Oletteko vaihtaneet hyväpalkkaisen työn huonompi palkkaiseen oman hyvinvoinnin takia?

Kannattaa ehdottomasti vaihtaa jos kokee sen mielekkäämpänä. Itse vaihdoin vastaavasta syystä eri yritykseen, joka kylläkin osoittautui myöhemmin huonoksi. Sen jälkeen vaihdoin vielä kerran ja nyt on hyvä työympäristö. Tosin itsellä on ollu saman koulutuksen vaativia töitä joten siihen en osaa ottaa kantaa, kannattaako hypätä uralla niin sanotusti alaspäin, mutta jos tunnet sen olevan hyvä vaihtoehto niin ehdottomasti kannattaa vaihtaa työpaikkaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ehdottomasti vaihtaa jos kokee sen mielekkäämpänä. Itse vaihdoin vastaavasta syystä eri yritykseen, joka kylläkin osoittautui myöhemmin huonoksi. Sen jälkeen vaihdoin vielä kerran ja nyt on hyvä työympäristö. Tosin itsellä on ollu saman koulutuksen vaativia töitä joten siihen en osaa ottaa kantaa, kannattaako hypätä uralla niin sanotusti alaspäin, mutta jos tunnet sen olevan hyvä vaihtoehto niin ehdottomasti kannattaa vaihtaa työpaikkaa!!!

Jep, olen itsekin koittanut etsiä saman koulutustason vaatimia töitä, mutta täälläpäin niitä vähemmän tarjolla. Enempi tarjolla matalamman koulutuksen vaativia töitä.

Niin tuo ylempi oli AP

Selittelin akan jättämään hyväpalkkaisen työn, kun se oli väsynyt ja koko ajan kiukkuinen kotona, mitä en jaksanut katsella. Auttoi paljon ja kotona meillä rupesi menemään paremmin. Nyt se on hommassa joka ei stressaa niin paljon ja minun ei tarvitse herätä sen vuorotyön takia unilta huonoihin aikoihin.

Itse teen erittäin hyvin palkattua työtä, enkä vaihtaisi koskaan semmoiseen, josta saa huonompaa palkkaa. Olen tyytyväinen työhön vaikka pitää reissata paljon ja olla poissa kotoa työhön/harrastukseen liittyvien tapaamisten takia.

Vaihdoin ensisijaisesti pitkän työmatkan (yli 3 h/pv) vuoksi mutta myös koska edellisessä työpaikassa oli johtamisongelmia. Palkka putosi noin 400 e/kk + lounasetu, toisaalta työmatkakulut pienenivät lähes 200 e/kk (ottamatta huomioon vaikutusta verotukseen). Kannatti.

tornikaista kirjoitti:

Selittelin akan jättämään hyväpalkkaisen työn, kun se oli väsynyt ja koko ajan kiukkuinen kotona, mitä en jaksanut katsella. Auttoi paljon ja kotona meillä rupesi menemään paremmin. Nyt se on hommassa joka ei stressaa niin paljon ja minun ei tarvitse herätä sen vuorotyön takia unilta huonoihin aikoihin.

Itse teen erittäin hyvin palkattua työtä, enkä vaihtaisi koskaan semmoiseen, josta saa huonompaa palkkaa. Olen tyytyväinen työhön vaikka pitää reissata paljon ja olla poissa kotoa työhön/harrastukseen liittyvien tapaamisten takia.

Hyvä että selittelit! Kyllä oma ja perheen hyvinvointi on tärkeää!

Ap

Vaihda ihmeessä. Yksi elämä, jos jäät kärvistelemään huonoon paikkaan, ei siitä kukaan tule haudallesi seppeleitä laskemaan..

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin ensisijaisesti pitkän työmatkan (yli 3 h/pv) vuoksi mutta myös koska edellisessä työpaikassa oli johtamisongelmia. Palkka putosi noin 400 e/kk + lounasetu, toisaalta työmatkakulut pienenivät lähes 200 e/kk (ottamatta huomioon vaikutusta verotukseen). Kannatti.

Jep. Minulla tulee työmatkaa yli 2 h / pv. Lapsen takia ei huvita pitkittää työpäivää enää enempää. Lisäksi työpäivät usein venyivät. Veroprosentti tosiaan oli pienempi ja käteen jäävä osuus isompi. Jos otan lähialueelta matalampi palkkaisen työn, jossa veroprosentti isompi kun ei työmatkoja, on käteen jäävä osuus vieläkin pienempi.. :/

Ap

En varsinaisesti, koska palkka ei koskaan ole ollut erityisen hyvä. Mutta vaihdoin kokopäivätyön osa-aikaiseen, eli palkka laski. Se riittää kuitenkin ilman että pitää kituuttaa (tarkkana kyllä saa olla, mutta säästöönkin jää jotain niin ettei talous kaadu heti jos vaikka pesukone hajoaa) ja lisääntynyt vapaa-aika ja stressin väheneminen on sen arvoista. Sanottakoon vielä että olen tyytyväinen monen mielestä vaatimattomaan elämäntapaan, en esim juurikaan matkaile enkä ole kiinnostunut kalliista merkkituotteista, en omista autoa jne. Jotain kalliimpia juttuja kyllä tulee hankittua (esim optiikkaa), mutta harvoin ja niitä varten on oma säästöpossu.

Itse vaihdoin hoitovapaan jälkeen kevyempään ja huonommin palkattuun työhön. Rahasta oli tiukkaa, mutta ihanaa oli, kun arki ei ollut niin hektistä. Jaksoin työssä ja kotona paljon paremmin. Nyt kun lapset on jo vanhempia, olen etsinyt uutta vaativampaa ja paremmin palkattua työtä.

Lopetin työt kokonaan. Nyt vapaaehtoisena työttömänä ja elämä hymyilee. Ei se paljonko rahaa on taskussa vaan onko elämä mukavaa.

Olen vaihtanut. Opiskelin uuden ammmatin, irtisanouduin edellisestä. Pienempi palkka, mutta erittäin paljon mielekkäämpi työ. Nyt voin paremmin ja jaksan enemmän

Itse asiassa olen juuri vaihtamassa lähellä sijaitsevan vakituisen hyvä paikkaisen työn kauempana sijaitsevaan määräaikaiseen jossa on hieman huonompi palkka. En todellakaan tiedä mitä teen kun uusi määräaikainen loppuu,mutta se on sen ajan murhe enkä halua jäädä nykyiseen sylkykupin rooliini yhtään pidemmäksi aikaa.

En ole ollut hyväpalkkaisessa työssä , mutta lähihoitajan työn vaihdoin lehdenjakajan työhön. Stressi on poissa. Saan tehdä työni omaan tahtiin ja kukaan ei ole valittamassa.

Lopultakin tajusin että työ on osa elämää eikä päin vastoin. Palkka putosi mutta nyt jaksan harrastaa ja olla läsnä kotonakin. Kyllä voitin.

En ole. Minä voin sitä paremmin mitä kovempaa palkkaa saan.

Tämä on vähän asian vierestä, hyvät lukijat, mutta olen sitä mieltä että tässä on helposti ja aika usein laastarointi kyseessä eli, silloin kun kokee että työ on raskasta, iltaisin väsyttää, työpaikan ilmapiiri on "huono", niin nämä ovat jokaiselle eteen tulevia ongelmia, jotka on tehty ratkottaviksi.

Suurin syy ongelmiin on mielestäni se, että ei itse kommunikoi kuinka voi, ei itse ota vastuuta (olen pahoillani jos tämä sattuu sydämeesi, mutta se on totta tulet huomaamaan) siitä että itse voit hyvin ja koko työyhteisö voi hyvin. 

Kuten kaikki tiedämme, ihan pienet perusasiat jotka eivät toimi ovat todella rasittavia aikaa myöten, tässä muutamia esimerkkejä: työkaveri ei hoida tehtäviään ja otat hänen tehtävänsä hoidettavaksi jotta homma pysyy kasassa, hienoa, mutta sensijaan että ottaisit tämän ykkösasiaksi kertoa esimiehelle ja vaatia asian korjaamista, saat hyvää mieltä että olet vastuullinen ja ajattelet yhteistä hyvää ja asiakkaita jne. mutta samalla se kuluttaa sinua, ei vain fyysisesti mutta myös psyykkisesti siksi että omat tarpeesi eivät tule kuullukis, toisin sanoen asetat toiset ihmiset etusijalle ja se ei ole valitettavasti kestävä yhtälö.

Toinen esimerkki: energiasyöpöt, ne voivat olla aikaasi kuluttavat kollegat, kotoa/ muualta viestittelevät ja tukea pitkin päivää tarvitsevat lähiomaiset tai kaverit jne kaikki mikä vie keskittymistäsi että voisit hyvillä mielin saattaa tehtävät ajoissa ja sutjakkaasti lopuun. Tähän myös auttaa rajojen asettaminen. 

Rajat: eli et voi auttaa muita tai olla vuorovaikutuksessa jos et aloita itsestäsi vrt lentokoneiden happinaamarivertaus.

Väitän että ennen kuin olet jämäkkä, ei työpaikan vaihtaminen auta, sillä ongelmia on kaikkialla ja meidän kaikkien on opittava ratkomaan ongelmia silloin kuin niitä tulee, se on kypsyyden merkki. Valitettavasti näitä ongelmanratkomiskykyjä ja jämäkkyyttä ei opetettu koulussa aikanaan eikä usein kotonakaan. 

Työpaikan vaihtaminen ei valitettavasti useinkaan auta. Lopputulos: pienempi palkka, mahdollisesti samat ongelmat jatkuvat lisäksi uusia ongelmia ja uuteen työpaikkaan ja yhteisöön sopetutuminen.

Ymmärrän että ap on ollut hoitovapaalla ja elävässä elämässä ja sydämellään elänyt, työpaikkojen raadollinen ja monien ihmisten ja asiakkaiden raadollisuus ei luonnollisesti houkuta. 

Tavallaan. Kieltäydyin kuukausityöstä ja pysyn tuntityöntekijänä, jotta voin itse säädellä työmäärääni.

Oletteko?