Nykytrendi: n. 2-vuotiaat päiväkodissa kun äiti hoitaa vauvaa

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsilla ikäeroa reilut 3 vuotta. Esikoinen oli kotona koko ajan, kun vauva syntyi. Minusta se oli elämäni parasta aikaa. Luettii ja leikittiin esikoisen kanssa, kun vauva nukkui. Mustasukkaisuutta ei juuri esiintynyt.

Miniällä nyt pieni vauva kotona ja esikoinen 3-vuotias päiväkodissa. Ihan hirveää mustasukkaisuutta. Voisiko esikoista harmittaa, kun hän joutuu päiväkotiin ja äiti on kotona pikkusiskon kanssa?

Toki isommille lapsille on kivakin osapäivähoito tai joku seurakunnan kerho muutaman kerran viikossa, että näkevät toisia lapsia. Täytyy muistaa, ettemme me niitä lapsia itseämme varten kasvata vaan siksi, että pärjäisivät elämässä hyvin.

Tai sitten nämä kaksi lasta eivät ole toistensa klooneja.

Joillekin lapsille voi vaan olla hyvin haastavaa tarjota kotona varhaiskasvatusta, jos on muitakin velvotteita. Joskus lapset eivät myöskään edes esikouluikäisinä nuku kokonaisia öitä, mikä voi vaikuttaa äidin jaksamiseen ja  myös lapsen käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ei vie paikkaa työssäkäyvien lapsilta. Muuten Ok esim pari pvää viikkoon.

Miten voin selvittää viekö lapseni paikan työssäkäyvältä perheeltä?

Päiväkodista olen kysynyt, olisiko heillä toiveita mille viikonpäivile lapsen kolme hoitopäivää laitan. Mutta he vastaavat että ei väliä. Ajattelen että osapäiväisten hoitoa voisi limittää niin, että osa on ma-ke ja osa ke-pe. Miksei näin tehdä?

Ollaanko jossain noin joustavia? Työttömänä ollessani 4-5 vuotias lapseni oli 20h viikossa "pakotetulla sopimuksella" eli lapsen piti olla ma-ti koko päivä ja keskiviikkona aamupäivä. Sen sai valita, pitääkö alkuviikon vai loppuviikon päiväkodissa, mutta oli kyllä todella joustamaton käytäntö. Ja oli älytöntä, kun piti pitää 2 pitkää päivää. Tuo oli ihan periaatepäätös, päiväkodisssa ei ollut ruuhkaa.

Vierailija kirjoitti:

Se teidän maksama päivähoitomaksu ei kata niitä kuluja. Ihan sama kuin sairaskuluissa. Tämäkin on yhteisten verorahojen väärinkäyttöä, joista tosin ei esimerkkejä yhteiskunnassamme puutu.

Elämme ja syömme valtiona velaksi (!) joten olisihan se mukavaa, jos joku aina jossain ajattelisi kokonaisuutta ja tekisi sen verran ja niillä välein lapsia, että pystyy itse 24/7 kotona (!) ollessaan ilman työn paineita ne edes hoitamaan.

Nyt ampukaa viestintuoja. Mutta totuus ei pala tulessakaan. En kuitenkaan pidä juuri tätä maamme suurimpana enkä edes suurena ongelmana. Mutta ratkaisut lähtevät pienistä valinnoista.

Ai niin mutta nyt "kuuluu" kouhottaa jostain tofusoijanakeista ja paperipilleistä.

Logiikkasi ontuu. Miten yhteiskunnan resursseja käytetään vähemmän, jos lapset tehdään isommilla ikäeroilla, mutta laitetaan hoitoon samanikäisinä kuin muutenkin laitettaisiin? Yhtä monta hoitokuukautta.

Ja jos vaikka kaksi lasta isoilla ikäeroilla laitetaan hoitoon kaksivuotiaina, niin vanhemmille tulee yhteensä neljä vuotta kotonaolovuosia. Jos lapset tehdään tiheämmin, niin kotonaoloaikakin lyhenee.

Se tietenkin tekee kuviosta vähän erin, jos isommat lapset otetaan aina takaisin kotiin kun nuorempi syntyy.

Yhteiskunnan varojen suhteen paras on varmaan tehdä lapset tiheästi (lyhyt kotonaoloaika ilman verotettavaa palkkatuloa) ja pitää kaikki kotona kunnes nuorin on esim kolme. Mitä pienempi lapsi sen kalliimpi hoito. Kaikki vanhemmat tietävät että se on raskas vaihtoehto, josta voi tulla toisenlaista hintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tuo hyvä vain huono asia lapsen kannalta. Ylipäänsä lapsia ei pitäisi tehdä alle 3 v. ikäerolla, koska se voi aiheuttaa esikoiselle mustasukkaisuutta myöhemmissä ihmissuhteissa. Alitajuntaan jää se, että koska tahansa voi tulla joku joka vie paikkasi tärkeimmän ihmisen sydämessä ja sylissä.

Millaisia viestejä jää kuopuksen alitajuntaan siitä, että koska tahansa voi tulla joku ja tempaista avokämmenellä naamalle, tönäistä kumoon ja haukkua pataluhaksi, ei saa syödä rauhassa, kun isosisarus repii jalasta ja vaatii jatkuvasti äidin huomion? 

Esikoinen on itse saanut aikanaan äitinsä täyden huomion. Syytön se pienempi sisarus on syntymäänsä eikä hän voi toisen mustasukkaisuudelle mitään. 

Siksi mustasukkaisuutta hillitsee mielestäni enemmän se, että isosisarus on päiväkodissa saman ikäisten kanssa, jossa kaikki saavat vierailta hoitajilta saman verran (yhtä vähän?) huomiota, kuin se, että umpiväsynyt, läpi yön valvonut äiti saa kotona hillittömiä raivareita tälle kaksivuotiaalle, kun tämä hakee huomiota kiusaamalla äitiä ja vauvaa koko valveillaoloaikansa. 

Huh, aika vaaralliselta kuulostaa koti-arkenne. Elämänhallinta hukassa..?

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri meni 90-luvulla päiväkotiin heti kun se oli mahdollista. Olikohan jopa 9kk silloin. Itse kävin vain eskarin ja olin hoidossa mummoilla. 

Tulos: kaverini on aikuisena supersosiaalinen, hänellä on kymmeniä kavereita ja tulee toimeen kaikkien kanssa. 

Minä en ole ikinä osannut olla ikäisteni kanssa ja olen lapsesta asti kuulostanut 70-vuotiaalta tädiltä :D

Jos joskus saan lapsen niin todellakin laitan hänet mahdollisimman aikaisin tarhaan.

Ei tuo supersosiaalisuuden ihannointi ole enää muotia. Ihmisen arvoa ei mitenkään lisää se, että hänellä on kymmeniä kavereita. Vai lasketaanko mielestäsi ihmisen arvo kavereiden määrässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.

:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään? 

He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.

Älä tee lapsia, jos lapset pitää hoidattaa palkkatyössä olevalla (valtiolla). 

Jos yhden/kahden hoitaminen itse tuntuu liian raskaalta, ei missään nimessä kannata hankkia lisää lapsia päiväkotien hoidettaviksi!

Päiväkodit ovat muutenkin täynnä ja lapset eivät saa tarvitsemaansa huomiota.

Nyky-sitä ja nyky-tätä. 70 vuotta sitten lapset oli mummon tai piian kaitsettavana kun äiti juoksi lypsyllä ja pellolla kuokkimassa vastasyntynyt tississä kiinni. Ei ollut aikaa mitään penskoja leikittää.

Onhan ne kaksivuotiaat jo ennenvanhaan olleet isovanhempien tai isompien sisarusten hoidossa. Ei ole kyllä mikään uusi ilmiö. Minkä takia nykypäivänä äidin pitäisi revetä kaikkeen, kun yhteiskunta muutenkin kehittyy armollisempaan suuntaan.

Vai kuka teistä vielä tekee vaatteet koko perheelle kankaiden kudontaa myöten, kuokkii omalla juuresmaalla ja hoitaa navettahommat? Silkkaa laiskuutta nykyelämä, kun pystyi ne ennenkin helposti hoitamaan. N31

Vierailija kirjoitti:

Kun ajattelen tätä asiaa, niin ihan pakko sanoa, että  mulle on aivan yksi lysti, miten kukakin vanhempi tällaisen asian ratkaisee.

Mulle ei ole yksi lysti.

Tuohon menee turhaan verorahoja. Nekin rahat tarvittaisiin parantamaan kurjassa jamassa olevaa vanhushoitoa. Vanhukset tarvitsevat enemmän virikkeitä kuin se päikyssä turhaan oleva lapsi, jolla on äiti kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.

:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään? 

He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.

Älä tee lapsia, jos lapset pitää hoidattaa palkkatyössä olevalla (valtiolla). 

Älä tee lapsia jos heidät pitää kouluttaa valtiolla, ajaa muiden rakentamia teitä ja käyttää julkisia katuvaloja. Jokainen voi käyttää taskulamppua pimeällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.

:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään? 

He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.

Älä tee lapsia, jos lapset pitää hoidattaa palkkatyössä olevalla (valtiolla). 

Juu äläkä tee mummoja, jotka pitää hoidattaa palkkatöissä olevilla. Tosin hoitajia ei ole, jos kukaan ei tee lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Nyky-sitä ja nyky-tätä. 70 vuotta sitten lapset oli mummon tai piian kaitsettavana kun äiti juoksi lypsyllä ja pellolla kuokkimassa vastasyntynyt tississä kiinni. Ei ollut aikaa mitään penskoja leikittää.

Harvalla oli tuolloin noin. Siis 50-luvulla.

Jokaisen pitää hoitaa omat mummonsa, törkeää olettaa että joku palkkatyökseen niin tekisi. Ennen ei vinguttu yhteiskuntaa apuun tässäkään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyky-sitä ja nyky-tätä. 70 vuotta sitten lapset oli mummon tai piian kaitsettavana kun äiti juoksi lypsyllä ja pellolla kuokkimassa vastasyntynyt tississä kiinni. Ei ollut aikaa mitään penskoja leikittää.

Harvalla oli tuolloin noin. Siis 50-luvulla.

Todellakin oli.

Meillä oli lastenhoitaja, siivooja, kaksi isompaa sisarusta auttoi. Ja äiti ihan koko ajan kotirouvana. Ruuatkin tuli kotiin tilattuina ja pesula pesi pyykit.

Kuuden lapsen äiti kirjoitti:

y esikoinen oli 3v10 päivää, kun kolmas syntyi. Keskimmäinen lapsi oli tuolloin 1v6kk.

Ei käynyt mielessäkään että edes vanhin lapsi olisi ollut päiväkodissa.

Kävi kunnan kerhossa 2 kertaa viikossa 2.5h kerta.

Lisäksi meidän kaikki lapset ovat vauvoina olleet huonoja nukkumaan niin päivällä kuin öisin.

Jaa mutta kerran radiossa oli sellainen äiti, jolla oli 20 lasta sekä lisäksi lehmät, jotka piti lypsää aamuin illoin. Ja hän leipoi itse pullaa joka viikko. Miksi et sinäkin hankkisi 14 lasta lisää? Onko lehmiä jo vai laitetaanko tilaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.

:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään? 

He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.

Älä tee lapsia, jos lapset pitää hoidattaa palkkatyössä olevalla (valtiolla). 

Älä tee lapsia jos heidät pitää kouluttaa valtiolla, ajaa muiden rakentamia teitä ja käyttää julkisia katuvaloja. Jokainen voi käyttää taskulamppua pimeällä.

Eikös tässä keskustelussa ollut lastenhoidosta kyse ja siitä, että kotona oleva vanhempi vie lapsen (valtiolle) päiväksi hoidettavaksi, että itse pääsee helpommalla --> älä tee lapsia, jos ei nuppi kestä valvomista.  Koulutus kuuluu kaikille sen jälkeen kun oppivelvollisuus alkaa ja siitä voit toki tehdä oman keskustelu aloituksen tänne palstalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.

:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään? 

He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.

Älä tee lapsia, jos lapset pitää hoidattaa palkkatyössä olevalla (valtiolla). 

Älä tee lapsia jos heidät pitää kouluttaa valtiolla, ajaa muiden rakentamia teitä ja käyttää julkisia katuvaloja. Jokainen voi käyttää taskulamppua pimeällä.

Eikös tässä keskustelussa ollut lastenhoidosta kyse ja siitä, että kotona oleva vanhempi vie lapsen (valtiolle) päiväksi hoidettavaksi, että itse pääsee helpommalla --> älä tee lapsia, jos ei nuppi kestä valvomista.  Koulutus kuuluu kaikille sen jälkeen kun oppivelvollisuus alkaa ja siitä voit toki tehdä oman keskustelu aloituksen tänne palstalle. 

Älä sinä vie vanhuksia valtiolle hoidettavaksi että itse pääset helpommalla. Ei ennenkään niin tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.

:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään? 

He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.

Älä tee lapsia, jos lapset pitää hoidattaa palkkatyössä olevalla (valtiolla). 

Älä tee lapsia jos heidät pitää kouluttaa valtiolla, ajaa muiden rakentamia teitä ja käyttää julkisia katuvaloja. Jokainen voi käyttää taskulamppua pimeällä.

Eikös tässä keskustelussa ollut lastenhoidosta kyse ja siitä, että kotona oleva vanhempi vie lapsen (valtiolle) päiväksi hoidettavaksi, että itse pääsee helpommalla --> älä tee lapsia, jos ei nuppi kestä valvomista.  Koulutus kuuluu kaikille sen jälkeen kun oppivelvollisuus alkaa ja siitä voit toki tehdä oman keskustelu aloituksen tänne palstalle. 

Ennen vanhaan kuule sinne kotiin sai kunnalta hoitajan avuksi. Terveydenhoitajan ja lääkärin sai soitettua kotiin. Neuvolapalvelut yms oli kaikki vieressä.

Että siihen verrattuna palvelut on heikentyneet huomattavasti.

Samaan aikaan kuin vanhemmuuden vaatimukset ovat moninkertaistuneet.

On tämä nykyäitiys kyllä jännää, kielletään ja käsketään yhtä aikaa. Milloinkaan ei ole hyvä. No, aloittaja, mulla on sulle muutamakin kysymys omasta perheestäni, jos osaisit auttaa. Mulla on siis 4,5-vuotias osapäivähoidossa päiväkodissa samalla aikaa kun (hui kauhistus!) olen vauvan kanssa kotona. Kas tässä:

1. Asuinalueellamme on päivisin ja iltapäivisinkin puistoissa tyhjää, sillä suurin osa lapsista on kuin onkin päivähoidossa, ja iltapäivistä puistoissa on lähinnä alakoululaisia, joita ei leikki-ikäiset kiinnosta. Omassa taloyhtiössämme on vain kaksi muuta lapsiperhettä, yksi kurdin- ja yksi hindin/englanninkielinen. Yhteistä kieltä lapsillamme ei ole, saati meillä äideillä. Mistä muualta kuin päiväkodista ehdottaisit, että etsisin lapselleni seuraa ja itselleni äitikavereita? Omat äitikaverini, huikeat kaksi kappaletta, muuttivat paikkakunnalta pois.

2. Lapsellani on lievä puheen kehityksen viivästymä tjsp., en muista tarkkaa diagnoosia, ja päiväkodissa hän on tähän erikoistuneen pedagogin erityisryhmässä muiden samanlaisten lasten kanssa, pienryhmän erikoisuutena on mm. musiikkiterapia. (Yksityinen päiväkoti.) Miten sinä ehdottaisit, että minä alkaisin jollakin muulla kuin päiväkodin avulla terapoida lasta, pitää huolen hänen kehityksestään ja saada hänet innostumaan opetettavasta aiheesta? Olen esimerkiksi harvinaisen epämusikaalinen. Eli mitä vaikkapa tuon musiikkiterapian tilalle ehdotat? Monkey Phonics à la South Park?

3. Esikoiseni oli harvinaisen huono nukkumaan, jopa siinä määrin että töihin palattuani olin näin lähellä joutua burnikselle. Hän on vasta nyt, päiväkotipäivistä väsähtäneenä, alkanut nukkua paremmin, ja löytyipä päiväkodista apuja ja asiantuntijaneuvoja hänen huonounisuuteensakin. (Neuvolasta ei löytynyt.) Miten muuten kuin päiväkodin avulla esität, että perheemme unirytmi pysyy edes miten kuten nitisten ja natisten kasassa? Muistathan siis tässä yhtälössä, että puistoissa leikkikavereita ei ole eikä taloyhtiön pihalla, äitikavereita ei ole, yhtä mummoa ei voi pyytää apuun korona-aikana, ja toinen mummo on rajan takana pääsemättömissä. Plus minulla on vauva ja huusholli hoidettavana, mies on töissä ja osallistuu minkä ehtii, mutta ei hänkään saa esikoista väsähtämään samoin kuin kaverit ja leikki. Eli miten? Kloroformilla?

Sanonpa tähän loppuun, että olkaa onnellisia terveistä, helpoista ja hyvinnukkuvista lapsistanne, te leppoisaa kahvittelua muiden kotonaolevien lasten ja äitien kanssa harrastavat. Te ette voi tietää mitään niistä realiteeteista, jotka erääntyvät kerralla maksettaviksi, silloin kun lapsi ei ole yhtä tai mitään noista yllä mainituista.

Ja useampi ilkeämielinen onkin tiedustellut jo sitä, miksi lapset piti tehdä jos ei niiden kanssa pärjää: Minä. En. Tiennyt. miten väsyttävää vaativan lapsen kanssa voi olla. Minä. En. Tiennyt. miten uupuneeksi voin päästä. Ja sen sijaan, että tarjoaisitte vain kylmäkiskoista niskojenne nakkelua, niin voisitte kokeilla tarjota edes empatiaa tai herraisä jopa konkreettista apua. Vai pitääkö lapset jättää varmuuden vuoksi tekemättä, jos ne sattuvatkin olemaan tavallista vaativampia? Vai onko niin, että vaikka olisi tarjolla vaikka mitä tukea perheemme jaksamiseen, niin minä en saa niitä käyttää? Vai vain muut äidit eivät saa? Vai jotain muuta? Mitä?