Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten keskiverron näköinen jaksaisi motivoitua pitämään huolta ulkonäöstään?
15.10.2020 |
Olen parhaimmillani keskivertotasoa ja huonoimmillani ruma/erikoisen näköinen. Miten kaltaiseni voisi motivoitua puunaamaan ulkonäköään sitä ajatellen, että liikkuu julkisilla paikoilla? Kun siis mulle puunaamisesta paras lopputulos on se, että olen huomaamaton tavis (=meikkaan vikojani piiloon ja valitsen vaatteet, jotka peittävät ongelmakohtani).
Mielestäni hiustenpesu ja meikkaaminen sekä vaatteiden miettiminen ovat ärsyttävää pakkopullaa. Haluan olla raikas ja käyn joka päivä suihkussa ja pesen hampaani 2x/pvä, mutta muuten ei kiinnostaisi pynttäytyä lainkaan esteettisessä mielessä, kun ei minusta kuitenkaan saa mitään kaunotarta.
Miten te muut jaksatte miettiä vaatteiden ostoa, meikkaamista ym. vai oletteko niin luonnonkauniita, että ette edes mieti niitä, vaan vedätte kaapista ensin löytyvät vaatteet päällenne ja suditte vähän jotain kasvoillenne ja näytätte loistavilta kaunottarilta? Missä välissä ehdotte shoppailla vaatteita/kenkiä ja kuinka usein niitä ostatte?
Kommentit (34)
Mulla on lähinnä niin, että ainoa motivaattori on vieraiden ihmisten nuiva kohtelu. Eli jos joku katsoo minua vähän pidempään jossain kadulla vaikkapa, niin tajuan, että oops, nyt pitää vähän muuttaa tyyliä ja skarpata.
Jos joku vaikka katsoo kenkiäni, niin tajuan, että ne ovat jotenkin oudon näköiset ja pakon sanelemana ostan uudet, siistimmän ja neutraalimman näköiset jne. Jos joku katsoo hiuksiani hieman pidempään, niin siinä vaiheessa varaan kampaamoajan. Mutta olisi kivaa ennakoida sitä tilannetta siten, että kukaan ei koskaan ehtisi katsoa inhottavalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan aika lailla ne ekat vaatteet päälle kaapista ja vähän kampaan tukkaa ja kevyt ehostus päälle. Ja tuolla tavoin en näytä miltään suurenluokan kaunottarelta, vaan aika tavalliselta.
Vierailija kirjoitti:
Olen lopettanut laittautumisen kokonaan ja tukan leikkasin juuri itse. Turhaa vaivaa yrittää mitään kun kaunista ei kuitenkaan tule.
Olet siis aika samoilla linjoilla kuin minäkin. Sitä olen joskus miettinyt, että miten vaikkapa eteläeurooppalaiset, hieman naisellisemmat naiset motivoituvat pukeutumaan vähän nätimmin ja laittamaan kasvojaan? Onko siellä niin, että miehet tai muut naiset sitten sanovat jotain kivaa, jos nainen on tyylikäs -> motivoi kaunistautumaan?
Hyvä kysymys.
Samaa olen itsekin pohtinut, mutta en vaan mitenkään jaksa kiinnostua.
Mulle tulee ainakin parempi olo siitä, että olen huoliteltu.
Itse arvelen, että pukeutumisella tai meikillä tulee kuitenkin panostaen edes jotain kaunista. Esimerkiksi kauniit hiukset. Tai jos vyötärö erottuu, se on kaunista. Ehkä et itse näe jotain kohtaa itsessäsi, jonka muut näkevät miellyttävänä kun olet parantanut ulkonäköäsi?
En ole itse kasvoista kaunis. Vartalossa on pari lisäkiloa. Mutta olen sopusuhtainen ja oikeilla vaatteilla olemus on ihan ok. Tästä tulee minulle iloa, kun katsoo peiliin.
Saisitko ketään makutuomaroimaan vaikka hiuksia, meikkiä, asua niin että siitä tulisi hyvä fiilis, että on miellyttävän näköinen, vaikkei olekaan mitään kaunotar-tyyppiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai nämä on makuasioita, mutta kyllä mun mielestä meikki, laitetut hiukset, vaatteet ja koru tässäkin luo nostetta olemukselle
https://img.ilcdn.fi/NicQMSBdG0Tg4tOLJPjyeiSo5OA=/full-fit-in/612x0/img…
Tässä kuvassa vähän vähemmän meikkiä
https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/4677728/Merja+Kyll%C3%B6nen/4…
Minäkään en ole kasvoista kaunis, mutta kroppa on sopusuhtainen ja oikeilla vaatteilla kokonaisuus on ok. Se piristää itseäni, kun kokee olevansa edes tavallisen näköinen eikä suohirviö. Sen takia pyrin aina edes vähän laittautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jaksan juuri siksi että en ole luonnonkaunis. Jos olisin, tuskin viitsisn edes meikata ja laittautua, riittäisi hyvin se oma ulkonäkö sellaisenaan. Mutta kun olen ilman meikkiä sairaan ja väsyneen näköinen "petolinnun perse" mutta meikattuna ihan ookoo näköinen, motivaatio meikata on kova.
Otsikossa jo kaunistelu. Luulin että ketju koskee keskiverron näköisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas innostun siitä, että pukeutumisella voin ilmaista persoonaani. Hieman " mystiset" boheemit korut ja huivit innostavat ja työssäni aikuisopettajana uskon että värit antavat pirteyttä olemukseeni. Millainen tyyppi sinä olet, kiinnostaako vanhan ajan tyyli, rock henkisyys vai oletko kenties skarppi älykkö?
Vierailija kirjoitti:
Minä taas innostun siitä, että pukeutumisella voin ilmaista persoonaani. Hieman " mystiset" boheemit korut ja huivit innostavat ja työssäni aikuisopettajana uskon että värit antavat pirteyttä olemukseeni. Millainen tyyppi sinä olet, kiinnostaako vanhan ajan tyyli, rock henkisyys vai oletko kenties skarppi älykkö?
Minulla ei ole mitään alakulttuurikiinnostusta, joka näkyisi päällepäin, vaan pukeudun erittäin geneerisiin ja neutraaleihin vaatteisiin, joista ei esim. näy merkkiä päällepäin ja jotka eivät juurikaan paljasta mitään. En ole ulkoisesti lainkaan rock-henkinen, en vanhan ajan tyylinenkään tai mikään "älykkötyylinen". Ehkä nörttiys voisi olla voimakkain kuvaava tekijä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa jo kaunistelu. Luulin että ketju koskee keskiverron näköisiä.
Olen parhaimmillani keskiverron näköinen, tuurilla joskus ilman puunaustakin/meikkiä. Mutta ideana olisi sellainen, että voisi olla oma itsensä ja silti tulla hyväksytyksi (esim. vähätöisillä ulkonäkörutiineilla) sekä toisaalta kyetä puunaamaan nykyistä enemmänkin samalla.
T. Ap
Kun kroppa on timmissä kunnossa, ei vaatteillakaan ole niin väliä.
Paras mitä voi tehdä on kuntoilla sen verran, ettei vaatteita tarvitse miettiä kun näyttää joka tapauksessa hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään laittaa hiuksia. Ärsyttää vaan kun ei ne pysy siististi. En pysty olemaan ulkona ilman pipoa tai huppua ja niiden alla tukka lässähtää. Sama ongelma näteissä vaatteissa. Ei ole käytännöllisiä ja minulle mukavuus on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Kun kroppa on timmissä kunnossa, ei vaatteillakaan ole niin väliä.
Paras mitä voi tehdä on kuntoilla sen verran, ettei vaatteita tarvitse miettiä kun näyttää joka tapauksessa hyvältä.
Hyvä vinkki! Taannoin treenailin ja ehkä se hieman vaikuttikin. Sinänsä olen luontaisesti ainakin hoikka ja melko sopusuhtainen, mutta treenatessa en itse koskaan näe sitä muutosta, kun siis en muutenkaan osaa oikein arvioida itseäni ulkopuolisen silmin. Sille omalle muutokselle myös helposti sokeutuu. Täytyy alkaa treenailla kroppaa uudelleen.
Oma pääasiallinen ulkonäköongelmani on kasvot, jotka ovat jotenkin "epästandardit". Hävettää sitten oma naamatauluni erilaisissa tilanteissa, kun tiedän sen, etten ole ihanteiden mukainen.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tykkään laittaa hiuksia. Ärsyttää vaan kun ei ne pysy siististi. En pysty olemaan ulkona ilman pipoa tai huppua ja niiden alla tukka lässähtää. Sama ongelma näteissä vaatteissa. Ei ole käytännöllisiä ja minulle mukavuus on tärkeintä.
Mä en jaksa laittaa oikein hiuksiakaan ja "löysin" hiuslakat, jätettäbät hoitoaineet ja geelit vasta noin vuosi sitten, vaikka olen aikuinen. Ennen vain pesin, harjasin ja pidin auki tai ponnarilla/letillä pitkiä hiuksiani sekä kävin kampaamossa 2x/vuosi. Nykyään joskus, ehkä kahdesti kuukaudessa, laitan jotain muuta tököttiä ja joskus saan sattumalta hiuksistani siten kivemman näköiset. En oikein itse hiuksistanikaan erota, milloin ne olisivat oikeasti hyvin. En jotenkin osaa arvioida itseäni lainkaan.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lähinnä niin, että ainoa motivaattori on vieraiden ihmisten nuiva kohtelu. Eli jos joku katsoo minua vähän pidempään jossain kadulla vaikkapa, niin tajuan, että oops, nyt pitää vähän muuttaa tyyliä ja skarpata.
Jos joku vaikka katsoo kenkiäni, niin tajuan, että ne ovat jotenkin oudon näköiset ja pakon sanelemana ostan uudet, siistimmän ja neutraalimman näköiset jne. Jos joku katsoo hiuksiani hieman pidempään, niin siinä vaiheessa varaan kampaamoajan. Mutta olisi kivaa ennakoida sitä tilannetta siten, että kukaan ei koskaan ehtisi katsoa inhottavalla tavalla.
Olet ihan liian ulkoaohjautuva. Ihmiset saattaa katsoa pahan oloisesti ihan ilkeyttään tai ajattelemattomuuttaan joskus. ei se ole välttämättä merkki, että vermeissä olisi jotain vikaa.
Pitää varmaan kerätä joku lista seinälle, jotta muistaa nuo kaikki asiat. Siis kun arkena en vain "muista" mitään ylimääräistä yleensä, kun ne eivät ole rutiineja. Pitäisi varata ylimääräistä aikaa aamuihin ja iltoihin, jotta ehtisi kaiken. Nyt aamutoimeni ovat noin 15-20 minuuttia kokonaisuudessaan, ennen kuin lähden kotoa pihalle herättyäni (istun hetken unisena sängylläni, käyn kylppärissä, otan suihkun ja pesen hampaat sekä puen). Jos meikkaan, niin laitan ainoastaan meikkivoidetta ja ripsiväriä. En harjaa hiuksiani, mutta avaan ne nutturalta. Aamiaista tai edes kahvikupillista en nauti kotonani ikinä. Illalla yleensä nukahdan sänkyyni kesken jonkun kännykkäpelin pelaamisen, joten illalla harvemmin käyn suihkussa tai edes pesen kasvojani.
T. Ap
Leikkauta hiukset näteiksi ja helpoiksi.
Heitä rääsyvaatteet yhdelle hyllylle.
Ota siistit vaatteet käyttövaatteiksi ja käytä niitä oikeasti.
Osta hyvälaatuisia, jos ostat.
Ja huonot laita kierrätykseen tai roskiin.
Uskalla luopua
Alue: Aihe vapaa
Olen lopettanut laittautumisen kokonaan ja tukan leikkasin juuri itse. Turhaa vaivaa yrittää mitään kun kaunista ei kuitenkaan tule.