Apua - tuore mieheni on keksinyt oman kielen eikä suostu kommunikoimaan enää suomeksi
Olen absurdissa tilanteessa. Tapasin neljä kuukautta sitten Tinderissä ihanan miehen, jonka kanssa tapailu muuttui seurusteluksi. Viimeiset kaksi kuukautta olemme viettäneet jatkuvasti aikaa toistemme luona, eläneet ns. normaalia parisuhdearkea yhdessä. Mies on huomaavainen, hyvässä ammatissa, hyvännäköinen ja huolehtii itsestään.
Mies on nuoruudestaan asti omannut kirjallisia harrastuksia - hän lukee paljon, ja hänen työnsäkin liittyy vieraisiin kieliin. Viimeisen parin vuoden aikana hän on syventynyt J.R.R. Tolkienin elämäntyöhön, ja siitä inspiroituneena kehittänyt oman kielensä, kuten Tolkienkin teki saagaansa varten.
Nyt olen absurdissa tilanteessa, jossa mies on viimein saanut kielensä "hiottua oikeaksi kieleksi", ja hän tahtoo kommunikoida kanssani tällä kielellä. Hän sanoo, ettei muualla (eli töissä, tuttaviensa kanssa) "pääse käyttämään" kehittämäänsä kieltä. Hän kokee tärkeäksi, että pääsisi kommunikoimaan kehittämällään kielellä, ja että joku muukin tätä kieltä osaisi.
Totta kai olen ylpeä siitä, että mies on pystynyt tuollaiseen suoritukseen. En kuitenkaan jaksaisi enkä välttämättä haluaisi opetella tätä kieltä, jotta voisin kommunikoida miehen kanssa. Mies on sanonut, että tapauksissa, joissa hänen kielestään puuttuu sanastoa ilmaista jokin asia (esim. leivänpaahdin), hän suostuu puhumaan suomea. Hän kuitenkin vaatii, että opettelen kielen tai edes sen perusteet, mikäli haluan hänen kanssaan jutella.
On ollut todella raivostuttavaa viimeisen viikon ajan, kun esimerkiksi kysyn mieheltä jotain normaalia asiaa, ja hän vastaa kehittämällään kielellä, jota en ymmärrä. Toisaalta tuntuisi typerältä erota tällaisen asian takia, sillä mies on muuten unelmieni täyttymys.
Mitä tekisitte asemassani? Miten saan miehelle järkeä päähän, että voisi puhua ihan suomea kanssani? Vai pitääkö minun todella opetella joku hänen fantasiakielensä? Mies on itse aina ollut lahjakas kielissä ja oppinut vieraat kielet helposti, joten minusta tuntuu, ettei hän ymmärrä, ettei muille uuden kielen opettelu ole mikään yhden illan puhdetyö.
Mainittakoon vielä, että olen 37-vuotias ja ilmeisesti "nirso" miesmakuni kanssa, eli miehen vaihtaminen ei ole mikään läpihuutojuttu.
Kommentit (425)
Sitten kun vihdoin 6 vuoden opiskelun jälkeen ymmärrät mitä mies selittää niin voi eiiiii mikä pettymys! Se onkin koko ajan sanonut "sä oot ruma kurapökäle. Mä tykkään syödä räkää. Oispa saksalaiset voittanu. Nuole mun napaa ja pyllyä. Sä haiset aina ihan karseelta. Sun sisko on kauniimpi ku sä, voitko antaa mun numeron sille. Lol etkä ees ymmärrä mua, haha luuseriiiii!!".
Uskon kaiken. Mä kommunikoin muutaman vuoden melkein neljäkymppisen eksäni kanssa lässytyskielellä. "Mitä luokaa tä tänään teet? - Tiinä on vaakotipulia" :D
Pakkaat kassit ja olet eteisessä pois lähdössä. Sanot suoraan, että nyt riittää mongerrusta sinun osalta, tuet häntä, muttet aio opetella kieltä ainakaan nyt. Suhteenne on liian tuore, ja kerrot suoraan tuosta, että se vaikuttaa tutustumiseen ja turvallisuuden tunteeseen. Suoruutta ja munaa kehiin nyt.
Mulla oli lapsena oma keksitty kieli, jotain siansaksan mongerrusta.
Vierailija kirjoitti:
Uskon kaiken. Mä kommunikoin muutaman vuoden melkein neljäkymppisen eksäni kanssa lässytyskielellä. "Mitä luokaa tä tänään teet? - Tiinä on vaakotipulia" :D
ai kauhee kun toi jää päälle.
Näen todella paljon omaa puolisoani ap :n miesystävässä... täällä puhuu rouva, joka on käynyt läpi suunnilleen saman prosessin.
Mieheni on kognitiotieteilijä. Hän väitteli tulevaisuutta koskevien arvioiden kehittymisestä. Hän on ollut koko ikänsä kiinnostunut taikuudesta ja ennustamisesta ja hän ajatteli, voivansa käyttää ihmismieleen liittyvää osaamistaan ennustusjärjestelmän kehittämiseen. Hän kehitteli systeemiään kuukausia, pyysi minut välillä koehenkilökseen ja sitten taas vetäytyi tekemään tutkimusta. Lopulta, reilu kaksi vuotta sitten kesäkuussa mies ilmoitti minulle, että systeemi on valmis ja testattu toimivaksi ja että hän voisi opettaa sen minullekin. Jos en ollut vielä tähän mennessä ollut ollut hänen käytöksestään huolissaan, niin nyt viimeistään aloin toden teolla pohtia, olisiko hän jotenkin pimahtanut. Mies on ollut pikkupojasta asti innokas curlingin seuraaja, mutta kun hän uutta keksintöään minulle innoissaan esitellessään kertoi, että nyt hän voisi viimein selvittää, miten Markku Uusipaavalniemi ennakoi kiven liikeradan, olin jo valmiina soittamaan hätänumeroon. Selvisin onneksi puhumalla: mies ei enää vaatinut minulta mitään keksintönsä tiimoilta. Hourailua jatkui pari kuukautta kunnes se loppui, kuin seinään. Jälkeenpäin mies itse epäili liiasta työnteosta johtuvaa stressihäiriötä. Ap :ta kehotan olemaan kärsivällinen!
Ottamatta kantaa siihen voiko tämä tarina pitää kaikilta osin paikkansa, sanoisin ihan yleisellä tasolla, että harrastuksen (siis toiminnan jota tehdään omaksi ilokseen) pitäisi olla aina kaikille osapuolille vapaaehtoista ja yhteistä kivaa. Harrastusta siis harrastetaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat intohimon. Toki esim. puolisoa tai hyvää ystävää voi hieman tökkiä kokeilemaan omaa intohimon kohdetta, mutta jos ei nappaa niin ei nappaa. Tässä tapauksessa tämä kielijuttu ei nappaa sinua ja näin ollen miehen pitäisi löytää joku muu vapaaehtoinen henkilö harrastamaan tätä harrastusta kanssaan, tai puuhailla keskenään. Eikä millään tavalla moittia sitä, että et ole aiheesta kiinnostunut! Toimivassa parisuhteessa voi ihan hyvin olla harrastuksia jotka eivät ole yhteisiä, kunhan tällainen kunnioitus säilyy. Esim meillä silloin koronaa edeltävänä aikana kun menoja ei tarvinnut miettiä korona-altistusten näkökulmasta, mulla oli omana harrastuksena kuoro ja mies lähti välillä (julkisilla, siksi koronaongelma) valokuvaamaan junia. Terkkuja tutuille jotka tästä tunnistaa :)
Ei tuo nyt ole muuta kuin henkistä väkivaltaa sössöttää jotain siansaksaa ja väittää sitä kieleksi. Sinun ei tarvitse siihen mukaan mennä millään tavalla ja jos ei lopeta niin laita pois rasittava ääliö. Mitä muuta järjetöntä annat sen vielä uskotella itsellesi? Kieltämättä tosiaan tulee mieleen se sanonta, että "narsisti on kusipää tavattuna toisinpäin. Hei mekin saadaan keksiä asioita niin kuin nekin". Hän tekee sanakirjan, kieliopin, julkaisee sen tiedeyhteissössä ja hakee sille virallisen kielen asemaa ja senkään jälkeen kenenkään ei ole pakko opiskella sitä kieltä ja niin se vain on.
Kutsu sukulaisia ja kavereita kylään. Kutsu naapureitakin. Sun työkaverit. Voitte yhdessä arvuutella sitten, mitä miehesi teille puhuu. Ajattele, jos vaikka joku naapureista ymmärtääkin miehesi kieltä.
Tulkkien liiton yhteyshenkilöönkin voisit olla yhteydessä. Miehesi voisi olla ilahtunut, että todellakin haluat sydämesi pohjasta ymmärtää häntä. Töistä tullessaan kotisohvalla istuisi milloin minkäkin kielen tulkki.
Voisit myös järjestää romanttisen elokuvaillan. E.T. voisi olla leffa, joka saa hänet palaamaan takaisin maan pinnalle.
Vierailija kirjoitti:
ilmiannettu trolli.
Jep, jep....palstan ainoa.
Jos tämä on totta niin älä nyt hyvä ihminen lähde tuollaiseen älyttömyyteen mukaan.
Pohjimmiltaan mies ei ole normaali, jotain häikkää on taustalla. Joko on tosissaan eikä autistina ymmärrä, ettei voi pakottaa sinua opiskelemaan "kieltään" tai on kiusaaja, joka katsoo miten pitkälle voi sinua vedättää.
Kummassakin tapauksessa sinä voit laittaa hommalle stopin. Voit vain vetää rajat ja suojella itseäsi. Asiahan ei ole loppujen lopuksi kummempi kuin vaikka miehen maaninen golfin peluu: voit itse päättää lähdetkö siihen mukaan vai et.
Jos et ole trolli, niin sanon vain sen, että nyt on aika todeta miehelle, että tämä juttu ahdistaa niin paljon, että ellei se lopu niin ero tulee. Neljä kuukautta on tosi lyhyt aika, joten sitä ei kannata miettiä. Kauhean epävarmalta tunnut muutenkin, jun mietit mahdollisia jonossa olevia muita naisia. Mies ei ole mikään kultakimpale, jos tosissaan meinaa tuollaista kielihommaa, eikä ollenkaan huomaa sinun ahdistustasi siitä. Ihan sama kuinka ihana olisi muuten. Ei kannata noin lyhyen suhdetyngän perään jäädä itkemään.
Tuo viimeinen, ikäsi sisältävä lause olisi kannattanut jättää pois. Se vei viimeisenkin uskottavuuden tarinalta. Pisteet kohtuullisen sujuvasta äidinkielellisestä suorituksesta. Se on harvinaisuus tällä palstalla.
Ajattele mitä kaikkea rakastunut ihminen saa aikaan. Oppii minkä tahansa kielenkin tosta vaan! Pistä sinä rahoiksi hänen taidollaan! Pistä hänet kirjoittamaan kirjat ja tekemään elokuvat! Kun hänen kielensä sitä kautta nousee julkisuuteen, saat aivan varmasti pian kokea julkisuuden huuman sinäkin. Kaikenlaiset kieli-, larppaus-ja salaliittoteoreetikot lähtevät viestiä viemään. Mahtava tilaisuus! Ota siitä kaikki irti 🌞😍
Tänne on näköjään pesiytynyt näitä tehtaileva. Sama aloittaja kuin pakotettu äidiksi -ketjussa. Hauska miten tyylin voi tunnistaa vaikka jutun aihe ja sävy on eri.
Ap:n kertomuksessa on minulle paljon tuttua. Minäkin tapasin hyvin poikkeuksellisen ja osittain juuri perusjampasta poikkeavilla piirteiltään kolahtaneen miehen, jonka kanssa aloitimme intohimoisen ja inspiroivan parisuhteen. Minua kiehtoi juuri tuollainen ”pilke silmäkulmassa”, mies ei ollut orjallisesti jumittunut työhön-kotiin-kuvioon, vaan osasi vielä aikuisenakin suhtautua maailmaan isona leikkinä, vähän niin kuin minäkin.
Kuitenkin jo ensimmäisinä kuukausina alkoi ilmetä näitä outouksia. Mies ilmoitti, että hänen mielestään ei pidä sanoa ”näin punaisen paloauton”, koska paloauto on aina punainen, eli sitä punaista ei tarvitsisi sanoa. Normaali-ihminen olisi jättänyt sen siihen. Mies ei. Hän karjaisi aina kuuluvasti, jos sanoin ei-toivotun ilmauksen. Eikä sekään riittänyt, hän saattoi huutaa ”väärin!” ihan jonkun tuntemattomankin kanssa keskustellessaan, jonkun jolle asiaa ei ollut pohjustettu mitenkään. Yritin useaan otteeseen keskustella siitä, että sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta muut puhuvat miten haluavat. Ei - se on väärin. Mies oli aivan älyttömän ehdoton.
Tuo ehdottomuus ja mustavalkoisuus oli itse asiassa eksäni määrittelevä piirre. Sitä vain ei huomannut normaaleissa arkiasioissa, koska hän ei ollut niistä kiinnostunut. Hänen omissa kiinnostavissa asioissaan muilla ihmisillä ei ollut mitään arvoa. Ja luulen, että jollain tasolla olin tajunnut sen jo suhteen ensikuukausina. Siksi minua huolestuttaa ap:n aloituksessa tuo, minkä tunnistan silloisessa itsessänikin: ap ei taida pitää vaihtoehtona ilmoittaa miehelle, että nyt loppuu pelleily, puhu suomea, vaikka terveessä ihmissuhteessa niin olisi tietysti mahdollista tehdä.
Minulle selvisi myöhemmin, että se pilke eksäni silmäkulmassa oli itse asiassa hullunkiilto silmissä. Asiat menivät vuosien kuluessa todella oudoiksi ja pelottaviksi, ja eksä käytti minuun paljon henkistä väkivaltaa yrittäessään kouluttaa minua ilmeisesti omaksi huvikseen. Hän ei välittänyt tuon taivaallista siitä, miltä se minusta tuntui. Se ei ollut valtapeliä: eksäni ”tiesi” olevansa kaikkien muiden yläpuolella, ei siitä ei tarvinnut keskustella. Osa lopullisen lähdön vaikeudesta johtui siitä, että itsetuntoni oli pohjamudissa nöyrryttyäni seuraamaan kotisovun vuoksi niin käsittämättömiä sääntöjä. Toivuin tuosta sairaasta suhteesta pitkään.
Yhtenä syynä kaikkeen tuohon on, että eksällä on vakavia mielenterveysongelmia, jotka edelleen pahenivat lähtöni jälkeen. En tiedä mikä diagnoosi on, mutta on ollut myöhemmin osastohoidossakin niiden vuoksi.
Ap, älä toista virheitäni. Tuo kantasi esiin ja jos et tule kuulluksi, älä katso asiaa ruusunpunaisten lasien läpi. Sinullakin oikeus elää omannäköistäsi, leikkisää elämää. Ei vain hänellä.
Kyr sinapat lussenpuizel nopertakiu hollos!
Vierailija kirjoitti:
JSSAP
Kerrankin haluaisin tarkentaa tätä niin täsmällistä ja ilmaisuvoimaista lyhennettä:
JSHAP eli H= humanoidi.
Luulen että mies nyt trollaa tai huijaa sinua jotenkin. Jos on tosissaan älä puhu miehelle, viito ja kirjoita. Ehkä hän kyllästyy jossain vaiheessa. Kehota että menee tapaamaan haltijakielistä ja samoista aiheista kiinnostuneiden kanssa.