1v4kk:n tyttäreni päivä. Kuolen syyllisyyteen.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 19:46"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 19:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 19:30"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 19:28"]

No missä ihmeessä minä tuomitsin? Kirjoittaja oli suruissaan aikaisemmasta tilanteestaan, sanoi että niin maailma makaa johon totesin että valintoja, valintoja. Mikä siinä on väärin?

[/quote]

Kyseessä ei varmasti ollut sinun viestisi, mutta kyllähän tuolla ketjussa on aika vittumaisia vastauksia ap:lle.. Ja kyllähän tuo nuo "valinnat ja valinnat" vähän tällaisessa yhteydessä vittuilulta tuntuu. Sä varmaan olet ihan empaattinen ihminen kyllä!

[/quote]

Juu aivan, en jaa samaa ajatusmaailmaa heidän kanssaan. Nykyään palstalla ilkeilyä on jokaikisessä ketjussa, valitettavasti. 

[/quote]

Jes näin on ja täytyy tunnustaa, että mä oikeasti lainasin vähän väärästä viestistä, oli tarkoitus lainata aiemmin kirjoitettua "elämä on valintoja"- viestiä, jonka sisältö oli vähän rouheampaa..  Rehellisesti sanottuna halusin vittuilla takaisin, kun mun mielestä oli ikävää kun ketjua lukiessa tuli vähän sellainen tunne, että on ok lyödä lyötyä. Toivotan mukavaan illanjatkoja sinulle ja hyviä valintoja itse kullekin ;)

[/quote]

Sattuu itse kullekin. ;)

Samoin sinne, näköjään avllakin kirjoittaa mukavia ihmisiä. :)

[/quote]

No joo, ei se kettuilu nyt oikeasti kovin mukavaa ole, vaikka ihmisenä kiva olisikin ;)

Sitä mieltä olen kyllä ihan oikeasti, että kaikkia tarvitaan. Tarvitaan niitä työssäkäyviä mammoja ja tarvitaan niitä kotona olevia äitejä. Kaikkein parastahan olisi se, jos jokainen perhe pystyisi tekemään juuri sen itselleen parhaiten sopivimman valinnan.. Se on tietysti ikävää, että sitä valintaa ohjaa niin usein raha.. Uskaltaisin kuitenkin väittää, ettei se pienen lapsen hoitoon vieminen automaattisesti tarkoita sitä, ettei lapsi olisi se perheen pikkuinen ihme ja omien vanhempiensa suurin aarre.. Ei se ihan niin mee, että valinta on se, että joko "rakastat paperinpyörittelyä tai sitten lapsiasi".. Ja kuten todettua siitähän tää mun (sinänsä tosi kypsä ;)) halu kettuilla tulikin. Ikävä vaan, että taisin tosiaan lainata hirmu mukavan ihmisen viestiä. Sinusta heijastuu jotenkin rivien väleistä sellainen lempeys :)

T: Kiukuttelija

[/quote]

Totta se on, vaikka itse olen kotona eskariin saakka, en minä muiden valintoja tuomitse. :) 

Harmittaa tietenkin se että jotkut ovat aidosti sitä mieltä, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin päivähoito melkein vauvaikäisestä lähtien vaikka haluaisi olla kotona. Kuitenkin yleensä vaihtoehtoja löytyy. :)

Jokainen kuitenkin tavallaan ja hyvä niin!

Voin lohduttaa työssäkäyviä vanhempia silla tiedolla, että tutkimusten mukaan lapsensa tarhaan kaikkein pienimpinä vievät kaikkein koulutetuimmat vanhemmat ja yksinhuoltajat. Matalasti kouluttautuneet ovat kotona pisimpään ja usein tämän jälkeen vielä työttömänä, mikä lyhentää naisten työuria ja eläkkeitä. Pitkä hoitovapaa tarkoittaa monilla aloilla työttömyyttä.

Hyviä uutisia: kaksivuotiaana päiväkodin aloittaneilla oli murrosiässä paremmat sosiaaliset taidot kuin kotona hoidetuilla JA yksivuotiaana hoidon aloittaneilla oli 25-vuotiaana parempi koulutus kuin kotona pitkään olleilla lapsilla. Tämä siksi, että kaikesta syyllistymisestä huolimatta koti vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen paljon ratkaisevammin kuin hoitoonlaittoikä. Koulutus periytyy.

Näistä tutkimuksista on uutisoitu HS:ssä, löytyvät sieltä. Keltikangas-Järvisellä on monia hyviä juttuja, mutta tuo ei ole yksi niistä.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sai aikaan myrskyn nostaessaan keskusteluun kansainvälisen tiedeyhteisön tutkimustulokset pienten lasten hoidosta. Aiheen käsittely jatkuu keskiviikkona 45 minuuttia -ohjelmassa.

Suomalaisen päiväkotijärjestelmän asiakkaita säikäyttäneet neuvot ovat yksinkertaisia.

Puolitoistavuotiaaksi asti lapselle ehdottomasti paras hoitopaikka on koti. Siitä eteenpäin jokainen kotona vietetty kuukausi on alle kolmivuotiaalle lapselle etu. Jos kotihoito ei onnistu, perhepäivähoito voittaa pienimpien kohdalla päiväkotiryhmät. Jokainen isompien lasten hoitopäivää lyhentävä tunti on lapsen etu.

Suuri lastentarhanopettajien joukko on kiittänyt professoria. Hyvä, että joku uskaltaa puhua.

Pitkät hoitopäivät meluisissa ja isoissa ryhmissä tuovat todistetusti ongelmia pienimpien kielen, älykkyyden ja luovuuden kehittymiseen. Jättiryhmissä sairaudet lisääntyvät.

Suuret ryhmät kasvattavat sosiaalisuuden sijasta aggressiota, osoittavat tutkimukset.

Keltikangas-Järvisen linjoilla ovat myös lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ja Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Soile Oleander. He kantavat 45 minuuttia -ohjelmassa huolta päiväkotiryhmien koosta. Kunnissa on painetta kasvattaa ryhmäkokoja entisestään.

Alle kolmivuotiaiden hoitoryhmiin kuuluu jo nyt jopa kuusitoista pikkulasta, kun aivojen kehityksen kannalta sopiva ryhmäkoko olisi 6-8 lasta.

Silti poliitikot hokevat, kuinka laadukas päivähoitojärjestelmämme on.

Kannattaisi katsoa todellisuutta silmiin -- syyllisyydentunteiden uhallakin.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 19:58"]

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sai aikaan myrskyn nostaessaan keskusteluun kansainvälisen tiedeyhteisön tutkimustulokset pienten lasten hoidosta. Aiheen käsittely jatkuu keskiviikkona 45 minuuttia -ohjelmassa.

Suomalaisen päiväkotijärjestelmän asiakkaita säikäyttäneet neuvot ovat yksinkertaisia.

Puolitoistavuotiaaksi asti lapselle ehdottomasti paras hoitopaikka on koti. Siitä eteenpäin jokainen kotona vietetty kuukausi on alle kolmivuotiaalle lapselle etu. Jos kotihoito ei onnistu, perhepäivähoito voittaa pienimpien kohdalla päiväkotiryhmät. Jokainen isompien lasten hoitopäivää lyhentävä tunti on lapsen etu.

Suuri lastentarhanopettajien joukko on kiittänyt professoria. Hyvä, että joku uskaltaa puhua.

Pitkät hoitopäivät meluisissa ja isoissa ryhmissä tuovat todistetusti ongelmia pienimpien kielen, älykkyyden ja luovuuden kehittymiseen. Jättiryhmissä sairaudet lisääntyvät.

Suuret ryhmät kasvattavat sosiaalisuuden sijasta aggressiota, osoittavat tutkimukset.

Keltikangas-Järvisen linjoilla ovat myös lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ja Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Soile Oleander. He kantavat 45 minuuttia -ohjelmassa huolta päiväkotiryhmien koosta. Kunnissa on painetta kasvattaa ryhmäkokoja entisestään.

Alle kolmivuotiaiden hoitoryhmiin kuuluu jo nyt jopa kuusitoista pikkulasta, kun aivojen kehityksen kannalta sopiva ryhmäkoko olisi 6-8 lasta.

Silti poliitikot hokevat, kuinka laadukas päivähoitojärjestelmämme on.

Kannattaisi katsoa todellisuutta silmiin -- syyllisyydentunteiden uhallakin.

[/quote]

Ai jatkuuko ihan tämän viikon 45 minuuttia ohjelmassa aiheen käsittely ;) Eikös tää oo jo vähän vanhahko uutinen?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 23:28"]

[/quote]

Niin, eli sulla ei ole kokemusta? :) Sinun rajoittunut ajatusmaailmasi valitettavasti kertoo sinusta enemmän kuin "matalakouluttautuneesta" kotiäidistä.

Me ollaan yrittäjiä ja meillä onkin ihan menestyvä bisnes. Jättäydyin silti mielekkäistä kokopäiväisistä hommista pois, koska lapset on mulle yksinkertaisesti tärkeämpiä kuin mikään työ.

Teen juuri oman alan hommia, mutta nykyään vain hyvin harvoin ja tarvittaessa. 

[/quote]

Rva Yrittäjän koulutustaso ja kirjoitustaito komppaavat!

[/quote]

Tarkoitatko kenties, että korreloivat? Vai mitä yrität sanoa?

Tarhassa olo on henkisesti ja fyysisesti sen verran kuluttavaa, että iltaunitarve voi liittyä siihen, joten antaa lapsen nukkua, jos nukuttaa. Aivot saavat nollattua tarhapäivän. Äidin ei auta kuin pötkähtää viereen, jos haluaa olla lapsen kanssa tuon lepohetken.

Itse olen hoitoon joutunut 2 kk iässä ja ihan ihmiseksi kasvanut (sosiaaliset taidot ja menestys koulu- ja työelämässä). Toki jotain kipuiluja on elämän varrella ollut, voi tietää, mikä on ollut rankan lapsuuselämän syytä (hoitoon jo vauvasta sekä vanhempien ero) ja mikä olisi tullut muutenkin.