Onko meille tavismiehille tarjolla enää muuta kuin tyytymissuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.

Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.

Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.

Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.

Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.

Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen. 

Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.

Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".

Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa. 

Sinä et selkeästikään kykene jäsentelemään naismarkkinoita muuta kuin elopainon perusteella. Mikä on koulutuksesi? Entä tulotasosi? Oletan, että suhteellisen heikko ja sen vuoksi saat samanlaisia naisia, pienituloisia, heikosti koulutettuja. Hyvin koulutetut paremmin toimeentulevat naiset eivät kiinnostu ja kyseessä ei ole liikunnallisuutesi tai elintapasi vaan se, että et vain ole samaa sosioekonomista laatua. 

Keskituloinen humanisti, mutta hyvä rahan käytössä. Tienaan n.45 000€/v ja elän säästeliäästi. En ole varakas, mutta ei mulla ikinä rahat ole kesken loppuneet, kun osaan niitä käyttää järkevästi. Ei paino ole ensisijainen kysymys, mutta se indikoi elintavoista hyvin voimakkaasti. Ei aktiiviliikkujalla ole selvää ylipainoa. Ylipaino on terveysongelma ja jos ei ole sitä vielä, se tulee olemaan. Toki siinä on ulkonäöllinen seikkakin, hölmöä se nyt olisi täysin kiistää. Mutta onhan niitä ulkonäkökriteerejä naisillakin. Ei se ole vain miesten juttu.

Humanistinen tiedekunta on tunnetusti yliopiston naisvaltaisin tiedekunta ja sä olet onnistunut valmistumaan sieltä ilman tyttöystävää?? Eiköhän se tarkoita sitä, että joko sun rima jossain pilvissä tai sitten sussa on jotain pahasti vialla.

Humanistit ovat yleensä aina naisten suosiossa, koska osaavat olla naisten seurassa ja puhua näille, ei näköjään koske kaikkia humanisteja. 

Olisko ihan mahdoton ajatus lähestyä sitä kumppanin etsintää jonkin muun kuin ulkonäön perusteella? Hakeutua ihmisten seuraan, joilla on samoja kiinnostuksenkohteita? Tutustua? Kun löytyy se ihminen, jonka kanssa pystyy puhumaan kaikesta ja jonka kanssa on hyvä olla, on ihan sama onko se ihminen "tavis" vai "instabeibe".

Jos minulta puuttuu rakkaus, olen vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali, on raamatusta jostain ja niin totta.

Sitä kuvittelee ihmisessä oleman perusasetuksena rakkauden ja empatian.

Eikä se olekaan. Miten tyhjä on ihminen joka ei tunnista rakkautta eikä siten tiedä mitä se on.

Siksi varmaan "monelle" tärkeää se ulkonäkö ilman sisusta. Kun ei sillä toisella ole mitään väliä, pääasia että näyttää hyvälle.

Se jolla on empatiaa, ei kykene edes ymmärtämään tuollaista olevan olemassakaan. Ei vaikka todisteet ovat läsnä välinpitämättömyytenä, ghoustauksena, ilkkumisena, jne jne

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllä, siinä mielessä ylipainoisella on oikeus vaatia sellaisenaan kelpaamista, että hänellä on oikeus valita olla yksin ellei löydä kumppania joka haluaisi hänet sellaisena kuin hän on.

Eihän se ole kelpaamista, että valitsee olla yksin, kun ei kelpaa haluamalleen.

Miksi pitää aina vääntää asiat nurinkurin, jotta vain ei missään tapauksessa olisi mitään (realismia) negatiivistä missään? Jokainen on voittaja, beauty at any size, yms sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisko ihan mahdoton ajatus lähestyä sitä kumppanin etsintää jonkin muun kuin ulkonäön perusteella? Hakeutua ihmisten seuraan, joilla on samoja kiinnostuksenkohteita? Tutustua? Kun löytyy se ihminen, jonka kanssa pystyy puhumaan kaikesta ja jonka kanssa on hyvä olla, on ihan sama onko se ihminen "tavis" vai "instabeibe".

On ihan sama, onko se ihminen tavis, vai lääkäri, asianajaja, muu akateeminen. Ties vaikka se ois lyhyt duunari?

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta puuttuu rakkaus, olen vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali, on raamatusta jostain ja niin totta.

Sitä kuvittelee ihmisessä oleman perusasetuksena rakkauden ja empatian.

Eikä se olekaan. Miten tyhjä on ihminen joka ei tunnista rakkautta eikä siten tiedä mitä se on.

Siksi varmaan "monelle" tärkeää se ulkonäkö ilman sisusta. Kun ei sillä toisella ole mitään väliä, pääasia että näyttää hyvälle.

Se jolla on empatiaa, ei kykene edes ymmärtämään tuollaista olevan olemassakaan. Ei vaikka todisteet ovat läsnä välinpitämättömyytenä, ghoustauksena, ilkkumisena, jne jne

Hyvin sanottu. Ei vaan ymmärrä tätä naisten jaottelua niihin parhaisiin naisiin, taviksiin ja niihin, joihin pitää "tyytyä", kun ei itse osaa kuvitellakaan että olisi jonkun sellaisen kanssa, jolle just ja just kelpaa mun ulkonäkö sen verran että seksi on ok mutta mitään muuta yhteistä ei ole. Että pitäisi olla esim. koko ajan meikattu ja laitettu, ettei saamani arvosana tipu seiskasta kutoseen. Ettei voisi seksin aikana nauraa jne. Kuulostaa ihan hiton ankealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettimiehistä todella suuri osa on alkoholisoituneita, työttömiä, pahasti perverssejä, autistisia tai jollain lailla vinksahtaneita. Pitää ymmärtää ettei tämä vastaa todellisuutta, vaan juuri nämä yksilöt valitettavasti tungeksivat joka palstalla ja spammaavat kaikki nettitreffipalstat täyteen kun eivät muualtakaan löydä seuraa. Fetisismi esimerkiksi ei ole kovinkaan tavallista, mutta huomattavan moni kirjoittavista miehistä pystyy kiihottumaan vain kumista; jaloista; eritteistä; jne.

No miehillä fetissit ovat todellakin yleisiä. Tervetuloa reaalielämään. Monet ei uskalla ”tulla kaapista”, kun pelkäävät leimautuvansa oudoiksi pervoiksi. Yleensä niistä kehdataan puhua vasta vanhemmalla iällä, kun seksuaalinen itsevarmuus on kasvanut ja on tajuttu, että elämä on liian lyhyt salailuun, jos sen oman nautintonsa huipun haluaa joskus jonkun kanssa saavuttaa. Ja mikä ihme siinä naisilla (osalla) sitten on niin vaikeaa? Ymmärrän joo eritteet, jotka etovat ja kipu, joka sattuu. Mutta jos esimerkkiäsi lainaten mies haluaa sinun puleutuvan kumiasuun hänen nuollessa jalkojasi, niin mitä sitten? Jos toinen saa siitä elämänsä orgasmin kerran. Mutta niinhän se menee, että miehen laajakirjoinen seksuaalisuus on likaista ja pervoa, naisella se taas on rohkeutta. Tästä esimerkkinä ihan vaikka seksilelut. Naisella dildo yöpöydän laatikossa on pikkutuhmaa rohkeutta. Miehellä kumirömpsä yöpöydän laatikossa on outoa, häiriintynyttä ja säälittävää.

Höpö höpö, kokeilunhalu on yleistä kummassakin sukupuolessa, fetissit ei. Voi olla että fetisistejä on enemmän miessukupuolessa, mutta se ei ole kovinkaan tavallista. En halveksi fetisistejä, ovat varmasti hyviä ihmisiä siinä missä muutkin, en vain halua seurustella sellaisen kanssa. Itselläni henkilökohtaisessa seksielämässä tökkisi se että kumppani kiihottuisi vaikkapa niistä kengistä tai kumista, eikä minusta. Mielestäni seksissä parasta on se yhteys kahden ihmisen välillä, ei ihmisen ja esineen. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja erilaisiakin on varmasti.

Fetissillä ja kokeilunhalulla ei ole tekemistä keskenään. Ei kukaan halua kokeilla, että kiihottuuko hän kiveksille potkimisesta. Hän tietää kiihottuvansa ja siksi haluaa sitä harrastaa. Ja harvassa on ne fetissit, jossa mies vain haistelee vaatteitasi. Kyllä sinä useimmiten olet juuri ae mistä kiihotus syntyy, mutta esimerkiksi nahkapukuun pukeutuneena.

Fetissit ovat hyvin tavanomaisia miehillä. Sen paljastaa pokesivustot. Fetissit on isossa roolissa niillä. Vai meinaatko, että miehet katselisivat vaikkapa lääkärileikkejä huvikseen kiihottumatta siitä? Fakta on, että monet eivät niistä kehtaa kumppanilleen kertoa, syystä jonka jo mainitsin. Kun ikää alkaa olla se 35-40v, seksielämää on jo takana satoina lähetyssaarnaajina, niin ehkä sitten rohkeutta ja itsevarmuutta löytyy. Sen takia se 22v pojan kloppi ei uskalla pyytää sulta straponia peppuunsa, mutta se 51v mies uskaltaa.

Kenekään ei tietenkään ole pakko lähteä mihinkään mukaan. Se jää miehesi tappioksi. Ja tuolla asenteella varustettuna voit olla varma, että miehesi ei uskalla fetissejään ääneen sanoa. Hän vakuuttelee ettei sellaisia pervouksia ole ja katselee niitä sitten netistä kun sinä et näe. Harmi hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat tyytymisellä? Eihän kukaan järkevä ihminen vain tyydy johonkin, vaan pyrkii suhteeseen ihmisen kanssa, jota rakastaa ja josta välittää. Vai onko tämä nyt taas näitä "Yhyy, Amber Heard ei vastannut kosintaani Instagramissa, pitääkövnyt tyytyä naapurin Pirkkoon?"

Jos te olette oikeita ihmisiä ettekä vain trolleja, niin tehkää maailmalle palvelus ja jättäkää se pariutuminen ja lisääntyminen muille. Myönnetään me muut vaikka joku ilmastoteko- mitali lohdutukseksi.

Edelleenkin, miksi mies saa tälläisen vastaanoton ja naiselle tulisi vain tsemppausta, että ei kannata tyytyä. Varsinkaan kun mistään instagram malleista ei ap ole maininnut mitään!

Ei missään nimessä kannata tyytyä. Harva nainenkaan haluaisi että häneen tyydytään. Ja mitä tulee näihin instababe-kommentteihin, niin nehän lienee valistuneita arvauksia. Edellisen kerran kun näin ketjun jossa tätä tavisnaista määriteltiin, se osoittautui Anna Nyströmin näköiseksi naapurintytöksi. Jos joku ei tiedä kuka kyseinen typy on niin google kertoo, mutta se kertonee jo jotain että hän tienaa miljoonia euroja vuodessa, arvasit oikein, ulkonäöllään.

Sivusta

Kukaan, koskaan, missään, ei ole määrittänyt Anna Nyströmiä tavikseksi. Ei ainakaan sen jälkeen kun ryhtyi fitness tähdiksi.

Toisaalta se Anna on vain 155 cm pitkä. Kadulla jäisi ehkä pidempien tavisamatsonien varjoon, eikä malliksi tai missiksikään riitä pituus. Mutta instaan sopii, kuvistaan saa käsityksen, että on 175 jumalatar.

Eli tarkoittaako tämä sitä, että Anna on siis oikeasti tavis? Mutta insta vääristää ja hän vaikuttaa vaan jotenkin erikoisemmalta?

No joo, Ruotsissa tsemppaava tarvis. Ruotsissa on suureksi osaksi muutenkin eri populaatio kuin Suomessa. Ja olen heteronainen, en mikään uliuliätmi, joka vinkuu instabeibejä. En edes tiennyt tuota Annaa, ennenkuin joku mainitsi tässä ketjussa.

Mutta itsekin pienellä panostuksella, meikeillä ja treenillä muistuttaisin halutessani instabeibeä. Irtoripsiä ja poseerausta pylly pitkällä korkkareissa. No on ihmeellistä. 🙄

Tässä sinulle ruotsalaisia tavisnaisia https://www.vgregion.se/politik/politisk-organisation/namnder-och-styre…

Otin ihan randomisti tuollaisen kuvan missä on sekä tavis miehiä, että tavis naisia.

Kuinka moni näistä nyt näyttää Annalta, jos heidät meikattasiin ja laitettaisiin poseeraamaan korkkarit jalassa.

Aivan, sinullekin, vaikka olet itse heteronainen, se tavisnainen on nuori parikymppinen ja hyvät mittasuhteet omaava henkilö, vaikka olisi lyhyt ja hänellä on tietenkin kauniit kasvot, kauniit hiukset ja hyvä iho.

Vähän hankala esimerkki koska kuvan naisten keski-ikä on selkeästi korkeampi kuin minulla.

Silti 5 naisista miellyttää ulkonäöllisesti. Näistä 2 varmuudella minua vanhempia ja 1 mahdollisesti vanhempi.

= kaikki normaalipainoiset ja suurin piirtein oman ikäiset nättejä.

Kyllä, he ovat kaikki ihan kivannäköisiä, mutta nyt ei kysytty sitä vaan, onko Anna näiden kanssa samantasoinen ulkonäöllisesti? Sinä itse kehitit jonkun ikärajan tähän aloitukseen. Ihan kun parisuhteita tai naisten kauneutta ei arvioitaisiin ja muodostettaisi mielipidettä kaikissa ikäryhmissä.

Jos nämä kaikki naiset (eikä siis vain sinunikäiset) ja Anna laitettaisiin kauneusjärjestykseen Anna olisi ykkönen. Kuten jos ottaisin jonkun toisen vastaavan kuvan naisista ja kolmannen ja neljännen jne. Hän olisi luultavasti aina siellä viiden prosentin kauneimman joukossa, joka tekee hänestä silloin kauniin naisen, eikä tavista.

Ja sitä hän olisi omanikäisiin verrattuna ja luultavasti jos kaikenikäisiä naisia verrattaisiin, hän olisi varmaan top3%.

Kuva ei ole hankala vaan realistinen kuva ruotsalaisista naisista ja miehistä. Ihan kuten kuva jostain Kouvolan ”terveystoimilautakunnan” kuva olisi rehellinen edustus suomalaisista. Naiset ja miehet ovat juuri tätä. Ei vain jotain 20+ nättejä yliopisto-opiskelijoita.

En ole edellinen vastaaja, mutta analysoin laittamaasi kuvaa, koska olen se jolle alunperin vastasit. Lähtökohtahan oli "pienellä ulkonäköön paneutumisella". Taviksetkin käyvät salilla, näin ainakin oletan, koska saleja on joka puolella. Taviksetkin katsovat nykyään mitä suuhun laitettavat. Jostain syystä tässäkin ketjussa ajatellaan, että tavis on mielenhäiriöinen läski. Se ei kuitenkaan ole tavallista yleisesti ottaen, jos ajatellaan euroopanlaajuisesti. Piste.

Eli kuvassa https://www.vgregion.se/politik/politisk-organisation/namnder-och-styre…

Kaksi pitkähiuksista alariveissä vasemmalla ovat piirteiltään Annan tasoa, lisäksi pitkät hiukset. Toisella muutama liikakilo, mutta pienellä paneutumisella...ja raflaavuudella. Instababet ovat RAFLAAVIA. Melkein kuka tahansa, taviskin, osaa poseerata kuvassa meikit naamassa ja tukka laitettuna. Se ei vaadi huippuäo:ta, tohtorintutkintoa tai muutakaan älyllisesti vaativaa suoritusta. 

Alarivissä pitkä blondi on mallin tasoa. RAFLAAVUUDELLA ja poseeraamalla bikineissä jne. saisi varmasti instassa seuraajia ja tykkäyksiä, lisäksi olisi voinut tehdä uran mallina. Raameiltaan tasokkaampi kuin Anna.

Hahaha, elät jossain rinnakkaistodellisuudessa. Tai olet nainen. Mitä ihmettä oikein tarkoitat "raameilla"? Annan viehättävyys ei tule pelkästään kasvoista, ja tuommoinen kroppa on aika harvinainen. Vaikka sinä asiassa sivistymätön et näe eroa Tavis-SaliTiinan ja Annan välillä, se ei tarkoita, etteikö se olisi merkittävä. Saatikka sitten vielä että joku treenaamaton olisi edes samassa liigassa.

Voi teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä(kin) ketjua lukiessa sitä ihmettelee, että miksi ylipaino on naisille niin punainen vaate. Hirveet raget siitä, että ei saa rauhassa olla läski.

Ei naisetkaan pidä lähtökohtaisesti lihavista miehistä, kaljamahoista ja römppävatsoista joiden poimujen alla muhii sissijuusto. Samoin miehet eivät lähtökohtaisesti pidä selvästi ylipainoisista naisista.

Mutta milloin täällä on viimeksi mies ruikuttanyt, että saan olla just niin flädä kuin haluan ja mun pitäö kelvata kaikkine kiloineni? Ei kai koskaan. Miehet tietävät ylipainonsa olevan turn off ja joko koittavat laihduttaa tai nielevät kohtalonsa. Naisilla se ei selvästikään mene niin. Normaalipainoista naista etsivä on ulkonäkökeskeinen narsisti, joka on saanut naisihanteensa pornosta ja joka ei osaa katsoa pintaa syvemmälle. Tuollaisille miehille toivotaan ikuista yksinoloa ja kurjaa kuolemaa. Samaan aikaan nämä naiset eivät itse vilkaisekaan sillä silmällä römppämahaista penkkiurheilijaa, joka tykkää hamppareista ja makkarasta. Kuis nyt näin?!

Todennäköisesti ne naiset, jotka eivät vilkaisisi ylipainoista miestä, ovat eri ihmisiä kuin ne naiset, joiden mielestä oma ylipaino on ok. Molempien mielipiteet näkyvät palstalla, mutta anonyymista kirjoittelusta johtuen ne molemmat tulkitaan vain "naisten mielipiteiksi" sen kummemmin yksilöimättä.

Sellainenkin ilmiö nimittäin on, että joskus ylipainoinen nainen ei halua hoikkaa miestä, koska silloin näyttäisi miehen rinnalla entistäkin rehevämmältä. Tällaiselle henkilölle miehen ylipaino ei ole ongelma, koska silloin ei se omakaan lihavuus korostu. Tiedän itse paljon pariskuntia, joissa molemmat ovat ylipainoisia.

Ehkä sellainen ilmiö on olemassa, mutta paljon yleisempi ilmiö on, että ylipainoinen nainen ei halua lyhyttä miestä, koska kokee näyttävänsä liian isolta semmoisen miehen rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän vähän yksinkertaisina ihmisiä, joille paino on elämän ykkösprioriteetti tai toisaalta onnekkaina, kun voivat elää sellaista hattaraelämää. 

Onkohan tuo vähän lapsellista kärjistystä. Ei se mikään ykkösprioriteetti ole, mutta sille ei mitään voi, jos jostain ulkonäöllisestä piirteestä ei vaan tykkää, tai jos on vaikka vaikea koskea toiseen tai olla intiimisti sen vuoksi. Olen itse nainen, ja kyllä minullekin olisi kumppanin ylipaino ehdoton ei. En pysty kiihottumaan ylipainoisista enkä kokemaan heitä hyvännäköisinä ja seksikkäinä. En voi sille mitään. Tarkoittaako tämä, että koko elämäni pyörii painon ympärillä tai että se on elämäni ykkösasia? Ei.

Oma paino. Elämässä on kuitenkin paljon muitakin osa-alueita ja jos painonhallinta vaatii liikaa resursseja sen panos/tuotos jää heikoksi ja on pois muilta osa-alueilta. Ihmisen kannattaa pääasiassa keskittyä vahvistamaan vahvuuksiaan, jolloin hänestä tulee hyvä kuin että rämpii heikkouksia parantaen ja hänestä tulee keskinkertainen. 

Veikkaan, että tässä maassa on monta 70-100 -kiloista, jotka tekevät asioita painonhallinnan ja terveytensä eteen, mutta ovat silti ylipainoisia. Ja mikäli eivät tekisi mitään ja luovuttaisivat, saattaisivat painaa 100- 130 kiloa ja olla sairaampia. 

On toki parempi olla ylipainoinen, kuin sairaalloisen ylipainoinen. On toki parempi jos käy edes osa-aikatöissä, kuin olla täysin työtön. Mutta onko rima oikeasti niin alhaalla, että se riittää teille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haaremisoituu alfoille joten ei tarvitse kohta edes tyytyä. Haaremius on naisille tyypillisempää käytöstä kuin olla betan ainut kumppani.

Voihan se olla. Tosin historia tai biologia eivät tue tätä väitettä, mutta sinulla on vissiin jotain muuta todistusaineistoa tästä haaremisoitumisesta.

Historiahan on täynnä patriarkaalisten järjestelmien sortoa, jolla laitettiin naisten luonnolliset oikut kuriin. Eikö feministit ole tätä sinulle opettanut? Kovasti he ainakin yrittävät levittää tätä sanomaa, tätä maailmankuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän vähän yksinkertaisina ihmisiä, joille paino on elämän ykkösprioriteetti tai toisaalta onnekkaina, kun voivat elää sellaista hattaraelämää. 

Onkohan tuo vähän lapsellista kärjistystä. Ei se mikään ykkösprioriteetti ole, mutta sille ei mitään voi, jos jostain ulkonäöllisestä piirteestä ei vaan tykkää, tai jos on vaikka vaikea koskea toiseen tai olla intiimisti sen vuoksi. Olen itse nainen, ja kyllä minullekin olisi kumppanin ylipaino ehdoton ei. En pysty kiihottumaan ylipainoisista enkä kokemaan heitä hyvännäköisinä ja seksikkäinä. En voi sille mitään. Tarkoittaako tämä, että koko elämäni pyörii painon ympärillä tai että se on elämäni ykkösasia? Ei.

Oma paino. Elämässä on kuitenkin paljon muitakin osa-alueita ja jos painonhallinta vaatii liikaa resursseja sen panos/tuotos jää heikoksi ja on pois muilta osa-alueilta. Ihmisen kannattaa pääasiassa keskittyä vahvistamaan vahvuuksiaan, jolloin hänestä tulee hyvä kuin että rämpii heikkouksia parantaen ja hänestä tulee keskinkertainen. 

Veikkaan, että tässä maassa on monta 70-100 -kiloista, jotka tekevät asioita painonhallinnan ja terveytensä eteen, mutta ovat silti ylipainoisia. Ja mikäli eivät tekisi mitään ja luovuttaisivat, saattaisivat painaa 100- 130 kiloa ja olla sairaampia. 

On toki parempi olla ylipainoinen, kuin sairaalloisen ylipainoinen. On toki parempi jos käy edes osa-aikatöissä, kuin olla täysin työtön. Mutta onko rima oikeasti niin alhaalla, että se riittää teille?

Ottaen huomioon, että useimmat aikuiset ovat ylipainoisia, olisi aikamoista nirsoilua, jos useimmat eivät pystyisi kumppaniltaan ylipainoa hyväksyä. En minä ainakaan sen vuoksi 75 % miesehdokkaista automaattisesti hylkäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettimiehistä todella suuri osa on alkoholisoituneita, työttömiä, pahasti perverssejä, autistisia tai jollain lailla vinksahtaneita. Pitää ymmärtää ettei tämä vastaa todellisuutta, vaan juuri nämä yksilöt valitettavasti tungeksivat joka palstalla ja spammaavat kaikki nettitreffipalstat täyteen kun eivät muualtakaan löydä seuraa. Fetisismi esimerkiksi ei ole kovinkaan tavallista, mutta huomattavan moni kirjoittavista miehistä pystyy kiihottumaan vain kumista; jaloista; eritteistä; jne.

No miehillä fetissit ovat todellakin yleisiä. Tervetuloa reaalielämään. Monet ei uskalla ”tulla kaapista”, kun pelkäävät leimautuvansa oudoiksi pervoiksi. Yleensä niistä kehdataan puhua vasta vanhemmalla iällä, kun seksuaalinen itsevarmuus on kasvanut ja on tajuttu, että elämä on liian lyhyt salailuun, jos sen oman nautintonsa huipun haluaa joskus jonkun kanssa saavuttaa. Ja mikä ihme siinä naisilla (osalla) sitten on niin vaikeaa? Ymmärrän joo eritteet, jotka etovat ja kipu, joka sattuu. Mutta jos esimerkkiäsi lainaten mies haluaa sinun puleutuvan kumiasuun hänen nuollessa jalkojasi, niin mitä sitten? Jos toinen saa siitä elämänsä orgasmin kerran. Mutta niinhän se menee, että miehen laajakirjoinen seksuaalisuus on likaista ja pervoa, naisella se taas on rohkeutta. Tästä esimerkkinä ihan vaikka seksilelut. Naisella dildo yöpöydän laatikossa on pikkutuhmaa rohkeutta. Miehellä kumirömpsä yöpöydän laatikossa on outoa, häiriintynyttä ja säälittävää.

Höpö höpö, kokeilunhalu on yleistä kummassakin sukupuolessa, fetissit ei. Voi olla että fetisistejä on enemmän miessukupuolessa, mutta se ei ole kovinkaan tavallista. En halveksi fetisistejä, ovat varmasti hyviä ihmisiä siinä missä muutkin, en vain halua seurustella sellaisen kanssa. Itselläni henkilökohtaisessa seksielämässä tökkisi se että kumppani kiihottuisi vaikkapa niistä kengistä tai kumista, eikä minusta. Mielestäni seksissä parasta on se yhteys kahden ihmisen välillä, ei ihmisen ja esineen. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja erilaisiakin on varmasti.

Fetissillä ja kokeilunhalulla ei ole tekemistä keskenään. Ei kukaan halua kokeilla, että kiihottuuko hän kiveksille potkimisesta. Hän tietää kiihottuvansa ja siksi haluaa sitä harrastaa. Ja harvassa on ne fetissit, jossa mies vain haistelee vaatteitasi. Kyllä sinä useimmiten olet juuri ae mistä kiihotus syntyy, mutta esimerkiksi nahkapukuun pukeutuneena.

Fetissit ovat hyvin tavanomaisia miehillä. Sen paljastaa pokesivustot. Fetissit on isossa roolissa niillä. Vai meinaatko, että miehet katselisivat vaikkapa lääkärileikkejä huvikseen kiihottumatta siitä? Fakta on, että monet eivät niistä kehtaa kumppanilleen kertoa, syystä jonka jo mainitsin. Kun ikää alkaa olla se 35-40v, seksielämää on jo takana satoina lähetyssaarnaajina, niin ehkä sitten rohkeutta ja itsevarmuutta löytyy. Sen takia se 22v pojan kloppi ei uskalla pyytää sulta straponia peppuunsa, mutta se 51v mies uskaltaa.

Kenekään ei tietenkään ole pakko lähteä mihinkään mukaan. Se jää miehesi tappioksi. Ja tuolla asenteella varustettuna voit olla varma, että miehesi ei uskalla fetissejään ääneen sanoa. Hän vakuuttelee ettei sellaisia pervouksia ole ja katselee niitä sitten netistä kun sinä et näe. Harmi hänen puolestaan.

Mielestäni käsityksesi fetissistä on hieman häilyvä: se että ihminen kiihottuu mistä vain seksikkäästä - oli sitten hoitajatar, opettaja, pikkutyttö tai pinup-malli - ei tee kaikista näistä henkilön fetissiä. Puhuisin fetisismistä vasta kun se (tai ne) alkavat olla ne ainoat asiat jotka kiihottavat ko. henkilöä. Olen tavannut henkilöitä jotka kiihottuvat ainoastaan jostain tietystä yksityiskohdasta (vaikka paljaista jaloista), enkä koe että tämmöinen seksi on minua varten, oli sitten "minun ja mieheni tappio" tai ei. Mielestäni kyse on lähinnä kokeilunhalusta ja yleisestä kiinnostuksesta aihetta kohtaan silloin kun ihminen on valmis kokeilemaan erilaisia uusia juttuja (jopa niitä kumipukuja), ilman että mikään näistä nostetaan jalustalle. Jäin myös vähän miettimään tuota olettamustasi että ihmisten yleistä seksuaalisuutta voisi arvioida seksisivustojen perusteella: en usko että tämä pätee edes miehiin.

Useat naiset ja miehet saattavat haaveissaan kiihottua vaikka mistä asioista, mutta en itse puhuisi fetisseistä mikäli kiihotuksen aihe on yksi monista eikä kohotu muitten yläpuolelle. Kuulostaa myös siltä ettet kovinkaan paljon tunne naisia (tai he eivät ole avautuneet sinulle) mikäli kuvittelet että heidän seksuaalisuutensa olisi jotenkin paljon tylsempää ja tavanomaisempaa kuin miesten. Mitä olen ystävieni kanssa jutellut, niin varsin monella on erikoisiakin taipumuksia tai kiinnostuksenkohteita seksiin liittyen.

Älä tee arviointeja minun ja kumppanini seksuaalisuuteen liittyen, sillä uskon kyllä että seksielämämme on tyydyttävää kummallekin :) Vaikkei mieheni haaveilekaan pitkistä kynsistä, neulaleikeistä tai kumipuvuista, on hän silti hyvin seksuaalinen ja kokeilunhaluinen.

Vierailija kirjoitti:

Olisko ihan mahdoton ajatus lähestyä sitä kumppanin etsintää jonkin muun kuin ulkonäön perusteella? Hakeutua ihmisten seuraan, joilla on samoja kiinnostuksenkohteita? Tutustua? Kun löytyy se ihminen, jonka kanssa pystyy puhumaan kaikesta ja jonka kanssa on hyvä olla, on ihan sama onko se ihminen "tavis" vai "instabeibe".

Eivät nämä ole toisiaan poissulkevia asioita. Jonkinlainen ulkonäköstandardi suurimmalla osalla ihmisistä on, ja ihan syystä. Tuskin kukaan tuntee oloaan sen paremmaksi jos kumppani ei pidä naamasta/vartalosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haaremisoituu alfoille joten ei tarvitse kohta edes tyytyä. Haaremius on naisille tyypillisempää käytöstä kuin olla betan ainut kumppani.

Voihan se olla. Tosin historia tai biologia eivät tue tätä väitettä, mutta sinulla on vissiin jotain muuta todistusaineistoa tästä haaremisoitumisesta.

Historiahan on täynnä patriarkaalisten järjestelmien sortoa, jolla laitettiin naisten luonnolliset oikut kuriin. Eikö feministit ole tätä sinulle opettanut? Kovasti he ainakin yrittävät levittää tätä sanomaa, tätä maailmankuvaa.

Miten tuo mielestäsi kuvastaa ”naisille tyypillisempää käytöstä”? Aika tyypillistä käytöstä ihan kaikille Homo sapienseille alistua mieluummin kuin tulla silvotuksi ja tapetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.

Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.

Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.

Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.

Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.

Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen. 

Ja minä taas olen nainen 87 kg, joka ei saa mukaan liikkumaan miestä 79 kg.

Olen myös ylipainoinen nainen, treenaan aktiivisesti ja pyrin pudottamaan myös painoa, joskin se ei ole elämäni prioriteetti numero yksi. Nyt kun tässä mietin, niin tykkäisin kovin, jos treffeillä lähettäisiin vaikka metsään vaeltamaan ja juotaisiin (pulla)kahvit jossain laavulla. Huomattavasti mukavampi ajatus, kuin mennä kaljalle, leffaan tai jonnekki kahvilaan, vaikka noissakaan aktiviteeteissa ei varsinaisesti mitään vikaa ole.

Oikeasti lähtisit vieraan miehen kanssa jonnekin metsään?? Minä olen naisena aina kaikki tapaamiset sopinut julkiselle paikalle vaikka kahvilaan tai miksei sinne oluelle. Ehkä joku kävely kaupungin keskustassa menisi, mutta toisaalta noin täysin kielteinen asenne kahvikuppia tai oluttuoppia kohtaan kyllä kertoo sellaisesta ehdottomuudesta, joka itseeni ei vetoa. Maratonin jälkeen parasta on iso kylmä olut (ja sitten kun ruoka alkaa taas maistua niin pitsa :).

Minut on parikin naista halunnut tavata jossain syrjäisellä metsäpolulla koirien kanssa. Olen vähän ihmetellyt, mutta itse ovat ehdottaneet paikkaa.

M38

Minkälainen itse olet ja minkälaisen naisen haluaisit? (Ulkonäkö, luonne, omat heikkoukset ja vahvuudet, minkälainen luonne ihmissuhteissa, ikä, elintavat, sosiaaliset taidot, ystävyyssuhteiden ja perhesuhteiden laatu, onko jotain harrastuksia tai mielipiteitä jotka voivat olla kynnyskysymys jne.) Pistä noi tiedot itsestäsi ja samat toivekumppanilta. Vaikka esimerkkikuva googlen kuvahaun kautta. Katsotaan sitten, oletko tavismies ja havitteletko tavisnaista vai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.

Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.

Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.

Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.

Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.

Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen. 

Ja minä taas olen nainen 87 kg, joka ei saa mukaan liikkumaan miestä 79 kg.

Olen myös ylipainoinen nainen, treenaan aktiivisesti ja pyrin pudottamaan myös painoa, joskin se ei ole elämäni prioriteetti numero yksi. Nyt kun tässä mietin, niin tykkäisin kovin, jos treffeillä lähettäisiin vaikka metsään vaeltamaan ja juotaisiin (pulla)kahvit jossain laavulla. Huomattavasti mukavampi ajatus, kuin mennä kaljalle, leffaan tai jonnekki kahvilaan, vaikka noissakaan aktiviteeteissa ei varsinaisesti mitään vikaa ole.

Oikeasti lähtisit vieraan miehen kanssa jonnekin metsään?? Minä olen naisena aina kaikki tapaamiset sopinut julkiselle paikalle vaikka kahvilaan tai miksei sinne oluelle. Ehkä joku kävely kaupungin keskustassa menisi, mutta toisaalta noin täysin kielteinen asenne kahvikuppia tai oluttuoppia kohtaan kyllä kertoo sellaisesta ehdottomuudesta, joka itseeni ei vetoa. Maratonin jälkeen parasta on iso kylmä olut (ja sitten kun ruoka alkaa taas maistua niin pitsa :).

Minut on parikin naista halunnut tavata jossain syrjäisellä metsäpolulla koirien kanssa. Olen vähän ihmetellyt, mutta itse ovat ehdottaneet paikkaa.

M38

Isojakin koiria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän vähän yksinkertaisina ihmisiä, joille paino on elämän ykkösprioriteetti tai toisaalta onnekkaina, kun voivat elää sellaista hattaraelämää. 

Onkohan tuo vähän lapsellista kärjistystä. Ei se mikään ykkösprioriteetti ole, mutta sille ei mitään voi, jos jostain ulkonäöllisestä piirteestä ei vaan tykkää, tai jos on vaikka vaikea koskea toiseen tai olla intiimisti sen vuoksi. Olen itse nainen, ja kyllä minullekin olisi kumppanin ylipaino ehdoton ei. En pysty kiihottumaan ylipainoisista enkä kokemaan heitä hyvännäköisinä ja seksikkäinä. En voi sille mitään. Tarkoittaako tämä, että koko elämäni pyörii painon ympärillä tai että se on elämäni ykkösasia? Ei.

Oma paino. Elämässä on kuitenkin paljon muitakin osa-alueita ja jos painonhallinta vaatii liikaa resursseja sen panos/tuotos jää heikoksi ja on pois muilta osa-alueilta. Ihmisen kannattaa pääasiassa keskittyä vahvistamaan vahvuuksiaan, jolloin hänestä tulee hyvä kuin että rämpii heikkouksia parantaen ja hänestä tulee keskinkertainen. 

Veikkaan, että tässä maassa on monta 70-100 -kiloista, jotka tekevät asioita painonhallinnan ja terveytensä eteen, mutta ovat silti ylipainoisia. Ja mikäli eivät tekisi mitään ja luovuttaisivat, saattaisivat painaa 100- 130 kiloa ja olla sairaampia. 

On toki parempi olla ylipainoinen, kuin sairaalloisen ylipainoinen. On toki parempi jos käy edes osa-aikatöissä, kuin olla täysin työtön. Mutta onko rima oikeasti niin alhaalla, että se riittää teille?

Ottaen huomioon, että useimmat aikuiset ovat ylipainoisia, olisi aikamoista nirsoilua, jos useimmat eivät pystyisi kumppaniltaan ylipainoa hyväksyä. En minä ainakaan sen vuoksi 75 % miesehdokkaista automaattisesti hylkäisi.

En minä ainakaan pituuden vuoksi hylkäisi naisia, enkä tulojen, enkä statuksen. Jos sinä olisit rehellinen argumentoija, olisit pureutunut johonkin toiseen pirteeseen, joka keskimäärin kiinnostaa naisia enemmän, kuten vaikka vastapuolen työtilanne, jonka laitoin tarjolle. Mutta et sitä tee, joko koska olet epärehellinen, tai koska olet yksi-silmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haaremisoituu alfoille joten ei tarvitse kohta edes tyytyä. Haaremius on naisille tyypillisempää käytöstä kuin olla betan ainut kumppani.

Voihan se olla. Tosin historia tai biologia eivät tue tätä väitettä, mutta sinulla on vissiin jotain muuta todistusaineistoa tästä haaremisoitumisesta.

Historiahan on täynnä patriarkaalisten järjestelmien sortoa, jolla laitettiin naisten luonnolliset oikut kuriin. Eikö feministit ole tätä sinulle opettanut? Kovasti he ainakin yrittävät levittää tätä sanomaa, tätä maailmankuvaa.

Miten tuo mielestäsi kuvastaa ”naisille tyypillisempää käytöstä”? Aika tyypillistä käytöstä ihan kaikille Homo sapienseille alistua mieluummin kuin tulla silvotuksi ja tapetuksi.

Päinvastoin, osoitin sinulle syyn, miksi "biologia" ei historiassa ole aina päässyt tukemaan tuon väitettä. Miksi vasta-argumenttisi on epävalidi, ainakin tuossa muodossa.