Onko mielestäsi sektiovastaisuus Suomessa tosiasia?

Mä oon nyt törmännyt viime aikoina kokemuksiin, jotka ovat tukeneet monen tälläkin palstalla esittämää mielipidettä, että Suomessa terveydenhuolto on jostain syystä erittäin sektiovastainen. Tästä tulee pitkä vuodatus, ottakaa mukava asento.

Ensiksi luin Maria Nordinin blogista, miten hän sai perätilavauvalle julkisella puolella alatiesynnytysluvan, vaikka synnytystapa-arviossa mitat eivät täsmänneet. Yksityinen lääkäri taas tyrmäsi alatiesynnytyksen mahdollisuuden täydellisesti (kiinnostuneet voivat lukea itse mielenkiintoisen postauksen tästä: http://blogit.kaksplus.fi/kotitalouskriisi/3dt-paahan-ja-synntamaan/ ) Vähän tuon jälkeen eräs tuttu kertoi, että eräs hänen sukulaisensa oli painostettu synnyttämään perätilavauva ja synnytys oli ollut karmea. Ja aivan vasta kuulin todella karmean kertomuksen siitä, miten lääkäri oli todella asiattomasti pelotellut sektion vaaroilla, vaikka äidillä oli lääketieteelliset perusteet saada sektio (synnytystapa-arvion perusteella hänen fysiikkansa saattoi olla haittaava tekijä synnytyksessä). En nyt viitsi kertoa tapausta yksityiskohtaisesti, koska kyse ei ole minulle sattuneesta asiasta, mutta oikeasti lääkärin toiminta oli todella asiatonta, ei mitään tavallista sektioon liittyvien riskien esittelyä - ja niistä tämä äiti oli kyllä tietoinen itsekin!

Mä itse olen pelkosynnyttäjä. Takana yksi melko ikävästi mennyt synnytys (selvittiin kuitenkin pysyvittä vahingoitta sekä äiti että vauva). Näiden tietojen valossa mietin, olisiko minullekin pitänyt tehdä hätäsektio, koska ainakin minun ymmärrykseni mukaan tilanne olisi voinut päättyä heikostikin. No, toki jossitella voi, mutta näitä asioita ajatellessa tulee tunne, onko synnytyksessä sittenkään pääasiassa äidin ja lapsen turvallisuus, vai meneekö joku muu agenda - sektio on saatanasta - sen edelle? Ja jos tuollainen agenda on olemassa, miksi? Onko kyse vain rahasta?

Olen tosiaan itse tuleva pelkosynnyttäjä, mutta tähtään alatiesynnytykseen. Ei sektiokaan mua houkuta. En edes oikeastaan pelkää kipua, ainakaan supistuskipua. Toivon, että seuraavassa synnytyksessä ei tarvittaisi epiduraalia, koska ensimmäisessä synnytyksessä koin siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Muukaan kipu ei mua kauhistuta aivan valtavasti, se kuitenkin loppuu. Tällä hetkellä mietityttää eniten se, onko mun ja lapseni terveydellä ja hengellä sittenkään niin paljon merkitystä.

Valitettavasti en saa tätä asiaa tämän lyhyemmin sanottua. Toivottavasti joku viitsii lukea ja kertoa mielipiteensä. Toivoisin, että ne esitettäisiin asiallisessa hengessä, eikä esim. jäätäisi tappelemaan siitä, kumpi nyt on parempi tapa saattaa se lapsi maailmaan, sektio vai alatie.