aivovaltimon pullistuma (aivoaneurysma)!

11.2.2014 Minulla puhkesi aneurysma.Ei oireillu mitenkään tai sitte en pitäny niitä oireina. Taju lähti seisovilta jaloilta normaalia aamurutiineja tehtäessä. Minulla oli onnea sain nopeasti apua kiidätettiin Ouluun 250 km. Jossa mielestäni Suomen parhaat neurologit pelastivat henkeni leikkasivat. Päässäni on titaani klipsaus. Pullistuma oli iso ja suonten haarassa. Reilu kolme viikkoa on muistista pois mikä oli sairaala aika. Leikkaus onnistui hienosti. Jälkitarkastus 3kk päästä tehtiin reisivaltimon kautta. Nyt elelen suht koht normaalia elämää. Toivon kaikille kohtalo tovereille kaikkea hyvää ja jaksamista. 2-3 vuoden päästä on tarkastus käynti oys:ssa.

löytyykö lisää kokemuksia?

Vielä kokemuksia?

Minkä ikäisiä ihmisiä te olette joilta on aneurysma löytynyt? Onko lähisuvussa muilla?

Minuakin kiinnostaa, äidiltäni leikattu!

Äidilläni on todettu viime keväänä. Hankalassa paikassa, joten asialle ei tehdä mitään.
Hän on yli 70-vuotias ja oli ensin ihan varma että kuolee siihen hetkellä minä hyvänsä, mutta nyt onneksi vähän rauhoittunut.

Helmikuussa 2015 löytyi aivoistani MRI:ssä sivulöydöksenä vuotamaton 2-3 mm kokoinen aneurysma, joka ei ole aiheuttanut minkäänlaisia oireita. MRI otettiin pitkään jatkuneen huimauksen vuoksi - huimaus taas diagnosoitiin hyvänlaatuiseksi asentohuimaukseksi.

Lääkäri soitti minulle ja ilmoitti asiasta, kertoi aneurysman olevan hengenvaarallinen puhjetessaan. Järkytyin, totta kai. Maaliskuun loppupuolella pääsin neurokirurgin vastaanotolle, jossa sain lisätietoa tilanteestani. Kävimme läpi mahdollisia eri hoitomuotoja ja sovimme, että minut lähetetään tarkempiin varjoainetutkimuksiin. Odotin kutsua koko kevään ja kesän ja nyt elokuun alussa lopulta pääsin tähän tutkimukseen. Sain parin päivän kuluttua kolmen röntgenlääkärin mielipiteen: suositellaan konservatiivista hoitoa (seurataan tilannetta?). Itkin koko seuraavan yön, koska olin kuvitellut, että pullistumani voidaan hoitaa. Lisäksi huomasin, että vasta nyt aloin käsitellä tätä asiaa. Seuraavaksi pääsen syyskuun lopussa neurokirurgin vastaanotolle kuulemaan hänen arvionsa.

Ymmärrän kyllä, ettei jotain toimenpidettä kannata tehdä, jos siinä on suurempi riski vaurioittaa minua, kuin jos vaivaa vaan tarkkaillaan. Silti tietoisuus siitä, että päässäni on ns. tikittävä pommi, lisää henkistä tuskaa. Pitäisi unohtaa tämä ja yrittää elää normaalia elämää. En tiedä, vaikeaa on. Ehkä neurokirurgin kanssa keskustelu auttaa aikanaan. Aikaa tähän tuntuu kuluvan.

No, eihän kukaan tiedä muutenkaan, onko päiviä jäljellä paljon vai vähän. Ehkä tähänkin tottuu.

Jokainen tällä palstalla niin hakeutuksa lääkärin vastaanotolle, jolla suvussa aneyrysmia, olette oikeutettu sukurasituksen vuoksi tutkimuksiin. Itse olen menossa perinnöllisyyspolille kohta puolin. Toisen vanhemman perheessä paha sukurasite (aneyrysmiä) .

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:52"]Helmikuussa 2015 löytyi aivoistani MRI:ssä sivulöydöksenä vuotamaton 2-3 mm kokoinen aneurysma, joka ei ole aiheuttanut minkäänlaisia oireita. MRI otettiin pitkään jatkuneen huimauksen vuoksi - huimaus taas diagnosoitiin hyvänlaatuiseksi asentohuimaukseksi.

Lääkäri soitti minulle ja ilmoitti asiasta, kertoi aneurysman olevan hengenvaarallinen puhjetessaan. Järkytyin, totta kai. Maaliskuun loppupuolella pääsin neurokirurgin vastaanotolle, jossa sain lisätietoa tilanteestani. Kävimme läpi mahdollisia eri hoitomuotoja ja sovimme, että minut lähetetään tarkempiin varjoainetutkimuksiin. Odotin kutsua koko kevään ja kesän ja nyt elokuun alussa lopulta pääsin tähän tutkimukseen. Sain parin päivän kuluttua kolmen röntgenlääkärin mielipiteen: suositellaan konservatiivista hoitoa (seurataan tilannetta?). Itkin koko seuraavan yön, koska olin kuvitellut, että pullistumani voidaan hoitaa. Lisäksi huomasin, että vasta nyt aloin käsitellä tätä asiaa. Seuraavaksi pääsen syyskuun lopussa neurokirurgin vastaanotolle kuulemaan hänen arvionsa.

Ymmärrän kyllä, ettei jotain toimenpidettä kannata tehdä, jos siinä on suurempi riski vaurioittaa minua, kuin jos vaivaa vaan tarkkaillaan. Silti tietoisuus siitä, että päässäni on ns. tikittävä pommi, lisää henkistä tuskaa. Pitäisi unohtaa tämä ja yrittää elää normaalia elämää. En tiedä, vaikeaa on. Ehkä neurokirurgin kanssa keskustelu auttaa aikanaan. Aikaa tähän tuntuu kuluvan.

No, eihän kukaan tiedä muutenkaan, onko päiviä jäljellä paljon vai vähän. Ehkä tähänkin tottuu.
[/quote] Ymmärrän. Pyydä useampia kontrolleja. Tosi ikävä tilanne.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 12:52"]kysyn seuraavaa: jos on vanhemmalla  aneyrysma aortassa, ja hänen sisaruksella aneurysma kaulavaltimossa(joka puhkesi ja hän kuoli), tarkoittaakoo se jo sukuvikaa?  pitäisikö minun tällä perusteella epäillä sukurasitetta ja saada tutkimuksia itsellenikin?
[/quote] Olet oikeutettu tutkimuksiin. Varaa lääkärin aika asian puolesta.

up

2

Mulla löyty sattuma löydöksenä MRI kuvissa kesäkuussa 2 pullistimumaa, toinrn hankalassa paikassa ilmeisesti. Kovan migreenin seurauksena kuviin pääsin. Mutta löydöksethän eivät oireile. Samalla löydettiin muutakin..

Mutta, nyt parin viikon päästä käynti neurokirurgille. Ikää on 23 vuotta eikä sukurasitetta tiedettävästi ole. Nuorena se hyvä puoli että vaikka puhkeisi selviytyminen olisi varvempaa kuin vanhempana.

Ei oikein osaa itse käsittää tilannetta että onko vakavaa vai ei kun on itse hoitoalalla. Leikkaus ajatuksena pelottaa, muuten tunteet pysyy aika normaalina. Ajattelen että elämä on..

Minkä ikäisenä noihin tutkumuksiin pitäisi hakeutua? Aneurysma puhjennut isälläni sekä hänen äidillään että veljellään. Perus tk-lääkärin kautta vai jonnekin muualle?

tta

Läheisellä oli. Joutui toisen käden sormien "tikkuilun" perusteella neurologiselle osastolle kuvauksiin ja tuloksena löytyi aneurysma (jonka ei kuitenkaan kai pitäisi aiheuttaa oireita?).

Tutkimuksissa verisuoniin syötettiin varjoainetta ja sitten nivusesta vietiin läpi kamera, jolla tutkittiin tarkemmin. Sen seurauksena päätettiin koilata, joka tarkoittaa sitä, että samaisesta nivusesta ujutettiin aneyrysmaan sykkyrälle metri platinalankaa. Tämä hidastaa veren virtausta aneyrysman kohdalla ja estää sitä suurenemasta. Aneyrysman "kaulaan" laitettiin stentti, eli sellainen metalliverkko, jonka läpi veri virtaa, tavallaan siis "ohitustie" aneyrysman ohi. Kyllä lääketiede on käsittämätöntä, kaikki tapahtui siis tosiaan nivusen kautta! Toimenpide tehtiin nukutuksessa (kuten tutkimus ja kontrollit) ja se onnistui hyvin, vaikka aneurysma oli ilmeisesti aika hankalassa paikassa.

Jonkin ajan kuluttua oli kontrolli ja kahden vuoden päästä uudestaan. Tapauksesta on kaksi tai kolme vuotta ja läheiseni voi hyvin, ei mitään oireita. Tutkimus, toimenpide ja varsinkin ensimmäinen kontrolli aiheuttivat jonkin verran päänsärkyä, joka oli välillä migreenimäistä. Ja verenohennuslääkettä läheiseni joutuu syömään loppuelämänsä ajan.

Kiitos kun vastasit! Ja hienoa kuulla, että läheisesi voi hyvin. Kaikkeen nuo lääkärit pystyvätkin. :)

-Ap

Aivoaneurysmani leikattiin kaksi vuotta sitten Töölön sairaalassa. Pullistuma löytyi optikolla näöntarkastuksessa, koska en nähnyt vasemmalla silmälläni juuri mitään. Menin silmälääkärille. Hän lähetti minut Silmäklinikalle tutkittavaksi. Silmäklinikan lääkäri pelotteli minua ponnistuksen (mm. aivastus) aiheuttamalla puhkeamisriskillä, joten olin kauhuissani parin kuukauden ajan.  

Tavattuani miellyttävän ja asiantuntevan neurokirurgin Töölön sairaalassa rauhoituin. Hän kertoi, että aneurysmani oli hyvin pieni ja puhekeamisriski oli erittäin epätodennäköinen, koska en tupakoinut tai käyttänyt alkoholia.

Minut leikattiin vasta neljä kuukautta myöhemmin, koska paikalle piti saada kaksi erittäin hyvää lääkäriä. Operaatio oli hankala, koska aneurysma oli silmän takana. Minut nukutettiin, ohimoluustani porattiin pala ja silmäni takana oleva aneurysma klipsattiin umpeen. Leikkauksen jälkeen laitettiin metallipaikka ohimolle leikkausaluetta suojaamaan. Hiuksiani ajettiin pois ennen leikkausta (nukutuksessa) hyvin vähän.

Annoin ylen heräämössä, pääni turposi leikkauksesta pahasti, mutta voin melko hyvin kahden kuukauden toipumisaikana. Sairausloma on yleensä kuukauden, mutta sairastamani syövän vuoksi toipumiseni kesti kauemmin. Joillain on ongelmia tasapainon kanssa operaation jälkeen. Minulla ei ollut.

Toivottavasti läheisesi leikkaus sujuu hyvin ja hän toipuu ongelmitta. Mikäli läheisesi tupakoi, niin suosittelen lopettamista välittömästi. Tupakointi on suurin riski puhkeamiselle.

Kiitos vastauksestasi! Ja hienoa kuulla, että sinunkin leikkauksesi sujui hyvin. Läheiseni ei tupakoi, joten se ei onneksi ole ongelma.

Hyvää jatkoa sinulle! :)

-Ap

Minulla todettiin kaksi aivoaneyrusmaa. Pian menen varjokuvaukseen. Kieltämättä ajatukset meni ihan sekaisin. Kohdallani ne ovat kuulemma hankalassa paikassa mutta todellakin niitä voidaan lähestyä nenän tai korvan kautta, kallon läpi tai suonen sisäisesti nivusista. Kaikki tapahtuu tietenkin nukutuksessa. Kiitos kaikille tänne kirjoittaneille. Kukaan ei ilmeisesti ole neurologi tahi aivokirurgi joten ihan kaikkea ei ehkä tarvitse uskoa. Jokainen tapaus on oma tapaus. Pelottaa jos menee jokin tärkeä aisti tai kyky mutta tätähän elämä on. Jos jään tomaatiksi niin toivottavasti omaiset osaa vaatia letkujen irroittamista. EDn tahdo jäädä taakaksi.