En ymmärrä miksei kouluopetusta ala-ja yläasteella eritytetä kokonan lahjakkaisiin ja vähemmän lahjakkaisiin ja erikoisopetusta vaativiin oppilaisiin?

Vierailija kirjoitti:

6-8 saavilla ei olisi siis koskaan mahdollisuutta parantaa ja päästä johtaviin töihin.

Mieti nyt vähän mitä puhut. Haluat määritellä toiset alempaan kastiin jo lapsesta.

Aina voi perustaa oman yrityksen ja päästä johtavaan asemaan sitä kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä sitten kun ne häiriköt on niitä kympin oppilaita? Pistetäänkö heidät silti sinne erityistarpeellisten joukkoon turhautumaan vielä enemmän?

Kympin oppilaille pitää tarjota enemmän haasteita ettei jää aikaa turhautumiselle. Niin muualla maailmassa toimitaan. Suomessa turhautuu fiksut ja tyhmät. Eri syistä tosin.

Että kun teet jonkun asian hyvin, niin sinua rangaistaan siitä?

Ehei, en mene noin helposti halpaan.

Olen yläkoulun ope, alalla ollut kolmisenkymmentä vuotta.

Ryhmät eivät koskaan ole olleet näin monimuotoisia kuin nykyään. Integraation (yhdistetään erityislapsia perusryhmiin) myötä luokkiin on tullut entistä enemmän autismin kirjoon kuuluvia oppilaita, lisäksi joka luokassa alkaa olla uudisasukastaustaisia oppilaita, joille pitäisi avata käsitteitä ja selkeyttää opetettavia asioita tunnin kuluessa, lisäksi on ne, joita sanotaan "uuslukutaidottomiksi" eli lähimuisti tai fokusointi tai jokin muu aivotoiminnassa on kärsinyt niin pahoin, että lukeminen on hidasta ja juuri mitään ei jää mieleen. Ja vielä tämän päälle adhd- ja add -diagnosoidut, jotka usein alkavat synnyttävät häiriötä sillä hetkellä, kun heidän oma kiinnostuksensa aiheeseen lakkaa. Ja se lakkaa aika pian ja aika usein.

Lisäksi vielä ne ns. perusnuoret, joilla ei ole diagnoosia, ei monikielistä taustaa, ei peliaddiktiota tai someaddiktiota (juuri nämä vaikuttavat keskittymisen taitoon): heidänkin pitäisi saada kykyjään ja tasoaan vastaavaa opetusta.

Meidän opettajien pitäisi "eriyttää"opetusta, eli opettaa kaikkia näitä alaryhmiä saman tunnin kuluessa eri lailla. Joissain luokissa on koulunkäynninavustaja, mikä helpottaa tilannetta, mutta ei heitä riitä läheskään kaikkiin luokkiin. Monet heistä ovat lisäksi henkilökohtaisia avustajia, eli sidottuja yhden oppilaan auttamiseen.

Ryhmän jakaminen ajoittain kahteen on toimiva ratkaisu, mutta se edellyttää kahta aikuista ja ylimääräistä luokkatilaa. Olen ollut elämäni aikana monissa kouluissa, ja kaikissa on ollut sama ongelma: ne ovat ylibuukattuja. Esim. omassa koulussani on tällä hetkellä melkein 600 oppilasta, kun se on ilmanvaihdon ynnä muun kannalta mitoitettu 500 oppilaalle. (Miettikääpä turvavälien pitämistä käytävillä!) Eli jos ryhmän jakaa, se toinen ryhmä opiskelee sitten käytävässä.

Kätevin ja yksinkertaisin ratkaisu olisi pienentää KAIKKIA luokkakokoja. Maksimina 18 oppilasta luokassaan auttaisi tilannetta huomattavasti. Eriyttämiseen mahdollisuuksia: tiloja ja avustajia.

Tasokurssit poistettiin aikoinaan sen takia, että erityisesti pojat pyrkivät valitsemaan suppeita kursseja  päästäkseen helpommalla, ja se tukki heidän tietään myöhemmässä vaiheessa, lukioon mennessä.

Oppivelvollisuuden pidentämisidea on katastrofi, koska se nielee ne rahat, joilla olisi voinut pienentää luokkakokoja.

Vielä haluaisin sanoa, että minulla ei ole mitään erityisnuoria tai hiljattain Suomeen tulleita nuoria vastaan, esim. Asperger-nuoret ovat niitä harvoja nykyään, jotka jaksavat kaivautua asioihin ja ovat perusteellisia. Ja uudet suomalaisnuoret arvostavat usein koulua enemmän kuin täällä ikänsä asuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että jo lapset pitäisi jakaa kasteihin mitä heistä aikuisena tulee? 

Tyhmä ei opi yhtään paremmin vaikka ei olisi jo alunperin jaettu opetusta eri tasoisille. Päinvastoin oman tasoisessaan ryhmässä voisi jopa oppia paremmin. Muualla maailmassa toimii nykyäänkin jako vuosiin ja lampaisiin noin vitos-luokalla. Toiset jatkaa oppikouluun toiset amikseen johtavaan kouluun. Toki kannattaa pitää väylä auki myös amiksen kautta päästä jatko-opintoihin niille, jotka innostuu opiskelemaan myöhemmin.

Ehkä ”vuosia ja lampaita” jaetaan viitosluokalla, mutta ei lapsia missään muualla kuin ehkä kehitysmaissa.

Itse asiassa Suomi oli 1970-luvun alussa yksi viimeisistä länsimaista, joka käytti kahta rinnakkaista järjestelmää, joista toinen (se maksuton) ei tarjonnut jatko-opintokelpoisuutta.

Jopa USA:ssa, joka ei ole mikään koulutuksen mallimaa, on ilmainen ja kaikille yhteinen 12-vuotinen peruskoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä sitten kun ne häiriköt on niitä kympin oppilaita? Pistetäänkö heidät silti sinne erityistarpeellisten joukkoon turhautumaan vielä enemmän?

Kympin oppilaille pitää tarjota enemmän haasteita ettei jää aikaa turhautumiselle. Niin muualla maailmassa toimitaan. Suomessa turhautuu fiksut ja tyhmät. Eri syistä tosin.

Että kun teet jonkun asian hyvin, niin sinua rangaistaan siitä?

Ehei, en mene noin helposti halpaan.

Häh? Eihän se ole rangaistus vaan auttaa saavuttamaan todellisen potentiaalinsa.

Maotse Tung kirjoitti:

miksi pohjois-koreassa ja kiinassa tai intiassa oppilaat pysyvät kurissa eivätkä häiriköi vaikka rahaa ei ole koulutukseeen eikä kirjoihin? näissä maissa ei ole ketään sooloilijaa luokassa, eikä välttämättä sooloilijan perhettäkään kirjoilla enää missään....paitsi työleireillä

Intia: Sooloilu -> suku erottaa & suolakaivos kutsuu

Suomi: Sooloilu -> tytöt tykkäävät ja aikuisilta huomiota -> luokan kingi

Siitä voi miettiä miksi Suomessa opettajalle voi aukoa mielensä mukaan, mutta Intiassa kukaan ei koskaan unohda sanoa "Sir" kun puhuu miesopettajalle/miesopettajasta.

Kylmää ja karua ajattelua ketju täynnä...

On tärkeää jo lapsena oppia työskentelemään monenlaisten ihmisten kanssa. Se että koululuokat ovat liian isoja, erityisopettajia on liian vähän ja koulunkäyntiavustajia ei ole tarpeeksi on sitten asia erikseen. Tasoryhmiä ei voi perustella millään tutkimustuloksilla, mikään ei puolla sitä. 

Moni tässä keskustelussa sekoittaa erityistentuen tarpeen ja älykkyyden. Esimerkiksi neurokirjoon kuuluminen ei kerro mitään älykkyydestä. On myös paljon oppilaita joilla on heidän suosikkiaineestaan/aineistaan kymppejä, muut aineet sitten voi olla vaikka seiskaa tai kutosta. Mihin kategoriaan heidät pitäisi luokitella? Entä jos jonkun oppilaan numerot vaikean elämäntilanteen vuoksi putoaa sieltä ysistä ja kympistä kasiin tai seiskaan, pudotetaanko heti "alemmalle tasolle"? Numeroarvostelu ei ole myöskään mikään absoluuttinen ja aukoton järjestelmä, kuten ei myöskään mikään tällä hetkellä käytettävissä oleva älykkyystesti, persoonallisuustesti jne. Koulujärjestelmän pitää vähentää sosioekonomista epäarvoisuutta, ei lisätä sitä. 

T: ADHD-ope