Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko meille tavismiehille tarjolla enää muuta kuin tyytymissuhteita?
11.10.2020 |
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei ole 😐 En halua enää tyytyä, joten loppuelämä taitaa sitten mennä ilman naista. Pääsin sentään kerran parisuhteeseen, joka tosin jäi melko lyhyeksi.
Kommentit (435)
ei naisia kannata vaivata, anna niiden metsästää sitä ketä ne haluavat ja hyppää pois koiran roolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä(kin) ketjua lukiessa sitä ihmettelee, että miksi ylipaino on naisille niin punainen vaate. Hirveet raget siitä, että ei saa rauhassa olla läski.
Ei naisetkaan pidä lähtökohtaisesti lihavista miehistä, kaljamahoista ja römppävatsoista joiden poimujen alla muhii sissijuusto. Samoin miehet eivät lähtökohtaisesti pidä selvästi ylipainoisista naisista.
Mutta milloin täällä on viimeksi mies ruikuttanyt, että saan olla just niin flädä kuin haluan ja mun pitäö kelvata kaikkine kiloineni? Ei kai koskaan. Miehet tietävät ylipainonsa olevan turn off ja joko koittavat laihduttaa tai nielevät kohtalonsa. Naisilla se ei selvästikään mene niin. Normaalipainoista naista etsivä on ulkonäkökeskeinen narsisti, joka on saanut naisihanteensa pornosta ja joka ei osaa katsoa pintaa syvemmälle. Tuollaisille miehille toivotaan ikuista yksinoloa ja kurjaa kuolemaa. Samaan aikaan nämä naiset eivät itse vilkaisekaan sillä silmällä römppämahaista penkkiurheilijaa, joka tykkää hamppareista ja makkarasta. Kuis nyt näin?!
Vierailija kirjoitti:
Tätä(kin) ketjua lukiessa sitä ihmettelee, että miksi ylipaino on naisille niin punainen vaate. Hirveet raget siitä, että ei saa rauhassa olla läski.
Ei naisetkaan pidä lähtökohtaisesti lihavista miehistä, kaljamahoista ja römppävatsoista joiden poimujen alla muhii sissijuusto. Samoin miehet eivät lähtökohtaisesti pidä selvästi ylipainoisista naisista.
Mutta milloin täällä on viimeksi mies ruikuttanyt, että saan olla just niin flädä kuin haluan ja mun pitäö kelvata kaikkine kiloineni? Ei kai koskaan. Miehet tietävät ylipainonsa olevan turn off ja joko koittavat laihduttaa tai nielevät kohtalonsa. Naisilla se ei selvästikään mene niin. Normaalipainoista naista etsivä on ulkonäkökeskeinen narsisti, joka on saanut naisihanteensa pornosta ja joka ei osaa katsoa pintaa syvemmälle. Tuollaisille miehille toivotaan ikuista yksinoloa ja kurjaa kuolemaa. Samaan aikaan nämä naiset eivät itse vilkaisekaan sillä silmällä römppämahaista penkkiurheilijaa, joka tykkää hamppareista ja makkarasta. Kuis nyt näin?!
Olen viimeiset kymmenen vuotta taistellut oman painoni kanssa ja saanut lähinnä torjuntavoittoja, jotka eivät näy ulkopuoliselle, mutta itse tiedän tilanteeni ja kehoni.
Minulle on ihan se ja sama, jos miehet pitävät minut epänaisena eivätkä koe minua vaihtoehtona. Minulla on ihan hyvä elämä sinkkunakin enkä halua mitään puolivillaista suhdetta.
Minä haluan vaan saada olla rauhassa. En halua kuulla, että minun velvollisuuteni olisi laihduttaa, jotta olisin viehättävämpi miesten silmissä. Miesten, sukupuoli, josta minulla on enemmän huonoja kuin hyviä kokemuksia. Jos en kelpaa, asia selvä ja sopii hyvin. En vaan hyväksy sitä läyhäystä, että minun pitäisi laihduttaa, jotta miehillä olisi paremmin valinnanvaraa naisten suhteen. Ei ole minun ongelmani, joten älkää osallistako minua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Uskon että sinulla on sama ongelma kuin usealla naisella netissä: normaalielämässä tapaa suhtkoht normaaleja ihmisiä joilla on jotain sosiaalisia taitoja ja ehkä jopa työpaikka; netissä taas tungeksii kaikki ne peräkammarinpojat ja -tytöt, pahasti mt-ongelmaiset, sosiaalisesti taitamattomat, elämäntapaongelmaiset ja muut jotka eivät oikein muualla pysty seuraa etsimään. Eli vaikka 50% nettiporukasta olisi jotakuinkin normaaleja ja kivoja, niin joutuu kahlaamaan läpi hirveän määrän kummallisia hiippareita ne löytääkseen.
Nettimiehistä todella suuri osa on alkoholisoituneita, työttömiä, pahasti perverssejä, autistisia tai jollain lailla vinksahtaneita. Pitää ymmärtää ettei tämä vastaa todellisuutta, vaan juuri nämä yksilöt valitettavasti tungeksivat joka palstalla ja spammaavat kaikki nettitreffipalstat täyteen kun eivät muualtakaan löydä seuraa. Fetisismi esimerkiksi ei ole kovinkaan tavallista, mutta huomattavan moni kirjoittavista miehistä pystyy kiihottumaan vain kumista; jaloista; eritteistä; jne.
Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään, sitä vaikeampaa seuranhaku on, koska niin monet ovat jo naimisissa.
Että on asenteellista p...kaa etten muuta sano. Kuule, minun tuttavapiirissäni netissä on väkeä herrasta narriin ja kaikkea siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
"Nuorista eli 18–29-vuotiaista aikuisista vähintään ylipainoisia on naisista 35 ja miehistä lähes puolet, eli 47 prosenttia. Samanikäisistä naisista lihavia on 19 ja miehistä 17 prosenttia.
Yli 30-vuotiaista suomalaisista aikuisista vähintään ylipainoisia on 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Lihavia on naisista 28 ja miehistä 26 prosenttia. Lähes joka toinen (46 %) mies ja nainen on vyötärölihava."
Mitä ne tehtäis kaikille näille läskiper--- anteeksi superlihaksikkaille miehille?
Minä ainakin poimin heidän joukosta omani. Ylipainoisen, ei lihavan. Leveät hartiat, pieni peppu, söpö iskämaha. Ei nallekarhu eikä bodari vaan mies parhaissa mitoissaan <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Minulla ihan päinvastainen kokemus, kiinnostuneita on juuri tuollaiset hyvätuloiset talon,mökin,usean sijoitusasunnon, tontin, jne jne omistavia elämässä onnistujia. Ei kauheasti mun kanssa mitään yhteistä.
M38
Heidän kanssaan et siis ole kokenut minkäänlaista kemiaa tai ihastumista?
Ei kiinnosta viedä tutustumista yhtään eteenpäin kun on niin erilaiset elämät. Kuitenkin aiheuttaa jatkossa ongelmia.
M38
Aika hölmöä valittaa sitä, ettei löydä ketään ja samalla rajata "valikoimaa" itse näin kovasti. Joidenkin ei tosiaan kuulu olla parisuhteessa.
Säästän vain naiset pettymykseltä joka kuitenkin seuraa jatkossa, koska en pystyisi osallistumaan tuollaisten varakkaiden naisten elämään. Ei huvita elää kenenkään siivellä. En tiedä miksi minusta kiinnostuvat kun menestyneitäkin miehiä olisi tarjolla.
M38
Kaikkia ei kiinnosta menestyneet miehet ja olisivat heidän kanssaan, jos kiinnostaisi ja niitä olisi tarjolla.
Minä olen tehnyt kuten sinäkin, säästänyt vastakappaleita pettymyksiltä ja vasta nyt tajuan, miten tyhmää se on ollut. En ole ollut vielä riittävän aikuinen ja kasvanut laittamaan itseäni peliin. En olisi halunnutkaan niitä ns. muutamaa menestyjää, mutta se, että pakenin ensirakkauteni käsistä harmittaa nyt keski-ikäisenä. Häntä oli aito rakkaus ja ehkä kuvittelin hänet liian korkeatasoiseksi itselleni. Ainakin hänen vaimossaan on paljon samaa kuin minussa.
Ymmärrän pointtisi, mutta en siltikään oikein ymmärrä mitä järkeä olisi suhteessa, jossa minulla ei ole varaa osallistua levin laskettelureissuille, ulkomaanmatkoille ravintolaillallisiin sun muihin, jotka ovat heille normaalia "arkea". Olenko minä sen aikaa kämpillä tsemppaamassa, että hyvä meininki sulla levillä vai? Mielestäni ei todellakaan kannata noin erilaisen ihmisen hukata minuun aikaa.
M38
Minä ymmärrän sinua. Olen itse juuri sellainen keskituloinen, jolla on varaa matkustella mutta ei varaa maksaa molempien matkoja. Kuitenkin haluan jakaa matkailuharrastuksen (+ muut rahaa vievät harrastukset) yhdessä kumppanini kanssa. Siksi minulle oli tärkeää löytää elämänkumppani, jolla on samanlainen elämäntapa.
Toivon vilpittömästi, että sinäkin löydät juuri sellaisen ihmisen, jonka kanssa jaatte saman elämäntavan.
Herra 38:lla on ihan relevantteja pointteja. Mulle eroni jälkeen oli päivän selvää että uusi kumppani pystyy elämään suhteellisen samanlaista "kukutustasoa" omilla tuloillaan kuin mihin itse pystyn. Kolmet treffit kävin ja selvisi että jokainen oli liian erilainen taloudellisesti. Kaksi pienituloista ja yksi joka teki tuplasti minua isompaa tiliä. Onneksi se neljäs osui hyvin haarukkaan, myös muidenkin ominaisuuksien lisäksi kuin vain raha. Hyvin ollaan reissattu ja nähty yhdessä yhtä sun toista nämä yhteiset viisi vuotta. Kumpikaan ei niin tarkkaan tuijota mitä lentoja, ruokia, hotelleja, autovuokria, konserttilippuja yms. on mitenkin maksettu, mutta kokonaisuudessaan puoliksi on mennyt. M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä(kin) ketjua lukiessa sitä ihmettelee, että miksi ylipaino on naisille niin punainen vaate. Hirveet raget siitä, että ei saa rauhassa olla läski.
Ei naisetkaan pidä lähtökohtaisesti lihavista miehistä, kaljamahoista ja römppävatsoista joiden poimujen alla muhii sissijuusto. Samoin miehet eivät lähtökohtaisesti pidä selvästi ylipainoisista naisista.
Mutta milloin täällä on viimeksi mies ruikuttanyt, että saan olla just niin flädä kuin haluan ja mun pitäö kelvata kaikkine kiloineni? Ei kai koskaan. Miehet tietävät ylipainonsa olevan turn off ja joko koittavat laihduttaa tai nielevät kohtalonsa. Naisilla se ei selvästikään mene niin. Normaalipainoista naista etsivä on ulkonäkökeskeinen narsisti, joka on saanut naisihanteensa pornosta ja joka ei osaa katsoa pintaa syvemmälle. Tuollaisille miehille toivotaan ikuista yksinoloa ja kurjaa kuolemaa. Samaan aikaan nämä naiset eivät itse vilkaisekaan sillä silmällä römppämahaista penkkiurheilijaa, joka tykkää hamppareista ja makkarasta. Kuis nyt näin?!
Olen viimeiset kymmenen vuotta taistellut oman painoni kanssa ja saanut lähinnä torjuntavoittoja, jotka eivät näy ulkopuoliselle, mutta itse tiedän tilanteeni ja kehoni.
Minulle on ihan se ja sama, jos miehet pitävät minut epänaisena eivätkä koe minua vaihtoehtona. Minulla on ihan hyvä elämä sinkkunakin enkä halua mitään puolivillaista suhdetta.
Minä haluan vaan saada olla rauhassa. En halua kuulla, että minun velvollisuuteni olisi laihduttaa, jotta olisin viehättävämpi miesten silmissä. Miesten, sukupuoli, josta minulla on enemmän huonoja kuin hyviä kokemuksia. Jos en kelpaa, asia selvä ja sopii hyvin. En vaan hyväksy sitä läyhäystä, että minun pitäisi laihduttaa, jotta miehillä olisi paremmin valinnanvaraa naisten suhteen. Ei ole minun ongelmani, joten älkää osallistako minua siihen.
Juuri tämä! Hyvin harva lienee oikeasti sitä mieltä, että jonkun yksittäisen miehen pitäisi ottaa ylipainoinen nainen jos hän ei halua. Mutta kyllä, siinä mielessä ylipainoisella on oikeus vaatia sellaisenaan kelpaamista, että hänellä on oikeus valita olla yksin ellei löydä kumppania joka haluaisi hänet sellaisena kuin hän on. Toisaalta, jos osa miehistä haluaa hoikkia naisia vaikkei heillä ole näihin rahkeita, niin silloin heilläkin on vaihtoehtona jäädä yksin. Ei naisten elämäntehtävä ole trimmata itseään vain tarjotakseen kaiken maailman hyypiöille riittävän laajaa valikoimaa unelmakumppaneita. Jos ei tarjolla olevat vaihtoehdot kelpaa niin silloin ollaan ilman. Sen sijaan, että vaaditaan muita muuttumaan niiden omien mielihalujen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tyytymisellä? Eihän kukaan järkevä ihminen vain tyydy johonkin, vaan pyrkii suhteeseen ihmisen kanssa, jota rakastaa ja josta välittää. Vai onko tämä nyt taas näitä "Yhyy, Amber Heard ei vastannut kosintaani Instagramissa, pitääkövnyt tyytyä naapurin Pirkkoon?"
Jos te olette oikeita ihmisiä ettekä vain trolleja, niin tehkää maailmalle palvelus ja jättäkää se pariutuminen ja lisääntyminen muille. Myönnetään me muut vaikka joku ilmastoteko- mitali lohdutukseksi.
Edelleenkin, miksi mies saa tälläisen vastaanoton ja naiselle tulisi vain tsemppausta, että ei kannata tyytyä. Varsinkaan kun mistään instagram malleista ei ap ole maininnut mitään!
Ei missään nimessä kannata tyytyä. Harva nainenkaan haluaisi että häneen tyydytään. Ja mitä tulee näihin instababe-kommentteihin, niin nehän lienee valistuneita arvauksia. Edellisen kerran kun näin ketjun jossa tätä tavisnaista määriteltiin, se osoittautui Anna Nyströmin näköiseksi naapurintytöksi. Jos joku ei tiedä kuka kyseinen typy on niin google kertoo, mutta se kertonee jo jotain että hän tienaa miljoonia euroja vuodessa, arvasit oikein, ulkonäöllään.
Sivusta
Kukaan, koskaan, missään, ei ole määrittänyt Anna Nyströmiä tavikseksi. Ei ainakaan sen jälkeen kun ryhtyi fitness tähdiksi.
Toisaalta se Anna on vain 155 cm pitkä. Kadulla jäisi ehkä pidempien tavisamatsonien varjoon, eikä malliksi tai missiksikään riitä pituus. Mutta instaan sopii, kuvistaan saa käsityksen, että on 175 jumalatar.
Eli tarkoittaako tämä sitä, että Anna on siis oikeasti tavis? Mutta insta vääristää ja hän vaikuttaa vaan jotenkin erikoisemmalta?
No joo, Ruotsissa tsemppaava tarvis. Ruotsissa on suureksi osaksi muutenkin eri populaatio kuin Suomessa. Ja olen heteronainen, en mikään uliuliätmi, joka vinkuu instabeibejä. En edes tiennyt tuota Annaa, ennenkuin joku mainitsi tässä ketjussa.
Mutta itsekin pienellä panostuksella, meikeillä ja treenillä muistuttaisin halutessani instabeibeä. Irtoripsiä ja poseerausta pylly pitkällä korkkareissa. No on ihmeellistä. 🙄
Tässä sinulle ruotsalaisia tavisnaisia https://www.vgregion.se/politik/politisk-organisation/namnder-och-styre…
Otin ihan randomisti tuollaisen kuvan missä on sekä tavis miehiä, että tavis naisia.
Kuinka moni näistä nyt näyttää Annalta, jos heidät meikattasiin ja laitettaisiin poseeraamaan korkkarit jalassa.
Aivan, sinullekin, vaikka olet itse heteronainen, se tavisnainen on nuori parikymppinen ja hyvät mittasuhteet omaava henkilö, vaikka olisi lyhyt ja hänellä on tietenkin kauniit kasvot, kauniit hiukset ja hyvä iho.Vähän hankala esimerkki koska kuvan naisten keski-ikä on selkeästi korkeampi kuin minulla.
Silti 5 naisista miellyttää ulkonäöllisesti. Näistä 2 varmuudella minua vanhempia ja 1 mahdollisesti vanhempi.
= kaikki normaalipainoiset ja suurin piirtein oman ikäiset nättejä.
Kyllä, he ovat kaikki ihan kivannäköisiä, mutta nyt ei kysytty sitä vaan, onko Anna näiden kanssa samantasoinen ulkonäöllisesti? Sinä itse kehitit jonkun ikärajan tähän aloitukseen. Ihan kun parisuhteita tai naisten kauneutta ei arvioitaisiin ja muodostettaisi mielipidettä kaikissa ikäryhmissä.
Jos nämä kaikki naiset (eikä siis vain sinunikäiset) ja Anna laitettaisiin kauneusjärjestykseen Anna olisi ykkönen. Kuten jos ottaisin jonkun toisen vastaavan kuvan naisista ja kolmannen ja neljännen jne. Hän olisi luultavasti aina siellä viiden prosentin kauneimman joukossa, joka tekee hänestä silloin kauniin naisen, eikä tavista.
Ja sitä hän olisi omanikäisiin verrattuna ja luultavasti jos kaikenikäisiä naisia verrattaisiin, hän olisi varmaan top3%.
Kuva ei ole hankala vaan realistinen kuva ruotsalaisista naisista ja miehistä. Ihan kuten kuva jostain Kouvolan ”terveystoimilautakunnan” kuva olisi rehellinen edustus suomalaisista. Naiset ja miehet ovat juuri tätä. Ei vain jotain 20+ nättejä yliopisto-opiskelijoita.
En ole edellinen vastaaja, mutta analysoin laittamaasi kuvaa, koska olen se jolle alunperin vastasit. Lähtökohtahan oli "pienellä ulkonäköön paneutumisella". Taviksetkin käyvät salilla, näin ainakin oletan, koska saleja on joka puolella. Taviksetkin katsovat nykyään mitä suuhun laitettavat. Jostain syystä tässäkin ketjussa ajatellaan, että tavis on mielenhäiriöinen läski. Se ei kuitenkaan ole tavallista yleisesti ottaen, jos ajatellaan euroopanlaajuisesti. Piste.
Eli kuvassa https://www.vgregion.se/politik/politisk-organisation/namnder-och-styre…
Kaksi pitkähiuksista alariveissä vasemmalla ovat piirteiltään Annan tasoa, lisäksi pitkät hiukset. Toisella muutama liikakilo, mutta pienellä paneutumisella...ja raflaavuudella. Instababet ovat RAFLAAVIA. Melkein kuka tahansa, taviskin, osaa poseerata kuvassa meikit naamassa ja tukka laitettuna. Se ei vaadi huippuäo:ta, tohtorintutkintoa tai muutakaan älyllisesti vaativaa suoritusta.
Alarivissä pitkä blondi on mallin tasoa. RAFLAAVUUDELLA ja poseeraamalla bikineissä jne. saisi varmasti instassa seuraajia ja tykkäyksiä, lisäksi olisi voinut tehdä uran mallina. Raameiltaan tasokkaampi kuin Anna. Sitten oikealla toiseksi ylimmäisen rivin oikeimmanpuoleinen, ihan nätit kasvot, pitkät hiukset jne. Piirteet Annan tasoa. Hänestäkin saisi pienellä paneutumisella Annan tasoisen, ainakin omasta mielestäni. Nämä naiset ovat virkanaisia, orientoituneet virka-asemiinsa ja vastaamaan omista tehtävistään, eivät korostamaan seksuaalisuuttaan.
Eli mikä on tavis mielestäsi? Mielenhäiriöinen läski? Ei se niin mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nettimiehistä todella suuri osa on alkoholisoituneita, työttömiä, pahasti perverssejä, autistisia tai jollain lailla vinksahtaneita. Pitää ymmärtää ettei tämä vastaa todellisuutta, vaan juuri nämä yksilöt valitettavasti tungeksivat joka palstalla ja spammaavat kaikki nettitreffipalstat täyteen kun eivät muualtakaan löydä seuraa. Fetisismi esimerkiksi ei ole kovinkaan tavallista, mutta huomattavan moni kirjoittavista miehistä pystyy kiihottumaan vain kumista; jaloista; eritteistä; jne.
No miehillä fetissit ovat todellakin yleisiä. Tervetuloa reaalielämään. Monet ei uskalla ”tulla kaapista”, kun pelkäävät leimautuvansa oudoiksi pervoiksi. Yleensä niistä kehdataan puhua vasta vanhemmalla iällä, kun seksuaalinen itsevarmuus on kasvanut ja on tajuttu, että elämä on liian lyhyt salailuun, jos sen oman nautintonsa huipun haluaa joskus jonkun kanssa saavuttaa. Ja mikä ihme siinä naisilla (osalla) sitten on niin vaikeaa? Ymmärrän joo eritteet, jotka etovat ja kipu, joka sattuu. Mutta jos esimerkkiäsi lainaten mies haluaa sinun puleutuvan kumiasuun hänen nuollessa jalkojasi, niin mitä sitten? Jos toinen saa siitä elämänsä orgasmin kerran. Mutta niinhän se menee, että miehen laajakirjoinen seksuaalisuus on likaista ja pervoa, naisella se taas on rohkeutta. Tästä esimerkkinä ihan vaikka seksilelut. Naisella dildo yöpöydän laatikossa on pikkutuhmaa rohkeutta. Miehellä kumirömpsä yöpöydän laatikossa on outoa, häiriintynyttä ja säälittävää.
Höpö höpö, kokeilunhalu on yleistä kummassakin sukupuolessa, fetissit ei. Voi olla että fetisistejä on enemmän miessukupuolessa, mutta se ei ole kovinkaan tavallista. En halveksi fetisistejä, ovat varmasti hyviä ihmisiä siinä missä muutkin, en vain halua seurustella sellaisen kanssa. Itselläni henkilökohtaisessa seksielämässä tökkisi se että kumppani kiihottuisi vaikkapa niistä kengistä tai kumista, eikä minusta. Mielestäni seksissä parasta on se yhteys kahden ihmisen välillä, ei ihmisen ja esineen. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja erilaisiakin on varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Uskon että sinulla on sama ongelma kuin usealla naisella netissä: normaalielämässä tapaa suhtkoht normaaleja ihmisiä joilla on jotain sosiaalisia taitoja ja ehkä jopa työpaikka; netissä taas tungeksii kaikki ne peräkammarinpojat ja -tytöt, pahasti mt-ongelmaiset, sosiaalisesti taitamattomat, elämäntapaongelmaiset ja muut jotka eivät oikein muualla pysty seuraa etsimään. Eli vaikka 50% nettiporukasta olisi jotakuinkin normaaleja ja kivoja, niin joutuu kahlaamaan läpi hirveän määrän kummallisia hiippareita ne löytääkseen.
Nettimiehistä todella suuri osa on alkoholisoituneita, työttömiä, pahasti perverssejä, autistisia tai jollain lailla vinksahtaneita. Pitää ymmärtää ettei tämä vastaa todellisuutta, vaan juuri nämä yksilöt valitettavasti tungeksivat joka palstalla ja spammaavat kaikki nettitreffipalstat täyteen kun eivät muualtakaan löydä seuraa. Fetisismi esimerkiksi ei ole kovinkaan tavallista, mutta huomattavan moni kirjoittavista miehistä pystyy kiihottumaan vain kumista; jaloista; eritteistä; jne.
Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään, sitä vaikeampaa seuranhaku on, koska niin monet ovat jo naimisissa.
Että on asenteellista p...kaa etten muuta sano. Kuule, minun tuttavapiirissäni netissä on väkeä herrasta narriin ja kaikkea siltä väliltä.
Jaa, että asenteellista? Kerropa mikä asenne minulla tässä paistaa läpi, kun perustuu omakohtaisiin ja ystävieni kokemuksiin nettimaailmasta. Minulla on myös ystäviä jotka ovat löytäneet kumppanin netistä, mutta se on vaatinut heiltä paneutuneisuutta ja jonkin verran tuuria.
Minä haluan vaan saada olla rauhassa. En halua kuulla, että minun velvollisuuteni olisi laihduttaa, jotta olisin viehättävämpi miesten silmissä.
En minäkään saisi itseäni motivoitumaan laihduttamaan tai tekemään muutakaan vain miesten mielenkiinnon vuoksi. Hommat jäisivät kyllä tekemättä. Tsemppi, mielenkiinto omaan elämään, hyvinvointiin ja tekemisiin täytyy lähteä omasta itsestä ja omista arvoista. Ikävä kyllä, joskus se vaatii luonnetta, koska olosuhteet eivät aina ole ideaalit. Tässä kohtaa tarvitaan henkistä ja älyllistä kapasiteettia sekä vahvaa luonnetta. Jos sitä ei ole, tulos on massoittain sohvaperunoita, mielenhäiriöisiä liikalihavia, ätmejä jne. Omaan elämiseen ja liikuntaan pitäisi suhtautua kokonaisvaltaisesti- mindfullness-tyyppisesti, että siitä saisi paukkua myös henkisesti ja arkielämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan vaan saada olla rauhassa. En halua kuulla, että minun velvollisuuteni olisi laihduttaa, jotta olisin viehättävämpi miesten silmissä.
En minäkään saisi itseäni motivoitumaan laihduttamaan tai tekemään muutakaan vain miesten mielenkiinnon vuoksi. Hommat jäisivät kyllä tekemättä. Tsemppi, mielenkiinto omaan elämään, hyvinvointiin ja tekemisiin täytyy lähteä omasta itsestä ja omista arvoista. Ikävä kyllä, joskus se vaatii luonnetta, koska olosuhteet eivät aina ole ideaalit. Tässä kohtaa tarvitaan henkistä ja älyllistä kapasiteettia sekä vahvaa luonnetta. Jos sitä ei ole, tulos on massoittain sohvaperunoita, mielenhäiriöisiä liikalihavia, ätmejä jne. Omaan elämiseen ja liikuntaan pitäisi suhtautua kokonaisvaltaisesti- mindfullness-tyyppisesti, että siitä saisi paukkua myös henkisesti ja arkielämään.
Toivottavasti et osoittanut sanojasi minulle, joka kirjoitin tuon lainaamasi tekstin. Sinä et tiedä mitään elämästäni, luonteestani, saavutuksistani, laiskuudestani/ahkeruudestani, liikunnastani tai sen puutteesta tai siitä kuinka helppoa tai kovaa elämäni on ollut. Mikä joitain ihmisiä vaivaa, kun kuvittelevat voivansa tietää paremmin toisten puolesta tai toisen ihmisryhmän puolesta?
Ja sohvaperunuudesta on ihan turha mainita ihmiselle, joka viettää sohvalla aikaa keskimäärin yhden kerran kahdessa kuukaudessa. Ihan harmittaa, kun hukkaan menee hyvä sohva eikä ole riittävästi rentoja iltahetkiä.
Toinen juttu. Miehet ja naiset ovat tilastojen valossa lihavia molemmat. Miehiä siis kiinnostaa vain naisen hoikkuus, ei omansa.
Pidän vähän yksinkertaisina ihmisiä, joille paino on elämän ykkösprioriteetti tai toisaalta onnekkaina, kun voivat elää sellaista hattaraelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä(kin) ketjua lukiessa sitä ihmettelee, että miksi ylipaino on naisille niin punainen vaate. Hirveet raget siitä, että ei saa rauhassa olla läski.
Ei naisetkaan pidä lähtökohtaisesti lihavista miehistä, kaljamahoista ja römppävatsoista joiden poimujen alla muhii sissijuusto. Samoin miehet eivät lähtökohtaisesti pidä selvästi ylipainoisista naisista.
Mutta milloin täällä on viimeksi mies ruikuttanyt, että saan olla just niin flädä kuin haluan ja mun pitäö kelvata kaikkine kiloineni? Ei kai koskaan. Miehet tietävät ylipainonsa olevan turn off ja joko koittavat laihduttaa tai nielevät kohtalonsa. Naisilla se ei selvästikään mene niin. Normaalipainoista naista etsivä on ulkonäkökeskeinen narsisti, joka on saanut naisihanteensa pornosta ja joka ei osaa katsoa pintaa syvemmälle. Tuollaisille miehille toivotaan ikuista yksinoloa ja kurjaa kuolemaa. Samaan aikaan nämä naiset eivät itse vilkaisekaan sillä silmällä römppämahaista penkkiurheilijaa, joka tykkää hamppareista ja makkarasta. Kuis nyt näin?!
Todennäköisesti ne naiset, jotka eivät vilkaisisi ylipainoista miestä, ovat eri ihmisiä kuin ne naiset, joiden mielestä oma ylipaino on ok. Molempien mielipiteet näkyvät palstalla, mutta anonyymista kirjoittelusta johtuen ne molemmat tulkitaan vain "naisten mielipiteiksi" sen kummemmin yksilöimättä.
Sellainenkin ilmiö nimittäin on, että joskus ylipainoinen nainen ei halua hoikkaa miestä, koska silloin näyttäisi miehen rinnalla entistäkin rehevämmältä. Tällaiselle henkilölle miehen ylipaino ei ole ongelma, koska silloin ei se omakaan lihavuus korostu. Tiedän itse paljon pariskuntia, joissa molemmat ovat ylipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Pidän vähän yksinkertaisina ihmisiä, joille paino on elämän ykkösprioriteetti tai toisaalta onnekkaina, kun voivat elää sellaista hattaraelämää.
Onkohan tuo vähän lapsellista kärjistystä. Ei se mikään ykkösprioriteetti ole, mutta sille ei mitään voi, jos jostain ulkonäöllisestä piirteestä ei vaan tykkää, tai jos on vaikka vaikea koskea toiseen tai olla intiimisti sen vuoksi. Olen itse nainen, ja kyllä minullekin olisi kumppanin ylipaino ehdoton ei. En pysty kiihottumaan ylipainoisista enkä kokemaan heitä hyvännäköisinä ja seksikkäinä. En voi sille mitään. Tarkoittaako tämä, että koko elämäni pyörii painon ympärillä tai että se on elämäni ykkösasia? Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän vähän yksinkertaisina ihmisiä, joille paino on elämän ykkösprioriteetti tai toisaalta onnekkaina, kun voivat elää sellaista hattaraelämää.
Onkohan tuo vähän lapsellista kärjistystä. Ei se mikään ykkösprioriteetti ole, mutta sille ei mitään voi, jos jostain ulkonäöllisestä piirteestä ei vaan tykkää, tai jos on vaikka vaikea koskea toiseen tai olla intiimisti sen vuoksi. Olen itse nainen, ja kyllä minullekin olisi kumppanin ylipaino ehdoton ei. En pysty kiihottumaan ylipainoisista enkä kokemaan heitä hyvännäköisinä ja seksikkäinä. En voi sille mitään. Tarkoittaako tämä, että koko elämäni pyörii painon ympärillä tai että se on elämäni ykkösasia? Ei.
Oma paino. Elämässä on kuitenkin paljon muitakin osa-alueita ja jos painonhallinta vaatii liikaa resursseja sen panos/tuotos jää heikoksi ja on pois muilta osa-alueilta. Ihmisen kannattaa pääasiassa keskittyä vahvistamaan vahvuuksiaan, jolloin hänestä tulee hyvä kuin että rämpii heikkouksia parantaen ja hänestä tulee keskinkertainen.
Veikkaan, että tässä maassa on monta 70-100 -kiloista, jotka tekevät asioita painonhallinnan ja terveytensä eteen, mutta ovat silti ylipainoisia. Ja mikäli eivät tekisi mitään ja luovuttaisivat, saattaisivat painaa 100- 130 kiloa ja olla sairaampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Ja minä taas olen nainen 87 kg, joka ei saa mukaan liikkumaan miestä 79 kg.
Olen myös ylipainoinen nainen, treenaan aktiivisesti ja pyrin pudottamaan myös painoa, joskin se ei ole elämäni prioriteetti numero yksi. Nyt kun tässä mietin, niin tykkäisin kovin, jos treffeillä lähettäisiin vaikka metsään vaeltamaan ja juotaisiin (pulla)kahvit jossain laavulla. Huomattavasti mukavampi ajatus, kuin mennä kaljalle, leffaan tai jonnekki kahvilaan, vaikka noissakaan aktiviteeteissa ei varsinaisesti mitään vikaa ole.
Oikeasti lähtisit vieraan miehen kanssa jonnekin metsään?? Minä olen naisena aina kaikki tapaamiset sopinut julkiselle paikalle vaikka kahvilaan tai miksei sinne oluelle. Ehkä joku kävely kaupungin keskustassa menisi, mutta toisaalta noin täysin kielteinen asenne kahvikuppia tai oluttuoppia kohtaan kyllä kertoo sellaisesta ehdottomuudesta, joka itseeni ei vetoa. Maratonin jälkeen parasta on iso kylmä olut (ja sitten kun ruoka alkaa taas maistua niin pitsa :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".
Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa.
Sinä et selkeästikään kykene jäsentelemään naismarkkinoita muuta kuin elopainon perusteella. Mikä on koulutuksesi? Entä tulotasosi? Oletan, että suhteellisen heikko ja sen vuoksi saat samanlaisia naisia, pienituloisia, heikosti koulutettuja. Hyvin koulutetut paremmin toimeentulevat naiset eivät kiinnostu ja kyseessä ei ole liikunnallisuutesi tai elintapasi vaan se, että et vain ole samaa sosioekonomista laatua.
Keskituloinen humanisti, mutta hyvä rahan käytössä. Tienaan n.45 000€/v ja elän säästeliäästi. En ole varakas, mutta ei mulla ikinä rahat ole kesken loppuneet, kun osaan niitä käyttää järkevästi. Ei paino ole ensisijainen kysymys, mutta se indikoi elintavoista hyvin voimakkaasti. Ei aktiiviliikkujalla ole selvää ylipainoa. Ylipaino on terveysongelma ja jos ei ole sitä vielä, se tulee olemaan. Toki siinä on ulkonäöllinen seikkakin, hölmöä se nyt olisi täysin kiistää. Mutta onhan niitä ulkonäkökriteerejä naisillakin. Ei se ole vain miesten juttu.
Humanistinen tiedekunta on tunnetusti yliopiston naisvaltaisin tiedekunta ja sä olet onnistunut valmistumaan sieltä ilman tyttöystävää?? Eiköhän se tarkoita sitä, että joko sun rima jossain pilvissä tai sitten sussa on jotain pahasti vialla.
Vierailija kirjoitti:
Naiset haaremisoituu alfoille joten ei tarvitse kohta edes tyytyä. Haaremius on naisille tyypillisempää käytöstä kuin olla betan ainut kumppani.
Voihan se olla. Tosin historia tai biologia eivät tue tätä väitettä, mutta sinulla on vissiin jotain muuta todistusaineistoa tästä haaremisoitumisesta.
Alue: Aihe vapaa
Sääli, koska teillä on yhteinen sävel, muttei yhteistä tulevaisuutta. Minä taas voisin hyvin joko maksaa tai olla itsekin menemättä, mutta sinulle ei käy.