Lue keskustelun säännöt.
Nykytrendi: n. 2-vuotiaat päiväkodissa kun äiti hoitaa vauvaa
13.10.2020 |
Luulin ennen, että pienet lapset pidetään äitiysloman ajan päiväkodissa, jos on vaikka jaksamisen kanssa haastetta. Tämä luulo on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Sain vauvan toukokuussa ja olen paikallisessa äitiryhmässä jossa noin parikymmentä äitiä. Tavataan viikottain tai osa jopa useammin. Monella on noin 2-vuotias lapsi päiväkodissa kokopäivähoidossa. Äideillä on energiaa kulkea keskustassa, pitää kirppispöytiä ja lounastaa arkipäivät.
Mikäli jokainen hoitaisi sen 2-vuotiaan kotona, saisi tälläkin porukalla järjestettyä virikettä niille isommille sisaruksille. Sen sijaan nämä äidit tapaa toisiaan ja ne parivuotiaat on pois jaloista päiväkodissa. Kertoo tästä nykyajasta jotain..
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin päiväkodissa työskentelevänä niin toivoisin, että ne lapset ketkä voivat olla kotona niin olisivat. Helpottaisi tosiaan myös meidän taakkaa.
Pienten ryhmässä (alle3v) varsinkin se päivä on vain selviytymistä. 3v ja 1v on vielä niin eritasoisia (siis keitä on samassa ryhmässä) . Meidänkin ryhmässä yksi isompi "pieni" käy vähän väliä nipistelemässä pienempiä ja työntämässä leluja suuhun ja muuta mukavaa. Eihän me keretä edes huomaamaan sitä, muutakuin itkusta.
Ette te halua semmoista omalle lapselle. Pitäkää ne kotona jos voitte.Voi hyvä luoja mitä ammattitaidottomuutta! Sinä olet siellä töissä. Et uhriututumassa tai sekaantumassa asiakkaiden yksityisasioihin.
Jos olet tyytymätön työoloihisi, selvitä se työnantajasi kanssa!
Ei se ole ammattitaidottomuutta jos kädet eivät riitä. Silmiäkään ei ole kuin kaksi. Luulen, että moni päiväkodissa työskentelevä on samaa mieltä. Ei sinne ketään myöskään palkata lisää jos paperilla on tarpeeksi työntekijöitä.
Olet näemmä lukutaidotonkin.
Työolot sinun pitää selvittää työnantajasi kanssa. Ei uhriutumalla siellä sun täällä.
Eipä tossa mitään uutta ollut, tommoista tuolla päikyissä on, kaikki me työntekijät se tiedetään. Olisi hyvä jos vanhemmat joskus näkisivät millainen se päivä oikeasti on. Vois tulla kiire ottaa lapsi kotiin jos mahdollista.
”Säälikää mua, säälikää mua. Ruikutiruikuti.”
Ihan käsittämätöntä ammattitaidottomuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit tarvii aikaa netissä. Some koukuttaa ja lapset jää huomiotta. Kyllä yhteiskunta maksaa viylut.
Tätä kuviota en ymmärrä; mies reissutöissä tai muuten vaan ei ikinä kotona, tehdään lapsi, uuvutaan sen yhden kanssa kun mies ei kotona. Otetaan siihen koira tai kaksi, uupumalla uuvutaan kun koiria pitää lenkittää, lapsi ei nuku ja mies ei ole ikinä kotona. Kun on reissutöissä. Ratkaistaan uuvuttava tilanne tekemällä toinen lapsi!! Kun se mies ei ole IKINÄ kotona, koiria kakattaa ja lapset ei nuku. Kuinka tyhmä ihminen voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Tätä kuviota en ymmärrä; mies reissutöissä tai muuten vaan ei ikinä kotona, tehdään lapsi, uuvutaan sen yhden kanssa kun mies ei kotona. Otetaan siihen koira tai kaksi, uupumalla uuvutaan kun koiria pitää lenkittää, lapsi ei nuku ja mies ei ole ikinä kotona. Kun on reissutöissä. Ratkaistaan uuvuttava tilanne tekemällä toinen lapsi!! Kun se mies ei ole IKINÄ kotona, koiria kakattaa ja lapset ei nuku. Kuinka tyhmä ihminen voi olla?
Useimmilla on kyllä se koira jo ennen lapsia. Ja koira nimenomaan antaa energiaa, ei vie sitä.
Ja ei kai sitä perheen lapsilukua miehen työn mukaan sentään päätetä!
Onko myös niin, että monella kolmekymppisellä ei ole mitään aiempaa kokemusta vauvoista ja pienistä lapsista ennen kuin saavat omia. Sitten sitä ollaankin ihan tänka på. Nykyään perheet ovat pienempiä ja suvut kovin hajallaan. Omassa nuoruudessani maalla hoidin pienempiä serkkujani, ja myöhemmin isän uuden liiton pieniä lapsia. Oli helppo kasvaa äitiyteen, kun tiesin mitä tehdä ja miten selvitä. Tiesin myös miten rankkaa se lastenhoito on. Ehkä nämä uraäidit tulevat itsekin jostain ”paremmista perheistä”, jossa on ollut pienempi lapsiluku, eivätkä ole tottuneet hoitamaan lapsia. Sitten se todellisuus rävähtääkin silmille yllätyksenä. Ratkaisuksi koetaan päivähoitoon tuuppaaminen varhain. Koulutettujen ihmisten tosiaan pitäisi vaan miettiä myös sitä psykologista ja kehityksellistä puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kuviota en ymmärrä; mies reissutöissä tai muuten vaan ei ikinä kotona, tehdään lapsi, uuvutaan sen yhden kanssa kun mies ei kotona. Otetaan siihen koira tai kaksi, uupumalla uuvutaan kun koiria pitää lenkittää, lapsi ei nuku ja mies ei ole ikinä kotona. Kun on reissutöissä. Ratkaistaan uuvuttava tilanne tekemällä toinen lapsi!! Kun se mies ei ole IKINÄ kotona, koiria kakattaa ja lapset ei nuku. Kuinka tyhmä ihminen voi olla?
Useimmilla on kyllä se koira jo ennen lapsia. Ja koira nimenomaan antaa energiaa, ei vie sitä.
Ja ei kai sitä perheen lapsilukua miehen työn mukaan sentään päätetä!
Joka uupumisketjussa itketään sitä koiran kusetusjaksamista! Ja kyllä päätetään jos äidin organisointikyky ja jaksaminen loppuu siihen ettei saa koiralle hihnaa kaulaan kun on lapsi nukkumassa!
Vierailija kirjoitti:
Onko myös niin, että monella kolmekymppisellä ei ole mitään aiempaa kokemusta vauvoista ja pienistä lapsista ennen kuin saavat omia. Sitten sitä ollaankin ihan tänka på. Nykyään perheet ovat pienempiä ja suvut kovin hajallaan. Omassa nuoruudessani maalla hoidin pienempiä serkkujani, ja myöhemmin isän uuden liiton pieniä lapsia. Oli helppo kasvaa äitiyteen, kun tiesin mitä tehdä ja miten selvitä. Tiesin myös miten rankkaa se lastenhoito on. Ehkä nämä uraäidit tulevat itsekin jostain ”paremmista perheistä”, jossa on ollut pienempi lapsiluku, eivätkä ole tottuneet hoitamaan lapsia. Sitten se todellisuus rävähtääkin silmille yllätyksenä. Ratkaisuksi koetaan päivähoitoon tuuppaaminen varhain. Koulutettujen ihmisten tosiaan pitäisi vaan miettiä myös sitä psykologista ja kehityksellistä puolta.
Minkähän nyt lasket "uraäidiksi"?
Toivon tosiaan, että nyt ei syyllistetä vielä siitäkin, että äiti huolehtii myös omasta työelämästään ja taloudellisesta pärjäämisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kuviota en ymmärrä; mies reissutöissä tai muuten vaan ei ikinä kotona, tehdään lapsi, uuvutaan sen yhden kanssa kun mies ei kotona. Otetaan siihen koira tai kaksi, uupumalla uuvutaan kun koiria pitää lenkittää, lapsi ei nuku ja mies ei ole ikinä kotona. Kun on reissutöissä. Ratkaistaan uuvuttava tilanne tekemällä toinen lapsi!! Kun se mies ei ole IKINÄ kotona, koiria kakattaa ja lapset ei nuku. Kuinka tyhmä ihminen voi olla?
Useimmilla on kyllä se koira jo ennen lapsia. Ja koira nimenomaan antaa energiaa, ei vie sitä.
Ja ei kai sitä perheen lapsilukua miehen työn mukaan sentään päätetä!
Joka uupumisketjussa itketään sitä koiran kusetusjaksamista! Ja kyllä päätetään jos äidin organisointikyky ja jaksaminen loppuu siihen ettei saa koiralle hihnaa kaulaan kun on lapsi nukkumassa!
Eikä itketä vaan sanotaan että se on hankalaa.
Ja miten sinä siis lähdet ulkoiluttamaan koiraa jos lapsi nukkuu sisällä???
Vierailija kirjoitti:
Onko myös niin, että monella kolmekymppisellä ei ole mitään aiempaa kokemusta vauvoista ja pienistä lapsista ennen kuin saavat omia. Sitten sitä ollaankin ihan tänka på. Nykyään perheet ovat pienempiä ja suvut kovin hajallaan. Omassa nuoruudessani maalla hoidin pienempiä serkkujani, ja myöhemmin isän uuden liiton pieniä lapsia. Oli helppo kasvaa äitiyteen, kun tiesin mitä tehdä ja miten selvitä. Tiesin myös miten rankkaa se lastenhoito on. Ehkä nämä uraäidit tulevat itsekin jostain ”paremmista perheistä”, jossa on ollut pienempi lapsiluku, eivätkä ole tottuneet hoitamaan lapsia. Sitten se todellisuus rävähtääkin silmille yllätyksenä. Ratkaisuksi koetaan päivähoitoon tuuppaaminen varhain. Koulutettujen ihmisten tosiaan pitäisi vaan miettiä myös sitä psykologista ja kehityksellistä puolta.
Siihen päivähoitoon painostetaan.
Ja se on tasan ainoa apu joka on saatavilla.
Samaan aikaan kuin arjesta on tehty hyvin hankalaa. Esim neuvoloita ei enää ole lähellä.
Ja siitä jo saadusta päivähoitopaikasta on pakko pitää kiinni koska muuten joutuu työhön palattua käyttämään päivässä neljä tuntia kun kuskaa lapsia eri puolille Helsinkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kuviota en ymmärrä; mies reissutöissä tai muuten vaan ei ikinä kotona, tehdään lapsi, uuvutaan sen yhden kanssa kun mies ei kotona. Otetaan siihen koira tai kaksi, uupumalla uuvutaan kun koiria pitää lenkittää, lapsi ei nuku ja mies ei ole ikinä kotona. Kun on reissutöissä. Ratkaistaan uuvuttava tilanne tekemällä toinen lapsi!! Kun se mies ei ole IKINÄ kotona, koiria kakattaa ja lapset ei nuku. Kuinka tyhmä ihminen voi olla?
Useimmilla on kyllä se koira jo ennen lapsia. Ja koira nimenomaan antaa energiaa, ei vie sitä.
Ja ei kai sitä perheen lapsilukua miehen työn mukaan sentään päätetä!
Joka uupumisketjussa itketään sitä koiran kusetusjaksamista! Ja kyllä päätetään jos äidin organisointikyky ja jaksaminen loppuu siihen ettei saa koiralle hihnaa kaulaan kun on lapsi nukkumassa!
Eikä itketä vaan sanotaan että se on hankalaa.
Ja miten sinä siis lähdet ulkoiluttamaan koiraa jos lapsi nukkuu sisällä???
Ei ole edes hankalaa. Hae huomiosi muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kuviota en ymmärrä; mies reissutöissä tai muuten vaan ei ikinä kotona, tehdään lapsi, uuvutaan sen yhden kanssa kun mies ei kotona. Otetaan siihen koira tai kaksi, uupumalla uuvutaan kun koiria pitää lenkittää, lapsi ei nuku ja mies ei ole ikinä kotona. Kun on reissutöissä. Ratkaistaan uuvuttava tilanne tekemällä toinen lapsi!! Kun se mies ei ole IKINÄ kotona, koiria kakattaa ja lapset ei nuku. Kuinka tyhmä ihminen voi olla?
Useimmilla on kyllä se koira jo ennen lapsia. Ja koira nimenomaan antaa energiaa, ei vie sitä.
Ja ei kai sitä perheen lapsilukua miehen työn mukaan sentään päätetä!
Joka uupumisketjussa itketään sitä koiran kusetusjaksamista! Ja kyllä päätetään jos äidin organisointikyky ja jaksaminen loppuu siihen ettei saa koiralle hihnaa kaulaan kun on lapsi nukkumassa!
Eikä itketä vaan sanotaan että se on hankalaa.
Ja miten sinä siis lähdet ulkoiluttamaan koiraa jos lapsi nukkuu sisällä???
Ei ole edes hankalaa. Hae huomiosi muualta.
Kyllä se kuule on hankalaa kun lapsi sairastaa sisällä ja koiran pitäisi päästä lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko myös niin, että monella kolmekymppisellä ei ole mitään aiempaa kokemusta vauvoista ja pienistä lapsista ennen kuin saavat omia. Sitten sitä ollaankin ihan tänka på. Nykyään perheet ovat pienempiä ja suvut kovin hajallaan. Omassa nuoruudessani maalla hoidin pienempiä serkkujani, ja myöhemmin isän uuden liiton pieniä lapsia. Oli helppo kasvaa äitiyteen, kun tiesin mitä tehdä ja miten selvitä. Tiesin myös miten rankkaa se lastenhoito on. Ehkä nämä uraäidit tulevat itsekin jostain ”paremmista perheistä”, jossa on ollut pienempi lapsiluku, eivätkä ole tottuneet hoitamaan lapsia. Sitten se todellisuus rävähtääkin silmille yllätyksenä. Ratkaisuksi koetaan päivähoitoon tuuppaaminen varhain. Koulutettujen ihmisten tosiaan pitäisi vaan miettiä myös sitä psykologista ja kehityksellistä puolta.
Minkähän nyt lasket "uraäidiksi"?
Toivon tosiaan, että nyt ei syyllistetä vielä siitäkin, että äiti huolehtii myös omasta työelämästään ja taloudellisesta pärjäämisestään.
Uraäiti on esim sellainen, joka laittaa noin vuoden ikäisen lapsen kokopäivähoitoon. Tekee pitkää päivää. Uraäiti on ehkä jo äityslomalla tehnyt osa-aikatöitä. Myöhemmin eroaa, kun ei jaksa paahtaa täysillä töissä sekä hoitaa lasta ja kotia omalta osaltaan. Sitten sopii eksänsä kanssa viikko-viikkosysteemin. Tilanne helpottuu uraäidin kannalta, kun voi yhä enemmän panostaa itseensä ja lasta näkee entistäkin vähemmän. Kunnianhimossa ei ole mitään pahaa, mutta jos ryhtyy äidiksi, niin ei sitä tehtävää voi hoitaa huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko myös niin, että monella kolmekymppisellä ei ole mitään aiempaa kokemusta vauvoista ja pienistä lapsista ennen kuin saavat omia. Sitten sitä ollaankin ihan tänka på. Nykyään perheet ovat pienempiä ja suvut kovin hajallaan. Omassa nuoruudessani maalla hoidin pienempiä serkkujani, ja myöhemmin isän uuden liiton pieniä lapsia. Oli helppo kasvaa äitiyteen, kun tiesin mitä tehdä ja miten selvitä. Tiesin myös miten rankkaa se lastenhoito on. Ehkä nämä uraäidit tulevat itsekin jostain ”paremmista perheistä”, jossa on ollut pienempi lapsiluku, eivätkä ole tottuneet hoitamaan lapsia. Sitten se todellisuus rävähtääkin silmille yllätyksenä. Ratkaisuksi koetaan päivähoitoon tuuppaaminen varhain. Koulutettujen ihmisten tosiaan pitäisi vaan miettiä myös sitä psykologista ja kehityksellistä puolta.
Minkähän nyt lasket "uraäidiksi"?
Toivon tosiaan, että nyt ei syyllistetä vielä siitäkin, että äiti huolehtii myös omasta työelämästään ja taloudellisesta pärjäämisestään.
Uraäiti on esim sellainen, joka laittaa noin vuoden ikäisen lapsen kokopäivähoitoon. Tekee pitkää päivää. Uraäiti on ehkä jo äityslomalla tehnyt osa-aikatöitä. Myöhemmin eroaa, kun ei jaksa paahtaa täysillä töissä sekä hoitaa lasta ja kotia omalta osaltaan. Sitten sopii eksänsä kanssa viikko-viikkosysteemin. Tilanne helpottuu uraäidin kannalta, kun voi yhä enemmän panostaa itseensä ja lasta näkee entistäkin vähemmän. Kunnianhimossa ei ole mitään pahaa, mutta jos ryhtyy äidiksi, niin ei sitä tehtävää voi hoitaa huonosti.
Olet ilmeisesti itse koulupudokas? Et edes tiedä mikä on ura😂😂👍🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kuviota en ymmärrä; mies reissutöissä tai muuten vaan ei ikinä kotona, tehdään lapsi, uuvutaan sen yhden kanssa kun mies ei kotona. Otetaan siihen koira tai kaksi, uupumalla uuvutaan kun koiria pitää lenkittää, lapsi ei nuku ja mies ei ole ikinä kotona. Kun on reissutöissä. Ratkaistaan uuvuttava tilanne tekemällä toinen lapsi!! Kun se mies ei ole IKINÄ kotona, koiria kakattaa ja lapset ei nuku. Kuinka tyhmä ihminen voi olla?
Useimmilla on kyllä se koira jo ennen lapsia. Ja koira nimenomaan antaa energiaa, ei vie sitä.
Ja ei kai sitä perheen lapsilukua miehen työn mukaan sentään päätetä!
Joka uupumisketjussa itketään sitä koiran kusetusjaksamista! Ja kyllä päätetään jos äidin organisointikyky ja jaksaminen loppuu siihen ettei saa koiralle hihnaa kaulaan kun on lapsi nukkumassa!
Eikä itketä vaan sanotaan että se on hankalaa.
Ja miten sinä siis lähdet ulkoiluttamaan koiraa jos lapsi nukkuu sisällä???
Ei ole edes hankalaa. Hae huomiosi muualta.
Kyllä se kuule on hankalaa kun lapsi sairastaa sisällä ja koiran pitäisi päästä lenkille.
Toivottavasti tämä ei ole syy siihen, että viet lapsesi päiväkotiin. Tuntuu, että joillekin vanhemmille elämä on niin hankalaa!! Miten te käytte p.askalla ilman päiväkodin apua? Eikö näitä asioita pitäisi miettiä ennen kuin alkaa tehtailemaan lapsia?
Kyllä minä ajattelen automaattisesti, että jos isompi 2v on hoidossa ja äiti vauvan kanssa kotona että äidillä täytyy olla jonkin sortin mielenterveysongelmia. Kyllä täysjärkinen suunnittelee lastensa saamisen niin, että jaksaa ne itse myös hoitaa. Tekee vaikka isommalla ikäerolla jos ei jaksaminen muuten riitä.
Kyllä saa mammaryhmissä usein ihmetellä kun pitää se toinen pykätä heti perään "kun vauvat on niin ihania ja helppoja". Typerimmät tekee vielä sen kolmannenkin samaan syksyyn, vaikka jo kahdenkin kanssa ovat uupuneita (eivät sitten millään opi) tai miehen kanssa menee huonosti. Kolmas tuskin auttaa asiaa jaksamisen suhteen. Ei voi kuin ihmetellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko myös niin, että monella kolmekymppisellä ei ole mitään aiempaa kokemusta vauvoista ja pienistä lapsista ennen kuin saavat omia. Sitten sitä ollaankin ihan tänka på. Nykyään perheet ovat pienempiä ja suvut kovin hajallaan. Omassa nuoruudessani maalla hoidin pienempiä serkkujani, ja myöhemmin isän uuden liiton pieniä lapsia. Oli helppo kasvaa äitiyteen, kun tiesin mitä tehdä ja miten selvitä. Tiesin myös miten rankkaa se lastenhoito on. Ehkä nämä uraäidit tulevat itsekin jostain ”paremmista perheistä”, jossa on ollut pienempi lapsiluku, eivätkä ole tottuneet hoitamaan lapsia. Sitten se todellisuus rävähtääkin silmille yllätyksenä. Ratkaisuksi koetaan päivähoitoon tuuppaaminen varhain. Koulutettujen ihmisten tosiaan pitäisi vaan miettiä myös sitä psykologista ja kehityksellistä puolta.
Minkähän nyt lasket "uraäidiksi"?
Toivon tosiaan, että nyt ei syyllistetä vielä siitäkin, että äiti huolehtii myös omasta työelämästään ja taloudellisesta pärjäämisestään.
Uraäiti on esim sellainen, joka laittaa noin vuoden ikäisen lapsen kokopäivähoitoon. Tekee pitkää päivää. Uraäiti on ehkä jo äityslomalla tehnyt osa-aikatöitä. Myöhemmin eroaa, kun ei jaksa paahtaa täysillä töissä sekä hoitaa lasta ja kotia omalta osaltaan. Sitten sopii eksänsä kanssa viikko-viikkosysteemin. Tilanne helpottuu uraäidin kannalta, kun voi yhä enemmän panostaa itseensä ja lasta näkee entistäkin vähemmän. Kunnianhimossa ei ole mitään pahaa, mutta jos ryhtyy äidiksi, niin ei sitä tehtävää voi hoitaa huonosti.
Olet ilmeisesti itse koulupudokas? Et edes tiedä mikä on ura😂😂👍🏻
Väärin veikattu. Löytyy korkeakoulututkinto ja hyvä CV ulkomaantöitä myöten. Lasten ilmaannuttua keskityin perheeseen. Uraa voin jatkaa myöhemminkin isommalla teholla. Äitiys ja vanhemmuus pitää olla ykköstehtävä silloin, kun lapset ovat ihan pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että ap nyt tekee yleistyksen jostakin yksittäistä lapsesta. Eikös se ole ollut korkeintaan 20 h viikossa, mitä esikoinen voi hoitoa saada? Helsingissä ainakin oma esikoinen ohjattiin kerhoon, kun oli 2-vee.
Ei ole. Suomessa on subjektiivinen päivähoito.
Vasta tästä syksystä alkaen.
Kyllä se oli monessa paikassa ihan koko ajan. Mm täällä Helsingissä.
En tunne ketään, joka olisi saanut kaksivuotiaan esikoisen kokopäiväiseen päivähoitoon, osapäiväisesti kyllä. Mutta ehkä jossain päin äidit joukolla laittavat kaksivuotiaansa kokopäivähoitoon ja ovat vauvan kanssa päivät kahdestaan?
Helsingissä kuule on ihan jokaikisellä se oikeus. On ollut ihan koko ajan.[/quote
Itse päiväkodissa töissä olleena voin sanoa, että päivähoidossa olo mietitään hyvin tarkkaan nimenomaan lapsen etua ajatellen. Ei oikeastaan koskaan lapsi ole hoidossa täysiä päiviä ja 5 päivää viikossa, jos äiti on kotona .
Kaikilla on oikeus päivähoitoon, mutta ei se automaattisesti tarkoita, että lapsi on siellä hoidossa joka päivä klo 7-17.
Minulla on vain yksi lapsi, jonka kanssa olen ollut kotona. Joka päivä käytiin perhekerhoissa ja kahviloissa tai muussa toiminnassa, joissa lapselle oli omanikäistä seuraa. Muutettiin uudelle paikkakunnalle ja perhekahvilassa olikin vain vauvoja, korkeintaan 1,5-vuotiaita. Kaikki katsoivat meitä ihmeissään. Kysyin olemmeko tulleet väärään kellonaikaan, missä isommat (2-4-vuotiaat) lapset ovat? Päiväkodissa tietenkin. Lopulta laitoin omankin lapsen (melkein 3-vuotiaan) päiväkotiin (osapäivä), koska puistoissa oli tyhjää ja kerhoissa ikätasoinen seura puuttui. Olisin mieluusti pitänyt lasta kotona pidempään, mutta tuo ikätasoisen seuran puute oli syy laittaa päiväkotiin.
Aika alueellisia eroja tässä asiassa. Helsingissä, josta muutimme myös isommat lapset olivat kotona ja mukana perhekerhoissa.
Sain kaksi lasta puolentoista vuoden ikäerolla. Oli itsestäänselvää, että hoidan molemmat kotona. Miten olisin voinut viedä 1,5 vuotiaan hoitoon ja jäädä vauvan kanssa kotiin? Kyllä pieni lapsi haluaa olla äidin kanssa kotona. Suurin osa ystäväpiirin äideistä toimi samoin, ainoastaan ne joilla ikäeroa lapsilla yli kolme vuotta, ovat vieneet esikoisen osapäivähoitoon, ja sen ymmärrän. Nyt molemmat lapset ovat koululaisia, ja edelleen olen sitä mieltä, että ainakin kolmen vuoden ikään riittävät perhekerhot ja avoimet päiväkodit, joissa ollaan äidin kanssa yhdessä. Meillä kyläili naapuruston äidit lapsineen, puistotutut, käytiin avoimissa kerhoissa yms. Elämä oli täyttä ja hyvää. Esikoinen meni puolipäiväisesti esikouluun neljävuotiaana ja kuopus kolmevuotiaana päiväkotiin kahdeksi päiväksi viikossa. Jälkikäteen mietittynä olisin pitänyt pienimmänkin kokonaan kotona pidempään ja lykännyt omia opiskeluita. Kokopäivähoitoon lapset menivät neljä- ja viisivuotiaina, kun itse palasin työelämään. Lapseni ovat syntyneet 2010-luvulla.
Pyörittelen mielessä silmiä työkavereille, joilla on niin vilkkaat kaksivuotiaat, jotka on pakko viedä hoitoon kun vauva syntyy. Kyllä se on äidin laiskuutta. Vauva kulkee kantorepussa kun puistoillaan esikoisen kanssa, molemmat oppivat odottamaan vuoroaan kun äidillä on välillä kädet täynnä. Mitä kaksivuotias saa päivähoidossa, mitä äiti ei voisi tarjota kotona? Me muutimme kahden taaperon kanssa ulkomaille, ja olimme täysin ilman tukijoukkoja ja ystäviä aluksi. Otin oman tarkan rytmin, menimme puistoon aamu- ja iltapäivällä, pidimme kotona kolmistaan muskarihetkiä, askartelimme, leikimme, luimme satuja, laitoimme ruokaa. Mies oli töissä aamukahdeksasta iltakuuteen. Eihän se mitään lomaa ollut, normaalia perhe-elämää ja kotiäidin päivät ovat täysiä jos on useampia lapsia kotona. Meidän asuinmaassamme ei muuten kotiäidit vieneet lapsia päiväkotiin, kummasti he pärjäsivät useammankin lapsen kanssa kotona. Miten suomalaisäidit ei nykyään pärjää edes kahden kanssa? Päivähoidon hinta vaikuttaa varmasti, se on liian halpaa työssäkäymättömille.
Eipä tossa mitään uutta ollut, tommoista tuolla päikyissä on, kaikki me työntekijät se tiedetään. Olisi hyvä jos vanhemmat joskus näkisivät millainen se päivä oikeasti on. Vois tulla kiire ottaa lapsi kotiin jos mahdollista.