Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suhde työkaverin kanssa: kokemuksia?
17.10.2020 |
Mulla on siis viime aikoina ollut flirttiä yhden miespuolisen työkaverin kanssa ja nyt se on edennyt viestittelyyn. Toisaalta on perhosia mahanpohjassa, mutta samalla mietin, kannattaako työkaverin kanssa lähteä säätämään, vai syntyykö siitä mahdollisesti ongelmia työyhteisön sisällä. Millaisia kokemuksia teillä on? Mies ei ole pomoni eikä kumpikaan olla naimisissa.
Kommentit (79)
Ei tarvitse edes eroa odottaa kun voi alkaa ahdistamaan toisen läsnäolo 24/7. Eri työpaikoissa siitä puolisosta pääsee hengähtämään edes työpäivän aikana. Kuherruskuukauden jälkeen alkaa helposti toisen naama kyllästyttää kun sitä näkee jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ns. kevyt suhde työkaverin kanssa kun oltiin molemmat sinkkuja. Seksiä, yhdessä leffan katselua jne. Oli sovittu, että otetaan rennosti asian tiimoilta, mutta toinen osapuoli alkoikin haaveilla jostain vakavammasta ja suhde päättyi lopulta rumasti. Samalla selvisi, että hän oli mm. vastoin sovittua kertonut meistä muille työkavereille, jotka siis luulivat että seurustelimme tosissamme.
Meidän työpaikalla oli vähän vastaava tilanne. Lisäksi sitoutumisesta ei-kiinnostunut osapuoli alkoi myöhemmin seurustella vakavasti yhden taloon jälkeenpäin tulleen, nuoremman naisen kanssa. Oli ihan jäätävä sotku jonka selvittelyyn joutui johtokin puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on viime aikoina ollut porukoilla paljon sutinaa työyhteisöjen sisällä. Työpaikkaromanssi on aina vähän kakspiippunen juttu, siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kuinka läheisesti joudut työskentelemään kyseisen miehen kanssa?
Ollaan saman katon alla, mutta eri tiimeissä. T: Ap
Tuo on kyllä hyvä lähtökohta. No, sitten vaan carpe diem, antaa palaa, rohkea rokan syö ja mitä näitä sanontoja on 👍🏻
Tämä on klassikkokysymys: Työpaikkaromanssi, uhka vai mahdollisuus?
Anna mennä vaan. Töistä ne parhaat ystävyydetkin saa alkunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on viime aikoina ollut porukoilla paljon sutinaa työyhteisöjen sisällä. Työpaikkaromanssi on aina vähän kakspiippunen juttu, siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kuinka läheisesti joudut työskentelemään kyseisen miehen kanssa?
Ehkä korona-aikana noita työpaikkaromansseja on syntynyt enemmän, jos sinkut eivät käy normaalisti ulkona jne. Toki monet ovat olleet myös etätöissä.
En ole kehdannut alkaa sutinoimaan kenenkään kanssa, ettei ne muut pahoittaisi mieltään"jaaaa tuo kelpas mutten mä!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kehdannut alkaa sutinoimaan kenenkään kanssa, ettei ne muut pahoittaisi mieltään"jaaaa tuo kelpas mutten mä!".
Häh? Ei kai kukaan oikeesti noin ajattele. Ihastuminen, se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Ei sille ihastumiselle mitään voi, joskus vaan napsahtaa päässä 😍. Ikävää tietysti, jos on itse ihastunut johonkin, joka torjuu sinut, ja sitten ihastuu silmiesi edessä johonkin toiseen, mutta sellaista elämä on.
Ei kannata jatkaa! Kokemusta on suhteesta työkaveriin, ja näin jälkiviisaana kadun asiaa. Ei siitä mitään hyvää seurannut. Kohta on hommakoko työyhteisönkin tiedossa, ja itselläsi leima otsassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä vaan! Sitä kun ei tiedä vaikka kyseessä olisi elämäsi rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jatkaa! Kokemusta on suhteesta työkaveriin, ja näin jälkiviisaana kadun asiaa. Ei siitä mitään hyvää seurannut. Kohta on hommakoko työyhteisönkin tiedossa, ja itselläsi leima otsassa.
Mikä leima? Miksi se suhde leimasi sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kehdannut alkaa sutinoimaan kenenkään kanssa, ettei ne muut pahoittaisi mieltään"jaaaa tuo kelpas mutten mä!".
Häh? Ei kai kukaan oikeesti noin ajattele. Ihastuminen, se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Ei sille ihastumiselle mitään voi, joskus vaan napsahtaa päässä 😍. Ikävää tietysti, jos on itse ihastunut johonkin, joka torjuu sinut, ja sitten ihastuu silmiesi edessä johonkin toiseen, mutta sellaista elämä on.
Katkeruudet hankaloittaisi kuitenkin oloja yleisesti työpaikalla, jos joudutaan olemaan päivittäin tekemisissä. Kieltäydytään antamasta apua ("kysy siltä kultsiltas!") tai ei edes kehdata pyytää kun tietää miten nyrpeästi toinen suhtautuu yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on viime aikoina ollut porukoilla paljon sutinaa työyhteisöjen sisällä. Työpaikkaromanssi on aina vähän kakspiippunen juttu, siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kuinka läheisesti joudut työskentelemään kyseisen miehen kanssa?
Ollaan saman katon alla, mutta eri tiimeissä. T: Ap
Tuo on kyllä hyvä lähtökohta. No, sitten vaan carpe diem, antaa palaa, rohkea rokan syö ja mitä näitä sanontoja on 👍🏻
Yksi hyvä sanonta tähän tilanteeseen on ”festina lente”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jatkaa! Kokemusta on suhteesta työkaveriin, ja näin jälkiviisaana kadun asiaa. Ei siitä mitään hyvää seurannut. Kohta on hommakoko työyhteisönkin tiedossa, ja itselläsi leima otsassa.
Mikä leima? Miksi se suhde leimasi sinut?
Mahdollinen huoraleima ehkä. Olen yrittänyt välttää, mutta käsitys, että nainen kelpaa vain sille ihastukselleen, eikä ole täysipainoinen työyhteisön jäsen, on yllättävän nopeasti edessä. Mitäpä väliä sillä on, mutta paksua nahkaa voi joutua kasvattamaan. Oikeasti, vaikka olisi ollut normaalisti kaikkien työkaveri, mutta joku kokee kateutta. Jo se, että kävin työhaastattelussa toisessa yksikössä, oli etätyöaikana aihe juoruta, että olen "vain" yksikön miespuolisen pomon ystävä. Mittavasta kokemuksesta viis.
Parikin pitkään yhdessä ollutta ja sittemmin perheellistä ystäväpariskuntaa on tavannut nimenomaan työpaikoilla. Tuntuu hurjalta ajatella mitkä ihanat elämät olisivat kukin menettäneet, jos olisivat tehneet samasta työpaikasta liian ison kynnyksen tutustumiselle.... Myöhemmin on todennäköistä ja varsin luontevaa, että jompi kumpi vaihtaa työpaikkaa jos siltä alkaa tuntumaan ja sopii muihin suunnitelmiin. Työpaikat ei ole ikuisia, mutta rakkaus voi olla <3
Vierailija kirjoitti:
En ole kehdannut alkaa sutinoimaan kenenkään kanssa, ettei ne muut pahoittaisi mieltään"jaaaa tuo kelpas mutten mä!".
Onko tämä nyt tulkittavissa niin, että sinä olet niin ihana, että kaikki haluais sutinoida sun kanssas?
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse edes eroa odottaa kun voi alkaa ahdistamaan toisen läsnäolo 24/7. Eri työpaikoissa siitä puolisosta pääsee hengähtämään edes työpäivän aikana. Kuherruskuukauden jälkeen alkaa helposti toisen naama kyllästyttää kun sitä näkee jatkuvasti.
24/7 töissä..tämä minuakin askarruttaa. Muuten ei taida olla merkitystä, kunhan ei ole esimies-/alaissuhde, tai sitten varattujen kesken. Tuo herättää aina pahaa verta ja sanomisia.
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kehdannut alkaa sutinoimaan kenenkään kanssa, ettei ne muut pahoittaisi mieltään"jaaaa tuo kelpas mutten mä!".
Onko tämä nyt tulkittavissa niin, että sinä olet niin ihana, että kaikki haluais sutinoida sun kanssas?
No ilmeisesti sitten näin, kun avointa kiinnostusta on kaikilta duunin sinkuilta tullut jossain kohtaa, olenhan itsekin sinkku.
Kieltämättä vähän herätti ajatuksia, kun minulle flirttaili eräs joka kuulemma oli sutinoinut monen muunkin kanssa firmassa. Eihän tuollainen hyvää vaikutelmaa anna ja Leima on todellinen.
Alue: Aihe vapaa
Mulla oli ns. kevyt suhde työkaverin kanssa kun oltiin molemmat sinkkuja. Seksiä, yhdessä leffan katselua jne. Oli sovittu, että otetaan rennosti asian tiimoilta, mutta toinen osapuoli alkoikin haaveilla jostain vakavammasta ja suhde päättyi lopulta rumasti. Samalla selvisi, että hän oli mm. vastoin sovittua kertonut meistä muille työkavereille, jotka siis luulivat että seurustelimme tosissamme.