1v4kk:n tyttäreni päivä. Kuolen syyllisyyteen.

Etkö voi tehdä lyhyempää työpäivää?

Älä kuole syyllisyyteen. Pikemminkin silloin voisit hävetä jos et kävisi töissä ja kiikuttaisit lapsesi silti päiväkotiin. Tienaat itse oman ja lapsesi elannon. Et ole sossupummi. Siinä jo pisteitä sinulle. Oletko yh kenties kun viet ja haet? Monilla lapsilla hoitopäivä voi olla 10h tuntia koska monella on 8h työt ja työmatkat voi viedä lähes tunnin per suunta. Ei sinulla asiat ole pahimmasta päästä. Jos tietenkin voisit tehdä lyhyempää päivää olisi parempi näin pienelle.

Kyllä ne iltaunetkin varmaan kohta jää pois ja yhteinen aika lapsen kanssa lisääntyy ja onhan aina ne viikonloput.

Mikä tuossa niin syyllistää? Jos lapsi on terve ja tyytyväinen.

Kieltämättä pitkä hoitopäivä noin pienellä.

Iltaunet? Oho, johan lapsi on nukkunut parin-kolmen tunnin päikkärit päiväkodissa. Ei ihme, että on tylsää, jos pitää joka iltakin päivystää kotona iltaunien ajan.

Mutta ei tuota enää kauan kestä, eivät yli 2v lapset enää nuku monia päiväunia.

Alle 2-vuotiaalle ryhmä on haasteellinen kasvualusta. Ryhmässä niin lapsi kuin aikuinenkin käyttäytyy eri tavoin. ”Vai käyttäytyykö aikuinenkaan samoin Stockmannin hulluilla päivillä ja kahdenkeskeisellä kynttiläillallisella?”, Keltikangas-Järvinen kysyy. Ryhmässä ujo lapsi saattaa tulla aggressiiviseksi ja ylivilkkaaksi selvitäkseen tilanteesta. Tämän seurauksena hänen käyttäytymistään pyritään rajaamaan, vaikka lapsen tarve todellisuudessa saattaa olla päinvastainen. Lapsi, joka ei vielä osaa sovitella, neuvotella tai tehdä kompromisseja, käyttää aggressiivisuutta tapana selviytyä, koska ryhmässä se on tehokas keino. Ryhmä myös muuttaa palautteen saamisen merkityksen tavalla, jota kasvattaja ei voi ennakoida. Isojen lapsiryhmien sijaan Keltikangas-Järvinen heittää ilmaan ajatuksen pienistä, pysyvistä ryhmistä, jotka koostuvat eri-ikäisistä lapsista.

Liian aikaisin alkanut, liian isossa ryhmässä ja liian pitkinä päivinä tapahtuva hoito ennakoi ongelmia myös koulussa: erityisopetuksen tarve, aggressiivisuus ja röyhkeä käytös lisääntyvät. Sosiaaliset taidot eivät myöskään pääse kehittymään ja tutkimuksin onkin osoitettu, että alle 3-vuotiaan sosiaaliset taidot eivät pääse kasvamaan isossa ryhmässä. Selviytymis- ja puolustuskyky sen sijaan kasvavat. Älyllinen kehitys tapahtuu Keltikangas-Järvisen mukaan suhteessa siihen, kuinka monta aikuista on lasta varten tai monenko kanssa hän joutuu aikuisen jakamaan.

Samanlaisia ajatuksia minulla oli, kun lapset olivat pieniä. Mitä järkeä siinä on, että hankkii lapsia ja sitten on erossa niistä päivät pitkät. Mutta niin tämä maailma makaa :(

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 15:32"]

Samanlaisia ajatuksia minulla oli, kun lapset olivat pieniä. Mitä järkeä siinä on, että hankkii lapsia ja sitten on erossa niistä päivät pitkät. Mutta niin tämä maailma makaa :(

[/quote]

Valintoja, valintoja...

Meillä tulee olemaan tuollaista. Juuri eilen hain 6 kk vanhalle vauvalleni päivähoitopaikkaa ensi syksyksi, ja hahmottelin arkipäivien kulkua. Noin se suunnilleen tulee menemään, paitsi että iltaunien paikalla on koiralenkki.

Mies on viikot eri paikkakunnalla töissä, joten sekä vien että haen lasta. 

Päivä tulisi olemaan vieläkin pidempi, ellen pystyisi tekemään etäpäiviä  kotna 1-2 x vko. Silloin säästän 1,5 h matka-aikaa, ja teen muiden päivien tunteja kiinni.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 15:18"]

Herää klo 7. Vaihdetaan vaippa, puetaan päälle, vien päiväkotiin 7.30 ja menen itse töihin 8. Pääsen klo 16, haen tytön 16.30 mennessä päiväkodista. Syödään kotona klo 17, jonka jälkeen nukahtaa iltaunille 17.30-18.30. Sitten leikkimistä ja iltapesu, klo 20 iltapuuro ja nukahtaa 21 mennessä.

Sanokaa nyt muut, että teilläkin on tällaista! 

[/quote]

Parempi lasten on olla päiväkodissa kuin mökkihöperön av-mamman kotihoidossa.

En nyt laittaisi työntekoa pannaan ja ajaisi kaikkia äitejä kotiin kotihoidontuelle. Lyhyemmän työpäivän tekeminen olisi suositeltavaa. Valitettavasti Suomessa on totuttu kaikki tai ei mitään asenteeseen ja normi 8-16 työn sovittaminen lyhyempään on tosi haasteellista monissa työpaikoissa ja samoin kunnollisten osa-aikaisten töiden löytyminen on hankalaa ellei halua sitten pomppia siellä täällä silloin tällöin.

Kaikilla ei ole onneksi tuollaista. Useimmilla lapsilla on alle 8h päivä joka hoituu vanhempien vuorottelulla viemisessä ja hakemisessa tai lyhyellä työpäivällä.

Minä teen osa-aikatyötä ja vien 8.30 ja haen 15.30. Kyllä meille jää tarpeeksi vielä sitä aikaa leikkiin ja yhdessäoloon. Lapsi menee nukkumaan 21-22. Lapsi on vähän päälle vuoden ja tällainen aikataulu ei tunnu liian raskaalta. Mutta kaikki eivät tietenkään voi aikataulujaan valita.

Omasta mielestäni olet suht harvinaisen aikaisin hakemassa lasta, aika harva pääsee heti neljältä töistä ja on jo ouolessa tunnissa päiväkodissa.

lapselle yhteinen aika on yhteistä aikaa vaikka istuisitte autossa/bussissa, kävelisitte kotiin tai kävisitte kaupassa, ei sen tarvitse olla leikkimistä.

Voisiko iltapäiväunet jo jättää pois? Ehkä lapsi menisi aikaisemmin nukkumaan varsinaisille unille, mutta pudempi yöuni on silti parempi kuin päiväuni illalla.

Lapsen paras paikka on kotona ainakin 3v ikävuoteen asti. Kysykää keneltä tahansa asiantuntijalta niin saatte saman vastauksen. Näin kannattaa asiat järjestää, jos suinkin mahdollista.

En halua syyllistää mutta en voi käsittää miten joku voi viedä yksivuotiaan hoitoon, miksi olisi pakko?

Kyllä pienen lapsen paras paikka ihan kehityksen kannaltakin on kotona.

Itse olin kyllä erilainen äiti, menin takaisin työhön vasta kun lapset tulivat teineiksi.

Kun tulin äidiksi niin siinä elämänarvot muuttui ja lapsesta tuli ykkönen joka ajoi ihan kaiken edelle.

Miksi ihmeessä te naiset hankitte lapsia toisten hoidettavaksi? Vai koetteko olevanne niin huonoja hoitajia että joku vieras tekee sen paremmin, en tajua. Tai, eihän se oma lapsille kaikille ykkönen ole (useimmille sentään onneksi) joillain muut asiat ajaa edelle. Surullista.

Ajattelet vain rahaa. Et lasta.

Kodinhoidontuki on sitä varten.

Laitoslapsen rytmi, mutta jos ei ole muuta vaihtoehtoa, niin turha siitä on syllisyyttä tuntea.

Itsekin alunperin ajattelin että jos mitenkään vain mahdollista, hoidan lapset vähintään 2-vuotiaaksi kotona. Esikoinen onkin kotona nyt vielä yli 3-vuotiaana, mutta nuorempi joutuu todennäköisesti hoitoon jo alle 1,5.vuotiaana. 

Syyt: 

- uuden työpaikan haku edessä, ja tarjolla lähinnä lyhyitä pätkiä - silloin kun on tarjolla vakityötä, olisi tyhmää olla hakematta paikkaa

- isompi alkaa kaivata enemmän virikkeitä kuin itse pystyn järjestämään, kaikesta puistoilusta ja kerhoilusta huolimatta

- pakko myöntää, nuoremman vaativuus on myös vauhdittamassa hänen hoitoonmenoaan. En pysty olemaan sellainen äiti jonka lapsilleni kotiin soisin. 

Silti ratkaisu ei ole mikään helppo, ja toki edelleen ajattelen että sen pienen kannalta kotona hoitaminen olisi edelleen ehdottomasti järkevin ratkaisu. Mutta realiteetti ainakin meidän perheessä on, ettei voi mennä vain se kuopuksen etu edellä. Onneksi pystytään järjestämään niin että hoitopäivät ainakin välillä lyhyempiä, välissä kotipäiviä jne. Todellakin haluaisin olla kotona ja viettää lasteni kanssa aikaa, ja koen myös että olen vähintään yhtä hyvä hoitaja lapsilleni kuin joku vieras (joskin tämä ajatus on välillä horjunut kun kotona oleminen on ollut todella hermoja raastavaa). Asiat ei aina ole ihan niin yksinkertaisia kuin äkkiseltään voisi kuvitella, ja tilanteita on erilaisia. 

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 16:26"]

Silti ratkaisu ei ole mikään helppo, ja toki edelleen ajattelen että sen pienen kannalta kotona hoitaminen olisi edelleen ehdottomasti järkevin ratkaisu. Mutta realiteetti ainakin meidän perheessä on, ettei voi mennä vain se kuopuksen etu edellä. Onneksi pystytään järjestämään niin että hoitopäivät ainakin välillä lyhyempiä, välissä kotipäiviä jne. Todellakin haluaisin olla kotona ja viettää lasteni kanssa aikaa, ja koen myös että olen vähintään yhtä hyvä hoitaja lapsilleni kuin joku vieras (joskin tämä ajatus on välillä horjunut kun kotona oleminen on ollut todella hermoja raastavaa). Asiat ei aina ole ihan niin yksinkertaisia kuin äkkiseltään voisi kuvitella, ja tilanteita on erilaisia. 

[/quote]

Elämä on kompromissi. Teet asiat niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden voit. Silloin olet tehnyt parhaasi ja se riittää.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 15:32"]

Samanlaisia ajatuksia minulla oli, kun lapset olivat pieniä. Mitä järkeä siinä on, että hankkii lapsia ja sitten on erossa niistä päivät pitkät. Mutta niin tämä maailma makaa :(

[/quote]

Lapsia on hankittu "omaksi iloksi" vasta muutaman vuosikymmenen ajan eli lapset ovat aina sopeutuneet niihin resursseihin, mitä perheellä on ollut. On roikuttu äidin mukana, joskus isompien sisarusten tai isoäidin hoteissa. Täysin uutta vanhoihin aikoihin verrattuna on vain se, että lapsi on yhtäjaksoisesti poissa perheensä luota tuntikausia päivässä ja viettää tämän ajan isossa ryhmässä hänelle merkityksettömien ihmisten parissa. 1-vuotiaalle tarhantäti ei ole läheinen ihmissuhde ja isommallakin kestää useita kuukausia ennen kuin hän kiintyy hoitajiin edellyttäen, että hoitaja ei tänä aikana vaihdu.

Jotain tarttis tälle kuviolle tehdä ja on jo joissain paikoissa tehtykin, esim. työpaikat, joissa hoitopaikat ovat työpisteen lähellä, joskus jopa näköyhteyden päässä.