Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten keskiverron näköinen jaksaisi motivoitua pitämään huolta ulkonäöstään?
15.10.2020 |
Olen parhaimmillani keskivertotasoa ja huonoimmillani ruma/erikoisen näköinen. Miten kaltaiseni voisi motivoitua puunaamaan ulkonäköään sitä ajatellen, että liikkuu julkisilla paikoilla? Kun siis mulle puunaamisesta paras lopputulos on se, että olen huomaamaton tavis (=meikkaan vikojani piiloon ja valitsen vaatteet, jotka peittävät ongelmakohtani).
Mielestäni hiustenpesu ja meikkaaminen sekä vaatteiden miettiminen ovat ärsyttävää pakkopullaa. Haluan olla raikas ja käyn joka päivä suihkussa ja pesen hampaani 2x/pvä, mutta muuten ei kiinnostaisi pynttäytyä lainkaan esteettisessä mielessä, kun ei minusta kuitenkaan saa mitään kaunotarta.
Miten te muut jaksatte miettiä vaatteiden ostoa, meikkaamista ym. vai oletteko niin luonnonkauniita, että ette edes mieti niitä, vaan vedätte kaapista ensin löytyvät vaatteet päällenne ja suditte vähän jotain kasvoillenne ja näytätte loistavilta kaunottarilta? Missä välissä ehdotte shoppailla vaatteita/kenkiä ja kuinka usein niitä ostatte?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lähinnä niin, että ainoa motivaattori on vieraiden ihmisten nuiva kohtelu. Eli jos joku katsoo minua vähän pidempään jossain kadulla vaikkapa, niin tajuan, että oops, nyt pitää vähän muuttaa tyyliä ja skarpata.
Jos joku vaikka katsoo kenkiäni, niin tajuan, että ne ovat jotenkin oudon näköiset ja pakon sanelemana ostan uudet, siistimmän ja neutraalimman näköiset jne. Jos joku katsoo hiuksiani hieman pidempään, niin siinä vaiheessa varaan kampaamoajan. Mutta olisi kivaa ennakoida sitä tilannetta siten, että kukaan ei koskaan ehtisi katsoa inhottavalla tavalla.
Olet ihan liian ulkoaohjautuva. Ihmiset saattaa katsoa pahan oloisesti ihan ilkeyttään tai ajattelemattomuuttaan joskus. ei se ole välttämättä merkki, että vermeissä olisi jotain vikaa.
Tuo on totta. En tee oikeastaan mitään ulkonäköön liittyvää muuten kuin ympäristön "pakottamana". Siksi välillä tilaan netistä itselleni uusia vaatteita (vanhat ovat menneet rikki tai todella nuhjaisiksi).
Miten voisin muuttaa tuota ulkoaohjautuvuuttani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin sitä jaksaa pitää huolta kun itseäänhän sitä joutuu koko elämänsä katsomaan. Enkä ole pahoillani vaikka kadulla tuntemattomat miehet tervehtisikin ja mummot pysähtyisi juttelemaan.
Miten sinun ulkonäkö vaikuttaa siihen, että tulet hyväksytyksi? Mitä tämä edes tarkoittaa? Instabeibenä? Tinder-kuvissa? Työpaikalla? Treffeillä? Parisuhteessa? Ystävien kesken? Perheen kanssa? Kaupan kassalla?
Itse olen todella ruma ja meikki ei kaunista kasvojani. Pukeudun tanttamaisesti. Olen 40. En ole koskaan kokenut, että minua ei hyväksytä. Instabeibeksi minusta ei ole, mutta kaikki muut edellä mainitut onnistuvat pliisullakin naamalla. Mikä ehkä tuo plussaa miesten suhteen on pitkät melko helpot hiukset ja ok rintavarustus sekä reipas luonne. Muualla noilla ei ole mitään merkitystä, tai no luonne auttaa.
Jos haluan hieman siistimpää ulkoasua, niin föönaan hiukset kunnolla, laitan ihoa tasoittavaa ja kiiltoa kontrolloivaa primeria tms., vähän ripsaria ja kulmia, sekä istuvat vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lopettanut laittautumisen kokonaan ja tukan leikkasin juuri itse. Turhaa vaivaa yrittää mitään kun kaunista ei kuitenkaan tule.
Olet siis aika samoilla linjoilla kuin minäkin. Sitä olen joskus miettinyt, että miten vaikkapa eteläeurooppalaiset, hieman naisellisemmat naiset motivoituvat pukeutumaan vähän nätimmin ja laittamaan kasvojaan? Onko siellä niin, että miehet tai muut naiset sitten sanovat jotain kivaa, jos nainen on tyylikäs -> motivoi kaunistautumaan?
Asuin pitkään etelässä ja olen nyt palannut Suomeen. Huomaan, että minuun on tarttunut sikäläinen tyyli esiintyä julkisesti naisellisena. Ennen olin tyypillinen suomalainen androgyyni, joka käytti aina rentoja vapaa-ajan asuja. Mukavuus ja käytännöllisuys ohjasivat täysin pukeutumistani.
En edelleenkään juuri meikkaa. Siitä ei tullut tapaa, sillä etelässä on suurwn osan vuotta niin kuuma, että meikit tuhriutuisivat nopeasti kasvoilla. Siellä monet käyvät meikattavana kauneussalongissa, kun tämmöisiä astu-sisään paikkoja on kaupungissa paljon.
Mutta asiaan. Aapeelle sanon, että rupea rakastamaan itseäsi! Sitten olet motivoitunut pitämään huolta itsestäsi ja haluat tehdä itsellesi hyvää. Meikkaaminen ei ole välttämätöntä, eikä hiusten kanssa säätäminen. Löydät kyllä itsellesi sopivan tavan ja määrän "puunata" ulkonäköäsi. Itsestään huolehtiminen ei saa olla rasittavaa; kohtele rakasta ihmistä lempeästi. 🙂
Joskus näkee tekoripsi- rakennekynsi (yli-ikäisiä) pissiksiä jotka kiroilee, tupakoi ja syljeskelee niin sori, en näy kauniina. Kauneus on hyvää käytöstä. Toki tunteitakin pitää käsitellä, mutta eri tavalla.
Yksittäisten vinkkien sijaan, terve reipas normaalipainoinen olemus. Se miten kannat itsesi. Kävelytyyli, laahustatko vai menetkö reippaasti. Hyvä ryhti. Kokonaisuus ratkaisee. Pintamuodin sijaan klassisia kestäviä perusvaatteita, piristystä asusteilla. Säänkestävät ulkoilukamppeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta on täysin mennyt hermo ulkonäkökeskeisyyteen. Aina pitää näyttää hyvältä ja joltakin muulta kuin itse on. Ei jaksa eikä kiinnosta! Käyn suihkussa päivittäin, harjaan hiukset aamuin illoin, pesen hampaat kaksi kertaa päivässä, huolehdin, että on puhtaat ja ehjät vaatteet ja se on siinä! Mitään muuta en tee. Ei v... kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Jos jonkun muun elämään kuuluu minun vaatteista murehtiminen tai niille nauraminen, niin siitä vaan! Minulla on tärkeämpiäkin asioita miettittävä ja tehtävänä. Maailma on muutakin kuin ulkonäköä, jotain meissä ihmisissä on sisälläkin, voi siihenkin keskittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lähinnä niin, että ainoa motivaattori on vieraiden ihmisten nuiva kohtelu. Eli jos joku katsoo minua vähän pidempään jossain kadulla vaikkapa, niin tajuan, että oops, nyt pitää vähän muuttaa tyyliä ja skarpata.
Jos joku vaikka katsoo kenkiäni, niin tajuan, että ne ovat jotenkin oudon näköiset ja pakon sanelemana ostan uudet, siistimmän ja neutraalimman näköiset jne. Jos joku katsoo hiuksiani hieman pidempään, niin siinä vaiheessa varaan kampaamoajan. Mutta olisi kivaa ennakoida sitä tilannetta siten, että kukaan ei koskaan ehtisi katsoa inhottavalla tavalla.
Olet ihan liian ulkoaohjautuva. Ihmiset saattaa katsoa pahan oloisesti ihan ilkeyttään tai ajattelemattomuuttaan joskus. ei se ole välttämättä merkki, että vermeissä olisi jotain vikaa.
Tuo on totta. En tee oikeastaan mitään ulkonäköön liittyvää muuten kuin ympäristön "pakottamana". Siksi välillä tilaan netistä itselleni uusia vaatteita (vanhat ovat menneet rikki tai todella nuhjaisiksi).
Miten voisin muuttaa tuota ulkoaohjautuvuuttani?
Se että pälyilee epävarmana (tai kontrollinhaluisena kuten narsistit) muita, antaa epävakaan ja luotaantyöntävän kuvan. Terveellä ihmisellä on omia menoja, eikä tarvi hakea kenenkään kiinnostusta.
Mieti mihin menet, esim uuteen harrastukseen. Ja sitten vain kävelet sinne sen näköisenä että tiedät mihin olet menossa. Keksi itsellesi päämäärä vaikka joka päivä. Kyse on terveestä itseluottamuksesta. Lue vaikka kirjoja, keksi jotain mietittävää itsesi ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monivuotisesta tanssiharrastuksesta minuun on tarttunut uljas ryhti.
Se tuntuu riittävän aika pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteiden osalta: tee arkiset valinnat mahdollisimman helpoiksi itsellesi, esimerkiksi kapselivaatekaapin avulla. Hanki perusvaatteita, joista on tosi yksinkertaista tehdä asuja ja käytä niitä. Se ei tarkoita tylsää ja harmaata: esimerkkinä parit farkut eri värissä, niihin molempiin väreihin sopivia paitoja ( jos pitkähihaisia niin ei välttämättä tarvitse edes neuletta päälle!) ja muutama neule, jotka nekin sopivat molempiin ja lähes kaikkiin paitoihin. Etsi apua vaikka google-haulla. Käytä ihan rohkeasti niitä samoja asuja usein. Kukaan ei huomaa, vaikka sinulla olisi aina samat vaatteet tai jos huomaakin, niin mitä sitten. Vältä vaatteita, joista joudut jo kaupassa miettimään, että minkähän kanssa tätä käyttäisi. Se tulee olemaan arjessakin ongelma.
Kun taas oleiluun ja esim. kaupassa käyntiin käy ne kulahtaneimmat pieruverkkarit ihan hyvin, siitä älä stressaa. Sitten kun hajoaa, niin käy läpi, olisiko jotkut muut puhkikulutettavat housut tarjolla vai pitääkö ostaa uudet.
Itse meikkaan aina töihin, mutta muihin menoihin vaihtelevasti. Tällä hetkellä (koronan aikaan) hyvin harvoin, koska olen vain nähnyt kavereita ja aina silloin en meikkaa. Minulta on joskus meikittömänä kysytty, että olenko sairaana, joten se varmaan kertoo siitä, miltä näytän ilman meikkiä. En silti koe tarvetta meikata kaikkialle. Meikkaus minulle tarkoittaa ihon virheiden peittämistä, ei muuta. Hiukset pesen kerran viikkoon ja kaveri leikkaa ne kerran vuoteen (ei siis todella ole mikään ammattilainen). Jonkun mielestä ehkä näytän suttuiselta, mutta olen itseeni tyytyväinen, enkä halua tehdä ulkonäön ylläpidosta ja hoitamisesta itselleni mitenkään raskasta tai työlästä. Näillä on menty jo vuosia ja hyvin menee. Ja ennen kuin yksikään sanoo ilkeitä kommentteja, niin mies löytyy ja hänkin on erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Väitän myös, ettei olisi sinkkunakaan ongelmaa tällä meiningillä, tosin ennemmin se puoliso sitten löytyisi ehkä niistä menoista, missä meikattuna ja siiteissä menee kuin ilman meikkiä ja pieruverkkareissa.
Ulkonäkökeskeisyys on tosi paljon omassa päässä ja mielessä. Kuinka usein oikeasti toisten ulkonäköä kommentoidaan? Aika harvoin. Varsinkaan negatiivisesti? Vielä harvemmin. Positiivisia kommentteja taas voi kalastella vaikka millä muillakin tavoilla. En ole pitkään aikaan enää juurikaan miettinyt sitä, mitä muut ulkonäöstäni ajattelevat. Toki joissain tilanteissa se nostaa päänsä esiin, mutta yritän hiljentää ne ajatukset toteamalla, että sillä ei ole mitään väliä. Nykyään kun laittaudun, teen sen itseni takia. Tykkään käyttää kivoja vaatteita, mutta mun kivat vaatteet on jotkut varmasti monen mielestä outoja tai ihan kauheita. Käytän niitä silti ja muut saavat ajatella mitä ajattelevat. Yrittäkää naiset ja miehet, tytöt ja pojat, päästä sinuiksi itsenne kanssa ja välittäkää siitä, mitä ITSE ajattelette! Jos nyt ei jaksa meikata, niin älkää meikatko! Ihan tyhmää ottaa stressiä omasta ulkonäöstä millään tavalla. Toki hyvä hygienia on terveellistä ja jos siitä ei huolehdi, on se epämukavaa kanssaihmisille hajuhaittojen yms takia, joten siitä huolehtisin. Mutta kenellekään ei pitäisi tulla epämukava olo siitä, että sinulla ei ole meikkiä naamassa tai sinun paitasi ja housut eivät sovi väreiltään yhteen. Jos tuollaiset kaihertaa, niin on kyllä jotain omia henkilökohtaisia ongelmia, joita voi ihan itsekseen sitten käydä läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just toi että meilkaamattomana ja laittamattomana olisin vähemmän viehättävä. Olen keski-ikäinen 45-vuotias 165/65 eli en mikään hoikkakaan jos en ihan ylipainoinenkaan. Aamuisin on turvotusta ja väsymyksen merkit näkyy naamasta paljon selvemmin kuin kolmekymppisenä. Lisäksi töissä täytyy olla huoliteltu. Onneksi tähän ikään mennessä on oppinut meikkaamaan nopeastikin ihan ns. täyden meikin, on ne omat luottotuotteet ja omat jipot. Hiukset laitan aika usein kiinni, tai sitten vaan suihkutan föönausnestettä ja ilmakihartimella kuohkeutan ja siloitan tukan (mitta on pidempi polkka).
Koska työ asettaa jo tietyt vaatimukset pukeutumiselle niin vaatteeni ovat aika klassiset ja siten helpot valita: usein on midimittainen hame, korkkarit, paitis ja tyköistuva jakku. Panostan siihen, että jalassa on hyvät korkkarit, vyötärö näkyy, vaatteet ovat laadukkaat ja istuvat, kenties tyköistuvat, kaulus aina v-aukkoinen, hame kapea kynähame tai reilusti hulmuava helma ja alle silloin tyllialushame. Juu ja tämänikäinen niukin naukin normipainoinen nainen pukee mielellään vyötärökorsetin taikomaan sen uuman esiin ja peittämään makkarat. Ja aina keskipunaista mattahuulipunaa tarkasti pohjustetuille ja rajatuille huulille ja aina käytän meikinkiinnityssuihketta.
Jos en jaksaisi nähdä vaivaa, olisin homssuinen ja epäsiisti, mitättömän näköinen. Huoliteltu ulkonäkö tuo itsevarmuutta töissä.
Jos sitten viikonloppuisin lähden vaikka ostoksille, niin silloin tukka kiinni ja kunnon meikkipohja & kevyt contour, poskipunaa, ripsaria ja kirkasta huulipunaa, kulmat kuntoon. Ja asuna useimmiten yksinkertainen hame tai mustat suorat housut ja lyhythihainen paita & villatakki. Kengissä useimmiten korkoa jonkin verran. Verkkarit/farkut-tyyppinen en ole ollut pitkään aikaan.
En jaksa meikata. Pyrin nukkumaan tarpeeksi. Rasvaan kasvot joka päivä, hiukset laitan kiinni, taivutan ripset, laitan vaseliinia huuliin. Kroppa on hyvä vaikka oon jo yli 40v. Vaatteet on vartaloa korostavia ja siistit. Söpöksi ja nätiksi on sanottu.
Alue: Aihe vapaa
En mäkään laita kuin meikkivoiteen ja ripsaria.