Keskenmenon kokeneet kuumeilijat - kokemuksia

Mä väitän, että stressi ei todellakaan aiheuta keskenmenoa, niin kuin ei aiheuta lapsettomuuttakaan. Mulle gyne sanoi silloin ekan keskenmenon jälkeen, että yritä ajatella asiaa niin, että suurinosa alkuraskauden keskenmenoista johtuu niin pahoista kromosomivirheistä ettei vauva olisi mitenkään elinkelpoinen. Eli luonto hoitaa. Ja musta se on oikeastaan edes vähän lohduttava, että tietää miksi niin kävi.

Musta on tärkeää ettei missään nimessä syytä itseään keskenmenosta. Kun ei siihen oikeasti voi mitenkään vaikuttaa! Pitää vaan uskoa siihen, ettei meistä kukaan ole syypää omaan keskenmenoon.

Nita85: Voi surku että sulla on jäänyt vielä materiaalia, mutta pääasia että saadaan ne pois eikä tule mitään tulehduksia. Ja sitten kun siitä on selvitty voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Toivottavasti lääkkeet nyt auttaa! Tiedän hyvin sun tunteen, meidän töissäkin eräs nainen paljasti raskauden ja osin jäädyt samaan aikaa äippälomalle :( Lisäksi ystävän äiti on lääkäri ja hän kertoi mielenkiintoisen jutun, että mikäli omalla äidillä on keskenmeno ollut niin noin 95% varmuudella se peittyy tyttärelle. Mun äidillä on nimittäin myös ollut yksi keskenmeno ennen mua.

Mä kerroin tosiaan mun kummastakin raskaudesta omalla äidille ja anopille meillä on niin hyvät välit jaetaan aina niin ilot kun surut ja tietty parhaat kaverit tiesi.

Mutta tein vähä aika sitten negatiivisen testin, eli vauva voi tulla kun on tullakseen! <3

Mulla on ollut aina kierto säännöllinen joten luotan siihen (: mä en perusta ovulaatiotesteistä, ei luoda mitään stressiä siitä niin silloin se plussa tulee kun sitä vähiten odottaa (: 

Ja kyllä asutaan Uudellamaalla Keravavalla joten halutaan mennä Hyvinkäälle se on niin kodinomainen paikka (: 

Missäs päin Te asuittekaan? (: 

Ootteko te käyttänyt ovulaatiotestejä?

Mimmu75: Voimia myös sulle! Se on totta että luonto pitäisi hoitaa huonot yksilöt pois, koska he eivät vaan selviä tässä maailmassa.

En olekkaan koskaan kuullut rypäleraskaudesta, itsellä eka oli tuulimuna raskaus ja toinen normaali ja kummatkin hoidettiin lääkkeellä ja onnistuivat hyvin.

Mukava saada tänne lisää "kohtalotovereita " 

Stressistä olen taas kuullut että se voi vähentää hcg hormonin pitoisuutta mikä ei itsessään aiheuta keskenmenoa mutta pitkäaikainen stressi voi olla haitaksi sikiölle.

Minäkin ajattelin tulla tänne vähän purkamaan tuntoja tuolta Yritys päällä -ryhmästä. Minulla oli reilu kuukausi sitten keskenmeno 6. raskausviikolla. Meni ihan spontaanisti kesken. Jotenkin tuntuu, että nyt vasta jotkut tunteet alkavat tulla pintaan kunnolla. Tuolla Yritys päällä -ryhmässä on tullut nyt paljon plussia, ja se on herättänyt itsessä kovasti tunteita. Miksen minäkin? Miksi meiltä otettiin lapsi pois?

Tänään olimme ystäväporukalla koolla, ja eräs kavereistani ilmoitti iloisesti, että on raskaana. Onnittelin, ja kuuntelin hetken hänen juttujaan, kunnes en enää kestänyt. Jouduin lähteä itkemään viereiseen huoneeseen, niin kovasti omat tunteet nousivat pintaan. Toisten onnen ei pitäisi olla itseltä pois, mutta kyllä ne muiden vauvauutiset tuntuvat aina kuin miekaniskuilta. Tällaista tänään... Onko muilla ollut tällaisia fiiliksiä?

Elowena: Kyllä on! Koin oman keskenmenoni juuri, vuoto loppui toissapäivänä. Kirjoittelinkin aikani tuonne v. 2015 heinäkuun vauvaa toivoville -ketjuun, kunnes todellisuus iski päin kasvoja. :( Olin raskausviikolla 7 gynen mukaan, ja vaikka ovulaatio olisi ollutkin myöhemmin niin silti viikkoja olisi ollut väh. 5 ja jotain merkkejä raskaudesta olisi pitänyt olla näkyvissä. Spontaani km.

Ikää on sen verran että lähipiirissä vauvantuoksua saa tuoksutella melkein joka päivä ja raskausuutisia tulee taajaan joka puolelta. Aluksi tuli shokki omasta tilanteesta, olin raskaana jes! ja seuraavana päivänä en ollutkaan! Itku silmässä monena päivänä, miksi minä, miksi toiset tekevät abortteja, toiset saavat lapsia ja minäkin joka rakastan lapsia yli kaiken ja tilanne olisi paras mahdollinen antaa lapsen tulla niin en saa sitä onnea kokea...Tottakai olen onnellinen muiden onnesta ei sitä voi kieltää, mutta oma tilanne masentaa. Tukea olen saanut ja olen puhunut asiasta monen kanssa, en pähkäile yksin... :/ 

Nyt odotellaan kuukautisia ja tällä kertaa lähden yrityskiertoon eri mielellä, pelko on pinnassa mitä jos...? ...Mutta ei auta, yritetään kanssasisaret raskautua nautinnolla (ei pelolla tai pakolla) ja nautitaan jos tärppää! ...Oli se hetki, vaikka pieneksi hetkeksi jäikin, onni kokea se ajatus mitä olisi olla raskaana ja tuleva äiti! <3 Toivon todella että ensi joulua me kaikki odotamme joko kasvavan masun tai pienokaisen kanssa!  Hyvää joulun odotusta kaikille kaikesta huolimatta! Kiitos näistä viestiketjuista, tärkeitä asioita puidaan... :)

Elowena, tuttuja on nuo sun tuntemukset. Ei ole muiden onni meiltä pois mutta kyllä se on silti katkeraa katsottavaa. Mulla oli kesällä tilanne, että 10 mun tuttua/kaveria oli raskaana, lähes kaikki poikseuksetta tulleet heti raskaaksi, kun jättivät ehkäisyn pois. Tän jälkeen heistä on jo yli puolet synnyttäneet ja mulla on takataskussa kaksi keskenmenoa.

Hei kiva kun olette kirjoitelleet. <3

Omanapailua: Aloitin eilen siis uudestaan lääkkeet, laitoin ne joskus aamulla ja muutaman tunnin päästä alkoi todella runsas vuoto, Puolentunnin välein kävin sidettä vaihtamassa joka oli ihan märkä ja pönttöön tuli kunnolla tavaraa tai verta. Mies tuli iltapäivällä kotiin ja menin vessaan, hän lähti käymään asioilla kun  vointini oli ok. Hetken päästä heräsin pöntöltä, olin pyörtynyt.Soitin miehelle että tule kotiin heti kun pääset. Oli pakko lähteä hetken kuluttua uudestaan vessaan josta mies herätti muutaman minuutin kuluttua, kun tuli kotiin. Olin ihan valkoinen ja tuijotin vain. En saanut sanaa suusta. Pyörryin taas. Kunhan konttasin sosohvalle,  mies teki ruokaa kun en oikein ollut syönyt mitään. Ajateltiin että heikko olo johtui siitä. Noh, seuraavat kaksi kertaa vessaan mentäessä pyörryin taas. Makasin lattialla ja olin ohjeistanut että nostaa jalkani ylös. Ihan hirveä olo. Soitin sairaalaan josta ohjeistivat tilaamaan ambulanssin joka vei minut sinne. Olin siis edellisen yön osastolla.

Tekivät aamulla kaavinnan ja kaikenmaisia toimenpiteitä ja verikokeita ottivat. Pyörryin kaksi kertaa pyörötuoliin yrittäessäni mennä vessaan. Jouduin lopulta tekemään tarpeet alusastiaan:( Sain 2pss verta kun hemoglobiini oli alhainen. Pääsin tänään päivällä kotiin. Nyt on olo parempi, taitaa hemoglobiini nousta. 

Jatkoseurantana on kotitesti tai terveyskeskuksessa verikoe. Menen jälkimmäiseen jotta saan asian hoidettua.  Saan myös keskusteluapua ja aion sitä pyytää.

Olen melkoisen järkyttynyt kaikesta, miten pahaksi vointi meni. Kerron näin tarkan tarinan, jottei muille menisi noin pitkälle.. huih..

Vaimomamma: Meillä on sama kotikaupunki, olikin siitä ajatus että saatat asua täällä. Ehkä joskus mainitsit asiasta toisella palstalla. :) 

Kerroin tänään asiasta myös äidilleni. On niin ahdistavaa salailla joten kerron muillekin jos koen sen paremmaksi. Näin sairaalassa raskaana olevia ja vauvoja, kyllä se tuntui pahalta. Sain onneksi hyvää kohtelua osastolla, heräämössä tosin taisi olla raskaana oleva nainen ja oli todella töykeä minua kohtaan. Rupesi itkettämäänkin kun ajattelin, että luuleekohan minun tehneeni abortin kun kohtelee töykeästi. :( 

Keijupöyä: Voimia sinulle myös ja tervetuloa mukaan keskusteluun. Olen iloinen että olette löytäneet tänne seuraksi. Vaikkei iloisia aiheita paljon ole ollutkaan, mutta helpottaa kun saa kertoa tunteistaan.

Elowena: Itsekin taidan käydä vain silloin tällöin lukemassa yritys päällä keskusteluja, mutten taida enää osallistua itse. Olen myös onnellinen muiden plussista mutta kyllä ne vähän naista syö.. Tässä joutuu nyt taas odottamaan.. Pelkkää odottelua koko ajan. Itselläni on kavereilla paljon lapsia ja niiden näkeminen ei aiheuta suruja, mutten tiedä miten suhtautuisin jos joku kertoisi olevansa raskaana. Mietin yksi päivä, että "mikähän minut korjaa entiselleen" niin tuli mieleen vain uusi vauva.

Heloottunut ja paremmin voiva Nita

Hei pitkästä aikaa. 

Kirjoittelin lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen tuonne odotus puolen ketjuun ja nyt sain viimein aikaiseksi kopsattua kirjoituksen tännekin. Vähän muutakin turinaa tulee vuodosta ja hautaamisesta.

aamulla olin kahdeksalta hyvinkäällä ja pian sain ekat käynnistystabletit ja särkylääkkeet. Nukuin aamupäivän kun mitään ei tapahtunut. Toisten tablettien jälkeen alkoi lievä selkäsärky ja jouduin jo pyytämään lisää särkylääkettä. Ennen hoitajien vuoronvaihtoa kätilö laittoi kolmannen kerran tabletteja ja antoi piikillä särkyyn lääkettä kun kivut oli pahentuneet. Uusi hoitaja haki kauratyynyn selkää varten ja siinä hetken kärvistelin kun hoitaja käväisi jossain. Hoitajan uudelleen tullessa huoneeseen alkoi vuoto ja kipitin kiireen vilkkaan "kannettavalle potalle" mikä lie oli hieno nimi sille. Hoitaja lähti äkkiä jotakin hakemaan ja sillä aikaa tunsin kahden möykyn tulemisen. Hoitaja tulikin pian paikalle ja käski nostaa pyllyä ja seuraavaksi siirtyä pöntölle ja nakkas kannen potan päälle.

Puin vaipat ja menin sänkyyn. Hoitaja vei vauvan pöntössä pois. Jonkun tovin kuluttua tuli peitellyn kaarimaljan kanssa ja sanoi, että et halua vauvaa nähdä, että oli jo aika pahan näköinen. Minulla siis oli toiveena saada nähdä sikiö. Epäilin asiaa hetken, koska en ole kovin herkkä. Pyysin sitten varuiksi ovelta hieman vilauttamaan ja kun vilautti vauvaa niin käskin tuoda sen minulle. Ei se oikeastaan ollut pahan näköinen. Hieman paikoitellen iho tummentunut ja selässä ja päässä ihon alla tummaa nestettä. Mutta kuitenkin se oli aivan täydellinen mini vauva. Sillä oli aivan täydelliset pienet jalat ja aivan täydelliset pienet kädet. Kasvot hieman hassut, mutta aivan selvä mini ihminen. Minusta ei ollut yhtään kamalan näköinen eikä yhtään kaduta, että katsoin. Olisi kaduttanut jos en olisi katsonut.

Kätilö alussa varoitteli että sukupuoli voi jäädä arvoitukseksi koska näillä viikoilla kaikki näyttävät pojilta. Kysyin hoitajalta sukupuolta ja oli sitä mieltä, että poika. Levitti vielä vauvan jalkoja ja minusta ne näytti selviltä häpyhuulilta joidenka välistä sojotti jotain ihan pientä ehkä valkoista. Eli minusta tuo sukupuoli jäi nyt kyllä arvoitukseksi. Mutta voiko kiveksen alut näyttää häpyhuulilta? En tiedä. Haluisin ns antaa jonkun nimen jolla vauvaa muistella, mutta sehän on nyt varsin haasteellista. Ehkä Toive voisi olla vaihtoehto kun on aika sukupuolineutraali nimi.

Haluan vauvan/sikiön itse haudata tai sirotella tuhkat tänne meidän lähelle yhteistuhkaus kuulostaa ja tuntuu pahalta ajatukselta. Tänään olen näitä asioita yrittänyt selvittää ja voi jösses kun kaikki on tehty niin vaikeaksi. Ihan meinasin hermostua. 

Näin on tämä kuudes raskaus nyt sitten ohi ja jäljelle jäi vain tyhjä maha ja valtava kaipaus.

Tämä oli nyt sitten kopsattu tekstini kissankulman naisista. 

Tyhjennys tapahtui kun viikkoja olisi pitänyt olla 16+0 eli viikon odottelin tyhjennyksen pääsyä. Vauvan alku oli menehtynyt joskus rv 14+3 kieppeillä.

Nyt olen tosiaan noita hautaamis juttuja selvitellyt. Vaikka vauva oli pieni niin minulle hautaaminen oli tärkeä asia, koska en ketään jo olemassa olevaa lastanikaan antaisi yhteistuhkaukseen.

Hyvin eritavalla suhtaudutaan sikiön hautaamiseen eri paikoissa. Esimerkiksi sairaalasta ei juurikaan siihen kannusteta ja kukaan ei neuvo mistä tulisi aloittaa. Itse olen aamupäivät soitellut ja kysellyt asioista. Ensi viikolla pikkuiseni haudataan sipoon hautausmaalle vain parin hautapaikan päähän mummostani ja ukistani. Oman seurakuntani pappi tulee siunaamaan haudalle vauvan. Oli oikein ihana pappi kun kävin tapaamassa ja oli helpottavaa saada puhua kaikesta tästä jollekin joka oikeasti tuntui jaksavan kuunnella. En kovin uskonnollinen ole, mutta tämän kaiken haluan hoitaa niin etten joudu joskus jälkikäteen asiaa harmittelemaan. Ehkä jopa helpottaa suru prosessin läpi käyntiä kun voin vielä viimeisen palveluksen vauvalleni tehdä. Ja hieman helpottaa, että voin käväistä isovanhempia ja vauvaa "moikkaamassa" hautausmaalla ja viedä kynttilät haudoille. Sitten joskus kun oma vuoroni tulee niin pääsen sinne vauvani kanssa samaan hautaan.

Jälkivuodon kanssa oli Nitako se oli? ongelmia. Ja niin on minullakin. Viikon valutti reiluhkosti ihan normaalia verta ja sitten vuoto tuntui loppuvan. Mutta alkoi vuorokauden kuluttua uudelleen ja tätä enttententteä on nyt jatkunut jo useamman päivän. Ja viimeiset about neljä päivää vuoto on ollut tosi ällöä rusehtavan limamaista ja mulla niin menee hermot. Värkin iho hellänä siteistä ja jatkuvasta lotraamisesta. Kyllä niin tympäsee koko vuoto. Huomenna täytynee soittaa osastolle ja kysyä tuosta vuodosta samalla kun soitan ja sovin vauvan ensi viikon nouto ajasta.

Välillä olen tyhjennyksen jälkeen jopa unohtanut etten raskaana enään ole ja kyllä on tullut masentava olo kun muistaa, että enhän mä enään ole raskaana. Joka ilta tulee totuttuun tapaan kokeiltua vatsan seutua ja kyllä se pahalta tuntuu, että se pieni kumpu on poissa.

Ja minulla on kanssa nyt tämän jälkeen tullut hieman kurja olo kun kahdelle sukulaiselle on vauvat tulossa ja vieläpä hyvin samaan aikaan kuin  minunkin vauvan olisi ollut tarkoitus syntyä. Kyllä se kirpaisee, vaikka toki olen iloinen heidän puolestaan ja sydämmestäni toivon, että heillä kaikki menee hyvin. Mutta jotenkin se tilanne kun kuulee, että hei heille tulee vauva niin kyyneleitä on vaikea pidätellä kun tietää, että en omaani silloin saa.

Että tämmöistä täällä. ;(

Nita en huomannut kirjoitustasi ennen kuin aloin omaani rustaamaan.

Kamalaa ja ollut varmasti pelottavaa. Ja tseasiassa pelkään tuon tapahtumista itsellenikin ja kun hyvinkäällä olin pari viikkoa sitten tyhjennyksessä niin sanoinkin kätilölle, että mulla on ollut niin paska tuuri koko vuoden, että tämäkään tuskin helpolla onnistuu. Ja koko ajan vaan odotan ja pelkään kaavintaa yms yms.

Ja äskön huomasin, että Nita, vaimomamma ja myös minä asutaan samalla paikkakunnalla! Käsittämätöntä.

Sirppana: Tuli kylmät väreet kun luin kirjoitusta ja rupesi oikein kädet tärisemään. Kamalaa kun joutuu hautaamaan oman vauvan, sinulla kun noita viikkoja oli jo enemmän. (Vaikkakin hienoa kuulla että sait pidettyä pintasi ja saat haudata vauvan vaikkei sairaalassa siitä oikein ei puhuta) Vaikka asun Keravalla, niin kävin Kättärillä hoidossa.  Itse en myöskään ole uskonnollinen mutta hoitaja kertoi voisin varata aikaa pastorille tai hoitajalle. Eivät kuulemma puhu uskon asioista vaikka pappi olisikin. 

Kyllä meitä koetellaan. Otin siis eilen toisen kerran lääkkeet. Ekan kerran otin ne n.1kk sitten ja vuotoa kesti koko kuukauden, niukkaa loppua kohden mutta se ei sitten riittänyt.

Oho, onpas sattumaa että näin moni ja samalta paikkakunnalta :) Oletteko saaneet millaisia sairaslomia? Itse olen tämän viikon saikulla, ja jos myöhemmin tuntuu niin menen kyllä pyytämään lisää. Nyt olen ollut saikulla vain sen ajan, mitä on joutunut antamaan. Onhan tämä henkisesti raskasta kun jokapäivä asiaa miettii.  

Nita, Minulle sattui tosi ihana pappi. Tosiaan uskon asioista ei puhuttu muuten kuin hautaus asioiden verran. Muuten ei uskon asioista juteltu. Ja juteltiin kokonaiset kaksi tuntia. Nopeasti löytyi aikaa ja lupasi, että uudemman kerrankin voidaan jutella. Suosittelen kyllä. Se helpottaa hivenen kun saa kertoa ulkopuoliselle tunteistaan/peloistaan ja kaikesta muustakin.

Mulle ei sairaslomaa annettu kun olen vielä kotona hoitamassa tuota nuorimmaistani.

Toivottavasti sulla nyt nuo vuodot loppuu. Mulla kaksi viikkoa takana ja olen jo raivon partaalla näitten rättien kanssa. 

Ps. Kaavinta oli nopeasti ohi ja jos koskaan enää ikinä saan km, pyydän sen samantien. Oli nuo lääkkeet sen verran kamalat kropalle. Ja myös jälkivuoto on vain 2-3päivää.. Antavatko lääkkeet sen takia, ettei ole niin kallista hoitoa? 

Hyvä että soitat ja kysyt tuosta vuodosta. Minullakin tuli sellaisia maksanpalan näköisiä klönttejä ja vuoto oli välillä kuin suklaakiisseliä. Ajattelin tuota keskustelua jatkonkin kannalta. Että saan tilanteesta faktatietoa ja käydä koko jutun läpi, jottei sitten seuraavassa raskaudessa tule pelkoja. 

Nita. Kiisselit ja maksaklöntit kuulostaa pelottavan tutulta. Ja ällöltä.

Ja kun kännykällä kirjoitin niin osa viestistä hävisi. Saatteko nyt kaavinnan jälkeen heti yrittää uudelleen?

Sirppana: Yhdet kuukautiset suosittelivat odottamaan ensin. Lääkäri kysyi kyllä, että onko aikomusta yrittää uudelleen ja tarvitsenko ehkäisyä. Jotenkin loukkaannuin, en tiedä miksi.. Myös perusjutut antoi ohjeeksi, saunaa ja uimista ja yhdyntää pitäää välttää vuodon ajan. Noh, sehän ei ole ongelma kun onhan tässä jo  vuotanut niin pitkään ettei 3päivää tunnu missään. Saunassa kyllä kävin... hups ;)

Huh Nita, sulla on tosi rankat päivät takana :(  Toivittavadti nyt ainakin fyysisesti alkaisi helpottaa. Mä ole edelleen tosi onnellinen, että pääsin suoraan kaavintaan, kun vuotokin on jo melkein loppu. Mun tapauksessa se oli tosin ainoa vaihtoehto. 

 
Sirppana, saako kysyä, selvitelläänkö noilla viikoilla miksi km on tapahtunut? Hienoa kuitenkin, että saa haudattua vauvasi, mä en edes kuvittele tietäväni kuinka vaikeaa se on. Voisin kuvitella kuitenkin, että sen jälkeen voi jonkunlainen paraneminen itselläkin alkaa. 
 
Mun pitää huomenna mennä aamusta takaisin sairaalaan mittaamaan hcg ja koepalojen tulokset pitäisi olla tullut. 

Vaimomamma: Ovulaatiotesteistä. Meinaan tehdä testejä kunhan on yhdet menkat tullut. Oletko itse vielä sitä mieltä, ettet tee? :)

On niin pitkä ja epäsäännöllinen kierto, etten muuten tiedä milloin se on. Ei tarvitse sen enempää sitten miettiä. 

Vähän mietityttää nuo Terojenkin aloitus, kunpa niistä ei olisi haittaa vaan hyötyä ainoastaan.  

Surusyömäri Nita

mimmu75   lääkäri sanoi, että tämän ikäistä sikiötä ei automaattisesti tutkita. Muistaakseni oli niin, että jos on poikkeavuuksia nähtävissä sikiössä tai istukassa niin silloin tutkitaan. Tai jos molemmat vanhemmat vaativat tutkimuksia niin silloin myös tutkitaan. Mutta koska pikkuisessa ei ollut mitään poikkeavuuksia nähtävissä ja koska meillä on jo monta lasta niin ajateltiin, että ei tarvitse tutkia sen kummemmin. Ja aina ei kuulemma edes mitään varsinaista syytä löydy, vaikka tutkittaisiinkin. 

Sirppana, kiva kun vastasit :) Useinhan se tosiaan on niin ettei mitään selkeää yhtä syytä ole. 

Mä kävin polilla ja sain hyviä uutisia. Kyseessä ei ollut rypäleraskaus vaan tavallinen keskenmeno. Iso kivi tippui sydämeltä. Vähän harmittaa ettei hcg ollut laskenut nollille vaan oli vielä 500. Eipä sillä, kyllähän lasku 13000sta 500aan on ihan hyvä mutta toivoin kuitenkin negaa. Kahden viikon päästä mitataan uudelleen. 

Mimmu: Hyviä uutisia on sitten myös olemassa! Hienoa :)