Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykytrendi: n. 2-vuotiaat päiväkodissa kun äiti hoitaa vauvaa
13.10.2020 |
Luulin ennen, että pienet lapset pidetään äitiysloman ajan päiväkodissa, jos on vaikka jaksamisen kanssa haastetta. Tämä luulo on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Sain vauvan toukokuussa ja olen paikallisessa äitiryhmässä jossa noin parikymmentä äitiä. Tavataan viikottain tai osa jopa useammin. Monella on noin 2-vuotias lapsi päiväkodissa kokopäivähoidossa. Äideillä on energiaa kulkea keskustassa, pitää kirppispöytiä ja lounastaa arkipäivät.
Mikäli jokainen hoitaisi sen 2-vuotiaan kotona, saisi tälläkin porukalla järjestettyä virikettä niille isommille sisaruksille. Sen sijaan nämä äidit tapaa toisiaan ja ne parivuotiaat on pois jaloista päiväkodissa. Kertoo tästä nykyajasta jotain..
Kommentit (365)
Johan on homogeenin vauvaryhmä, kun kaikilla on juuri se 2-vuotias sisarus päiväkodissa.
Itse pidin 2-vuotiaan kotona, kun nuorempi syntyi. Kävimme perhekerhoissa jne. Sen sijaan jos esikoisen olisi ollut vanhempi, esim neljä tai viisi, niin aivan ehdottomasti olisin laittanut päiväkotiin. Sen ikäinen tarvitsee jo niin paljon enemmän virikkeitä ja kavereita.
Sitä vaan jäin ihmettelemään, että oikeastiko kaikki ne muiden lapset on tasan kaks?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan ei vie paikkaa työssäkäyvien lapsilta. Muuten Ok esim pari pvää viikkoon.
Miten voin selvittää viekö lapseni paikan työssäkäyvältä perheeltä?
Päiväkodista olen kysynyt, olisiko heillä toiveita mille viikonpäivile lapsen kolme hoitopäivää laitan. Mutta he vastaavat että ei väliä. Ajattelen että osapäiväisten hoitoa voisi limittää niin, että osa on ma-ke ja osa ke-pe. Miksei näin tehdä?
Minun nuorimmaiseni on syntynyt 1996 ja ainakin silloin vanhemman lapsen oikeus päivähoitopaikkaan katkesi samana päivänä, kun äitiyslomani alkoi. Ei siis ollut mahdollista pitää vanhempaa lasta hoidossa. En tiedä, että koska se on muuttunut.
Omilla lapsilla on kolme vuotta ikäeroa ja olisi kyllä tuntunut todella julmalta tuupata vanhempi päiväkotiin ja olla itse vauvan kanssa kotona. Ainakin meillä lapset ovat aina mieluummin olleet kotona kuin päiväkodissa (esim. jos toinen oli sairaana, niin usein toinenkin sitten jäi kotiin, kun jompikumpi vanhemmista oli hoitamassa). Jossain kerhossa vanhempi kävi pari kertaa viikossa n. 3 tuntia ja sitten tietenkin muut harrastukset lisäksi. Olihan se taloudellisestikin iso asia, kun ei tarvinnut maksaa päivähoitomaksuja siltä ajalta, kun itse oli kotona. Iso raha niihinkin meni.
"Eikä kyllä ole mitään tutkimusnäyttöä siitäkään, että varhain päiväkotiin viedyt lapset olisivat tunne-elämältään jotenkin vaurioituneita. Tämä on taas tätä äitimyytin rakentamista, että joka tilanteessa pitää vaan jaksaa oman hyvinvoinnin kustannuksella."
Kyllä minä näin entisenä päiväkodin tätinä tunsin syyllisyyttä siitä, kun minulla ei ollut aikaa lohdutella ikävää itkevää lasta, kun piti syöttää, pukea tai pestä jotain muuta lasta. Näitä tilanteita oli paljon, että itkut jouduttiin sivuuttamaan, koska oli joku muu kaaos päällä. En tiedä tekeekö se lapsen tunne-elämälle jotain haittaa, mutta tuskin hyvääkään. Tutkimuksia aiheesta ei toki ole ja vähän paha tutkia. Joku vilkkaampi ja sosiaalisempi lapsi pärjää päiväkodissa ihan hyvin, mutta hieman huolestuttaa lapset, jotka tarvitsevat enemmän aikuisen rohkaisua, tukea ja syliä.
Vierailija kirjoitti:
Minun nuorimmaiseni on syntynyt 1996 ja ainakin silloin vanhemman lapsen oikeus päivähoitopaikkaan katkesi samana päivänä, kun äitiyslomani alkoi. Ei siis ollut mahdollista pitää vanhempaa lasta hoidossa. En tiedä, että koska se on muuttunut.
Omilla lapsilla on kolme vuotta ikäeroa ja olisi kyllä tuntunut todella julmalta tuupata vanhempi päiväkotiin ja olla itse vauvan kanssa kotona. Ainakin meillä lapset ovat aina mieluummin olleet kotona kuin päiväkodissa (esim. jos toinen oli sairaana, niin usein toinenkin sitten jäi kotiin, kun jompikumpi vanhemmista oli hoitamassa). Jossain kerhossa vanhempi kävi pari kertaa viikossa n. 3 tuntia ja sitten tietenkin muut harrastukset lisäksi. Olihan se taloudellisestikin iso asia, kun ei tarvinnut maksaa päivähoitomaksuja siltä ajalta, kun itse oli kotona. Iso raha niihinkin meni.
Minun vnhin syntynyt 2002 ja hänen ikäisillään se oli jo hyvin yleistä. Omani oli kyllä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.
Oikeastiko nykyäidit luulee että kahden lapsen hoitaminen on järisyttävän vaikeaa rakettitiedettä?
Mikäli vauva ja taapero nukkuu yöt, niin homma hoituu. Jos aikuinen valvoo yöt vauvan kanssa ja eikä pääse päiväunille paikkaamaan univajetta, niin jokainen voi kokeilla miten kauan nukkumatta pärjää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.
Oikeastiko nykyäidit luulee että kahden lapsen hoitaminen on järisyttävän vaikeaa rakettitiedettä?
Mikäli vauva ja taapero nukkuu yöt, niin homma hoituu. Jos aikuinen valvoo yöt vauvan kanssa ja eikä pääse päiväunille paikkaamaan univajetta, niin jokainen voi kokeilla miten kauan nukkumatta pärjää?
Ajatteletko, että valvova vauva on joku nykytrendi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen oli 3v10 päivää, kun kolmas syntyi. Keskimmäinen lapsi oli tuolloin 1v6kk.
Ei käynyt mielessäkään että edes vanhin lapsi olisi ollut päiväkodissa.
Kävi kunnan kerhossa 2 kertaa viikossa 2.5h kerta.
Lisäksi meidän kaikki lapset ovat vauvoina olleet huonoja nukkumaan niin päivällä kuin öisin.
No jaa, jos olisin tehnyt lapset pienellä ikäerolla ja esikoinen ei olisi ehtinyt olla hoidossa ennen vauvan syntymää, niin ehkäpä olisin hoitanut molemmat kotona ja vienyt esikoisen esimerkiksi puisto- tai kerhotoimintaan, jotta olisi ollut muutakin virikettä ja seuraa kun äiti ja vauva, jotka ovat kiinni toisissaan.
Mutta nyt olen raskaana ja esikoiseni on 4,5-vuotias kun vauva syntyy. Hänellä on päiväkodissa ne samat kaverit olleet nyt 2,5 vuotta, samat rutiinit ja samat tädit. Tuntuisi täysin absurdilta ottaa lapsi kokonaan pois päikystä ja viettää elämää vastasyntyneen ehdoin esikoisen hyppiessä ympärillä ja kärsiessä tylsyydestä. Ihan vastasyntyneen kanssa ei kuitenkaan lähdetä muskareihin sun muihin ja ulkoilukaan ei talvipakkasilla onnistu tuntikausia vastasyntyneen kanssa. Toki tämä tilanne tuo esikoisellekin joustoa päiviin, voidaan hakea aikaisemmin jne. Mutta en rehellisesti usko että pystyisin tarjoamaan pienen vauvan äitinä tarpeeksi tekemistä, seuraa ja virikkeitä pian 5-vuotiaalle. Toki tämä riippuu myös vauvasta, mutta ainakin esikoinen oli vaativa vauva, oli jatkuvasti tissillä eikä nukkunut päiväunia. Ei siinä toisella kädellä olisi taapero mennyt omine vaipanvaihtoineen ja pukemisineen. Jompikumpi olisi joka tapauksessa jäänyt vaille huomiota. Päikyssä tätejä on vähemmän per lapsi, mutta siellä on ne ikätoverit kenen kanssa leikitään. Ainakin oma lapseni nauttii kaverien seurasta ja ohjatusta tekemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tuo hyvä vain huono asia lapsen kannalta. Ylipäänsä lapsia ei pitäisi tehdä alle 3 v. ikäerolla, koska se voi aiheuttaa esikoiselle mustasukkaisuutta myöhemmissä ihmissuhteissa. Alitajuntaan jää se, että koska tahansa voi tulla joku joka vie paikkasi tärkeimmän ihmisen sydämessä ja sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotia demonisoidaan ihan suotta. Se on huomattavasti yhteisöllisempi tapa kasvaa kuin nyhjöttää rivarikolmiossa äitin ja vauvan kanssa kuukaudet läpeensä.
Mikä on tekosyy, että lapsen tarpeisiin vastataan ja häntä hoidetaan ensimmäinen vuosi, mutta sen jälkeen vanhemman ei tarvitse niistä välittää? Nyhjöttää rivarikolmiossa kuukaudet läpeensä? Miksi imetys ja vaippojen vaihto on tärkeää, mutta virikkeet ja sosiaaliset suhteet ei? Tai ainakaan sellaisia, että niistä vanhemman tulisi huolehtia? Miksi on ihan ok tehdä uusi imetettävä ja 2v (!!!) laittaa yhteiskunnan hoitoon? Koska joskus äiti joka tapauksessa menee töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri meni 90-luvulla päiväkotiin heti kun se oli mahdollista. Olikohan jopa 9kk silloin. Itse kävin vain eskarin ja olin hoidossa mummoilla.
Tulos: kaverini on aikuisena supersosiaalinen, hänellä on kymmeniä kavereita ja tulee toimeen kaikkien kanssa.
Minä en ole ikinä osannut olla ikäisteni kanssa ja olen lapsesta asti kuulostanut 70-vuotiaalta tädiltä :D
Jos joskus saan lapsen niin todellakin laitan hänet mahdollisimman aikaisin tarhaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tuo hyvä vain huono asia lapsen kannalta. Ylipäänsä lapsia ei pitäisi tehdä alle 3 v. ikäerolla, koska se voi aiheuttaa esikoiselle mustasukkaisuutta myöhemmissä ihmissuhteissa. Alitajuntaan jää se, että koska tahansa voi tulla joku joka vie paikkasi tärkeimmän ihmisen sydämessä ja sylissä.
Millaisia viestejä jää kuopuksen alitajuntaan siitä, että koska tahansa voi tulla joku ja tempaista avokämmenellä naamalle, tönäistä kumoon ja haukkua pataluhaksi, ei saa syödä rauhassa, kun isosisarus repii jalasta ja vaatii jatkuvasti äidin huomion?
Esikoinen on itse saanut aikanaan äitinsä täyden huomion. Syytön se pienempi sisarus on syntymäänsä eikä hän voi toisen mustasukkaisuudelle mitään.
Siksi mustasukkaisuutta hillitsee mielestäni enemmän se, että isosisarus on päiväkodissa saman ikäisten kanssa, jossa kaikki saavat vierailta hoitajilta saman verran (yhtä vähän?) huomiota, kuin se, että umpiväsynyt, läpi yön valvonut äiti saa kotona hillittömiä raivareita tälle kaksivuotiaalle, kun tämä hakee huomiota kiusaamalla äitiä ja vauvaa koko valveillaoloaikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.
Oikeastiko nykyäidit luulee että kahden lapsen hoitaminen on järisyttävän vaikeaa rakettitiedettä?
Ei sitä, vaan kun äideillä on paljon mielenterveyden kanssa pulmaa, jolloin jaksaminen on koetuksella. Nämä sitten laittavat vauvan tieltä muut lapset yhteiskunnan hoidettavaksi.
Rakastan ihanaa 2-vuotiastani ja jos nyt saisin toisen lapsen, pitäisin hänet päiväkodissa mutta varmistaisin, kuten tähänkin asti, että päivähoito on lapselle hyvää ja turvallista ja että päivien pituus on lapselle sopiva. Ehdin olla lapseni kanssa paljon, kun hän on hereilläoloajastaan hoidossa 8h ja kotona 6h.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri meni 90-luvulla päiväkotiin heti kun se oli mahdollista. Olikohan jopa 9kk silloin. Itse kävin vain eskarin ja olin hoidossa mummoilla.
Tulos: kaverini on aikuisena supersosiaalinen, hänellä on kymmeniä kavereita ja tulee toimeen kaikkien kanssa.
Minä en ole ikinä osannut olla ikäisteni kanssa ja olen lapsesta asti kuulostanut 70-vuotiaalta tädiltä :D
Jos joskus saan lapsen niin todellakin laitan hänet mahdollisimman aikaisin tarhaan.
Et taida olla järjen jättiläinen. :D
Mahtava otanta, 2 henkilöä!
Tiesitkö, että temperamentti ja luonne periytyy? Ehkä olette jo sen takia erilaisia, ei hoitomuodon...
Vierailija kirjoitti:
Tämä on itseänikin järkyttänyt etenkin Helsingissä, missä niille kotona hoidettaville 2-vuotiaille olisi paljon erilaisia kerhoja, joissa saisivat PARI tuntia päivässä (2-4 krt/vko) tällaista ohjattua ryhmätoimintaa yms. ja sitten saisivat muuten olla perheensä parissa.
Omassanikin puistotuttujen tmv. kautta olen ainoa äiti, joka pitää sen 2-vuotiaan kotona, vaikka on vauvakin. Muilla on isompi lapsi päiväkodissa 6-8 tuntia päivässä? Sitten ihmettelevät isomman lapsen mustasukkaisuutta ja huonoa iltakäytöstä yms. ja pahimmillaan toisilla 2-3-vuotiaat itkevät päiväkotiin jättäessä vanhempiensa perään paljon ja pitkin päivääkin ovat ikävöineet eikä silti vanhemmilla tule mieleen pitää esikoistaan kotona.
Välillä tekisi mieli kysyä, että miksi edes hankkivat niitä lapsia lisää, kun eivät ensimmäisenkään kanssa jaksa/ halua/ viitsi olla? Minäkin aikoinaan luulin, että tällaista päivähoito-oikeutta käyttävät vain ne perheet, joissa on todellista tarvetta erilaisille tukitoimille yms.
Paitsi, että sitä ei ikinä voi tietää minkälaisten ongelmien tai jaksamisaisoiden kanssa toinen ihminen kamppailee. Tiedän erään äidin, joka näyttää aina muille täydellistä äiti kuvaa.. Tiedän kuitenkin, että todellisuus on aivan toista. Ongelmat eivät aina näy päällepäin ja jotkut ovat todella hyviä piilottamaan kaiken haavoittuvaisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on itseänikin järkyttänyt etenkin Helsingissä, missä niille kotona hoidettaville 2-vuotiaille olisi paljon erilaisia kerhoja, joissa saisivat PARI tuntia päivässä (2-4 krt/vko) tällaista ohjattua ryhmätoimintaa yms. ja sitten saisivat muuten olla perheensä parissa.
Omassanikin puistotuttujen tmv. kautta olen ainoa äiti, joka pitää sen 2-vuotiaan kotona, vaikka on vauvakin. Muilla on isompi lapsi päiväkodissa 6-8 tuntia päivässä? Sitten ihmettelevät isomman lapsen mustasukkaisuutta ja huonoa iltakäytöstä yms. ja pahimmillaan toisilla 2-3-vuotiaat itkevät päiväkotiin jättäessä vanhempiensa perään paljon ja pitkin päivääkin ovat ikävöineet eikä silti vanhemmilla tule mieleen pitää esikoistaan kotona.
Välillä tekisi mieli kysyä, että miksi edes hankkivat niitä lapsia lisää, kun eivät ensimmäisenkään kanssa jaksa/ halua/ viitsi olla? Minäkin aikoinaan luulin, että tällaista päivähoito-oikeutta käyttävät vain ne perheet, joissa on todellista tarvetta erilaisille tukitoimille yms.
Kyllä minusta sinä olet parempi ja ne muut tosi paljon huonompia! Näin se on. Totisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri meni 90-luvulla päiväkotiin heti kun se oli mahdollista. Olikohan jopa 9kk silloin. Itse kävin vain eskarin ja olin hoidossa mummoilla.
Tulos: kaverini on aikuisena supersosiaalinen, hänellä on kymmeniä kavereita ja tulee toimeen kaikkien kanssa.
Minä en ole ikinä osannut olla ikäisteni kanssa ja olen lapsesta asti kuulostanut 70-vuotiaalta tädiltä :D
Jos joskus saan lapsen niin todellakin laitan hänet mahdollisimman aikaisin tarhaan.
Et taida olla järjen jättiläinen. :D
Mahtava otanta, 2 henkilöä!Tiesitkö, että temperamentti ja luonne periytyy? Ehkä olette jo sen takia erilaisia, ei hoitomuodon...
On tästä tutkimuksia. Muitakin kuin omiani. :)
Alue: Aihe vapaa
Meillä lapsilla on ikäeroa 1 vuosi ja 9 kk. Nyt jälkeenpäin ajateltuna isompihan oli vielä aivan "vauva" pienemmän synnyttyä.
Molemmat olivat kotona. Minulle ei tullut edes mieleen viedä isompaa päiväkotiin. Isompi on todella energinen tapaus ja ulkoilimme ja näimme kavereita aamupäivät. Vauva nukkui vaunuissa. Syötiin yhdessä lounas ja molemmat nukkuivat yhtäaikaa päikkärit. Toki vauvan rytmit muuttuivat ja vauvan ollessa isompi, vauva ei enää nukkunut isomman kanssa samaan aikaan päikkäreitä. Mutta välipalan jälkeen lähdettiin taas ulos ja vauva nukkui.
2,5 vuotiaana isompi aloitti kerhon (3h 2 kertaa viikossa) oppien ryhmässä toimimista.
Päiväkotiin menivät 3- ja 5-vuotiaana.
Ihanaa aikaa. Kauholla muistelen. Meillä auttoi hyväuninen vauva ja ihana äitiporukka.
Toki olin välillä todella väsynyt, mutta se kuului asiaan mielestäni. Oli ihanaa saada viettää 5 vuotta kotona lasten kanssa. Olen toki "mummoäiti". Sain esikoisen kun olin lähes 40-vuotias.