Mitä ateisti kertoo lapselle kuolemasta?

Enkelinä taivaassa. Näin minullekin puhuttiin, kun olin lapsi. Silti jotenkin tajusin, ettei se ihan totta ollut, mutta aivan riittävä vastaus. Äitini ei ollut ateisti, vaan tapakristitty, joka  siis näin puhui, mutta itsestäni tuli ateisti. 

Tosin 25+ iästä alkaen olen löytänyt eräänlaista henkisyyttä, enkä ole enää ateisti. Mutta en väitä minkään henkimaailman olevan olemassa, vaikka en kielläkään ja enkeleihin uskon itse. Mutta voin uskoa myös, että sellaista ei ole.

Mutta siis minusta tuo vanha kunnon enkeliksi taivaaseen on oikein käyttökelpoinen, sen voi käsittää monella tavalla, ei vain aivan kirjaimellisesti.

Kuoleman jälkeen ei tapahdu mitään.

Kuoleman jälkeen tapahtuu ihmiselle se sama, mikä muullekin elolliselle luonnossa. Muuttuu takaisin maaksi. Siihen loppuu tämä elämä tässä ihmismuodossa maan päällä.

Voisin myös tarjoilla näkemyksen, että sen jälkeen ei ole mitään ja kysyä vaikka, mitä mieltä lapsi siitä on.

t. 2

Puhuvatko kaikki siis taivaasta, vaikkei siihen uskonnollisessa mielessä uskokaan? Olisi mielenkiintoista kuulla, millä muilla tavoilla asiasta voi puhua.

Mehän emme tiedä, en siis sanoisi että näin tai noin tapahtuu. Antaisin ymmärtää, että sitä ei täysin tiedetä, mutta siitä voidaan ajatella näin tai noin.

t. 2

Kuoleman jälkeen ihminen on kuollut, eikä silloin tunne kipua tai mitään muutakaan. En todellakaan puhu enkeleistä tai taivaasta. Joskus 4-vuotiaana lapsi kyseli paljon kuolemasta, mutta koskaan aihe ei ole ollut mitenkään ahdistava. Olemme käyneet myös hautausmaalla, mikä on myös kiinnostanut lasta.

Olen tapakristitty ja tuollaiseen kysymykseen vastaisin "samoin kuin muille eläville, eläimille ja kasveille". En ole joutunut toistaiseksi noin suoran kysymyksen kohteeksi, mutta tiedän, että en kykenisi "uskonnolliseen" vastaukseen. Ehkä väistelisin koko kysymyksen.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:36"]

Kuoleman jälkeen tapahtuu ihmiselle se sama, mikä muullekin elolliselle luonnossa. Muuttuu takaisin maaksi. Siihen loppuu tämä elämä tässä ihmismuodossa maan päällä.

[/quote]

Minä ajattelen myös näin. Lapselle sen sijaan aion kertoa lohdullisemman version kuolemasta, en vain tiedä mitä se tarkalleen ottaen voisi olla... Ihmisen ruumis mätänemässä maan alla voi olla surevalle (pienelle) lapselle kovin brutaali mielikuva. 

Kun ihminen kuolee, hän lakkaa olemasta. Ruumis maatuu. Mummo on syöttänyt lapsille taivashöpinöitä, ja katkaistiin löpinät heti, että JOTKUT uskovat taivaaseen, me emme isän kanssa usko. Sinä saat itse päättää mihin uskot, kunhan kasvat. End of story.

Ei lapsi tarvitse mitään satukertomuksia, mutta ei myöskään mitään mätänemisjuttuja, ellei nyt sitten sitä erikseen kysele. Silloinkin voi vastata, ettei kuollut kärsi ruumiin hajoamisesta mitenkään. Aikuiset tekevät asiat liian vaikeiksi.

Meillä on ateisteja koko perhe, lapsetkin ovat omilla aivoillaan jo aikoja sitten tajunneet nämä iltasatujorinat aivottomaksi hölinäksi. Läheisiä ihmisiä on kuollut monia ja lasten kanssa paljon puhuttu ihmiselosta, vanhenemisesta ja kuolemasta. Miksi te uskovaiset haluatte valehdella lapsillenne on minun vastakysymykseni?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:37"]

Kuoleman jälkeen ihminen on kuollut, eikä silloin tunne kipua tai mitään muutakaan. En todellakaan puhu enkeleistä tai taivaasta. Joskus 4-vuotiaana lapsi kyseli paljon kuolemasta, mutta koskaan aihe ei ole ollut mitenkään ahdistava. Olemme käyneet myös hautausmaalla, mikä on myös kiinnostanut lasta.

[/quote]

Tämä voisi olla hyvä keino totuttaa lapsi ajatukseen elämän rajallisuudesta, vielä kun sen voi "markkinoida" luonnollisena osana elämää, eikä lapselle ole vielä pelkotiloja vanhemman menettämisestä tai hänellä ei ole vielä omakohtaista kokemusta läheisen kuolemasta.

Kuka on tässä ketjussa sanonut valehtelevansa? Sinullako on totuus ja tieto siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Minä ainakin pystyn kertomaan, ettei asiaa kukaan tiedä. Ja antaa lapsen ajatella itse eri vaihtoehtoja.

Jännä, olen ateistivanhempien lapsi enkä koskaan lapsena kysynyt kuolemasta. Minulla ei silloin kuollutkaan ketään läheistä ihmistä, mutta lemmikkihamsterini kyllä kuoli. Silloinkaan en ollut kysynyt mitään. Eipähän tarvinnut vanhempieni selitellä. :) Olen lapseton, joten vielä ei ole minunkaan tarvinnut tähän vastata.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:36"]

Kuoleman jälkeen tapahtuu ihmiselle se sama, mikä muullekin elolliselle luonnossa. Muuttuu takaisin maaksi. Siihen loppuu tämä elämä tässä ihmismuodossa maan päällä.

[/quote]

Minä ajattelen myös näin. Lapselle sen sijaan aion kertoa lohdullisemman version kuolemasta, en vain tiedä mitä se tarkalleen ottaen voisi olla... Ihmisen ruumis mätänemässä maan alla voi olla surevalle (pienelle) lapselle kovin brutaali mielikuva. 

[/quote]

Tätä juuri hain takaa. Ihminen lakkaa olemasta, mutta eikö sen sanominen pienelle lapselle, joka vaikka suree edesmennyttä isovanhempaa, ole aika raadollista? Miten asiaa voi pehmentää, jos ei halua höpistä taivaasta tai enkeleistä?

Meillä kyllä lapsi on kysellyt omasta ja vanhempien kuolemasta, ja niihin olemme vastanneet, että jokainen kuolee joskus. Lasta tämä tuntui harmittavan ja aluksi kyseli tästä, että onko pakko kuolla. Kerroimme myös, että useimmat ihmiset kuolevat vanhoina, jolloin on saanut elää jo pitkän elämän. Ihan samoja kysymyksiä ovat kyselleet uskovaisen kaverini lapset, he ovat myös itkeneet tulevaa kuolemaa, vaikka vanhemmat ovat puhuneet "taivaan kodista" jne.

Nyt kun esikoinen on 6-vuotias, olemme olleet lähisukulaisten hautajaisissa. Lapsi on ottanut nämä tosi kypsästi vastaan ja olemme myös kertoneet, että kuolleen sureminen on luonnollista, sillä ihmisillä on ikävä sitä, joka on poissa.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:36"]

Kuoleman jälkeen tapahtuu ihmiselle se sama, mikä muullekin elolliselle luonnossa. Muuttuu takaisin maaksi. Siihen loppuu tämä elämä tässä ihmismuodossa maan päällä.

[/quote]

Minä ajattelen myös näin. Lapselle sen sijaan aion kertoa lohdullisemman version kuolemasta, en vain tiedä mitä se tarkalleen ottaen voisi olla... Ihmisen ruumis mätänemässä maan alla voi olla surevalle (pienelle) lapselle kovin brutaali mielikuva. 

[/quote]

Tätä juuri hain takaa. Ihminen lakkaa olemasta, mutta eikö sen sanominen pienelle lapselle, joka vaikka suree edesmennyttä isovanhempaa, ole aika raadollista? Miten asiaa voi pehmentää, jos ei halua höpistä taivaasta tai enkeleistä?

[/quote]

Itse tapakristittynä voisin puhua siitä, että kuollut ihminen ei elä enää oikeasti, mutta hän elää meidän muistoissamme.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:36"]

Kuoleman jälkeen tapahtuu ihmiselle se sama, mikä muullekin elolliselle luonnossa. Muuttuu takaisin maaksi. Siihen loppuu tämä elämä tässä ihmismuodossa maan päällä.

[/quote]

Minä ajattelen myös näin. Lapselle sen sijaan aion kertoa lohdullisemman version kuolemasta, en vain tiedä mitä se tarkalleen ottaen voisi olla... Ihmisen ruumis mätänemässä maan alla voi olla surevalle (pienelle) lapselle kovin brutaali mielikuva. 

[/quote]

Tätä juuri hain takaa. Ihminen lakkaa olemasta, mutta eikö sen sanominen pienelle lapselle, joka vaikka suree edesmennyttä isovanhempaa, ole aika raadollista? Miten asiaa voi pehmentää, jos ei halua höpistä taivaasta tai enkeleistä?

[/quote]

Elämä on raadollista. Kuoleminen on surullista, mutta kuoleminen kuuluu elämänkulkuun väistämättä. Voihan lapselle sanoa, että vaikka ihminen lakkaa olemasta, muistot säilyvät. Sitten voi muistella kivoja asioita isovanhemmasta.

T. 10

Ei ole mitenkään raadollista kertoa lapselle, ettei kuollutta enää ole, paitsi muistoissamme. Mikä siinä on niin raadollista? Ihmiset kuolevat, elämä jatkuu, vaikka kuollutta ikävöikin. Me olimme pari kuukautta sitten isoisäni hautajaisissa, eikä meillä ole ollut mitään ongelmia selvitä lapsen kanssa, ei ole tarvinnut turvautua uskottelemaan lapselle mitään, mihin emme usko.

Mielestäni sellainen olisi traumatisoivaa lapselle. Hän kyllä alkaisi jossain vaiheessa ihmetellä, miksi vanhemmat ovat syöttäneet totena tarinaa, johon eivät usko. Sehän olisi lapselle viesti, että kuolemassa on jotain niin kammottavaa, että vanhempien pitää turvautua valheisiin.

Enkä nyt sano,e ttä uskovaisten uskomukset ovat valheita, vaan että on valheellista kertoa lapselle uskovansa johonkin, mihin ei itse usko. Eri asia, jos itse on uskovainen, silloin voi kertoa, että itse uskoo että kuolleet menevät taivaaseen t.17