jos saa kännisiä vittuiluja niin voi samaa kuunnella mutta 25 vuotiaaltakin orilta. 2. et ilmeisesti vaivannut itseäsi näyttämään riittävää kunnioitusta ja aloit pitämään itsestäänselvyytenä.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:03"]
Ei kannata ainakaan tuota suhdehiatoriaasi paljastaa seuraavalle ihastuksellesi, hän saattaa säikähtää ja luikkia karkuun..
[/quote]
Eikä se ole mielestäsi rehellistä kertoa, niinkuin asiat ovat? Kyllä se varmaan jotenkin tulisi ilmi ajan kanssa? Ainakin lapsesta ja ex-avioliitosta kannattaa mielestäni mainita aika pian, koska ne nyt ainakin tulevat tietoon ja jos niitä pimittää, niin se ei johda mihinkään hyvään. Luulisin monen naisen haluavan tietää ainakin noista.
ap
ap
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:09"]
elementary conclusion, rakennat lauseita hieman venäläisen tai ruotsalaisen tyyliin (voin erehtyä), ikääsi tuslin kerroit oikein sillä se paljastaisi liikaa
[/quote]
Olen ihan 100% suomalainen, mutta asunut 10 vuotta ulkomailla. Ikäni on tismalleen se 44.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:13"]
Aika kauann kesti et tajuut menn terapiaan
[/quote]
Tuo on totta
ap
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:17"]
Et ole ihannevävymateriaalia.
[/quote]
En väitä tähän vastaan lainkaan
ap
Ymmärrän sinua, koska minulla on samantapaisia kokemuksia omassa historiassa. Mieti tarkkaan, kannattaako sinun edes yrittää olla parisuhteessa, jos siitä aina seuraa surua sinulle tai toiselle. Ehkä et itse osaa, ehkä valitset vääriä henkilöitä, en tiedä. Työstän näitä asioita nyt itse ja pysyn sen ajan visusti sinkkuna.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:14"]
Miten ihmeessä siitä pettämisestä voi järkevä mies nyt edes jäädä kiinni...
[/quote]
Koska kerroin, kun tuli omantunnontuskia?
ap
Noh, ihmissuhteilu ei ole ollenkaan helppo laji.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:14"]
Miten ihmeessä siitä pettämisestä voi järkevä mies nyt edes jäädä kiinni...
[/quote]
Kolme akateemista tutkintoa, eikä pelisilmää sen vertaa.
[/quote]
Mielestäni kouluttautuneisuus ei tee kenestäkään sivistynyttä tai mukavaa tyyppiä
ap
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:22"]
Noh, ihmissuhteilu ei ole ollenkaan helppo laji.
[/quote]
Tästä en voi olla eri mieltä
ap
Osaatko kuvitella itseäsi suhteessa, joka kestää loppuelämämme? Haluatko? Osaatko kuvitella, miten saisit suhteen pysymään rakastavana, arvostavana, hyvänä teille molemmille?
Vinkiksi: pitkällä tähtäimellä se ei hyvänä pysy, jollei sitä tahdo pitää hyvänä joka päivä. Ja tehdä tekoja ja valintoja, jotka ovat suhteelle, sinulle ja hänelle hyväksi. Talletatko enemmän hyvää, kuin mitä nostat ottoja "yhteiseltä luottamustililtä"? Niiden juoppohuutojen neutraloimiseksi saakin tehdä aika paljon toisenlaisia tekoja, tiedätkö, silloinkin vaikket niitä itse muistaisi. Viitsitkö nähdä sitä vaivaat? Tai vähentää / luopua juomisesta? Huomaatko muut tilanteet, joissa sinä olet / olet ollut huono kumppani? Keksisitkö parempia toimintatapoja itsellesi? Mitä sun suhdehistoriasi on sulle opettanut itsestäsi? Toistuvia kuvioita? Missä olet kasvanut? Missä voisit yhä kasvaa?
No, vastauksilla näihin kysymyksiin mä kait arvioisin, mitä susta ajattelisin.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:22"]
Ymmärrän sinua, koska minulla on samantapaisia kokemuksia omassa historiassa. Mieti tarkkaan, kannattaako sinun edes yrittää olla parisuhteessa, jos siitä aina seuraa surua sinulle tai toiselle. Ehkä et itse osaa, ehkä valitset vääriä henkilöitä, en tiedä. Työstän näitä asioita nyt itse ja pysyn sen ajan visusti sinkkuna.
[/quote]
Kiitos tästä. Mietin itse ihan samaa juuri nyt. Siksi olen myös menossa terapiaan näin sinkkuna, vaikka voisin toki ajatella, että "vitut, uutta matoa koukkuun". Tällä hetkellä minua ei edes kiinnosta ajatus ihmissuhteesta, vaikka kovin yksinäinen olenkin.
Yksi syy, miksi ylipäätään halusin teidän kommenttejanne on juuri yrittää ymmärtää itseäni, että mahdollisesti pääsisin eroon niistä piirteistäni jotka saattavat vaikuttaa mainittuihin tapahtumiin.
ap
Olisi aika opetella elämään yksin. Listasi mukaan siirryt heti kumppanista toiseen.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:28"]
Osaatko kuvitella itseäsi suhteessa, joka kestää loppuelämämme? Haluatko? Osaatko kuvitella, miten saisit suhteen pysymään rakastavana, arvostavana, hyvänä teille molemmille?
Vinkiksi: pitkällä tähtäimellä se ei hyvänä pysy, jollei sitä tahdo pitää hyvänä joka päivä. Ja tehdä tekoja ja valintoja, jotka ovat suhteelle, sinulle ja hänelle hyväksi. Talletatko enemmän hyvää, kuin mitä nostat ottoja "yhteiseltä luottamustililtä"? Niiden juoppohuutojen neutraloimiseksi saakin tehdä aika paljon toisenlaisia tekoja, tiedätkö, silloinkin vaikket niitä itse muistaisi. Viitsitkö nähdä sitä vaivaat? Tai vähentää / luopua juomisesta? Huomaatko muut tilanteet, joissa sinä olet / olet ollut huono kumppani? Keksisitkö parempia toimintatapoja itsellesi? Mitä sun suhdehistoriasi on sulle opettanut itsestäsi? Toistuvia kuvioita? Missä olet kasvanut? Missä voisit yhä kasvaa?
No, vastauksilla näihin kysymyksiin mä kait arvioisin, mitä susta ajattelisin.
[/quote]
Tämä oli hieno kommentti, kiitos. Varmasti minun pitäisi noita asioita pohtia. Juuri nyt minulla on hirvittävä suru ja epätoivo edellisen suhteen kaatumisesta ja henkiset resurssit analysoida asioita ovat aika vähissä. Siksi olen menossa siihen terapiaan ensimmäisen kerran elämässäni. Jospa pikkuhiljaa oppisin ymmärtämään itseäni paremmin.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:20"][quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:09"]
elementary conclusion, rakennat lauseita hieman venäläisen tai ruotsalaisen tyyliin (voin erehtyä), ikääsi tuslin kerroit oikein sillä se paljastaisi liikaa
[/quote]
Olen ihan 100% suomalainen, mutta asunut 10 vuotta ulkomailla. Ikäni on tismalleen se 44.
ap
[/quote]
kaikki ihmiset tekee virheitä, on tärkeätä että itse haluaat jotain uutta, jotain syvällisempää ja kauniimpaa. Vähennä alkoholin kulutus. Olet vielä nuori, mielestäni ihmisen keskiikä on 55 vuotta. Ala tekemään pienen määrän vatsapunnerruksia joka päivä. Käy uimahallissa. Älä sorru juhlimiseen kun kunto paraantuu. käy Kirkossa.
nainen.
Nro 22 tässä vielä lisää, että vaikka joidenkin mielestä sinä olisit "tehnyt" nämä naiset hulluiksi, minä en usko siihen lainkaan. Mutta on tyypillistä, että psyykkisiä ongelmia omaavien puolisoiksi etsiytyvät sellaiset, jotka ovat jollain tasolla itsekin sisältä sillä tavalla riekaleina, etteivät osaa antaa ja vastaanottaa tasapuolista rakkautta, johon kuuluu rehellisyys, itsensä ja toisen hyväksyminen, ja terve luottamus. Myös muiden suhteidesi ongelmat kielivät tällaisista vaikeuksista.
Enkä ole itsekään pyhimys, myönnän ajautuneeni yhteen aviomieheni kanssa, ja suhteemme oli aluksi epätasa-arvoinen henkisesti. Minä kuitenkin kävin terapiassa, kypsyin ja pakotin siinä rinnallani miestäkin kypsymään. Aina vain paremmin menee nykyään ja on ihanaa yhdessä.
Kaikilla on ongemia, kaikki ovat vajavaisia, kaikki ovat jollain tapaa haavoittuneita. Kypsät aikuiset tunnistavat ja myöntävät omat ongelmansa, hakevat niihin apua ja pyrkivät tilaan, jossa itsellä ja muilla on parempi olo. Isojen ongelmien kohdalla tarvitaan myös isompia askelia. Mielestäni terapia on kohdallasi erittäin hyvä ajatus! Muistat vain, että terapeutti ei tee puolestasi mitään. Itse siellä on oivallettava, ja sitten vielä elettävä niitä oivalluksia todeksi arjessakin.
Naisesi kuulostavat hmmm.... villeiltä? Oletko hakenut seikkailunhaluisia, vähän erilaisia naisia? Räväköitä, epäkonventionaalisoa? Olet opiskellut seurustelun lomassa kolme tutkintoa, joten kuinka paljon parisuhteelle on jäänyt aikaa? Musiikkiharrastus varmasti myös aikaavievä.
n. 50-55 vuotiaana alat rauhoittua ja perustat sen oikean perheen. Yksi tai kaksi lasta n. 30 v. kumppanin kanssa. Ensimmäisen kerran ymmärrät, mistä lapsista, perheestä, kumppanista on kyse.
seuraavat 5-10 vuotta ovat sinulle vielä aikaa, jona et osaa rauhoittua. Kyllästyt kyllä nykymenoon ja löydät merkityksellisiä asioita. Mutta älä sorru läträämään liikaa viinan kanssa. Jos sorrut, niin sitä kunnollista 30 v. naista ei löydy.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 01:05"]
ei voi arvostella, sillä jokainem ihminen tekee virheitä, mutta se että kaksi naista sai psyykkisiä oireita, ja vielä oikein sä mainitset sen täällä mikä viittaa ehkä.siihen että olet pyrkinyt vakuuttamaan itseä että naisten psyykkiset ongelmat olivat vain ja ainoastaan naisten oma syy, etkä EHKÄ ( en tiedä enkä väitä tietäväni mitään sinusta) ole käsitellyt omaa käyttäytymistä ja miten voit tulevaisuudessa välttää tehtyjä virheitä, no olethan kiltimpi naisten kanssa tulevaisuudessa. muuten oletko työskennellyt Venäjällä? Ja onkohan ikäsi tämä.
[/quote]
Ikäni on ihan oikein, enkä ole Venäjällä koskaan tehnyt töitä, ainoastaan käynyt siellä pariin otteeseen.
ap