Lue keskustelun säännöt.
Nykytrendi: n. 2-vuotiaat päiväkodissa kun äiti hoitaa vauvaa
13.10.2020 |
Luulin ennen, että pienet lapset pidetään äitiysloman ajan päiväkodissa, jos on vaikka jaksamisen kanssa haastetta. Tämä luulo on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Sain vauvan toukokuussa ja olen paikallisessa äitiryhmässä jossa noin parikymmentä äitiä. Tavataan viikottain tai osa jopa useammin. Monella on noin 2-vuotias lapsi päiväkodissa kokopäivähoidossa. Äideillä on energiaa kulkea keskustassa, pitää kirppispöytiä ja lounastaa arkipäivät.
Mikäli jokainen hoitaisi sen 2-vuotiaan kotona, saisi tälläkin porukalla järjestettyä virikettä niille isommille sisaruksille. Sen sijaan nämä äidit tapaa toisiaan ja ne parivuotiaat on pois jaloista päiväkodissa. Kertoo tästä nykyajasta jotain..
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan ei vie paikkaa työssäkäyvien lapsilta. Muuten Ok esim pari pvää viikkoon.
Miten voin selvittää viekö lapseni paikan työssäkäyvältä perheeltä?
Päiväkodista olen kysynyt, olisiko heillä toiveita mille viikonpäivile lapsen kolme hoitopäivää laitan. Mutta he vastaavat että ei väliä. Ajattelen että osapäiväisten hoitoa voisi limittää niin, että osa on ma-ke ja osa ke-pe. Miksei näin tehdä?Ollaanko jossain noin joustavia? Työttömänä ollessani 4-5 vuotias lapseni oli 20h viikossa "pakotetulla sopimuksella" eli lapsen piti olla ma-ti koko päivä ja keskiviikkona aamupäivä. Sen sai valita, pitääkö alkuviikon vai loppuviikon päiväkodissa, mutta oli kyllä todella joustamaton käytäntö. Ja oli älytöntä, kun piti pitää 2 pitkää päivää. Tuo oli ihan periaatepäätös, päiväkodisssa ei ollut ruuhkaa.
Me voisimme ilmeisesti valita lapselle suurimman mahdollisen hoitosopimuksen vaikka tarvetta hoidolle ei ole kun toinen vanhempi kotona. Ja hoitoajat saa itse päättää mielensä mukaan. Toki tästä tulee vanhempien tulojen mukaan laskettu lasku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käsittänyt tuota tapaa. Mä vein 3-vuotiaasta alkaen seurakunnan kerhoihin. En ikinä tuottaisi sellaista hylkäämiskokemusta omalle lapselle että heittäisin päiväkotiin antaakseni kaiken aikani vauvalle josta pieni tuntee muutenkin mustasukkaisuutta.
Miten ne seurakunnan kerhot eroaa päiväkodista sen hylkäämiskokemuksen kannalta? Ei lapsi ymmärrä onko hän ne kolme tuntia seurakunnan ilmaiskerhossa vai päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
"Eikä kyllä ole mitään tutkimusnäyttöä siitäkään, että varhain päiväkotiin viedyt lapset olisivat tunne-elämältään jotenkin vaurioituneita. Tämä on taas tätä äitimyytin rakentamista, että joka tilanteessa pitää vaan jaksaa oman hyvinvoinnin kustannuksella."
Kyllä minä näin entisenä päiväkodin tätinä tunsin syyllisyyttä siitä, kun minulla ei ollut aikaa lohdutella ikävää itkevää lasta, kun piti syöttää, pukea tai pestä jotain muuta lasta. Näitä tilanteita oli paljon, että itkut jouduttiin sivuuttamaan, koska oli joku muu kaaos päällä. En tiedä tekeekö se lapsen tunne-elämälle jotain haittaa, mutta tuskin hyvääkään. Tutkimuksia aiheesta ei toki ole ja vähän paha tutkia. Joku vilkkaampi ja sosiaalisempi lapsi pärjää päiväkodissa ihan hyvin, mutta hieman huolestuttaa lapset, jotka tarvitsevat enemmän aikuisen rohkaisua, tukea ja syliä.
Kuvailemastasi tilanteesta kannattaa kertoa lapsen vanhemmalle. En minä ainakaan olisi vienyt lasta hoitoon jos hänellä olisi ollut siellä ikävää, ikävä meitä vanhempia tai päivän aikana itkuisia hetkiä. Lapsi HALUSI päiväkotiin kavereidensa luo. Ja aina henkilökunta kertoi miten hyvin lapsellani siellä sujuu. Samoin lapsi kertoi itse. Kertaakaan ei ole kerrottu että olisi tullut itku.
Vierailija kirjoitti:
Jos on jaksamisen tai mielenterveyden kanssa ongelmaa, miksi niitä lapsia on pakko tehdä yli oman kestävyyskynnyksen? Järjetöntä. Pitäisi ymmärtää, että se on sopiva määrä jonka jaksaa tarvittaessa hoitaa yksinkin.
Niin ”tarvittaessa”. Toki jaksaisin jos olisi pakko, mutta miksi tekisin niin kun yhteiskunta tarjoaa esikoiselle hoitopaikkaa josta koko perhe hyötyy? Miksi ihmeessä siis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käsittänyt tuota tapaa. Mä vein 3-vuotiaasta alkaen seurakunnan kerhoihin. En ikinä tuottaisi sellaista hylkäämiskokemusta omalle lapselle että heittäisin päiväkotiin antaakseni kaiken aikani vauvalle josta pieni tuntee muutenkin mustasukkaisuutta.
Miten ne seurakunnan kerhot eroaa päiväkodista sen hylkäämiskokemuksen kannalta? Ei lapsi ymmärrä onko hän ne kolme tuntia seurakunnan ilmaiskerhossa vai päiväkodissa.
Niissä voi olla vanhempi myös mukana.
On myös eri asia olla kerta viikkoon 3h kerhossa kuin sama aika useasti tai joka päivä tarhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on jaksamisen tai mielenterveyden kanssa ongelmaa, miksi niitä lapsia on pakko tehdä yli oman kestävyyskynnyksen? Järjetöntä. Pitäisi ymmärtää, että se on sopiva määrä jonka jaksaa tarvittaessa hoitaa yksinkin.
Niin ”tarvittaessa”. Toki jaksaisin jos olisi pakko, mutta miksi tekisin niin kun yhteiskunta tarjoaa esikoiselle hoitopaikkaa josta koko perhe hyötyy? Miksi ihmeessä siis?
Sinä siitä ainoastaan hyödyt, ei kukaan muu.
Et taida kovin hyvin jaksaa, jos lapsen päiväkotiin kuitenkin viet. Viemään jonkun oikeasti paikkaa tarvitsevan paikan ja ylikuormittamaan jo liikaa kuormittuneita hoitajia ja systeemiä.
Huomioikaa äidit, että tässä kritisoidaan 2-vuotiaan tai alle päiväkotiin laittamista, kun vauva on kotona. Joku 4-5-vuotias on ihan eri asia ja tarvitsee jo kavereita. Taapero eli 2v ja alle ei niitä kavereita niin tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.
:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään?
He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.
Älä tee lapsia, jos lapset pitää hoidattaa palkkatyössä olevalla (valtiolla).
Älä tee lapsia jos heidät pitää kouluttaa valtiolla, ajaa muiden rakentamia teitä ja käyttää julkisia katuvaloja. Jokainen voi käyttää taskulamppua pimeällä.
Eikös tässä keskustelussa ollut lastenhoidosta kyse ja siitä, että kotona oleva vanhempi vie lapsen (valtiolle) päiväksi hoidettavaksi, että itse pääsee helpommalla --> älä tee lapsia, jos ei nuppi kestä valvomista. Koulutus kuuluu kaikille sen jälkeen kun oppivelvollisuus alkaa ja siitä voit toki tehdä oman keskustelu aloituksen tänne palstalle.
Älä sinä vie vanhuksia valtiolle hoidettavaksi että itse pääset helpommalla. Ei ennenkään niin tehty.
Ihan olen molemmat vanhempani sisarusteni kanssa itse hoitanut ja saattanut viimeiselle matkalle. Ja myös lapset olleet kotona, ei ole viety hoitoon, kun on uusi vauva taloon tullut. Onko vielä jotain muuta?
Minä olen kolme vuotta ravannut järjestetyissä mammakerhoissa, mutta eipä ole kaverisuhteita muodostunut. Ehkä lapselle olisi ollut parempi päästä kaksivuotiaana päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käsittänyt tuota tapaa. Mä vein 3-vuotiaasta alkaen seurakunnan kerhoihin. En ikinä tuottaisi sellaista hylkäämiskokemusta omalle lapselle että heittäisin päiväkotiin antaakseni kaiken aikani vauvalle josta pieni tuntee muutenkin mustasukkaisuutta.
Miten ne seurakunnan kerhot eroaa päiväkodista sen hylkäämiskokemuksen kannalta? Ei lapsi ymmärrä onko hän ne kolme tuntia seurakunnan ilmaiskerhossa vai päiväkodissa.
Niissä voi olla vanhempi myös mukana.
On myös eri asia olla kerta viikkoon 3h kerhossa kuin sama aika useasti tai joka päivä tarhassa.
No kyllä on jotain mennyt kasvatuksessa pieleen jos 3v ei kestä ilman HYLKÄÄMISKOKEMUSTA muutamaa tuntia erossa äidistään :,D voi hyvänen aika! Normaalit 3 vuotiaat juoksee innoissaan leikkimään taakseen katsomatta.. teillä tulee olemaan vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.
:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään?
He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.
Älä tee lapsia, jos lapset pitää hoidattaa palkkatyössä olevalla (valtiolla).
Älä tee lapsia jos heidät pitää kouluttaa valtiolla, ajaa muiden rakentamia teitä ja käyttää julkisia katuvaloja. Jokainen voi käyttää taskulamppua pimeällä.
Eikös tässä keskustelussa ollut lastenhoidosta kyse ja siitä, että kotona oleva vanhempi vie lapsen (valtiolle) päiväksi hoidettavaksi, että itse pääsee helpommalla --> älä tee lapsia, jos ei nuppi kestä valvomista. Koulutus kuuluu kaikille sen jälkeen kun oppivelvollisuus alkaa ja siitä voit toki tehdä oman keskustelu aloituksen tänne palstalle.
Älä sinä vie vanhuksia valtiolle hoidettavaksi että itse pääset helpommalla. Ei ennenkään niin tehty.
Ihan olen molemmat vanhempani sisarusteni kanssa itse hoitanut ja saattanut viimeiselle matkalle. Ja myös lapset olleet kotona, ei ole viety hoitoon, kun on uusi vauva taloon tullut. Onko vielä jotain muuta?
AI ETTÄ!!! Tässä sinulle mitali!!!! Eläthän omavaraisesti myös?? Etkä käytä terveyspalveluita ollenkaan?? Täydellinen ihminen! Ooooo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö äitien syyllistämisen sijaan miettiä nykyajan varhaiskasvatuksen, eli päiväkodin tilannetta. Pelkästään tälläkin foorumilla on ollut lukuisia keskusteluja päiväkotien tilanteesta, miten työntekijät ovat aivan loppu ylisuuriin ryhmiin ja työn kuormitukseen. Päiväkodin pitäisi olla sellainen paikka, mihin vanhemmat voivat hyvillä mielin lapsensa jättää, mutta tätäkin keskustelua lukiessa tulee olo, että miten ihmeessä uskallan lapseni laittaa päiväkotiin sitten jos joskus lisäännyn? Niin paljon on entisten ja nykyisten pk:n työntekijöiden kommentteja siitä, että lapsille ei ole aikaa niin paljon, kun pitäisi. Tästä ongelmasta on myös ihan uutisoitu. Mikä järki tässä touhussa on? Vanhemmat ovat loppu, päiväkodin työntekijät ovat loppu. Vähän pahalta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on jaksamisen tai mielenterveyden kanssa ongelmaa, miksi niitä lapsia on pakko tehdä yli oman kestävyyskynnyksen? Järjetöntä. Pitäisi ymmärtää, että se on sopiva määrä jonka jaksaa tarvittaessa hoitaa yksinkin.
Niin ”tarvittaessa”. Toki jaksaisin jos olisi pakko, mutta miksi tekisin niin kun yhteiskunta tarjoaa esikoiselle hoitopaikkaa josta koko perhe hyötyy? Miksi ihmeessä siis?
Sinä siitä ainoastaan hyödyt, ei kukaan muu.
Et taida kovin hyvin jaksaa, jos lapsen päiväkotiin kuitenkin viet. Viemään jonkun oikeasti paikkaa tarvitsevan paikan ja ylikuormittamaan jo liikaa kuormittuneita hoitajia ja systeemiä.
Minä hyödyn, ja koko perhe hyötyy :) lapsi kyselee innoissaan koska on taas päiväkotipäivä ja noina päivinä ehdin hyvin tehdä ruuat / siivota / leipoa, mitä milloinkin. Et taida ymmärtää lukemaasi kovin hyvin? Kirjoitin ”jaksaisin jos olisi pakko”. Mutta ei ole :) sehän on täysin kunnan ongelma, jos joku lapsi jää ilman paikkaa, ei minun murheeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.
:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään?
He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.
Jep ja usein he pääsevät myös 30min tauolle kun on päikkäriaika. Meidän päikyssä on varattu ruokailuun 45min niin siinä ehtii ohjaajatkin syödä. Meidän lapsi on ainoa kelle pitää ruoka syöttää; muut syö itse. Ulkona lapsilla on paljon tekemistä niin siinä saa vähän työntekijä hengähtää. Päiväkodissa on myös mahdollista tehdä 6h päiviä tai 80% työaikaa. Kotona hoidat lapsia 24/7 eikä siitä kukaan maksa palkkaa, ruoka ei tule lämpimänä keittiöön ja siivooja ei siivoa montaa kertaa päivässä sotkuja.
Meillä oli vauvalla 3kk koliikki, huusi kaiken hereilläoloajan teki mitä hyvänsä. Jos siinä ois ollu kotona lisäksi 2v hoidettavana, olisin luultavasti kävellyt junan alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.
:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään?
He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.
Mulla on neljä alle 3-vuotiasta hoidossa täällä kotona ja yksi eskarilainen. Hyvin saan laitettua ruokaa ja myös siivottua päivän aikana. Saan jopa vietyä ja haettua sen eskarin tämän katraan kanssa. 😁
Pph
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö äitien syyllistämisen sijaan miettiä nykyajan varhaiskasvatuksen, eli päiväkodin tilannetta. Pelkästään tälläkin foorumilla on ollut lukuisia keskusteluja päiväkotien tilanteesta, miten työntekijät ovat aivan loppu ylisuuriin ryhmiin ja työn kuormitukseen. Päiväkodin pitäisi olla sellainen paikka, mihin vanhemmat voivat hyvillä mielin lapsensa jättää, mutta tätäkin keskustelua lukiessa tulee olo, että miten ihmeessä uskallan lapseni laittaa päiväkotiin sitten jos joskus lisäännyn? Niin paljon on entisten ja nykyisten pk:n työntekijöiden kommentteja siitä, että lapsille ei ole aikaa niin paljon, kun pitäisi. Tästä ongelmasta on myös ihan uutisoitu. Mikä järki tässä touhussa on? Vanhemmat ovat loppu, päiväkodin työntekijät ovat loppu. Vähän pahalta kuulostaa.
Jos on loppu niin voi vaihtaa alaa. Voi myös tehdä osa-aika työtä jos ei jaksa. Päiväkodin tarkoitus on lähinnä ruokkia lapset ja tarjota mahdollisuus lapsille yhteisiin leikkeihin ja kaverisuhteisiin. Aikuiset ihan turhaan järjestää minuuttiaikataulun päikyssä kun paljon vähempikin riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö äitien syyllistämisen sijaan miettiä nykyajan varhaiskasvatuksen, eli päiväkodin tilannetta. Pelkästään tälläkin foorumilla on ollut lukuisia keskusteluja päiväkotien tilanteesta, miten työntekijät ovat aivan loppu ylisuuriin ryhmiin ja työn kuormitukseen. Päiväkodin pitäisi olla sellainen paikka, mihin vanhemmat voivat hyvillä mielin lapsensa jättää, mutta tätäkin keskustelua lukiessa tulee olo, että miten ihmeessä uskallan lapseni laittaa päiväkotiin sitten jos joskus lisäännyn? Niin paljon on entisten ja nykyisten pk:n työntekijöiden kommentteja siitä, että lapsille ei ole aikaa niin paljon, kun pitäisi. Tästä ongelmasta on myös ihan uutisoitu. Mikä järki tässä touhussa on? Vanhemmat ovat loppu, päiväkodin työntekijät ovat loppu. Vähän pahalta kuulostaa.
Ehkä ne päikyt ei olisi ihan niin täysiä jos mammalomalaisten taaperot olisi pääsääntöisesti kotona? Omat lapset on jo teinejä, joten mulle tuli yllätyksenä että tämä on nykyään normi. Silloin kun itse olin mammalomilla, tuntui enemmän normi olevan että hoitovapaalla oltiin kunnes nuorin täytti kolme vuotta. Ja isommatkin hoidettiin kotona vauvan kanssa.
Sitä ei kannata aloittaa, ennen kuin lapsi on 3, ja jos oikeesti ITSE tykkää siellä käydä. Ja osaviikkoisena.
Päivähoitoa rasittaa ne 2-vuotiaat virikepaikkalaiset, joilla on 2 vuoden uhma, jotka ei osaa vielä ilmaista selkeästi itseään, jotka ei täysin ole kuivia, jotka ei pue itse. Korvatulehduskierre on pahimmillaan. Joillakin ylivilkkautta, joka helpottaa vasta n. 4-5 v. iässä (siis en puhu neurologisesta adhd:sta, vaan "tavallisen vilkkaista").
Vasta 2 vuoden jälkeen alkaa toiset muksut oikeesti kiinnostaa ja leikit eivät ole törmäilyä ja säntäilyä.
Mutta joku 1-1,5 -vuotias joka väsyneenä itkevänä tuodaan räkäiseen päikkyyn pimeänä aamulla, kun äiti ja vauva jää kotiin...ei, ei ja ei.
Eri asia jos äidillä oikeesti on jaksamisessa ongelmia, mut sit neuvolan kautta se lupa.
Jos on jaksamisen tai mielenterveyden kanssa ongelmaa, miksi niitä lapsia on pakko tehdä yli oman kestävyyskynnyksen? Järjetöntä. Pitäisi ymmärtää, että se on sopiva määrä jonka jaksaa tarvittaessa hoitaa yksinkin.