En ymmärrä miksei kouluopetusta ala-ja yläasteella eritytetä kokonan lahjakkaisiin ja vähemmän lahjakkaisiin ja erikoisopetusta vaativiin oppilaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No 80-luvulla oli jonkinlainen kokeilu, jossa yläasteen kielet ja matematiikka eriytettiin kolmeksi eri tasoksi, suppea, keski ja laaja. Se oli mun mielestä ihan hyvä, en tiedä miksi ei jatkettu. Varmaan rahan takia.

Se lopetettiin siksi, että se ei toiminut.

Olin itse laajan oppimäärän oppilas ja myöhemmin kirjoitin kuusi laudaturia. Koulunkäynti oli minulle helppoa ja olin siihen motivoitunut koko ajan.

Mutta moni poika varsinkin alisuoriutui vielä yläasteella ja oppimismotivaatio puhkesi vasta ehkä yhdeksännellä tai peruskoulun jälkeen - mutta kas, koska ne tasokurssit valittiin jo ala-asteen lopulla, oli ihan turha päkistellä. Peli oli menetetty, et voi hakea lukioon, jos sinulla oli yhdessäkin noista suppea tasokurssi!

Ja siksi on aika torveloa luokitella lapsia jo esiteineinä.

Tämä siis kommenttina sinulle JA ap:lle.

Opiskelujen sujumisella on vain osin tekemistä älykkyyden ja lahjakkuuden kanssa. Pitkälti kyse on motivaatiosta ja opiskelutaidoista, ja niitä ei välttämättä ole vielä osalla älykkäitä ja lahjakkaitakaan alakouluiässä.

Hukataan iso osa resurssista, jos suljetaan ovet etenemiseltä liian varhain.

Itse asiassa monista niistä myöhäisheränneistä pojista, joiden yläkoulu sujui lähinnä p-rallia mopoilla päristellen tulee myöhemmin pärjääviä ja menestyviä yrittäjiä ja johtajia. Liian kiltti pänttääminen ja suorittaminen ei välttämättä edistä innovointia ja yrittämisen edellytämää rohkeutta ottaa riskejä.

N53

mun maootselaisessa yhteiskuntamallissa idea olikin se, että myös ylemmältä tasolta voi repsahtaa rohkeasti alemmas eli ruveta teininä vaikka punkrokkariksii tai toisinpäin kun ala-asteella on opittu suomenkieli ja kasvettu omalta tasolta perusosaamiseen, niin sitten voi mennä ylemmälle tasolle. Moni mÄÄhanmuuttaja osaa hyvin enkkua, paljon paremmin kuin 10-oppilaatkin siis lausumisen kannalta ja sanavaraston kannalta, muttei taas suomenkieltä ja kielioppia

AP

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea aloitusta, mutta otsikon kanssa olen samaa mieltä. Kunhan pienluokatkin jaetaan rauhallisiin oppimisvaikeuksisiin ja sitten eri luokat häiriköille ja väkivaltaisille.

Olis kannattanut jaksaa lukea aloitus, minäkin olin otsikon kanssa samaa mieltä, mutta voi jestas tuota luetteloa :D

Olen kuitenkin sitä mieltä, että voisi jo varhaiskasvatuksessakin jakaa lapset tällä tavalla. Esim. ns. hyvin käyttäytyviä ja "helppoja" lapsia voisi olla aikuista kohtaan vaikka 10 yli kolmevuotiasta, sitten olisi ne erityistä tuke tarvitsevat, joita saisi olla maksimissaan esim. 4/aikuinen, riippuen kuinka paljon tukea tarvitsevat.

Näin ne helpot lapset saisivat rauhan kehittyä eteenpäin ja saisivat enemmän huomiota, ilman väkivallan/häiriön uhkaa ja taas enemmän tukea tarvitsevat saisivat enemmän tukea ja työntekijät voisi keskittyä oikeasti heihin, eikä tarvitsisi tuntea riittämättömyydentunteita, kun ne "helpot" jää sitten täysin huomiotta.

Toki tuo pitäisi muotoilla vähän nätimmin ja korrektimmin. Tasapäistäminen tässä asiassa on mielestäni ollut todella toimimatonta.

Vierailija kirjoitti:

Siis häiriköt pistäisit samaan kuin ne joilla vaikeuksia jo? Ne parhaat oppilaat ei niistä mölyapinoista mitenkään kärsi.

Kyllä meillä kärsii. Joudutaan miettimään tarkasti kuinka paljon annetaan lapsen lintsata luvan kanssa, koska eläintarhaa koko päivä on liikaa. Etäopetuksessa huomattiin miten paljon paremmin opiskelu sujuu, kun ei tarvitse välittää häiriköistä ja mölisijöistä.

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Eriytetään sen verran kuin resurssit riittävät. Yksilöllinen opetus ja ohjaus olisi ihanne, mutta se vaatisi lisää erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia ja pienemmät opetusryhmät. Koulun aikuisten määrä kolminkertaistuisi. Onko meillä rahaa maksaa palkka näille aikuisille?

Ei olisi niin paljon tarvetta yksilöllisellä opetukselle ja ohjauksella kun oppilaat olisi jaettu tasonsa mukaan ryhmiin. Tällöin voitaisiin opettaa fiksummille nopeammin ja vaativampia asioita ja tyhmemmille ne ihan perus jutut paremmin huomioiden heidän tasonsa ja kykynsä. Tyhmä kun saisi elämyksiä oppimisesta ja onnistumisesta.

Tasokurssi systeemistä luovuttiin koska lyhyet kurssivalinnat vei automaattisesti amiskoulutukseen. Kaikille haluttiin antaa samat jatkokoulutusmahdollusuudet. Toki osaamista ja tietämystä tämä nykyinen järjestelmä ei pysty tasaamaan yhtään sen enempää.

Edelleen, sama resurssikysymys. Yhden ryhmän tilalla olisi kolme ryhmää: heikot, keskinkertaiset ja hyvät. Kukin ryhmä tarvitsisi omat aikuiset ohjaaman opiskeluja.

Meillä oli 32 oppilasta per luokka. Näissä oli esim matematiikassa koottu suppean ryhmä kolmen luokan oppilaista eli noin 30 suppean ryhmäläistä ,joilla 1 opettaja. Oma ryhmä keskitasolle, jolla 1 opettaja ja 1 ryhmä laajalle, jolla 1 opettajan Kolmesta luokasta muodostettiin kolme ryhmää ,joilla kullakin yksi opettaja. Miten tähän tarvittaisiin enemmän opettajia kuin siinä tapauksessa että eritasoiset oppilaat ovat samassa ryhmässä oman opettajan kanssa?

1. Tutkimysnäyttö ei tue sitä, että lapset oppisivat paremmin tasoryhmissä 2. Lapsetkin tietävät, että joku voi olla hyvä matikassa mutta surkea englannissa tai toisin päin. Jos taas jaettaisiin ainekohtaisesti tasoryhmiin, se tulisi todella kalliiksi ja hankalaksi ja pakottaisi jo alakoulut pyörimään tiukan ainekohtaisen lukujärjestyksen ympärillä. Ryhmät ja opettajat vaihtuisivat eri tunneille ja se aiheuttaisi alakoulussa monenlaisia ongelmmia.

Vierailija kirjoitti:

Miten käytännössä tämä jako toteutettaisiin?

Arvosanojen perusteella. 70-80-luvun yläkoulussa oli kielissä ja matematiikassa tasokurssit.

Nykypäivän peruskoulu opettaa helposti oppivat lähinnä laiskoiksi, kotitehtävät ehtii tehdä jo tunnilla. Samaa asiaa jauhetaan ikuisuuksia ja osa jää opettamatta.

Vierailija kirjoitti:

1. Tutkimysnäyttö ei tue sitä, että lapset oppisivat paremmin tasoryhmissä 2. Lapsetkin tietävät, että joku voi olla hyvä matikassa mutta surkea englannissa tai toisin päin. Jos taas jaettaisiin ainekohtaisesti tasoryhmiin, se tulisi todella kalliiksi ja hankalaksi ja pakottaisi jo alakoulut pyörimään tiukan ainekohtaisen lukujärjestyksen ympärillä. Ryhmät ja opettajat vaihtuisivat eri tunneille ja se aiheuttaisi alakoulussa monenlaisia ongelmmia.

Ykköseen tarkentava kysymys: Eikö edes parhaissa ryhmissä? Luulisi motivaation olevan ihan eri tasolla, kun saa opiskella seurassa, jota kiinnostaa opiskeltava aines.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea aloitusta, mutta otsikon kanssa olen samaa mieltä. Kunhan pienluokatkin jaetaan rauhallisiin oppimisvaikeuksisiin ja sitten eri luokat häiriköille ja väkivaltaisille.

Olis kannattanut jaksaa lukea aloitus, minäkin olin otsikon kanssa samaa mieltä, mutta voi jestas tuota luetteloa :D

Olen kuitenkin sitä mieltä, että voisi jo varhaiskasvatuksessakin jakaa lapset tällä tavalla. Esim. ns. hyvin käyttäytyviä ja "helppoja" lapsia voisi olla aikuista kohtaan vaikka 10 yli kolmevuotiasta, sitten olisi ne erityistä tuke tarvitsevat, joita saisi olla maksimissaan esim. 4/aikuinen, riippuen kuinka paljon tukea tarvitsevat.

Näin ne helpot lapset saisivat rauhan kehittyä eteenpäin ja saisivat enemmän huomiota, ilman väkivallan/häiriön uhkaa ja taas enemmän tukea tarvitsevat saisivat enemmän tukea ja työntekijät voisi keskittyä oikeasti heihin, eikä tarvitsisi tuntea riittämättömyydentunteita, kun ne "helpot" jää sitten täysin huomiotta.

Toki tuo pitäisi muotoilla vähän nätimmin ja korrektimmin. Tasapäistäminen tässä asiassa on mielestäni ollut todella toimimatonta.

Entä rauhallinen lapsi joka tarvitsee tukea? Nopea oppija joka opittuaan alkaa häiriköidä? Kympin oppilas joka kiusaa muulla kuin häiriköimällä tai väkivallalla?

Vierailija kirjoitti:

1. Tutkimysnäyttö ei tue sitä, että lapset oppisivat paremmin tasoryhmissä 2. Lapsetkin tietävät, että joku voi olla hyvä matikassa mutta surkea englannissa tai toisin päin. Jos taas jaettaisiin ainekohtaisesti tasoryhmiin, se tulisi todella kalliiksi ja hankalaksi ja pakottaisi jo alakoulut pyörimään tiukan ainekohtaisen lukujärjestyksen ympärillä. Ryhmät ja opettajat vaihtuisivat eri tunneille ja se aiheuttaisi alakoulussa monenlaisia ongelmmia.

Minun mielestäni tavallisessa ala-kiulussa saadaan vielä aika hyvin pidettyä porukka kärryillä kunhan ei osu kovin montaa erityislasta luokalle tai tosiaan on se toinen opettaja)avustaja käytössä. Ongelmat repeää siellä yläkoulussa.

Lapset ovat yhteiskunnan tulevaisuus kirjoitti:

Ne teidän erityiset lapset? Onko tämä kuin kastijako järjestelmä? Yhteiskunta on vain sellainen kuin on, tai pitäisikö sanoa, että lapset oppivat olemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja se tarkoittaa myös hyväksymistä kaikkien ihmisten kanssa. Mikä tekee sinun älykkäästä lapsesta paremman kuin muut ovat? Opeta enemmän lapselle itsetuntemusta, hyväksymistä, rakkautta. Mihin sillä hyvällä tittelillä pääsee? Ovat yhtä onnettomia tai onnellisia tai siltä väliltä. Opetatko omalle lapsellesi, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia? Ja vain hyvän tittelin ja luokassa pärjäävät menestyvät? Siis viis ihmisarvoista? Pääasia on ilmeisesti aloitteen tekijälle vain hyvä titteli ja raha. On aika surullista, jos näin on? Ja ne sinun mielestä ns. lahjattomat lapset, niin ehkä he ovat hyviä taiteellisissa lahjoissa, mutta ei tämä yhteiskunta arvosta taiteellisuutta. Siis mitä on älykkyys tai viisauden ero? Jotkut vain oppivat ulkoa lukemaan kaiken ja hyvä muisti, mutta ei välttämättä omaa ajattelua? Onko se siis älykkyyttä tai viisautta, että oppii vain toistamaan kaiken kuin apina. Jolle ei ole opetettu omaa ajattelua?

Missä vaiheessa öykkäri oppii ottamaan muut huomioon. Koko peruskoulu riehuen ja hidastaen sekä omaa että muiden opiskelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea aloitusta, mutta otsikon kanssa olen samaa mieltä. Kunhan pienluokatkin jaetaan rauhallisiin oppimisvaikeuksisiin ja sitten eri luokat häiriköille ja väkivaltaisille.

Olis kannattanut jaksaa lukea aloitus, minäkin olin otsikon kanssa samaa mieltä, mutta voi jestas tuota luetteloa :D

Olen kuitenkin sitä mieltä, että voisi jo varhaiskasvatuksessakin jakaa lapset tällä tavalla. Esim. ns. hyvin käyttäytyviä ja "helppoja" lapsia voisi olla aikuista kohtaan vaikka 10 yli kolmevuotiasta, sitten olisi ne erityistä tuke tarvitsevat, joita saisi olla maksimissaan esim. 4/aikuinen, riippuen kuinka paljon tukea tarvitsevat.

Näin ne helpot lapset saisivat rauhan kehittyä eteenpäin ja saisivat enemmän huomiota, ilman väkivallan/häiriön uhkaa ja taas enemmän tukea tarvitsevat saisivat enemmän tukea ja työntekijät voisi keskittyä oikeasti heihin, eikä tarvitsisi tuntea riittämättömyydentunteita, kun ne "helpot" jää sitten täysin huomiotta.

Toki tuo pitäisi muotoilla vähän nätimmin ja korrektimmin. Tasapäistäminen tässä asiassa on mielestäni ollut todella toimimatonta.

Entä rauhallinen lapsi joka tarvitsee tukea? Nopea oppija joka opittuaan alkaa häiriköidä? Kympin oppilas joka kiusaa muulla kuin häiriköimällä tai väkivallalla?

Nopeasti etenevällä luokalla hän joutuu keskittymään opiskeluun eikä aikaa jää muuhun.

Itse olisin huolissani, jos lapseni olisi väkivaltainen häirikkö enkä kyllä tuudittatuisi mihinkään älykäs peitetarinan taakse.

Vierailija kirjoitti:

1. Tutkimysnäyttö ei tue sitä, että lapset oppisivat paremmin tasoryhmissä 2. Lapsetkin tietävät, että joku voi olla hyvä matikassa mutta surkea englannissa tai toisin päin. Jos taas jaettaisiin ainekohtaisesti tasoryhmiin, se tulisi todella kalliiksi ja hankalaksi ja pakottaisi jo alakoulut pyörimään tiukan ainekohtaisen lukujärjestyksen ympärillä. Ryhmät ja opettajat vaihtuisivat eri tunneille ja se aiheuttaisi alakoulussa monenlaisia ongelmmia.

Tätini oli matematiikan lehtori ja työskenteli paljon juuri suppean matematiikan oppilaiden parissa. Hänen mielestään se oli työssä palkitsevinta kun sai jonkun, jonka kokemus koulusta siihen saakka on ollut oma pärjäämättömyys ja typeryys ,oppimaan ja huomaamaan että hänkin voi oppia ja osata. Toki on paljon opettajasta kiinni ,minkä kokemuksen oppilas saa

mun yksi idea olisi se, että koulutetaan jo lapsena ne 8-10 luokan oppilaat KURITTAMAAN häiriköitä ja rankaisemaan näitä ryhmänä, näin yksi pomppija latistettaisiin henkisesti ja fyysisesti ja voisi opettaa heittämään tätä vaikka jollain kumilla päähän ja käskemään olemaan hiljaa

ootteko katsoneet sen full metal jacket leffan muuten?

itsellä oli kerran 2 oppilasta tukiopetuksessa, nyt niitä on pian kai 4 kpl ja tässä ei ole ne häiriköt mukana. Laitoin oppilaille matikkaan lisätehtäviä ja he saivat rauhassa tehdä niitä tukiopetuksessa, toisella ei paljon noussut arvosanat viitosesta ylemmäksi mutta toinen nosti ihan itse kuutosesta ysiin, kun joutui itse ratkomaan tehtäviä eikä joku antanut aina vaan vastauksia

Rahat on loppu tällaisiin ylellisyyksiin.

Hei

Ei toki ketään pidä häiritä ja kaikille pitää olla opiskelu rauha. Ja toki tiedän, että on myös lapsia, jolla ei ole hyvä lapsuus, niin he toki häiritsevät opiskelua. Jokaisella pitäisi olla oikeus opiskella. Mutta en hyväksy tätä kastijakoa? Jotkut lapset jääneet ilman rakkautta, ja hyvää kasvatusta. Siitä ei voi syyttää kouluja, tai yhteiskuntaa tai edes vanhempia. Jotkut lapset pärjäävät myös metelissä. Ajattele, kuinka lapsesta kasvaa viisas ja älykäs ihminen, joka taistelee vaikeuksien ylitse ja silti pärjää koulussa. Eikö ole ihanaa kehua lasta, joka taisteli kaikki myrskyt ym. Niihin kaikkiin asioihin myös tämä yhteiskunta perustuu, tulee takkiin ja välillä onnistumista ja siltä väliltä. Ihmisten haukkumiselta, meteliltä ei voi välttyä koskaan myöskään aikuisena. Se jos suojelee lastaan liikaa elämän ns. "myskyiltä", että muut eivät kuulu tähän elämän ns. "Näytelmään"? Kaikilla tässä elämän näytelmässä jokin rooli, jota ymmärtää vasta myöhemmin. Minä en ole valmis ihminen, ei kukaan myös. 

Lapseni kävivät kyläkoulua (vähän alle 200 oppilasta eli ei mikään pikkuruinen koulu). He osasivat lukea, kirjoittaa ja laskea, joten kaksi ensimmäistä vuosiluokkaa meni eriytettynä pienryhmän tilassa keskenään, tuplat kun olivat. Opettaja totesi, että kyllästyvät muiden kanssa, hän antaa omat tehtävät ja antaa oppia omaan tahtiinsa. Välillä porukassa oli muutama muu, mutta pääosan kahdesta ensimmäisestä kouluvuodesta he olivat keskenään. Kolmantena vuotena luokkia yhdisteltiin ja tehtiin yhteensä 35 oppilaan ryhmä, jossa avustaja opasti osaa oppilaista, opettaja opetti osaa ja taas muutama rauhallinen, motivoitunut ja itsekseen opiskelemaan tottunut teki töitä omatoimisesti. Välillä lapseni opettivat avustajaa esim. prosenttilaskussa.

Ihan kelpoisia ihmisiä lapsistani tuli, mutta jälkikäteen tuntuu väärältä, että he olivat koulussa säilytyksessä. Ei heitä opetettu kuten muita, he tekivät tehtäviä. Läksyjä ei ollut koskaan kotiin asti, koulu oli lähinnä kavereitten tapaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea aloitusta, mutta otsikon kanssa olen samaa mieltä. Kunhan pienluokatkin jaetaan rauhallisiin oppimisvaikeuksisiin ja sitten eri luokat häiriköille ja väkivaltaisille.

Olis kannattanut jaksaa lukea aloitus, minäkin olin otsikon kanssa samaa mieltä, mutta voi jestas tuota luetteloa :D

Olen kuitenkin sitä mieltä, että voisi jo varhaiskasvatuksessakin jakaa lapset tällä tavalla. Esim. ns. hyvin käyttäytyviä ja "helppoja" lapsia voisi olla aikuista kohtaan vaikka 10 yli kolmevuotiasta, sitten olisi ne erityistä tuke tarvitsevat, joita saisi olla maksimissaan esim. 4/aikuinen, riippuen kuinka paljon tukea tarvitsevat.

Näin ne helpot lapset saisivat rauhan kehittyä eteenpäin ja saisivat enemmän huomiota, ilman väkivallan/häiriön uhkaa ja taas enemmän tukea tarvitsevat saisivat enemmän tukea ja työntekijät voisi keskittyä oikeasti heihin, eikä tarvitsisi tuntea riittämättömyydentunteita, kun ne "helpot" jää sitten täysin huomiotta.

Toki tuo pitäisi muotoilla vähän nätimmin ja korrektimmin. Tasapäistäminen tässä asiassa on mielestäni ollut todella toimimatonta.

Entä rauhallinen lapsi joka tarvitsee tukea? Nopea oppija joka opittuaan alkaa häiriköidä? Kympin oppilas joka kiusaa muulla kuin häiriköimällä tai väkivallalla?

Nopeasti etenevällä luokalla hän joutuu keskittymään opiskeluun eikä aikaa jää muuhun.

Itse olisin huolissani, jos lapseni olisi väkivaltainen häirikkö enkä kyllä tuudittatuisi mihinkään älykäs peitetarinan taakse.

Todellisesta älykkyydestä on toki paha mitään sanoa kun taso on mitä on nykyään. Kuitenkin lukuaineiden keskiarvo 9,8 ilman pienintäkään panostusta opiskeluun jotain kertonee.

meillä lahjakkaimmille oppilaille järjestetään krav maga-kursseja niin että nämä häiriköt saavat kuritusta oppilailta itseltään jo välitunnilla ja koulun jälkeen, koulun resursseista on maksetu kurssit pimeenä

Rakkaus on etusija kirjoitti:

Hei

Ei toki ketään pidä häiritä ja kaikille pitää olla opiskelu rauha. Ja toki tiedän, että on myös lapsia, jolla ei ole hyvä lapsuus, niin he toki häiritsevät opiskelua. Jokaisella pitäisi olla oikeus opiskella. Mutta en hyväksy tätä kastijakoa? Jotkut lapset jääneet ilman rakkautta, ja hyvää kasvatusta. Siitä ei voi syyttää kouluja, tai yhteiskuntaa tai edes vanhempia. Jotkut lapset pärjäävät myös metelissä. Ajattele, kuinka lapsesta kasvaa viisas ja älykäs ihminen, joka taistelee vaikeuksien ylitse ja silti pärjää koulussa. Eikö ole ihanaa kehua lasta, joka taisteli kaikki myrskyt ym. Niihin kaikkiin asioihin myös tämä yhteiskunta perustuu, tulee takkiin ja välillä onnistumista ja siltä väliltä. Ihmisten haukkumiselta, meteliltä ei voi välttyä koskaan myöskään aikuisena. Se jos suojelee lastaan liikaa elämän ns. "myskyiltä", että muut eivät kuulu tähän elämän ns. "Näytelmään"? Kaikilla tässä elämän näytelmässä jokin rooli, jota ymmärtää vasta myöhemmin. Minä en ole valmis ihminen, ei kukaan myös. 

Koulussa olot on järjestettävä niin, ettei fiksujen, oppimishaluisten, kilttien ja hiljaisten tarvitse taistella oikeudestaan oppimiseen ja oppimisrauhaan. Enkä tarkoita ,että nuo ominaisuudet välttämättä on samassa lapsessa vaan erilaisilla muuten ongelmattomilla lapsilla pitää olla oikeus hyvään opetukseen ja oppimisrauhaan itsestäänselvyytenä. Ilman että pitää taistella oikeuksistaan erityislasten tarpeiden ja kaikenlaisten häiriköiden ja öykkärien kanssa.