aivovaltimon pullistuma (aivoaneurysma)!

Hei! Lueskelin täällä juttuja ja tuli vastaan sun kommentti. Minä kävin kuvauksessa nimenomaan ennaltaehkäisyn vuoksi koska sukurasite. Oman tiedon mukaan kannattaisi käydä n. 10 v välein kuvauttamassa jos on sukurasitetta. Minulta löytyi pieni n. 2mm kokoinen joka operoitiin 11/2017.

pööö kirjoitti:

Kysyisin tälläistä, että onko kellään ollut magneettikuvausta vain ennaltaehkäisyn vuoksi? Itse kävin ala-asteen 5 tai 6 luokalla kuvauksessa, jossa todettiin ettei ole aneurysmaa tai viitteitä sen syntyyn, isäni aivoverenvuodon takia tätä siis tutkittiin. Nyt olen miettinyt että olisiko aiheellista käydä uudessa tutkimuksessa ihan vain varmuuden vuoksi vai voinko luottaa siihen ettei aneurysmaa ole?

Nykyään kuvauksiin pääsee sukurasitteen vuoksi, kun on täyttänyt 25-vuotta. Meillä aneurysmat kulkee suvussa ja kirurgi sanoi, että oman lapsen kannattaa käydä kuvauksissa vielä senkin jälkeen kymmenen vuoden välein. Itseltäni löydettiin kolme aneurysmaa 04/2018 magneettikuvauksessa. Sen jälkeen sain lähetteen varjoainekuvaukseen, jonka perusteella yksi aneurysma klipsattiin 11/2018 ja toinen hoidettiin Flow Diverter -stentillä viikko sitten. Molemmista olen toipunut hyvin. Olen 39-vuotias ja muuten perusterve.

Äitini kävi kuvauttamassa päänsä 80-luvulla, jolloin häneltä ei vielä löydetty aneurysmia. Nyt viime kevään kuvauksissa niitä löytyikin jo neljä. Eli pullistumat on käsittääkseni aika harvinaisia nuorilla ja suurin osa kehittyy vanhemmalla iällä.

Tämä ketju löytyi, kun googlasin aneurysmaa. Sain lähetteen leikkaukseen 4-6 kk sisällä. Olin niin hämilläni tavatessani neurokirurgin, että jäi monet kysymykset kysymättä. Esim.mitä riskejä leikkaukseen liittyy jne. Googlettamalla ei löydy vastauksia. Varmaankin se on tapauskohtaista ja riippuu siitä, missä kohtaa pullistuma on. Ei tieto riskeistä luultavasti muuttaisi suostumistani leikkaukseen, mutta harmittaa, kun en osannut kysyä tarkemmin.

Tätini kuoli tällaiseen puhkeamaan (tuli huono olo yöllä, lähes heti tajuttomaksi ja kaksi viikkoa pidettiin koomassa kunnes todettiin että on vain koneiden varassa) ja mummollani puhkesi mutta selvisi. Isälläni on pullistuma todettu n 7v sitten, ei leikattu. Hyvin todennäköisesti myös minulla ja sisaruksillani on, koska meillä tämä pullistuma on hyvin geneettistä mallia. En ole uskaltanut mennä pään kuvantamiseen. Olen itse 27v.

En haluaisi että pään aluetta leikataan nimittäin. Mutta pelkään myös että sitten pelkään 24/7 jos päässä on pullistuma. Yritän vain huolehtia terveistä elintavoista.

Vierailija kirjoitti:

Tätini kuoli tällaiseen puhkeamaan (tuli huono olo yöllä, lähes heti tajuttomaksi ja kaksi viikkoa pidettiin koomassa kunnes todettiin että on vain koneiden varassa) ja mummollani puhkesi mutta selvisi. Isälläni on pullistuma todettu n 7v sitten, ei leikattu. Hyvin todennäköisesti myös minulla ja sisaruksillani on, koska meillä tämä pullistuma on hyvin geneettistä mallia. En ole uskaltanut mennä pään kuvantamiseen. Olen itse 27v.

En haluaisi että pään aluetta leikataan nimittäin. Mutta pelkään myös että sitten pelkään 24/7 jos päässä on pullistuma. Yritän vain huolehtia terveistä elintavoista.

Isäni on siis luojan kiitos ollut oireilematta koko ikänsä vaikka pullistuma on aina ollut päässä. Unohdin mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini kuoli tällaiseen puhkeamaan (tuli huono olo yöllä, lähes heti tajuttomaksi ja kaksi viikkoa pidettiin koomassa kunnes todettiin että on vain koneiden varassa) ja mummollani puhkesi mutta selvisi. Isälläni on pullistuma todettu n 7v sitten, ei leikattu. Hyvin todennäköisesti myös minulla ja sisaruksillani on, koska meillä tämä pullistuma on hyvin geneettistä mallia. En ole uskaltanut mennä pään kuvantamiseen. Olen itse 27v.

En haluaisi että pään aluetta leikataan nimittäin. Mutta pelkään myös että sitten pelkään 24/7 jos päässä on pullistuma. Yritän vain huolehtia terveistä elintavoista.

Isäni on siis luojan kiitos ollut oireilematta koko ikänsä vaikka pullistuma on aina ollut päässä. Unohdin mainita.

Pullistumat eivät käsittääkseni aiheuta mitään oireita yleensä ja löytyvätkin sattumalöydöksenä jonkun muun sairauden tutkimuksissa.

Ajattelen, että leikkaus on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin leikkaamattomuus. Jos jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu, mutta kamalinta olisi pelätä päässä olevaa aikapommia ja hallitsematonta verenvuotoa lopun ikää.

Mun potilastiedoissa luki stenttihoidon yhteydessä näin: "Keskustellaan potilaan kanssa suunnitellusta toimenpiteestä, siihen liittyvistä riskeistä ja saavutettavissa olevista hyödyistä. Riskeiksi mainitaan infektio, punktiohemorragia, pseudoaneurysma ja aivoverenkiertohäiriö tarkoittaen aivoverenvuotoa ja/tai infarktia."

Leikkauksessa on käsittääkseni osin samat riskit eli se, että aneurysma puhkeaa leikkauksen aikana ja aiheuttaa aivoverenvuodon tai sitten infarktin.

Heippa! Olen 30 -vuotias perusterve nainen ja minulta löytyi magneetissa 1 aneyrusma alle 3mm . Kävin lisäksi Töölössä pään tt kuvissa ja kirurgi sanoi että vielä tehdään angiografia noin 2 kk päästä.. Jotkut kirurgit siellä olivat sanoneet ettei noin pientä hoideta. Tämä kyseinen jonka tapasin oli sitä mieltä että hoidetaan, sillä minulla on erikoinen perherasite. Siskolle tuli yllättäen SAV, vanhemmilta ei ole löytynyt pullistumia. Kirurgi sanoi että parempi olisi leikata klipsaamalla ei koilaamalla. Mutta nyt olen menossa vasta angiografiaan. Onko joku käynnyt? Jännittää jo pelkästään tuokin toimenpide, leikkaus kauhistuttaa. En kestä ajatusta riskeistä, halvaantumisesta yms... Toki en tiedä voinko elää tietäen pullistuman olemassa olosta.. Riski puhkeamiselle on hyvin pieni, mutta se kasvaa iän myötä ja leikkaus olisi sitten vaikeampi. Pelottaa niin paljon. Löytyykö kohtalon tovereita?

Vierailija kirjoitti:

Heippa! Olen 30 -vuotias perusterve nainen ja minulta löytyi magneetissa 1 aneyrusma alle 3mm . Kävin lisäksi Töölössä pään tt kuvissa ja kirurgi sanoi että vielä tehdään angiografia noin 2 kk päästä.. Jotkut kirurgit siellä olivat sanoneet ettei noin pientä hoideta. Tämä kyseinen jonka tapasin oli sitä mieltä että hoidetaan, sillä minulla on erikoinen perherasite. Siskolle tuli yllättäen SAV, vanhemmilta ei ole löytynyt pullistumia. Kirurgi sanoi että parempi olisi leikata klipsaamalla ei koilaamalla. Mutta nyt olen menossa vasta angiografiaan. Onko joku käynnyt? Jännittää jo pelkästään tuokin toimenpide, leikkaus kauhistuttaa. En kestä ajatusta riskeistä, halvaantumisesta yms... Toki en tiedä voinko elää tietäen pullistuman olemassa olosta.. Riski puhkeamiselle on hyvin pieni, mutta se kasvaa iän myötä ja leikkaus olisi sitten vaikeampi. Pelottaa niin paljon. Löytyykö kohtalon tovereita?

Alle 3mm aneurysmien puhkeaminen on äärimmäisen epätodennäköistä, mutta leikkauspäätös riippuu todennäköisesti aneurysman sijainnista. Jos se sijaitsee hankalassa ja riskialttiissa paikassa, sitä ei luultavasti lähdetä hoitamaan, koska toimenpiteen riskit ovat isommat kuin puhkeamisen. Mutta jos se sijaitsee helpossa ja turvallisessa paikassa, se on varmaan turvallisempaa hoitaa pois päiväjärjestyksestä, Itseltäni löydettiin melein 9mm aneurysma, joka klipsattiin. Pelkäsin kuollakseni jo angiografiaa, mutta se oli lopulta melko rutiininomainen toimenpide. Leikkaukseen mennessä lohdutin itseäni sillä ajatuksella, että jos kuolen leikkaukseen, niin en itse saa tietää sitä koskaan. Kannattaa muistaa, että Suomessa on maailman parhaimmat verisuonikirurgiaan erikoistuneet lääkärit ja koska asut Helsingissä, saat varmasti Suomen parasta hoitoa. Kaikki menee varmasti hyvin ja leikkauksen jälkeen ei tarvitse enää murehtia mahdollisesta aivoverenvuodosta, vaan voi keskittyä ihan tavalliseen elämään taas.

pööö kirjoitti:

Kysyisin tälläistä, että onko kellään ollut magneettikuvausta vain ennaltaehkäisyn vuoksi? Itse kävin ala-asteen 5 tai 6 luokalla kuvauksessa, jossa todettiin ettei ole aneurysmaa tai viitteitä sen syntyyn, isäni aivoverenvuodon takia tätä siis tutkittiin. Nyt olen miettinyt että olisiko aiheellista käydä uudessa tutkimuksessa ihan vain varmuuden vuoksi vai voinko luottaa siihen ettei aneurysmaa ole?

Minulla kuvattiin 17 vuotiaana, ei ollut mitään, mutta nyt 29v löytyi 2,5mm kokoinen ja toinen 0,5mm

Onko kellään tietoa aneurysman kasvuvauhdista, kun kyseessä perinnölliset pullistumat? Meillä äidillä puhkesi yksi ja 2 koilattiin 40-vuotiaana, äidin veli kuoli tasan samanikäisenä pullistuman puhjettua. Mulla pää kuvattu ekan kerran parikymppisenä ja viimeksi 2016. Mitään ei ole vielä löytynyt mutta olen nyt 41 v. eli iässä jossa pullistumilla on meidän suvussa ollut tapana poksahtaa. Mulle on sanottu että kuvauksissa kannattaisi käydä 5-10 vuoden välein mutta löysin tekstin, jossa pullistuma oli kehittynyt vuodessa. Etsin siis mahdollisimman varmaa kuvausrytmiä.

Up. Suonio täällä taas, Kävin kuvauksessa ja nyt löytyi pullistuma 1,5 mm. Vain 3 vuotta edellisestä kuvauksesta!!! Hoidetaankohan näin pieniä? Äidillä tosiaan puhkesi nuorempana kuin minä nyt, ja lisäksi tullut uusia tutkimuksia joiden mukaan aneurysman koko ei olekaan niin ratkaiseva puhkeamisriskin kannalta kuin on luultu. Miten olette pystyneet elämään tiedon kanssa? Itse nyt koko ajan vahtaan että milloin se poksahtaa enkä mitään uskalla tehdä 😞

Suonio kirjoitti:

Up. Suonio täällä taas, Kävin kuvauksessa ja nyt löytyi pullistuma 1,5 mm. Vain 3 vuotta edellisestä kuvauksesta!!! Hoidetaankohan näin pieniä? Äidillä tosiaan puhkesi nuorempana kuin minä nyt, ja lisäksi tullut uusia tutkimuksia joiden mukaan aneurysman koko ei olekaan niin ratkaiseva puhkeamisriskin kannalta kuin on luultu. Miten olette pystyneet elämään tiedon kanssa? Itse nyt koko ajan vahtaan että milloin se poksahtaa enkä mitään uskalla tehdä 😞

Minulta löytyi kaksi kappaletta aivoaneurysmia sattumalta, kun kävin pään magneettikuvauksessa päänsärkyjen vuoksi. Olen aiemmin sairastanut kaksi aivoveritulppaa ja pienen aivoinfarktin. Neurologit eivät löytäneet täysin varmaa syytä, miksi olen saanut veritukoksia.

Kooltaan nuo minulta löytyneet aneurysmat ovat 2,5mm ja 1,5mm. Neurologi jonka luona olin alunperin migreenin vuoksi sanoi, että tämä siirtyy neurokirurgian puolelle ja sieltä ollaan luultavasti yhteydessä tarkkailun osalta.

En ole vielä saanut yhteydenottoa, mutta luin Omakannasta, että lähetteeni on hyväksytty ja pään verisuonten kuvantaminen olisi seuraavan kerran vuoden päästä.

Ahdistaa, kun kukaan ei ole soittanut tai keskustellut tästä kanssani. Ymmärrän kyllä, että terveydenhuolto on kuormittunut enkä ole kiireellisemmästä päästä, mutta haluaisin tietää, ovatko nämä pullistumat vaarallisia ja jos, niin kuinka vaarallisia tapauksessani. Miksi sain pullistumat, vaikka käytän verenpainelääkettä migreenin estoon enkä tupakoi tai juo alkoholia. Miksi pääni kuvannetaan uudelleen vasta vuoden kuluttua? Mitä jos pullistumat suurenevat ja aiheuttavat vuodon? Kuolenko nuorena?

Olen aivan hermorauniona, enkä tunne olevani työkykyinen tällä hetkellä tämän ahdistuksen ja pelon kanssa. Miksi päähäni tulee jatkuvasti kaikenlaisia ongelmia.. Vieläpä tällaisia erilaisia verisuonisairauksia, joilla ei pitäisi olla yhteyttä toisiinsa? En nuku hyvin ja saan kauheita kuolemanpelkokohtauksia. Pelkoa lisää tieto, että isoisäni kuoli aivoverenvuotoon 40-vuotiaana.

N27

Siihen aivopullistumaan kuolee. Arkku kauppaan ja hauta edessä. Pappi tilaukseen.

Olisi kiva kuulla tänne aiemmin kirjoittaneiden kuulumisia!

Tädilläni ehdittiin operoida ennenkuin puhkesi.

Olivat lähdössä teatteriin kun täti alkoi tuntea kovaa huimausta ja tasapainon menetystä.

Onneksi älysivät soittaa ambulanssin heti, ja ehdittiin operoida. Muisti meni väliaikaisesti mutta palautui.

Vanhimman sisareni mies kuoli kun aneurysma puhkesi aivoissa. Sisareni oli lähtenyt töihim aamulla, mies oli menossa iltavuoroon joten jäi kotiin keittiön pöydän ääreen lukemaan sanomalehteä.

Sisareni tuli kotiin, mies kuolleena lattialla pöydän vieressä.

Ruumiinavauksessa todettiin että oli kuollut heti, verenvuoto niin massiivinen. Mies vähän päälle 40.

Itselläni löytyi sattumalta muun kuvantamisen vuoksi päästä kaksi aneurysmaa pari vuotta sitten. Isompi n. 4 mm halkaisijaltaan ja toinen puolet pienempi.

Isompi varjoainekuvattiin nopeasti koska käsittääkseni neurologit saavat vasta silloin vahvistuksen onko pullistuman pinta sileä vai röpelöinen (sileässä puhkeamisriski on huomattavasti pienempi)

Omalla kohdalla se oli kovinkin muhkurainen joten nopealla aikataululla parissa kuukaudessa leikkauspöydälle.

Koilaaminen ei ollut vaihtoehto sijainnin vuoksi joten avoleikkaus ja klipsi valtimohaaraan.

Helvetin kipeä viikon ajan sairaalassa mutta kun kivut loppuivat niin kotiutus oli nopeasti.

Taustatietoina vajaa 40v perusterve nainen jolla on kovia päänsärkyjä ollut alle kouluikäisestä asti.

Neurokirurgin mukaan noilla lapsuuden päänsäryillä ei ole tekemistä asian kanssa koska aneurysmat oireilevat vasta puhjetessaan.

Tässä mennään 65v saakka vuosittaisella kuvaus-seurannalla ja toivotaan että toista ei tarvitse koskaan operoida.

Leikkauksen Riskit olivat tiedossa lääkärin kertomalla ennen operaatiota mutta ajattelin että ne otetaan. (Puhekyky menee tai halvaantuu) pienempi paha kuin jos puhkeaa niin varmuudella sijainnin vuoksi henki lähtee.

Kaikki kiitos ja kunnia hoitajille ja lääkäreille tuon asian tiimoilta mitä tekevät. Koskaan en ole tuntenut olevani yhtä hyvissä käsissä.

Minulta löytyi suuri aneurysma huhtikuu 2020 sattuma löydöksenä, toisen tutkimuksen kuvauksessa. Shokkinahan asia minulle tuli ja aiheutti pelko tilaa. Vaihtoehdot oli vähissä joko leikkaus tai elää epätietoisuudessa kaiket ajat. Myös aneurysman koko oli hyvin kriittinen. Oli tehtävä päätös ja tietysti suostuin leikkaukseen. Leikkauspäivän aamuna laitoin kaiken toivoni tulevaan ja laitoin käteni ristiin, kun esilääkitys tuotiin. Leikkaus oli pitkäketoisnen ja vaativa. Kaikki meni sittenkin hyvin ja olen onnellinen. Olen tervehtynyt hyvin ja elämä sai jatkoa. Näitä tuntemuksia on vaikea kuvailla kenellekkään suoranaisesti ja se on tärkeä huomioida, että jokaiselle tämä kokemus kaikkineen on hyvin yksilöllinen,,,, . Neuvoksi annan..... Ole rohkea,,, itke pelkoa pois,,, kysy lääkäriltä kaikkea mitä haluat asiasta tietää,,,, luo itsellesi toivoa. Nyky lääketiede suomessa on niin huippuluokkaa, ja leikkaavat lääkärit on huippu osaajia.

Minulla todettiin aivoaneurysmat syksyllä. Ovat sen kokoisia, että seuraava kontrolli vasta vuoden päästä. Tänään voimakasta huimausta. Menin aivan paniikkiin, että alkoi oksettamaankin. Asun yksin ja pelottaa mitä jos yhtäkkiä menetän tajuntani eikä kukaan ole auttamassa. Onko huimaus vakava oire? Voiko olla merkki siitä, että aneurysmani olisivat suurentuneet tai kenties vuotamassa?