Mikseivät kotiäidit muka ehdi mitään?

Minun on vaikeaa uskoa että niin kovin monien lapset ovat niin mahdottomia, ettei kotiäiti ehdi tehdä mitään päivän aikana. Minunkin kaverini valittaa että päivällä ei voi siivota (varsinkaan imuroida), hoitaa pyykkihuoltoa tai laittaa ruokaa kun pitää vaan koko ajan vanhtia lapsia (leikkiäkään ei juurikaan ehdi). Kas kummaa, hänen miehensä kylläkin pystyy tekemään kaiken tuon illalla töiden jälkeen kun äippä lähtee salille tai kavereita tapaamaan (pakko tuulettaa päätä että taas jaksaa seuraavan päivän lasten kanssa).

Aloittajalla on mennyt ohi muuan pikkujuttu: kotiÄIDEILLÄ on aina lapsia. KotiROUVILLA sen sijaan on aikaa mielin määrin mihin vaan, kun ei ole lapsia roikkumassa kimpussa kaiken aikaa.

Omilta kotiäitivuosilta muistan sen, että ei oikein koskaan voinut tehdä mitään työtä alusta loppuun tai silloin, kun se olisi sopinut omaan aikatauluun ja ollut järkevää. Esimerkiksi lakanoita en mankeloinut silloin, kun olivat kuivuneet sopivasti enkä tehnyt ruuanlaittoon mitään esivalmisteluja, kun piti hoitaa sitä lasta.

Kyllä se joillakin onnistuu. Meillä oli joskus muuan kodinhoitaja, joka ehti hyvin tehdä ihan kaiken, jopa lukemaan lapsille satua ja talo oli siisti ja kunnossa. Mutta hän olikin ammattilainen, heistäkään kaikilla se ei onnistunut.

Minä ehdin tehdä sen minkä kehtasin. Välillä vain olin sen verran väsynyt, etten jaksanut, kun vauva valvoi yöt ja taapero päivät, ennen kuin saatiin rytmit kohdalleen. Minulla meni pitkään aikaa, että ainoat unet olivat 2-4 välillä. No taaperon nukkuessa saattoi hetken nukahtaa, vaikka oli valveillakin, kun laittoi sen vaan sänkyyn katselemaan. Oli pakko. Mutta miksi pitäisi ehtiä pitää kotia tiptop kunnossa koko ajan? Kyllä se tahra siinä keittiön pöydällä jaksoi odottaa, että olin vähän virkeämpi. Asennejuttuhan se on, että kaikki pitää olla koko ajan esittelykunnossa. 

Siis riville kolme, vaikka vauva oli valveillakin. Mutta tuota kautta kesti vauvan ensimmäiset kuukaudet, sitten alkoi mennä rytmin paremmin kohdalleen. 

Se menee niin, että kun oot kotona ''joutilaana'' et saa mitään aikaiseksi etkä ehdi tehdä mitään. Kun käyt töissä, saat illalla siihen 4-5 tunnin vapaa-aikaan mahtumaan lasten kanssa leikit, ruoan laiton, kodin siistimisen, pyykkäyksen ja iltatoimet lasten kanssa. Viimeiseksi ehtii vielä sohvallakin maata. Mulla näin, koska kotona lasten kanssa ollessani ei saanut oikeen mitään aikaiseksi, kun se oli tosiaan päivästä toiseen sitä samaa eikä nuppi ehkä kestänyt niin. Sitten ei vaan huvittanut tehdä mitään kun sitä aikaa oli.

HILJAA te jotka vertailette lapsianne onko jollain adhd käytöshäiriöt yms. Ettekö te vittu tajua että kaikki lapset on NIIN ERILAISIA, ette voi millään osa-alueilla verrata niitä. Hohhoijaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Toiset ehtii kotona tekemään miljoona asiaa, toiset ei yhtään. That's it.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 16:17"]

kai se on sekin kun ihmiset haluaisi tehdä paljon kaikkea päivän aikana... mutta sitten loppukin tunnit kesken. Ei sitä välttämättä huomata miten paljon on saatu aikaan päivän aikana. Sitä vaan mietitään, että voi voi kun ne pyykit pitää vielä silittää.. tosiaaan päivään vaikuttaa se lapsen ikä ja luonne. Mutta meidän seassahan on niitä superäitejä kuten nro 9 =)

[/quote]

Yksi lapsi ei todellakaan vie kaikkea aikaa. 

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 17:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 15:50"]

Ärsyttävät fb päivitykset, kotiäidit marmattavat kuinka ei ehdi mitään tehdä. Argh. 

Miten ei muka ehdi? jos nukkuma-aikaa on 8h vuorokaudesta, on 16h aikaa pestä pyykkiä, siivota ja tehdä ruokaa! Sitten istutaan facebookissa marmattamassa kun ei mitään ehdi :D. Pitäisikö vaikka jättää fb:n käyttö vähemmälle. 

Vai onko kysymys saamattomuudesta ja organisointikyvystä? ei vaan osata laittaa asioita järjestykseen.

[/quote]

Kyllä huomaa miten nolo tämä avaus on!

Kotiäiti on äiti, joka hoitaa itse lapsiaan. Siis kaitsee pikkulapsiaan eli on aktiivisesti heidän elämässään, koska ei vie lapsiaan vieraalle! Tajuatko?

Yksi lapsista voi olla jo hiukka ulkona toisten kanssa ja toinen vauveli sisällä. Vauvalla ja isommalla on eri rytmit päikkäriensä kanssa ja jopa ruokailunsakin kanssa. Voi olla niinkin kun vauveli nukkuu tarvitsee isompi äitinsä huomiota.

Ei siis ole juolahtanut av:n mieleen!!

[/quote]

Ai av:ko näitä avauksia tekee? 

Ja mikä hemmetin vauveli? Kuka ihme lässyttää aikuisille puhuessaan/kirjoittaessaan?

Ja aika kädetön pitää olla jos ei osaa järjestää kotitöitä lasten rytmien mukaan.

Netissä se aika vierähtää nopsaan ja kotihommat jäävät tekemättä.

Olen ollut työttömänä ja näin ne päivät ovat kuluneet.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 18:17"]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, missä vauvanne ovat kun teette kotitöitä? 

[/quote]

Leikkikehässä, sitterissä, päikkäreillä, syömässä, kantoliinassa, kantorepussa, ja joskus jopa ihan vapaana lattialla.

Samaa olen minä ihmetellyt, mutta tosin, kun nämä äidit valittavat täällä. Minulla on 3 lasta, esikoinen on erityislapsi 4v ja nuorimmat ovat vuoden kieppeillä olevat kaksoset. Tulee hoidettua kotityöt, omia juttuja, lenkkeiltyä, leivottua leipää yms. Ja vielä ehdin jokaisen lapsenkin kanssa olla :)

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 19:26"]

Ei se kotiäidin työ ole pelkkää "elämää" vaan raskasta työtä. Tätä ei työssäkäyvät vanhemmat tajua koska he näkevät lapsiaan vain sen pari tuntia päivässä. ei se ehdi silloin raskaaksi käydä. Tietenkin on erilaisia tapoja olla kotiäiti. toiset tekevät muutakin kuin hoitavat lapsiaan, ja toiset, kuten minä keskityn vain lapsiini. siinä ei ole jaksamisesta kyse vaan tietoisesta valinnasta. Silloin ei tehdä muuta kuin ollaan lasten kanssa, muuten sitä palaa loppuun koska laadukas kasvatustyö on niin vaativaa. ja tällä menetelmällä kasvatan spesiaalinpia lapsia. Keskityn heihin ja sehän näkyy jossain tulevaisuudessa, esim hyvinä käytöstapoina ja koulumenestyksenä. Kun taas siisti koti ei näy missään kymmenen vuoden päästä. 

[/quote]

Jaa-a.. Minä ehdin aivan hyvin tehdä kotityöt, kasvattaa ja hoitaa lapset sekä hoitaa omaa terveyttäni ja kuntoani.  Eikä tämä ole millään muotoa raskasta "työtä", vaikka teenkin kaiken tuon. 4-vuotias poika on hyvätapainen ja siisti, koska kaikki käytöstavat ja siisteysoppi tulevat sen normaalin elämisen myötä. Lapsia on nyt kolme, pienimmät 1-vuotiaita ja kaikki lapset ovat poikia. Kaksoset sekä esikoinen ovat kaikki vilkkaita ja touhukkaita, sekä harvinaisen itsepäisiä, mutta silti tämä kasvattaminen ja normaali eläminen on onnistunut, eikä kotimmekaan ole kuin kaatopaikka.

Minut kasvatettiin samalla tavalla kuin minä kasvatan omia lapsiani. Ihan normaalilla elämällä. 

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 18:17"]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, missä vauvanne ovat kun teette kotitöitä? 

[/quote]

Vauvat eivät koskaan ole olleet ongelmana kotitöiden teossa meillä.

Kantoliinassa olivat todella paljon tai sitten muuten vaan sylissä/lonkan päällä. Alle puolivuotiaina viihtyivät ihan minimaalisia aikoja sitterissä tai yksin lattialla. Kun alkoivat enemmän istua ja liikkua, niin viihtuivät lattialla enemmän (piti aina vähän väliä hakea takaisin lähelle) ja tutkivat kaappeja/laatikoita. Välillä tietenkin kaatuivat, kun oppivat niin nuorina seisomaan tukea vasten ja kävelemään, mutta pieniä kolhuja sattui vaikka olisi istunut vieressä.

Lapsemme olivat/ovat tosi vähäunisia, joten päiväuniaikana ei juurikaan pystynyt kotitöitä tekemään. Esikoinen nukkui pääsääntöisesti liikkuvissa vaunuissa (=esim. pieni kauppareissu tai muu lenkki), kuopus kantoliinassa, jolloin pystyi leikkimään esikoisen kanssa.

Mulla ainakin se, että "en ehdi tehdä mitään" päivän aikana, tarkoittaa sitä että en ehdi tehdä mitään muuta kuin sitä lasten ja kodin hoito (ruuanlaitto, siivous, pyykit, järjestely jne). Toisin sanoen tuntuu, että en ehdi lukea rauhassa kirjaa, laittaa rauhassa huuto.nettiin tavaroita myyntiin (tarkoittaen, että käydä kaappeja läpi kerätäkseni turhia tavaroita myyntiin, kuvata ne ja laittaa myynti-ilmoitukset, tämä vie rutosti aikaa), kutoa rauhassa, järjestellä keittiön/makuuhuoneiden kaapit, kirjoittaa jokin ajatusta vaativa juttu/täyttää joku lomake tms.

Eli ehdin kyllä sitä kotia pyörittää, mutta mitään muuta en ehdi --> jää olo etten ehdi mitään. Nykyisin olen ollut jo töissä puolisen vuotta ja tämä tunne on vain pahentunut, koska sekin aika, jonka aiemmin käytin päivällä kodin hoitoon/ruuan laittoon, lasten kanssa olemiseen, pitää tiivistää iltoihin ja viikonloppuihin. Olo on, että en ehdi YHTÄÄN mitään, vaikka toki sitä ehtii paljonkin.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:41"]

Tuota tuota... minulla on tosin vain yksi lapsi, ja sehän ei ole raskasta, joten en ole pätevä arvostelemaan, mutta sanonpahan vain, että te, jotka valitatte ja laittelette muka-humoristisia kuvauksia useamman lapsen ilkeilyistä ja arjen hankaloittamisesta.. Miksi olette valinneet useamman lapsen teon, lyhyillä ikäeroilla tms? 

Mikäli olette päättäneet tehdä monta lasta, niin mielestäni tuollaiset marttyyrihenkiset "mäenjaksaenkäehdi"- vuodatukset ovat ihan turhaa. Oma on valintanne.

[/quote]

Mä voisin tähän sanoa, että jokaisella on oikeus joskus valittaa ja olla väsynyt.

Siis ihan jokaisella. Ei sen väsymyksen tarvitse olla joka päiväistä, edes silloin tällöin. Saa siitä sanoa. Ilman tuollaisia "mitäs teitte, oma valintanne" lässyn lässyn läätä :)

[/quote]

Oon samaa mieltä! Ja väsynyt voi olla silloinkin, kun ei ole lapsia. Kun mulla oli pieni vauva ja olin yksissä häissä, eräs henkilö valitteli mulle, miten oli väsynyt, kun teki töissä pitkää päivää, juristi kun oli. Nikottelin vähän ensin mielessäni - johtui kyllä myös siitä, että aivotoiminta ei ollut ihan kukkeimmillaan - mutta ajattelin sitten, että väsymyksen kokeminen on todella subjektiivista. Se, että minä olen valvonut öitä vauvan kanssa, ei poista tämän ihmisen väsymystä, eikä tee siitä vähemmän tärkeää. Molemmilla on oikeus puhua omasta väsymyksestään ja tulla kuulluksi.

Lisäksi pitää muistaa, että ihmisillä voimavarat ovat todella yksilökohtaisia. Mua sieppaa tässäkin ketjussa esitetyt "nykynaiset ovat niin laiskoja ja uusavuttomia nännännää" -narinat. Ei voi yleistää, ei myöskään niin, että "ennenvanhaan" kaikki olisivat työn sankareita ja tehopesiä.

Puhdasta laiskuutta se on jos ei saa mitään aikaiseksi. Mikään ei ole sen helpompaa kuin olla kotiäitinä. Tarvii kuin hoitaa omia lapsia ja omat nurkat. Se on jo luksusta kun ei aamusin tarvitse olla kiireellä lähdössä minnekään. Jos olis mahdollista, niin olisin mielelläni koko elämäni ihan vaan kotiäitinä. Isäntä sais raataa ja tuoda rahat talouteen.

T: Viiden pojan äiti. Joka kotona lorvailun lisäksi aina opiskellut jotain tai tehnyt keikkatöitä.

Ystäväni sanoi, minulle, ettei ehdi leikkiä lastensa kanssa, sillä kaikki aika menee kotihommiin. Minä sanoin, etten ehdi tehdä kotihommia, kun kaiki aika menee lasten kanssa leikkimiseen. Valintoja..

Näitä kissanhännännostoja on kyllä hauska lukea: "Minä kyllä olen niin mahtava ja aikaansaava ihminen että! Hävetkää te muut laiskimukset!" Kuinka moni haluaisi tuollaisen henkilön bestiksekseen?

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 17:22"]

Hmmm jos muut äidit siivoavat ja laittavat ruuan yms. Kun tulevat töistä, niin eikös kotiäidit voi hoitaa noi hommat sit klo 17 kun mies tulee töistä? Eipä Sillon päivällä muuta tarttekaan tehdä kun hoitaa niitä lapsia.

[/quote]

Ihan tosissasko?

Niin.

Silloin kun minulla oli vain yksi lapsi, se vauva/taapero, sain paljon aikaiseksi hänen nukkuessa. Mm. opiskelut loppuun eli kirjallisia töitä ja tenttejä. Hän kuitenkin nukkui päiväunet ja yleensä minulla oli iltaisinkin omaa aikaa tai vähintään mies siinä kotona. Sen yhden lapsen hereillä ollessa ei kyllä saanut mitään sen erikoisempaa aikaiseksi, hän vaati täyden huomion ja toisaalta halusinkin olla hänen kanssaan "täysillä".

Nyt kun lapsia on kaksi, niin minulle jää paremmin aikaa kotitöille koska lapset viihdyttävät toinen toisiaan. Minulla on siis tavallaan helpompaa nyt heidän ollessaan hereillä verrattuna siihen, kun lapsia oli hereillä vain yksi. Mutta, ja tässä tulee se iso mutta. Kun pieniä lapsia on kaksi, vuorokaudessa ei ole oikeastaan ollenkaan sellaista hetkeä, että voisin rauhassa keskittyä omiin ajatustöitä vaativiin asioihin. Aina on jompikumpi hereillä. Siitä juontaa se minun jatkuva tunne siitä, etten saa mitään aikaiseksi. Toki saan lapsille ruoat, käymme kerhoissa, ulkoilemme, vien esikoista harrastuksiin, nukutan, nukutan, nukutan. Mutta sellaista tehokasta aikaa, jolloin voisin hoitaa keskeyttämättä rästijuttuja, soittaa ajan kanssa tärkeitä puheluita, no sellaista ei ole. Työssä käydessä oli, työmatkat käytin mm. hyväkseni tällaisiin asioihin. Ja luin kirjoja työmatkoilla. Ahhh!