Millainen on tuntemasi ikisinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystäväni. Mielestäni ihan tavallinen, hyvin kauniskin nainen. On vaan tosi arka ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Tiedän kyllä hänen lapsuuden traumansa, että siitä se arkuus johtuu. Olen iloinen hänen puolestaan, että on kuitenkin onnistunut säilyttämään edes jonkinlaisen elämänilon ja pysynyt työelämässä, vaikka vaikeita masennusjaksojakin on ollut. Hänellä on ollut todella vaikea nuoruus, on ollut alkoholiongelmaa, paino on vaihdellut anoreksian ja lihavuuden välillä, välillä en ole kuullut hänestä mitään moneen vuoteen jne. Olemme jo lähes viiskymppisiä ja jotenkin tuntuu, että vanhetessa hän on oppinut löytämään jonkinlaisen seesteisyyden. Siihen on varmasti auttanut usko, jonka hän löysi muutama vuosi sitten. En itse ole uskossa, mutta en ala häntä siitä sättimään, pääasia että voi paremmin henkisesti ja fyysisesti, vaikka uskoisi maahisiin ja peikkoihin, kunhan voi paremmin.

Enkä näe minään mahdottomuutena etteikö löytäisi jonkun mukavan herrasmiehen vanhoilla päivillään. 

Voi luoja kuinka tyhmästi sanottu. Lopeta tuo analysointi, et tunne häntä.

No väittäisin aika hyvin tuntevani kun lapsesta asti ollaan tunnettu ja ollaan edelleen tekemisissä. Aina silloin kun hänestä siltä tuntuu. Ja ollaan kyllä juteltu kaikista asioista, vaikka hänestä ei välillä mitään kuulukaan. Tunnen kuitenkin lapsuudesta saakka myös hänen perheensä, että heidänkin kautta tiedän hänen elämästään vaikkei jaksakaan aina olla sosiaalinen. 

Vastaa tähän: miksi nostat parisuhteen noin korkealle jalustalle? Miksi oletat, että kaikki haluavat parisuhteen?

Voi hyvänen aika, mikä mun jutuissani nyt on mennyt sulla noin tunteisiin? Ei tietenkään ole olemassa mikään parisuhdepakko! Minä vain vastasin kun kysyttiin minkälainen on tuntemasi ikisinkku. Ja kerroin ikisinkusta jonka tunnen. Ja syytettiin etten tunne häntä ollenkaan vaikka ollaan lapsesta saakka tunnettu ja kyllä puhuttuki asioista PALJON. Ja tiedän faktana, että hän OLISI halunnut parisuhteen, mutta hänellä oli liian suuria ongelmia masennuksensa kanssa. On kaiken tämän ihan itse minulle kertonut, joten se siitä. En ole koskaan hänelle sanaakaan sanonut mitään sen suuntaista, että tarttis sinunki jo joku ukko huolia. Koska tiedän hänen henkiset ongelmansa ja että tärkeintä hänellä on ollut oppia pärjäämään itsekseen ilman niitä ukkoja sekoittamassa päätään entisestään. Ja näin on onneksi myös tehnyt. 

Jos sinä tai joku muu et parisuhdetta halua, se on minulle ihan yks paskan haju. Ei ole minulta pois jos joku ei parisuhdetta tahdo, kunhan vaan oma kumppanini edelleen tahtoo.

Miksi vuodat noin henkilökohtaisia asioita nettiin? Mutta okei. Tuntuu silti aika tökeröltä. Mutta eipä se minuun vaikuta.

Parisuhde ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Tiedän erään itsekeskeisen sovinistin, joka on jollain keinolla saanut naisen. Hyvä tyyppi hän ei silti ole.

Heh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu miten törkeä keskustelu. Jos tunnistaisin itseni tällaisesta, tuntuisi ikävältä. Mikä teitä vaivaa ja miksi haluatte tehdä tämmöstä?

Ja olen sinkku ihan omasta tahdostani, turha siis käyttää tuota aseena mua vastaan. Yrittäkää tajuta, että parisuhde ei ole mikään hyvän elämän perusta. Parisuhde sopii niille, jotka sitä haluavat. On todella surullista, jos onnellisuus perustuu toiseen ihmiseen. Mitä jos tulee ero?

Olet kyllä ainoa, kun suuttuu tästä. Etkä ole edes ainoa ikisinkku, joka tähän kirjoittaa. Ja kyllä se niin vain on, että YLEENSÄ ihmisessä on jotain ”vikaa” miksi on sinkku.

Vika voi olla ihan vaan se, että on niin korkeatasoinen, että vastaavaa kumppania ei löydy. Helppo keskivertojen huudella, kun tutkitusti naisista yksin jäävät korkeimmin koulutetuimmat.

En ole ikinä tajunnut tätä parisuhdehömpötystä. Olen sinkku ja ihan syystä. En halua omistautua liikaa suhteelle, joka kuitenkin päättyy eroon joskus. Ystävät sen sijaan ovat pysyviä.

N29

Vierailija kirjoitti:

Heh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu miten törkeä keskustelu. Jos tunnistaisin itseni tällaisesta, tuntuisi ikävältä. Mikä teitä vaivaa ja miksi haluatte tehdä tämmöstä?

Ja olen sinkku ihan omasta tahdostani, turha siis käyttää tuota aseena mua vastaan. Yrittäkää tajuta, että parisuhde ei ole mikään hyvän elämän perusta. Parisuhde sopii niille, jotka sitä haluavat. On todella surullista, jos onnellisuus perustuu toiseen ihmiseen. Mitä jos tulee ero?

Olet kyllä ainoa, kun suuttuu tästä. Etkä ole edes ainoa ikisinkku, joka tähän kirjoittaa. Ja kyllä se niin vain on, että YLEENSÄ ihmisessä on jotain ”vikaa” miksi on sinkku.

Vika voi olla ihan vaan se, että on niin korkeatasoinen, että vastaavaa kumppania ei löydy. Helppo keskivertojen huudella, kun tutkitusti naisista yksin jäävät korkeimmin koulutetuimmat.

Korkea koulutus ei kyllä tee naisista korkeatasoisia, vaikka he itse niin luulevat. 😄

-eri

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti ihmetellyt av:n ikisinkkuketjuissa, että missä piireissä te ikisinkkututtujenne mollaajat oikein liikutte? Vai heijastatteko sinkkuihin omia asenteitanne ja pidätte niitä totuuksina? Valtaosa omista ikisinkkututuistani on täysin normaalia ja mukavaa porukkaa. Osalla on käynyt vain hemmetin huono tuuri parinhaussa eikä sopivaa puolisoa ole löytynyt, vaikka kumppania ovat rinnalleen toivoneet. Toiset taas eivät ole juuri kiinnostuneita parisuhde- ja perhe-elämästä, vaan viettävät mieluummin aikaa esimerkiksi eläinharrastuksen, vapaaehtoistyön tai järjestötoiminnan parissa. On hyvä myös muistaa, että vaikka joku vaikuttaisi päällepäin paatuneelta ikisinkulta, voi hänellä silti olla vilkas deittailuelämä, josta hän on vain päättänyt olla kertomatta kenellekään.

Yhden käden sormilla ovat laskettavissa ne ikisinkkututtavani, joilla on jokin selkeä pariutumista hankaloittava "vika": autisminkirjolla oleminen, jonkinasteinen kehitysvammaisuus, äärimmäisen vaativat ja epärealistiset odotukset kumppania kohtaan jne. Toisaalta ei mikään näistä automaattisesti estä seurustelua ja parisuhteen muodostamista. Kyllä esimerkiksi kehitysvammaiset solmivat paljonkin suhteita toistensa kanssa.

Olipas harviansen ilahdutava ja rohkaiseva viesti meitä ikisinkkuja kohtaan, kaunis kiitos.

 Olen ja olen aina ollut sinkkuna. (Treffeillä olen käynyt ja tapaillutkin naisia)

Onnekas olen siinä, että minulla on ja on ollut ilo ja onni saada läheisikseni niin naisia kuin miehiä, joiden kanssa voin jakaa niin arkeani kuin vapaa-ajan hetkiä, ellen sitten vietä aikaa itsekseni. En koe olevani sen paremmin introverti kuin eksovertti, enempi jotain näiden ääripäiden välillä.  

Olen lukenut erilaisia juttuja "ikisinkuista." Vuosia turhautti kun tuntui, että  jutuissa toistui usein sama kaava ja stereotypiat. Kuten liian suuret odotukset kumppania kohtaan. uskonnollinen tai muu erityinen vakaumus  (,kuten halu elää erakkona). Toisinaan tuntui,, että joillekin kumppanin kaipuun takana ,on odotus vai olsiko parempi sanoa vaatimus lista, jonka toteuttajaks kaivataan kipeästi jotain aivan muuta kuin "vain" toista ihmistä rinnalle, suunnileen tasa-arvoiseen parisuhteeseen. (Kumppanin tulisi olla se, sulotar tai  ritariurhea joka poistaa ni-in pitkittyneen työttömyyden, pyyhkäisee syrjään  niin taloudelliset vaikeudet kuin räjäyttää pois joukon kroonisia kipuja ja vaivoja, joita on vuosien saatossa kertynyt ja joka elää ja kulkee rinnalla onnellisena ja alai iloisena, kunnes kuolema erottaa.    

Aiempina vuosina kohtasi monesti myös kirjoiuksia, joissa rivienvälistä annetiin ymmärtää, että kirjoittaja on mahd. homo (tai lesbo), vaik  saattoikin ensilukemalta ymmärtää, muutakin (Esimerkki A on komea, ja hyvin menesynyt. Yrityksistä huolimatta hän ei ole löytänyt itselleen sellaista rakkautta kuin hän olisi halunnut. Kauniita ja eritavoin miellyttävät naiset ovat aina viihtyneet hänen lähellään. - Heidän kanssa "A" saattaa käydä esimerkiksi shoppailemassa.

Vasta suunnillen 2000 luvulla mies saattaa verraten avoimesti päivittäsilehdessä kertoa olevansa homo, joka elää 2. homon kanssa.     

Ihmisen ikävä toisen luo on yhtä kaikki valtava!   

Kuitenkin tämä kaipaus ja haave kumppanisa on myös niin arka asia, että harva rohkenee omilla kasvoillaan kertomaan, että haluaa parisuhteesen hinnalla millä hyvänsä . Tai, että on aina ollu yksin ja vailla kumppania. 

En varmaan myöskään itse olisi valmis tällaisessa jutussa esiintymään. Miksikö?

Ehkä siksi, että en ole kuitenkaan varma onko se, että aina olen ollut sinkku ja vailla parisuhdetta se, joka kertoisi minusta kovinkaan paljon. Toki, jotain mutta mitä. - En tiedä. On tylsää, kun on ihmisä, jotka mm. arvottavat ihmisen arvon sen perusteella onko hän tai onko hän elänyt parisuhteessa vai ei.

No ehkä teen sitä jonkun mielestä myös itse, koska en minä omaa "parittomuuttani" tapaa nostaa esiin. Toki, jos joku kysyy suoraan, niin miä siä kierelemään: Sinkkuna sitä olen ja olen elellyt, Varmaan olisin voinut elää parisuhteessakin, jos -yksinkertaistaen- sopiva olisi osunut kohdalle.

Mutta näin todetessani kuulen jo korvissani kuinka minua halutaan oikoa, että luulen ja kuvittelen itsesäni ihan mahdottomia ja kumppanikseni haaveksin jotain täysin epätodellista.

Vaan millaiseen parisuhteeseen minä sitten olisin "oikeutettu" ja miksi? - Omasta mielestäni sellaiseen, johon olen itse valmis ja minulla olisi tunne, että myös Hän, jota haluan - haluaisi sitä minun kanssani.

Kuka tai millainen hän, unelmien kumppani sitten on tai olisi? Aika näytää, - jos niin on tarkoitettu, että minäkin saan ja voin vielä kokea parisuhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Tiedän erään itsekeskeisen sovinistin, joka on jollain keinolla saanut naisen. Hyvä tyyppi hän ei silti ole.

Onko jossain väitetty että parisuhde tekee ihmisestä paremman?

Luulen että ainakin miehistä about jokainen tietää, että moni umpimulkku mies on parisuhteessa, ja se umpimulkkuus on korostunut miehen ollessa parisuhteessa. Ei miehelle tulisi edes mieleen, että parisuhde tekisi ihmisestä jotenkin paremman ihmisenä. Kyllä tässä on kyse ihan vain henkilökohtaisesta onnesta ja tavoiteltujen asioiden saavuttamisesta. Suurin osa ikisinkuistakin olisi onnellisempia parisuhteessa, kuten jo sanoinkin. Toki se voi vaihdella ikisinkusta toiseen, että mitkä on ne vaatimukset sille suhteelle.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä tajunnut tätä parisuhdehömpötystä. Olen sinkku ja ihan syystä. En halua omistautua liikaa suhteelle, joka kuitenkin päättyy eroon joskus. Ystävät sen sijaan ovat pysyviä.

N29

Odota viisi vuotta. Tilanne muuttuu radikaalisti. :(

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Tiedän erään itsekeskeisen sovinistin, joka on jollain keinolla saanut naisen. Hyvä tyyppi hän ei silti ole.

Olen myös ihmetellyt sen käsityksen sitkeyttä, että parisuhde olisi tae siitä, että ihminen on terve ja normaali. Jokunen vuosikymmen tässä jo takana elettyä elämää ja sinä aikana on tullut kohdattua jos jonkinlaista parisuhde-eläjää: vaimonhakkaajaa, narsistista pirttihirmua, parisuhdettaan alkoholiin pakenevaa, elämäntapapettäjää, lapset puolison mieliksi hankkinutta ja sitä katuvaa, kumppaniaan esineenä pitävää, kulissiliitossa eläjää ja monia muita ei niin hyvän puolison prototyyppejä. Tältä pohjalta on mielestäni naiivia ajatella, että parisuhde olisi jokin hyvän ihmisen tunnusmerkki. Ei se ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olettaa, että kaikki haluavat parisuhteen?

Ikisinkkumiehistä varmaan 80-90% haluaa parisuhteen, ja ikisinkkunaisistakin joku 70% ainakin. Ihmiset eivät vain halua myöntää tätä, koska on kivuliasta myöntää, että haluaisi jotain, muttei onnistu siinä ollenkaan vaan jää kalkkiviivoille heti alkuunsa tai vähintäänkin kompastuu aina ennen maalia.

t. ap

Tinderissä olen tavannut lukuisia ikisinkkumiehiä ja he eivät oikeasti edes halua parisuhdetta, eivätkä jousta vaatimustensa suhteen, ovat todella hedonistisia ja suhteet eivät edes ala, koska heillä on niin pitkä vaatimuslista. Koska he eivät halua lapsia, heillä ei ole mitään syytä joustaa minkään suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä tajunnut tätä parisuhdehömpötystä. Olen sinkku ja ihan syystä. En halua omistautua liikaa suhteelle, joka kuitenkin päättyy eroon joskus. Ystävät sen sijaan ovat pysyviä.

N29

Odota viisi vuotta. Tilanne muuttuu radikaalisti. :(

t. ap

Viittaan siis ystäviin.

t. ap

Minä. Olen erittäin huono sosialisoimaan, aiempien huonojen kokemuksien takia. Ei ole kavereita. En osaa tutustua ihmisiin, en luota ihmisiin enkä käy missään ja piiloudun ulkokuoren taakse, niin varmaan sen takia.

N24

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen mies, joka asuu vanhemmillaan. Vahvat silmälasit ja paha karsastus, siinä kai ne syyt miksei tärppää.

No ei kai tuo karsastus nyt estä esim. omillaan asumista? Kyllä hänessä varmasti on muutakin "vikaa" tässä tapauksessa

Mä olen se jota vain katsellaan kaukaa mutta kukaan ei uskalla lähestyä, koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Tiedän erään itsekeskeisen sovinistin, joka on jollain keinolla saanut naisen. Hyvä tyyppi hän ei silti ole.

Jaan tuon ajatuksen, ettei parisuhde tee kenesäkään parempaa ihmistä. Mutta kyllä. Kyllä minä olen kokenut myös kiukkua ja syvää itseinhoakin kun olen nähnyt ja kohdannut näitä -saanko sanoa rumasti- mulkkuja miehiä, jotka elävät ja ovat parisuhteessa usein ihan miellyttvän oloisen kumppanin kanssa.

Voi olla, että sisälläni tökkinyt ja kateutta lietsovan pikkupirulaisen ansiosta en aina ole erottanut heidän kumppaninsa todellista luontoa.

En ole kokenut tarpeelliseksi läheä haastamaan häntä ja tivaamaan, että mitä hän oikeasti saa parisuheeltaan ja siitä, että elää ja on tuon N,n  mulkvistin rinnalla.

Vielä  Pahemmalta on tuntunut silloin kun on muusta syystä hyvin tietoinen että osa heistä on joutunut kohtaamaan kumppaninsa taholta niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.       

Olen saanut mennä erinäisiä kertoja peilin eteen ja kysyä itseltäni, että mikä minussa on vikana kun en ole päässyt parisuhteeseen. Varmasti paljonkin, vaikka toisaalta en pysty keksimään ainoatakaan sellaista,, joka olisi se tai olisivat ne eriyiset syyt mitkä estäisi(vät) parisuheen saamisen.  

Olen kuitenkin kelvannut ja tai päässythyvin moneen muuhuhn puuhaan ja askareeseen (mm) kaveriksi ja ysäväksi nais(t)en kanssa, jota arvostan ja kunnioitan hyvin korkealle 

Mutta aina joskus sitä aattelee, että olisi enemmän kuin kiva löytää ja kohdata Se Yksi ja Eriyinen.

Koska kuitenkin minusta on myös asioita, jotka kuuluvat vain ja ainoastaan parisuhteeseen, eivätkä kenellekään muulle.

Ihan yhtä lailla kun on asioita, jotka on uskottu ja luotettu minulle, joiden sisällään pitämiä salaisuuksia en tule kertomaan, ainakaan vapaaehoisesti kertomaan eteenpäin.               

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se jota vain katsellaan kaukaa mutta kukaan ei uskalla lähestyä, koskaan.

Tää. Välillä ärsyttää että mitä toljottavat kun ei kuitenkaan kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti ihmetellyt av:n ikisinkkuketjuissa, että missä piireissä te ikisinkkututtujenne mollaajat oikein liikutte? Vai heijastatteko sinkkuihin omia asenteitanne ja pidätte niitä totuuksina? Valtaosa omista ikisinkkututuistani on täysin normaalia ja mukavaa porukkaa. Osalla on käynyt vain hemmetin huono tuuri parinhaussa eikä sopivaa puolisoa ole löytynyt, vaikka kumppania ovat rinnalleen toivoneet. Toiset taas eivät ole juuri kiinnostuneita parisuhde- ja perhe-elämästä, vaan viettävät mieluummin aikaa esimerkiksi eläinharrastuksen, vapaaehtoistyön tai järjestötoiminnan parissa. On hyvä myös muistaa, että vaikka joku vaikuttaisi päällepäin paatuneelta ikisinkulta, voi hänellä silti olla vilkas deittailuelämä, josta hän on vain päättänyt olla kertomatta kenellekään.

Yhden käden sormilla ovat laskettavissa ne ikisinkkututtavani, joilla on jokin selkeä pariutumista hankaloittava "vika": autisminkirjolla oleminen, jonkinasteinen kehitysvammaisuus, äärimmäisen vaativat ja epärealistiset odotukset kumppania kohtaan jne. Toisaalta ei mikään näistä automaattisesti estä seurustelua ja parisuhteen muodostamista. Kyllä esimerkiksi kehitysvammaiset solmivat paljonkin suhteita toistensa kanssa.

Olipas harviansen ilahdutava ja rohkaiseva viesti meitä ikisinkkuja kohtaan, kaunis kiitos.

 Olen ja olen aina ollut sinkkuna. (Treffeillä olen käynyt ja tapaillutkin naisia)

Onnekas olen siinä, että minulla on ja on ollut ilo ja onni saada läheisikseni niin naisia kuin miehiä, joiden kanssa voin jakaa niin arkeani kuin vapaa-ajan hetkiä, ellen sitten vietä aikaa itsekseni. En koe olevani sen paremmin introverti kuin eksovertti, enempi jotain näiden ääripäiden välillä.  

Olen lukenut erilaisia juttuja "ikisinkuista." Vuosia turhautti kun tuntui, että  jutuissa toistui usein sama kaava ja stereotypiat. Kuten liian suuret odotukset kumppania kohtaan. uskonnollinen tai muu erityinen vakaumus  (,kuten halu elää erakkona). Toisinaan tuntui,, että joillekin kumppanin kaipuun takana ,on odotus vai olsiko parempi sanoa vaatimus lista, jonka toteuttajaks kaivataan kipeästi jotain aivan muuta kuin "vain" toista ihmistä rinnalle, suunnileen tasa-arvoiseen parisuhteeseen. (Kumppanin tulisi olla se, sulotar tai  ritariurhea joka poistaa ni-in pitkittyneen työttömyyden, pyyhkäisee syrjään  niin taloudelliset vaikeudet kuin räjäyttää pois joukon kroonisia kipuja ja vaivoja, joita on vuosien saatossa kertynyt ja joka elää ja kulkee rinnalla onnellisena ja alai iloisena, kunnes kuolema erottaa.    

Aiempina vuosina kohtasi monesti myös kirjoiuksia, joissa rivienvälistä annetiin ymmärtää, että kirjoittaja on mahd. homo (tai lesbo), vaik  saattoikin ensilukemalta ymmärtää, muutakin (Esimerkki A on komea, ja hyvin menesynyt. Yrityksistä huolimatta hän ei ole löytänyt itselleen sellaista rakkautta kuin hän olisi halunnut. Kauniita ja eritavoin miellyttävät naiset ovat aina viihtyneet hänen lähellään. - Heidän kanssa "A" saattaa käydä esimerkiksi shoppailemassa.

Vasta suunnillen 2000 luvulla mies saattaa verraten avoimesti päivittäsilehdessä kertoa olevansa homo, joka elää 2. homon kanssa.     

Ihmisen ikävä toisen luo on yhtä kaikki valtava!   

Kuitenkin tämä kaipaus ja haave kumppanisa on myös niin arka asia, että harva rohkenee omilla kasvoillaan kertomaan, että haluaa parisuhteesen hinnalla millä hyvänsä . Tai, että on aina ollu yksin ja vailla kumppania. 

En varmaan myöskään itse olisi valmis tällaisessa jutussa esiintymään. Miksikö?

Ehkä siksi, että en ole kuitenkaan varma onko se, että aina olen ollut sinkku ja vailla parisuhdetta se, joka kertoisi minusta kovinkaan paljon. Toki, jotain mutta mitä. - En tiedä. On tylsää, kun on ihmisä, jotka mm. arvottavat ihmisen arvon sen perusteella onko hän tai onko hän elänyt parisuhteessa vai ei.

No ehkä teen sitä jonkun mielestä myös itse, koska en minä omaa "parittomuuttani" tapaa nostaa esiin. Toki, jos joku kysyy suoraan, niin miä siä kierelemään: Sinkkuna sitä olen ja olen elellyt, Varmaan olisin voinut elää parisuhteessakin, jos -yksinkertaistaen- sopiva olisi osunut kohdalle.

Mutta näin todetessani kuulen jo korvissani kuinka minua halutaan oikoa, että luulen ja kuvittelen itsesäni ihan mahdottomia ja kumppanikseni haaveksin jotain täysin epätodellista.

Vaan millaiseen parisuhteeseen minä sitten olisin "oikeutettu" ja miksi? - Omasta mielestäni sellaiseen, johon olen itse valmis ja minulla olisi tunne, että myös Hän, jota haluan - haluaisi sitä minun kanssani.

Kuka tai millainen hän, unelmien kumppani sitten on tai olisi? Aika näytää, - jos niin on tarkoitettu, että minäkin saan ja voin vielä kokea parisuhteen. 

Minulle heräsi tästä myös se ajatus, että varmasti useampi tahattomastikin sinkku ihminen tuntisi olonsa kevyemmäksi, jos ei olisi sitä ainaista painostusta ympäristöstä parisuhteeseen. Minusta terveempi ajattelutapa nykyään olisi, että yksineläminen on oletusarvo. Ja parisuhde vasta kun löytyy otollinen kumppani, mitä se sitten kellekin tarkoittaa. Onhan jo nähty, että se menee täysin äärilaidasta toiseen mitä ihmiset kumppaniltaan haluaa, ihan jo sukupuolesta lähtien. Siitä sitten lähdetään liikkeelle, että on samanlaiset elämän arvot, luonne, uskonto, seksimieltymykset, lisääntymiseen liittyvät seikat, sukulaissuhteet, jne jne jne. Ei nykyaikana enää voida olettaa kaikkien haluavan samanlaista elämää kuin mitä ennenvanhaan elettiin. Tärkeintä on itse tietää mitä haluaa ja yrittää hyväntahtoisesti löytää samankaltainen kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Tiedän erään itsekeskeisen sovinistin, joka on jollain keinolla saanut naisen. Hyvä tyyppi hän ei silti ole.

Aika monikin sovinistisika on jännästi parisuhteessa. Salaisuus on siinä, että naisen edessä ollaan mielinkielin ja sitten näytetään oma itsensä poikien kesken.

Minä ja kolme kaveriani. Eletään huoletonta poikamieselämää. Monestikin viikonloppuisin kokoonnutaan hengaamaan saunomisen ja oluen merkeissä. Youtubesta videot pyörimään ja hyvää syömistä. Olen ihan tyytyväinen tähän tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se jota vain katsellaan kaukaa mutta kukaan ei uskalla lähestyä, koskaan.

Tää. Välillä ärsyttää että mitä toljottavat kun ei kuitenkaan kelpaa.

Joo eipä ole niitä naisten lähestymisiä tullut vaikka kauheesti palstoilla uhoavat niitä tekevänsä. Kaikki vaan toljottaa.