aivovaltimon pullistuma (aivoaneurysma)!

Minkä kokoinen aneurysma äidilläsi on?

Minulta leikattiin aivoanerysma maaliskuun 21päivä 2016. Tehtiin koilaamalla, kaikki meni hyvin ja tunnen olevani jo nyt kunnossa vaikka operaatiosta ei ole kuin vajaa neljä vuorokautta.. Operaatio tehtiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

Äidillä oli,oireina päänsärkyä,epileptisiä kohtauksia. Tokan kohtauksen jälkeen vasta tutkittiin kunnolla ja isohko pullistuma löytyi. Mutta leikkaus ajan sai vasta 3kk päähän ja pullistuma repesi 2 viikkoa ennen leikkausta johon äitini menehtyi lähes välittömästi.

Hei exco

Olisin kiinnostunut että tuliko sinulle jotain kieltoja tuon operaation jälkeen. Ja kuinka paljon tuollaisesta tulee sairaslomaa? Itse olen menossa samaan operaation kolmen viikon päästä. Otan kaikki tiedot toimenpiteestä ja jälkihoidosta sekä tuliko jälkitarkastuskäyntiä.

Voimia teille kaikille! Itse pelkään aneyrusmaa ja aivokasvainta enemmän kuin mitään! Kaksi läheistä kuollut aivokasvaimeen jo nuorena ja yksi tuttu leikattiin jo lapsena aivoaneyrusman takia, hänelle tosin kävi leikkauksessa erittäin hyvin ja on täysin terve ja hyvinvoiva nykyään. Mitään muuta en pelkää niin paljoa kuin että aivojani pitäisi jotenkin operoida, jotenkin se vaan ahdistaa niin paljon.

Kiitos voimia tässä tarvitaan. Pelkoni kasvaa mitä lähemmäksi aika tulee. Vaikka kuinka yrittää ajatella että on niin monelle operaatio tehty ja osaavat lääkärit käytössä. Mutta omalle mielelle ei voi mitään.

Eikös synnytykset nosta tuon riskiä`

Isäni menehtyi lukinkalvonalaiseen verenvuotoon samaten kuin isoäitini. Johtuen tästä sukurasitteesta, kävin eilen pään MRI  ja MRA kuvauksissa.  Olin harkinnut sitä itsekseni jo hetken aikaa, ja terveyskeskukseen mentyäni lääkärin juttusille olisin toivonut keskustelua hänen kanssaan siitä, mitkä ovat plussat ja miinukset kuvausta ajatellen. Itseäni ahdistaa se jos aneurysma löytyy, mutta sitä ei voida leikata. Kyseinen terveyskeskuslääkäri ei kuitenkaan ollut halukas keskustelemaan asiasta, vaan antoi lähetteen suorilta. Nyt siis odottelen tuloksia, mutta en tiedä oliko päätös mennä kuviin oikea vai ei. Toivottavasti "tiedosta kiitollisen" leikkaus meni hyvin! tsemppiä kaikille tätä sukurasitetta raahaaville.

Minulle tuli synnytyksessä aivoverenvuoto, joka oli kuulemma tyypillinen korkean verenpaineen ja ponnistuksen aiheuttama aivoverenvuoto. Synnytyksen yhteydessä ne ovat kuulemma harvinaisia. Isossa sairaalassa ei ollut kahteenkymmeneen vuoteen tapahtunut vastaavaa. Sen takia eivät synnytyssalissa ja osastolla osanneet hoitaa vaan pitivät oikuttelijana kun oikea puoli halvaantui. Pääsin viimein lapsen synnytettyäni ensiapuun jonottamaan kaiken kansan joukkoon. Tuntien jonotuksen jälkeen kuvaukseen, jossa vuoto todettiin. Vuoto oli aivoissa sellaisessa kohdassa että ei olisi voitu leikata. Olin neurologisella osastolla muutaman päivän tarkkailussa että tyrehtyykö vuoto. Pääsin synnytysosastolle parksi viikoksi ja sain kuntoutusta siellä ja vielä puoli vuotta kotoa käsin kävin fysioterapiassa. Lapsi syntyi pihdeillä ja voi koko ajan hyvin. Itse toivuin lähes täydellisesti sekä synnytyksestä että aivoverenvuodosta.

Nostan tämän vanhan ketjun koska aihe ajankohtainen. Odotan omia magneettikuvauksen tuloksia. Lähisukua menehtynyt lukinkalvon alaiseen vuotoon. Rupesin miettimään että näkyykö ne suonet edes siinä magneettikuvauksessa?! Olisiko pitänyt olla se varjoainekuvaus?

Toivoisin että tänne ilmoittautuisi niitä joille ennaltaehkäiseviä operaatioita kuten klipsausta tehty....

Hei kuplapäät

Itseltäni operoitiin aivoaneurysma kesäkuussa. MRI tehtiin tutkimusvaiheessa ja kuvauksen aikana se muutettiin tehosteaineiseksi radiologin käskystä. Todennäköisesti radiologi on siis kuviasi katsonut ja todennut ettei tehosteainetta (siis varjoainetta) tarvita. Kyllä asiantuntijat löytävät haluamansa ja osaavat kuvauksia pyytää oikealla tavalla. :) Itselleni tehtiin myöhemmin sitten vielä varjoaineellinen CT, josta saatiin tehtyä kolmiulotteinen näkyvyys aivojen verisuonista. Tämä siis päätöksen tueksi leikkausta varten.

Repeytymätön aivoaneurysmani koilattiin Oulun yliopistollisessa sairalaassa pari viikkoa sitten. Kyseessä oli sattumalöydös, pää kuvattiin kovan päänsäryn ja yhtäkkisen korkean verenpaineen takia. Oireeni eivät lääkäreiden mukaan liittyneet tosiaan tuohon aneurysmaan. 

Kaikki sujui erinomaisen hyvin, eikä minkäänlaisia neurologisia oireita ollut operaation jälkeen, eikä siis myöskään aikaisemmin.  Olen todella kiitollinen elämästäni taitaville lääkäreille ja hoitajille. 

Multa löydettiin aivoaneurysma reilu vuosi sitten ihan sattumalta.

Kyseessä pienehkö ja puhkeamaton.

Mut leikattiin 8.12 töölössä ja pääsin kotiin 11.12.

Operaatio tehtiin siis leikkaamalla ja klipsattiin.

Ikää 31 vuotta. Kaikki mennyt hyvin, eikä ole ollut mitään oireita, ei ennen eikä jälkeen leikkauksen.

Isäni kuuluu puhkeamisesta selviytyjiin. Hänellä puhkesi hiihtolenkillä, oli vielä yksin eikä taju mennyt. Alkoi vain ennenkokemattoman kovana päänsärkynä. Meni kotiin ja kun ei mitkään särkylääkkeet tehonneet meni terveyskeskukseen mistä kiidätettiin lanssilla Jyväskylään ja sieltä Kuopioon sairaalaan. Oli jonkun päivän sairaalassa tutkimuksissa mm. varjoaine kuvattiin.

Pääsi lopulta kotiin ja selvisi jälkiseuraamuksitta.

Minulla oli aivoaneurysma. (Ikä silloin 65v.) Se puhkesi v. 2015 eikä ollut tiedossa ennen. Ne 2 suljettiin suonensisäisesti ja olen ollut kunnossa sen jälkeen. Suomessa on kiitettävä terveydenhuolto.

Olen 23-vuotias nainen. Kokemuksia täälläkin. Iso pullistuma, n. 1,3cm päässä. Löydettiin sattumalta kesällä 2017 pään magneettikuvassa. Syksyllä angiografia, punktio reiteen ja sitten kuvattiin. Olin hereillä tämän operaation ajan.

Joulukuussa operaatio, aamulla kamppeet kasaan ja Töölön sairaalaan. Sairaalassa rauhoittavat naamaan ja sängylle makaamaan, virtsakatetria väänsivät siinä kolmen hoitajan voimin, tämän mielsin sedatiivisessa tilassani huvittavaksi.

Tämän jälkeen minut kärrättiin operaatiohuoneeseen, missä iskettiin tippa käteen. Nukutus tapahtui tätä kautta, nopeasti ja erittäin huomaamattomasti. Toimenpiteessä tehtiin punktio reiteen ja matkustettiin stentin kanssa aivovaltimoon, jossa stentti pääsi paikalleen.

Heräsin teholta, punktiokohta todella kipea ja taisi vuotaa vertakin ihon alle, olo varsin tukala. Näistä pienet harmistukset poislukien, kokemus oli oikeastaan aika helppo. Henkisesti olo oli aika lyöty, tätä aneurysmateemaa ja repeämismahdollisuuksia oli tultu pohdittua koko aiempi syksy, ja yht'äkkiä fiilis oli jotenkin "takki tyhjä".

Verenohennuslääkkeistä sen verran, että olin itse huolissani, että pitääkö nyt syödä lopun elämää jotain marevaneja, jotka vaativat tarkkailua ruokavalioon ja muuhun. Minulle määrättiin prasugreelia, joka on ollut hyvä, nappi naamaan päivittäin samaan aikaan ja se siitä. Mustelmia toki tulee aiempaa helpommin. Olen ymmärtänyt, että lääke on mahdollista lopettaa, kun stentti on mukautunut suoneen, eikä enää keräisi veren plateletteja itseensä, tukkien suonta.

Kontrollikuvaus tulevana kesänä, silloin nähdään, onko tuo pikku pirulainen pienentinyt toivotulla tavalla.

Tsemppiä kaikille diagnoosin saaneille, ja heidän läheisilleen. On nimittäin suoraan sanottuna vittumainen löydös, mutta kaikesta selviää. Helpointa on luottaa sairaalahenkilökuntaan ja jättää leikkauksista, nukutuksista ja muista huoliminen heille.

En ole lukenut koko keskustelua läpi, joten en tiedä, onko joku jo todennutkin tämän, mutta Laura Branigan käsittääkseni kuoli tuollaiseen "aneurysmaan".

Kysyisin tälläistä, että onko kellään ollut magneettikuvausta vain ennaltaehkäisyn vuoksi? Itse kävin ala-asteen 5 tai 6 luokalla kuvauksessa, jossa todettiin ettei ole aneurysmaa tai viitteitä sen syntyyn, isäni aivoverenvuodon takia tätä siis tutkittiin. Nyt olen miettinyt että olisiko aiheellista käydä uudessa tutkimuksessa ihan vain varmuuden vuoksi vai voinko luottaa siihen ettei aneurysmaa ole?

Minä kävin magneettikuvassa ns. seulonnassa. Tämä sen vuoksi, koska äitini on menehtynyt aivoverenvuotoon ja kahdella sisaruksellani on leikattu aneurysma. Minultakin löytyi pieni pullistuma. Sille ei tehdä mitään. Kontrollikuvaus parin vuoden päästä. Verenpaineita pitää seurata. Neurokirurgi sanoi, että tupakointi ja naissukupuoli lisäävät riskiä puhkeamiseen. Onneksi en ole yli 10 vuoteen polttanutkaan. Kyllähän tieto pullistumasta oli jollakin tasolla järkytys, vaikka ei mitään vaaraa olekaan.