Miksi se on hienoa, jos joku kovapalkkainen alkaa downshiftata, mutta jos joku tekee pienipalkkaista työtä eikä halua muuta, hän on reppana?

Pienipalkkaista työtä tekevä ei ole reppana. Kukaan, joka elättää itsensä ja perheensä työn teolla. ei todellakaan ole reppana.

Ajatus sisältää oletuksen, että se kovapalkkainen kustantaa downshiftaamisensa aikaisemmin itse kokoamillaan ja säästämillään ansioilla, eikä ole tulossa yhteiskunnan rahoittamille tukiluukuille maksattamaan ihanaa velttoiluaan verorahoista.

Vierailija kirjoitti:

Ajatus sisältää oletuksen, että se kovapalkkainen kustantaa downshiftaamisensa aikaisemmin itse kokoamillaan ja säästämillään ansioilla, eikä ole tulossa yhteiskunnan rahoittamille tukiluukuille maksattamaan ihanaa velttoiluaan verorahoista.

Kieltämättä näillä on usein vaikka maksettu asunto ja sellaista materiaa. Mutta onhan näitä sellaisiakin tarinoita, joissa tuo kovapalkkainen vaihtaa ammattia, että saa tehdä arvojensa mukaista työtä ja palkka on pienempi. Että juristi vaihtaa hierojaksi. Mutta yhtä lailla se entinen juristi sitten jatkaa pienillä tuloilla tai siis on vielä riippuvainen palkkatyöstä. Downshiftaus ei ole taloudellista riippumattomuutta kuitenkaan.

Ja jos taas joku on pienituloinen hieroja, joka ei aio kouluttautua muuksi, hän ei elä tuilla silloin.

Vierailija kirjoitti:

Pienipalkkaista työtä tekevä ei ole reppana. Kukaan, joka elättää itsensä ja perheensä työn teolla. ei todellakaan ole reppana.

Helppohan se on noin sanoa, mutta sitten kun aletaan kaivella esimerkkejä, niin kuitenkin kallistutaan siihen, että kunnianhimoa olisi hyvä olla.

Esimerkiksi tämä juttu pienipalkkaisesta myyjästä, kommentit ovat "miksei tee jotain muuta":

https://yle.fi/uutiset/3-11560894

Downshiftaus on eri asia kuin vähävaraisuus. Downshiftaajalla on varaa kaikkeen, mutta hän vain valitsee että että elää vähemmällä. Vähävarainen ei voi valita että jätänpä sohvan ostamatta että ajatuksille jää enemmän tilaa, vaan se sohva jää ostamatta koska se on kallis.

Puhumattakaan nelipäiväisestä työviikosta, ei sitä niin vain ilmoiteta pomolle että minähän en tule perjantaisin enää töihin. Sopii ehkä jollekin tubettajalle tai bloggarille, mutta sanopa R-kioskin kassana noin...

Vierailija kirjoitti:

Ajatus sisältää oletuksen, että se kovapalkkainen kustantaa downshiftaamisensa aikaisemmin itse kokoamillaan ja säästämillään ansioilla, eikä ole tulossa yhteiskunnan rahoittamille tukiluukuille maksattamaan ihanaa velttoiluaan verorahoista.

Mutta tässä ideologiassa unohtuu se että usein kovapalkkainen on myös kovakoulutettu jolla on ns. velkaa yhteiskunnalle maksettavana vaikka kuinka ilmaisesta koulutuksestaan. Ja HÄN alkaa downsiftaamaan ja dissaamaan pienipalkkaisia jotka eivät ole juuri kouluja käyneet!

Jaaha. Olen pienipalkkaisella alalla ja teen töitä vain pari päivää viikossa omasta tahdostani. Kyllä sitä pärjäilee kun elää suu säkkiä myöden. Kun erilainen materia ja raha ei hallitse elämää, niin ihminen elää yllättävän vähällä rahalla. En koe olevani köyhä missään nimessä. Olen velaton ja säästössä viisinumeroinen summa pahan päivän varalle.. Tarvittaessa voisin tehdä myös enemmän töitä, mutta en halua menettää tätä vapaa-aikaani. Nuorempana tein kyllä ihan riittämiin hommia.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Olen pienipalkkaisella alalla ja teen töitä vain pari päivää viikossa omasta tahdostani. Kyllä sitä pärjäilee kun elää suu säkkiä myöden. Kun erilainen materia ja raha ei hallitse elämää, niin ihminen elää yllättävän vähällä rahalla. En koe olevani köyhä missään nimessä. Olen velaton ja säästössä viisinumeroinen summa pahan päivän varalle.. Tarvittaessa voisin tehdä myös enemmän töitä, mutta en halua menettää tätä vapaa-aikaani. Nuorempana tein kyllä ihan riittämiin hommia.

Mutta jos olet nyt vaikka sanotaanko siivooja, niin kyllähän silloin ennakkoluulot jyllää siinä, että olet kouluttamaton ihminen, joka ei vain yrittänyt tarpeeksi elämässä eteenpäin. Vaikka ihmiset eivät tiedä asioiden oikeaa laitaa.

Downshiftaus luultavasti käsitetään vapaaehtoiseksi valinnaksi jonka voi tehdä henkilö, joka on jo todistanut että kyllähän minä voisin tehdä mitä vaan, mutta en enää halua. Nuoren ensimmäiseen työhönsä juuttuvan ihmisen taas pelätään jäävän lahjakkaaksi alisuoriutujaksi jos häntä ei piiskata testaamaan rahkeitaan. 

Tavallaan taustalla on välittämistäkin. Jos on itse kunnianhimon riivaama  ei ehkä ymmärrä että "antaa mennä  juuri tämänhetkisestä työstä nauttimalla" -asenteella voi tulla ihan mielenkiintoinen ja hyvä, onnellisen ihmisen urapolku jonka alkupiste ja loppupiste voi vaikka olla samassa paikassa, jos siltä on tuntunut.

Olen itse kulkenut urallani orgaanisesti (joku voisi sanoa että kuin ajopuu) ja päätynyt hyvin mielenkiintoiseen paikkaan.

Miksi se on hienoa, kun saat töitä sukusi yrityksestä tai perit rikkaan tätisi arvoasunnon, mutta jos keski- tai pienituloinen antaa lapselleen vähän rahaa ruokaan tai vaatteisiin, se on säälittävää lapsiaikuisuutta?

Siksi koska eivät uskalla sanoa samoja suoria sanoja rikkaille.

Vierailija kirjoitti:

Downshiftaus on eri asia kuin vähävaraisuus. Downshiftaajalla on varaa kaikkeen, mutta hän vain valitsee että että elää vähemmällä. Vähävarainen ei voi valita että jätänpä sohvan ostamatta että ajatuksille jää enemmän tilaa, vaan se sohva jää ostamatta koska se on kallis.

Puhumattakaan nelipäiväisestä työviikosta, ei sitä niin vain ilmoiteta pomolle että minähän en tule perjantaisin enää töihin. Sopii ehkä jollekin tubettajalle tai bloggarille, mutta sanopa R-kioskin kassana noin...

Minun mielestäni aito downshiftaus tarkoittaa juuri sitä, että elintasoa on pakko laskea koska downhiftaajan tulot laskevat. Uskon että Suomessa on paljon ihmisiä jotka kokevat olevansa onnellisempia silloin kun rahan arvo tuntuu todellisemmalta. Tämä ei tietenkään tarkoita äärimmäistä köyhyyttä.

Omasta puolestani olen myös sitä mieltä että pitäisi tunnistaa ja tunnustaa se, että ihminen voi valita ihan alusta asti downshiftatun, vähemmälle kuluttamiselle perustuvan elämäntyylin ja se sisältää ehkä työn matalapalkka-alalla. 

Maapallon tulevaisuus kaikkiaan ei kestä jatkuvaa taloudellista kasvua ja typerää "koska voin"-kuluttamista. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on hienoa, kun saat töitä sukusi yrityksestä tai perit rikkaan tätisi arvoasunnon, mutta jos keski- tai pienituloinen antaa lapselleen vähän rahaa ruokaan tai vaatteisiin, se on säälittävää lapsiaikuisuutta?

Siksi koska eivät uskalla sanoa samoja suoria sanoja rikkaille.

Ihan turha pelätä että kaikki ihmiset eivät saisi huonosti punnittuja suoria sanoja mihin tahansa elämäänsä koskeviin asioihin liittyen. On vaan helpompi huomata ne, jotka kolahtavat omalle kohdalle. Uskoisin että esimerkiksi suvun yrityksiin työllistetyt (tai pomon työllistetyt sukulaiset) voivat kokea paljonkin ahdistusta siitä että heidän annetaan ymmärtää olevan töissä ilman omaa ansiota, lahjakkaampien paikan vieden.

Suomen ilmapiiri arvostaa enemmän hankalista olosuhteista eteenpäin pyrkineitä ja päässeitä.

Vierailija kirjoitti:

Downshiftaus luultavasti käsitetään vapaaehtoiseksi valinnaksi jonka voi tehdä henkilö, joka on jo todistanut että kyllähän minä voisin tehdä mitä vaan, mutta en enää halua. Nuoren ensimmäiseen työhönsä juuttuvan ihmisen taas pelätään jäävän lahjakkaaksi alisuoriutujaksi jos häntä ei piiskata testaamaan rahkeitaan. 

Tavallaan taustalla on välittämistäkin. Jos on itse kunnianhimon riivaama  ei ehkä ymmärrä että "antaa mennä  juuri tämänhetkisestä työstä nauttimalla" -asenteella voi tulla ihan mielenkiintoinen ja hyvä, onnellisen ihmisen urapolku jonka alkupiste ja loppupiste voi vaikka olla samassa paikassa, jos siltä on tuntunut.

Olen itse kulkenut urallani orgaanisesti (joku voisi sanoa että kuin ajopuu) ja päätynyt hyvin mielenkiintoiseen paikkaan.

Joku muu voi olla myös kulkenut kuin ajopuu ja päätynyt yhtä lailla vaikka työhön, joka ei niin kiinnosta tai tuollaiseen pienipalkkaiseen hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Downshiftaus on eri asia kuin vähävaraisuus. Downshiftaajalla on varaa kaikkeen, mutta hän vain valitsee että että elää vähemmällä. Vähävarainen ei voi valita että jätänpä sohvan ostamatta että ajatuksille jää enemmän tilaa, vaan se sohva jää ostamatta koska se on kallis.

Puhumattakaan nelipäiväisestä työviikosta, ei sitä niin vain ilmoiteta pomolle että minähän en tule perjantaisin enää töihin. Sopii ehkä jollekin tubettajalle tai bloggarille, mutta sanopa R-kioskin kassana noin...

No mut miksi vähävaraisessa ei voi olla sellaista, joka on hyväksynyt vaikka sen, että ei voi ostaa 2000 sohvaa mutta voi ostaa sohvan Torista? Miksi downshiftaajan elämä on automaattisesti hyvää ja vähävaraisen huonoa?

Musta tosielämä voi olla monimutkaisempaa kuin tuo jako, että on pienituloinen, jonka pitää tinkiä jostain vs. downshiftaaja, joka on "valinnut" sen. Voihan se pienituloinenkin olla tietoinen mahdollisuuksistaan. Esimerkiksi on kouluttautunut alalle, jolla palkka 2000. Ymmärtää kyllä, että tulot voisivat nousta, jos opiskelisi uuden ammatin. Mutta että elämässä on muitakin muuttujia. Ymmärtää, että ei voi ostaa vaikka kallista autoa mutta on järjestänyt tulonsa ja menonsa niin, että pärjää ihan mukavasti.

Musta siis ei ole täysin oikea oletus, että pienituloinen tai vähävarainen on sellainen, että elämä on ihan näköalatonta ja sellaista, ettei mitään voi valita. Eihän downshiftaajakaan sukella samalle tulotasolle kuin toimeentulotukiasiakas vaan siihen ylemmälle portaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatus sisältää oletuksen, että se kovapalkkainen kustantaa downshiftaamisensa aikaisemmin itse kokoamillaan ja säästämillään ansioilla, eikä ole tulossa yhteiskunnan rahoittamille tukiluukuille maksattamaan ihanaa velttoiluaan verorahoista.

Mutta tässä ideologiassa unohtuu se että usein kovapalkkainen on myös kovakoulutettu jolla on ns. velkaa yhteiskunnalle maksettavana vaikka kuinka ilmaisesta koulutuksestaan. Ja HÄN alkaa downsiftaamaan ja dissaamaan pienipalkkaisia jotka eivät ole juuri kouluja käyneet!

Osaamisestani 90% on hankittu ihan muualla kuin koulun penkillä. AMK-inssin paperir edes jonkinlaisen uskottavuuden vuoksi, D-vitamiiniyöt päälle kun kimpaannuin "et vaan pystynyt"-lässytykseen. Aika helvetin kalliiksi käynyt nuo vuodet pelkästään saadakseni leimat papereihin, vaikka mitään tekemistä todellisen osaamisen hankkumisen kanssa.

Kyllä, olisin aikoja sitten downshiftannut jos en olisi erehtynyt perheelliseksi. 25h duuniviikko olisi soppeli, viikonloput aina ke-su.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Downshiftaus luultavasti käsitetään vapaaehtoiseksi valinnaksi jonka voi tehdä henkilö, joka on jo todistanut että kyllähän minä voisin tehdä mitä vaan, mutta en enää halua. Nuoren ensimmäiseen työhönsä juuttuvan ihmisen taas pelätään jäävän lahjakkaaksi alisuoriutujaksi jos häntä ei piiskata testaamaan rahkeitaan. 

Tavallaan taustalla on välittämistäkin. Jos on itse kunnianhimon riivaama  ei ehkä ymmärrä että "antaa mennä  juuri tämänhetkisestä työstä nauttimalla" -asenteella voi tulla ihan mielenkiintoinen ja hyvä, onnellisen ihmisen urapolku jonka alkupiste ja loppupiste voi vaikka olla samassa paikassa, jos siltä on tuntunut.

Olen itse kulkenut urallani orgaanisesti (joku voisi sanoa että kuin ajopuu) ja päätynyt hyvin mielenkiintoiseen paikkaan.

Joku muu voi olla myös kulkenut kuin ajopuu ja päätynyt yhtä lailla vaikka työhön, joka ei niin kiinnosta tai tuollaiseen pienipalkkaiseen hommaan.

Varmasti näinkin on käynyt. Työssä viihtyminen ja omista valinnoista vastaaminen on kuitenkin se olennainen asia. Ajopuu ei ollut paras mahdollinen metafora koska sen voi käsittää monella tavalla, jopa täydellisen avuttomuuden vertauksena.  

No, flat earth.

Joka asiaan löytyy kyllä vaikka kuinka typerä näkökulma, jos sellaisia haluaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Downshiftaus on eri asia kuin vähävaraisuus. Downshiftaajalla on varaa kaikkeen, mutta hän vain valitsee että että elää vähemmällä. Vähävarainen ei voi valita että jätänpä sohvan ostamatta että ajatuksille jää enemmän tilaa, vaan se sohva jää ostamatta koska se on kallis.

Puhumattakaan nelipäiväisestä työviikosta, ei sitä niin vain ilmoiteta pomolle että minähän en tule perjantaisin enää töihin. Sopii ehkä jollekin tubettajalle tai bloggarille, mutta sanopa R-kioskin kassana noin...

No mut miksi vähävaraisessa ei voi olla sellaista, joka on hyväksynyt vaikka sen, että ei voi ostaa 2000 sohvaa mutta voi ostaa sohvan Torista? Miksi downshiftaajan elämä on automaattisesti hyvää ja vähävaraisen huonoa?

Musta tosielämä voi olla monimutkaisempaa kuin tuo jako, että on pienituloinen, jonka pitää tinkiä jostain vs. downshiftaaja, joka on "valinnut" sen. Voihan se pienituloinenkin olla tietoinen mahdollisuuksistaan. Esimerkiksi on kouluttautunut alalle, jolla palkka 2000. Ymmärtää kyllä, että tulot voisivat nousta, jos opiskelisi uuden ammatin. Mutta että elämässä on muitakin muuttujia. Ymmärtää, että ei voi ostaa vaikka kallista autoa mutta on järjestänyt tulonsa ja menonsa niin, että pärjää ihan mukavasti.

Musta siis ei ole täysin oikea oletus, että pienituloinen tai vähävarainen on sellainen, että elämä on ihan näköalatonta ja sellaista, ettei mitään voi valita. Eihän downshiftaajakaan sukella samalle tulotasolle kuin toimeentulotukiasiakas vaan siihen ylemmälle portaalle.

Eipä meillä keskituloisillakaan välttämättä siihen kahden tonnin sohvaan varaa ole ainakaan että pidempään säästää juuri sitä varten. Eikä tämä ole mikään valitus, ihan vain toteamus. Miksi en ole edennyt urallani niin paljon kuin olisi kenties voinut, ja saan vähemmän palkkaa kuin luulisi? Paljolti esimerkiksi siksi, että arvostan vapaa-aikaa, ja sitä, etten välillä tee yhtään mitään. 

Jonkun mielestä saatan olla kunnianhimoton. Ehkä olen. Vaikka samalla keskeistä työn mielekkyydessä on minulle koko ajan työssä kasvaminen, jatkuvasti ammatillisesti lisää kehittyminen jne. Pysyttelen kuitenkin mielummin siellä keskiportaassa, koska sen myötä mulla on mahdollista viettää vapaa-aikani pääosin niin, että en lue työmaileja, en edes pikaviestejä. Ja aika harvoin juuri maanantaiksi osuu mitään, mikä pitää vielä viikonloppuna valmistella. Nykyisellään minulla ei edes ole duunimaileja puhelimessa :D

Ensin se puhelinta vaihtaessa jäi, ja sitten tajusin etten niitä edes puhelimeen tarvitse! Varsinkin näin korona-aikaan etätöitä tehdessä se on yksi tapa erottaa toisistaan työ- ja vapaa-aika vaikka suoritepaikka sama. 

Olisihan se tottavie kivaa tienata enemmän. Mutta sille on sitten taas se oma hintansa. Minulle on ihan mukavaa näin, että palkka juoksee, se on sinänsä ihan hyvä, ja hieman aina ajanmyötä noustenkin. 

Olen kyllä ajatellut vähentää tunteja asua enimmän osan aikaa mökillä, jola on ihan landella.

Työni ln yksinkertaista, suorittavaa työtä, jota en enää jaksa edes ikänikään puolesta tehdä tarvittavalla tempolla.

Rahapuoli tässä huolestuttaa.

Toisaalta, kun maailmantilanne vaan huononee, niin miksipä ei.