Lue keskustelun säännöt.
Korkeaan älykkyyteen usein yhdistetyt asiat, mitä mieltä olette?
12.01.2014 |
Eli korkeaan älykkyyteen näytettäisiin arkiajattelussa usein yhdistettävän huonot sosiaaliset taidot ja tunne-elämän ongelmat. Oletteko te näistä samaa mieltä? Itse ajattelen ennemminkin, että älykkyys korreloisi positiivisesti hyvien sosiaalisten taitojen kanssa. Toki joillakin älykkäillä voi olla sosiaalisissa taidoissa ongelmia, mutta tällöin kyse voi olla tunne-elämästä (ei osata mielessä suhteuttaa muiden älykkyyttä ja sitten niin ärsyynnytään, kun muut eivät tajua mitään) tai sitten verbaalisesta lahjattomuudesta (ei osata asettaa sanoja muiden tasolle, ei osata ilmaista itseänsä ymmärrettävästi).
Enemmän uskon tuon tunne-elämän ongelmien ja älykkyyden keskinäiseen korrelaatioon. Perustelen sen sillä, että kun älykkäällä käy aivot suuremmilla kierroksilla ja he näkevät asioita paremmin "miten asioiden tulisi olla/miten kannattaisi tehdä", mutta kun niitä ei niin tehdä.. vähän miettivät/pohtivat liikaa. Tuosta voi tulla pitkässä juoksussa ahdistusta jne.
Itse uskon myös g-faktoriin eli yleisälykkyyteen, mikä tarkoittaa, että ko. älykkyys peittää kaikki lahjakkuuden lajit. Uskon myös että mensan testi mittaa tuota aika hyvin. Toki voi olla poikkeuksia ja erikoisia lahjakkuusprofiileja, kuten itsellänikin.
Kommentit (103)
älykäs tuntuu jokus rasittavalta, koska hänen juttujaan ei niin helposti tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:57"]
Ehkä tosiaan olisi pitänyt vähän tarkemmin selittää mitä tarkoitan korkealla älykkyydellä ja ehkä myös käyttää toisenlaista ilmaisua. No mielestäni 90–110 on tavista, 120 alkaa olemaan jo melko korkea. Kai se mensan raja, nykyisin kai 132 ja siitä yli alkaa olemaan jo ”korkeaa älykkyyttä”. Mietin jo sitäkin, että voiko kuitenkin olla niin, että huippuälykkäiden (äo yli noin 150, nykyisellä mensan asteikolla) on vaikea olla tämän 90–110 joukon kanssa kanssakäymisessä, kun he ovat niin eri sfääreissä.
Ap
[/quote]
No mulla ei paljon neroista eikä älyköistä kokemusta ole, mutta se mikä on, ei tue tuota. Intissä oli tuvassa yksi Mensan jäsen, ainoa sellainen muuten josta olen koskaan tiennyt, että on Mensan jäsen. Keskitason alle fyysisissä suoritteissa, siksikin että oli tullut inttiin vasta kaikkien lykkäysten jälkeen, mutta meni kevyesti RUK:hon koska kaikki kirjalliset suoritteet oli aina porukan parhaimpia ja P-testi, joka silloin oli lähempänä oikeaa älykkyystestiä kuin nykyisin käytössä oleva (jos olen oikein käsittänyt), oli sille pelkkä läpihuutojuttu. Sellaisia ei ollut kuin pari muuta koko parin komppanian erässämme, ja yksi niistä, hän joka kai sai aina täydet pisteet, oli jotenkin "hitaan oloinen" ja kaverit nälvivät sitä takanapäin tosi paljon. Mutta tää kaveri, jonka tunsin, hänellä ei ollut sosiaalisesti mitään ongelmia, vaan pärjäsi erinomaisesti kaikkien kanssa. Ei ollut mikään keskipisteeksi itsensä tunkeva, mutta koska oli myös musiikillisesti lahjakas, sai joskus viihdyttää muita. Hänen kanssaan oikeasti pystyi juttelemaan aiheesta kuin aiheesta, mitä tavallisten jamppojen kanssa ei voinut tehdä. Se oli kyllä hieman ovelaa. koska hän myös tiesi aika paljon asiasta kuin asiasta ja hänen tapansa ajatella asioita oli mielenkiintoinen. Jos olisin voinut, olisin sulkenut hänet marsuhäkkiin tutkiakseni tarkemmin kuinka hänen logiikkansa oikein toimi, niin mielenkiintoiselle se vaikutti.
[/quote]kiva kuulla tällaisestakin kokemuksesta, mutta lähinnä alkupään viestit saivat takkiani kääntymään/pohtimaan, että kun mennään tosi korkeisiin älykkyysosamääriin, niin silloin eivät olisi niin sos. taitavia.
Tarkoittiko siis täydet pisteet kaverilla siitä testistä, että kaverin äo on ollut tosi korkea, yli 150?
ap
[/quote]
En osaa sanoa luvuista mitään, koska meille itsellemme ei esim testien tuloksia kerrottu, saati sitten mitä ja miten ne mittaavat. Mutta tän tuntemani kaverin kohdalla ainakin Mensan raja ylittyi, koska hän oli jäsen. Hän pitkästyi P-testiä suorittaessaan ja sanoi tarkastaneensa tulokset pariin kertaan ja sen jälkeen vain tappaneensa aikaa. Se toinen heppu, josta puhuin sanoi samaa, muut eivät. Useimmat ehtivät vain tehdä testin läpi ja osa tarkastaa jonkin verran. Tähän jälkimmäiseen harmaaseen, mitään sanomattomaan tavisten synkkään massaan kuuluin myös itse.
Olen itsekin sitä mieltä, että sosiaalisia ongelmia on juuri erittäin korkeiden äo-lukujen kanssa, mutta luulisin että ei automaattisesti tarkoita ongelmia vaikka ne yleisempiä olisivatkin. Pelkkää mutua, en ole edes tutkimuksiin asiasta perehtynyt, kokemusperäinen otantakin hyvin pieni.
Mitä se kertoo ihmisestä että menee "älykkyystestiin"?
No se kertoo että ihmistä kiinnostaa älykkyys? Se saattaa myös kertoa, että ihminen on elämänsä ajan tuntenut tiettyä vierautta ja erilaisuutta ja koettaa selvittää itselleen sen syitä.
Minä en ole mennyt älykkyystestiin, mutta tehnyt Mensan ja muita testejä netissä. Olen nippa nappa siinä normijakauman top 2%ssa ja hyvänä päivänä saattaisin siis livahtaa jäseneksi. Sosiaalisesti olen aina pitänyt itseäni kömpelönä, mikä taitaa kyllä johtua siitä että tarkkailen itseäni ja reagoin herkästi toisten ilmeisiin, sillä pyrin aina siihen että keskustelukumppanillani olisi hyvä fiilis. Aikuisena olen ymmärtänyt että minua pidetään sosiaalisesti lahjakkaana.
Olen kuitenkin sisimmässäni vähän traaginen hahmo. Tunnen hyvin voimakkaasti, kaipaan henkistä (emotionaalista ja älyllistä) yhteyttä toiseen ihmiseen: sellaista saumatonta ymmärtämistä ja virtausta. Tämän löytäminen on vaikeaa: kerran kävi satumainen tuuri, josta seurasi rajatonta onnen tunnetta joksikin vuodeksi. Löydän kyllä helposti itselleni älykkään ja sosiaalisesti lahjakkaan, rakastavan kumppanin (joo, olen itsekin yllättynyt), mutta niitä täysosumia ei kauhean paljon ole liikenteessä. Luin jostain, että älykkään ihmisen ongelma on se, että parisuhde vaatii luottamusta, eikä toiseen voi luottaa tasaveroisena kumppanina, jos tämän ajattelu ja logiikka on aina pikkuisen hatarampaa kuin oma.
Toivottavasti kukaan ei loukkaannu. En pidä itseäni muita parempana, pidän monenlaisista ihmisistä ja löydän jokaisesta jotain hyvää ja kiinnostavaa, enkä ole sen kummempi kuin muutkaan yh:t Prisman kassajonossa venatessani. Älykkyydestä on sekä hyötyä (se on voimavara töissä ja arjessa) että haittaa (yksinäisyyden tunne ja monimutkainen ajattelu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 01:56"]
Olen kuitenkin sisimmässäni vähän traaginen hahmo. Tunnen hyvin voimakkaasti, kaipaan henkistä (emotionaalista ja älyllistä) yhteyttä toiseen ihmiseen: sellaista saumatonta ymmärtämistä ja virtausta. Tämän löytäminen on vaikeaa: kerran kävi satumainen tuuri, josta seurasi rajatonta onnen tunnetta joksikin vuodeksi. Löydän kyllä helposti itselleni älykkään ja sosiaalisesti lahjakkaan, rakastavan kumppanin (joo, olen itsekin yllättynyt), mutta niitä täysosumia ei kauhean paljon ole liikenteessä. Luin jostain, että älykkään ihmisen ongelma on se, että parisuhde vaatii luottamusta, eikä toiseen voi luottaa tasaveroisena kumppanina, jos tämän ajattelu ja logiikka on aina pikkuisen hatarampaa kuin oma.
[/quote]
Tämä voisi olla omalta näppäimistöltäni lähtöisin. Yritän epätoivoisesti etsiä yhteyttä toisiin ihmisiin mutta joudun pettymään. Älykkyys mahdollistaa sen, että näkee ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tietyt kuviot ja lainalaisuudet. Esim. kun keskustelen jonkun kanssa, ajattelen "Toi sanoo noin sen takia, et se haluaa antaa itsestään pätevän kuvan ammatillisesti ja se on kopioinut ton äänensävyn ja mielipiteet siltä yhdeltä näpsäkältä jakkupukutyypiltä ja se luulee, et mä en tiedä tota ja nyt se haluais mun olevan vaikuttunut mut jos mä paljastan sille ettei muiden matkiminen tee muhun vaikutusta, niin se kokee tulleensa häväistyksi ja inhoaa mua mut pitäiskö sille kuitenkin sanoa siitä jotain ennen kuin se nolaa itsensä pomon silmissä? ". Jne. Haluaisin olla rehellinen suhteissani muihin ihmisiin mutta se on mahdotonta. Ihmiset eivät tykkää siitä jos joku näkee heidät toisin kuin he itse näkevät itsensä. Lopputuloksena on se, että me molemmat esitämme jotain mutta vain tiedän esittäväni. Se ei ole sellaista vuorovaikutusta jota etsin. Voitte myös uskoa etten ole mitenkään suosittua seuraa. Saatan joskus pitää kavereitani fiksumpina kuin he ovatkaan ja sanoa mitä ajattelen. Voi sitä vihan tulvahdusta.
Kuitenkin olen huomattavasti tarkkanäköisempi potentiaalisten kumppanien suhteen. Tunnistan helposti ne joiden kanssa olen samalla aallonpituudella. Ne keille voi sanoa omat ajatuksensa ääneen. En tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä ajattelen niin, että voi olla kaveri melkein kenen kanssa tahansa koska se ei ole niin intiimi suhde. Mut kyllä se kuitenkin on.
Erityisen helposti huomaan väkivaltaiset ihmiset. Valehtelijat, työpaikkakiusaajat, itsekkäät mulqvistit, pettäjät, rasistit yms. He ovat kuin myrkkyä. Heitä on paljon mutta he ovat taitavia kätkemään itsensä hyvän-ihmisen-kulissin taa. Kaikki muut eivät huomaa. Tunnen syyllisyyttä etten puutu rohkeammin väkivaltaan, oli se lasten kaltoinkohtelua tai epäoikeudenmukaisuutta. En viitsi yksin lähteä jollein ristiretkelle ja en tiedä saanko suostuteltua enemmistön puolelleni. Luultavasti en koska, kuten sanottu, ole aika epäsuosittu jopa omien kavereitteni joukossa.
Korkea älykkyys korreloi positiivisesti laasaslaisuuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan moni täällä nyt puhuu älykkäästä ihmisestä, vaikka tarkoittaa sitä yläasteella tai viimeistään lukion penkiltä tutuksi tulluyta hiljaista lissua minkä sosiaaliset taidot olivat saldoa nolla mutta suoritukset todella kovat? Näilä lissuilla saattoi olla kovat tulokset matikasta historiaan, mutta enemmän niiden suorituskyky liittyi ylisuorittamiseen sekä koulumenestys tehtiin korvaamaan puuttuvia ihmissuhteita. Koska ei osattu olla toisten kanssa ihmisiksi, niin panostettiin kouluun, samalla tavoin kuin syömishäiriöisetkin panostavat ruualla leikkimiseen. monet kasin oppilaat olivat mun mielestä paljon fiksumpia kuin nämä kympin hiiret. Lisäksi tunnen ihmisiä, jotka ovat todella älykäitä mlbella saralla eikä näillä ole ollut tähänkään asti vaikeuksia ihmisten kanssa kuinne samat mitä muillakin.. miksi älykkäät nostetaan muiden kuolevaisten yläpuolelle silä samalla tavoin nekin joutuvat elämänkoulunsa käymään kuin me thmemmätkin.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 04:18"]
Kuinkahan moni täällä nyt puhuu älykkäästä ihmisestä, vaikka tarkoittaa sitä yläasteella tai viimeistään lukion penkiltä tutuksi tulluyta hiljaista lissua minkä sosiaaliset taidot olivat saldoa nolla mutta suoritukset todella kovat? Näilä lissuilla saattoi olla kovat tulokset matikasta historiaan, mutta enemmän niiden suorituskyky liittyi ylisuorittamiseen sekä koulumenestys tehtiin korvaamaan puuttuvia ihmissuhteita. Koska ei osattu olla toisten kanssa ihmisiksi, niin panostettiin kouluun, samalla tavoin kuin syömishäiriöisetkin panostavat ruualla leikkimiseen. monet kasin oppilaat olivat mun mielestä paljon fiksumpia kuin nämä kympin hiiret. Lisäksi tunnen ihmisiä, jotka ovat todella älykäitä mlbella saralla eikä näillä ole ollut tähänkään asti vaikeuksia ihmisten kanssa kuinne samat mitä muillakin.. miksi älykkäät nostetaan muiden kuolevaisten yläpuolelle silä samalla tavoin nekin joutuvat elämänkoulunsa käymään kuin me thmemmätkin.
[/quote]
Taidat nyt sotkea introvertit ja ekstrovertit. Meitä introverttejä VAIN EI YKSINKERTAISESTI KIINNOSTA muiden ihmisten seura suuressa määrin. Se vie voimia ja yksin viihtyy paremmin. Se ei tarkoita samaa kuin etteikö tarvirraessa osaisi olla sosiaalinen ja tulisi muiden ihmisten kanssa toimeen. Ei yleensä vain huvita, tai huvittaa ajoittain pienissä määrin, mutta ei koskaan jatkuvasti. Opiskelu ja kirjat ovat yleensä monin verroin kiinnostavampaa ajanvietettä kuin tavalliset ihmiset ja heidän ennalta-arvattavat laumasielujen juttunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
# 48 itse olen huomannut, että ihmiset eivät monestikaan halua nähdä totuutta itsestään, kääntelevät asian aina parhain päin.
Olisikohan sekin melko yleinen stereotyyppinen ajattelu "älykkäät ovat yleensä sosiaalisesti kömpelöitä" kuten myös "kauniit eivät voi olla älykkäitä" itsensä suojelemista, ei voi millään olla "kehnompi" kuin joku toinen? Siksi lainausmerkeissä, koska nuo ominaisuudet eivät kerro ihmisen hyvyydestä mitään, eikä älykkäät ole sen arvokkaampia.
ap
Sisareni on tavallista älykkäämpi, äö 140 tuntumilla. Hän on menestynyt urallaan ja myös eräällä tapaa sosiaalisesti erittäin lahjakas ja tuntuu viihtyvän ja pärjäävän tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta sitten välillä hänelle iskee itsevarmuuskomplekseja ja jää joskus illanviettojen jälkeen miettimään että sanoinkohan taas jotain tyhmää. Ja toisinaan hän sanookin, vähän kuin lipsauttaa vahingossa miettimättä asiaa sen pitemmälle, tai innostuessaan päästää suustaan asioita jotka häntä tuntematon voi tulkita hyvinkin väärin. Hänellä on myös kerran mennyt välit yhteen ystävään joka oli jonkun hänen sanomisensa tulkinnut väärin eikä suostunut kuuntelemaan anteeksipyyntöjä tai selvennyksiä asiaan. Eli siskoni on kyllä sosiaalinen, mutta sosiaalisesti lahjakas vain joissakin asioissa. Toisaalta taas hän on empaattinen, erittäin hyvä kuuntelemaan silloin kun se on tarpeen, antaa lähes aina todella nappiin osuvia neuvoja ja analyysejä suhteista, tilanteista ja ongelmista.
Eli vähän kaksipiippuinen juttu tuon sosiaalisen älykkyyden suhteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkiajattelu ei useinkaan ole yhtä pitävä "totuuden" kanssa.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:33"]Vai tuleeko sinulle mensan jäsenistä ensimmäiseksi mielikuvaksi sosiaalisesti lahjakkaat hauskuuttajat ja ihmissuhdeosaajat?
[/quote]yleensä kai tavis ei tunne ainuttakaan, joten hän on mielikuvien ja arvan varassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 13:18"]
Mä epäilen ettei sosiaalisesti lahjakas huippuälykäs edes erotu tavisten joukosta, koska osaa sovittaa sanansa ja kommunikaationsa siten, ettei kanssakäymisessä ole ryppyjä. Saattaa myös tehdä pilaa itsestään ja esittää tietämätöntä kun ei halua päteä. Sen sijaan sosiaalisesti kömpelöt älyköt varmasti pistävät silmään ja asettuvat sopivasti tukemaan sterotypiaa - jäävät siis mieleen.
[/quote]
Hyvä pointti!
Ap
Älykkyyden perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä, koska vaikka tilastot sanoisivat jotakin, on ihminen aina yksilö. Minä kuulun Mensaan, ja älykkyysosamääräni menee vieläpä reippaasti Mensan rajan yli. Minua kehutaan hauskaksi, saan helposti ystäviä ja työpaikkoja, olen empaattinen ja seurallinen. Minusta ei arvaisi, että olen älykäs, koska pelleilen ja hauskuutan muita. Olen myös kaunis ja panostan ulkonäkööni.
Kun mensalaiset kokoontuvat, kukaan ei arvaisi, että tässä on joukko mensalaisia. Olemme kaikki erilaisia.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 13:18"]
Mä epäilen ettei sosiaalisesti lahjakas huippuälykäs edes erotu tavisten joukosta, koska osaa sovittaa sanansa ja kommunikaationsa siten, ettei kanssakäymisessä ole ryppyjä. Saattaa myös tehdä pilaa itsestään ja esittää tietämätöntä kun ei halua päteä. Sen sijaan sosiaalisesti kömpelöt älyköt varmasti pistävät silmään ja asettuvat sopivasti tukemaan sterotypiaa - jäävät siis mieleen.
[/quote]
Hyvä pointti!
Ap
[/quote]
Minä teen juuri näin :) teeskentelen välillä tiäetämätöntä, että muutkin saisivat mahdollisuuden kertoa juttuja. Joskus suorastaan nolaan itseni, jotta muut tuntisivat olonsa paremmaksi. Minulle sillä ei ole niin väliä :) t. 66
Mun älykkyysosamäärä on mensan testissä 132. Koen olevani keskiverto älykkyydeltäni, mutta sosiaalisesti olen lahjakas. Osaan lukea tilanteita hyvin ja huumorilla ja asenteella pärjään ihmisten kanssa. Pystyn myös tulkitsemaan/aavistamaan ihmisten mielialat, vaikka muut ihmiset eivät niitä usein huomaakaan.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 15:34"]
Alttius moneen mielenterveyden ongelmaan periytyy vahvasti, mutta kyllä älykkyys tarjoaa enemmän palikoita niidenkin asioiden ymmärtämiseen ja työstämiseen.
[/quote]
Mitäköhän tällä tarkoitetaan? Onko mututuntumaa vai mitä? Veljeni on matemaattisesti äärimmäisen lahjakas henkilö, joka on ainakin tähän saakka työstänyt mielenterveydellistä ongelmiaan todella huonosti. Esim. pitää itseään normaalina työssäkäyvänä, vaikka todellisuudessa on eläkkeellä ja ramppaa kodin, pakkohoidon ja avohoidon kolmiota.
Muutama keittiöpsykologi on tulkinnut veljeni sairastuneen osin juuri siksi, että olisi matemaattisesti lahjakas. Minä en usko tällä olevan mitään yhteyttä, vaan pidän syytä vain ja ainoastaan perinnöllisenä.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 15:11"]
Sain luokitukset, mutta eikö joku puolet ihmisistä tai neljäsosa saa testissä noin 120. Joten ei kai se vielä tosi hyvä ole. En pääse linkkejä katsomaan, kirjoitan kännykällä
[/quote] Ei saa, kun 16 % saa vähintään 115. 2 % vähintään 132. Mitähän se 120 voisi olla...10 %?
Muuten minusta on vaan hyvä, että SH:lla on melko korkea äly, osaa olla potilaiden kanssa!
ap
[/quote]
Itse en ole Mensan testeissä käynyt, pienenä minut testattiin itsepäisyyteni vuoksi ja todettiin täysjärkiseksi (en tiedä miten sitten kävi lääkärille joka minut testeihin lähetti), ja kun testaajat olivat mukavia tätejä, jotka teettivät kaikkia kivoja tehtäviä sen sijaan, että olisi pitänyt riisuutua koleassa huoneessa täysin vieraan sedän edessä tai ottaa rokotusneula takamukseensa, niin totesivat ettei yhteistyöhalussanikaan ollut mitään vikaa :-)
Mutta siis tuo, että joku käy ihan Mensan testissä eikä muka perehdy siihen mitä ne luvut tarkoittavat... ehkä tähänkin vaan :-)
Melkoista jeesustelua sanoa ettei yksi kymmenestä oleminen ole mitään. Kyllä se on, ainakin vastuuta ajatellen. Vaikka olisi kuinka vaatimaton.