Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko meille tavismiehille tarjolla enää muuta kuin tyytymissuhteita?
11.10.2020 |
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei ole 😐 En halua enää tyytyä, joten loppuelämä taitaa sitten mennä ilman naista. Pääsin sentään kerran parisuhteeseen, joka tosin jäi melko lyhyeksi.
Kommentit (435)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Minulla ihan päinvastainen kokemus, kiinnostuneita on juuri tuollaiset hyvätuloiset talon,mökin,usean sijoitusasunnon, tontin, jne jne omistavia elämässä onnistujia. Ei kauheasti mun kanssa mitään yhteistä.
M38
Heidän kanssaan et siis ole kokenut minkäänlaista kemiaa tai ihastumista?
Ei kiinnosta viedä tutustumista yhtään eteenpäin kun on niin erilaiset elämät. Kuitenkin aiheuttaa jatkossa ongelmia.
M38
Aika hölmöä valittaa sitä, ettei löydä ketään ja samalla rajata "valikoimaa" itse näin kovasti. Joidenkin ei tosiaan kuulu olla parisuhteessa.
Säästän vain naiset pettymykseltä joka kuitenkin seuraa jatkossa, koska en pystyisi osallistumaan tuollaisten varakkaiden naisten elämään. Ei huvita elää kenenkään siivellä. En tiedä miksi minusta kiinnostuvat kun menestyneitäkin miehiä olisi tarjolla.
M38
Kaikkia ei kiinnosta menestyneet miehet ja olisivat heidän kanssaan, jos kiinnostaisi ja niitä olisi tarjolla.
Minä olen tehnyt kuten sinäkin, säästänyt vastakappaleita pettymyksiltä ja vasta nyt tajuan, miten tyhmää se on ollut. En ole ollut vielä riittävän aikuinen ja kasvanut laittamaan itseäni peliin. En olisi halunnutkaan niitä ns. muutamaa menestyjää, mutta se, että pakenin ensirakkauteni käsistä harmittaa nyt keski-ikäisenä. Häntä oli aito rakkaus ja ehkä kuvittelin hänet liian korkeatasoiseksi itselleni. Ainakin hänen vaimossaan on paljon samaa kuin minussa.
Ymmärrän pointtisi, mutta en siltikään oikein ymmärrä mitä järkeä olisi suhteessa, jossa minulla ei ole varaa osallistua levin laskettelureissuille, ulkomaanmatkoille ravintolaillallisiin sun muihin, jotka ovat heille normaalia "arkea". Olenko minä sen aikaa kämpillä tsemppaamassa, että hyvä meininki sulla levillä vai? Mielestäni ei todellakaan kannata noin erilaisen ihmisen hukata minuun aikaa.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Minulla ihan päinvastainen kokemus, kiinnostuneita on juuri tuollaiset hyvätuloiset talon,mökin,usean sijoitusasunnon, tontin, jne jne omistavia elämässä onnistujia. Ei kauheasti mun kanssa mitään yhteistä.
M38
Heidän kanssaan et siis ole kokenut minkäänlaista kemiaa tai ihastumista?
Ei kiinnosta viedä tutustumista yhtään eteenpäin kun on niin erilaiset elämät. Kuitenkin aiheuttaa jatkossa ongelmia.
M38
Aika hölmöä valittaa sitä, ettei löydä ketään ja samalla rajata "valikoimaa" itse näin kovasti. Joidenkin ei tosiaan kuulu olla parisuhteessa.
Säästän vain naiset pettymykseltä joka kuitenkin seuraa jatkossa, koska en pystyisi osallistumaan tuollaisten varakkaiden naisten elämään. Ei huvita elää kenenkään siivellä. En tiedä miksi minusta kiinnostuvat kun menestyneitäkin miehiä olisi tarjolla.
M38
Kaikkia ei kiinnosta menestyneet miehet ja olisivat heidän kanssaan, jos kiinnostaisi ja niitä olisi tarjolla.
Minä olen tehnyt kuten sinäkin, säästänyt vastakappaleita pettymyksiltä ja vasta nyt tajuan, miten tyhmää se on ollut. En ole ollut vielä riittävän aikuinen ja kasvanut laittamaan itseäni peliin. En olisi halunnutkaan niitä ns. muutamaa menestyjää, mutta se, että pakenin ensirakkauteni käsistä harmittaa nyt keski-ikäisenä. Häntä oli aito rakkaus ja ehkä kuvittelin hänet liian korkeatasoiseksi itselleni. Ainakin hänen vaimossaan on paljon samaa kuin minussa.
Ymmärrän pointtisi, mutta en siltikään oikein ymmärrä mitä järkeä olisi suhteessa, jossa minulla ei ole varaa osallistua levin laskettelureissuille, ulkomaanmatkoille ravintolaillallisiin sun muihin, jotka ovat heille normaalia "arkea". Olenko minä sen aikaa kämpillä tsemppaamassa, että hyvä meininki sulla levillä vai? Mielestäni ei todellakaan kannata noin erilaisen ihmisen hukata minuun aikaa.
M38
No ei tietty, jos te olette todellakin täysin eri sfääreissä eikä nainen halua ottaa sinua mukaan tai sinä mennä. Mutta ovatko nämä ihmiset sellaisia, että vaikka Levi on niille henki ja elämä? Jos ovat viettäneet siellä aikaa vaan tavan vuoksi tai kun ei ole muuta tekemistä? Ainakin itselläni aktiviteetit ovat vaihtuilleet elämän mittaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari päivää näitä keskusteluja seuranneena voisin todeta kaikille, joista tuntuu, että aina joutuu tyytymään, miettimään olisiko se vika omien korvien välissä ja kohtuuttomissa toiveissa. Tämä sukupuoleen katsomatta kaikille. (Ja kyllä, yksin oleminen on ihan hyvä vaihtoehto)
Lähes kaikki tyytyy, harva vaan on rehellinen asiasta. Ei se tarkoita, etteikö voisi olla onnellinen suhde.
Luulen, että tyytymisellä tässä tarkoitetaan sitä, että otetaan joku sen vuoksi, että olis joku.
Siinä mielessä kaikki tietenkin tyytyy, koska täydellistä ihmistä harvoin sattuu kohdalle.
Ei toisen tarvitse olla täydellinen vaan itselle täydellinen. Luonnossa viihtyvä ja pitkiä vaellusretkiä tekevä ei koe täydelliseksi joka viikonloppu julkkisbileissä viihtyvää kumppania tai toisinpäin. On tärkeää haluta viettää toisen kanssa aikaa eikä se onnistu, jos kumpikin on vastentahtoisesti mukana tekemässä sitä, mistä toinen nauttii.
Totta kyllä, ettei juttu toimi, jos ei ole mitään yhteistä. Mutta mielestäni ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut kaikista samoista asioista ja olla kaikesta samaa mieltä.
Minä tarkoitan tyytymisellä sitä, että rakastuu ihmiseen, joka ei vastaa täysin unelmaa. Jotkut taas taitavat tarkoittaa, ettei ole mitään tunteita, kemiaa tai yhteistä. Ehkä tuo oma määritelmäni on sitten "tyytymistä"
Eihän rakastuminen ole mitään tyytymistä, voi hyvänen aika. Rakastunut ja rakastava ei vaihda puolisoaan toiseen heti paremman tapauksen tullessa vastaan kuten toiseen tyytynyt tekee tai ainakin haluaa tehdä.
En myöskään kirjoittanut, että pitää olla kiinnostunut kaikista samoista asioista tai olla kaikesta samaa mieltä.
Siksipä laitoinkin tyytymisen lainausmerkkeihin.
Ja en tarkoittanutkaan, että olisit niin väittänyt. Jatkoin vain tuota ajatusta, kun tuntuu joillain olevan sellainen ajatus, että jos kumppani ei ole kaikin tavoin täydellinen, joutuu tyytymään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tyytymisellä? Eihän kukaan järkevä ihminen vain tyydy johonkin, vaan pyrkii suhteeseen ihmisen kanssa, jota rakastaa ja josta välittää. Vai onko tämä nyt taas näitä "Yhyy, Amber Heard ei vastannut kosintaani Instagramissa, pitääkövnyt tyytyä naapurin Pirkkoon?"
Jos te olette oikeita ihmisiä ettekä vain trolleja, niin tehkää maailmalle palvelus ja jättäkää se pariutuminen ja lisääntyminen muille. Myönnetään me muut vaikka joku ilmastoteko- mitali lohdutukseksi.
Edelleenkin, miksi mies saa tälläisen vastaanoton ja naiselle tulisi vain tsemppausta, että ei kannata tyytyä. Varsinkaan kun mistään instagram malleista ei ap ole maininnut mitään!
Ei missään nimessä kannata tyytyä. Harva nainenkaan haluaisi että häneen tyydytään. Ja mitä tulee näihin instababe-kommentteihin, niin nehän lienee valistuneita arvauksia. Edellisen kerran kun näin ketjun jossa tätä tavisnaista määriteltiin, se osoittautui Anna Nyströmin näköiseksi naapurintytöksi. Jos joku ei tiedä kuka kyseinen typy on niin google kertoo, mutta se kertonee jo jotain että hän tienaa miljoonia euroja vuodessa, arvasit oikein, ulkonäöllään.
Sivusta
Kukaan, koskaan, missään, ei ole määrittänyt Anna Nyströmiä tavikseksi. Ei ainakaan sen jälkeen kun ryhtyi fitness tähdiksi.
Toisaalta se Anna on vain 155 cm pitkä. Kadulla jäisi ehkä pidempien tavisamatsonien varjoon, eikä malliksi tai missiksikään riitä pituus. Mutta instaan sopii, kuvistaan saa käsityksen, että on 175 jumalatar.
Ja jos Anna olisi mies, puuttuvalla pituudella olisi suuri vaikutus vastakkaiselle sukupuolelle. Hänen onnekseen, syntyi naiseksi.
Miten niin onneksi? Minulla ei ole instaseuraajia eikä kosijoita ja elän oikein mukavaa elämää. Tietysti, jos elämä ja itsetunto on kiinni ihailijalaumasta, silloin on hyvä, että pystyy heitä viehättämään.
Joo, minäkin olen ihan tyytyväinen tavalliseen elämääni, vaikka minulla ei ole miljoonia. Mutta en sentään ole niin epärehellinen, enkä niin tyhmä, että ihmettelisin miksi joku olisi onnekas, jolla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Minulla ihan päinvastainen kokemus, kiinnostuneita on juuri tuollaiset hyvätuloiset talon,mökin,usean sijoitusasunnon, tontin, jne jne omistavia elämässä onnistujia. Ei kauheasti mun kanssa mitään yhteistä.
M38
Heidän kanssaan et siis ole kokenut minkäänlaista kemiaa tai ihastumista?
Ei kiinnosta viedä tutustumista yhtään eteenpäin kun on niin erilaiset elämät. Kuitenkin aiheuttaa jatkossa ongelmia.
M38
Aika hölmöä valittaa sitä, ettei löydä ketään ja samalla rajata "valikoimaa" itse näin kovasti. Joidenkin ei tosiaan kuulu olla parisuhteessa.
Säästän vain naiset pettymykseltä joka kuitenkin seuraa jatkossa, koska en pystyisi osallistumaan tuollaisten varakkaiden naisten elämään. Ei huvita elää kenenkään siivellä. En tiedä miksi minusta kiinnostuvat kun menestyneitäkin miehiä olisi tarjolla.
M38
Selkeä juttu. Me täällä ei voida sua auttaa. Sä tarvitset oikeasti ammattiapua - ja todella tarkoitan tätä hyvällä.
Miksi tarvitsen ammattiapua taloudellisen tilanteen takia?
M38
Tarvitset ammattiapua, koska kuvittelet että taloudellinen tilanteesi on tässä se ongelman ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tyytymisellä? Eihän kukaan järkevä ihminen vain tyydy johonkin, vaan pyrkii suhteeseen ihmisen kanssa, jota rakastaa ja josta välittää. Vai onko tämä nyt taas näitä "Yhyy, Amber Heard ei vastannut kosintaani Instagramissa, pitääkövnyt tyytyä naapurin Pirkkoon?"
Jos te olette oikeita ihmisiä ettekä vain trolleja, niin tehkää maailmalle palvelus ja jättäkää se pariutuminen ja lisääntyminen muille. Myönnetään me muut vaikka joku ilmastoteko- mitali lohdutukseksi.
Edelleenkin, miksi mies saa tälläisen vastaanoton ja naiselle tulisi vain tsemppausta, että ei kannata tyytyä. Varsinkaan kun mistään instagram malleista ei ap ole maininnut mitään!
Ei missään nimessä kannata tyytyä. Harva nainenkaan haluaisi että häneen tyydytään. Ja mitä tulee näihin instababe-kommentteihin, niin nehän lienee valistuneita arvauksia. Edellisen kerran kun näin ketjun jossa tätä tavisnaista määriteltiin, se osoittautui Anna Nyströmin näköiseksi naapurintytöksi. Jos joku ei tiedä kuka kyseinen typy on niin google kertoo, mutta se kertonee jo jotain että hän tienaa miljoonia euroja vuodessa, arvasit oikein, ulkonäöllään.
Sivusta
Kukaan, koskaan, missään, ei ole määrittänyt Anna Nyströmiä tavikseksi. Ei ainakaan sen jälkeen kun ryhtyi fitness tähdiksi.
Toisaalta se Anna on vain 155 cm pitkä. Kadulla jäisi ehkä pidempien tavisamatsonien varjoon, eikä malliksi tai missiksikään riitä pituus. Mutta instaan sopii, kuvistaan saa käsityksen, että on 175 jumalatar.
Ja jos Anna olisi mies, puuttuvalla pituudella olisi suuri vaikutus vastakkaiselle sukupuolelle. Hänen onnekseen, syntyi naiseksi.
Miten niin onneksi? Minulla ei ole instaseuraajia eikä kosijoita ja elän oikein mukavaa elämää. Tietysti, jos elämä ja itsetunto on kiinni ihailijalaumasta, silloin on hyvä, että pystyy heitä viehättämään.
Joo, minäkin olen ihan tyytyväinen tavalliseen elämääni, vaikka minulla ei ole miljoonia. Mutta en sentään ole niin epärehellinen, enkä niin tyhmä, että ihmettelisin miksi joku olisi onnekas, jolla on.
Miljoona SEURAAJAA, ei euroa.
Ihmisiä on onnellisia ja tyytyväisiä ihan kaikissa ryhmissä. Samoin on onnettomia ja tyytymättömiä. Uskon, että moni starakin tuntee tyhjyyttä tai tyytymättömyyttä, eivät he kaikki ole onnellisia vaikka varmasti moni onkin. En usko, että Madonna on aidosti onnellinen, vaikka on saavuttanut himoitsemansa menestyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävieni ominaisuuksia, jotka tekevät heistä palstan tyytyjämiesten silmissä ei-taviksia, jännänaisia, elämänkoululaisia, tai muulla tavalla negatiivisia:
- tatuointeja
- seurustellut ulkomaalaisen kanssa
- yrittänyt nuorena its... (mielenterveysongelmat)
- sairastanut syömishäiriön (mielenterveysongelmat)
- hankkinut pitkän sinkkujakson aikana seurakseen koiran
- siniset hiukset
- ylipaino
- sydäntä lähellä kaverit, viini-illat, matkustelu & tosi-tvJokainen kohta kuvastaa yhtä henkilöä. Tarkoituksella sekä oikeasti vakavia että ei-niin-vakavia juttuja, jotta olisi paremmin vertailupohjaa miten herkästi joku päätyy näiden miesten mielessä sinne mappi ö:hön.
Ylläolevista ominaisuuksista ”huolimatta” kaikki kuvaillut ystäväni ovat kyllä ihan tavisnaisia. Löytyy työpaikat, harrastukset, ystävät, hyvät perhesuhteet – ja tavisparisuhteet ihan yhtä tavallisten miesten kanssa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että koira on näistä minulle se pahin. En tykkää, eikä varmaan koko suvussani ole yhtään ihmistä joka koirista pitäisi. No en ole mikään antikoiranatsi, vaikka helposti sellaiseksi leimataankin. En vaan pidä ko. eläinlajin läsnäolosta. Suomessa naisilla on ihan helvetisti koiria, mikä rajaa valinnanvaraa aika paljon. Pitäis varmaan aloittaa jokainen keskustelu kysymällä mp koirista.
"Koiranaisena" olen tuosta ihan samaa mieltä. On molempien ajan tuhlausta olla selvittämättä tuollaista asiaa, jos se on kynnyskysymys. Omat ensitreffini nykyisen puolisoni kanssa sisälsivät lenkin koirien kanssa nähdäkseni, kuinka hän niihin suhtautuu, koska muu kuin koirista pitävä mies ei olisi edes ollut optio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi on, ettet osaa rakastaa. Narsistitutka piippaa tänne asti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
⁹Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari päivää näitä keskusteluja seuranneena voisin todeta kaikille, joista tuntuu, että aina joutuu tyytymään, miettimään olisiko se vika omien korvien välissä ja kohtuuttomissa toiveissa. Tämä sukupuoleen katsomatta kaikille. (Ja kyllä, yksin oleminen on ihan hyvä vaihtoehto)
Lähes kaikki tyytyy, harva vaan on rehellinen asiasta. Ei se tarkoita, etteikö voisi olla onnellinen suhde.
Luulen, että tyytymisellä tässä tarkoitetaan sitä, että otetaan joku sen vuoksi, että olis joku.
Siinä mielessä kaikki tietenkin tyytyy, koska täydellistä ihmistä harvoin sattuu kohdalle.
Ei toisen tarvitse olla täydellinen vaan itselle täydellinen. Luonnossa viihtyvä ja pitkiä vaellusretkiä tekevä ei koe täydelliseksi joka viikonloppu julkkisbileissä viihtyvää kumppania tai toisinpäin. On tärkeää haluta viettää toisen kanssa aikaa eikä se onnistu, jos kumpikin on vastentahtoisesti mukana tekemässä sitä, mistä toinen nauttii.
Totta kyllä, ettei juttu toimi, jos ei ole mitään yhteistä. Mutta mielestäni ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut kaikista samoista asioista ja olla kaikesta samaa mieltä.
Minä tarkoitan tyytymisellä sitä, että rakastuu ihmiseen, joka ei vastaa täysin unelmaa. Jotkut taas taitavat tarkoittaa, ettei ole mitään tunteita, kemiaa tai yhteistä. Ehkä tuo oma määritelmäni on sitten "tyytymistä"
Rakastuminen ei ole tyytymistä.
Onkohan tää nyt vähän laajempi juttu sulla kuitenkin, eikä liity vain naisiin? Et ehkä ole hyvä käsittelemään pettymyksiä tai haavekuvien rikkoutumista? Se on elämässä aika oleellinen taito, periaatteessa kuljemme pettymyksestä pettymykseen ja ihmisillä on eri tapoja käsitellä sitä. Toiset on aina lasi puoliksi täynnä, toiset katkeroituu kun ei saaneet jotain "hänelle luvattua" haavekuvaa.Vaikka sä tapaisit uskomattoman kauniin naisen, jolla on upea kroppa ja mieletön luonne, sä kokisit siinäkin suhteessa pettymyksiä. Olisi iltoja, kun et jaksa kuunnella sitä naista, tai kaipaat omaa elämää yksin, tai harkitset eroa, tai olet vaan vähän kyllästynyt ja levoton. Sillä ei lopulta oo juuri mitään merkitystä miltä se nainen näyttää, sillä syvemmät ihmissuhteet on aina sekä antoisia että raastavia. Ei se suhde helpoksi muutu sillä, että nainen oli tavatessa kaunis.
Mä ihmettelen miten edes se ei riitä, että on rakastunut? Että näkee sen toisen upeana ja haluttavana ja rakastaa tätä todella? Silti on pettynyt kun on pitänyt häneen tyytyä? Onko kenties suhde jatkunut jonkin aikaa ja arki on tullut vastaan, ja silloin tajuaa että ei jummijammi tää nainen ei ole lähelläkään täydellistä! Noh, se sama arki iskee vastaan myös instabeiben kanssa, joka on lisäksi neitsyt, hauska ja saanut nobelin-rauhanpalkinnon. Sellasia ne ihmissuhteet nyt vaan on.
Jos on taitoja ja haluja, niistä vaikeista hetkistä pääsee yli ja rakkaus lujittuu. Joskus suhteet kestää, joskus ei. Onko se sitte tyytymistä kun kaikki ei ole täydellistä aina ja aina ja aina ja aina?
Ööö, olen nainen... Juu sitä tarkoitin tyytymisellä, ettei kaikki ole aina täydellistä ja ettei toinen ihminen ole aina täydellinen ja sellainen kuin haluaisi. Ja siihen tyytyminen ei ole mitenkään negatiivinen asia, vaan tarkoittaa sitä että on tyytyväinen epätäydellisyyksistä huolimatta. Samaa mieltä siis kanssasi parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Minulla ihan päinvastainen kokemus, kiinnostuneita on juuri tuollaiset hyvätuloiset talon,mökin,usean sijoitusasunnon, tontin, jne jne omistavia elämässä onnistujia. Ei kauheasti mun kanssa mitään yhteistä.
M38
Heidän kanssaan et siis ole kokenut minkäänlaista kemiaa tai ihastumista?
Ei kiinnosta viedä tutustumista yhtään eteenpäin kun on niin erilaiset elämät. Kuitenkin aiheuttaa jatkossa ongelmia.
M38
Aika hölmöä valittaa sitä, ettei löydä ketään ja samalla rajata "valikoimaa" itse näin kovasti. Joidenkin ei tosiaan kuulu olla parisuhteessa.
Säästän vain naiset pettymykseltä joka kuitenkin seuraa jatkossa, koska en pystyisi osallistumaan tuollaisten varakkaiden naisten elämään. Ei huvita elää kenenkään siivellä. En tiedä miksi minusta kiinnostuvat kun menestyneitäkin miehiä olisi tarjolla.
M38
Kaikkia ei kiinnosta menestyneet miehet ja olisivat heidän kanssaan, jos kiinnostaisi ja niitä olisi tarjolla.
Minä olen tehnyt kuten sinäkin, säästänyt vastakappaleita pettymyksiltä ja vasta nyt tajuan, miten tyhmää se on ollut. En ole ollut vielä riittävän aikuinen ja kasvanut laittamaan itseäni peliin. En olisi halunnutkaan niitä ns. muutamaa menestyjää, mutta se, että pakenin ensirakkauteni käsistä harmittaa nyt keski-ikäisenä. Häntä oli aito rakkaus ja ehkä kuvittelin hänet liian korkeatasoiseksi itselleni. Ainakin hänen vaimossaan on paljon samaa kuin minussa.
Ymmärrän pointtisi, mutta en siltikään oikein ymmärrä mitä järkeä olisi suhteessa, jossa minulla ei ole varaa osallistua levin laskettelureissuille, ulkomaanmatkoille ravintolaillallisiin sun muihin, jotka ovat heille normaalia "arkea". Olenko minä sen aikaa kämpillä tsemppaamassa, että hyvä meininki sulla levillä vai? Mielestäni ei todellakaan kannata noin erilaisen ihmisen hukata minuun aikaa.
M38
Minä ymmärrän sinua. Olen itse juuri sellainen keskituloinen, jolla on varaa matkustella mutta ei varaa maksaa molempien matkoja. Kuitenkin haluan jakaa matkailuharrastuksen (+ muut rahaa vievät harrastukset) yhdessä kumppanini kanssa. Siksi minulle oli tärkeää löytää elämänkumppani, jolla on samanlainen elämäntapa.
Toivon vilpittömästi, että sinäkin löydät juuri sellaisen ihmisen, jonka kanssa jaatte saman elämäntavan.
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
+35v yhäiti, aktiiviliikkuja, vähintään päällikkö tason töissä.
Helposti huomasi että tässä kirjoitti lapseton +30v mies joka ei ole elämässään joutunut jakamaan arkeaan kuin itsensä kanssa, sovittamaan menonsa vain työn ja oman vapaa-aikansa välille.
Tosi kummallista, missäköhän tuon tason yhäidit on? (Sarkasmia)
Sanoisin jo yhden lapsen ja haastavan uran yhteensovittaminen niin ei siinä ole aikaa miehelle. Vieläkö on aktiiviliikkuja niin päivät on varmasti 24/7 täynnä.
Sinänsä ihan ok kriteerit mutta et sä sieltä yh osastosta löydä haluamaasi.
Vaihda lapsettomiin.
Ja sitä paitsi miksi tulit meitä lihavia haukkumaan? En vaan pysty lähtemään lenkille ja jättää 3v yksin. Tähän varmasti sanot että seli seli mutta sopii kokeilla sellaista elämää missä joutuu ottamaan muitakin huomioon. Ja totta on että ruualla on merkitystä. Ei ole sidukkaa tai sipsejä ja silti on liikaa 165/75. Tarveisi varmaan jotain tehdä tosin on tässä elämässä muutakin olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Minulla ihan päinvastainen kokemus, kiinnostuneita on juuri tuollaiset hyvätuloiset talon,mökin,usean sijoitusasunnon, tontin, jne jne omistavia elämässä onnistujia. Ei kauheasti mun kanssa mitään yhteistä.
M38
Heidän kanssaan et siis ole kokenut minkäänlaista kemiaa tai ihastumista?
Ei kiinnosta viedä tutustumista yhtään eteenpäin kun on niin erilaiset elämät. Kuitenkin aiheuttaa jatkossa ongelmia.
M38
Aika hölmöä valittaa sitä, ettei löydä ketään ja samalla rajata "valikoimaa" itse näin kovasti. Joidenkin ei tosiaan kuulu olla parisuhteessa.
Säästän vain naiset pettymykseltä joka kuitenkin seuraa jatkossa, koska en pystyisi osallistumaan tuollaisten varakkaiden naisten elämään. Ei huvita elää kenenkään siivellä. En tiedä miksi minusta kiinnostuvat kun menestyneitäkin miehiä olisi tarjolla.
M38
Kaikkia ei kiinnosta menestyneet miehet ja olisivat heidän kanssaan, jos kiinnostaisi ja niitä olisi tarjolla.
Minä olen tehnyt kuten sinäkin, säästänyt vastakappaleita pettymyksiltä ja vasta nyt tajuan, miten tyhmää se on ollut. En ole ollut vielä riittävän aikuinen ja kasvanut laittamaan itseäni peliin. En olisi halunnutkaan niitä ns. muutamaa menestyjää, mutta se, että pakenin ensirakkauteni käsistä harmittaa nyt keski-ikäisenä. Häntä oli aito rakkaus ja ehkä kuvittelin hänet liian korkeatasoiseksi itselleni. Ainakin hänen vaimossaan on paljon samaa kuin minussa.
Ymmärrän pointtisi, mutta en siltikään oikein ymmärrä mitä järkeä olisi suhteessa, jossa minulla ei ole varaa osallistua levin laskettelureissuille, ulkomaanmatkoille ravintolaillallisiin sun muihin, jotka ovat heille normaalia "arkea". Olenko minä sen aikaa kämpillä tsemppaamassa, että hyvä meininki sulla levillä vai? Mielestäni ei todellakaan kannata noin erilaisen ihmisen hukata minuun aikaa.
M38
Minä ymmärrän sinua. Olen itse juuri sellainen keskituloinen, jolla on varaa matkustella mutta ei varaa maksaa molempien matkoja. Kuitenkin haluan jakaa matkailuharrastuksen (+ muut rahaa vievät harrastukset) yhdessä kumppanini kanssa. Siksi minulle oli tärkeää löytää elämänkumppani, jolla on samanlainen elämäntapa.
Toivon vilpittömästi, että sinäkin löydät juuri sellaisen ihmisen, jonka kanssa jaatte saman elämäntavan.
Meitä on erilaisia. Olen hyvätuloinen ja toivon löytäväni ihmisen, jonka kanssa on kivaa ja tehdään sitten jotain yhdessä, mikä molemmille sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".
Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa.
Sinä et selkeästikään kykene jäsentelemään naismarkkinoita muuta kuin elopainon perusteella. Mikä on koulutuksesi? Entä tulotasosi? Oletan, että suhteellisen heikko ja sen vuoksi saat samanlaisia naisia, pienituloisia, heikosti koulutettuja. Hyvin koulutetut paremmin toimeentulevat naiset eivät kiinnostu ja kyseessä ei ole liikunnallisuutesi tai elintapasi vaan se, että et vain ole samaa sosioekonomista laatua.
Keskituloinen humanisti, mutta hyvä rahan käytössä. Tienaan n.45 000€/v ja elän säästeliäästi. En ole varakas, mutta ei mulla ikinä rahat ole kesken loppuneet, kun osaan niitä käyttää järkevästi. Ei paino ole ensisijainen kysymys, mutta se indikoi elintavoista hyvin voimakkaasti. Ei aktiiviliikkujalla ole selvää ylipainoa. Ylipaino on terveysongelma ja jos ei ole sitä vielä, se tulee olemaan. Toki siinä on ulkonäöllinen seikkakin, hölmöä se nyt olisi täysin kiistää. Mutta onhan niitä ulkonäkökriteerejä naisillakin. Ei se ole vain miesten juttu.
Sä et ressukka vaan elä tässä todellisessa maailmassa. Kyllä aktiiviliikkujissa on aivan minkäpainoisia ihmisiä vaan. Tämä on fakta.
Toiseksi, myös miehissä on ylipainoisia.
Lisäksi kaikkien ihmisten paino nousee yleensä iän myötä.
Ja tärkein: oikeassa parisuhteessa painolla ei yleensä ole keskeistä merkitystä. Ei edes seksissä.
Painolla todellakin on merkitystä ihan sen mekaanisen suorituksenkin kannalta; Mitä enemmän ylimääräistä kudosta tiellä haittamassa toimitusta, sen hankalampaa.
T: Yhden kerran oikeasti läskiä naista pannut, enkä toista kertaa pane
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävieni ominaisuuksia, jotka tekevät heistä palstan tyytyjämiesten silmissä ei-taviksia, jännänaisia, elämänkoululaisia, tai muulla tavalla negatiivisia:
- tatuointeja
- seurustellut ulkomaalaisen kanssa
- yrittänyt nuorena its... (mielenterveysongelmat)
- sairastanut syömishäiriön (mielenterveysongelmat)
- hankkinut pitkän sinkkujakson aikana seurakseen koiran
- siniset hiukset
- ylipaino
- sydäntä lähellä kaverit, viini-illat, matkustelu & tosi-tvJokainen kohta kuvastaa yhtä henkilöä. Tarkoituksella sekä oikeasti vakavia että ei-niin-vakavia juttuja, jotta olisi paremmin vertailupohjaa miten herkästi joku päätyy näiden miesten mielessä sinne mappi ö:hön.
Ylläolevista ominaisuuksista ”huolimatta” kaikki kuvaillut ystäväni ovat kyllä ihan tavisnaisia. Löytyy työpaikat, harrastukset, ystävät, hyvät perhesuhteet – ja tavisparisuhteet ihan yhtä tavallisten miesten kanssa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että koira on näistä minulle se pahin. En tykkää, eikä varmaan koko suvussani ole yhtään ihmistä joka koirista pitäisi. No en ole mikään antikoiranatsi, vaikka helposti sellaiseksi leimataankin. En vaan pidä ko. eläinlajin läsnäolosta. Suomessa naisilla on ihan helvetisti koiria, mikä rajaa valinnanvaraa aika paljon. Pitäis varmaan aloittaa jokainen keskustelu kysymällä mp koirista.
"Koiranaisena" olen tuosta ihan samaa mieltä. On molempien ajan tuhlausta olla selvittämättä tuollaista asiaa, jos se on kynnyskysymys. Omat ensitreffini nykyisen puolisoni kanssa sisälsivät lenkin koirien kanssa nähdäkseni, kuinka hän niihin suhtautuu, koska muu kuin koirista pitävä mies ei olisi edes ollut optio.
Mulle naisena kävi niin että mies oli ottanut koiran mukaan ensitreffeille puistoon. Oltiin sovittu että tavataan koiralenkillä ja haetaan samalla kahvit kioskilta ja nautitaan ne puistossa. No koira oli aivan ihana. Lepertelin ja lässytin varmaan koiralle enemmän kuin puhuin miehen kanssa. Mies kysyi treffien päätteeksi että pitäiskö "Turren" ja minun sopia toisetkin treffit viikonlopuksi. Olin tosi nolo kun tajusin että olin ollut koiraan hullaantunut mutta aika moukka miestä kohtaan, mutta kyllä se suhde siitä kuitenkin lähti kehittymään.
Miksi luulet, että valtaosa naisista elää tyytyväisinä yksin eikä tyydy teihin? :D
Teidän kirjoituksenne ovat aina yhtä naurettavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".
Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa.
Sinä et selkeästikään kykene jäsentelemään naismarkkinoita muuta kuin elopainon perusteella. Mikä on koulutuksesi? Entä tulotasosi? Oletan, että suhteellisen heikko ja sen vuoksi saat samanlaisia naisia, pienituloisia, heikosti koulutettuja. Hyvin koulutetut paremmin toimeentulevat naiset eivät kiinnostu ja kyseessä ei ole liikunnallisuutesi tai elintapasi vaan se, että et vain ole samaa sosioekonomista laatua.
Keskituloinen humanisti, mutta hyvä rahan käytössä. Tienaan n.45 000€/v ja elän säästeliäästi. En ole varakas, mutta ei mulla ikinä rahat ole kesken loppuneet, kun osaan niitä käyttää järkevästi. Ei paino ole ensisijainen kysymys, mutta se indikoi elintavoista hyvin voimakkaasti. Ei aktiiviliikkujalla ole selvää ylipainoa. Ylipaino on terveysongelma ja jos ei ole sitä vielä, se tulee olemaan. Toki siinä on ulkonäöllinen seikkakin, hölmöä se nyt olisi täysin kiistää. Mutta onhan niitä ulkonäkökriteerejä naisillakin. Ei se ole vain miesten juttu.
Sä et ressukka vaan elä tässä todellisessa maailmassa. Kyllä aktiiviliikkujissa on aivan minkäpainoisia ihmisiä vaan. Tämä on fakta.
Toiseksi, myös miehissä on ylipainoisia.
Lisäksi kaikkien ihmisten paino nousee yleensä iän myötä.
Ja tärkein: oikeassa parisuhteessa painolla ei yleensä ole keskeistä merkitystä. Ei edes seksissä.
Painolla todellakin on merkitystä ihan sen mekaanisen suorituksenkin kannalta; Mitä enemmän ylimääräistä kudosta tiellä haittamassa toimitusta, sen hankalampaa.
T: Yhden kerran oikeasti läskiä naista pannut, enkä toista kertaa pane
Järkevää. Onneksi vain kolmella suomalaismiehestä neljästä on ylipainoa.
Osa naisista ilmeisesti pitää lihavista miehistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tyytymisellä? Eihän kukaan järkevä ihminen vain tyydy johonkin, vaan pyrkii suhteeseen ihmisen kanssa, jota rakastaa ja josta välittää. Vai onko tämä nyt taas näitä "Yhyy, Amber Heard ei vastannut kosintaani Instagramissa, pitääkövnyt tyytyä naapurin Pirkkoon?"
Jos te olette oikeita ihmisiä ettekä vain trolleja, niin tehkää maailmalle palvelus ja jättäkää se pariutuminen ja lisääntyminen muille. Myönnetään me muut vaikka joku ilmastoteko- mitali lohdutukseksi.
Edelleenkin, miksi mies saa tälläisen vastaanoton ja naiselle tulisi vain tsemppausta, että ei kannata tyytyä. Varsinkaan kun mistään instagram malleista ei ap ole maininnut mitään!
Ei missään nimessä kannata tyytyä. Harva nainenkaan haluaisi että häneen tyydytään. Ja mitä tulee näihin instababe-kommentteihin, niin nehän lienee valistuneita arvauksia. Edellisen kerran kun näin ketjun jossa tätä tavisnaista määriteltiin, se osoittautui Anna Nyströmin näköiseksi naapurintytöksi. Jos joku ei tiedä kuka kyseinen typy on niin google kertoo, mutta se kertonee jo jotain että hän tienaa miljoonia euroja vuodessa, arvasit oikein, ulkonäöllään.
Sivusta
Kukaan, koskaan, missään, ei ole määrittänyt Anna Nyströmiä tavikseksi. Ei ainakaan sen jälkeen kun ryhtyi fitness tähdiksi.
Toisaalta se Anna on vain 155 cm pitkä. Kadulla jäisi ehkä pidempien tavisamatsonien varjoon, eikä malliksi tai missiksikään riitä pituus. Mutta instaan sopii, kuvistaan saa käsityksen, että on 175 jumalatar.
Ja jos Anna olisi mies, puuttuvalla pituudella olisi suuri vaikutus vastakkaiselle sukupuolelle. Hänen onnekseen, syntyi naiseksi.
Miten niin onneksi? Minulla ei ole instaseuraajia eikä kosijoita ja elän oikein mukavaa elämää. Tietysti, jos elämä ja itsetunto on kiinni ihailijalaumasta, silloin on hyvä, että pystyy heitä viehättämään.
Joo, minäkin olen ihan tyytyväinen tavalliseen elämääni, vaikka minulla ei ole miljoonia. Mutta en sentään ole niin epärehellinen, enkä niin tyhmä, että ihmettelisin miksi joku olisi onnekas, jolla on.
Miljoona SEURAAJAA, ei euroa.
Tässä typeryytesi on jo niin paksua, että en voi auttaa sinua enää, sorry.
Vierailija kirjoitti:
Nettimiehistä todella suuri osa on alkoholisoituneita, työttömiä, pahasti perverssejä, autistisia tai jollain lailla vinksahtaneita. Pitää ymmärtää ettei tämä vastaa todellisuutta, vaan juuri nämä yksilöt valitettavasti tungeksivat joka palstalla ja spammaavat kaikki nettitreffipalstat täyteen kun eivät muualtakaan löydä seuraa. Fetisismi esimerkiksi ei ole kovinkaan tavallista, mutta huomattavan moni kirjoittavista miehistä pystyy kiihottumaan vain kumista; jaloista; eritteistä; jne.
No miehillä fetissit ovat todellakin yleisiä. Tervetuloa reaalielämään. Monet ei uskalla ”tulla kaapista”, kun pelkäävät leimautuvansa oudoiksi pervoiksi. Yleensä niistä kehdataan puhua vasta vanhemmalla iällä, kun seksuaalinen itsevarmuus on kasvanut ja on tajuttu, että elämä on liian lyhyt salailuun, jos sen oman nautintonsa huipun haluaa joskus jonkun kanssa saavuttaa. Ja mikä ihme siinä naisilla (osalla) sitten on niin vaikeaa? Ymmärrän joo eritteet, jotka etovat ja kipu, joka sattuu. Mutta jos esimerkkiäsi lainaten mies haluaa sinun puleutuvan kumiasuun hänen nuollessa jalkojasi, niin mitä sitten? Jos toinen saa siitä elämänsä orgasmin kerran. Mutta niinhän se menee, että miehen laajakirjoinen seksuaalisuus on likaista ja pervoa, naisella se taas on rohkeutta. Tästä esimerkkinä ihan vaikka seksilelut. Naisella dildo yöpöydän laatikossa on pikkutuhmaa rohkeutta. Miehellä kumirömpsä yöpöydän laatikossa on outoa, häiriintynyttä ja säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Minulla ihan päinvastainen kokemus, kiinnostuneita on juuri tuollaiset hyvätuloiset talon,mökin,usean sijoitusasunnon, tontin, jne jne omistavia elämässä onnistujia. Ei kauheasti mun kanssa mitään yhteistä.
M38
Heidän kanssaan et siis ole kokenut minkäänlaista kemiaa tai ihastumista?
Ei kiinnosta viedä tutustumista yhtään eteenpäin kun on niin erilaiset elämät. Kuitenkin aiheuttaa jatkossa ongelmia.
M38
Aika hölmöä valittaa sitä, ettei löydä ketään ja samalla rajata "valikoimaa" itse näin kovasti. Joidenkin ei tosiaan kuulu olla parisuhteessa.
Säästän vain naiset pettymykseltä joka kuitenkin seuraa jatkossa, koska en pystyisi osallistumaan tuollaisten varakkaiden naisten elämään. Ei huvita elää kenenkään siivellä. En tiedä miksi minusta kiinnostuvat kun menestyneitäkin miehiä olisi tarjolla.
M38
Kaikkia ei kiinnosta menestyneet miehet ja olisivat heidän kanssaan, jos kiinnostaisi ja niitä olisi tarjolla.
Minä olen tehnyt kuten sinäkin, säästänyt vastakappaleita pettymyksiltä ja vasta nyt tajuan, miten tyhmää se on ollut. En ole ollut vielä riittävän aikuinen ja kasvanut laittamaan itseäni peliin. En olisi halunnutkaan niitä ns. muutamaa menestyjää, mutta se, että pakenin ensirakkauteni käsistä harmittaa nyt keski-ikäisenä. Häntä oli aito rakkaus ja ehkä kuvittelin hänet liian korkeatasoiseksi itselleni. Ainakin hänen vaimossaan on paljon samaa kuin minussa.
Ymmärrän pointtisi, mutta en siltikään oikein ymmärrä mitä järkeä olisi suhteessa, jossa minulla ei ole varaa osallistua levin laskettelureissuille, ulkomaanmatkoille ravintolaillallisiin sun muihin, jotka ovat heille normaalia "arkea". Olenko minä sen aikaa kämpillä tsemppaamassa, että hyvä meininki sulla levillä vai? Mielestäni ei todellakaan kannata noin erilaisen ihmisen hukata minuun aikaa.
M38
Minä ymmärrän sinua. Olen itse juuri sellainen keskituloinen, jolla on varaa matkustella mutta ei varaa maksaa molempien matkoja. Kuitenkin haluan jakaa matkailuharrastuksen (+ muut rahaa vievät harrastukset) yhdessä kumppanini kanssa. Siksi minulle oli tärkeää löytää elämänkumppani, jolla on samanlainen elämäntapa.
Toivon vilpittömästi, että sinäkin löydät juuri sellaisen ihmisen, jonka kanssa jaatte saman elämäntavan.
Hyvä, että joku edes ymmärsi. Itse en kyllä edes suostuisi siihen, että toinen maksaisi.
M38
Alue: Aihe vapaa
Huomaatko, että teet valinnan naisen puolesta. Et siis edes anna mahdollisuutta rakkaudelle vaan työnnät sen pois. Itsetuntoa voi tietoisesti pyrkiä vahvistamaan, jos se on niin huono, että se vaikeuttaa elämää, kuten tapauksessasi tapahtuu.