Lue keskustelun säännöt.
Millainen äiti "suojelee" lastaan avulta
18.10.2020 |
Luulin että nämä tällaiset ovat urbaanilegendaa. Ja se lyökin sitten ällikällä, kun tällaisen lapsenpuolustajaäidin kohtaa.
Kun äiti puolustaa lastaan niin, ettei salli lapselleen ammattiapua tai erityisopetusta tai kavereita, niin mistä tällaiset äidit tulevat? Ja mikä hemmetti niitä vaivaa?
Kommentit (125)
Ilmeisesti emme taaskaan saa vastausta siihen, mikä ongelma lapsella muka on? Kerrotko ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen läheisesti yhden äidin, joka ei ole hyväksynyt ketään muuta lapsensa elämään. Lapsella on ilmeisesti joku autismiin liittyvä häiriö ja siksi ystäväni kokee, ettei kukaan ymmärrä hänen "erityislastaan". Diagnoosia ei virallisesti ole, koska lasta ei saa tutkia. Ystäväni määrittelee myös mistä lapsen kanssa saa puhua, jotta lapsi ei ahdistuisi yms. Päiväkoti ei ollut vaihtoehto ja peruskoulu jäi nopeasti myös kesken. Vaikka lasuja tulee mm. koulusta, niin eipä niillä ole mitään vaikutusta. Tukipalveluja on tarjottu, mutta he eivät niitä tietenkään käytä. Harrastuksia ja kavereita ei ole, koska lapsi ei niitäkään äidin mielestä tarvitse. Olen paljon miettinyt mistä tämä johtuu. Sen on pakko olla äidin joku oma sisäinen trauma, tunnelukko tms, joka vaatisi pitkää terapiaa. Mutta mikään ei mene eteenpäin kun äiti ei ymmärrä olevansa "sairas" ja sairastuttavan lapsensakin huolenpidollaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista on. Meillä on perheessä eskari-ikäinen, ja olemme juuri sopineet varhaiskasvatuksen kanssa, että lapsellemme haetaan paikkaa erityisluokalle. Aikoinaan oli vähän hankalaa hyväksyä, että lapsemme tarvitsee erityistä tukea, mutta suoraan sanottuna se vaihe ei kyllä kestänyt kauaa. Pitää ajatella sitä lapsen etua. Lapset ovat meillä vain lainassa, ja valmistamme heitä aikuisten maailmaan. Lapset eivät ole vanhempiensa jatke, vaan omia itsejään.
No mikäs siinä teidän lapsessa on vikana ja ilmeisesti teille tarjottiin tätä apua.
No ei ne kaikki ammattilaisetkaan aina niin päteviä ole. Oman erityislapsen kanssa on tullut käytyä palvelukirjo läpi, ja kyllä siellä joukossa on myös sellaisia "ammattilaisia", ettei kukaan todeksi uskoisi jos kertoisin. Oikean avun saamiseksi on täytynyt tehdä kovasti töitä. Jos itsellä ei olisi kapasiteettia ottaa asioista selvää ja lukea aiheesta kirjallisuutta ja tutkimuksia ja tehdä oikeanlaisia hakemuksia kelalle (terapiat), niin aika pulassa varmaan oltaisiin. Jos vanhemmilla ei ole resursseja tähän kaikkeen, ja he törmäävät sellaiseen epäammattimaiseen käytökseen niiden taholta, joiden pitäisi lasta auttaa, kuin mitä esim itselle on sattunut tulemaan vastaan, niin en ihmettele yhtään että nousee halu suojata omaa lasta "avulta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap tietää noin tarkkaan jonkun perheen asioista? Ja oletko varma, että todella tiedät edes?
Voin kertoa, että tuo akka ei tiedä mistään mitään ja elää täysin harhoissa, joita huumeiden käyttö on aiheuttanut.
Kenestä "akasta" puhut? Ap vai jostain ketjuun kommentoinut vai joku muu? Mistä tiedät jonkun taustoja oikeasti? Oletko kysynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap tietää noin tarkkaan jonkun perheen asioista? Ja oletko varma, että todella tiedät edes?
Voin kertoa, että tuo akka ei tiedä mistään mitään ja elää täysin harhoissa, joita huumeiden käyttö on aiheuttanut.
Kenestä "akasta" puhut? Ap vai jostain ketjuun kommentoinut vai joku muu? Mistä tiedät jonkun taustoja oikeasti? Oletko kysynyt?
Ap:sta puhun ja tiedän taustat koska yhteinen tuttu kertoi aikoinaan ja loput voi päätellä ulkomuodosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen suhtauduin ammattilaisiin luottaen, mutta nyt kun itselläni on lapsia, on krittinen suhtautuminen alkanut nousta. Oma lapseni puhui esim. 2-vuotiaana sujuvasti pitkiä lauseita, mutta päiväkodissa hän ei suostunut puhumaan hoitajille mitään. Kertoi kotona, että hoitajat huutavat hänelle. Kun vein lapsen kolmen muun 4-vuotiaan kanssa leikkimään. Kukaan lapsista ei puhunut toisilleen mitään. Eikö ole outoa, ettei neljä nelivuotiasta puhu toisilleen mitään, vaikka he näkivät toisiaan päivittäin ja olivat kavereita? Hoitajien mukaan vika oli lapsessani, vaikka hän muualla puhui sujuvasti. Selektiivinen mutismi oli diagnoosi ja lapsi tarvitsi kuulemma tähän puhumattomuuteensa erityistä tukea. Kuvakortteja ehdottivat siis lapselle, joka osaa puhua pitkiä lauseita. Minusta ne hoitajat olivat niin typeriä, että teki mieli itsenikin olla puhumatta. Eli lapseni joka puhuu kaupan kassalle, mummolle ja vaarille, naapureille, tuntemattomille vastaantulijoille pitkiä lauseita oli hoitajien mielestä mutisti ja tarvitsi apua. Ei käynyt mielessä, että ehkä he itse olivat täysiä kuspäitä, eikä lapsi puhu heille siksi. Tietyille eri hoitoryhmien tädeille lapsi puhui, mutta ei oman ryhmänsä hoitajille. Lapsi kertoi myös, että hän oli nähnyt pahaa unta päiväkodissa, koska oli kuullut päiväunien aikana hoitajien haukkuvan äitiä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun puolustin lastani. Eli en luota ammattilaisiin sinisilmäisesti.
On ihan tyypillistä, että selektiivinen mutisti puhuu kotona mutta ei vaikkapa koulussa. Toki tarha tai koulu on haastavampi paikka kuin koti. Se ei tarkoita, että henkilökunnassa sinänsä olisi jotain kamalaa vikaa.
Sinuna varoisin alkamasta kritisoida hoitajia ja opettajia lapsen kuullen. Valitettavasti on sellainen ilmiö, että vanhempi antaa kotona lapselle huomiota ja hyvää palautetta, kun tämä keksii lisää haukuttavaa opettajista.
Hoitajat ja opettajat eivät halua mitään pahaa teille. Kuvakortit voisivat auttaa lasta tarhapäivän aikana kommunikoinnissa, jos hän ei siellä pysty puhumaan. Varmasti hoitajat mieluummin soisivat, ettei kortteja tarvittaisi, koska helpompaa se niin on heillekin.
Vanhemmille voi olla hyvin vaikeaa hyväksyä, että lapsella on ongelmia kodin ulkopuolella. Näin voi kuitenkin olla.
Monet hiljaiset ja vetäytyvät luonteet diagnosoidaan nykyisin ties miksi lapsena, kun normi on se kurkku suorana huutava ja jatkuvaa huomiota vaativa ekstroverttilapsi. Jos lapsi puhuu yhdellekin hoitajalle, muiden kannattaisi miettiä, mitä käytöksessään muuttaa, sen sijaan että aletaan muuttamaan ja diagnosoimaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ap tiedät jonkun asioista oikeasti? Oletko kysynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen suhtauduin ammattilaisiin luottaen, mutta nyt kun itselläni on lapsia, on krittinen suhtautuminen alkanut nousta. Oma lapseni puhui esim. 2-vuotiaana sujuvasti pitkiä lauseita, mutta päiväkodissa hän ei suostunut puhumaan hoitajille mitään. Kertoi kotona, että hoitajat huutavat hänelle. Kun vein lapsen kolmen muun 4-vuotiaan kanssa leikkimään. Kukaan lapsista ei puhunut toisilleen mitään. Eikö ole outoa, ettei neljä nelivuotiasta puhu toisilleen mitään, vaikka he näkivät toisiaan päivittäin ja olivat kavereita? Hoitajien mukaan vika oli lapsessani, vaikka hän muualla puhui sujuvasti. Selektiivinen mutismi oli diagnoosi ja lapsi tarvitsi kuulemma tähän puhumattomuuteensa erityistä tukea. Kuvakortteja ehdottivat siis lapselle, joka osaa puhua pitkiä lauseita. Minusta ne hoitajat olivat niin typeriä, että teki mieli itsenikin olla puhumatta. Eli lapseni joka puhuu kaupan kassalle, mummolle ja vaarille, naapureille, tuntemattomille vastaantulijoille pitkiä lauseita oli hoitajien mielestä mutisti ja tarvitsi apua. Ei käynyt mielessä, että ehkä he itse olivat täysiä kuspäitä, eikä lapsi puhu heille siksi. Tietyille eri hoitoryhmien tädeille lapsi puhui, mutta ei oman ryhmänsä hoitajille. Lapsi kertoi myös, että hän oli nähnyt pahaa unta päiväkodissa, koska oli kuullut päiväunien aikana hoitajien haukkuvan äitiä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun puolustin lastani. Eli en luota ammattilaisiin sinisilmäisesti.
On ihan tyypillistä, että selektiivinen mutisti puhuu kotona mutta ei vaikkapa koulussa. Toki tarha tai koulu on haastavampi paikka kuin koti. Se ei tarkoita, että henkilökunnassa sinänsä olisi jotain kamalaa vikaa.
Sinuna varoisin alkamasta kritisoida hoitajia ja opettajia lapsen kuullen. Valitettavasti on sellainen ilmiö, että vanhempi antaa kotona lapselle huomiota ja hyvää palautetta, kun tämä keksii lisää haukuttavaa opettajista.
Hoitajat ja opettajat eivät halua mitään pahaa teille. Kuvakortit voisivat auttaa lasta tarhapäivän aikana kommunikoinnissa, jos hän ei siellä pysty puhumaan. Varmasti hoitajat mieluummin soisivat, ettei kortteja tarvittaisi, koska helpompaa se niin on heillekin.
Vanhemmille voi olla hyvin vaikeaa hyväksyä, että lapsella on ongelmia kodin ulkopuolella. Näin voi kuitenkin olla.
Minä en ole koskaan puhunut pahaa hoitajista, vaan olen kehunut heitä. Ja lapsi siis pystyy puhumaan päiväkodissa toisen ryhmän hoitajille ja vaikkapa minulle, kun tulen lasta hakemaan, mutta ei oman ryhmänsä hoitajille. Lapsen omien sanojen mukaan hoitajat huutavat hänelle ja käskevät olemaan hiljaa. Tämä on mielestäni vain hyvä esimerkki siitä, että ammattilaiset voisivat joskus myös itse katsoa peiliin.
Kuulostapa erikoiselta, että hoitajat muka huutavat lapselle, että tämän pitää olla hiljaa, mutta toisaalta sanovat, ettei lapsi puhu vaan tarvitsee kuvakortteja... Mitenköhän mahtaa olla?
Kun päiväkoti alkoi, niin lapsi itki silloin paljon meidän vanhempien perään. Töihin oli pakko mennä, joten lapsi jäi hoitoon itkusta huolimatta. Tätä itkua jatkui pitkään ja ymmärsin lapsen puheista, että silloin lapselle huudettiin, että pitää olla hiljaa. Ymmärrän, että hoitajat kyllästyivät parkumiseen ja käskivät olemaan hiljaa. Outoa koko päiväkotiryhmässä oli kuitenkin se, että yleensä kun 4-vuotiaat kokoontuvat leikkimään, alkaa kova pulputus ja pulina. Itselläni oikein selkäpiitä karmi viedä lapsi ryhmään ja nähdä, kun he kaikki leikkivät ryhmässä kaikki sanomatta sanaakaan. Onko tämä teistä tavallista käytöstä 4-vuotiailta? Voin itsekin vastata, että ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ne kaikki ammattilaisetkaan aina niin päteviä ole. Oman erityislapsen kanssa on tullut käytyä palvelukirjo läpi, ja kyllä siellä joukossa on myös sellaisia "ammattilaisia", ettei kukaan todeksi uskoisi jos kertoisin. Oikean avun saamiseksi on täytynyt tehdä kovasti töitä. Jos itsellä ei olisi kapasiteettia ottaa asioista selvää ja lukea aiheesta kirjallisuutta ja tutkimuksia ja tehdä oikeanlaisia hakemuksia kelalle (terapiat), niin aika pulassa varmaan oltaisiin. Jos vanhemmilla ei ole resursseja tähän kaikkeen, ja he törmäävät sellaiseen epäammattimaiseen käytökseen niiden taholta, joiden pitäisi lasta auttaa, kuin mitä esim itselle on sattunut tulemaan vastaan, niin en ihmettele yhtään että nousee halu suojata omaa lasta "avulta".
Jep. Ja kyllä oma kokemus on ennemminkin se että siitä avusta ja tuesta saa tapella, vaikka se olisi kaikkien ammattilaisten toteamaa, istuttu miljoonat palaverit, käyty tutkimukset, pyydetty apua, niin lopputulos on yleensä "ei resursseja" tai "haette apua nyt väärästä paikasta, ei kuulu meidän piiriin tämä asia".
Ammattilaisten pitää toki ymmärtää se että vanhemmilta vie usein aikaa hyväksyä oman lapsen erityisyys tai erityistarpeet. Se on ihan normaalia ns. surutyötä. Yleensä siitä päästään yli, ja sitä nopeammin mitä parempaa tukea vanhemmat asiaan saa (eli toisinsanoen ei painostusta vaan ymmärrystä).
Tiedän perheen asioista poikkeuksellisen paljon, ja se on oikeaa tietoa, ei kuulopuhetta tai minun subjektiivista tulkintaani.
En kuvaile toisten asioita tänne tarkemmin. Mutta moni sai aloituksesta hyvin kiinni millaisista ongelmista on kyse.
Ketju antaa minulle hyvin näkökulmaa. Kiitos asiallisille keskustelijoille siitä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap tietää noin tarkkaan jonkun perheen asioista? Ja oletko varma, että todella tiedät edes?
Voin kertoa, että tuo akka ei tiedä mistään mitään ja elää täysin harhoissa, joita huumeiden käyttö on aiheuttanut.
Kenestä "akasta" puhut? Ap vai jostain ketjuun kommentoinut vai joku muu? Mistä tiedät jonkun taustoja oikeasti? Oletko kysynyt?
Ap:sta puhun ja tiedän taustat koska yhteinen tuttu kertoi aikoinaan ja loput voi päätellä ulkomuodosta.
Siis tuosta pelkästä aloituksesta tunnistit jonkun (sanavalintojenko perusteella vai miten)? Aika virtuoosi olet kyllä. Sinänsä aloitus huokui ilkeää asennetta, eikä sympatiani ole aloittajan asenteen tai juoruilun puolella, mutta silti osa kommenteistakin on outoja.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen asioista poikkeuksellisen paljon, ja se on oikeaa tietoa, ei kuulopuhetta tai minun subjektiivista tulkintaani.
En kuvaile toisten asioita tänne tarkemmin. Mutta moni sai aloituksesta hyvin kiinni millaisista ongelmista on kyse.
Ketju antaa minulle hyvin näkökulmaa. Kiitos asiallisille keskustelijoille siitä!
Ap
Miksi avaudut niistä täällä? Miksi et kysy asianomaiselta itseltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen asioista poikkeuksellisen paljon, ja se on oikeaa tietoa, ei kuulopuhetta tai minun subjektiivista tulkintaani.
En kuvaile toisten asioita tänne tarkemmin. Mutta moni sai aloituksesta hyvin kiinni millaisista ongelmista on kyse.
Ketju antaa minulle hyvin näkökulmaa. Kiitos asiallisille keskustelijoille siitä!
Ap
No millaisista ongelmista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen asioista poikkeuksellisen paljon, ja se on oikeaa tietoa, ei kuulopuhetta tai minun subjektiivista tulkintaani.
En kuvaile toisten asioita tänne tarkemmin. Mutta moni sai aloituksesta hyvin kiinni millaisista ongelmista on kyse.
Ketju antaa minulle hyvin näkökulmaa. Kiitos asiallisille keskustelijoille siitä!
Ap
No millaisista ongelmista?
Minuakin kiinnostaa. Ja mikä oli motiivisi kirjoittaa tänne toisten asioista?
Kyse on nimenomaan sun subjektiivisesta tulkinnasta. Tiedän kyllä että äänensävyni oli outo siinä. Mistähän olis voinut johtua. Minä olen virtuoosi kyllä ja tiedän kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin sanavalinnoista ja voit uskoa että rankkua paukkuu. 😘
Mikä on rankku? Mielestäni ap kuulostaa palstan vakiotrollilta, joka yleensä kysyy, mikä jotain "vaivaa" ja kertoo muiden ihmisten asioita seikkaperäisesti ja kalastelee sitten kanssaan samaa mieltä olevien kommentteja, joihin ei vastaa kunnolla mitään. Onneksi en tosielämässä tunne vastaavaa henkilöä, sillä tuollainen pahantahtoinen tapa nälviä ja udella ei kuulosta mukavan ihmisen toimintatavalta.
Alan olla pikkuhiljaa kyllästynyt tähän tiedätkö..
Vierailija kirjoitti:
Kyse on nimenomaan sun subjektiivisesta tulkinnasta. Tiedän kyllä että äänensävyni oli outo siinä. Mistähän olis voinut johtua. Minä olen virtuoosi kyllä ja tiedän kaiken.
What? En tajua mitään. Onko täällä joku sisäpiirijengi kirjoittelemassa keskenään?
Kuulostapa erikoiselta, että hoitajat muka huutavat lapselle, että tämän pitää olla hiljaa, mutta toisaalta sanovat, ettei lapsi puhu vaan tarvitsee kuvakortteja... Mitenköhän mahtaa olla?