Dinosaurukset ihmettelee työttömyyttäni ja päivittelevät miksen "mene" töihin

Itse työttömyysaikana sanoin suoraan, kun kävin siivoojan paikkaa kysymässä, että en halua aukkoja cv:een ja että haen kyllä oman alani töitä. Mitä sitä valehtelemaan. Ei tuo nyt ole hyvä syy, ettei muka  oteta kun ei halua sitotuua, sillä otetaanhan kassoille ja siivojaksi opikselijoitakin ja heidän kohdallaan vaihtuvuus on valtava. Samoin harjoittelijat ja työllisteyt, siinähän jo tiedetään, että kyse on määräajasta. Korkeasti koulutettu pelottaa, koska heillä (tai meillä) on liikaa tietoa lainsäädännöstä. Sitten on niitäkin duunarityönantajia, joiden mielestä lukenut on laiska fyysisiin hommiin. 

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:49"]

Folkloristi-mediatutkija-sukupuolentutkija vastaa: minusta tuli toimittaja ja valmistuttuani minulle sanottiin rekrytointitilanteissa suoraan, että menin vastavalmistuneiden medianomien edelle. Tämä siksi, että mahdollisimman monipuolinen humanistinen tutkinto on yleistiedon kartuttajana vertaansa vailla.

Töitä on riittänyt tähän asti, vaikka ala on epävarma. Kun olin lukiossa tilanne oli vielä huomattavasti parempi. Ja opinto-ohjausta lukiossa ei kai vieläkään saa niin paljon, että teininä pystyisi ennustamaan tulevaisuutta.

[/quote]

:D:D:D Jos oikeasti olet  Folkloristi-mediatutkija-sukupuolentutkija lukenut noita kaikkia aineita kutakin niin paljon  että voit rehellisesti sanovasi olevasi oikeasti noita kaikkia eli opiskellut jokaisen vähintään kanditutkintoon asti, olet ährännyt noita klassisia pitsinnypläysaineita yliopistolla vähintään 9 vuotta, enemmänkin. Et ole sanojesi mukaan työllistynyt niistä yhteenkään vaan sinusta on tullut toimittaja.

Oikealla ainevalinnalla olisit päässyt maaliisi huomattavasti lyhyemmin ja halvemmin.

Tilastoista ja näistä hei, olen n.n. ja folkloristi -avautumisista huolimatta väitän, että juuri näiden turhakehumanististen aineiden lukijat kaikkein heikoimmin pääsevät niihin töihin, joita oppiaine opettaa. Oppilaitokset täysin vastuuttomasti ruuttaavat markkinoille edelleen liikaa juuri näitä. Koulujen jälkeen on vähän liian myöhäistä herätä siihen, että aak, kukaan ei ole kiinnostunut huippuosaamisestani, jolla ei ole mitään kysyntää yliopistolaitoksen ulkopuolella.

Eihän tämäkään avautuja työllistynyt yhteenkään aineeseensa. Jos hän olisi vaikka sukupuolentutkimuksen tutkija, niin olisi. Sen sijaan hän on joku paikallislehden pikku-uutistoimittaja! Mahtava panos-tuotos-suhde. Olkoon hän tyytyväinen hassattuaan xx määrän vuosia yliopistolla.

Mutta niille, jotka sinne menevät, ottakaa varoittavana esimerkkinä tällaiset ja valitkaa paremmin.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 08:09"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:49"]

Folkloristi-mediatutkija-sukupuolentutkija vastaa: minusta tuli toimittaja ja valmistuttuani minulle sanottiin rekrytointitilanteissa suoraan, että menin vastavalmistuneiden medianomien edelle. Tämä siksi, että mahdollisimman monipuolinen humanistinen tutkinto on yleistiedon kartuttajana vertaansa vailla.

Töitä on riittänyt tähän asti, vaikka ala on epävarma. Kun olin lukiossa tilanne oli vielä huomattavasti parempi. Ja opinto-ohjausta lukiossa ei kai vieläkään saa niin paljon, että teininä pystyisi ennustamaan tulevaisuutta.

[/quote]

:D:D:D Jos oikeasti olet  Folkloristi-mediatutkija-sukupuolentutkija lukenut noita kaikkia aineita kutakin niin paljon  että voit rehellisesti sanovasi olevasi oikeasti noita kaikkia eli opiskellut jokaisen vähintään kanditutkintoon asti, olet ährännyt noita klassisia pitsinnypläysaineita yliopistolla vähintään 9 vuotta, enemmänkin. Et ole sanojesi mukaan työllistynyt niistä yhteenkään vaan sinusta on tullut toimittaja.

Oikealla ainevalinnalla olisit päässyt maaliisi huomattavasti lyhyemmin ja halvemmin.

Tilastoista ja näistä hei, olen n.n. ja folkloristi -avautumisista huolimatta väitän, että juuri näiden turhakehumanististen aineiden lukijat kaikkein heikoimmin pääsevät niihin töihin, joita oppiaine opettaa. Oppilaitokset täysin vastuuttomasti ruuttaavat markkinoille edelleen liikaa juuri näitä. Koulujen jälkeen on vähän liian myöhäistä herätä siihen, että aak, kukaan ei ole kiinnostunut huippuosaamisestani, jolla ei ole mitään kysyntää yliopistolaitoksen ulkopuolella.

Eihän tämäkään avautuja työllistynyt yhteenkään aineeseensa. Jos hän olisi vaikka sukupuolentutkimuksen tutkija, niin olisi. Sen sijaan hän on joku paikallislehden pikku-uutistoimittaja! Mahtava panos-tuotos-suhde. Olkoon hän tyytyväinen hassattuaan xx määrän vuosia yliopistolla.

Mutta niille, jotka sinne menevät, ottakaa varoittavana esimerkkinä tällaiset ja valitkaa paremmin.

[/quote]

Minkälainen sinun mielestäsi on hyvä toimittaja? 

Minun mielestä sellainen jolla on palo oppia koko ajan uutta, jaksaa jaksaa tutkia taustat ja pohtia syitä ja seurauksia, ihan itse, omilla pienillä aivoilla, eikä kopioi sitä ilmeisintä vastausta jota joku muu sanoo tai sitä suurta mediakeskittymää joka on lanseerannut oikean vastauksen kaikkiiin kysymyksiin.

Ihminen joka haluaa pohtia ja nähdä erilaisia kantoja ja vaihtoehtoja. 

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 08:46"]

Minkälainen sinun mielestäsi on hyvä toimittaja? 

Minun mielestä sellainen jolla on palo oppia koko ajan uutta, jaksaa jaksaa tutkia taustat ja pohtia syitä ja seurauksia, ihan itse, omilla pienillä aivoilla, eikä kopioi sitä ilmeisintä vastausta jota joku muu sanoo tai sitä suurta mediakeskittymää joka on lanseerannut oikean vastauksen kaikkiiin kysymyksiin.

Ihminen joka haluaa pohtia ja nähdä erilaisia kantoja ja vaihtoehtoja. 

[/quote]

omg... toivottavasti tätä latteaa lukioainelässytystä ei kirjoittanut palkkaa "lahjakkuudestaan" tienaava oikea toimittaja  :D

Minä olen huomannut että töiden saamisessa helpottaa se että on suhteita. Jos ei ole suhteita niin sitten tarvitaan onnea. En tosin tiedä oäteekö kaiklla aloilla.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:44"]

Olen akateemisen loppututkinnon suorittanut, edelleen vailla oman alan töitä. Päivääkään en ole työttömänä ollut, myös opiskelujeni ohella tehnyt aina töitä. Mitä siitä on minulle kertynyt? Työkokemusta, lomarahaa eli palkallista vuosilomaa (nyt jo 6 viikkoa vuodessa), eläkettä, työterveyshoitoa, mukavia työkavereita, lounasseteleitä, liikuntaseteleitä, kulttuuriseteleitä, pikkujouluja, parisuhteita, ehkäissyt syrjäytymistä, jne. Vaikka vihaan nykyistä työtäni yli kaiken, menen silti joka päivä töihin. Miksi? Siksi koska minut on kasvatettu siihen. Olenko katkera, että en ole saanut oman alan töitä? Kyllä, mutta ei sitä kannata ruikuttaa. Joku kaunis päivä minut palkataan kyllä parempaankin työhön. Päivääkään en aio olla työttömänä ennen kuin jään eläkkeelle, koska nykyistä elintasoani on mahdotonta yllä pitää minkään valtakunnan tuilla. Saan alle 2000 euroa palkkaa kuukaudessa, mutta saan sen silti riittämään myös asuntolainan maksuun pääkaupungin keskustassa. Mihinkään ylimääräiseen ei tietenkään ole rahaa. Jos saisin tänään kenkää, huomenna kävelisin työkkäriin ja kysyisin, että onko töitä, mitään töitä, tarjolla? Ei sieltä varmaan sanottaisi, että ei täältä kannata tulla töitä kyselemään. Kaikki paikat on täytetty. Olen jo kauan sitten luopunut vaatimasta yhteiskunnan ratkaisevan kaikki ongelmani. Olenko ehkä tehnyt huonoja valintoja ja kouluttautunut väärälle alalle, vaikka suurten ikäluokkien piti jo jäädä eläkkeelle, mutta silti ei ole töitä? Ehkä. Mutta ei se ole kuin huonoa tuuria. Joku päivä oman alan töitä löytyy. Siihen asti lapioidaan vaikka paskaa.

[/quote]

Katkeruutta ainakin näyttää kertyneen.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 21:23"]

Pelkkiä hakemuksia lähettämällä on varmaan kellä tahansa on huono hit rate. Mä vaihdoin töitä viime kesänä. Päätin ensin mitä haluan tehdä, sen jälkeen selvitin parhaat työnantajat (firman asiakkaat, sijainti, tulos jne). Sitten selvitin kuka on johtajana sillä liiketoiminta-alueella, jossa mun unelmatyötä tehdään. Soitin hänelle ja kerroin asiani, kysyin sopiiko lähettää hakemus. Soitin perään viikon kuluttua. Puolessa tapauksissa pääsin haastatteluun. Mulla oli siis useampi unelmatyö mietittynä ja niihin perustelut miksi haluan sinne.

Sain kolme hyvää tarjousta, joten pääsin valitsemaan.

Itse olen rekrytoinut myös. Nuo tusinahakemykset kyllä erottuvat joukosta, eivätkä siis edukseen. Kyllä työnantajalle on tärkeää, että ihminen haluaa juuri tämän työn ja tässä firmassa. Se pitäisi siinä hakemuksessa onnistua perustelemaan. Moni tekee sen virheen, että hakee mitä tahansa josta maksetaan jotain.

Miksi TA ottaisi sellaisten joka ei tiedä mitä haluaa? Yleensä on varaa valita niitä, jotka haluavat erityisesti siihen hommaan.

Jos hakee selvästi koulutusta ja kokemusta vaatimattomampaa työtä, niin pitää perustella kyllä miksi niin tekee. Rekrytoija pelkää aiheellisesti motivaation puutetta ja turhautumista ja hakemuksessa pitäisi osata sanoa miksi selkeästi ylikoulutettu/kokenut ihminen viihtyisi tehtävässä.

[/quote]

ouuukkei, eli jos tekee työtä vain palkan eli leivän eli rahan takia ei voi siis päästä töihin koska ei ole mitään ihmeellistä missiota mihinkään. Jos ei halua valehdella että on palava hinku pääästä myyymään jotain paskaa jollekin tai tekemään jotain turhaketta jollekin tai myöntämään projektirahaa turhakkeisiin tai tekemään kenellekään lisää taloja jolla kaadetaan metsiä tai...

Jos on kunnianhimoton ja ei pala halusta minkään upm:n tai metson tai kappahlin tai lääkefirman orjaksi tai henk.koht. avustajaa hakevan orjaksi. Jos siis cv:ssä seisoo simppelisti nimi, koulutus, työkokemus, hakemuksessa lukee että haen paikkaa kun teillä on paikka auki, niin NO HOPE?

[/quote]

No aika lailla kyllä.

[/quote]

Hitsi. Epäreilua. Vielä omien vanhempien aikaan työ oli vain työtä josta sai rahaa. Työpaikka. 

Ei mikään elämää suurempi asia, ainakaan sen ei ollut pakko olla. 

Kaikin tavoin yritettiin tehdä mahdollisiimman vähän töitä, oli pekkasia ja pienestäkin vaivasta haettiin sairaslomaa (miehen vanhemmat), ja silti jäätiin terveenä vähn reilu viisikymppisenä eläkkeelle molemmat ja on omaisuutta kertynyt rahaa osakkeita kiinteistöjä, perusduunareita. 

Tietty säästäväisiä ellei pihejä mutta työ oli vain paikka josta saa itselle rahaa. Aina. Ei mikään elämäntarkoitus tai elämäntehtävä.

Sama juttu. Suhteilla olen päässyt pariin haastatteluun. Muuten on todella vaikeeta. Kannattaa siis hoitaa omaa työvuosien aikana tullutta suhdeverkostoa.

työtön KTM

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 09:23"]

Minä olen huomannut että töiden saamisessa helpottaa se että on suhteita. Jos ei ole suhteita niin sitten tarvitaan onnea. En tosin tiedä oäteekö kaiklla aloilla.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 09:48"]

Sama juttu. Suhteilla olen päässyt pariin haastatteluun. Muuten on todella vaikeeta. Kannattaa siis hoitaa omaa työvuosien aikana tullutta suhdeverkostoa.

työtön KTM

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 09:23"]

Minä olen huomannut että töiden saamisessa helpottaa se että on suhteita. Jos ei ole suhteita niin sitten tarvitaan onnea. En tosin tiedä oäteekö kaiklla aloilla.

[/quote]

[/quote]

Minusta lannistavinta on se, ettei haastatteluistakaan jaksa innostua kun prosessit ovat pitkiä ja niihin osallistuu usein kymmeniä. Eri asia jos on ainut haastateltava niin sitten saa syyttää itseään jos ei millään onnistu.

Ai että, ihanat av-ladyt. Olen niin onnellinen näistä tällaisista ketjuista, koska alisuorittaneena, mihinkään koulutusta vastaavaan työhön pääsemättömänä rimanalittajana masennuin monia vuosia. tunsin mokanneeni. ja nyt kun lukee tätä nykyistä epätoivoa, tuntuu, että saan olla helkatin onnellinen siitä, että minulla on vakkari kuukausipalkkainen työ, jossa ei tarvitse teeskennellä valtavaa commitmenttiä eikä tehdä pellehyppyjä vaan suorittaa duuninsa, ottaa palkkansa (reippaasti meidän naisten keskipalkkaa suurempi) ja tehdä viikonloppuisin ja vapailla ihan mitä huvittaa ja päteä pätemisensä siellä.

Olen oikeasti onnekas. tämä vanhan mallin työelämä, jossa töihin mennään jotta saadaan rahaa ja jossa pomo tykkää eniten siitä duunarista, joka ei koko ajan todistele valtavaa luovuuttaan ja omistautumistaan pomolle ja hypi silmille innovaatioillaan, on kaikille paras systeemi.

Ja mä pääsin siihen, ja nyt vasta tajuan olla siitä onnellinen!

Sukupolvien välinen kuilu :( On se varmaan hienoa kun pystyy oikein ihmettelemään tuollaista asiaa.

Sellaista se nykyään on. Oman firman sihteerin paikkaa haki KTM-hakijoita..

Kysyn kiinnostuksesta, millaiset hakijat otitte haastatteluun? Menikö ylikoulutetut suoraan mappi ö:hön?

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:37"]

Sellaista se nykyään on. Oman firman sihteerin paikkaa haki KTM-hakijoita..

[/quote]

Vanhempasi ovat melko idiootteja.

Itse olen syntynyt 60-luvun puolivälissä ja opiskeluiden aikana ja jälkeen töitä oli joka kesä riittävästi ja töitä löytyi suht# hyvin vielä 1990-luvun lopulla, mutta sen jälkeen nihkeästi. Itsellä toki on hyväpalkkainen vakipaikka, mutta ymmärrän oikein hyvin esim. alle 30-kymppisten tilanteen. Ei ole nykyään helppoa.

Puhu suoraan ja koeta takoa niille muumioille järkeä hiukan.

No, ei kai siinä ihan oikeasti auta kuin kertoa juuri noin kuin meillekin kerroit. Kerrot, että haet koko ajan töitä ja haluaisit töitä, mutta nykyään työpaikat ovat kiven alla. Kerro, että sinusta tuntuu pahalta, kun he ajattelevat sinun vieroksuvan töitä.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:39"]

Kysyn kiinnostuksesta, millaiset hakijat otitte haastatteluun? Menikö ylikoulutetut suoraan mappi ö:hön?

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:37"]

Sellaista se nykyään on. Oman firman sihteerin paikkaa haki KTM-hakijoita..

[/quote]

[/quote]

En tehnyt sitä valintaa, mutta merkonomit valittiin haastatteluun. Tradenomit olivat sitten kakkossijalla. Eli korkeiten koulutettuja ei valittu siihen.

Ihan sama ongelma täällä, tosin kesätöistä kyse. Alempi korkeakoulututkinto on, ylempää opiskelen. Oma ala (luokanopettaja) on kesäisin kiinni, joten en ole pätevä kenenkään mielestä mihinkään. Vanhempieni mielestä vain laiska, vaikka yli 50 työhakemusta laitoin. Olen pahoillani aloittajan puolesta, mutta todellakin sukupolvien välinen kuilu kyseessä. Maisterivanhemmillani on aina ollut töitä, joten hirvittää ajatuskin valmistumisesta ja mahdollisesta työttömyydestä, tai siis heidän mielestään laiskuudesta.

Tai sitten he tietävät sen, mitä lehdissäkin kerrotaan eli että työpaikkoja on, hakijoita ei.

Voin vakuuttaa, että ei ne palkat 1960-luvulla erityisen isoja olleet ja työttömyyttäkin oli aika vakuuttavasti 1970-luvulla, jolloin Kekkonen julisti kansallisen hätätilan (juu, lukumääräisesti työttömiä on nyt paljon enemmän, mutta myös työpaikkoja on määrällisesti enemmän kuin tuolloin).

Tälläkin viikolla sadat aloittavat uudessa työpaikassa. Miksi et ole yksi heistä? Opiskelitko väärää alaa, teitkö vääriä valintoja, jätitkö jotain tekemättä? Joku pääsee töihin, sinä et => vika on yhteiskunnassa eikä sinussa?

1980-luvun sukupolvi ei ymmärrä, että vain kotimaista työtä ostamalla raha pysyy kotimaassa. Ruoka tuodaan Puolasta ja Aasiasta, vaatteet valmistetaan kiinalaisten toimesta Afrikassa, ostokset tehdään verkkokaupasta. Käykö mielessä, että jokainen oma valinta vaikuttaa työllisyyteen?

Suurten ikäluokkien oli pakko suosia kotimaista niin ostoksissa, matkailussa kuin puolisonvalinnassa. Siksi heillä oli töitä.

Mun naapuri ihmettelee myös miksen vain mene töihin.Tämä vanhempi nainen on eläkkeellä,mutta tekee silti satunnaisia keikkoja eli vie niitä töitä nuoremmilta.Sanoin rouvalle että haluan saada työstäni palkkaa myös,ja koska olin työharjoittelussa mikä ei lopulta töitä poikinut,olen erittäin pessimistinen työn saannin suhteen.Valitettavasti ajan kuluessa työttömänä,olen melkein toivoni heittänyt sen suhteen että minusta tulisi omillani pärjäävä yhteiskunnan kokovaltainen jäsen.Tällä hetkellä olen pelkkä lusmu,ainakin naapurin rouvan mielestä.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:46"]

Ihan sama ongelma täällä, tosin kesätöistä kyse. Alempi korkeakoulututkinto on, ylempää opiskelen. Oma ala (luokanopettaja) on kesäisin kiinni, joten en ole pätevä kenenkään mielestä mihinkään. Vanhempieni mielestä vain laiska, vaikka yli 50 työhakemusta laitoin. Olen pahoillani aloittajan puolesta, mutta todellakin sukupolvien välinen kuilu kyseessä. Maisterivanhemmillani on aina ollut töitä, joten hirvittää ajatuskin valmistumisesta ja mahdollisesta työttömyydestä, tai siis heidän mielestään laiskuudesta.

[/quote]

Outoa, oma luokanopettajaksi opiskeleva tyttöni voi valita kesätöistä. Mennäkö koko kesäksi vetämään leirejä, lomakohteeseen "leikittäjäksi" vai pitopalveluun järjestämään juhlia.