Millainen on tuntemasi ikisinkku?

No, Paavo on oikein mukava ja hieman treenattuakin mutta fiftaritukkansa on hassu yhdistelmä häneen joka on muuten enemmänkin eräjorma eikä hän mistään rockbilly-kulttuurista edes ymmärrä.

Hänellä on myös aika paljon omia omituisia tapojaan ja on tavattoman kömpelö naisten seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä tajunnut tätä parisuhdehömpötystä. Olen sinkku ja ihan syystä. En halua omistautua liikaa suhteelle, joka kuitenkin päättyy eroon joskus. Ystävät sen sijaan ovat pysyviä.

N29

Odota viisi vuotta. Tilanne muuttuu radikaalisti. :(

t. ap

Ei välttämättä. Itse olen 46 v nainen ja omasta valinnastani sinkku. Nautin yksin olosta ja rauhasta. Seksiksi riittää hyvin masturbaatio.

Vierailija kirjoitti:

No, Paavo on oikein mukava ja hieman treenattuakin mutta fiftaritukkansa on hassu yhdistelmä häneen joka on muuten enemmänkin eräjorma eikä hän mistään rockbilly-kulttuurista edes ymmärrä.

Hänellä on myös aika paljon omia omituisia tapojaan ja on tavattoman kömpelö naisten seurassa.

Oi mistä hänet löytää? t. eräjormaileva fiftarityttö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olettaa, että kaikki haluavat parisuhteen?

Ikisinkkumiehistä varmaan 80-90% haluaa parisuhteen, ja ikisinkkunaisistakin joku 70% ainakin. Ihmiset eivät vain halua myöntää tätä, koska on kivuliasta myöntää, että haluaisi jotain, muttei onnistu siinä ollenkaan vaan jää kalkkiviivoille heti alkuunsa tai vähintäänkin kompastuu aina ennen maalia.

t. ap

No käyhän se parisuhde mielessä silloin tällöin, mutta kun alkaa miettimään niitä huonoja puolia niin ajatus ei olekaan niin houkutteleva. Enkä usko, että minua kukaan jaksaa kauaa sietää:

-Kuuntelen musiikkia PALJON. Lähes aina kun olen kotona, ajan autolla tai käyn kuntoilemassa

-Vaatteita joskus lojuu siellä täällä. Muuten aika siisti koti.

-Saatan lähteä autolla/prätkällä ajelemaan hetken mielijohteesta. Palaan sitten kun palaan. Ehkä huomenna.

-Täysin epäsäännöllinen vuorokausirytmi. Ruokailuajatkin mitä sattuu.

79/

Äh, minusta nuo on juuri noita pinnallisia juttuja, joilla ei lopulta oo hirveesti väliä. Itse olin sinkkuna kans tuollainen ja kyllähän se aluksi vähän aiheutti hankausta, kun pitkän sinkkuna olon jälkeen piti sopeutua parisuhteeseen. Joskus kaipaan vapautta ja sitä että saa viskoa vaatteet minne tahtoo, eikä mies nalkuta. Mutta sitten taas yöt iho ihoa vasten ja herääminen kahvin tuoksuun korvaa aika paljon.

Heh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu miten törkeä keskustelu. Jos tunnistaisin itseni tällaisesta, tuntuisi ikävältä. Mikä teitä vaivaa ja miksi haluatte tehdä tämmöstä?

Ja olen sinkku ihan omasta tahdostani, turha siis käyttää tuota aseena mua vastaan. Yrittäkää tajuta, että parisuhde ei ole mikään hyvän elämän perusta. Parisuhde sopii niille, jotka sitä haluavat. On todella surullista, jos onnellisuus perustuu toiseen ihmiseen. Mitä jos tulee ero?

Olet kyllä ainoa, kun suuttuu tästä. Etkä ole edes ainoa ikisinkku, joka tähän kirjoittaa. Ja kyllä se niin vain on, että YLEENSÄ ihmisessä on jotain ”vikaa” miksi on sinkku.

Tämä on taas sitä sosiaalista painostamista samaan muottiin valtaväestön kanssa. Itse en sinkkuna ymmärrä miksi se minun sinkkuus häiritsee sinua, jos se ei häiritse itseäni?

Todella typerää syyllistämistä väittää, että ihmisessä on yleensä jotain vikaa, jos on sinkku. No voi ollakin mutta ei se teistä parisuhteessa olevista tee yhtään sen parempia ihmisiä. Koko ajan saa AV-palstallakin lukea kuin "onnellisia" ne teidän parisuhteet ovat. Erotaan, petetään, hakataan, riidellään, itketään jne. Kuulostaapa onnelliselta. 

Mulla on ihan hyvä parisuhde. Ja minä kirjoitin tuon kommentin, että 36-vuotias koodari on ikisinkku. Hän nyt on vain sellainen ihminen ulospäin, että hän ei ole miellyttävä. Jos hän korjaisi vikansa eli siististi itsensä ja asuntonsa, olisi asia jo aivan toinen. En minä tiedä haluaako kyseinen ihminen olla ikisinkku vai ei, vastasin vain tähän aloituksen kysymykseen.

Hyi olkoon kun olet oksettava ja hirveä ihminen. Et edes tiedä haluaako ihminen josta puhut parisuhteen, ja niin itseksesi kuin nettipastalla silti analysoit miten hänen pitäisi korjata elämäänsä. Lakkaa tunkemasta nokkaasi toisten ihmisten asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olettaa, että kaikki haluavat parisuhteen?

Ikisinkkumiehistä varmaan 80-90% haluaa parisuhteen, ja ikisinkkunaisistakin joku 70% ainakin. Ihmiset eivät vain halua myöntää tätä, koska on kivuliasta myöntää, että haluaisi jotain, muttei onnistu siinä ollenkaan vaan jää kalkkiviivoille heti alkuunsa tai vähintäänkin kompastuu aina ennen maalia.

t. ap

No käyhän se parisuhde mielessä silloin tällöin, mutta kun alkaa miettimään niitä huonoja puolia niin ajatus ei olekaan niin houkutteleva. Enkä usko, että minua kukaan jaksaa kauaa sietää:

-Kuuntelen musiikkia PALJON. Lähes aina kun olen kotona, ajan autolla tai käyn kuntoilemassa

-Vaatteita joskus lojuu siellä täällä. Muuten aika siisti koti.

-Saatan lähteä autolla/prätkällä ajelemaan hetken mielijohteesta. Palaan sitten kun palaan. Ehkä huomenna.

-Täysin epäsäännöllinen vuorokausirytmi. Ruokailuajatkin mitä sattuu.

79/

Äh, minusta nuo on juuri noita pinnallisia juttuja, joilla ei lopulta oo hirveesti väliä. Itse olin sinkkuna kans tuollainen ja kyllähän se aluksi vähän aiheutti hankausta, kun pitkän sinkkuna olon jälkeen piti sopeutua parisuhteeseen. Joskus kaipaan vapautta ja sitä että saa viskoa vaatteet minne tahtoo, eikä mies nalkuta. Mutta sitten taas yöt iho ihoa vasten ja herääminen kahvin tuoksuun korvaa aika paljon.

Näin! Mua naurattaa aina sinkut, jotka hehkuttavat, että "on mahtavaa olla sinkku, kun voin herätä keskellä yötä maalaamaan keittiön, jos haluan".

On monta hyvää syytä olla sinkku, mutta tuossa ei kyllä ole mitään hohtoa! 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystäväni. Mielestäni ihan tavallinen, hyvin kauniskin nainen. On vaan tosi arka ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Tiedän kyllä hänen lapsuuden traumansa, että siitä se arkuus johtuu. Olen iloinen hänen puolestaan, että on kuitenkin onnistunut säilyttämään edes jonkinlaisen elämänilon ja pysynyt työelämässä, vaikka vaikeita masennusjaksojakin on ollut. Hänellä on ollut todella vaikea nuoruus, on ollut alkoholiongelmaa, paino on vaihdellut anoreksian ja lihavuuden välillä, välillä en ole kuullut hänestä mitään moneen vuoteen jne. Olemme jo lähes viiskymppisiä ja jotenkin tuntuu, että vanhetessa hän on oppinut löytämään jonkinlaisen seesteisyyden. Siihen on varmasti auttanut usko, jonka hän löysi muutama vuosi sitten. En itse ole uskossa, mutta en ala häntä siitä sättimään, pääasia että voi paremmin henkisesti ja fyysisesti, vaikka uskoisi maahisiin ja peikkoihin, kunhan voi paremmin.

Enkä näe minään mahdottomuutena etteikö löytäisi jonkun mukavan herrasmiehen vanhoilla päivillään. 

Voi luoja kuinka tyhmästi sanottu. Lopeta tuo analysointi, et tunne häntä.

No väittäisin aika hyvin tuntevani kun lapsesta asti ollaan tunnettu ja ollaan edelleen tekemisissä. Aina silloin kun hänestä siltä tuntuu. Ja ollaan kyllä juteltu kaikista asioista, vaikka hänestä ei välillä mitään kuulukaan. Tunnen kuitenkin lapsuudesta saakka myös hänen perheensä, että heidänkin kautta tiedän hänen elämästään vaikkei jaksakaan aina olla sosiaalinen. 

Vastaa tähän: miksi nostat parisuhteen noin korkealle jalustalle? Miksi oletat, että kaikki haluavat parisuhteen?

Miksi oletat, että enemmistö edes naissinkuista olisi kaltaisiasi, jotka eivät halua miehistä muuta kuin satunnaista seksiä? Ja miksi olet niin hyökkäävä; onko se hyökkäys sinua kohtaan jos kaikki sinkkunaiset eivät jaa sinun ajatustasi sinkkuna elämisestä?

t. ap

Miksi oletat, että haluan miehistä satunnaista seksiä? Miksi oletat että olen hetero? Miksi oletat, että edes haluaisin seksiä? Ja vaikka haluaisin pelkkiä irtosuhteita, mitä sitten? Onko se jotenkin huono asia vai? Vuonna 2020 vapaa seksuaalisuus on vieläkin iso mörkö?

Miksi parisuhde on mielestäsi parempi vaihtoehto kuin sinkkuus? Olen hyökkäävä, koska sinkkuihmisten analysointi on törkeää. Tulee olo, että sinkuissa olisi jotain vikaa teidän mielestänne.

Näiden ääneen analysoijien lisäksi on olemassa pari yhtä pahaa, ellei pahempaa ryhmää. 

Toinen on ns. mollamaijan nurkkaan heittäjät. Vuosiin ei kuulu mitään, sitten alkavat yhteydenotot. Ja niitähän tulee joka kautta. Syy: eroamassa, tai jo erottu ja yhtäkkiä seura taas kelpaakin, mitä nyt lähinnä likasankona. Toinen pommitusvaihe kun uusi kumppaniehdokas löytynyt, ja sinkuillahan on aikaa kuunnella siitä itselleen ventovieraasta hehkutusta tuntikausia? Onneksi tämä menee sykleissä, eli uuden kumppanin löydyttyä alkaa taas radiosilence, mikä kestää sen minkä parisuhde. 

Toinen ovat n.s aika kultaa muistot-ryhmä. Niin joo, sehän se sinkkuna on niin helppoa. Ei vastuuta mistään, rahaa on kun ei lasten harrastuksia joita maksaa, yhä nelikymppisenäkin perheellisten silmissä elämä on pelkkää shoppailua ja biletystä. Ja kun äiteellä alkaa menojalka vipattamaan - kenelle soitetaan? Sille ikisinkulle. Ja loukkaannutaan, kun et ole valmis perjantai-iltana lähtemään bilettämään tunnin varoitusajalla (en ole valmis lähtemään perjantai-iltana bilettämään hyvä jos edes sadan päivän varoitusajalla) syyllistäen perään kuule silloin harvoin kun MINÄ ulos pääsen!

Muutenhan tämä ikisinkkuus on ihan mukavaa. Ja tosiaan itsevalittu nykyinen suhdestatus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystäväni. Mielestäni ihan tavallinen, hyvin kauniskin nainen. On vaan tosi arka ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Tiedän kyllä hänen lapsuuden traumansa, että siitä se arkuus johtuu. Olen iloinen hänen puolestaan, että on kuitenkin onnistunut säilyttämään edes jonkinlaisen elämänilon ja pysynyt työelämässä, vaikka vaikeita masennusjaksojakin on ollut. Hänellä on ollut todella vaikea nuoruus, on ollut alkoholiongelmaa, paino on vaihdellut anoreksian ja lihavuuden välillä, välillä en ole kuullut hänestä mitään moneen vuoteen jne. Olemme jo lähes viiskymppisiä ja jotenkin tuntuu, että vanhetessa hän on oppinut löytämään jonkinlaisen seesteisyyden. Siihen on varmasti auttanut usko, jonka hän löysi muutama vuosi sitten. En itse ole uskossa, mutta en ala häntä siitä sättimään, pääasia että voi paremmin henkisesti ja fyysisesti, vaikka uskoisi maahisiin ja peikkoihin, kunhan voi paremmin.

Enkä näe minään mahdottomuutena etteikö löytäisi jonkun mukavan herrasmiehen vanhoilla päivillään. 

Voi luoja kuinka tyhmästi sanottu. Lopeta tuo analysointi, et tunne häntä.

No väittäisin aika hyvin tuntevani kun lapsesta asti ollaan tunnettu ja ollaan edelleen tekemisissä. Aina silloin kun hänestä siltä tuntuu. Ja ollaan kyllä juteltu kaikista asioista, vaikka hänestä ei välillä mitään kuulukaan. Tunnen kuitenkin lapsuudesta saakka myös hänen perheensä, että heidänkin kautta tiedän hänen elämästään vaikkei jaksakaan aina olla sosiaalinen. 

Vastaa tähän: miksi nostat parisuhteen noin korkealle jalustalle? Miksi oletat, että kaikki haluavat parisuhteen?

Miksi oletat, että enemmistö edes naissinkuista olisi kaltaisiasi, jotka eivät halua miehistä muuta kuin satunnaista seksiä? Ja miksi olet niin hyökkäävä; onko se hyökkäys sinua kohtaan jos kaikki sinkkunaiset eivät jaa sinun ajatustasi sinkkuna elämisestä?

t. ap

Miksi oletat, että haluan miehistä satunnaista seksiä? Miksi oletat että olen hetero? Miksi oletat, että edes haluaisin seksiä? Ja vaikka haluaisin pelkkiä irtosuhteita, mitä sitten? Onko se jotenkin huono asia vai? Vuonna 2020 vapaa seksuaalisuus on vieläkin iso mörkö?

Miksi parisuhde on mielestäsi parempi vaihtoehto kuin sinkkuus? Olen hyökkäävä, koska sinkkuihmisten analysointi on törkeää. Tulee olo, että sinkuissa olisi jotain vikaa teidän mielestänne.

No sitten se on sinun omassa päässäsi.

Mulle ei ainakaan tule olo, että sinkkuudessa olisi jotain vikaa. Tätä asiaa nyt tässä ketjussa vain tarkastellaan parisuhteen näkökulmasta.

t: ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olettaa, että kaikki haluavat parisuhteen?

Ikisinkkumiehistä varmaan 80-90% haluaa parisuhteen, ja ikisinkkunaisistakin joku 70% ainakin. Ihmiset eivät vain halua myöntää tätä, koska on kivuliasta myöntää, että haluaisi jotain, muttei onnistu siinä ollenkaan vaan jää kalkkiviivoille heti alkuunsa tai vähintäänkin kompastuu aina ennen maalia.

t. ap

No käyhän se parisuhde mielessä silloin tällöin, mutta kun alkaa miettimään niitä huonoja puolia niin ajatus ei olekaan niin houkutteleva. Enkä usko, että minua kukaan jaksaa kauaa sietää:

-Kuuntelen musiikkia PALJON. Lähes aina kun olen kotona, ajan autolla tai käyn kuntoilemassa

-Vaatteita joskus lojuu siellä täällä. Muuten aika siisti koti.

-Saatan lähteä autolla/prätkällä ajelemaan hetken mielijohteesta. Palaan sitten kun palaan. Ehkä huomenna.

-Täysin epäsäännöllinen vuorokausirytmi. Ruokailuajatkin mitä sattuu.

79/

Äh, minusta nuo on juuri noita pinnallisia juttuja, joilla ei lopulta oo hirveesti väliä. Itse olin sinkkuna kans tuollainen ja kyllähän se aluksi vähän aiheutti hankausta, kun pitkän sinkkuna olon jälkeen piti sopeutua parisuhteeseen. Joskus kaipaan vapautta ja sitä että saa viskoa vaatteet minne tahtoo, eikä mies nalkuta. Mutta sitten taas yöt iho ihoa vasten ja herääminen kahvin tuoksuun korvaa aika paljon.

Näin! Mua naurattaa aina sinkut, jotka hehkuttavat, että "on mahtavaa olla sinkku, kun voin herätä keskellä yötä maalaamaan keittiön, jos haluan".

On monta hyvää syytä olla sinkku, mutta tuossa ei kyllä ole mitään hohtoa! 😀

No tuon on mahtavaa olla sinkku, kun voin herätä keskellä yötä maalaamaan keittiön, jos haluan"  voi minusta (ikisinkkumiehetä) sanoa kevyemminkin. Esimerkiksi yyliin: parhainta sinkkuudessa on se, että voi yksin syödä kokonaisen suklaalevyn tai vaikka täyekakun. Mutta kuinka monta suklaalevyä tai täytekakkua haluat oikeasti syödä yksin?

Moni sinkku voi toki kysyä ja tai pyytää läheisiään jakamaan täytetkakun tai suklaalevyjä. Mutta pointti on siinä kun tajuaa, että on todella pyydettävä heitä ja toivottava että heille sopii ja käy koska ei ainakaan ole kumppania,, jonka voisi olettaa ja toivoa jakavan saman aikeen kuin mitä itsellä on, koska itsekseen katto tuskin tulee maalatuksi ja suklaalevy(t) tai täytekakku tuskin katoaa ja häviää mihinkään. 

Miehenä minä nautin ja iloitsen kun voin toisinaan antaa ja jakaa asioita. Mutta onneksi tämä ei lähekään aina edellytä sitä yhtä ja erityistä kumppania, jolle antaa tai jonka kanssa jakaa...  

Niinpä sitten mm. lahjon kummilapsiani sen sijaan, että ennättäisin aina viettämään heidän kanssaan aikaa niin paljon kuin haluaisin.   

Sen sijaan minusta ei ole ollut esimerkiksi suhteeseen ("säätöön") jossa meillä olisi ollut oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin jaettu seksi. Voi olla, että jollekin tällainen diili sopii enemmän kuin hyvin. Mutta se ei saa minua haluamaan sellaista itselleni. Seksi kun on itselleni ni-in paljon muutakin kuin vain mekaaninen suoritus.   

Minä olen ikisinkku, koska viihdyn kotioloissa yksin ja juteltua tulee työkaverien kanssa. Sitten kun potkitaan eläkkeelle, täytyy kai keksiä jotain menoa

Minä olen. Eron jälkeen nautin vapaudesta ja siitä, että ketään ei tarvitse passata tai kenenkään jälkiä siivota.

Olen kaunis, hyvässä ammatissa ja tienaan omat rahani. Olen varmasti jotenkin naiseksi outo tunne-elämältäni, sillä koen helpommaksi olla yksin kuin jakaa elämäni jonkun kanssa. Tiivis yhdessäolo alkaa lähinnä ahdistaa ja väsyttää. En rakastu tai ihastu kovinkaan helposti, jos ihastun tunne ei kestä kovinkaan kauaa.

Hyvännäköinen, herkkä, mukava ja nuorekas mutta vakavasti masentunut +30v mies, jolle kukaan nainen ei kelpaa pidemmäksi aikaa ilmeisesti näihin pääongelmiin liittyvien syiden takia. Jää haikailemaan vain niiden perään, jotka ehtivät jättää hänet ensin

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Eron jälkeen nautin vapaudesta ja siitä, että ketään ei tarvitse passata tai kenenkään jälkiä siivota.

Olen kaunis, hyvässä ammatissa ja tienaan omat rahani. Olen varmasti jotenkin naiseksi outo tunne-elämältäni, sillä koen helpommaksi olla yksin kuin jakaa elämäni jonkun kanssa. Tiivis yhdessäolo alkaa lähinnä ahdistaa ja väsyttää. En rakastu tai ihastu kovinkaan helposti, jos ihastun tunne ei kestä kovinkaan kauaa.

Mä en kyllä parisuhteessakaan ole passannut toista enkä siivonnut toisen jälkiä. Noin perustasolla. Joskus tietysti olen halunnut omaehtoisesti toista hemmotella

Itse olen entinen ikisinkku ja ekaa kertaa nyt yli 40-vuotiaana asun miehen kanssa saman katon alla. Olen huomannut, että pitkissä parisuhteissa olleet ja eronneet naiset puhuvat tuosta vapaudesta. Ja tuntuu että se liitto on heille ollut hirveää raatamista ja yrittämistä.

Musta taas on ihanaa, kun kaikkea ei tarvitse tehdä yksin ja vastata kaikesta. Vuosikymmenten kokemuksella osaisin ja pystyisin kyllä. Helpompaa ja rennompaa on olla parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Eron jälkeen nautin vapaudesta ja siitä, että ketään ei tarvitse passata tai kenenkään jälkiä siivota.

Olen kaunis, hyvässä ammatissa ja tienaan omat rahani. Olen varmasti jotenkin naiseksi outo tunne-elämältäni, sillä koen helpommaksi olla yksin kuin jakaa elämäni jonkun kanssa. Tiivis yhdessäolo alkaa lähinnä ahdistaa ja väsyttää. En rakastu tai ihastu kovinkaan helposti, jos ihastun tunne ei kestä kovinkaan kauaa.

Mä en kyllä parisuhteessakaan ole passannut toista enkä siivonnut toisen jälkiä. Noin perustasolla. Joskus tietysti olen halunnut omaehtoisesti toista hemmotella

Itse olen entinen ikisinkku ja ekaa kertaa nyt yli 40-vuotiaana asun miehen kanssa saman katon alla. Olen huomannut, että pitkissä parisuhteissa olleet ja eronneet naiset puhuvat tuosta vapaudesta. Ja tuntuu että se liitto on heille ollut hirveää raatamista ja yrittämistä.

Musta taas on ihanaa, kun kaikkea ei tarvitse tehdä yksin ja vastata kaikesta. Vuosikymmenten kokemuksella osaisin ja pystyisin kyllä. Helpompaa ja rennompaa on olla parisuhteessa.

Tasapainoisille ja itsenäisille ihmisille parisuhde sopii.

Minä olen sellainen. Lapsena hylkäämiskokemuksia ja vailla vuorovaikutusta kasvanut, koulussa 12 vuotta koulukiusattu, nykyisin terapiassa istuva, mutta luulen että vahinko on peruuttamaton. Introvertti ja muutenkin heikko itsetunto, itseinhoa ja totaalinen pelkuri. Ulkonäkö vastenmielinen (syy kiusaamiseen). Kaikki aloitteet, mitä olen uskaltanut tehdä, ovat olleet vääriä ja minua kohtaan ei ole tehty aloitetta muutoin kuin 1 naimisissaoleva ja 1 pelimies. En lähde kenenkään pelinappulaksi. Lapsuudenkodissa kaksi narsistia kasvattamassa lapsia ja uskottomuutta, henkistä väkivaltaa ja kaltoinkohtelua sekä välillä uhkaamisen jälkeen käyty fyysisesti käsiksi. Opiskeluaikana opiskelutoverit tehneet seksuaalista väkivaltaa.

Psyyke kaikesta tästä ihan hajalla. Halu parisuhteeseen ja rakkauteen kova, mutta kyvyt eivät riitä ja kyllähän ihmiset ovat ilmeisesti nähneet kuinka epänormaali olen, joten aloitetta ei ole siltäkään suunnalta tullut. Hukkaanheitetty elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu miten törkeä keskustelu. Jos tunnistaisin itseni tällaisesta, tuntuisi ikävältä. Mikä teitä vaivaa ja miksi haluatte tehdä tämmöstä?

Ja olen sinkku ihan omasta tahdostani, turha siis käyttää tuota aseena mua vastaan. Yrittäkää tajuta, että parisuhde ei ole mikään hyvän elämän perusta. Parisuhde sopii niille, jotka sitä haluavat. On todella surullista, jos onnellisuus perustuu toiseen ihmiseen. Mitä jos tulee ero?

Olet kyllä ainoa, kun suuttuu tästä. Etkä ole edes ainoa ikisinkku, joka tähän kirjoittaa. Ja kyllä se niin vain on, että YLEENSÄ ihmisessä on jotain ”vikaa” miksi on sinkku.

Moni on myös liian ylpeä myöntääkseen asian, että oikeasti pienissä haaveissa olisi se parisuhde ja uskotellaan itselleen ja kaikille että puhdas valinta ja/tai tyytyväinen yksinoloon.

Yksinolo voittaa helposti huonon parisuhteen. Miksi se parisuhde on joku itseisarvo kun kovin monella se parisuhde tuntuu olevan kaikkea muuta kuin onnellinen?

Parisuhde voittaa helposti huonon yksinolon.

Eikö ollutkin järjetön lause? Miksi se parisuhde leimataan aina huonoksi? Miksi te onnekkaat olette ikinä parisuhteessa jos yksinolo on niin ihanaa verrattuna parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Hyvännäköinen, herkkä, mukava ja nuorekas mutta vakavasti masentunut +30v mies, jolle kukaan nainen ei kelpaa pidemmäksi aikaa ilmeisesti näihin pääongelmiin liittyvien syiden takia. Jää haikailemaan vain niiden perään, jotka ehtivät jättää hänet ensin

Mitäpä jos työntäisit tuon uteliaan nenäsi suoraan omaan anuks*esi? Ällöttävää analysoida tuntemattoman ihmisen ongelmia ja parisuhteita. Et taida olla aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu miten törkeä keskustelu. Jos tunnistaisin itseni tällaisesta, tuntuisi ikävältä. Mikä teitä vaivaa ja miksi haluatte tehdä tämmöstä?

Ja olen sinkku ihan omasta tahdostani, turha siis käyttää tuota aseena mua vastaan. Yrittäkää tajuta, että parisuhde ei ole mikään hyvän elämän perusta. Parisuhde sopii niille, jotka sitä haluavat. On todella surullista, jos onnellisuus perustuu toiseen ihmiseen. Mitä jos tulee ero?

Olet kyllä ainoa, kun suuttuu tästä. Etkä ole edes ainoa ikisinkku, joka tähän kirjoittaa. Ja kyllä se niin vain on, että YLEENSÄ ihmisessä on jotain ”vikaa” miksi on sinkku.

Moni on myös liian ylpeä myöntääkseen asian, että oikeasti pienissä haaveissa olisi se parisuhde ja uskotellaan itselleen ja kaikille että puhdas valinta ja/tai tyytyväinen yksinoloon.

Yksinolo voittaa helposti huonon parisuhteen. Miksi se parisuhde on joku itseisarvo kun kovin monella se parisuhde tuntuu olevan kaikkea muuta kuin onnellinen?

Parisuhde voittaa helposti huonon yksinolon.

Eikö ollutkin järjetön lause? Miksi se parisuhde leimataan aina huonoksi? Miksi te onnekkaat olette ikinä parisuhteessa jos yksinolo on niin ihanaa verrattuna parisuhteeseen?

Yksinolo voittaa parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu miten törkeä keskustelu. Jos tunnistaisin itseni tällaisesta, tuntuisi ikävältä. Mikä teitä vaivaa ja miksi haluatte tehdä tämmöstä?

Ja olen sinkku ihan omasta tahdostani, turha siis käyttää tuota aseena mua vastaan. Yrittäkää tajuta, että parisuhde ei ole mikään hyvän elämän perusta. Parisuhde sopii niille, jotka sitä haluavat. On todella surullista, jos onnellisuus perustuu toiseen ihmiseen. Mitä jos tulee ero?

Olet kyllä ainoa, kun suuttuu tästä. Etkä ole edes ainoa ikisinkku, joka tähän kirjoittaa. Ja kyllä se niin vain on, että YLEENSÄ ihmisessä on jotain ”vikaa” miksi on sinkku.

Moni on myös liian ylpeä myöntääkseen asian, että oikeasti pienissä haaveissa olisi se parisuhde ja uskotellaan itselleen ja kaikille että puhdas valinta ja/tai tyytyväinen yksinoloon.

Yksinolo voittaa helposti huonon parisuhteen. Miksi se parisuhde on joku itseisarvo kun kovin monella se parisuhde tuntuu olevan kaikkea muuta kuin onnellinen?

Parisuhde voittaa helposti huonon yksinolon.

Eikö ollutkin järjetön lause? Miksi se parisuhde leimataan aina huonoksi? Miksi te onnekkaat olette ikinä parisuhteessa jos yksinolo on niin ihanaa verrattuna parisuhteeseen?

Mulla on just tuo tilanne eli ei lainkaan järjetön lause. 😀Parisuhde rakoilee ja on väljähtynyt, mutta yksinolo oli niin kamalaa, että mietin, kannattaako siihen palata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olettaa, että kaikki haluavat parisuhteen?

Ikisinkkumiehistä varmaan 80-90% haluaa parisuhteen, ja ikisinkkunaisistakin joku 70% ainakin. Ihmiset eivät vain halua myöntää tätä, koska on kivuliasta myöntää, että haluaisi jotain, muttei onnistu siinä ollenkaan vaan jää kalkkiviivoille heti alkuunsa tai vähintäänkin kompastuu aina ennen maalia.

t. ap

No käyhän se parisuhde mielessä silloin tällöin, mutta kun alkaa miettimään niitä huonoja puolia niin ajatus ei olekaan niin houkutteleva. Enkä usko, että minua kukaan jaksaa kauaa sietää:

-Kuuntelen musiikkia PALJON. Lähes aina kun olen kotona, ajan autolla tai käyn kuntoilemassa

-Vaatteita joskus lojuu siellä täällä. Muuten aika siisti koti.

-Saatan lähteä autolla/prätkällä ajelemaan hetken mielijohteesta. Palaan sitten kun palaan. Ehkä huomenna.

-Täysin epäsäännöllinen vuorokausirytmi. Ruokailuajatkin mitä sattuu.

79/

Äh, minusta nuo on juuri noita pinnallisia juttuja, joilla ei lopulta oo hirveesti väliä. Itse olin sinkkuna kans tuollainen ja kyllähän se aluksi vähän aiheutti hankausta, kun pitkän sinkkuna olon jälkeen piti sopeutua parisuhteeseen. Joskus kaipaan vapautta ja sitä että saa viskoa vaatteet minne tahtoo, eikä mies nalkuta. Mutta sitten taas yöt iho ihoa vasten ja herääminen kahvin tuoksuun korvaa aika paljon.

Näin! Mua naurattaa aina sinkut, jotka hehkuttavat, että "on mahtavaa olla sinkku, kun voin herätä keskellä yötä maalaamaan keittiön, jos haluan".

On monta hyvää syytä olla sinkku, mutta tuossa ei kyllä ole mitään hohtoa! 😀

No tuon on mahtavaa olla sinkku, kun voin herätä keskellä yötä maalaamaan keittiön, jos haluan"  voi minusta (ikisinkkumiehetä) sanoa kevyemminkin. Esimerkiksi yyliin: parhainta sinkkuudessa on se, että voi yksin syödä kokonaisen suklaalevyn tai vaikka täyekakun. Mutta kuinka monta suklaalevyä tai täytekakkua haluat oikeasti syödä yksin?

Moni sinkku voi toki kysyä ja tai pyytää läheisiään jakamaan täytetkakun tai suklaalevyjä. Mutta pointti on siinä kun tajuaa, että on todella pyydettävä heitä ja toivottava että heille sopii ja käy koska ei ainakaan ole kumppania,, jonka voisi olettaa ja toivoa jakavan saman aikeen kuin mitä itsellä on, koska itsekseen katto tuskin tulee maalatuksi ja suklaalevy(t) tai täytekakku tuskin katoaa ja häviää mihinkään. 

Miehenä minä nautin ja iloitsen kun voin toisinaan antaa ja jakaa asioita. Mutta onneksi tämä ei lähekään aina edellytä sitä yhtä ja erityistä kumppania, jolle antaa tai jonka kanssa jakaa...  

Niinpä sitten mm. lahjon kummilapsiani sen sijaan, että ennättäisin aina viettämään heidän kanssaan aikaa niin paljon kuin haluaisin.   

Sen sijaan minusta ei ole ollut esimerkiksi suhteeseen ("säätöön") jossa meillä olisi ollut oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin jaettu seksi. Voi olla, että jollekin tällainen diili sopii enemmän kuin hyvin. Mutta se ei saa minua haluamaan sellaista itselleni. Seksi kun on itselleni ni-in paljon muutakin kuin vain mekaaninen suoritus.   

Minä haluan tehdä asioita yksin, en halua jakaa kaikkea jonkun kanssa. Hyvin harvoja asioita haluan jakaa, ystävät ovat sitä varten.

Ehkä voisin olla suhteessa, jossa nähdään vain pari kertaa viikossa. En voisi asua samassa asunnossa, se on liian ahdasta.