Millainen on tuntemasi ikisinkku?

Ei saa olettaa, että kaikki sinkut haluaisivat parisuhteen, mutta sehän on selvä että kaikki sinkut on tyytyväisiä yksin. Veikeetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu miten törkeä keskustelu. Jos tunnistaisin itseni tällaisesta, tuntuisi ikävältä. Mikä teitä vaivaa ja miksi haluatte tehdä tämmöstä?

Ja olen sinkku ihan omasta tahdostani, turha siis käyttää tuota aseena mua vastaan. Yrittäkää tajuta, että parisuhde ei ole mikään hyvän elämän perusta. Parisuhde sopii niille, jotka sitä haluavat. On todella surullista, jos onnellisuus perustuu toiseen ihmiseen. Mitä jos tulee ero?

Olet kyllä ainoa, kun suuttuu tästä. Etkä ole edes ainoa ikisinkku, joka tähän kirjoittaa. Ja kyllä se niin vain on, että YLEENSÄ ihmisessä on jotain ”vikaa” miksi on sinkku.

Vika voi olla ihan vaan se, että on niin korkeatasoinen, että vastaavaa kumppania ei löydy. Helppo keskivertojen huudella, kun tutkitusti naisista yksin jäävät korkeimmin koulutetuimmat.

Korkea koulutus ei kyllä tee naisista korkeatasoisia, vaikka he itse niin luulevat. 😄

-eri

Yhteiskunnassa on eritasoisia luokkia ja kyllä vaan luokan huipulla olevat naiset ovat tasokkaita. Myös tulotaso on sen mukainen. Miehet vaan kadehtivat ihan täysillä kun nainen onkin siellä, minne he eivät itse päässeet. Näitä naiset ovat useimmilta miehiltä täysin saavutettamattomissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Tiedän erään itsekeskeisen sovinistin, joka on jollain keinolla saanut naisen. Hyvä tyyppi hän ei silti ole.

Aika monikin sovinistisika on jännästi parisuhteessa. Salaisuus on siinä, että naisen edessä ollaan mielinkielin ja sitten näytetään oma itsensä poikien kesken.

Joo, mun pomo on tuollainen. Todella ällöttävä sovinistisika ja hänestä on myös tehty valituksia työterveyteen. On joutunut vähän siistimään suutaan.. Mutta vaimonsa kanssa on kuin suloinen koiranpentu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei saa olettaa, että kaikki sinkut haluaisivat parisuhteen, mutta sehän on selvä että kaikki sinkut on tyytyväisiä yksin. Veikeetä.

Missä niin on väitetty, toisin sanoen samassa lauseessa nuo kaksi eri asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti ihmetellyt av:n ikisinkkuketjuissa, että missä piireissä te ikisinkkututtujenne mollaajat oikein liikutte? Vai heijastatteko sinkkuihin omia asenteitanne ja pidätte niitä totuuksina? Valtaosa omista ikisinkkututuistani on täysin normaalia ja mukavaa porukkaa. Osalla on käynyt vain hemmetin huono tuuri parinhaussa eikä sopivaa puolisoa ole löytynyt, vaikka kumppania ovat rinnalleen toivoneet. Toiset taas eivät ole juuri kiinnostuneita parisuhde- ja perhe-elämästä, vaan viettävät mieluummin aikaa esimerkiksi eläinharrastuksen, vapaaehtoistyön tai järjestötoiminnan parissa. On hyvä myös muistaa, että vaikka joku vaikuttaisi päällepäin paatuneelta ikisinkulta, voi hänellä silti olla vilkas deittailuelämä, josta hän on vain päättänyt olla kertomatta kenellekään.

Yhden käden sormilla ovat laskettavissa ne ikisinkkututtavani, joilla on jokin selkeä pariutumista hankaloittava "vika": autisminkirjolla oleminen, jonkinasteinen kehitysvammaisuus, äärimmäisen vaativat ja epärealistiset odotukset kumppania kohtaan jne. Toisaalta ei mikään näistä automaattisesti estä seurustelua ja parisuhteen muodostamista. Kyllä esimerkiksi kehitysvammaiset solmivat paljonkin suhteita toistensa kanssa.

Olipas harviansen ilahdutava ja rohkaiseva viesti meitä ikisinkkuja kohtaan, kaunis kiitos.

 Olen ja olen aina ollut sinkkuna. (Treffeillä olen käynyt ja tapaillutkin naisia)

Onnekas olen siinä, että minulla on ja on ollut ilo ja onni saada läheisikseni niin naisia kuin miehiä, joiden kanssa voin jakaa niin arkeani kuin vapaa-ajan hetkiä, ellen sitten vietä aikaa itsekseni. En koe olevani sen paremmin introverti kuin eksovertti, enempi jotain näiden ääripäiden välillä.  

Olen lukenut erilaisia juttuja "ikisinkuista." Vuosia turhautti kun tuntui, että  jutuissa toistui usein sama kaava ja stereotypiat. Kuten liian suuret odotukset kumppania kohtaan. uskonnollinen tai muu erityinen vakaumus  (,kuten halu elää erakkona). Toisinaan tuntui,, että joillekin kumppanin kaipuun takana ,on odotus vai olsiko parempi sanoa vaatimus lista, jonka toteuttajaks kaivataan kipeästi jotain aivan muuta kuin "vain" toista ihmistä rinnalle, suunnileen tasa-arvoiseen parisuhteeseen. (Kumppanin tulisi olla se, sulotar tai  ritariurhea joka poistaa ni-in pitkittyneen työttömyyden, pyyhkäisee syrjään  niin taloudelliset vaikeudet kuin räjäyttää pois joukon kroonisia kipuja ja vaivoja, joita on vuosien saatossa kertynyt ja joka elää ja kulkee rinnalla onnellisena ja alai iloisena, kunnes kuolema erottaa.    

Aiempina vuosina kohtasi monesti myös kirjoiuksia, joissa rivienvälistä annetiin ymmärtää, että kirjoittaja on mahd. homo (tai lesbo), vaik  saattoikin ensilukemalta ymmärtää, muutakin (Esimerkki A on komea, ja hyvin menesynyt. Yrityksistä huolimatta hän ei ole löytänyt itselleen sellaista rakkautta kuin hän olisi halunnut. Kauniita ja eritavoin miellyttävät naiset ovat aina viihtyneet hänen lähellään. - Heidän kanssa "A" saattaa käydä esimerkiksi shoppailemassa.

Vasta suunnillen 2000 luvulla mies saattaa verraten avoimesti päivittäsilehdessä kertoa olevansa homo, joka elää 2. homon kanssa.     

Ihmisen ikävä toisen luo on yhtä kaikki valtava!   

Kuitenkin tämä kaipaus ja haave kumppanisa on myös niin arka asia, että harva rohkenee omilla kasvoillaan kertomaan, että haluaa parisuhteesen hinnalla millä hyvänsä . Tai, että on aina ollu yksin ja vailla kumppania. 

En varmaan myöskään itse olisi valmis tällaisessa jutussa esiintymään. Miksikö?

Ehkä siksi, että en ole kuitenkaan varma onko se, että aina olen ollut sinkku ja vailla parisuhdetta se, joka kertoisi minusta kovinkaan paljon. Toki, jotain mutta mitä. - En tiedä. On tylsää, kun on ihmisä, jotka mm. arvottavat ihmisen arvon sen perusteella onko hän tai onko hän elänyt parisuhteessa vai ei.

No ehkä teen sitä jonkun mielestä myös itse, koska en minä omaa "parittomuuttani" tapaa nostaa esiin. Toki, jos joku kysyy suoraan, niin miä siä kierelemään: Sinkkuna sitä olen ja olen elellyt, Varmaan olisin voinut elää parisuhteessakin, jos -yksinkertaistaen- sopiva olisi osunut kohdalle.

Mutta näin todetessani kuulen jo korvissani kuinka minua halutaan oikoa, että luulen ja kuvittelen itsesäni ihan mahdottomia ja kumppanikseni haaveksin jotain täysin epätodellista.

Vaan millaiseen parisuhteeseen minä sitten olisin "oikeutettu" ja miksi? - Omasta mielestäni sellaiseen, johon olen itse valmis ja minulla olisi tunne, että myös Hän, jota haluan - haluaisi sitä minun kanssani.

Kuka tai millainen hän, unelmien kumppani sitten on tai olisi? Aika näytää, - jos niin on tarkoitettu, että minäkin saan ja voin vielä kokea parisuhteen. 

Minulle heräsi tästä myös se ajatus, että varmasti useampi tahattomastikin sinkku ihminen tuntisi olonsa kevyemmäksi, jos ei olisi sitä ainaista painostusta ympäristöstä parisuhteeseen. Minusta terveempi ajattelutapa nykyään olisi, että yksineläminen on oletusarvo. Ja parisuhde vasta kun löytyy otollinen kumppani, mitä se sitten kellekin tarkoittaa. Onhan jo nähty, että se menee täysin äärilaidasta toiseen mitä ihmiset kumppaniltaan haluaa, ihan jo sukupuolesta lähtien. Siitä sitten lähdetään liikkeelle, että on samanlaiset elämän arvot, luonne, uskonto, seksimieltymykset, lisääntymiseen liittyvät seikat, sukulaissuhteet, jne jne jne. Ei nykyaikana enää voida olettaa kaikkien haluavan samanlaista elämää kuin mitä ennenvanhaan elettiin. Tärkeintä on itse tietää mitä haluaa ja yrittää hyväntahtoisesti löytää samankaltainen kumppani.

Kiitos. Saman suuntaisi aattelehdin. Omassa elämässäni onneksi he, jotka suorastaan painostavat parisuhteeseen tai akiivisesti vihjaielvat (, eikös tuossa tai tässä olisi sopiva kumppani, osoittaen vaikka mainoksessa olevaa naista tai sanova josain satunnaiesta naisesta tosiella puolella tanssilattiaa )

Tai huoamuttelevat kuinka ei saisi olla nirso ja  kuinka pitäisi laskea rimaa ovat vähemmistössä. - Ja kaiketi ajattelevat vain parastani.

Heille oma parisuhde (tai haave omasa parisuhteesta) on itseisarvo.

Tiedän myös heitä, jotka hieman kärsivät siitä, ettei kukaan ole kiinnosunut heidän ihmissuhde kuvoistaan. Ja ehkä jopa salaa toivova, ettei vaan N.n. löytäisikään kumppania, koska se saattaisi asettaa haasteita sille, miten yhteinen kaveruus jatkuisi, joka on aina perustunu sille että ikisinkku kaveri on ollu aina se, johon on voinu tukeutua ja luottaa.   ikisinkku kaveri ollut valmis silloinkin mihin tahansa kun ei oikeasti olisi ollut. Mutta on suostunut, koska on kuvitellut, että näin uhrautumalla hänellä on vastaisuudessakin joku kaveri, joka ehkä myös joskus vielä välitää samalla mitalla takaisin     

Oma lukunsa ovat myös he jotka vihjailevat seksuaalisesta suunauuneisuudesta; ikäänkuin homot ai lesbo eivät olsi lainkaan oikeutettuja haaveksimaan parisuhteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olettaa, että kaikki haluavat parisuhteen?

Ikisinkkumiehistä varmaan 80-90% haluaa parisuhteen, ja ikisinkkunaisistakin joku 70% ainakin. Ihmiset eivät vain halua myöntää tätä, koska on kivuliasta myöntää, että haluaisi jotain, muttei onnistu siinä ollenkaan vaan jää kalkkiviivoille heti alkuunsa tai vähintäänkin kompastuu aina ennen maalia.

t. ap

No käyhän se parisuhde mielessä silloin tällöin, mutta kun alkaa miettimään niitä huonoja puolia niin ajatus ei olekaan niin houkutteleva. Enkä usko, että minua kukaan jaksaa kauaa sietää:

-Kuuntelen musiikkia PALJON. Lähes aina kun olen kotona, ajan autolla tai käyn kuntoilemassa

-Vaatteita joskus lojuu siellä täällä. Muuten aika siisti koti.

-Saatan lähteä autolla/prätkällä ajelemaan hetken mielijohteesta. Palaan sitten kun palaan. Ehkä huomenna.

-Täysin epäsäännöllinen vuorokausirytmi. Ruokailuajatkin mitä sattuu.

79/

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen mies, joka asuu vanhemmillaan. Vahvat silmälasit ja paha karsastus, siinä kai ne syyt miksei tärppää.

No ei kai tuo karsastus nyt estä esim. omillaan asumista? Kyllä hänessä varmasti on muutakin "vikaa" tässä tapauksessa

No ei, mutta olen 100% varma että nettideiteissä (näin miehen profiilin) naisen kuin naisen kiinnostus lopahtaa kuvaan heti alkujaan jossa silmät karsastaa paksujen pullonpohjalasien läpi, vaikka miten epäpinnallisia ollaan olevinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen mies, joka asuu vanhemmillaan. Vahvat silmälasit ja paha karsastus, siinä kai ne syyt miksei tärppää.

No ei kai tuo karsastus nyt estä esim. omillaan asumista? Kyllä hänessä varmasti on muutakin "vikaa" tässä tapauksessa

No ei, mutta olen 100% varma että nettideiteissä (näin miehen profiilin) naisen kuin naisen kiinnostus lopahtaa kuvaan heti alkujaan jossa silmät karsastaa paksujen pullonpohjalasien läpi, vaikka miten epäpinnallisia ollaan olevinaan.

Onneksi nettideiti ei ole ainoa paikka, josa kumppaninsa voi löytää... Ja on myös parisuhteessa eläviä, synymästään asti sokeita.

Mutta joo. En silti väitä, etteikö ulkonäöllä ja ulkoisella olemuksella olisi mitään merkitystä. Varmasti on. (Ei minulla ainakaan ole yksinkertaisena miehenä kykyä nähdä kenenkään pään sisälle...)

Kuienkin minua hieman hämmentää toisinaan kun osa antaa ymmärtää, että kokevat vakaasti ja uskovat tietävänsä, että jos nainen on huomattavan kaunis (tai seksikäs), niin hän ei voisi olla sinkkuna, ainakaan olla (ns.) ikisinkku. - Ikäänkuin hänellä (tai hänen laisellaan) olisi jokn moraalinen velvollisuus pyrkiä ja hakeutua parisuhteeseen.         

Yli 4-kymppinen kaverini ei ole koskaan seurustellut. Hän on kipakka sanoissaan, jotenkin tiukkis, napanuora lapsuuskotiin on melko tiukka, ulkonäöllisesti "ei kedon kaunein kukka" jne. Persoonassaan on myös tuota mainitsemaani kipakkuutta, joka varmasti on estänyt vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen.

Olen kyllä ollut parisuhteissa nuorempana ja kevyessä vapaahkossa suhteessa nyttenkin. En siis ole muiden kanssa, mutten kysele mitä hän tekee silloin kun en itse halua tavata. Olen vähän erakko. Olen ihan kaunis nainen ilmeisestikin. Moni pitää minua ikisinkkuna ja paheksuu jollain tasolla. Luulevat kai että ravaan baareissa ja harrastan yhden yön suhteita? En todellakaan. En vain kerro parisuhdeasioita muille enkä koe parisuhteella olevan mitään itseisarvoa sinällään. Olen ihan itsenäinen yksikkö, minulla on monia erilaisia ihmissuhteita jotka ovat kaikki tärkeitä mutta eivät kuulu koko maailmalle.

Voisin olla tiiviimmässä parisuhteessa jos rakastuisin palavasti. Sitä odotellessa, vaikken niinkään odottele, en halua leikkiä kotia ja teeskennellä rakkautta ja intohimoa silloin kun en sitä tunne. Minulla ei ole siihen mitään tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa olettaa, että kaikki sinkut haluaisivat parisuhteen, mutta sehän on selvä että kaikki sinkut on tyytyväisiä yksin. Veikeetä.

Onhan se kai sitten myös veikeetä että sinkkuna osaa olla tyytyväinen omaan eloonsa, eikä aseta sitä riippumaan siitä elääkö parisuhteessa vai ei.

Mutta on myös ymmärrettävää, että ihmisen kaipuu ja halu olla toisen lähellä ja tulla eritavoin kohdatuksi ja jakaa elämänsä yhden ja erityisen kanssa on hyvin yleininhmillinen. 

Hieman tulisi paineita löytää ja kohdata ja saada elämänkumppani (nainen) itselleni, jos yytyväsiyyeni elämääni riippuisi hänen olemassa olostaan. 

On myös osattava tehdä ero sille milloin on kyseessä se, että ole sinkkuna yksin. vs. milloin olet ykisnäinen sinkku. Turhauttavan monella nnämä asiat (yksin ja yskinäisyys) vaikuttaa menevän sekaisin.   

Joskus olen ajatellu rajallisessa mielesssäni, etä vaikka olen ns. ikisinkku, niin saattaisin olla kumppanina hyvä siksi, ettei kumppani ole minulle itseisiarvo, joa ilman en kokisi tai tuntisi voivani elää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olettaa, että kaikki haluavat parisuhteen?

Ikisinkkumiehistä varmaan 80-90% haluaa parisuhteen, ja ikisinkkunaisistakin joku 70% ainakin. Ihmiset eivät vain halua myöntää tätä, koska on kivuliasta myöntää, että haluaisi jotain, muttei onnistu siinä ollenkaan vaan jää kalkkiviivoille heti alkuunsa tai vähintäänkin kompastuu aina ennen maalia.

t. ap

No käyhän se parisuhde mielessä silloin tällöin, mutta kun alkaa miettimään niitä huonoja puolia niin ajatus ei olekaan niin houkutteleva. Enkä usko, että minua kukaan jaksaa kauaa sietää:

-Kuuntelen musiikkia PALJON. Lähes aina kun olen kotona, ajan autolla tai käyn kuntoilemassa

-Vaatteita joskus lojuu siellä täällä. Muuten aika siisti koti.

-Saatan lähteä autolla/prätkällä ajelemaan hetken mielijohteesta. Palaan sitten kun palaan. Ehkä huomenna.

-Täysin epäsäännöllinen vuorokausirytmi. Ruokailuajatkin mitä sattuu.

79/

Eihän nuo ole mitään esteitä seurustelulle jos on oikeanlainen ihminen vieressä. Ei kaikki naiset ole sellaisia että herää klo 8 aamulla ja koti täysin tip top ja säännöllinen rytmi. On sellaisia kuten sinäkin, iltavirkkuja jne. Toki jos on lapsia elämä taitaa mennä aika muun maailman rytmin mukaan, tai töiden mukaan. Toisaalta tuo katoilu ja palaaminen sitten kun huvittaa on vähän ankeaa, tai ainakin kannattaa toiselle sanoa että nyt lähden. Ja musiikinkuuntelu riippuu onko naisella sama musiikkimaku, pakko myöntää että itsellä musankuuntelu vähentynyt huomattavasti kun seurustelen. Vaikka olen tosi iso musadiggari mutta on vaan jäänyt, se on sellaista yksinäistä puuhaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa olettaa, että kaikki sinkut haluaisivat parisuhteen, mutta sehän on selvä että kaikki sinkut on tyytyväisiä yksin. Veikeetä.

Onhan se kai sitten myös veikeetä että sinkkuna osaa olla tyytyväinen omaan eloonsa, eikä aseta sitä riippumaan siitä elääkö parisuhteessa vai ei.

Mutta on myös ymmärrettävää, että ihmisen kaipuu ja halu olla toisen lähellä ja tulla eritavoin kohdatuksi ja jakaa elämänsä yhden ja erityisen kanssa on hyvin yleininhmillinen. 

Hieman tulisi paineita löytää ja kohdata ja saada elämänkumppani (nainen) itselleni, jos yytyväsiyyeni elämääni riippuisi hänen olemassa olostaan. 

On myös osattava tehdä ero sille milloin on kyseessä se, että ole sinkkuna yksin. vs. milloin olet ykisnäinen sinkku. Turhauttavan monella nnämä asiat (yksin ja yskinäisyys) vaikuttaa menevän sekaisin.   

Joskus olen ajatellu rajallisessa mielesssäni, etä vaikka olen ns. ikisinkku, niin saattaisin olla kumppanina hyvä siksi, ettei kumppani ole minulle itseisiarvo, joa ilman en kokisi tai tuntisi voivani elää..

Saatat muuten olla hyvinkin oikeassa. Olen huomannut, että parhaat parisuhteet ovat heillä, jotka eivät sinkkuina olleet koko ajan epätoivoisesti haku päällä ja jotka ovat aina viihtyneet omissa nahoissaan riippumatta siitä, onko siinä rinnalla ketään vai ei. Vastaavasti sinkkuelämän kauheudesta ruikuttaneet ja ihan vain "jotakuta" vierelleen metsästäneet ovat saaneet aika pahojakin kolhuja parisuhderintamalla. Joko kumppani on ollut tyyliin väkivaltainen alkoholisti tai sellainen, joka ei ole täyttänyt alun haavekuvaa täydellisestä puolisosta. Joko näille ihmisille on tullut ero ja ovat hakeutuneet heti perään uuteen yhtä epätyydyttävään parisuhteeseen tai päättäneet jatkaa mutta samalla olleet avoimen tyytymättömiä ja haukkuneet kumppaniaan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen mies, joka asuu vanhemmillaan. Vahvat silmälasit ja paha karsastus, siinä kai ne syyt miksei tärppää.

No ei kai tuo karsastus nyt estä esim. omillaan asumista? Kyllä hänessä varmasti on muutakin "vikaa" tässä tapauksessa

No ei, mutta olen 100% varma että nettideiteissä (näin miehen profiilin) naisen kuin naisen kiinnostus lopahtaa kuvaan heti alkujaan jossa silmät karsastaa paksujen pullonpohjalasien läpi, vaikka miten epäpinnallisia ollaan olevinaan.

Onneksi nettideiti ei ole ainoa paikka, josa kumppaninsa voi löytää... Ja on myös parisuhteessa eläviä, synymästään asti sokeita.

Tuohan se vasta olisikin mahtavaa,olla sokeana sokeiden deiteissä missä ulkonäkö ei ainakaan heti ratkaise asiaa. Vaikka silloinkin hoikka sokea voi todeta, että "hyi sinähän olet lihava" kun upottaa kätensä makkaroihini.

Työkaveri on alle 30-vuotias, menestynyt, urheilullinen, komea, karismaattinen, ja kaikkea, mutta sillä ei ole koskaan ollut tyttöystävää. Se kysyi minulta apua asiaan ja ehdotin sitä kokeilemaan Tinderiä, mutta se ei suostu edes kokeilemaan, koska ei harrasta irtosuhteita. En voi ymmärtää miten noin hyvällä aviomiesmateriaalilla ei ole vientiä.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri on alle 30-vuotias, menestynyt, urheilullinen, komea, karismaattinen, ja kaikkea, mutta sillä ei ole koskaan ollut tyttöystävää. Se kysyi minulta apua asiaan ja ehdotin sitä kokeilemaan Tinderiä, mutta se ei suostu edes kokeilemaan, koska ei harrasta irtosuhteita. En voi ymmärtää miten noin hyvällä aviomiesmateriaalilla ei ole vientiä.

No koska miehellä on mitä ilmeisimmin traumoja tai muuten ujo tai heikko itsetunto kaikesta päälle näkyvästä huolimatta. Ja nettideittailuissa kuviin ei kuitenkaan välity se mitä sinä hänessä livenä näet, joten käteen voi sieltä hyvinkin jäädä hänelle tyhjä arpa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri on alle 30-vuotias, menestynyt, urheilullinen, komea, karismaattinen, ja kaikkea, mutta sillä ei ole koskaan ollut tyttöystävää. Se kysyi minulta apua asiaan ja ehdotin sitä kokeilemaan Tinderiä, mutta se ei suostu edes kokeilemaan, koska ei harrasta irtosuhteita. En voi ymmärtää miten noin hyvällä aviomiesmateriaalilla ei ole vientiä.

No koska miehellä on mitä ilmeisimmin traumoja tai muuten ujo tai heikko itsetunto kaikesta päälle näkyvästä huolimatta. Ja nettideittailuissa kuviin ei kuitenkaan välity se mitä sinä hänessä livenä näet, joten käteen voi sieltä hyvinkin jäädä hänelle tyhjä arpa.

Tai sitten miehellä (tai vastaavassa tilanteessa olevalla naisella) voi ollla erinomaisen hyvä itseunto. - Jos iseunto olisi hyvin heikko, niin tuskin rohkaisusii kysymään neuvoja kumppanin hankkimiseen.

 Kuvaamasi mies on luulavammin suunnilleen sellaisen vastakohta, jota joku ies kuvasi yleisemmin, jostain eriyisen kauniista (tai seksikkäästä) naisesta; turhauavan moni tuntuu antaa ymmärtää, että tällaisella naisella olsii jokin velvollisuus hakeutua ja pyrkiä tai kenties vain suostua parisuhteeseen, eikä ainakaan olla ja elää itsenäistä ja oman-näköistään ja oloisaan eloa sinkkuna.   

Ja jos vaikka aattelen isekkääsi nyt itseäni, niin oma elo oli monesti alle kolmekymppisenä sen verran hektistä ja levotonta, että tuskin olisin ollut mienkään erinomaien kumppani kenellekään naiselle.  

Tai ainakin ise aattelen, että jos olisin elänyt tuollon  parisuhteessa, niin minun olisi tullut osata huomioida kumppanini toiveita ja mieltymyksiä ai ylipäätään hänet kokonaisena hengittävänä ja olevana olenona jolla on oma halu(t) toiveet ja tahto, joita hän haluaa toeuttaa ja ylläpitää. 

Sen sijaan, etttä kuvittelsin (tai olsin kuviellu), että hän kyllä jaksaa seurata rinnallani samalla kun minä opiskelen, käyn osa-aikaisesti töissä, harrastan aktiivisesti  (viikonloppuina usein muualle vietyiä kisamatkoja) muulla ajallani halusin reissata tai nähdä ja viettää aikaani toisinaan kavereitni kanssa.

Kotona aikani kului lähinnä nukkuessa ja pyykkiä pestessä, ellen sitten yrittänyt keskittyä opintoihini kerralla enemmän, jotta voisin lähteä taas pian treeneihin, tai mennä töihin....   

Totta on, etä tämä on nyt osaksi jälkiviisastelua, enkä ole ollenkaan varma olisinko oikeasi osannu aatella tuolloin muuta kuin lähinnä itseäni ja omia tarpeitani. Ehkä minulla kävi vain huono tuuri kun en löytäny sitä omaa muusaani ja rakastani, joka olisi alati iloisen aja reippaana elänyt rinnallani silloinkin kun elin kiihkeintä verraten hedoista ja itsekeskeistä minä sitä, minä tuota elämänvaihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se jota vain katsellaan kaukaa mutta kukaan ei uskalla lähestyä, koskaan.

Oletko myös hän, joka ei ihan periaatteesta halua yrittää itse lähestyä ketään, vaan uskot lujasti, että jos joku olisi sinusta oikeasti ja vilpittömästi kiinnosunut, niin hän kyllä lähestyisi sinua.

Vai pelkäätkö saavasi pakit? - Sehän on tietysti aina mahdollista. Mutta oletko sinä myös, hän joka pakit saatuaan on vakuuttunut, että niiden saaminen on osoitus, että et voi saada sellaista parisuhdetta, jollaisen itse toivoisit, koska on vain Se yksi ja tietty tai ketään.

Niin ja sellaiset, joita saattaisit itse lähestyä ja yrittää kohdata tulevat vastaan ja kohdalle kerran tai kaksi vuodessa ja niistäkin toinen useammin lehden sivulla tai läpprin ruudulta kuin elävänä ihmisenä alle 200 metrin päässä sinusta.

Vierailija kirjoitti:

14 vuotta elämästä muutamassa parisuhteessa olleena ja nyt sinkkuna oon sitä mieltä, että sinkkuus on oikein mukavaa, enkä kaipaa suhteeseen. Elämän onnellisimmat ajat on mulla olleet sinkkuna suhteiden välissä ja nyt.

Mä taas olin ikävuodet 22-40 sinkkuna pääosin. 18-22 vuotiaana olin parisuhteessa noiden ikävuosien 22-40 aikana oli vain yksi 1/2 vuotta kestänyt suhde.

Nyt oon 44 ja elämäni toinen pidempi suhde ja ensimmäinen avoliitto rakoilee. Jos ero tulee, niin kyllä haluaisin uuden parisuhteen. On se elämä toisen kanssa vain helpompaa ja parempaa kuin yksin.