Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1v4kk:n tyttäreni päivä. Kuolen syyllisyyteen.
15.01.2014 |
Herää klo 7. Vaihdetaan vaippa, puetaan päälle, vien päiväkotiin 7.30 ja menen itse töihin 8. Pääsen klo 16, haen tytön 16.30 mennessä päiväkodista. Syödään kotona klo 17, jonka jälkeen nukahtaa iltaunille 17.30-18.30. Sitten leikkimistä ja iltapesu, klo 20 iltapuuro ja nukahtaa 21 mennessä.
Sanokaa nyt muut, että teilläkin on tällaista!
Kommentit (126)
Ärsyttää niin paljon tämä päivähoitoon viemisestä syyllistäminen, että kerronpa vielä toisenkin mielipiteeni: Ihan varmasti on eroperheessä eläminen lapselle noin tuhat kertaa rankempaa kuin jokin päivähoito. Siinä teille eronneet kotimammat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Niin, eli sulla ei ole kokemusta? :) Sinun rajoittunut ajatusmaailmasi valitettavasti kertoo sinusta enemmän kuin "matalakouluttautuneesta" kotiäidistä.
Me ollaan yrittäjiä ja meillä onkin ihan menestyvä bisnes. Jättäydyin silti mielekkäistä kokopäiväisistä hommista pois, koska lapset on mulle yksinkertaisesti tärkeämpiä kuin mikään työ.
Teen juuri oman alan hommia, mutta nykyään vain hyvin harvoin ja tarvittaessa.
[/quote]
Rva Yrittäjän koulutustaso ja kirjoitustaito komppaavat!
Ollaampa täällä niin kamalan ehdottomia ja jyrkkiä kannanotoissa. Mulla on kolme lasta ja kaksi niistä aloitti hoidon 9kk ikäisenä (hui kamalaa). Kolmas aloitti 1v2kk. Eka ja toka lapsi on ollut kotona kaikkien äitiyslomien ajat. Teen vuorotyötä, joten lapset eivät joudu olemaan niin paljoa tarhassa. Normaalisti 4 päivää viikossa. Pari päivää 8,5 tunnin päiviä ja pari 6 tunnin päivää.
Olisin mielelläni ollut kotona lasten kanssa pitempään, mutta elämä päätti toisin. Näillä on menty ja varsin normaaleja sosiaalisia lapsia ovat sekä vanhempiinsa kiintyneitä.
Tuotapa tuo kai on. Jos yhtään lohduttaa, olen pitänyt tytöstäsi hyvää huolta ja jutellut sinusta hänen kanssaan monta kertaa päivän aikana. Piirtäessä ja sylitellessä jutellaan sinusta oikeastaan aina, "äiti sitä ja äiti tätä" (tämä hetki on ihania juttuja äidistä, mutta paras hetki niille lapsen tunnustuksille myös=))Peitellessäni tyttöä päikkäreille muistuttelen, että äiti tulee päikkärin jälkeen hakemaan. Ja päikkäreitten jälkeen olet tyttäresi mielessä ensimmäiseksi..välipalan jälkeen..=)
t. pph
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 18:09"]
En ole mollannut ketään. Toin vain esille sen todellisen elämän, jota monet lapset elävät. Kotona ollaan päivästä toiseen ja ainoana ohjelmana parin tunnin kerho tai läheisessä puistossa hiekkalaatikolla istuminen. Toisinaan käydään ruokakaupassa. Lapset oppivat vanhemmiltaan elämisen mallin, jossa töistä kotiin tultua tehdään ruoka ja rojahdetaan tv:n tai läppärin ääreen.
Edelleen, ei ole mikään itseisarvo lapsen olla kotona vanhemman kanssa tai päivähoidossa, vaan olennaista on se mitä lapsi tekee vanhempiensa kanssa. Oli se sitten päivähoidon tsi kotihoidon ohessa.
[/quote]
Sanoisinpa, että on todellakin itseisarvo lapselle olla _oman_ vanhemman kanssa ihan siitä riippumatta, mitä tämän kanssa tekee (tietenkin pl. lasta vahingoittava tekeminen). Kyse on vanhemman läsnäolosta elämässä. Sitä vanhemman kaipuuta, jossa itse kasvoin, en halua lapselleni. Kaikkein onnellisimmat muistot lapsuudesta ovat hetket, jolloin molemmat vanhemmat olivat kotona ja tekivät kotihommia/keskustelivat/lukivat lehteä - eivät erityisemmin edes keskittyneet meihin lapsiin. Kunhan olivat.
Ja mitä lapsen tylsistymisen pelkäämiseen tulee - kuuntele Sinkkosia ja Keltikangas-Järvisiä. Tylsistyminen on aivotoiminnalle hyväksi. Ei lapsi opi keksimään leikkejä, jos aina on tarjolla viihdykkeet ja pelit ja vehkeet. Luovuus nousee tekemättömyydestä.
Ja tällä en tarkoita, etteikö liikkuminen ja ulkoilu olisi tärkeää ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aina ole lasten kannalta pelkästään parasta sekään, jos äiti jää vuosikausiksi kotiin ja menettää sitä kautta mahdollisuudet menestyä työelämässä ja tulotaso jää matalaksi. Raha ei tuo onnea, mutta kyllä se monta käytönnön asiaa tekee helpommaksi.
Kaikki eivät onneksi menetä mahdollisuuksiaan, mutta kyllä moni menettää. Eikä pienten lasten äiti ole muutenkaan ole halutuin kandidaatti välttämättä.
Itsestäni voin sanoa, että olen sen verran työkeskeinen luonteeltani, että ymmärrän mainiosti etteivät kaikki äidit halua olla vuosikausia kotona enkä koe tarvetta heitä siitä syyllistää. Enkä huom nyt väitä että ap olisi tästä syystä töissä. Ärsyttää vaan se kauhea hurskastelu, jota näihin keskusteluihin aina tulee mukaan. Joskus näkee niin naurettavia takakireitä äitiyden suorittajia, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
jaksamista sulle ap <3
Kaikille lasta haaveilevalle mutta huonopalkkaiselle vinkiksi!
Päätimme mieheni kanssa pienestä palkastani ja hänen kohtalaisen hyvistä tuloistaan säästää ensin kaksi vuotta 300 e joka kuukausi eli molemmilta 150 e säästöön. Toiselta tililtä siirrämme nyt siis 300 e joka kuukausi käyttötilille ja kyllä se on ollut fiksu valinta kun äitiyspäivärahan ja lapsilisän jälkeen joka kuukausi käyttörahaa lapseen ja kotiin on noin 1300-1500 riippuen.
150 e on oikeasti tosi helppo säästää joka kuukausi jos vain viitsii ensin elää pari vuotta kirppisvaatteilla ilman baarireissuja. Nämä ovat niitä valinta kysymyksiä eikä kaikkien pidä toimia tietenkään samoin, mutta sanompa vaan se 2 vuotta menee tosi nopeasti kun sitten toisena vuonna voikin jo ruveta yrittämään lasta.
ps. Pidän työstäni vaikka siinä onkin surkea palkka ja jonkunhan tätäkin pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 23:28"]
[/quote]
Niin, eli sulla ei ole kokemusta? :) Sinun rajoittunut ajatusmaailmasi valitettavasti kertoo sinusta enemmän kuin "matalakouluttautuneesta" kotiäidistä.
Me ollaan yrittäjiä ja meillä onkin ihan menestyvä bisnes. Jättäydyin silti mielekkäistä kokopäiväisistä hommista pois, koska lapset on mulle yksinkertaisesti tärkeämpiä kuin mikään työ.
Teen juuri oman alan hommia, mutta nykyään vain hyvin harvoin ja tarvittaessa.
[/quote]
Rva Yrittäjän koulutustaso ja kirjoitustaito komppaavat!
[/quote]
miten ne liittyy toisiinsa?
Isälläni on menestyvä firma eikä oo peruskoulua kummempaa koskaan käynyt ja firmakin ite pystyyn laitettu ei peritty.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 00:39"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 18:09"]
En ole mollannut ketään. Toin vain esille sen todellisen elämän, jota monet lapset elävät. Kotona ollaan päivästä toiseen ja ainoana ohjelmana parin tunnin kerho tai läheisessä puistossa hiekkalaatikolla istuminen. Toisinaan käydään ruokakaupassa. Lapset oppivat vanhemmiltaan elämisen mallin, jossa töistä kotiin tultua tehdään ruoka ja rojahdetaan tv:n tai läppärin ääreen.
Edelleen, ei ole mikään itseisarvo lapsen olla kotona vanhemman kanssa tai päivähoidossa, vaan olennaista on se mitä lapsi tekee vanhempiensa kanssa. Oli se sitten päivähoidon tsi kotihoidon ohessa.
[/quote]
Sanoisinpa, että on todellakin itseisarvo lapselle olla _oman_ vanhemman kanssa ihan siitä riippumatta, mitä tämän kanssa tekee (tietenkin pl. lasta vahingoittava tekeminen). Kyse on vanhemman läsnäolosta elämässä. Sitä vanhemman kaipuuta, jossa itse kasvoin, en halua lapselleni. Kaikkein onnellisimmat muistot lapsuudesta ovat hetket, jolloin molemmat vanhemmat olivat kotona ja tekivät kotihommia/keskustelivat/lukivat lehteä - eivät erityisemmin edes keskittyneet meihin lapsiin. Kunhan olivat.
Ja mitä lapsen tylsistymisen pelkäämiseen tulee - kuuntele Sinkkosia ja Keltikangas-Järvisiä. Tylsistyminen on aivotoiminnalle hyväksi. Ei lapsi opi keksimään leikkejä, jos aina on tarjolla viihdykkeet ja pelit ja vehkeet. Luovuus nousee tekemättömyydestä.
Ja tällä en tarkoita, etteikö liikkuminen ja ulkoilu olisi tärkeää ihmiselle.
[/quote]
Pointti menikin sinulta ohi niin että vilahti. Sinulla on tuollainen kokemus, minulla päinvastainen. Viihdyin päivähoidossa todella hyvin, enkä kaivannut tai ikävöinyt vanhempiani. Kyllä siellä kotonakin oltiin ja mukavaa oli. Tylsistymisen pelkäämisestä taas ei ole puhuttu mitään. Suomi on täynnä epäsosiaalisia ihmisiä ja heidän lapsiaan. Minusta on sääli, että koti on suomalaiselle sellainen paikka, jonne lukittaudutaan ja yhteys ulkomaailmaan hoidetaan kasvavassa määrin virtuaalisesti. Normaalit kontaktit ihmisiin ja lapselle erittäin tärkeään ympäröivään ihmisyhteisöön rajoittuvat pariin tuntiin päivässä. Toki ei aina siihenkään, kun puistossa ei ollutkaan muita ihmisiä.
Itsekseen puuhailu on lapselle tärkeää, mutta niin on myös sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa. Tätä monet laiminlyövät jatkuvasti ja se näkyy. Lapselle on tärkeää päästä osaksi vanhempien sosiaalista elämää, käydä kylässä sukulaisten ja ystävien luona, jolloin lapsi luonnollisesti oppii käytöstapoja ja toimimista omassa yhteisössään.
Aika äkkiä lapsesta huomaa, onko elämä vietetty liiaksi kotona. Nämä lapset eivät tervehdi reippaasti, luimistelevat ja vanhemmat päälle vielä selittelevät, että kun meidän Kaisu on niin ujo. Ja tämä on todella yleistä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 23:28"]
[/quote]
Niin, eli sulla ei ole kokemusta? :) Sinun rajoittunut ajatusmaailmasi valitettavasti kertoo sinusta enemmän kuin "matalakouluttautuneesta" kotiäidistä.
Me ollaan yrittäjiä ja meillä onkin ihan menestyvä bisnes. Jättäydyin silti mielekkäistä kokopäiväisistä hommista pois, koska lapset on mulle yksinkertaisesti tärkeämpiä kuin mikään työ.
Teen juuri oman alan hommia, mutta nykyään vain hyvin harvoin ja tarvittaessa.
[/quote]
Rva Yrittäjän koulutustaso ja kirjoitustaito komppaavat!
[/quote]
No korjaappas ihmeessä, puhelimella kirjoittaessa sanat muuttuu. Ei tuo viestisi oikeasti kerro muusta kuin sinusta mitään. :) Ei ne sunkaan tittelit tee susta parempaa ihmistä.. Mikäli niitä edes on.
Naurettavia nää pilkunnussijat. Tällä palstallahan jokaisen pitääkin kirjoittaa oikeaa kirjakieltä.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 16:26"]
Itsekin alunperin ajattelin että jos mitenkään vain mahdollista, hoidan lapset vähintään 2-vuotiaaksi kotona. Esikoinen onkin kotona nyt vielä yli 3-vuotiaana, mutta nuorempi joutuu todennäköisesti hoitoon jo alle 1,5.vuotiaana.
Syyt:
- uuden työpaikan haku edessä, ja tarjolla lähinnä lyhyitä pätkiä - silloin kun on tarjolla vakityötä, olisi tyhmää olla hakematta paikkaa
- isompi alkaa kaivata enemmän virikkeitä kuin itse pystyn järjestämään, kaikesta puistoilusta ja kerhoilusta huolimatta
- pakko myöntää, nuoremman vaativuus on myös vauhdittamassa hänen hoitoonmenoaan. En pysty olemaan sellainen äiti jonka lapsilleni kotiin soisin.
Silti ratkaisu ei ole mikään helppo, ja toki edelleen ajattelen että sen pienen kannalta kotona hoitaminen olisi edelleen ehdottomasti järkevin ratkaisu. Mutta realiteetti ainakin meidän perheessä on, ettei voi mennä vain se kuopuksen etu edellä. Onneksi pystytään järjestämään niin että hoitopäivät ainakin välillä lyhyempiä, välissä kotipäiviä jne. Todellakin haluaisin olla kotona ja viettää lasteni kanssa aikaa, ja koen myös että olen vähintään yhtä hyvä hoitaja lapsilleni kuin joku vieras (joskin tämä ajatus on välillä horjunut kun kotona oleminen on ollut todella hermoja raastavaa). Asiat ei aina ole ihan niin yksinkertaisia kuin äkkiseltään voisi kuvitella, ja tilanteita on erilaisia.
[/quote]
Nuorempi saattaa olla päiväkotipäivän jälkeen tuplaten vaativampi kuin nyt. Jaksatko sen työpäivän päätteeksi?
[/quote]
Toki tämän ymmärrän, ja niin varmasti onkin. Tuo kuopuksen vaativuus on kuitenkin vähiten vaikuttava syy töihinpaluussa. Ja kyllä, tavallaan ajattelen että saatan jaksaakin sen tarvitsevuuden paremmin kun olen viettänyt päivän tehden mielekästä hommaa aivoillani, keskutellen kokonaisilla lauseilla ja viettäen edes ruokatauot ja vessakäynnit rauhassa. Mutta en laske sen varaan että niin olisi.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 19:54"]
Voin lohduttaa työssäkäyviä vanhempia silla tiedolla, että tutkimusten mukaan lapsensa tarhaan kaikkein pienimpinä vievät kaikkein koulutetuimmat vanhemmat ja yksinhuoltajat. Matalasti kouluttautuneet ovat kotona pisimpään ja usein tämän jälkeen vielä työttömänä, mikä lyhentää naisten työuria ja eläkkeitä. Pitkä hoitovapaa tarkoittaa monilla aloilla työttömyyttä.
Hyviä uutisia: kaksivuotiaana päiväkodin aloittaneilla oli murrosiässä paremmat sosiaaliset taidot kuin kotona hoidetuilla JA yksivuotiaana hoidon aloittaneilla oli 25-vuotiaana parempi koulutus kuin kotona pitkään olleilla lapsilla. Tämä siksi, että kaikesta syyllistymisestä huolimatta koti vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen paljon ratkaisevammin kuin hoitoonlaittoikä. Koulutus periytyy.
Näistä tutkimuksista on uutisoitu HS:ssä, löytyvät sieltä. Keltikangas-Järvisellä on monia hyviä juttuja, mutta tuo ei ole yksi niistä.
[/quote]
Mielenkiintoista, kiitos tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 20:23"]
Suurimman suomalaistutkimuksen mukaan päivähoidon aloittamisiällä ei ole merkitystä nuoren aggressiivisuuteen, käytöshäiriöihin tai mihinkään muuhunkaan, mikä olisi ollut mahdollista tutkimuksessa tavoittaa. Sitä vastoin eroperheiden ja niiden perheiden lapset, joissa esikoisella oli häntä vain hieman nuorempi sisarus, voivat huonoiten teini-iässä. Tulos oli yllättävä. Kaksi pientä lasta näyttää verottavan vanhempien voimia ja kykyjä huolehtia esikoisesta koko lapsuuden ajan ja vastaavasti kaikkein aggressiivisimpia ovat eroperheiden pojat.
[/quote]
Kiitos tästäkin! Kerrankin asiaa linkkien kera.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 20:41"]
Ruotsalaistutkimuksen mukaan lasten mahdollisimman varhainen laittaminen päiväkotiin vaikuttaa positiivisesti heidän kehitykseensä. Asiasta kirjoitti ruotsalainen päivälehti Dagens Nyheter tänään.
Opettajakoulutuslaitoksen emeritusprofessori Bengt-Erik Andersson on seurannut neljää eri lapsiryhmää 25 vuoden ajan. Lasten tilannetta tarkasteltiin 8-, 13- ja 16-vuoden iässä sekä vielä kerran seurantakirjeellä 25-vuotiaina. Tutkimuksen mukaan parhaiten olivat elämässään selvinneet ne, jotka olivat aloittaneet päiväkodissa alle yksivuotiaina. Heikoiten oli puolestaan mennyt niillä, jotka eivät koskaan olleet päiväkodissa.
Tutkimuksesta selviää, että 70 prosenttia niistä, jotka ovat aloittaneet päiväkodissa alle yksivuotiaina on menestynyt hyvin, jos menestystä mitataan koulutodistuksella, sopeutumiskyvyllä ja sosiaalisilla taidoilla. Kotona olleista vain 38 prosenttia sai saman tuloksen.
Mainos (uutinen jatkuu alla)
Aikaisin päiväkodin aloittaneista lapsista vain 15 prosenttia menestyi huonosti, kun taas vastaava luku kotihoidossa olleiden keskuudessa oli 52 prosenttia.
-Useimmille lapsille on hyväksi aloittaa päivähoito varhain. Päivähoitoon satsaamien on tärkein asia jonka kunnat voivat tehdä, Andersson sanoi uutistoimisto TT:n mukaan.
[/quote]
Ja tämäkin mielenkiintoinen. Tack!
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 20:32"]
Minusta elämässä pätee tämä ohje:
1) Voitko vaikuttaa asiaan/huoleen jotenkin?
- Kyllä -> Tee sitten mitä voit asian parantamiseksi esim. tässä tapauksessa lyhennä työpäivääsi vaikka etsimällä joku toinen työ tai vuorottelemalla hoitoa miehen kanssa.
-Ei-> Älä sitten märehdi sitä!!!
[/quote]
Tai kolmas vaihtoehto: palkkaa joku teini hakemaan lapsi 2 tuntia aikaisemmin.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 20:32"]
Minusta elämässä pätee tämä ohje:
1) Voitko vaikuttaa asiaan/huoleen jotenkin?
- Kyllä -> Tee sitten mitä voit asian parantamiseksi esim. tässä tapauksessa lyhennä työpäivääsi vaikka etsimällä joku toinen työ tai vuorottelemalla hoitoa miehen kanssa.
-Ei-> Älä sitten märehdi sitä!!!
[/quote]
Tai kolmas vaihtoehto: palkkaa joku teini hakemaan lapsi 2 tuntia aikaisemmin.
[/quote]
Ja lapsen olisi parempi olla kaksin kotona jonkun teinin kanssa kuin päiväkodissa ammattihoitajien ja muiden lasten kanssa koska...?
Kyllä on pässejä täällä palstalla. Tuntuu että sitä kotona oloa korostetaan henkeen ja vereen eikä ollenkaan ajatella aivoilla mikä on edes parasta lapselle vaan kun on päätetty että päiväkoti on "paha" niin se on paha ja sillä selvä.
Siis haloo onko oikeasti joku sitä mieltä että lapselle on parempi olla vieraan, perheen ulkopuolisen hoitajan kanssa kotona (vaikka jonkun teinin) kun aikuisen, yleensä jo tutun ammatilaishoitajan kanssa päiväkodissa jossa voi jopa leikkiä kavereiden kanssa ja ulkoilla. Täytyy sanoa että ei ymmärrä joidenkin ajatuksenjuoksua.
No iltaunia ei meillä nukuttu enää 1-vuotispäivän jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 22:21"][quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 15:32"]
Samanlaisia ajatuksia minulla oli, kun lapset olivat pieniä. Mitä järkeä siinä on, että hankkii lapsia ja sitten on erossa niistä päivät pitkät. Mutta niin tämä maailma makaa :(
[/quote]
Valintoja, valintoja...
[/quote]
Ois kiva tietää mikä on koulutuksesi?
[/quote]
Liittyy miten? Koska mielipiteeni on arvoton jos olen koulutukseltani x?
[/quote]
Kysymykseesi liittyy ennakko-oletus, että kummoista koulutusta ei ole, eikö niin. Jännä, että täällä uudessa asuinmaassani nimenomaan korkealle koulutetut peräänkuuluttavat niitä valintoja, ja jäävät siksi pidemmäksi aikaa kotiin tai tekevät puolta päivää (mikä täällä on onneksi yleistä).
[/quote]
Väärin meni. ;)