En ymmärrä miksei kouluopetusta ala-ja yläasteella eritytetä kokonan lahjakkaisiin ja vähemmän lahjakkaisiin ja erikoisopetusta vaativiin oppilaisiin?

OpettajaHki kirjoitti:

minun luokalla ala-asteella on luokassa 5 erityistukea vaativaa lasta ja sen lisäksi 2 -3 häirikköä, jotka muuten selviävät hyvin kokeissa kyllä. Välillä näitä eritytytään kun on resursseja ottaa mukaan ohjaajia ja resurssiope silkloin kaikki on rauhallista kuin jehovan todistajien paratiisissa.

Tässähän se ongelma on. Resursseista. Meille vanhemmille tämä muutos myytiin sillä, että opetusta eriytetään luokassa eritasoisille oppilaille tuntikehyksen puitteessa ja tukea tarvitsevia tuetaan. Resursseja siihen ei vaan koskaan ilmestynyt. Yksi opettaja sitten paimentaa erityistä tukea tarvitsevia ja häiriöitä ja loput pärjää miten pärjää. Oma havaintoni on että motivoitunut oppimishaluinen tyttö pärjää missä vaan. Poikia on vaikea motivoida opiskeluun kun koulu on yhtä sirkusta ja opettaja ei ennätä opettaa ja vaatia. Jotkut pystyy kotona tätä kompensoimaan ,toiset ei.

Vierailija kirjoitti:

No 80-luvulla oli jonkinlainen kokeilu, jossa yläasteen kielet ja matematiikka eriytettiin kolmeksi eri tasoksi, suppea, keski ja laaja. Se oli mun mielestä ihan hyvä, en tiedä miksi ei jatkettu. Varmaan rahan takia.

Sama käytäntö oli 2000-luvullakin matematiikassa.

Vierailija kirjoitti:

Tasokursseja on toivottu takaisin siitä asti kun ne lakkautettiin.

Ap:n visiossa ei ole kuin se vika, että johtajuuden oletetaan vaativan älyä. Tutkitusti johtajuus ei edellytä niinkään älykkyyttä, kuin sosiopaattisia taipumuksia. Yleneminen ja tuloksellinen johtaminen kun on helpompaa, kun ei näe muita ihmisinä vaan välineinä.

Eli johtaja- ainesta on ehkä erityisesti niissä öykkäreissä, jotka ei ota muita huomioon.

tuokin on totta, usein uskoontulleista ex-krimiinaaleista ainakin tulee helluntaiseurakunnan johtohahmoja, evankelistoja ja pastoreita, koska ovat oppineet röyheän ja hyväksikäyttävän väkivaltaisen käytöksen ja ovat narsistisia vaikka Äo voi olla paska

6-8 saavilla ei olisi siis koskaan mahdollisuutta parantaa ja päästä johtaviin töihin.

Mieti nyt vähän mitä puhut. Haluat määritellä toiset alempaan kastiin jo lapsesta.

Ja kamalaa yleistämistä muutenkin.

Meinaatko että ns. paremmissa ammateissa on vain niitä jotka ala-asteella jo ovat saaneet kymppejä?

Ne teidän erityiset lapset? Onko tämä kuin kastijako järjestelmä? Yhteiskunta on vain sellainen kuin on, tai pitäisikö sanoa, että lapset oppivat olemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja se tarkoittaa myös hyväksymistä kaikkien ihmisten kanssa. Mikä tekee sinun älykkäästä lapsesta paremman kuin muut ovat? Opeta enemmän lapselle itsetuntemusta, hyväksymistä, rakkautta. Mihin sillä hyvällä tittelillä pääsee? Ovat yhtä onnettomia tai onnellisia tai siltä väliltä. Opetatko omalle lapsellesi, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia? Ja vain hyvän tittelin ja luokassa pärjäävät menestyvät? Siis viis ihmisarvoista? Pääasia on ilmeisesti aloitteen tekijälle vain hyvä titteli ja raha. On aika surullista, jos näin on? Ja ne sinun mielestä ns. lahjattomat lapset, niin ehkä he ovat hyviä taiteellisissa lahjoissa, mutta ei tämä yhteiskunta arvosta taiteellisuutta. Siis mitä on älykkyys tai viisauden ero? Jotkut vain oppivat ulkoa lukemaan kaiken ja hyvä muisti, mutta ei välttämättä omaa ajattelua? Onko se siis älykkyyttä tai viisautta, että oppii vain toistamaan kaiken kuin apina. Jolle ei ole opetettu omaa ajattelua?

Tällaisten ihmisten takia yhteiskunta tulee jakautumaan lopullisesti.

Leila Koo kirjoitti:

Eriytetään sen verran kuin resurssit riittävät. Yksilöllinen opetus ja ohjaus olisi ihanne, mutta se vaatisi lisää erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia ja pienemmät opetusryhmät. Koulun aikuisten määrä kolminkertaistuisi. Onko meillä rahaa maksaa palkka näille aikuisille?

Ei olisi niin paljon tarvetta yksilöllisellä opetukselle ja ohjauksella kun oppilaat olisi jaettu tasonsa mukaan ryhmiin. Tällöin voitaisiin opettaa fiksummille nopeammin ja vaativampia asioita ja tyhmemmille ne ihan perus jutut paremmin huomioiden heidän tasonsa ja kykynsä. Tyhmä kun saisi elämyksiä oppimisesta ja onnistumisesta.

Tasokurssi systeemistä luovuttiin koska lyhyet kurssivalinnat vei automaattisesti amiskoulutukseen. Kaikille haluttiin antaa samat jatkokoulutusmahdollusuudet. Toki osaamista ja tietämystä tämä nykyinen järjestelmä ei pysty tasaamaan yhtään sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

No 80-luvulla oli jonkinlainen kokeilu, jossa yläasteen kielet ja matematiikka eriytettiin kolmeksi eri tasoksi, suppea, keski ja laaja. Se oli mun mielestä ihan hyvä, en tiedä miksi ei jatkettu. Varmaan rahan takia.

Se lopetettiin siksi, että se ei toiminut.

Olin itse laajan oppimäärän oppilas ja myöhemmin kirjoitin kuusi laudaturia. Koulunkäynti oli minulle helppoa ja olin siihen motivoitunut koko ajan.

Mutta moni poika varsinkin alisuoriutui vielä yläasteella ja oppimismotivaatio puhkesi vasta ehkä yhdeksännellä tai peruskoulun jälkeen - mutta kas, koska ne tasokurssit valittiin jo ala-asteen lopulla, oli ihan turha päkistellä. Peli oli menetetty, et voi hakea lukioon, jos sinulla oli yhdessäkin noista suppea tasokurssi!

Ja siksi on aika torveloa luokitella lapsia jo esiteineinä.

Tämä siis kommenttina sinulle JA ap:lle.

Opiskelujen sujumisella on vain osin tekemistä älykkyyden ja lahjakkuuden kanssa. Pitkälti kyse on motivaatiosta ja opiskelutaidoista, ja niitä ei välttämättä ole vielä osalla älykkäitä ja lahjakkaitakaan alakouluiässä.

Hukataan iso osa resurssista, jos suljetaan ovet etenemiseltä liian varhain.

Itse asiassa monista niistä myöhäisheränneistä pojista, joiden yläkoulu sujui lähinnä p-rallia mopoilla päristellen tulee myöhemmin pärjääviä ja menestyviä yrittäjiä ja johtajia. Liian kiltti pänttääminen ja suorittaminen ei välttämättä edistä innovointia ja yrittämisen edellytämää rohkeutta ottaa riskejä.

N53

Vierailija kirjoitti:

Miten käytännössä tämä jako toteutettaisiin?

Vielä 1970-luvun alussa eli noin 50 vuotta sitten oli erikseen oppikoulu, kansalaiskoulu ja apukoulu. Toimi ihan hyvin siihen asti, kunnes keksittiin, että apukoulusta ei kukaan mennyt yliopistoon. Tätä pidettiin ikävänä puutteena, joten keksittiin peruskoulu, joka mahdollisti sen, että oikeastaan kukaan ei opi mitään.

Peruskoulu toimi aluksi ihan OK, koska siellä oli vanhoja oppikoulunoopettajia, mutta kun he eläköityivät, alkoi nykymalli, jossa kouluun tullaan viihtymään, kiusaamaan ja syömään.

Lapset ovat yhteiskunnan tulevaisuus kirjoitti:

Ne teidän erityiset lapset? Onko tämä kuin kastijako järjestelmä? Yhteiskunta on vain sellainen kuin on, tai pitäisikö sanoa, että lapset oppivat olemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja se tarkoittaa myös hyväksymistä kaikkien ihmisten kanssa. Mikä tekee sinun älykkäästä lapsesta paremman kuin muut ovat? Opeta enemmän lapselle itsetuntemusta, hyväksymistä, rakkautta. Mihin sillä hyvällä tittelillä pääsee? Ovat yhtä onnettomia tai onnellisia tai siltä väliltä. Opetatko omalle lapsellesi, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia? Ja vain hyvän tittelin ja luokassa pärjäävät menestyvät? Siis viis ihmisarvoista? Pääasia on ilmeisesti aloitteen tekijälle vain hyvä titteli ja raha. On aika surullista, jos näin on? Ja ne sinun mielestä ns. lahjattomat lapset, niin ehkä he ovat hyviä taiteellisissa lahjoissa, mutta ei tämä yhteiskunta arvosta taiteellisuutta. Siis mitä on älykkyys tai viisauden ero? Jotkut vain oppivat ulkoa lukemaan kaiken ja hyvä muisti, mutta ei välttämättä omaa ajattelua? Onko se siis älykkyyttä tai viisautta, että oppii vain toistamaan kaiken kuin apina. Jolle ei ole opetettu omaa ajattelua?

Ihmisenä kaikki ovat yhtä arvokkaita. Tosiasia kuitenkin on ,että ihmisillä on erilaisia kykyjä. Ymmärrän että erityislapsi on äiskälle rakas, mutta pitääkö hänen takiaan luokallisen muita lapsia kärsiä huonommasta opetuksesta ?

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Eriytetään sen verran kuin resurssit riittävät. Yksilöllinen opetus ja ohjaus olisi ihanne, mutta se vaatisi lisää erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia ja pienemmät opetusryhmät. Koulun aikuisten määrä kolminkertaistuisi. Onko meillä rahaa maksaa palkka näille aikuisille?

Ei olisi niin paljon tarvetta yksilöllisellä opetukselle ja ohjauksella kun oppilaat olisi jaettu tasonsa mukaan ryhmiin. Tällöin voitaisiin opettaa fiksummille nopeammin ja vaativampia asioita ja tyhmemmille ne ihan perus jutut paremmin huomioiden heidän tasonsa ja kykynsä. Tyhmä kun saisi elämyksiä oppimisesta ja onnistumisesta.

Tasokurssi systeemistä luovuttiin koska lyhyet kurssivalinnat vei automaattisesti amiskoulutukseen. Kaikille haluttiin antaa samat jatkokoulutusmahdollusuudet. Toki osaamista ja tietämystä tämä nykyinen järjestelmä ei pysty tasaamaan yhtään sen enempää.

Edelleen, sama resurssikysymys. Yhden ryhmän tilalla olisi kolme ryhmää: heikot, keskinkertaiset ja hyvät. Kukin ryhmä tarvitsisi omat aikuiset ohjaaman opiskeluja.

Olihan näin joskus 70-80-luvulla, mutta sitten iski viher-vassarit ja lopputulos on kaiken tasapäistäminen, nyt ollaan jo vaiheessa ei sukupuolia.

Hyvä oli jakaa osaamisen = motivaation perusteella, ne ketkä halusi sai opiskella ja oppia, muut saivat sitten rauhan riekkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No 80-luvulla oli jonkinlainen kokeilu, jossa yläasteen kielet ja matematiikka eriytettiin kolmeksi eri tasoksi, suppea, keski ja laaja. Se oli mun mielestä ihan hyvä, en tiedä miksi ei jatkettu. Varmaan rahan takia.

Se lopetettiin siksi, että se ei toiminut.

Olin itse laajan oppimäärän oppilas ja myöhemmin kirjoitin kuusi laudaturia. Koulunkäynti oli minulle helppoa ja olin siihen motivoitunut koko ajan.

Mutta moni poika varsinkin alisuoriutui vielä yläasteella ja oppimismotivaatio puhkesi vasta ehkä yhdeksännellä tai peruskoulun jälkeen - mutta kas, koska ne tasokurssit valittiin jo ala-asteen lopulla, oli ihan turha päkistellä. Peli oli menetetty, et voi hakea lukioon, jos sinulla oli yhdessäkin noista suppea tasokurssi!

Ja siksi on aika torveloa luokitella lapsia jo esiteineinä.

Tämä siis kommenttina sinulle JA ap:lle.

Opiskelujen sujumisella on vain osin tekemistä älykkyyden ja lahjakkuuden kanssa. Pitkälti kyse on motivaatiosta ja opiskelutaidoista, ja niitä ei välttämättä ole vielä osalla älykkäitä ja lahjakkaitakaan alakouluiässä.

Hukataan iso osa resurssista, jos suljetaan ovet etenemiseltä liian varhain.

Itse asiassa monista niistä myöhäisheränneistä pojista, joiden yläkoulu sujui lähinnä p-rallia mopoilla päristellen tulee myöhemmin pärjääviä ja menestyviä yrittäjiä ja johtajia. Liian kiltti pänttääminen ja suorittaminen ei välttämättä edistä innovointia ja yrittämisen edellytämää rohkeutta ottaa riskejä.

N53

Voisitko luetella vaikka 10 sellaista menestyvää johtajaa, jolla on ikää alle 40v ja joka alisuoriutui koulussa. Tämä ikuinen legenda "koulu ei ole poikia varten, ne menestyy joka tapauksessa" kun kaipaisi nykypäivänä vähän lihaa luittensa ympärille.

Suurin osa koulussa käyneistä opiskelut muille jättäneistä kun ei tule yhtään mitään!

Vierailija kirjoitti:

6-8 saavilla ei olisi siis koskaan mahdollisuutta parantaa ja päästä johtaviin töihin.

Mieti nyt vähän mitä puhut. Haluat määritellä toiset alempaan kastiin jo lapsesta.

Käytännössä jo ala-asteikäisistä näkee, kenestä tulee alinta kastia. Se ei asiaa paranna, että näennäisesti kaikki saa samanarvoinen todistuksen peruskoulun lopuksi. Toiset osaa hädin tuskin lukea ja kirjoittaa ja toiset ovat käyttäneet aikansa oppimiseen ja valmiuksien keräämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Eriytetään sen verran kuin resurssit riittävät. Yksilöllinen opetus ja ohjaus olisi ihanne, mutta se vaatisi lisää erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia ja pienemmät opetusryhmät. Koulun aikuisten määrä kolminkertaistuisi. Onko meillä rahaa maksaa palkka näille aikuisille?

Ei olisi niin paljon tarvetta yksilöllisellä opetukselle ja ohjauksella kun oppilaat olisi jaettu tasonsa mukaan ryhmiin. Tällöin voitaisiin opettaa fiksummille nopeammin ja vaativampia asioita ja tyhmemmille ne ihan perus jutut paremmin huomioiden heidän tasonsa ja kykynsä. Tyhmä kun saisi elämyksiä oppimisesta ja onnistumisesta.

Tasokurssi systeemistä luovuttiin koska lyhyet kurssivalinnat vei automaattisesti amiskoulutukseen. Kaikille haluttiin antaa samat jatkokoulutusmahdollusuudet. Toki osaamista ja tietämystä tämä nykyinen järjestelmä ei pysty tasaamaan yhtään sen enempää.

Tapahtuisiko jako siis jollain älykkyystestillä ennen ekaaluokkaa? Sitten siellä sinun älykkäiden luokalla olisi niitä ADD-lapsia ja "mölyapinoita" ihan yhtälailla kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat yhteiskunnan tulevaisuus kirjoitti:

Ne teidän erityiset lapset? Onko tämä kuin kastijako järjestelmä? Yhteiskunta on vain sellainen kuin on, tai pitäisikö sanoa, että lapset oppivat olemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja se tarkoittaa myös hyväksymistä kaikkien ihmisten kanssa. Mikä tekee sinun älykkäästä lapsesta paremman kuin muut ovat? Opeta enemmän lapselle itsetuntemusta, hyväksymistä, rakkautta. Mihin sillä hyvällä tittelillä pääsee? Ovat yhtä onnettomia tai onnellisia tai siltä väliltä. Opetatko omalle lapsellesi, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia? Ja vain hyvän tittelin ja luokassa pärjäävät menestyvät? Siis viis ihmisarvoista? Pääasia on ilmeisesti aloitteen tekijälle vain hyvä titteli ja raha. On aika surullista, jos näin on? Ja ne sinun mielestä ns. lahjattomat lapset, niin ehkä he ovat hyviä taiteellisissa lahjoissa, mutta ei tämä yhteiskunta arvosta taiteellisuutta. Siis mitä on älykkyys tai viisauden ero? Jotkut vain oppivat ulkoa lukemaan kaiken ja hyvä muisti, mutta ei välttämättä omaa ajattelua? Onko se siis älykkyyttä tai viisautta, että oppii vain toistamaan kaiken kuin apina. Jolle ei ole opetettu omaa ajattelua?

Ihmisenä kaikki ovat yhtä arvokkaita. Tosiasia kuitenkin on ,että ihmisillä on erilaisia kykyjä. Ymmärrän että erityislapsi on äiskälle rakas, mutta pitääkö hänen takiaan luokallisen muita lapsia kärsiä huonommasta opetuksesta ?

Mulla ei ole erityislapsia, todettakoon siksi ettei mulla ole oma lehmä ojassa.

Miksi juuri sun lapsen vuoksi joku muu pitäisi alentaa toiseen kastiin?

Miten se sun älykkösi osaa sitten olla johtajana firmassa jossa on erityislapsista kasvaneita duunareita jos ei hän ole koskaan ollut heidän kanssaan tekemisissä?

SAATI että kun sun älykkösi johtajana yllättäen onkin entinen erityislapsi, miten hän pystyy siihen sopeutua?

Katsokaa nyt peiliin te jotka haluatte jakaa ihmiset.

Oletteko valmiita siihen pahaan mitä siitä seuraa? Ei silloin nimittäin kaikki älykötkään ole turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Ja kamalaa yleistämistä muutenkin.

Meinaatko että ns. paremmissa ammateissa on vain niitä jotka ala-asteella jo ovat saaneet kymppejä?

Pitkälti näin. Harva kymppejä saanut lähtee amikseen ja kutosen oppilas lukioon. Toki poikkeuksia löytyy niistä, jotka valitsee SM s-amk-reitin koska se on helpompi.

Ehdottomasti häiriköt muualle kuin heikkojen ryhmiin. Tyypillinen häirikkö on helposti seiskan oppilas, jopa kasin, mutta kun ei opiskelu jaksa kiinnostaa, niin on mukavampi torpedoida muiden oppimista. Yleensä häiriköt vielä naureskelevat heikkojen numeroille ja kutsuvat tyhmiksi, vaikka itse saavat laiskuuttaan aivan samoja numeroita.

Ehdottomasti kannatan jonkinlaisia tasoryhmiä niin kuin esim. matematiikassa useissa kouluissa jo onkin. Tasoryhmän saa itse osittain päättää, opettaja antaa suosituksia ja perhekin pääsee ääneen. Ryhmää voi vaihtaa, jos ei pärjääkään tai pärjää hyvin.

Mitään tasoluokkia en kannata. Ihannetilanteessa kaikki saisivat saman opetuksen uudesta asiasta, ja sen jälkeen jakauduttaisiin tasoryhmiin, jolloin tehtävien tason ja lisäopetuksen saaminen voidaan eriyttää kohteelle sopivaksi. Tuo ei kuitenkaan onnistu, jos porukkaa on paljon, kun ne häiriköt eivät vain anna opiskelurauhaa. Toisaalta näistä heikommista ryhmistä tulee vielä heikompia, kun ei tarvitse yrittää niin paljon eikä ole esimerkkiä kunnollisesta työnteosta. Olisi tärkeää, että heikkojen ryhmä olisi nimenomaan oppimisvaikeuksien ryhmä eikä mikään mölyapinoiden lastenhoitopaikka.

Mölyapinoille kaipaisin vanhanaikaista "klinikkaa" (jostain 70-luvulta varmaan) eli oppitunnin häiritsijät poistettaisiin työskentelemään omaan tilaan jonkun ohjaajan, vahtimestarin tai kuraattorin avustuksella. Näin eivät voisi torpedoida kenenkään opiskelua. Ohjaamiseen kuuluisi laajoja keskusteluja työrauhan merkityksestä ja voitaisiin vieläpä soittaa vaikka kotiinkin ja kertoa, mitä siellä tunnilla tapahtui. Ainahan mölyapinoiden perusselitys on "kun ne muutkin mutta ope vaan syytti mua".

Tällä hetkellä yksilön oikeudet ovat niin suuret, että mölyapinaa ei voi poistaa tunneilta, koska se eriarvostaisi hänet ja hänen oikeutensa opetukseen, kun taas niiden muiden oikeus rauhalliseen työskentelyyn ei ole yhtä tärkeää. Mölyapinoiden ulinat opettajien epäreiluudesta otetaan tosissaan ja opettaja saa kuraa niskaan, kun on uskaltanut laittaa mölyäjää kuriin. Vanhemmat uhkailevat oikeustoimilla ja rehtorit eivät uskalla ottaa kantaa. Siksi mitään klinikkaa tai "rangaistussysteemiä" ei voi luoda, kun herkät mölyapinat ja heidän vielä herkemmät vanhempansa eivät sitä kestäisi. Voi myös olla, että rehtoreissa on paljon entisiä mölyapinoita ja myötätunto on siis näiden puolella.

Minua säälittää ne oppimaan halukkaat ja innokkaat, joiden keskittymistä mölyapinat häiritsevät tunti toisensa jälkeen. Surullisinta on kuulla, että tällaista meillä on joka tunti ja että opettajat eivät pysty tekemään mitään. Merkintöjäkään ei saa kuulemma Wilmaan laittaa, kun ne rasittavat niitä vanhempia liikaa. Siinä sitten kärsii opettjan työ, muiden oppilaiden opiskelu ja myös mölyapina oma opiskelu, kun ketään ei saa rangaista eikä syyttää eikä laittaa vastuuseen käytöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kamalaa yleistämistä muutenkin.

Meinaatko että ns. paremmissa ammateissa on vain niitä jotka ala-asteella jo ovat saaneet kymppejä?

Pitkälti näin. Harva kymppejä saanut lähtee amikseen ja kutosen oppilas lukioon. Toki poikkeuksia löytyy niistä, jotka valitsee amis-amk-reitin koska se on helpompi.