Mies ei osaa lohduttaa

En itke työasioita, vaikka mitä jos itkisinkin, miehelläni olisi täysi oikeus itkeä omiaa minulle. En aseta mitään asiaa sellaiseksi josta hän ei saisi minulle puhua. Ap

Mä aion just erota tommosesta miehestä. Tunnevammaa pelissä monella tavalla vaikka muuten ihan nappimies oiskin.

Miksi ja kuinka usein itket?

Lähinnä kun riidellään alan usein itkeä kun hän ei ymmärrä mitä tarkoitan. (En nimittele tms. Kun riitelemme.)

Nyt on ollut kovaa stressiä monesta suunnasta ja kaipaisin edes jonkinlaista lohtua niin en sitä saa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kun riidellään alan usein itkeä kun hän ei ymmärrä mitä tarkoitan. (En nimittele tms. Kun riitelemme.)

Nyt on ollut kovaa stressiä monesta suunnasta ja kaipaisin edes jonkinlaista lohtua niin en sitä saa. Ap

En minäkään mieheltä lohtua saa silloin kun riidellään tai mies on syy siihen miksi kaipaisi lohtua, joko haukkuu tai kurottaa vaan. Riidan aikana ei kyllä yleensä omanaan empatiakyky ole ennallaan, jos kokee tulleensa loukatuksi tai on ärsyyntynyt. Riidassa lohdun hakeminen siltä riidan toiselta osapuolelta voidaan nähdä myös manipulointina (vaikka ei sitä olekaan) että riita loppuisi joko nopeammin tai että se itkevä osapuoli ns. voittaa tikistämällä itkua. Saan itkeä riidan aikana vaikka kuinka saamatta lainkaan lohtua tai näkemättä edes häivähdystä empatiaa, mutta kun tilanne on ohi ja (jos) mies tajuaa loukanneensa, halaa ja pyytää (joskus vasta vaadittaessa) anteeksi. Kesken riidan tätä on turha odottaa koska silloin on tunteet kiihdyksissä molemmilla.

Silloin kun itkun syy on jossain ulkopuolisessa asiassa, mies kyllä ottaa aina pyydettäessä syliin tai jos en ole itse menossa, kysyy mikä on vialla ja halaa tarvittaessa. Samanlaista käytöstä on vaan turha odottaa jos miss näkee asian niin että olen itse "syyllinen" itkuun vaikka olisi riidan aloittanut itse mutta kuitenkin olen toisena osapuolena. Vasta rauhoituttua tajuaa että hali voisi olla paikallaan.

Sanottakoon että käyn kyllä itsekin pyytämässä anteeksi ja halaan, mihin mies on usein ihmeissään että vastahan kiukkusit ja nyt jo halaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kun riidellään alan usein itkeä kun hän ei ymmärrä mitä tarkoitan. (En nimittele tms. Kun riitelemme.)

Nyt on ollut kovaa stressiä monesta suunnasta ja kaipaisin edes jonkinlaista lohtua niin en sitä saa. Ap

En minäkään mieheltä lohtua saa silloin kun riidellään tai mies on syy siihen miksi kaipaisi lohtua, joko haukkuu tai kurottaa vaan. Riidan aikana ei kyllä yleensä omanaan empatiakyky ole ennallaan, jos kokee tulleensa loukatuksi tai on ärsyyntynyt. Riidassa lohdun hakeminen siltä riidan toiselta osapuolelta voidaan nähdä myös manipulointina (vaikka ei sitä olekaan) että riita loppuisi joko nopeammin tai että se itkevä osapuoli ns. voittaa tikistämällä itkua. Saan itkeä riidan aikana vaikka kuinka saamatta lainkaan lohtua tai näkemättä edes häivähdystä empatiaa, mutta kun tilanne on ohi ja (jos) mies tajuaa loukanneensa, halaa ja pyytää (joskus vasta vaadittaessa) anteeksi. Kesken riidan tätä on turha odottaa koska silloin on tunteet kiihdyksissä molemmilla.

Silloin kun itkun syy on jossain ulkopuolisessa asiassa, mies kyllä ottaa aina pyydettäessä syliin tai jos en ole itse menossa, kysyy mikä on vialla ja halaa tarvittaessa. Samanlaista käytöstä on vaan turha odottaa jos miss näkee asian niin että olen itse "syyllinen" itkuun vaikka olisi riidan aloittanut itse mutta kuitenkin olen toisena osapuolena. Vasta rauhoituttua tajuaa että hali voisi olla paikallaan.

Sanottakoon että käyn kyllä itsekin pyytämässä anteeksi ja halaan, mihin mies on usein ihmeissään että vastahan kiukkusit ja nyt jo halaat.

Jos kyse on jostain ulkopuolisesta asiasta silloinkaan ei lohtua heru. Eilen sanoi että halaa sitten kun joku on kuollut.

Jälkikäteen voi pyytää myös mun mies anteeksi, mutta eipä se paljoa viikon päästä enää auta. Koskaan en itke tarkoituksella, en vaan osaa.

Enkä tosiaan itke päivittäin, kyse on nyt pidemmästä aikavälistä.

Ap

Dumppaa jo se tunnevamma ihminen ap. Kuten sanoin mäkin aion. Olen nainen ja haluan tulla kohdelluksi semmoisena. En äijänä.

Vierailija kirjoitti:

Dumppaa jo se tunnevamma ihminen ap. Kuten sanoin mäkin aion. Olen nainen ja haluan tulla kohdelluksi semmoisena. En äijänä.

No en nyt haluaisi vaikka mietinkin eroa.

Tämä on muuten toimivin suhde mikä on koskaan ollut. Haluasin ymmärtää miksi rakastaan kohtaan ei tunne myötätuntoa vaikka esim.lastaan kohden tuntee.

Ap

Luin ketjun läpi, mutta ei oikein auennut, että mitkä asiat voivat ihmistä jatkuvasti itkettää ? Minä saatan joskus liikuttua kyyneliin jostakin tunteellisesta elokuvasta, mutta en minä siihen mitään miehen lohdutusta kaipaa sen enempää.

Voisin kuvitella itkeväni jos joku läheinen yllättäen kuolisi tai vakavasti sairastuisi, mutta ei kai kenenkään elämässä sellaista jatkuvasti tapahdu?

Olisi kyllä tosi raskasta jos mieheni pillahtaisi itkuun jatkuvasti jostakin pikku vastoinkäymisestä, tyyliin liikennevalot vaihtuivat punaiseksi juuri kun tultiin risteykseen tai lempijogurttimerkki oli kaupassa lopussa ja minun pitäisi sitten jatkuvasti lohduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun läpi, mutta ei oikein auennut, että mitkä asiat voivat ihmistä jatkuvasti itkettää ? Minä saatan joskus liikuttua kyyneliin jostakin tunteellisesta elokuvasta, mutta en minä siihen mitään miehen lohdutusta kaipaa sen enempää.

Voisin kuvitella itkeväni jos joku läheinen yllättäen kuolisi tai vakavasti sairastuisi, mutta ei kai kenenkään elämässä sellaista jatkuvasti tapahdu?

Olisi kyllä tosi raskasta jos mieheni pillahtaisi itkuun jatkuvasti jostakin pikku vastoinkäymisestä, tyyliin liikennevalot vaihtuivat punaiseksi juuri kun tultiin risteykseen tai lempijogurttimerkki oli kaupassa lopussa ja minun pitäisi sitten jatkuvasti lohduttaa.

No ei kai kukaan terve ihminen tarvitse elokuvaa katsellessaan lohtua tai liikennevalojen vaihtuessa?!

Meillä on usein ristiriitoja eikä mies näe näkökantaani alkuunkaan vaikka kauniisti tuon sen esille.

Turhautuminen siihen ettei toinen ymmärrä vaikka kuinka kauniisti selitän tuo joskus itkun silmään.

Jos mieheni tai tyttäreni alkaisi itkeä kesken riidan en enää sen jäljeen sitä jatkaisi vaan lohduttaisin. Muutekin tapani lähestyä on ns. Kiltti, en koskaan nimittele tms. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan suoraan sanonut hänelle mitä tarvitset? Pyytänyt, että haluaisi?

Olen suoraan sanonut ja pystytään puhumaan kyllä asiasta ja muistakin asioista.

Lapsuudesta tulee häneltä tämä.

Koen niin ettei häntä vaan kiinnosta paha oloni.(olen sanonut senkin)

Jotenkin oma pää pitää ihan järjettömänä asiaa ettei toista kiinnosta.

En halua muiden lohtua. Jos mies ei sitä anna suhde on vajaa.

Ap

Kun tarvitset lohdutusta miten ilmaiset sen? Olen itse tilanteessa, jossa toinen hyvin negatiivisesti alkaa puimaan asioita kun oikeasti olisi tarvetta lohtuun. Vaatii huomattavia älyllisiä ponnistuksia ettei lähde mukaan tähän vihaiseen ja osittain syyllistävään tunnetilaan. Puretko sinä silittävää kättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun läpi, mutta ei oikein auennut, että mitkä asiat voivat ihmistä jatkuvasti itkettää ? Minä saatan joskus liikuttua kyyneliin jostakin tunteellisesta elokuvasta, mutta en minä siihen mitään miehen lohdutusta kaipaa sen enempää.

Voisin kuvitella itkeväni jos joku läheinen yllättäen kuolisi tai vakavasti sairastuisi, mutta ei kai kenenkään elämässä sellaista jatkuvasti tapahdu?

Olisi kyllä tosi raskasta jos mieheni pillahtaisi itkuun jatkuvasti jostakin pikku vastoinkäymisestä, tyyliin liikennevalot vaihtuivat punaiseksi juuri kun tultiin risteykseen tai lempijogurttimerkki oli kaupassa lopussa ja minun pitäisi sitten jatkuvasti lohduttaa.

No ei kai kukaan terve ihminen tarvitse elokuvaa katsellessaan lohtua tai liikennevalojen vaihtuessa?!

Meillä on usein ristiriitoja eikä mies näe näkökantaani alkuunkaan vaikka kauniisti tuon sen esille.

Turhautuminen siihen ettei toinen ymmärrä vaikka kuinka kauniisti selitän tuo joskus itkun silmään.

Jos mieheni tai tyttäreni alkaisi itkeä kesken riidan en enää sen jäljeen sitä jatkaisi vaan lohduttaisin. Muutekin tapani lähestyä on ns. Kiltti, en koskaan nimittele tms. Ap

Ymmärsinkö nyt oikein? Alat siis itkemään kun riitelette ja miehesi ei ymmärrä sinun näkökantaasi eli siis myönnä sinun olevan oikeassa. Ja tässä tilanteessa hän ei osaa lohduttaa sinua koska on tunnevamma lapsuuden kodista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan suoraan sanonut hänelle mitä tarvitset? Pyytänyt, että haluaisi?

Olen suoraan sanonut ja pystytään puhumaan kyllä asiasta ja muistakin asioista.

Lapsuudesta tulee häneltä tämä.

Koen niin ettei häntä vaan kiinnosta paha oloni.(olen sanonut senkin)

Jotenkin oma pää pitää ihan järjettömänä asiaa ettei toista kiinnosta.

En halua muiden lohtua. Jos mies ei sitä anna suhde on vajaa.

Ap

Kun tarvitset lohdutusta miten ilmaiset sen? Olen itse tilanteessa, jossa toinen hyvin negatiivisesti alkaa puimaan asioita kun oikeasti olisi tarvetta lohtuun. Vaatii huomattavia älyllisiä ponnistuksia ettei lähde mukaan tähän vihaiseen ja osittain syyllistävään tunnetilaan. Puretko sinä silittävää kättä?

En todellakaan pure silittävää kättä vaan sanon että tämä tuntuu pahalta, voidaanko jo lopettaa ja tehdä sovinto?

Vaikka mitä yrittäisin mies on kylmä enkä saa minkäänlaista yhteyttä häneen ja koen sen ahdistavana. Hän jatkaa "puukottamista" vaikka näkee aivan selvästi että minulla on paha olla. Tai sitten poistuu eikä sano mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun läpi, mutta ei oikein auennut, että mitkä asiat voivat ihmistä jatkuvasti itkettää ? Minä saatan joskus liikuttua kyyneliin jostakin tunteellisesta elokuvasta, mutta en minä siihen mitään miehen lohdutusta kaipaa sen enempää.

Voisin kuvitella itkeväni jos joku läheinen yllättäen kuolisi tai vakavasti sairastuisi, mutta ei kai kenenkään elämässä sellaista jatkuvasti tapahdu?

Olisi kyllä tosi raskasta jos mieheni pillahtaisi itkuun jatkuvasti jostakin pikku vastoinkäymisestä, tyyliin liikennevalot vaihtuivat punaiseksi juuri kun tultiin risteykseen tai lempijogurttimerkki oli kaupassa lopussa ja minun pitäisi sitten jatkuvasti lohduttaa.

No ei kai kukaan terve ihminen tarvitse elokuvaa katsellessaan lohtua tai liikennevalojen vaihtuessa?!

Meillä on usein ristiriitoja eikä mies näe näkökantaani alkuunkaan vaikka kauniisti tuon sen esille.

Turhautuminen siihen ettei toinen ymmärrä vaikka kuinka kauniisti selitän tuo joskus itkun silmään.

Jos mieheni tai tyttäreni alkaisi itkeä kesken riidan en enää sen jäljeen sitä jatkaisi vaan lohduttaisin. Muutekin tapani lähestyä on ns. Kiltti, en koskaan nimittele tms. Ap

Ymmärsinkö nyt oikein? Alat siis itkemään kun riitelette ja miehesi ei ymmärrä sinun näkökantaasi eli siis myönnä sinun olevan oikeassa. Ja tässä tilanteessa hän ei osaa lohduttaa sinua koska on tunnevamma lapsuuden

Luoja sentään, tähän juuri tarkoitan?

Mitä ihmettä te ihmiset oikein ajattelette?

Ap

Todellakaan en odota että mieheni on samaa mieltä kanssani joka asiassa.

Miksi kuitekaan silloin ei voi ottaa rauhallisemmin ja lohduttaa jos huomaa että asia on toiselle raskas, miksi "potkia kaatunutta"? Itse en koskaan tee niin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan en odota että mieheni on samaa mieltä kanssani joka asiassa.

Miksi kuitekaan silloin ei voi ottaa rauhallisemmin ja lohduttaa jos huomaa että asia on toiselle raskas, miksi "potkia kaatunutta"? Itse en koskaan tee niin.

Ap

Jos ärsytät ensin häntä riitelemällä ja provosoimalla niin et voi olettaa että hän muuttaa mielialansa sormia napsauttamalla kun sinä päätät ettet enää pärjää väittelyssä ja päätät uhriutua itkemällä

Sinä vaikutat äärimmäisen rasittavalta ihmiseltä joka haluaa saada oman tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan en odota että mieheni on samaa mieltä kanssani joka asiassa.

Miksi kuitekaan silloin ei voi ottaa rauhallisemmin ja lohduttaa jos huomaa että asia on toiselle raskas, miksi "potkia kaatunutta"? Itse en koskaan tee niin.

Ap

Jos ärsytät ensin häntä riitelemällä ja provosoimalla niin et voi olettaa että hän muuttaa mielialansa sormia napsauttamalla kun sinä päätät ettet enää pärjää väittelyssä ja päätät uhriutua itkemällä

Sinä vaikutat äärimmäisen rasittavalta ihmiseltä joka haluaa saada oman tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä

Ja mistä sait tämän käsityksen? En todellakaan ärsyttämällä ärsytä.

Mies käyttää välillä liikaa alkoholia, jos koitan tästäkin rakentavasti puhua niin on ärsyttämistä, tuskin.

Miksi tällä palstalla ihmisistä tehdään aina hirviöitä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan en odota että mieheni on samaa mieltä kanssani joka asiassa.

Miksi kuitekaan silloin ei voi ottaa rauhallisemmin ja lohduttaa jos huomaa että asia on toiselle raskas, miksi "potkia kaatunutta"? Itse en koskaan tee niin.

Ap

Etkö tee koskaan niin? Etkö ala itkeä kun huomaat että toinen puolustaa omaa näkemystään eikä anna periksi sinulle? Mitä hyötyä on edes riidellä jos asiaa ei lopulta edes ole tarkoitus selvittää vaan riidan maali on sinun lohduttamisesi? Eikö sinusta ole kaatuneen potkimista alkaa itkemään sen sijaan että asia puidaan läpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan en odota että mieheni on samaa mieltä kanssani joka asiassa.

Miksi kuitekaan silloin ei voi ottaa rauhallisemmin ja lohduttaa jos huomaa että asia on toiselle raskas, miksi "potkia kaatunutta"? Itse en koskaan tee niin.

Ap

Etkö tee koskaan niin? Etkö ala itkeä kun huomaat että toinen puolustaa omaa näkemystään eikä anna periksi sinulle? Mitä hyötyä on edes riidellä jos asiaa ei lopulta edes ole tarkoitus selvittää vaan riidan maali on sinun lohduttamisesi? Eikö sinusta ole kaatuneen potkimista alkaa itkemään sen sijaan että asia puidaan läpi?

En ymmärrä yhtään, kyllä mä annan periksi tarvittaessa en ole mikään hullu ihminen vailla järkeä, mistä sait sellaisen käsityksen?

Todellakin kuuntelen toista. Ei tässä sellaisesta ole kyse. Ei itkemään aleta tarkoituksella, miksi jollain edes voi olla sellainen käsitys?! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan en odota että mieheni on samaa mieltä kanssani joka asiassa.

Miksi kuitekaan silloin ei voi ottaa rauhallisemmin ja lohduttaa jos huomaa että asia on toiselle raskas, miksi "potkia kaatunutta"? Itse en koskaan tee niin.

Ap

Etkö tee koskaan niin? Etkö ala itkeä kun huomaat että toinen puolustaa omaa näkemystään eikä anna periksi sinulle? Mitä hyötyä on edes riidellä jos asiaa ei lopulta edes ole tarkoitus selvittää vaan riidan maali on sinun lohduttamisesi? Eikö sinusta ole kaatuneen potkimista alkaa itkemään sen sijaan että asia puidaan läpi?

En ymmärrä yhtään, kyllä mä annan periksi tarvittaessa en ole mikään hullu ihminen vailla järkeä, mistä sait sellaisen käsityksen?

Todellakin kuuntelen toista. Ei tässä sellaisesta ole kyse. Ei itkemään aleta tarkoituksella, miksi jollain edes voi olla sellainen käsitys?! Ap

Annat itse sellaisen kuvan. Riitelette, mies ei anna periksi, alat itkeä, mies ei lohduta. Uli uli.