Lue keskustelun säännöt.
Korkeaan älykkyyteen usein yhdistetyt asiat, mitä mieltä olette?
12.01.2014 |
Eli korkeaan älykkyyteen näytettäisiin arkiajattelussa usein yhdistettävän huonot sosiaaliset taidot ja tunne-elämän ongelmat. Oletteko te näistä samaa mieltä? Itse ajattelen ennemminkin, että älykkyys korreloisi positiivisesti hyvien sosiaalisten taitojen kanssa. Toki joillakin älykkäillä voi olla sosiaalisissa taidoissa ongelmia, mutta tällöin kyse voi olla tunne-elämästä (ei osata mielessä suhteuttaa muiden älykkyyttä ja sitten niin ärsyynnytään, kun muut eivät tajua mitään) tai sitten verbaalisesta lahjattomuudesta (ei osata asettaa sanoja muiden tasolle, ei osata ilmaista itseänsä ymmärrettävästi).
Enemmän uskon tuon tunne-elämän ongelmien ja älykkyyden keskinäiseen korrelaatioon. Perustelen sen sillä, että kun älykkäällä käy aivot suuremmilla kierroksilla ja he näkevät asioita paremmin "miten asioiden tulisi olla/miten kannattaisi tehdä", mutta kun niitä ei niin tehdä.. vähän miettivät/pohtivat liikaa. Tuosta voi tulla pitkässä juoksussa ahdistusta jne.
Itse uskon myös g-faktoriin eli yleisälykkyyteen, mikä tarkoittaa, että ko. älykkyys peittää kaikki lahjakkuuden lajit. Uskon myös että mensan testi mittaa tuota aika hyvin. Toki voi olla poikkeuksia ja erikoisia lahjakkuusprofiileja, kuten itsellänikin.
Kommentit (103)
Mulla tunne-elämää sotkee todella ala- ja yläasteen paha fyysinen ja henkinen kiusaaminen. Olin esim. koko yläasteen ilman yhtään kaveria, koska muutin ulkopaikkakunnalta jo muodostuneeseen yhteisöön ja olin monien mielestä "liian fiksu niiden kouluun". Muutaman kovaäänisen "koulun kermaan kuuluvan" ansiosta kukaan ei sitten uskaltanut olla mun kaveri ja olin aina yksin: välitunnit, koulumatkat jne. Muutto toisaalle ei ollut mahdollista, koska oltiin juuri muutettu tälle paikkakunnalle, jotta en joutuisi samalle yläasteelle ala-asteen kiusaajien kanssa. Kiusaaminen loppui vasta lukiossa, jonne valikoitui suht korkean keskiavon perusteella ja jossa suurin osa ihmisistä ei tuntenut toisiaan jo etukäteen. Ensimmäistä kertaa päiväkodin ja ala-asteen alkuvuosien jälkeen sain uusia kavereita ja ystäviä.
Olen elämässä sen jälkeen kyllä hyvin menestynyt, mutta esim. läheiset ihmissuhteet on jääneet todella vähäisiksi (eli tunne-elämäni ei ole oikeasti kunnossa). Mun on siis oikeasti aika todella vaikea alkaa luottamaan ihmisiin riittävän paljon, että uskaltaisin paljastaa haavoittuvaisen luonteeni. Hyviä ystäviä on vain kourallinen ja nykyiseen seurustelukumppaniinkin pystyin alkaa luottamaan riittävästi vasta reilun vuoden tapailun jälkeen, jotta voitiin edetä seurusteluasteelle. Vasta tällöin esittelin hänet kaikille ystävilleni ja sukulaisilleni.
Osaan hyvin tuntemattomien keskuudessa rikkoa jään, saan helposti uusia kavereita ja tiedän, että mua pidetään esim. töissä ja kaikkien kavereiden kesken myös sosiaalisesti lahjakkaana ja tunne-elämältäni stabiilina, mutta kun en mä vain oikeasti ole. Ero sillä, mitä tuntemattomat tai kaverit tai työkaverit ja mitä mun oikeat ystävät oikeasti tietää luonteestani, on kuin yöllä ja päivällä.
Tää kaikki on oikeasti aika ahdistavaa.
Nimim. Mensan jäsen vuodesta 2004
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:47"]
Minä en tarkoittanut aspergeria. Tunnen kolme neroksi luokiteltavaa joilla ei ole tuota, mutta eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita.
[/quote]
Mun mielestä Mozart, Einstein ja ehkä joku Stephen Hawking tms on luokiteltavissa neroiksi. Ja sun tuttavapiiriin on sattunut kolme tällaista tapausta!? Aikamoista.
No hei, minusta tuntuu, että älykkäät ihmiset ovat usein melko lyhytjännitteisiä. Pinna voi olla lyhyt myös ihmissuhteissa, mutta usein varsinkin työelämässä. He ajattelevat, että muut tahallaan hidastelevat ja esittävät tyhmää, vaikka ovat sitä ihan oikeasti.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 22:08"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 04:18"]
Kuinkahan moni täällä nyt puhuu älykkäästä ihmisestä, vaikka tarkoittaa sitä yläasteella tai viimeistään lukion penkiltä tutuksi tulluyta hiljaista lissua minkä sosiaaliset taidot olivat saldoa nolla mutta suoritukset todella kovat? Näilä lissuilla saattoi olla kovat tulokset matikasta historiaan, mutta enemmän niiden suorituskyky liittyi ylisuorittamiseen sekä koulumenestys tehtiin korvaamaan puuttuvia ihmissuhteita. Koska ei osattu olla toisten kanssa ihmisiksi, niin panostettiin kouluun, samalla tavoin kuin syömishäiriöisetkin panostavat ruualla leikkimiseen. monet kasin oppilaat olivat mun mielestä paljon fiksumpia kuin nämä kympin hiiret. Lisäksi tunnen ihmisiä, jotka ovat todella älykäitä mlbella saralla eikä näillä ole ollut tähänkään asti vaikeuksia ihmisten kanssa kuinne samat mitä muillakin.. miksi älykkäät nostetaan muiden kuolevaisten yläpuolelle silä samalla tavoin nekin joutuvat elämänkoulunsa käymään kuin me thmemmätkin.
[/quote]
Tämähän on täysin totta, että monet pitävät niitä koulussa ylisuorittajia älykkäämpinä kun oppilaita, jotka saavat heikompia numeroita. Ne kympit tulee siitä, että ihan oikeasti tekee läksyt huolellisesti aina koulun jälkeen, on tunnilla aktiivinen ja lukee tunteja ja tunteja kokeisiin. Kymmeniäkin tunteja suurempiin tai vaikeampiin kokeisiin.
Eiväthän aivan kaikki toki pystyisi samalla lukemismäärälläkään kymppeihin, mutta reilusti valtaosa kyllä pystyisi. Monet älykkäämmät saavatkin myös niitä huonompia numeroita, sillä koulumenestyksellä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa; siinä on kyse muistamisesta. Että muistat kaikki lukemasi asiat luettuasi ne tarpeeksi moneen kertaan. Ja monilla älykkyysosamäärältään hieman keskivertoa korkeammilla on muitakin kiinnostuksen kohteita kuin koulu tai juuri sillä hetkellä opetettavat kouluaineet, ja tämän vuoksi osalla sitten aika meneekin johonkin muuhun kuin kouluun (ja en tarkoita tällä ulkona roikkumiseen ja dokaamiseen tai "sosiaalisien taitojen kartuttamiseen).
Koulumenestyshän tosiaankin riippuu todella vahvasti juuri siitä, kuinka paljon jaksat/huvittaa lukea, olla tunnilla käsi aina pystyssä ja kuinka hyvin muistat lukemasi asiat. Ei mitään tekemistä älykkyyden kanssa, vaikka varmastikin on myös huippuälykkäitä kympin oppilaita, jotka haluavat lukea paljon ja käyttää aikansa koulutehtäviin.
[/quote]
Osittain samaa mieltä ja osittain en. Tuohan riippuu ihan siitä mistä opintojen asteesta puhutaan. Mielestäni enää lukiossa asioita ei voi vain ulkoa opetellemalla muistaa, siten että saa kokeista kymppejä. Tai sitten täytyy olla tolkuttoman hyvä muisti. Jos asiat ymmärtää, ne muistaa paremmin ja ymmärtämiseen tarvitsee mielestäni älyä. Minusta myös ymmärtämisen nopeudella on tekemistä älykkyyden kanssa (mitä nopeammin sitä parempi). Asiat ymmärtää myös paremmin, jos ne osaa yhdistää aiemmin opittuun ja suurempiin kokonaisuuksiin, mihin myös tarvitsee älyä. Toki oikein pohtimalla ja pohtimalla voi tajutaasioita, mutta kaikki ei siltikään tajua ;)
Toisaalta jo alemmilla luokilla älykkyys voi edesauttaa siihen, että ei tarvitse lukea juuri ollenkaan tai lukea hyvin nopeasti saadakseen hyviä numeroita.
Mitä yliopisto-opintoihin tulee, niissä voi vaikuttaa oma lahjakkuusprofiili. Eli jos on vaikka matemaattis-loogisesti lahjakas on hyvä luonnontieteissä. Itse olen lukenut noiden lisäksi myös yhteiskuntatieteitä ja kumma kyllä sieltäkin saan helposti hyviä numeroita. Tarkoitan siis, että käytän noin kolmanneksin siitä ajasta opiskeluun kuin opintopistemäärät edellyttävät. Luulin olevani parempi matemaattis-loogisissa luonnontieteissä kuin suurten kokonaisuuksien yhteiskuntatieteissä. Epäilen tosin vähän, että arvostelu on lepsua.
Ap
Hei haloo!
Tässä keskustelussa nyt vähän mystifioidaan älykkyyttä. Olen itse Mensan vanhan testin mukaan älykkäimmän 0,2 prosentin joukossa, älykkyysosamääräni on 175 (siis vanha testi) ja olen ihan tavallinen ihminen! Käyn töissä, olen äiti ja katselen telkkaria iltaisin.
En kaipaa mitään ylempää yhteyttä mihinkään, en ajattele isoja asioita (mun mies sanoo, että aina kun näytän ajattelevan jotain rankasti otsa rypyssä, käy ilmi, että olen miettinyt vaatteita) enkä muutenkaan ole sen kummempi kuin ympärilläni olevat muut ihmiset.
Toki myönnän, että akateemisesti kouluttautuneena en juurikaan ole tekemisissä muiden kuin akateemisesti kouluttautuneiden kanssa, mutta en ole tosiaan missään nerojen työpaikassa vaan tavallisissa asiantuntijatöissä. Olen ihan keskivertososiaalinen ja pärjään työssäni keskinkertaisesti. Nerous on näistä hommista aika kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:23"]
Kukaan tuntemani älyllisesti erittäin lahjakas ei ole sosiaalisesti taitava, kun nyt tarkemmin ajattelen. Sosiaalinen älykkyys on oma älykkyyden muotonsa, joka on erillinen muista ja perustuu sille että ihminen tunnistaa itsessään erilaisia tunnetiloja ja osaa hahmottaa ja ennustaa niitä muiden käyttäytymisessä. Eli on pienestä saakka oppinut empaattiseksi. Sosiaalinen älykkyys kasvaa sosiaalisissa tilanteissa, se ei kartu jos ei harjoittele.
[/quote]
Ei älykkäiden sosiaalisten taitojen puutteiden syynä ole pelkästään sosiaalisen älykkyyden ja harjoituksen puute. Kaikkein helpointa on aina tulla toimeen itsensä kaltaisten ihmisten kanssa (poislukien tietysti varsinaiset ongelmayksilöt) ja mitä suurempi ero on, sitä enemmän se vaikuttaa.
Älykkään on koko ajan varottava puheitaan, sillä ihmiset eivät pidä siitä, että he näyttävät tyhmiltä tai tietämättömiltä. Älykkään kuvitellaan brassailevan tiedoillaan tai tahallaan selittävän asiat liian vaikeasti. Toisaalta monessa asiassa älykäs hahmottaa asioiden yhteydet ja kokonaisuudet, mutta keskustelun toinen osapuoli ei ymmärrä selittämisen jälkeenkään.
Keskustelun toinen osapuoli saattaa siis pitää toista sosiaalisesti kyvyttömänä viisastelijana ja vastapuoli taas turhautuu, kun toinen ei ymmärrä itsestäänselvyyksiä, vaikka ratakiskosta vääntäisi.
Vaikka yksittäistapaukset eivät todista mitään, minulla on tästä riittävästi omaa kokemusta keskustelun kumpanakin osapuolena, jotta uskallan väittää olevani ainakin osittain oikeassa.
Esimerkiksi kouluaikoinani en oikein tullut toimeen koulukavereideni kanssa. Olin liian outo ja toisaalta minä en kyennyt ymmärtämään muiden kiinnostusta huonoon musiikkiin, urheiluun ja moottoriajoneuvoihin. Tilanne muuttui yliopistossa, kun yllättäen en enää ollutkaan outo, vaan normaali opiskelukavereiden rinnalla. Osa tutuista oli vieläpä selvästi älykkäämpiä kuin minä, joten pääsin tutustumaan olemiseen keskustelun tyhmempänä osapuolena.
Tarkoittaako ap nyt älykkäällä sellaista ihmistä, joka on vaikka väitellyt tohtori? Vai sellaista NEROA, joita on tohtoreissakin tyyliin yksi sadassa? Jos puhut näistä jälkimmäisistä, voisin kuvitella, että osalla sosiaaliset taidot eivät pääse puhkeamaan kukkaansa ihan vain siksi, että äärimmäinen kunnianhimo esim. tutkimuksessa vaatii ihan älytöntä työmäärää ja keskittymistä siihen omaan juttuun. Ei siinä paljon ehdi ihmissuhteita ja sosiaalisia taitoja kehittää kun ei ole juurikaan vapaa-aikaa. Voi siinä jäädä kumppani ja perhekin hankkimatta kun on vain niin fokusoitunut työhönsä ja sen oman ällin käyttämiseen. "Tavallisissa" tohtoreissa taas suurin osa on sosiaalisilta taidoiltaan vähintäänkin keskitasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 22:08"]
Tämähän on täysin totta, että monet pitävät niitä koulussa ylisuorittajia älykkäämpinä kun oppilaita, jotka saavat heikompia numeroita. Ne kympit tulee siitä, että ihan oikeasti tekee läksyt huolellisesti aina koulun jälkeen, on tunnilla aktiivinen ja lukee tunteja ja tunteja kokeisiin. Kymmeniäkin tunteja suurempiin tai vaikeampiin kokeisiin.
Eiväthän aivan kaikki toki pystyisi samalla lukemismäärälläkään kymppeihin, mutta reilusti valtaosa kyllä pystyisi. Monet älykkäämmät saavatkin myös niitä huonompia numeroita, sillä koulumenestyksellä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa; siinä on kyse muistamisesta. Että muistat kaikki lukemasi asiat luettuasi ne tarpeeksi moneen kertaan. Ja monilla älykkyysosamäärältään hieman keskivertoa korkeammilla on muitakin kiinnostuksen kohteita kuin koulu tai juuri sillä hetkellä opetettavat kouluaineet, ja tämän vuoksi osalla sitten aika meneekin johonkin muuhun kuin kouluun (ja en tarkoita tällä ulkona roikkumiseen ja dokaamiseen tai "sosiaalisien taitojen kartuttamiseen).
[/quote]
Olet väärässä. On tietysti ihmisiä, jotka tekevät paljon työtä ja opettelevat asioita ulkoa ja pärjäävät siksi koulussa. On asioita, jotka on vain pakko oppia ulkoa. Älykkään ihmisen ei silti tarvitse opetella asioita ulkoa, sillä hyvin monet asiat voi päätellä tai laskea. Ei matematiikka tai fysiikka ole ulkoaopettelua, vaan ymmärtämistä.Tyhmempi opettelee ulkoa läjän pinta-alakaavoja. Älykkäämpi päättelee geometrian ja parin peruskaavan perusteella, miten tässä tietyssä erikoistapauksessa pinta-ala lasketaan. Tyhmempi opettelee ulkoa kasan derivointi- ja integrointisääntöjä, älykkäämpi opettelee perusasiat ja laskee tarvittaessa vaikka määritelmästä alkaen itse. Tämän huomasi hyvin yliopistossa, kun yksi opettaja teki tenttiin kompakysymyksen. Älykäs päätteli määritelmästä suoraan, että vastaus on kerrottu jo tehtävässä, tyhmempi sovelsi laskusääntöjä, laski kaksi sivua ja päätyi samaan tulokseen.
Humanistisissa aineissa älykäs pystyy varsin pienellä ulkoaopettelulla sepittämään hyviä esseevastauksia, kun tyhmempi tyytyy kasaamaan peräkkäin ulkoaopeteltuja asioita.
Minä selvisin peruskoulusta ja lukiosta läpi istumalla tunneilla ja tekemällä kotitehtävät (jos niitä jäi kotiin tehtäväksi). Tuloksena oli L:n paperit, joilla pääsin suoraan haluamaani yliopistoon haluamalleni alalle. Vasta yliopistossa olisi pitänyt alkaa oikeasti nähdä vaivaa tulosten eteen. Kun en ollut koskaan joutunut ponnistelemaan koulussa, en osannut sitä yliopistossakaan ja se näkyi tuloksissa toisena ja kolmantena opiskeluvuonna.
Minä sain mm. lukiossa kokeista kymppejä, enkä todellakaan lukenut kokeisiin. Joskus saatoin kerrata asioita edellisenä iltana tai juuri ennen koetta muutaman minuutin. Ainoastaan kielissä jouduin näkemään enemmän vaivaa eli opettelemaan sanoja ulkoa ja kielioppisääntöjä ulkoa.
Pikkuveljeni on todella älykä, nero oikeastaan. Hän on vasta 12v ala-astelainen, ja joku voisi sanoa häntä sosiaalisiltataidoiltaan ei niin neroksi. Mutta kysy on siitä, että hän tekee asioita vain järki syistä. Hän ei näe järkeä heitellä mutaa tyttöjen päälle välituntisin, häk mielummin tutkii pihan puita/hyönteisiä/tai keskustelee välituntivalvoja open kanssa. Tosin tähän liittyy ehkä myös se, että hänelle ei oikein ole ikäisissään seuraa, juurikin muidrn poikien "lapsellisuuden" vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:10"]
Minusta koko mensan testi on ihan vitsi. Kyllä sillä voi sellaista älykkyyttä mitata mitä sen testin tekemiseen vaaditaan, mutta sen perusteella yleistäminen on virhe. Jos on hyvä tekemään mensan testin, on hyvä tekemään mensan testin. Siinä kaikki.
[/quote]
Turhaan miinuspeukutatte. Testitulos saattaa varsinkin asteikon yläpäässä jopa 10-20 pistettä riippuen testattavan hyvästä tai huonosta päivästä.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 16:18"]
Hei haloo!
Tässä keskustelussa nyt vähän mystifioidaan älykkyyttä. Olen itse Mensan vanhan testin mukaan älykkäimmän 0,2 prosentin joukossa, älykkyysosamääräni on 175 (siis vanha testi) ja olen ihan tavallinen ihminen! Käyn töissä, olen äiti ja katselen telkkaria iltaisin.
En kaipaa mitään ylempää yhteyttä mihinkään, en ajattele isoja asioita (mun mies sanoo, että aina kun näytän ajattelevan jotain rankasti otsa rypyssä, käy ilmi, että olen miettinyt vaatteita) enkä muutenkaan ole sen kummempi kuin ympärilläni olevat muut ihmiset.
Toki myönnän, että akateemisesti kouluttautuneena en juurikaan ole tekemisissä muiden kuin akateemisesti kouluttautuneiden kanssa, mutta en ole tosiaan missään nerojen työpaikassa vaan tavallisissa asiantuntijatöissä. Olen ihan keskivertososiaalinen ja pärjään työssäni keskinkertaisesti. Nerous on näistä hommista aika kaukana.
[/quote]
Minulla olisi 3 kysymystä noin älykkäälle:
1) Tajuatko asiat heti? Vai joudutko pähkäilemään joitakin? Riippuuko siitä luetko sen vai kuuletko?
2) Oletko tylsistynyt nuoremmiten eli tuntuuko ettei leikkaa niin nopeasti vai voiko se johtua siitä, että käsiteltävät asiat ovat vaikeutuneet?
3) Päässälaskutaidosta, onko sillä mielestäsi mitään tekemistä älykkyyden kanssa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 16:31"]
Tarkoittaako ap nyt älykkäällä sellaista ihmistä, joka on vaikka väitellyt tohtori? Vai sellaista NEROA, joita on tohtoreissakin tyyliin yksi sadassa? Jos puhut näistä jälkimmäisistä, voisin kuvitella, että osalla sosiaaliset taidot eivät pääse puhkeamaan kukkaansa ihan vain siksi, että äärimmäinen kunnianhimo esim. tutkimuksessa vaatii ihan älytöntä työmäärää ja keskittymistä siihen omaan juttuun. Ei siinä paljon ehdi ihmissuhteita ja sosiaalisia taitoja kehittää kun ei ole juurikaan vapaa-aikaa. Voi siinä jäädä kumppani ja perhekin hankkimatta kun on vain niin fokusoitunut työhönsä ja sen oman ällin käyttämiseen. "Tavallisissa" tohtoreissa taas suurin osa on sosiaalisilta taidoiltaan vähintäänkin keskitasoa.
[/quote]Tarkoitin oikeastaan sekä että ja tässä tuli mielestäni yksi hyvä näkökulma asiaan. On tässä ketjussa mielestäni ihan hyviä tullut.
Kirjoitin alkuperäisessä viestissä korrelaatiosta eli älykkyyden nousussa sos. taidot nousee, mutta jo myöhemmin mietin, että voisiko käyrä tasottua huippuälykkäissä. Sitten mikä on huippuälykäs jne.
Mutta siis jos puhutaan "normaaleista" älykkyysosamääristä, niin luulenpa melkein, että hän jolla on äo 120 on todennäköisemmin sos. taitavampi kuin hän jolla on äo 90.
Mutta joka tapauksessa ehkä pointtini oli alunperinkin se että ihan turhaan älykköjä haukutaan/yleistetään sosiaalisesti taitamattomiksi yksittäisten tapausten perusteella.
Ap
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:10"]
Minusta koko mensan testi on ihan vitsi. Kyllä sillä voi sellaista älykkyyttä mitata mitä sen testin tekemiseen vaaditaan, mutta sen perusteella yleistäminen on virhe. Jos on hyvä tekemään mensan testin, on hyvä tekemään mensan testin. Siinä kaikki.
[/quote]
Turhaan miinuspeukutatte. Testitulos saattaa varsinkin asteikon yläpäässä jopa 10-20 pistettä riippuen testattavan hyvästä tai huonosta päivästä.
[/quote]No hyvä että saattaa. Antaako ne muuten anteeksi, kun vanhemmiten oon tylsistynyt? Eli antaako ne ikähyvitystä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä epäilen ettei sosiaalisesti lahjakas huippuälykäs edes erotu tavisten joukosta, koska osaa sovittaa sanansa ja kommunikaationsa siten, ettei kanssakäymisessä ole ryppyjä. Saattaa myös tehdä pilaa itsestään ja esittää tietämätöntä kun ei halua päteä. Sen sijaan sosiaalisesti kömpelöt älyköt varmasti pistävät silmään ja asettuvat sopivasti tukemaan sterotypiaa - jäävät siis mieleen.
Olen suuressa työyhteisössä, jossa suurin osa on varmasti suhteellisen älykkäitä ja jokaisella on erityisosaamisalueensa. Silti täälläkin erottuvat ne, jotka hahmottavat asioiden välisiä yhteyksiä ja ratkovat ongelmia aavistuksen nopeammin kuin muut - nämä tyypit ovat lähes poikkeuksetta myös sosiaalisesti melko lahjakkaita ja mieluisia yhteistyökumppaneita.
Tuttavapiirissäni on kaksi Mensan jäsentä. Ovat hyvin lahjakkaita verbaalisesti ja matemaattisesti, mutta sosiaalisesti aika tökeröitä. Eivätkä edes viihdy kuin valikoitujen ihmisten seurassa.
Minä en usko että sosiaaliset taidot ja älykkyys on mitenkään yhteydessä toisiinsa. Uskon siis, että älykäs voi olla yhtä lailla melko sosiaalisesti taidoton tai taitava kuin vähäisemmälläkin älykkyysosamäärällä varustettu.
Itse olen monen kommenttien mukaan huippuälykäs, testeissä en ole tosin käynyt, ja olen ainakin sosiaalisesti täysi tumpula. Tai oikeastaan, olen ääri-introvertti ja erakko, en edes halua olla sosiaalinen. Viihdyn mieluummin "oman pääni sisällä" ajatuksissani kuin tekemisissä ulkomaailman, varsinkaan ihmisten, kanssa. Ne parhaat bileet kun on mun pään sisällä ;-)
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 13:46"]
Itse olen monen kommenttien mukaan huippuälykäs, testeissä en ole tosin käynyt, ja olen ainakin sosiaalisesti täysi tumpula. Tai oikeastaan, olen ääri-introvertti ja erakko, en edes halua olla sosiaalinen. Viihdyn mieluummin "oman pääni sisällä" ajatuksissani kuin tekemisissä ulkomaailman, varsinkaan ihmisten, kanssa. Ne parhaat bileet kun on mun pään sisällä ;-)
[/quote]Älä nyt sekoita sosiaalisia taitoja ja sosiaalisuutta (eli sitä haluaako olla ihmisten seurassa vai ei) keskenään.
Ap
# 58 perun sanani osittain. Jos sosiaalinen kanssakäyminen ei kiinnosta, sosiaaliset taidotkaan ei oikein kerry, kun niitä ei pääse harjaannuttamaan. Ap
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:43"]
Ei tarkoitakaan mutta ihan oikeasti, tuleeko sinulle mensan jäsenistä mieleen ihmiset, jotka tulevat toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa kaikenlaisissa tilanteissa? Sosiaalinen älykkyyshän on sitä, että osaa toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa eikä vain niiden omien kavereiden kanssa.
[/quote]
Kuinka monta Mensan jäsentä tunnet? Ihan kaikenlaisia ihmisiä siihen joukkoon mahtuu.
Olen töissä IT-firmassa, jossa suurin osa on tohtoreita, ja työ jota teemme on erittäin vaativaa ja kriittistä. Eli uskoisin, että porukasta varsin suuri osa on älykkäitä ihmisiä. työ vaatii äärimmäistä loogisuutta ajattelussa ja myös mielen kurinalaisuutta.
Ei täällä ainakaan porukka vaikuta mitenkään erityisen sosiaalisesti lahjakkailta. Päinvastoin, välillä tuntuu että 80% täällä saisi asperger-diagnoosin heti jos sen haluaisivat hakea ;) Itsekin olen semmoinen sulkeutunut introvertti, joka toisaalta sitten paukauttelee mielipiteitään täysin filtteröimättömänä ilmoille silloin kun siltä tuntuu - aika tyypillinen nörtti siis. Täällä keskenämme tulemme erinomaisesti toimeen, mutta luulen että samoin kuin minä, useimmat muistakin täällä olevista älyköistä ovat aika sosiaalisesti avuttomia muiden kuin toisten nörttien keskellä. Pari tyyppiä tiedän jotka ovat ekstrovertimpia ja he vaikuttavat myös sosiaalisesti kyvykkäämiltä mutta pääosa on meitä kummallisia nörttejä ;)