Lue keskustelun säännöt.
Nykytrendi: n. 2-vuotiaat päiväkodissa kun äiti hoitaa vauvaa
13.10.2020 |
Luulin ennen, että pienet lapset pidetään äitiysloman ajan päiväkodissa, jos on vaikka jaksamisen kanssa haastetta. Tämä luulo on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Sain vauvan toukokuussa ja olen paikallisessa äitiryhmässä jossa noin parikymmentä äitiä. Tavataan viikottain tai osa jopa useammin. Monella on noin 2-vuotias lapsi päiväkodissa kokopäivähoidossa. Äideillä on energiaa kulkea keskustassa, pitää kirppispöytiä ja lounastaa arkipäivät.
Mikäli jokainen hoitaisi sen 2-vuotiaan kotona, saisi tälläkin porukalla järjestettyä virikettä niille isommille sisaruksille. Sen sijaan nämä äidit tapaa toisiaan ja ne parivuotiaat on pois jaloista päiväkodissa. Kertoo tästä nykyajasta jotain..
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
-Villi 3-5-vuotias tarvitsee toimintaa ja kavereita. Vauvan kanssa ei välttämättä ole niin vauhdikasta menoa tarjolla. Illat ja viikonloput sitten luetaan niitä kirjoja ja ulkoillaan yhdessä, ja rauhoitutaan.
-Työ. Kaikki ei ole kotona montaa vuotta. Pitää ajatella sitä hoitopaikan saantia äitiysloman jälkeen. Ehkä ei haluta luopua hyvästä paikasta ja tutuista kavereista?
-Korona-aikana melkein kaikki sai olla kotona. Ainakin Helsingissä suositeltiin keväällä hoidosta poisjäämistä.
-Äiti saattaa esim. opiskella tai harjoittaa yritystoimintaa siellä kotona vauvan kanssa. Aina ei ulkopuolinen tiedä toisten yksityisasioista.
-Entisaikaan sitä seuraa ja kavereita sai siitä, että usein nämä kotiinjäävät äidit olivat perhepäivähoitajia. Eli kotiäidin lapset saattoivat kasvaa päiväkodin kaltaisissa olosuhteissa vieraiden lasten kanssa. Oppivat vielä jakamaan äitinsäkin.
Jakamaan äitinsä? No, voihan sen noinkin ajatella. Mielestäni perhepäivähoito on paljon inhimillisempää kuin päiväkoti. Mikä sen turvallisempaa, kun hoitajana on oma äiti, saa olla kotona ja muut lapset ovat tuttuja. Ryhmäkin on huomattavasti pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan osa nykyäideistä niin avuttomia etteivät jaksa/viitsi hoitaa molempia lapsia kotona vaan kiikuttavat vanhemman lapsen päiväkotiin?Kas kun eivät vaadi vauvoillekin oikeutta päivähoitoon.Ei hyvältä näytä.
Nykyäidit? Ihan on vuosikymmenien ajan ollut tämä käytäntö.
Ei kyllä ole ollut niin yleistä kuten nykypäivänä.
Näytätkö vielä tilaston? Itse tunnen valtavasti pienten lasten äitejä eikä kukaan pidä 2-vuotiasta joka päivä hoidossa jos on itse kotona. Yleensä isommat sisarukset hoidossa on yli 3-vuotiaita muutenkin eikä viittä päivää viikossa.
Itse pidin 5-vuotiaan päivähoidossa kolmena päivänä viikossa. Ennen toista lasta haukuin toki itsekin niitä äitejä, jotka vievät esikoisen hoitoon. Onneksi järki kasvoi ja tajuan, että se päivähoito ei olekaan mikään mörkö.
Odotan toista ja ehdottomasti esikoinen (4 v. lapsen syntyessä) menee päiväkotiin jatkossakin. Hänellä on siellä omat tutut kaverit ja leikit, kotona hänellä olisi vain tylsää. Tosi kiva pitää jotain imetysmaratonia vauvan kanssa ja laittaa isompi katsomaan piirrettyjä sillä välin kun se voisi puuhastella ja askarrella päiväkodissa muiden ikäistensä kanssa. Kukin tehköön miten lystää mutta jos on vasta eka lapsi tulossa niin näistä asioista on ihan turha täällä huudella.
En ole koskaan käsittänyt tuota tapaa. Mä vein 3-vuotiaasta alkaen seurakunnan kerhoihin. En ikinä tuottaisi sellaista hylkäämiskokemusta omalle lapselle että heittäisin päiväkotiin antaakseni kaiken aikani vauvalle josta pieni tuntee muutenkin mustasukkaisuutta.
nykyaika et ole mitään jos sulla ei ole sitä "omaa elämää" . Jopa lapset voidaan sysätä sivuun oman elämän tieltä, ihan vaan koska "minulla on oikeus" "olen ansainnut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käsittänyt tuota tapaa. Mä vein 3-vuotiaasta alkaen seurakunnan kerhoihin. En ikinä tuottaisi sellaista hylkäämiskokemusta omalle lapselle että heittäisin päiväkotiin antaakseni kaiken aikani vauvalle josta pieni tuntee muutenkin mustasukkaisuutta.
Me ei kuuluta kirkkoon enkä veisi lasta seurakunnan kerhoihin. Päiväkodissa lapsella on tuttuja kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.
Miksi sinä olet sen toisen lapsen tehnyt, jollet jaksa/viitsi hoitaa kuin yhtä lasta?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käsittänyt tuota tapaa. Mä vein 3-vuotiaasta alkaen seurakunnan kerhoihin. En ikinä tuottaisi sellaista hylkäämiskokemusta omalle lapselle että heittäisin päiväkotiin antaakseni kaiken aikani vauvalle josta pieni tuntee muutenkin mustasukkaisuutta.
Meillä tuo "hylkäämiskokemus" oli tehty jo aiemmin, eli olen ollut töissä lasten saantien välissä kummallakin kerralla. Mutta tämä tietenkin koskee vain työssäkäyviä äitejä, ei kotiäitejä. Kolme teiniä talossa on eikä kukana heistä mtään mustasukkaisuutta ole toistaan kohtaan ikinä ole osoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.
Miksi sinä olet sen toisen lapsen tehnyt, jollet jaksa/viitsi hoitaa kuin yhtä lasta?
-eri
Hoidan kaikkina muina ajankohtina paitsi kuusi tuntia kerrallaan kolmena päivänä viikossa. Lapsi saa varmaan hirveitä traumoja kun menee aina iloisesti päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.
Miksi sinä olet sen toisen lapsen tehnyt, jollet jaksa/viitsi hoitaa kuin yhtä lasta?
-eri
Olethan itse lastesi kanssa 24/7 ja otat heidät ihan jokapaikkaan aina mukaan? Muuten et jaksa / viitsi hoitaa heitä.
En tiedä onko mikään nykytrendi. Ehkä asenteiden kautta sitten niin? En tiedä mikä "ilmapiiri" nykyään on. Ainakin yli 15v sitten tuota tapahtui myös, mutta jos puhutaan ihan noin pienestä, 2v, niin oletus silloin oli, että äiti on vakavasti masentunut tai muuten sairas, mutta ei vain halua puhua siitä. En kyllä muista, että ainakaan moni olisi ottanut asian noin kevyesti, että MIKSI IHMEESSÄ en tekisi elämästäni helpompaa?! Kun kaikki tiesivät, että miksi ihmeessä. Tuskin olot päiväkodeissa on ainakaan parantuneet näiden vuosien aikana. Silloin oli melko pieniäkin yksiköitä vielä olemassa. Lähinnä keskustelut oli sellaisia, että joku paheksui naapurin äidin tapaa toimia ja muut siihen kommentoi, että et voi tietää mitä tuo äiti sairastaa yms.
Itse olen ottanut lapset aina kotiin, kun olen ollut itsekin. 5v kohdalla sain kyllä palautetta, että ei kannattaisi ennen eskaria. Jonkinlaisena rajana silloin taisi olla 3v ja mitä isompi lapsi sitä hyväksytympää päivähoidossa pitäminen oli, ja jopa suositeltavaa. Meillä oli just tuollainen äitiporukka missä oli yhteensä noin 20 lasta, kotihoidossa kaikki. Kyllä oltiin välillä tosi väsyneitäkin, mutta autettiin toisiamme. Päälimäisenä muistan tuon ajan leppoisana kahvitteluna. Lapsilla oli aina seuraa. Osa heistä on nykyään aikuisia jo, osa teinejä. Muutamat on edelleen parhaita kavereita. Eli ymmärrän ap:n pointin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse asu Suomessa ja täällä on ihan tavallista ensinnäkin aloittaa päivähoito noin 1 vuotiaana ja jatkaa siellä pikkusisaruksen synnyttyä. Oma kaksivuotiaani jatkoi myös päiväkodissa. Tiedän ettei tätä moni "usko", eikä tarvikaan, mutta hän viihtyy siellä hyvin. Juoksee usein innolla leikkitiloihin aamuisin ja iltapäivällä pihaleikeistä ei haluaisi useinkaan lähteä pois. Päivä on 6h, josta pari tuntia päikkäreitä. En koe, että voisin tarjota samalla tavalla seuraa ja virikkeitä, kun samalla hoida vauvaa. En myöskään halunnut mullistaa pienen koko elämää, kun sisarus syntyi, vaan rutiinit pysyivät hänellä pääosin ennallaan. Jos päikyssä viihtyminen olisi niin ja näin, ja siellä itkeskelisi tai muuta, niin silloin pitäisin lapsen kotona.
Sanonpa vain, että jos normina olisi, että miehet jäisivät kotiin vauvan ja taaperon kanssa, niin toinen lapsi olisi ihan suoraan siellä päivähoidossa.
Jos saisin toisen lapsen, niin varmaankin pitäisin päiväkodissa kolmena päivänä lyhyen päivän ja loput olisi kotona. Esikoinen olisi tuolloin vähintään yli 4-vuotias.
2-vuotiasta esikoista olisin varmaankin pitänyt kotona kun on niin pieni, kerhoja ja isovanhempien apua hyödyntäen, mutta en tuomitse lyhyeksi ajaksi hoitoon viemistäkään. Ei se lapsi siitä rikki mene. Ehkä ajattelisin, että sisaruksen olisi kuitenkin hyvä tutustua myös uuteen tulokkaaseen.
Eikä kyllä ole mitään tutkimusnäyttöä siitäkään, että varhain päiväkotiin viedyt lapset olisivat tunne-elämältään jotenkin vaurioituneita. Tämä on taas tätä äitimyytin rakentamista, että joka tilanteessa pitää vaan jaksaa oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan ei vie paikkaa työssäkäyvien lapsilta. Muuten Ok esim pari pvää viikkoon.
Näin lapsettomana on mielenkiintoista seurata tällaista keskustelua. Äidit haukkuvat toisiaan, syyttävät huonoiksi ja laiskoiksi vanhemmiksi, kyseenalaistavat toisen järjeä... Oletteko ollenkaan huomanneet, kuinka ikävästi ja tuomitsevasti te suhtaudutte toisten valintoihin vanhemmuuteen liittyen? Ei se tee teistä sen parempia vanhempia, vaikka kuinka jaksatte tuomita ja kauhistella. Miksi äitien välinen diskurssi on noin vihamielistä, osaako joku kertoa? Jo nyt vanhempia kytätään joka suunnalla ja yhteiskunnalta tulee koko ajan lisää vaatimuksia, siihen vielä varsinkin äitien harjoittama ihan vapaaehtoinen kyttääminen ja tuomitseminen päälle. Veikkaan että tässä on osasyy lapsikatoon.
Jotenkin jaksaa järkyttää, muttei enää yllättää äitien lynkkaaminen toistensa toimesta.
Kolmevuotias jatkoi 2-3 päiväisesti hoidossa kun vauva syntyi. Näin teki kaikki muutkin perheet tällä alueella, joten leikkipuistoissa ei saman ikäistä seuraa löydy päivisin. Osaisiko joku tätä arvosteleva kertoa miten lapsi oppii ryhmässä toimimista jos mistään muualta kuin päiväkodista ei arkisin löydy ikäistään seuraa? Kerhoissa lapset vaihtuu niin tiuhaan että siellä ei pysyviä kaverisuhteita pääse syntymään.
Syynä ei tosiaankaan ole se että itse pääsisin helpommalla. Helpompaa olisi pitää 3v kotona eikä aamuisin herätä aikaisin, pakata vauvaa vaunuihin ja lähteä ruuhkabussilla viemään isompaa lasta hoitoon. Ja sama rumba iltapäivällä.
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vain, että jos normina olisi, että miehet jäisivät kotiin vauvan ja taaperon kanssa, niin toinen lapsi olisi ihan suoraan siellä päivähoidossa.
Jos saisin toisen lapsen, niin varmaankin pitäisin päiväkodissa kolmena päivänä lyhyen päivän ja loput olisi kotona. Esikoinen olisi tuolloin vähintään yli 4-vuotias.
2-vuotiasta esikoista olisin varmaankin pitänyt kotona kun on niin pieni, kerhoja ja isovanhempien apua hyödyntäen, mutta en tuomitse lyhyeksi ajaksi hoitoon viemistäkään. Ei se lapsi siitä rikki mene. Ehkä ajattelisin, että sisaruksen olisi kuitenkin hyvä tutustua myös uuteen tulokkaaseen.
Eikä kyllä ole mitään tutkimusnäyttöä siitäkään, että varhain päiväkotiin viedyt lapset olisivat tunne-elämältään jotenkin vaurioituneita. Tämä on taas tätä äitimyytin rakentamista, että joka tilanteessa pitää vaan jaksaa oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Jep, yhteiskunta on ojentanut käden ja helpottaa vanhempien taakkaa, mutta joidenkin (lähinnä toisten äitien mielestä) sitä ei saa hyödyntää?? Ihan uskomatonta.
Näiden kommenttien perusteella tuntuu, että kommentoijien kotona olleet lapset ovat olleet aika rauhallisia tapauksia, vauvat nukkuneet öisin hyvin, ei maratonsyöttöjä eikä mustasukkaisuutta. :D Meillä oli aktiivinen 2 -vuotias kotona kanssani äitiyslomalla, ja hän oli hyvin mustasukkainen siitä, kun näki, että pidin vauvaa sylissä ja syötin häntä. Pyrki syliin vauvan tilalle ja iso itkuhan siitä aina tuli. Meillä vauva ei nukkunut ensimmäiseen 6 kk hyvin ja 2-vuotias ei suostunut nukkumaan enää päiväunia, joten olin aivan loppu väsymyksestä, kun ei koskaan saanut nukkua (paitsi viikonloppuisin, kun mies oli kotona päivisin). Näin jälkeenpäin naurattaa, kun minä olen juossut ympäri taloa vauva rinnassa kiinni ja yrittäen pitää esikoisen telomasta itseään. Ei puhettakaan, että heidät olisi uskaltanut jättää samaan tilaan vahtimatta. Vanhemman lapsen ja vauvan kanssa kotona olo yhdessä sujuu varmasti paljon paremmin, mutta nyt mietin, että olisi ollut varmaan viisasta ottaa 2-vuotiaalle edes osa-aikainen hoitopaikka eikä itsepäisesti ajatella, että tämä on kaikille parasta. Onneksi tuo aika on takanapäin, mutta se vaikutti todella paljon siihen, minkälaisen siteen pystyin luomaan vauva-aikana esikoiseen ja sitten toiseen lapseen, ja huomaan sen vaikutuksen edelleen.
Minua ärsyttää tällaiset valitukset suunnattomasti.
Ihan totta se, että jos mies olisi koti-isä, niin se esikoinen olisi hoidossa koko ajan eikä kukaan ihmettelisi pätkääkään. Ei ihmettelisi eineksiä eikä sotkua kotona, kyllä vaimo siivoaa kunhan tulee töistä.
Tämä trendi on ollut olemassa ainakin jo 90-luvulta.
Se kaksivuotias on joka tapauksessa sisaruksesta mustasukkainen, oli se kotona tai tarhassa. Eikä se muista, sanotaanko kymmenen vuoden kuluttua enää sitä, että kauheaa, kun olin kaksivuotiaana päiväkodissa. Tosin se pienempi sisarus todennäköisesti joutuu päiväkotiin 9-kuisena, kun äiskä palaa töihin, mutta sehän ei ole ollenkaan tuomittavaa.
Päiväkotia demonisoidaan ihan suotta. Se on huomattavasti yhteisöllisempi tapa kasvaa kuin nyhjöttää rivarikolmiossa äitin ja vauvan kanssa kuukaudet läpeensä. Päiväkodissa huomataan, jos lapsella on erityistarpeita. Ei sitä äiti välttämättä huomaa, kun ei näe muita saman ikäisiä.
Onhan se kiva, jos hoitaa kaikki lapsensa kotona, osalle ei päiväkoti edes ole taloudellisessa mielessä vaihtoehto. Mutta haukkukaa sitten tasapuolisesti kaikki koti-isätkin, he eivät edes imetä, mikä on heidän tekosyynsä?
Kyllähän suurimmalta osalta löytyy myös se mies, joka varmaan voi oman työpäivänsä jälkeen osallistua? Eli yksin ollaan vastuussa se 8-9h päivässä (joskus toki enemmän) ja sitten pitäisi jo mieheltä saada apua, kun ne lapset on yhdessä tehty.
Päiväkodin työntekijät joutuvat myös siivoamaan. Kun olin kunnallisella, niin meille kyllä kuului mattojen puistelua, pöytien pyyhkimistä yms. pientä siistimistä kaiken muun ohella. Vaikka itse olen yliopistossa opiskellut varhaiskasvatusta, se ei kasvattanut itselleni lisäkäsiä. Tarkoittaa sitä, että väkisinkin osa lapsista jää vähemmälle huomiolle, kun niitä lapsia on yksinkertaisesti liikaa kasvattajiin nähden. 2-vuotiaan on yksinkertaisesti paras olla kotona tai muutamana päivänä esimerkiksi kerhotoiminnassa parin tunnin ajan. Päiväkodissa on ihan liikaa meteliä ja ihan liian vähän aikaa oikeasti antaa sitä syliä ja huomiota niille taaperoille. Se syli ja turva kun noin pienelle lapselle on kaikista oleellisin juttu.
Minä en halua syyllistää niitä äitejä, jotka työnsä takia laittavat lapsensa hoitoon. Ymmärrän täysin. Sen sijaan minusta on hämmentävää, miten nykyään monella äidillä on se käsitys, että 2-vuotias tarvitsee ikäisiään kavereita ja kehittävää toimintaa, kun tosiasiassa niin pieni lapsi hyötyy paljon enemmän sylistä ja läheisestä vuorovaikutuksesta. Tätä ei nykyajan päiväkodissa pystytä tarjoamaan niin paljon kuin pitäisi. Toki ne 2-vuotiaat leikkivät keskenään, mutta leikki on vielä pääosin rinnakkaisleikkiä. Vasta noin 3-4v lapsi alkaa oikeasti hyötymään leikkikavereista.