Onko meille tavismiehille tarjolla enää muuta kuin tyytymissuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haaremisoituu alfoille joten ei tarvitse kohta edes tyytyä. Haaremius on naisille tyypillisempää käytöstä kuin olla betan ainut kumppani.

Voihan se olla. Tosin historia tai biologia eivät tue tätä väitettä, mutta sinulla on vissiin jotain muuta todistusaineistoa tästä haaremisoitumisesta.

Historiahan on täynnä patriarkaalisten järjestelmien sortoa, jolla laitettiin naisten luonnolliset oikut kuriin. Eikö feministit ole tätä sinulle opettanut? Kovasti he ainakin yrittävät levittää tätä sanomaa, tätä maailmankuvaa.

Miten tuo mielestäsi kuvastaa ”naisille tyypillisempää käytöstä”? Aika tyypillistä käytöstä ihan kaikille Homo sapienseille alistua mieluummin kuin tulla silvotuksi ja tapetuksi.

Päinvastoin, osoitin sinulle syyn, miksi "biologia" ei historiassa ole aina päässyt tukemaan tuon väitettä. Miksi vasta-argumenttisi on epävalidi, ainakin tuossa muodossa.

Oma alkuperäinen argumenttisi on epävalidi. Sitä kommentoin, kuten lukutaitoisena toki huomaat, eikö niin? (En ole tuo, joka kirjoitti historiasta.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.

Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.

Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.

Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.

Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.

Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen. 

Ja minä taas olen nainen 87 kg, joka ei saa mukaan liikkumaan miestä 79 kg.

Olen myös ylipainoinen nainen, treenaan aktiivisesti ja pyrin pudottamaan myös painoa, joskin se ei ole elämäni prioriteetti numero yksi. Nyt kun tässä mietin, niin tykkäisin kovin, jos treffeillä lähettäisiin vaikka metsään vaeltamaan ja juotaisiin (pulla)kahvit jossain laavulla. Huomattavasti mukavampi ajatus, kuin mennä kaljalle, leffaan tai jonnekki kahvilaan, vaikka noissakaan aktiviteeteissa ei varsinaisesti mitään vikaa ole.

Oikeasti lähtisit vieraan miehen kanssa jonnekin metsään?? Minä olen naisena aina kaikki tapaamiset sopinut julkiselle paikalle vaikka kahvilaan tai miksei sinne oluelle. Ehkä joku kävely kaupungin keskustassa menisi, mutta toisaalta noin täysin kielteinen asenne kahvikuppia tai oluttuoppia kohtaan kyllä kertoo sellaisesta ehdottomuudesta, joka itseeni ei vetoa. Maratonin jälkeen parasta on iso kylmä olut (ja sitten kun ruoka alkaa taas maistua niin pitsa :).

Minut on parikin naista halunnut tavata jossain syrjäisellä metsäpolulla koirien kanssa. Olen vähän ihmetellyt, mutta itse ovat ehdottaneet paikkaa.

M38

Isojakin koiria?

Ihan normaaleja tai pieniä.

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän vähän yksinkertaisina ihmisiä, joille paino on elämän ykkösprioriteetti tai toisaalta onnekkaina, kun voivat elää sellaista hattaraelämää. 

Onkohan tuo vähän lapsellista kärjistystä. Ei se mikään ykkösprioriteetti ole, mutta sille ei mitään voi, jos jostain ulkonäöllisestä piirteestä ei vaan tykkää, tai jos on vaikka vaikea koskea toiseen tai olla intiimisti sen vuoksi. Olen itse nainen, ja kyllä minullekin olisi kumppanin ylipaino ehdoton ei. En pysty kiihottumaan ylipainoisista enkä kokemaan heitä hyvännäköisinä ja seksikkäinä. En voi sille mitään. Tarkoittaako tämä, että koko elämäni pyörii painon ympärillä tai että se on elämäni ykkösasia? Ei.

Oma paino. Elämässä on kuitenkin paljon muitakin osa-alueita ja jos painonhallinta vaatii liikaa resursseja sen panos/tuotos jää heikoksi ja on pois muilta osa-alueilta. Ihmisen kannattaa pääasiassa keskittyä vahvistamaan vahvuuksiaan, jolloin hänestä tulee hyvä kuin että rämpii heikkouksia parantaen ja hänestä tulee keskinkertainen. 

Veikkaan, että tässä maassa on monta 70-100 -kiloista, jotka tekevät asioita painonhallinnan ja terveytensä eteen, mutta ovat silti ylipainoisia. Ja mikäli eivät tekisi mitään ja luovuttaisivat, saattaisivat painaa 100- 130 kiloa ja olla sairaampia. 

On toki parempi olla ylipainoinen, kuin sairaalloisen ylipainoinen. On toki parempi jos käy edes osa-aikatöissä, kuin olla täysin työtön. Mutta onko rima oikeasti niin alhaalla, että se riittää teille?

Ottaen huomioon, että useimmat aikuiset ovat ylipainoisia, olisi aikamoista nirsoilua, jos useimmat eivät pystyisi kumppaniltaan ylipainoa hyväksyä. En minä ainakaan sen vuoksi 75 % miesehdokkaista automaattisesti hylkäisi.

En minä ainakaan pituuden vuoksi hylkäisi naisia, enkä tulojen, enkä statuksen. Jos sinä olisit rehellinen argumentoija, olisit pureutunut johonkin toiseen pirteeseen, joka keskimäärin kiinnostaa naisia enemmän, kuten vaikka vastapuolen työtilanne, jonka laitoin tarjolle. Mutta et sitä tee, joko koska olet epärehellinen, tai koska olet yksi-silmäinen.

Kerroin vain mikä on realistista, et kai kuvittele, että miesten höllyvät estrogeenia pursuavat kehot olisivat naisten unelma tai esim. kaljuuntunut pää? Pinnallisista vaatimuksista joustaminen käy kun napinpainalluksesta, kun rakastuu.

Sinä saat toivoa hoikkaa kumppania. Missään nimessä sinun ei tule alkaa suhteeseen ylipainoisen kanssa. Mutta oletko sinä koskaan edes ollut rakastunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllä, siinä mielessä ylipainoisella on oikeus vaatia sellaisenaan kelpaamista, että hänellä on oikeus valita olla yksin ellei löydä kumppania joka haluaisi hänet sellaisena kuin hän on.

Eihän se ole kelpaamista, että valitsee olla yksin, kun ei kelpaa haluamalleen.

Miksi pitää aina vääntää asiat nurinkurin, jotta vain ei missään tapauksessa olisi mitään (realismia) negatiivistä missään? Jokainen on voittaja, beauty at any size, yms sontaa.

Kehäpäätelmä, joka ei johda mihinkään, koska useakaan ylipainoinen nainen ei halua miestä, jolle hän ei kelpaa ylipainoisena. Erittäin harva nainen haluaa laihduttaa kelvatakseen jollekin randomille. Sen sijaan omaa miestä miellyttääkseen voi vaalia linjojaan. 

Ne pari harvaa yleisesti kelvatakseen laihduttanutta, ovat pyörittäneet miehiä lopulta todella karusti, koska eivät ole luottaneet miehiin pätkääkään, vain halunneet nauttia saamastaan huomiosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän vähän yksinkertaisina ihmisiä, joille paino on elämän ykkösprioriteetti tai toisaalta onnekkaina, kun voivat elää sellaista hattaraelämää. 

Onkohan tuo vähän lapsellista kärjistystä. Ei se mikään ykkösprioriteetti ole, mutta sille ei mitään voi, jos jostain ulkonäöllisestä piirteestä ei vaan tykkää, tai jos on vaikka vaikea koskea toiseen tai olla intiimisti sen vuoksi. Olen itse nainen, ja kyllä minullekin olisi kumppanin ylipaino ehdoton ei. En pysty kiihottumaan ylipainoisista enkä kokemaan heitä hyvännäköisinä ja seksikkäinä. En voi sille mitään. Tarkoittaako tämä, että koko elämäni pyörii painon ympärillä tai että se on elämäni ykkösasia? Ei.

Oma paino. Elämässä on kuitenkin paljon muitakin osa-alueita ja jos painonhallinta vaatii liikaa resursseja sen panos/tuotos jää heikoksi ja on pois muilta osa-alueilta. Ihmisen kannattaa pääasiassa keskittyä vahvistamaan vahvuuksiaan, jolloin hänestä tulee hyvä kuin että rämpii heikkouksia parantaen ja hänestä tulee keskinkertainen. 

Veikkaan, että tässä maassa on monta 70-100 -kiloista, jotka tekevät asioita painonhallinnan ja terveytensä eteen, mutta ovat silti ylipainoisia. Ja mikäli eivät tekisi mitään ja luovuttaisivat, saattaisivat painaa 100- 130 kiloa ja olla sairaampia. 

On toki parempi olla ylipainoinen, kuin sairaalloisen ylipainoinen. On toki parempi jos käy edes osa-aikatöissä, kuin olla täysin työtön. Mutta onko rima oikeasti niin alhaalla, että se riittää teille?

On. Koska minulla on niin monta muutakin rimaa, ettei fokus riitä vain tuon yhden ylläpitoon. Osa rimoista on itse asetettuja ja vapaaehtoisia, osa sitten vaan niin, että elämäntilanne tuo omat rimansa, joita on pakko saada pidettyä pinnalla. 

Olen todella monella mittarilla keskimääräistä pajon menestyneempi ja elämäni on itseni näköistä. Et pysty lyttäämään minua tuntemaan itseäni luuseriksi siksi, että kehossani on 15 kg liikaa rasvaa. 

Lakatkaa miehet vit tu kitisemästä ja tehkää itse asioille jotain. Pari vuotta määrätietoista itsen kehittämistä niin teille on jonoksi asti naisia. Tämä sen takia että nykymiehet ovat yleisesti ottaen täysin velttoja nahjuksia. Tietenkin voit ulista ja sönköttää tasoista vaikka loppuelämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettimiehistä todella suuri osa on alkoholisoituneita, työttömiä, pahasti perverssejä, autistisia tai jollain lailla vinksahtaneita. Pitää ymmärtää ettei tämä vastaa todellisuutta, vaan juuri nämä yksilöt valitettavasti tungeksivat joka palstalla ja spammaavat kaikki nettitreffipalstat täyteen kun eivät muualtakaan löydä seuraa. Fetisismi esimerkiksi ei ole kovinkaan tavallista, mutta huomattavan moni kirjoittavista miehistä pystyy kiihottumaan vain kumista; jaloista; eritteistä; jne.

No miehillä fetissit ovat todellakin yleisiä. Tervetuloa reaalielämään. Monet ei uskalla ”tulla kaapista”, kun pelkäävät leimautuvansa oudoiksi pervoiksi. Yleensä niistä kehdataan puhua vasta vanhemmalla iällä, kun seksuaalinen itsevarmuus on kasvanut ja on tajuttu, että elämä on liian lyhyt salailuun, jos sen oman nautintonsa huipun haluaa joskus jonkun kanssa saavuttaa. Ja mikä ihme siinä naisilla (osalla) sitten on niin vaikeaa? Ymmärrän joo eritteet, jotka etovat ja kipu, joka sattuu. Mutta jos esimerkkiäsi lainaten mies haluaa sinun puleutuvan kumiasuun hänen nuollessa jalkojasi, niin mitä sitten? Jos toinen saa siitä elämänsä orgasmin kerran. Mutta niinhän se menee, että miehen laajakirjoinen seksuaalisuus on likaista ja pervoa, naisella se taas on rohkeutta. Tästä esimerkkinä ihan vaikka seksilelut. Naisella dildo yöpöydän laatikossa on pikkutuhmaa rohkeutta. Miehellä kumirömpsä yöpöydän laatikossa on outoa, häiriintynyttä ja säälittävää.

Höpö höpö, kokeilunhalu on yleistä kummassakin sukupuolessa, fetissit ei. Voi olla että fetisistejä on enemmän miessukupuolessa, mutta se ei ole kovinkaan tavallista. En halveksi fetisistejä, ovat varmasti hyviä ihmisiä siinä missä muutkin, en vain halua seurustella sellaisen kanssa. Itselläni henkilökohtaisessa seksielämässä tökkisi se että kumppani kiihottuisi vaikkapa niistä kengistä tai kumista, eikä minusta. Mielestäni seksissä parasta on se yhteys kahden ihmisen välillä, ei ihmisen ja esineen. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja erilaisiakin on varmasti.

Fetissillä ja kokeilunhalulla ei ole tekemistä keskenään. Ei kukaan halua kokeilla, että kiihottuuko hän kiveksille potkimisesta. Hän tietää kiihottuvansa ja siksi haluaa sitä harrastaa. Ja harvassa on ne fetissit, jossa mies vain haistelee vaatteitasi. Kyllä sinä useimmiten olet juuri ae mistä kiihotus syntyy, mutta esimerkiksi nahkapukuun pukeutuneena.

Fetissit ovat hyvin tavanomaisia miehillä. Sen paljastaa pokesivustot. Fetissit on isossa roolissa niillä. Vai meinaatko, että miehet katselisivat vaikkapa lääkärileikkejä huvikseen kiihottumatta siitä? Fakta on, että monet eivät niistä kehtaa kumppanilleen kertoa, syystä jonka jo mainitsin. Kun ikää alkaa olla se 35-40v, seksielämää on jo takana satoina lähetyssaarnaajina, niin ehkä sitten rohkeutta ja itsevarmuutta löytyy. Sen takia se 22v pojan kloppi ei uskalla pyytää sulta straponia peppuunsa, mutta se 51v mies uskaltaa.

Kenekään ei tietenkään ole pakko lähteä mihinkään mukaan. Se jää miehesi tappioksi. Ja tuolla asenteella varustettuna voit olla varma, että miehesi ei uskalla fetissejään ääneen sanoa. Hän vakuuttelee ettei sellaisia pervouksia ole ja katselee niitä sitten netistä kun sinä et näe. Harmi hänen puolestaan.

Mielestäni käsityksesi fetissistä on hieman häilyvä: se että ihminen kiihottuu mistä vain seksikkäästä - oli sitten hoitajatar, opettaja, pikkutyttö tai pinup-malli - ei tee kaikista näistä henkilön fetissiä. Puhuisin fetisismistä vasta kun se (tai ne) alkavat olla ne ainoat asiat jotka kiihottavat ko. henkilöä. Olen tavannut henkilöitä jotka kiihottuvat ainoastaan jostain tietystä yksityiskohdasta (vaikka paljaista jaloista), enkä koe että tämmöinen seksi on minua varten, oli sitten "minun ja mieheni tappio" tai ei. Mielestäni kyse on lähinnä kokeilunhalusta ja yleisestä kiinnostuksesta aihetta kohtaan silloin kun ihminen on valmis kokeilemaan erilaisia uusia juttuja (jopa niitä kumipukuja), ilman että mikään näistä nostetaan jalustalle. Jäin myös vähän miettimään tuota olettamustasi että ihmisten yleistä seksuaalisuutta voisi arvioida seksisivustojen perusteella: en usko että tämä pätee edes miehiin.

Useat naiset ja miehet saattavat haaveissaan kiihottua vaikka mistä asioista, mutta en itse puhuisi fetisseistä mikäli kiihotuksen aihe on yksi monista eikä kohotu muitten yläpuolelle. Kuulostaa myös siltä ettet kovinkaan paljon tunne naisia (tai he eivät ole avautuneet sinulle) mikäli kuvittelet että heidän seksuaalisuutensa olisi jotenkin paljon tylsempää ja tavanomaisempaa kuin miesten. Mitä olen ystävieni kanssa jutellut, niin varsin monella on erikoisiakin taipumuksia tai kiinnostuksenkohteita seksiin liittyen.

Älä tee arviointeja minun ja kumppanini seksuaalisuuteen liittyen, sillä uskon kyllä että seksielämämme on tyydyttävää kummallekin :) Vaikkei mieheni haaveilekaan pitkistä kynsistä, neulaleikeistä tai kumipuvuista, on hän silti hyvin seksuaalinen ja kokeilunhaluinen.

Varmasti fetissin raja on häilyvä, mutta sairaanhoitajan asu on fetissi siinä missä kumipukukin. Mutta kun nyt jatkuvasti tuot esille tuon jalkafetissin, niin käsitellään nyt sitten sitä. Harva fetisisti kiihottuu kait ainoastaan siitä. Varmaan sellaisia on ja se helposti muodostuu ongelmaksi, mutta mitä sitten jos miehesi kiihottuu paljaista jaloistasi? Mikä siinä noin lähtökohtaisesti häiritsee? Sehän olet SINÄ kenen jaloista hän saa kiihokkeen. Miksi joku rinnat on jollain tavalla "parempi" vaihtoehto? Ruumiinosia yhtä kaikki. Ei kukaan valitse seksuaalisuuttaan. Siihen ei ole mahdollista vaikuttaa. Joku mies tykkää toisista miehistä, toinen niistä jaloista, kolmas kumipuvusta ja neljäs niistä pitkistä kynsistä. Ymmärrän oikein hyvin jos joku asia sattuu tai etoo. Mutta noissakaan esimerkeissä mikään ei satu tai aiheuta oksennusrefleksiä. Anna miehesi päästää seksuaalisuutensa vapaaksi. :D Kyllä siellä niitä "mörköjä" on hänelläkin kaapissaan.

Otetaan jälleen kerran esimerkki niistä jaloista: jos miehesi kiihottuu vaikkapa äärimmilleen saadessaan jalkapohjasi kasvoilleen ollessanne ns. lähetyssaarnaajassa, niin miksi sinun mielestä "nyt meni yli tämä homma"?! Miehen pitäisi jotenkin luterilaisittain harrastaa siistiä ja siveellistä seksiä, missä ei saa kiihottua kuin niistä sovituista jutuista? Miksi?

Sitten kun lukee sen yhden prostituoidun päiväkirjaa netistä, niin yleisimpinä syinä miksi palveluja käytetään on, että kun vaimolle ei uskalleta puhua fetisseistä/mieliteoista. Pienestä se on kiinni juu. Mutta kun seksuaalisuuttaan ei voi kahlita, määrätä tai komentaa. Sitä vain kiihottuu mistä kiihottuu. Pride vaan sullekin... ole avoin ja suvaitsevainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haaremisoituu alfoille joten ei tarvitse kohta edes tyytyä. Haaremius on naisille tyypillisempää käytöstä kuin olla betan ainut kumppani.

Voihan se olla. Tosin historia tai biologia eivät tue tätä väitettä, mutta sinulla on vissiin jotain muuta todistusaineistoa tästä haaremisoitumisesta.

Historiahan on täynnä patriarkaalisten järjestelmien sortoa, jolla laitettiin naisten luonnolliset oikut kuriin. Eikö feministit ole tätä sinulle opettanut? Kovasti he ainakin yrittävät levittää tätä sanomaa, tätä maailmankuvaa.

Miten tuo mielestäsi kuvastaa ”naisille tyypillisempää käytöstä”? Aika tyypillistä käytöstä ihan kaikille Homo sapienseille alistua mieluummin kuin tulla silvotuksi ja tapetuksi.

Päinvastoin, osoitin sinulle syyn, miksi "biologia" ei historiassa ole aina päässyt tukemaan tuon väitettä. Miksi vasta-argumenttisi on epävalidi, ainakin tuossa muodossa.

Oma alkuperäinen argumenttisi on epävalidi. Sitä kommentoin, kuten lukutaitoisena toki huomaat, eikö niin? (En ole tuo, joka kirjoitti historiasta.)

Se ei ollut minun argumentti, kuten jo toin esille aiemmin. JatkoargumenttisiKIN, on siis epävalidi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän vähän yksinkertaisina ihmisiä, joille paino on elämän ykkösprioriteetti tai toisaalta onnekkaina, kun voivat elää sellaista hattaraelämää. 

Onkohan tuo vähän lapsellista kärjistystä. Ei se mikään ykkösprioriteetti ole, mutta sille ei mitään voi, jos jostain ulkonäöllisestä piirteestä ei vaan tykkää, tai jos on vaikka vaikea koskea toiseen tai olla intiimisti sen vuoksi. Olen itse nainen, ja kyllä minullekin olisi kumppanin ylipaino ehdoton ei. En pysty kiihottumaan ylipainoisista enkä kokemaan heitä hyvännäköisinä ja seksikkäinä. En voi sille mitään. Tarkoittaako tämä, että koko elämäni pyörii painon ympärillä tai että se on elämäni ykkösasia? Ei.

Oma paino. Elämässä on kuitenkin paljon muitakin osa-alueita ja jos painonhallinta vaatii liikaa resursseja sen panos/tuotos jää heikoksi ja on pois muilta osa-alueilta. Ihmisen kannattaa pääasiassa keskittyä vahvistamaan vahvuuksiaan, jolloin hänestä tulee hyvä kuin että rämpii heikkouksia parantaen ja hänestä tulee keskinkertainen. 

Veikkaan, että tässä maassa on monta 70-100 -kiloista, jotka tekevät asioita painonhallinnan ja terveytensä eteen, mutta ovat silti ylipainoisia. Ja mikäli eivät tekisi mitään ja luovuttaisivat, saattaisivat painaa 100- 130 kiloa ja olla sairaampia. 

On toki parempi olla ylipainoinen, kuin sairaalloisen ylipainoinen. On toki parempi jos käy edes osa-aikatöissä, kuin olla täysin työtön. Mutta onko rima oikeasti niin alhaalla, että se riittää teille?

Ottaen huomioon, että useimmat aikuiset ovat ylipainoisia, olisi aikamoista nirsoilua, jos useimmat eivät pystyisi kumppaniltaan ylipainoa hyväksyä. En minä ainakaan sen vuoksi 75 % miesehdokkaista automaattisesti hylkäisi.

En minä ainakaan pituuden vuoksi hylkäisi naisia, enkä tulojen, enkä statuksen. Jos sinä olisit rehellinen argumentoija, olisit pureutunut johonkin toiseen pirteeseen, joka keskimäärin kiinnostaa naisia enemmän, kuten vaikka vastapuolen työtilanne, jonka laitoin tarjolle. Mutta et sitä tee, joko koska olet epärehellinen, tai koska olet yksi-silmäinen.

Kerroin vain mikä on realistista, et kai kuvittele, että miesten höllyvät estrogeenia pursuavat kehot olisivat naisten unelma tai esim. kaljuuntunut pää? Pinnallisista vaatimuksista joustaminen käy kun napinpainalluksesta, kun rakastuu.

Sinä saat toivoa hoikkaa kumppania. Missään nimessä sinun ei tule alkaa suhteeseen ylipainoisen kanssa. Mutta oletko sinä koskaan edes ollut rakastunut?

Niin minäkin kerroin, mikä on realistista, mutta sinä et halua koskea siihen pitkällä tikullakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lakatkaa miehet vit tu kitisemästä ja tehkää itse asioille jotain. Pari vuotta määrätietoista itsen kehittämistä niin teille on jonoksi asti naisia. Tämä sen takia että nykymiehet ovat yleisesti ottaen täysin velttoja nahjuksia. Tietenkin voit ulista ja sönköttää tasoista vaikka loppuelämäsi.

Mikä on itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän vähän yksinkertaisina ihmisiä, joille paino on elämän ykkösprioriteetti tai toisaalta onnekkaina, kun voivat elää sellaista hattaraelämää. 

Onkohan tuo vähän lapsellista kärjistystä. Ei se mikään ykkösprioriteetti ole, mutta sille ei mitään voi, jos jostain ulkonäöllisestä piirteestä ei vaan tykkää, tai jos on vaikka vaikea koskea toiseen tai olla intiimisti sen vuoksi. Olen itse nainen, ja kyllä minullekin olisi kumppanin ylipaino ehdoton ei. En pysty kiihottumaan ylipainoisista enkä kokemaan heitä hyvännäköisinä ja seksikkäinä. En voi sille mitään. Tarkoittaako tämä, että koko elämäni pyörii painon ympärillä tai että se on elämäni ykkösasia? Ei.

Oma paino. Elämässä on kuitenkin paljon muitakin osa-alueita ja jos painonhallinta vaatii liikaa resursseja sen panos/tuotos jää heikoksi ja on pois muilta osa-alueilta. Ihmisen kannattaa pääasiassa keskittyä vahvistamaan vahvuuksiaan, jolloin hänestä tulee hyvä kuin että rämpii heikkouksia parantaen ja hänestä tulee keskinkertainen. 

Veikkaan, että tässä maassa on monta 70-100 -kiloista, jotka tekevät asioita painonhallinnan ja terveytensä eteen, mutta ovat silti ylipainoisia. Ja mikäli eivät tekisi mitään ja luovuttaisivat, saattaisivat painaa 100- 130 kiloa ja olla sairaampia. 

On toki parempi olla ylipainoinen, kuin sairaalloisen ylipainoinen. On toki parempi jos käy edes osa-aikatöissä, kuin olla täysin työtön. Mutta onko rima oikeasti niin alhaalla, että se riittää teille?

On. Koska minulla on niin monta muutakin rimaa, ettei fokus riitä vain tuon yhden ylläpitoon. Osa rimoista on itse asetettuja ja vapaaehtoisia, osa sitten vaan niin, että elämäntilanne tuo omat rimansa, joita on pakko saada pidettyä pinnalla. 

Olen todella monella mittarilla keskimääräistä pajon menestyneempi ja elämäni on itseni näköistä. Et pysty lyttäämään minua tuntemaan itseäni luuseriksi siksi, että kehossani on 15 kg liikaa rasvaa. 

Eli osa-aikaa tekevä semi-työtön on sinulle ok? Vai eikö ole?

Vierailija kirjoitti:

Lakatkaa miehet vit tu kitisemästä ja tehkää itse asioille jotain. Pari vuotta määrätietoista itsen kehittämistä niin teille on jonoksi asti naisia. Tämä sen takia että nykymiehet ovat yleisesti ottaen täysin velttoja nahjuksia. Tietenkin voit ulista ja sönköttää tasoista vaikka loppuelämäsi.

Eihän tämä edes alunperin ollut mikään taso keskustelu.

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllä, siinä mielessä ylipainoisella on oikeus vaatia sellaisenaan kelpaamista, että hänellä on oikeus valita olla yksin ellei löydä kumppania joka haluaisi hänet sellaisena kuin hän on.

Eihän se ole kelpaamista, että valitsee olla yksin, kun ei kelpaa haluamalleen.

Miksi pitää aina vääntää asiat nurinkurin, jotta vain ei missään tapauksessa olisi mitään (realismia) negatiivistä missään? Jokainen on voittaja, beauty at any size, yms sontaa.

Kehäpäätelmä, joka ei johda mihinkään, koska useakaan ylipainoinen nainen ei halua miestä, jolle hän ei kelpaa ylipainoisena. Erittäin harva nainen haluaa laihduttaa kelvatakseen jollekin randomille. Sen sijaan omaa miestä miellyttääkseen voi vaalia linjojaan. 

Ne pari harvaa yleisesti kelvatakseen laihduttanutta, ovat pyörittäneet miehiä lopulta todella karusti, koska eivät ole luottaneet miehiin pätkääkään, vain halunneet nauttia saamastaan huomiosta. 

Ok, mutta tässä nyt ei silti päästy eroon siitä tosiasiasta, että se ei ole kelpaamista, ettei haluaisikaan kelvata. Se on vain itsensä pönkittämistä valheilla. Happamia, sanoi kettu pihlajamarjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllä, siinä mielessä ylipainoisella on oikeus vaatia sellaisenaan kelpaamista, että hänellä on oikeus valita olla yksin ellei löydä kumppania joka haluaisi hänet sellaisena kuin hän on.

Eihän se ole kelpaamista, että valitsee olla yksin, kun ei kelpaa haluamalleen.

Miksi pitää aina vääntää asiat nurinkurin, jotta vain ei missään tapauksessa olisi mitään (realismia) negatiivistä missään? Jokainen on voittaja, beauty at any size, yms sontaa.

Kehäpäätelmä, joka ei johda mihinkään, koska useakaan ylipainoinen nainen ei halua miestä, jolle hän ei kelpaa ylipainoisena. Erittäin harva nainen haluaa laihduttaa kelvatakseen jollekin randomille. Sen sijaan omaa miestä miellyttääkseen voi vaalia linjojaan. 

Ne pari harvaa yleisesti kelvatakseen laihduttanutta, ovat pyörittäneet miehiä lopulta todella karusti, koska eivät ole luottaneet miehiin pätkääkään, vain halunneet nauttia saamastaan huomiosta. 

Ok, mutta tässä nyt ei silti päästy eroon siitä tosiasiasta, että se ei ole kelpaamista, ettei haluaisikaan kelvata. Se on vain itsensä pönkittämistä valheilla. Happamia, sanoi kettu pihlajamarjoista.

Jaa, ajatellaan asiaa täysin eri kanteilta. Minä ajattelen etsiväni sopivaa en niin, että en kelpaa jollekin tai joku ei kelpaa minulle. Rima yhteensopivuuden kannalta on aika korkealla, koska suhteen pitäisi tuoda molempien elämään jotain hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettimiehistä todella suuri osa on alkoholisoituneita, työttömiä, pahasti perverssejä, autistisia tai jollain lailla vinksahtaneita. Pitää ymmärtää ettei tämä vastaa todellisuutta, vaan juuri nämä yksilöt valitettavasti tungeksivat joka palstalla ja spammaavat kaikki nettitreffipalstat täyteen kun eivät muualtakaan löydä seuraa. Fetisismi esimerkiksi ei ole kovinkaan tavallista, mutta huomattavan moni kirjoittavista miehistä pystyy kiihottumaan vain kumista; jaloista; eritteistä; jne.

No miehillä fetissit ovat todellakin yleisiä. Tervetuloa reaalielämään. Monet ei uskalla ”tulla kaapista”, kun pelkäävät leimautuvansa oudoiksi pervoiksi. Yleensä niistä kehdataan puhua vasta vanhemmalla iällä, kun seksuaalinen itsevarmuus on kasvanut ja on tajuttu, että elämä on liian lyhyt salailuun, jos sen oman nautintonsa huipun haluaa joskus jonkun kanssa saavuttaa. Ja mikä ihme siinä naisilla (osalla) sitten on niin vaikeaa? Ymmärrän joo eritteet, jotka etovat ja kipu, joka sattuu. Mutta jos esimerkkiäsi lainaten mies haluaa sinun puleutuvan kumiasuun hänen nuollessa jalkojasi, niin mitä sitten? Jos toinen saa siitä elämänsä orgasmin kerran. Mutta niinhän se menee, että miehen laajakirjoinen seksuaalisuus on likaista ja pervoa, naisella se taas on rohkeutta. Tästä esimerkkinä ihan vaikka seksilelut. Naisella dildo yöpöydän laatikossa on pikkutuhmaa rohkeutta. Miehellä kumirömpsä yöpöydän laatikossa on outoa, häiriintynyttä ja säälittävää.

Höpö höpö, kokeilunhalu on yleistä kummassakin sukupuolessa, fetissit ei. Voi olla että fetisistejä on enemmän miessukupuolessa, mutta se ei ole kovinkaan tavallista. En halveksi fetisistejä, ovat varmasti hyviä ihmisiä siinä missä muutkin, en vain halua seurustella sellaisen kanssa. Itselläni henkilökohtaisessa seksielämässä tökkisi se että kumppani kiihottuisi vaikkapa niistä kengistä tai kumista, eikä minusta. Mielestäni seksissä parasta on se yhteys kahden ihmisen välillä, ei ihmisen ja esineen. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja erilaisiakin on varmasti.

Fetissillä ja kokeilunhalulla ei ole tekemistä keskenään. Ei kukaan halua kokeilla, että kiihottuuko hän kiveksille potkimisesta. Hän tietää kiihottuvansa ja siksi haluaa sitä harrastaa. Ja harvassa on ne fetissit, jossa mies vain haistelee vaatteitasi. Kyllä sinä useimmiten olet juuri ae mistä kiihotus syntyy, mutta esimerkiksi nahkapukuun pukeutuneena.

Fetissit ovat hyvin tavanomaisia miehillä. Sen paljastaa pokesivustot. Fetissit on isossa roolissa niillä. Vai meinaatko, että miehet katselisivat vaikkapa lääkärileikkejä huvikseen kiihottumatta siitä? Fakta on, että monet eivät niistä kehtaa kumppanilleen kertoa, syystä jonka jo mainitsin. Kun ikää alkaa olla se 35-40v, seksielämää on jo takana satoina lähetyssaarnaajina, niin ehkä sitten rohkeutta ja itsevarmuutta löytyy. Sen takia se 22v pojan kloppi ei uskalla pyytää sulta straponia peppuunsa, mutta se 51v mies uskaltaa.

Kenekään ei tietenkään ole pakko lähteä mihinkään mukaan. Se jää miehesi tappioksi. Ja tuolla asenteella varustettuna voit olla varma, että miehesi ei uskalla fetissejään ääneen sanoa. Hän vakuuttelee ettei sellaisia pervouksia ole ja katselee niitä sitten netistä kun sinä et näe. Harmi hänen puolestaan.

Mielestäni käsityksesi fetissistä on hieman häilyvä: se että ihminen kiihottuu mistä vain seksikkäästä - oli sitten hoitajatar, opettaja, pikkutyttö tai pinup-malli - ei tee kaikista näistä henkilön fetissiä. Puhuisin fetisismistä vasta kun se (tai ne) alkavat olla ne ainoat asiat jotka kiihottavat ko. henkilöä. Olen tavannut henkilöitä jotka kiihottuvat ainoastaan jostain tietystä yksityiskohdasta (vaikka paljaista jaloista), enkä koe että tämmöinen seksi on minua varten, oli sitten "minun ja mieheni tappio" tai ei. Mielestäni kyse on lähinnä kokeilunhalusta ja yleisestä kiinnostuksesta aihetta kohtaan silloin kun ihminen on valmis kokeilemaan erilaisia uusia juttuja (jopa niitä kumipukuja), ilman että mikään näistä nostetaan jalustalle. Jäin myös vähän miettimään tuota olettamustasi että ihmisten yleistä seksuaalisuutta voisi arvioida seksisivustojen perusteella: en usko että tämä pätee edes miehiin.

Useat naiset ja miehet saattavat haaveissaan kiihottua vaikka mistä asioista, mutta en itse puhuisi fetisseistä mikäli kiihotuksen aihe on yksi monista eikä kohotu muitten yläpuolelle. Kuulostaa myös siltä ettet kovinkaan paljon tunne naisia (tai he eivät ole avautuneet sinulle) mikäli kuvittelet että heidän seksuaalisuutensa olisi jotenkin paljon tylsempää ja tavanomaisempaa kuin miesten. Mitä olen ystävieni kanssa jutellut, niin varsin monella on erikoisiakin taipumuksia tai kiinnostuksenkohteita seksiin liittyen.

Älä tee arviointeja minun ja kumppanini seksuaalisuuteen liittyen, sillä uskon kyllä että seksielämämme on tyydyttävää kummallekin :) Vaikkei mieheni haaveilekaan pitkistä kynsistä, neulaleikeistä tai kumipuvuista, on hän silti hyvin seksuaalinen ja kokeilunhaluinen.

Varmasti fetissin raja on häilyvä, mutta sairaanhoitajan asu on fetissi siinä missä kumipukukin. Mutta kun nyt jatkuvasti tuot esille tuon jalkafetissin, niin käsitellään nyt sitten sitä. Harva fetisisti kiihottuu kait ainoastaan siitä. Varmaan sellaisia on ja se helposti muodostuu ongelmaksi, mutta mitä sitten jos miehesi kiihottuu paljaista jaloistasi? Mikä siinä noin lähtökohtaisesti häiritsee? Sehän olet SINÄ kenen jaloista hän saa kiihokkeen. Miksi joku rinnat on jollain tavalla "parempi" vaihtoehto? Ruumiinosia yhtä kaikki. Ei kukaan valitse seksuaalisuuttaan. Siihen ei ole mahdollista vaikuttaa. Joku mies tykkää toisista miehistä, toinen niistä jaloista, kolmas kumipuvusta ja neljäs niistä pitkistä kynsistä. Ymmärrän oikein hyvin jos joku asia sattuu tai etoo. Mutta noissakaan esimerkeissä mikään ei satu tai aiheuta oksennusrefleksiä. Anna miehesi päästää seksuaalisuutensa vapaaksi. :D Kyllä siellä niitä "mörköjä" on hänelläkin kaapissaan.

Otetaan jälleen kerran esimerkki niistä jaloista: jos miehesi kiihottuu vaikkapa äärimmilleen saadessaan jalkapohjasi kasvoilleen ollessanne ns. lähetyssaarnaajassa, niin miksi sinun mielestä "nyt meni yli tämä homma"?! Miehen pitäisi jotenkin luterilaisittain harrastaa siistiä ja siveellistä seksiä, missä ei saa kiihottua kuin niistä sovituista jutuista? Miksi?

Sitten kun lukee sen yhden prostituoidun päiväkirjaa netistä, niin yleisimpinä syinä miksi palveluja käytetään on, että kun vaimolle ei uskalleta puhua fetisseistä/mieliteoista. Pienestä se on kiinni juu. Mutta kun seksuaalisuuttaan ei voi kahlita, määrätä tai komentaa. Sitä vain kiihottuu mistä kiihottuu. Pride vaan sullekin... ole avoin ja suvaitsevainen!

Onko se vaimon vika, jos itse ei uskalla puhua vaimolle?

En edes tajua, miksi jotain noin tavallista jalkapohja-asiaa pitää kutsua fetissiksi. Siitä tulee heti jotenkin sellainen limainen olo, ettei se mies kiihotu mistään muusta tai että se on joku murhaajaraiskaaja tms. 

Seurustelin joskus nuorena nuoren miehen kanssa, jonka kanssa ei oikein kohdattu seksuaalisesti. Olen harrastanut paljon elävämpää seksiä muiden miesten kanssa, mutta tämän kanssa ei oikein lähtenyt lentoon. Hän halusi ensin pukea minut tiettyyn asuun ja sitten käyttää itse asua. Tein sen toki hänen mielikseen, mutta ei se minua kiihottanut yhtään ja sitten siinä vaiheessa alkoi haitata, kun ei meillä ollut koskaan minua innostavaa seksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettimiehistä todella suuri osa on alkoholisoituneita, työttömiä, pahasti perverssejä, autistisia tai jollain lailla vinksahtaneita. Pitää ymmärtää ettei tämä vastaa todellisuutta, vaan juuri nämä yksilöt valitettavasti tungeksivat joka palstalla ja spammaavat kaikki nettitreffipalstat täyteen kun eivät muualtakaan löydä seuraa. Fetisismi esimerkiksi ei ole kovinkaan tavallista, mutta huomattavan moni kirjoittavista miehistä pystyy kiihottumaan vain kumista; jaloista; eritteistä; jne.

No miehillä fetissit ovat todellakin yleisiä. Tervetuloa reaalielämään. Monet ei uskalla ”tulla kaapista”, kun pelkäävät leimautuvansa oudoiksi pervoiksi. Yleensä niistä kehdataan puhua vasta vanhemmalla iällä, kun seksuaalinen itsevarmuus on kasvanut ja on tajuttu, että elämä on liian lyhyt salailuun, jos sen oman nautintonsa huipun haluaa joskus jonkun kanssa saavuttaa. Ja mikä ihme siinä naisilla (osalla) sitten on niin vaikeaa? Ymmärrän joo eritteet, jotka etovat ja kipu, joka sattuu. Mutta jos esimerkkiäsi lainaten mies haluaa sinun puleutuvan kumiasuun hänen nuollessa jalkojasi, niin mitä sitten? Jos toinen saa siitä elämänsä orgasmin kerran. Mutta niinhän se menee, että miehen laajakirjoinen seksuaalisuus on likaista ja pervoa, naisella se taas on rohkeutta. Tästä esimerkkinä ihan vaikka seksilelut. Naisella dildo yöpöydän laatikossa on pikkutuhmaa rohkeutta. Miehellä kumirömpsä yöpöydän laatikossa on outoa, häiriintynyttä ja säälittävää.

Höpö höpö, kokeilunhalu on yleistä kummassakin sukupuolessa, fetissit ei. Voi olla että fetisistejä on enemmän miessukupuolessa, mutta se ei ole kovinkaan tavallista. En halveksi fetisistejä, ovat varmasti hyviä ihmisiä siinä missä muutkin, en vain halua seurustella sellaisen kanssa. Itselläni henkilökohtaisessa seksielämässä tökkisi se että kumppani kiihottuisi vaikkapa niistä kengistä tai kumista, eikä minusta. Mielestäni seksissä parasta on se yhteys kahden ihmisen välillä, ei ihmisen ja esineen. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja erilaisiakin on varmasti.

Fetissillä ja kokeilunhalulla ei ole tekemistä keskenään. Ei kukaan halua kokeilla, että kiihottuuko hän kiveksille potkimisesta. Hän tietää kiihottuvansa ja siksi haluaa sitä harrastaa. Ja harvassa on ne fetissit, jossa mies vain haistelee vaatteitasi. Kyllä sinä useimmiten olet juuri ae mistä kiihotus syntyy, mutta esimerkiksi nahkapukuun pukeutuneena.

Fetissit ovat hyvin tavanomaisia miehillä. Sen paljastaa pokesivustot. Fetissit on isossa roolissa niillä. Vai meinaatko, että miehet katselisivat vaikkapa lääkärileikkejä huvikseen kiihottumatta siitä? Fakta on, että monet eivät niistä kehtaa kumppanilleen kertoa, syystä jonka jo mainitsin. Kun ikää alkaa olla se 35-40v, seksielämää on jo takana satoina lähetyssaarnaajina, niin ehkä sitten rohkeutta ja itsevarmuutta löytyy. Sen takia se 22v pojan kloppi ei uskalla pyytää sulta straponia peppuunsa, mutta se 51v mies uskaltaa.

Kenekään ei tietenkään ole pakko lähteä mihinkään mukaan. Se jää miehesi tappioksi. Ja tuolla asenteella varustettuna voit olla varma, että miehesi ei uskalla fetissejään ääneen sanoa. Hän vakuuttelee ettei sellaisia pervouksia ole ja katselee niitä sitten netistä kun sinä et näe. Harmi hänen puolestaan.

Mielestäni käsityksesi fetissistä on hieman häilyvä: se että ihminen kiihottuu mistä vain seksikkäästä - oli sitten hoitajatar, opettaja, pikkutyttö tai pinup-malli - ei tee kaikista näistä henkilön fetissiä. Puhuisin fetisismistä vasta kun se (tai ne) alkavat olla ne ainoat asiat jotka kiihottavat ko. henkilöä. Olen tavannut henkilöitä jotka kiihottuvat ainoastaan jostain tietystä yksityiskohdasta (vaikka paljaista jaloista), enkä koe että tämmöinen seksi on minua varten, oli sitten "minun ja mieheni tappio" tai ei. Mielestäni kyse on lähinnä kokeilunhalusta ja yleisestä kiinnostuksesta aihetta kohtaan silloin kun ihminen on valmis kokeilemaan erilaisia uusia juttuja (jopa niitä kumipukuja), ilman että mikään näistä nostetaan jalustalle. Jäin myös vähän miettimään tuota olettamustasi että ihmisten yleistä seksuaalisuutta voisi arvioida seksisivustojen perusteella: en usko että tämä pätee edes miehiin.

Useat naiset ja miehet saattavat haaveissaan kiihottua vaikka mistä asioista, mutta en itse puhuisi fetisseistä mikäli kiihotuksen aihe on yksi monista eikä kohotu muitten yläpuolelle. Kuulostaa myös siltä ettet kovinkaan paljon tunne naisia (tai he eivät ole avautuneet sinulle) mikäli kuvittelet että heidän seksuaalisuutensa olisi jotenkin paljon tylsempää ja tavanomaisempaa kuin miesten. Mitä olen ystävieni kanssa jutellut, niin varsin monella on erikoisiakin taipumuksia tai kiinnostuksenkohteita seksiin liittyen.

Älä tee arviointeja minun ja kumppanini seksuaalisuuteen liittyen, sillä uskon kyllä että seksielämämme on tyydyttävää kummallekin :) Vaikkei mieheni haaveilekaan pitkistä kynsistä, neulaleikeistä tai kumipuvuista, on hän silti hyvin seksuaalinen ja kokeilunhaluinen.

Varmasti fetissin raja on häilyvä, mutta sairaanhoitajan asu on fetissi siinä missä kumipukukin. Mutta kun nyt jatkuvasti tuot esille tuon jalkafetissin, niin käsitellään nyt sitten sitä. Harva fetisisti kiihottuu kait ainoastaan siitä. Varmaan sellaisia on ja se helposti muodostuu ongelmaksi, mutta mitä sitten jos miehesi kiihottuu paljaista jaloistasi? Mikä siinä noin lähtökohtaisesti häiritsee? Sehän olet SINÄ kenen jaloista hän saa kiihokkeen. Miksi joku rinnat on jollain tavalla "parempi" vaihtoehto? Ruumiinosia yhtä kaikki. Ei kukaan valitse seksuaalisuuttaan. Siihen ei ole mahdollista vaikuttaa. Joku mies tykkää toisista miehistä, toinen niistä jaloista, kolmas kumipuvusta ja neljäs niistä pitkistä kynsistä. Ymmärrän oikein hyvin jos joku asia sattuu tai etoo. Mutta noissakaan esimerkeissä mikään ei satu tai aiheuta oksennusrefleksiä. Anna miehesi päästää seksuaalisuutensa vapaaksi. :D Kyllä siellä niitä "mörköjä" on hänelläkin kaapissaan.

Otetaan jälleen kerran esimerkki niistä jaloista: jos miehesi kiihottuu vaikkapa äärimmilleen saadessaan jalkapohjasi kasvoilleen ollessanne ns. lähetyssaarnaajassa, niin miksi sinun mielestä "nyt meni yli tämä homma"?! Miehen pitäisi jotenkin luterilaisittain harrastaa siistiä ja siveellistä seksiä, missä ei saa kiihottua kuin niistä sovituista jutuista? Miksi?

Sitten kun lukee sen yhden prostituoidun päiväkirjaa netistä, niin yleisimpinä syinä miksi palveluja käytetään on, että kun vaimolle ei uskalleta puhua fetisseistä/mieliteoista. Pienestä se on kiinni juu. Mutta kun seksuaalisuuttaan ei voi kahlita, määrätä tai komentaa. Sitä vain kiihottuu mistä kiihottuu. Pride vaan sullekin... ole avoin ja suvaitsevainen!

Tässä sinulle selitys wikipediasta, miksi vaimoa ei yleensä ilahduta miehensä fetissit. Sen sijaan normaali kiihottuminen erilaisista jutuista, ruumiinosista, asennoista ja tekemisistä on ihan positiivinen juttu. 

Fetisismi (ransk. fétiche < lat. facticius 'keinotekoinen') eli lääketieteen kannalta ongelmaksi määriteltynä esinekohteinen seksuaalihäiriö[1] tarkoittaa seksuaalisen kiinnostuksen ja mielikuvien kohdistumista esineeseen, vaatekappaleeseen, materiaaliin tai johonkin ihmisen ruumiinosaan, ominaisuuteen tai piirteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haaremisoituu alfoille joten ei tarvitse kohta edes tyytyä. Haaremius on naisille tyypillisempää käytöstä kuin olla betan ainut kumppani.

Voihan se olla. Tosin historia tai biologia eivät tue tätä väitettä, mutta sinulla on vissiin jotain muuta todistusaineistoa tästä haaremisoitumisesta.

Historia, biologia ja yleisyys juuri osoittaa tämän haaremisoitumistaipumuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllä, siinä mielessä ylipainoisella on oikeus vaatia sellaisenaan kelpaamista, että hänellä on oikeus valita olla yksin ellei löydä kumppania joka haluaisi hänet sellaisena kuin hän on.

Eihän se ole kelpaamista, että valitsee olla yksin, kun ei kelpaa haluamalleen.

Miksi pitää aina vääntää asiat nurinkurin, jotta vain ei missään tapauksessa olisi mitään (realismia) negatiivistä missään? Jokainen on voittaja, beauty at any size, yms sontaa.

Kehäpäätelmä, joka ei johda mihinkään, koska useakaan ylipainoinen nainen ei halua miestä, jolle hän ei kelpaa ylipainoisena. Erittäin harva nainen haluaa laihduttaa kelvatakseen jollekin randomille. Sen sijaan omaa miestä miellyttääkseen voi vaalia linjojaan. 

Ne pari harvaa yleisesti kelvatakseen laihduttanutta, ovat pyörittäneet miehiä lopulta todella karusti, koska eivät ole luottaneet miehiin pätkääkään, vain halunneet nauttia saamastaan huomiosta. 

Ok, mutta tässä nyt ei silti päästy eroon siitä tosiasiasta, että se ei ole kelpaamista, ettei haluaisikaan kelvata. Se on vain itsensä pönkittämistä valheilla. Happamia, sanoi kettu pihlajamarjoista.

Jaa, ajatellaan asiaa täysin eri kanteilta. Minä ajattelen etsiväni sopivaa en niin, että en kelpaa jollekin tai joku ei kelpaa minulle. Rima yhteensopivuuden kannalta on aika korkealla, koska suhteen pitäisi tuoda molempien elämään jotain hyvää. 

Se on mielestäni ihan hyvä kantti. Jatkossa parempi ilmaista asiat noin, eikä mahdottomalla lauseella, älyllisesti epärehellisellä lauseella, kuten joku teki aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettimiehistä todella suuri osa on alkoholisoituneita, työttömiä, pahasti perverssejä, autistisia tai jollain lailla vinksahtaneita. Pitää ymmärtää ettei tämä vastaa todellisuutta, vaan juuri nämä yksilöt valitettavasti tungeksivat joka palstalla ja spammaavat kaikki nettitreffipalstat täyteen kun eivät muualtakaan löydä seuraa. Fetisismi esimerkiksi ei ole kovinkaan tavallista, mutta huomattavan moni kirjoittavista miehistä pystyy kiihottumaan vain kumista; jaloista; eritteistä; jne.

No miehillä fetissit ovat todellakin yleisiä. Tervetuloa reaalielämään. Monet ei uskalla ”tulla kaapista”, kun pelkäävät leimautuvansa oudoiksi pervoiksi. Yleensä niistä kehdataan puhua vasta vanhemmalla iällä, kun seksuaalinen itsevarmuus on kasvanut ja on tajuttu, että elämä on liian lyhyt salailuun, jos sen oman nautintonsa huipun haluaa joskus jonkun kanssa saavuttaa. Ja mikä ihme siinä naisilla (osalla) sitten on niin vaikeaa? Ymmärrän joo eritteet, jotka etovat ja kipu, joka sattuu. Mutta jos esimerkkiäsi lainaten mies haluaa sinun puleutuvan kumiasuun hänen nuollessa jalkojasi, niin mitä sitten? Jos toinen saa siitä elämänsä orgasmin kerran. Mutta niinhän se menee, että miehen laajakirjoinen seksuaalisuus on likaista ja pervoa, naisella se taas on rohkeutta. Tästä esimerkkinä ihan vaikka seksilelut. Naisella dildo yöpöydän laatikossa on pikkutuhmaa rohkeutta. Miehellä kumirömpsä yöpöydän laatikossa on outoa, häiriintynyttä ja säälittävää.

Höpö höpö, kokeilunhalu on yleistä kummassakin sukupuolessa, fetissit ei. Voi olla että fetisistejä on enemmän miessukupuolessa, mutta se ei ole kovinkaan tavallista. En halveksi fetisistejä, ovat varmasti hyviä ihmisiä siinä missä muutkin, en vain halua seurustella sellaisen kanssa. Itselläni henkilökohtaisessa seksielämässä tökkisi se että kumppani kiihottuisi vaikkapa niistä kengistä tai kumista, eikä minusta. Mielestäni seksissä parasta on se yhteys kahden ihmisen välillä, ei ihmisen ja esineen. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja erilaisiakin on varmasti.

Fetissillä ja kokeilunhalulla ei ole tekemistä keskenään. Ei kukaan halua kokeilla, että kiihottuuko hän kiveksille potkimisesta. Hän tietää kiihottuvansa ja siksi haluaa sitä harrastaa. Ja harvassa on ne fetissit, jossa mies vain haistelee vaatteitasi. Kyllä sinä useimmiten olet juuri ae mistä kiihotus syntyy, mutta esimerkiksi nahkapukuun pukeutuneena.

Fetissit ovat hyvin tavanomaisia miehillä. Sen paljastaa pokesivustot. Fetissit on isossa roolissa niillä. Vai meinaatko, että miehet katselisivat vaikkapa lääkärileikkejä huvikseen kiihottumatta siitä? Fakta on, että monet eivät niistä kehtaa kumppanilleen kertoa, syystä jonka jo mainitsin. Kun ikää alkaa olla se 35-40v, seksielämää on jo takana satoina lähetyssaarnaajina, niin ehkä sitten rohkeutta ja itsevarmuutta löytyy. Sen takia se 22v pojan kloppi ei uskalla pyytää sulta straponia peppuunsa, mutta se 51v mies uskaltaa.

Kenekään ei tietenkään ole pakko lähteä mihinkään mukaan. Se jää miehesi tappioksi. Ja tuolla asenteella varustettuna voit olla varma, että miehesi ei uskalla fetissejään ääneen sanoa. Hän vakuuttelee ettei sellaisia pervouksia ole ja katselee niitä sitten netistä kun sinä et näe. Harmi hänen puolestaan.

Mielestäni käsityksesi fetissistä on hieman häilyvä: se että ihminen kiihottuu mistä vain seksikkäästä - oli sitten hoitajatar, opettaja, pikkutyttö tai pinup-malli - ei tee kaikista näistä henkilön fetissiä. Puhuisin fetisismistä vasta kun se (tai ne) alkavat olla ne ainoat asiat jotka kiihottavat ko. henkilöä. Olen tavannut henkilöitä jotka kiihottuvat ainoastaan jostain tietystä yksityiskohdasta (vaikka paljaista jaloista), enkä koe että tämmöinen seksi on minua varten, oli sitten "minun ja mieheni tappio" tai ei. Mielestäni kyse on lähinnä kokeilunhalusta ja yleisestä kiinnostuksesta aihetta kohtaan silloin kun ihminen on valmis kokeilemaan erilaisia uusia juttuja (jopa niitä kumipukuja), ilman että mikään näistä nostetaan jalustalle. Jäin myös vähän miettimään tuota olettamustasi että ihmisten yleistä seksuaalisuutta voisi arvioida seksisivustojen perusteella: en usko että tämä pätee edes miehiin.

Useat naiset ja miehet saattavat haaveissaan kiihottua vaikka mistä asioista, mutta en itse puhuisi fetisseistä mikäli kiihotuksen aihe on yksi monista eikä kohotu muitten yläpuolelle. Kuulostaa myös siltä ettet kovinkaan paljon tunne naisia (tai he eivät ole avautuneet sinulle) mikäli kuvittelet että heidän seksuaalisuutensa olisi jotenkin paljon tylsempää ja tavanomaisempaa kuin miesten. Mitä olen ystävieni kanssa jutellut, niin varsin monella on erikoisiakin taipumuksia tai kiinnostuksenkohteita seksiin liittyen.

Älä tee arviointeja minun ja kumppanini seksuaalisuuteen liittyen, sillä uskon kyllä että seksielämämme on tyydyttävää kummallekin :) Vaikkei mieheni haaveilekaan pitkistä kynsistä, neulaleikeistä tai kumipuvuista, on hän silti hyvin seksuaalinen ja kokeilunhaluinen.

Varmasti fetissin raja on häilyvä, mutta sairaanhoitajan asu on fetissi siinä missä kumipukukin. Mutta kun nyt jatkuvasti tuot esille tuon jalkafetissin, niin käsitellään nyt sitten sitä. Harva fetisisti kiihottuu kait ainoastaan siitä. Varmaan sellaisia on ja se helposti muodostuu ongelmaksi, mutta mitä sitten jos miehesi kiihottuu paljaista jaloistasi? Mikä siinä noin lähtökohtaisesti häiritsee? Sehän olet SINÄ kenen jaloista hän saa kiihokkeen. Miksi joku rinnat on jollain tavalla "parempi" vaihtoehto? Ruumiinosia yhtä kaikki. Ei kukaan valitse seksuaalisuuttaan. Siihen ei ole mahdollista vaikuttaa. Joku mies tykkää toisista miehistä, toinen niistä jaloista, kolmas kumipuvusta ja neljäs niistä pitkistä kynsistä. Ymmärrän oikein hyvin jos joku asia sattuu tai etoo. Mutta noissakaan esimerkeissä mikään ei satu tai aiheuta oksennusrefleksiä. Anna miehesi päästää seksuaalisuutensa vapaaksi. :D Kyllä siellä niitä "mörköjä" on hänelläkin kaapissaan.

Otetaan jälleen kerran esimerkki niistä jaloista: jos miehesi kiihottuu vaikkapa äärimmilleen saadessaan jalkapohjasi kasvoilleen ollessanne ns. lähetyssaarnaajassa, niin miksi sinun mielestä "nyt meni yli tämä homma"?! Miehen pitäisi jotenkin luterilaisittain harrastaa siistiä ja siveellistä seksiä, missä ei saa kiihottua kuin niistä sovituista jutuista? Miksi?

Sitten kun lukee sen yhden prostituoidun päiväkirjaa netistä, niin yleisimpinä syinä miksi palveluja käytetään on, että kun vaimolle ei uskalleta puhua fetisseistä/mieliteoista. Pienestä se on kiinni juu. Mutta kun seksuaalisuuttaan ei voi kahlita, määrätä tai komentaa. Sitä vain kiihottuu mistä kiihottuu. Pride vaan sullekin... ole avoin ja suvaitsevainen!

Sairaanhoitajan asu muuttuu fetissiksi tietyllä ihmisellä vasta sitten kun tämä ihminen kokee asian erityisen kiihottavaksi niin että se on muiden seksikiinnostusten yläpuolella. Sairaanhoitajan asu voi siis olla fetissi henkilölle, tai sitten vain kiinnostava seksiasu muitten ohella. Itse olen ollut tekemisissä nimenomaan sellaisten fetisistien kanssa, joiden kiinnostus perustuu lähtökohtaisesti ainoastaan siihen yhteen (tai pariin) juttuun, eikä seksiä juurikaan voi olla ellei nämä asiat toteudu siinä. En siis kutsuisi itse fetisisteiksi ihmisiä joilla on joku pikkujuttu mitä välillä miettii, tai jotkut muutamat asiat jotka kiihottavat enemmän kuin toiset.

Minua ei häiritse se jos mieheni toivoo minun joskus pukeutuvan vaikkapa opettajattareksi. Se on ihan ok niin kauan kuin hän ei vaadi että karttakeppi on joka kerta mukana sängyssä. Sekään että hän toivoo jotain tiettyä kosketusta koska se tuntuu hyvältä, tai välillä jotain tuhmempia roolijuttuja, ei häiritse. Mutta jos seksi alkaa pikkuhiljaa kulminoitua siihen yhteen ainoaan fetissiin, koen tämän jo itselleni ongelmana.

En ole koskaan sanonut että fetistisessä seksuaalisuudessa olisi mitään pahaa tai väärää. Jokainen meistä saa kiihottua täysin siitä mistä kiihottuu, mutta emme kuitenkaan ole kaikki toisillemme sopivia. Olen sanonut jokaisessa kommentissani että (syvästi) fetistinen seksuaalisuuden muoto ei olisi toivottavaa mahdollisille kumppaneilleni, mutta en tuomitse yhtäkään ystävääni joka tämmöistä seksiä toivoo tai harrastaa. Fetistisen seksin vastakohta ei kuitenkaan ole "luterilainen lähetyssaarnaaja" kuten mainitsit, vaan laidasta laitaan ihan kaikenlainen kokeileva seksi, joka ei kuitenkaan vaadi jonkin tietyn fetissin toteutumista. Tiedän että monet ovat seksuaalisuuteen liittyvine ajatuksineen vähän "kaapissa", mikä on heidän kannaltaan sääli: en usko kuitenkaan siihen että syynä olisi aina jokin fetissi, syy voi olla missä tahansa mahdollisesti normaalista poikkeavista (tai näin oletetuista) toiveista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän vähän yksinkertaisina ihmisiä, joille paino on elämän ykkösprioriteetti tai toisaalta onnekkaina, kun voivat elää sellaista hattaraelämää. 

Onkohan tuo vähän lapsellista kärjistystä. Ei se mikään ykkösprioriteetti ole, mutta sille ei mitään voi, jos jostain ulkonäöllisestä piirteestä ei vaan tykkää, tai jos on vaikka vaikea koskea toiseen tai olla intiimisti sen vuoksi. Olen itse nainen, ja kyllä minullekin olisi kumppanin ylipaino ehdoton ei. En pysty kiihottumaan ylipainoisista enkä kokemaan heitä hyvännäköisinä ja seksikkäinä. En voi sille mitään. Tarkoittaako tämä, että koko elämäni pyörii painon ympärillä tai että se on elämäni ykkösasia? Ei.

Oma paino. Elämässä on kuitenkin paljon muitakin osa-alueita ja jos painonhallinta vaatii liikaa resursseja sen panos/tuotos jää heikoksi ja on pois muilta osa-alueilta. Ihmisen kannattaa pääasiassa keskittyä vahvistamaan vahvuuksiaan, jolloin hänestä tulee hyvä kuin että rämpii heikkouksia parantaen ja hänestä tulee keskinkertainen. 

Veikkaan, että tässä maassa on monta 70-100 -kiloista, jotka tekevät asioita painonhallinnan ja terveytensä eteen, mutta ovat silti ylipainoisia. Ja mikäli eivät tekisi mitään ja luovuttaisivat, saattaisivat painaa 100- 130 kiloa ja olla sairaampia. 

On toki parempi olla ylipainoinen, kuin sairaalloisen ylipainoinen. On toki parempi jos käy edes osa-aikatöissä, kuin olla täysin työtön. Mutta onko rima oikeasti niin alhaalla, että se riittää teille?

Ottaen huomioon, että useimmat aikuiset ovat ylipainoisia, olisi aikamoista nirsoilua, jos useimmat eivät pystyisi kumppaniltaan ylipainoa hyväksyä. En minä ainakaan sen vuoksi 75 % miesehdokkaista automaattisesti hylkäisi.

En minä ainakaan pituuden vuoksi hylkäisi naisia, enkä tulojen, enkä statuksen. Jos sinä olisit rehellinen argumentoija, olisit pureutunut johonkin toiseen pirteeseen, joka keskimäärin kiinnostaa naisia enemmän, kuten vaikka vastapuolen työtilanne, jonka laitoin tarjolle. Mutta et sitä tee, joko koska olet epärehellinen, tai koska olet yksi-silmäinen.

Kerroin vain mikä on realistista, et kai kuvittele, että miesten höllyvät estrogeenia pursuavat kehot olisivat naisten unelma tai esim. kaljuuntunut pää? Pinnallisista vaatimuksista joustaminen käy kun napinpainalluksesta, kun rakastuu.

Sinä saat toivoa hoikkaa kumppania. Missään nimessä sinun ei tule alkaa suhteeseen ylipainoisen kanssa. Mutta oletko sinä koskaan edes ollut rakastunut?

Niin minäkin kerroin, mikä on realistista, mutta sinä et halua koskea siihen pitkällä tikullakaan. 

Elämäni pisin suhde minulla on ollut 162 cm pitkän köyhän miehen kanssa. Minun pääkriteerini kun ovat jotain aivan muuta kuin ulkoisia. Itse muuten harrastan ultrajuoksua, tuo exä juoksi enintään bussipysäkille.