Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko meille tavismiehille tarjolla enää muuta kuin tyytymissuhteita?
11.10.2020 |
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei ole 😐 En halua enää tyytyä, joten loppuelämä taitaa sitten mennä ilman naista. Pääsin sentään kerran parisuhteeseen, joka tosin jäi melko lyhyeksi.
Kommentit (435)
Eiköhän se ole pitkälti elämänasennekysymys, jos ei kykene aidosti nauttimaan elämästään. Ei kannata tyytyä mihinkään, mitä ei halua, vaan olla avoin elämän suomille mahdollisuuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tyytymisellä? Eihän kukaan järkevä ihminen vain tyydy johonkin, vaan pyrkii suhteeseen ihmisen kanssa, jota rakastaa ja josta välittää. Vai onko tämä nyt taas näitä "Yhyy, Amber Heard ei vastannut kosintaani Instagramissa, pitääkövnyt tyytyä naapurin Pirkkoon?"
Jos te olette oikeita ihmisiä ettekä vain trolleja, niin tehkää maailmalle palvelus ja jättäkää se pariutuminen ja lisääntyminen muille. Myönnetään me muut vaikka joku ilmastoteko- mitali lohdutukseksi.
Edelleenkin, miksi mies saa tälläisen vastaanoton ja naiselle tulisi vain tsemppausta, että ei kannata tyytyä. Varsinkaan kun mistään instagram malleista ei ap ole maininnut mitään!
Ei missään nimessä kannata tyytyä. Harva nainenkaan haluaisi että häneen tyydytään. Ja mitä tulee näihin instababe-kommentteihin, niin nehän lienee valistuneita arvauksia. Edellisen kerran kun näin ketjun jossa tätä tavisnaista määriteltiin, se osoittautui Anna Nyströmin näköiseksi naapurintytöksi. Jos joku ei tiedä kuka kyseinen typy on niin google kertoo, mutta se kertonee jo jotain että hän tienaa miljoonia euroja vuodessa, arvasit oikein, ulkonäöllään.
Sivusta
Kukaan, koskaan, missään, ei ole määrittänyt Anna Nyströmiä tavikseksi. Ei ainakaan sen jälkeen kun ryhtyi fitness tähdiksi.
Toisaalta se Anna on vain 155 cm pitkä. Kadulla jäisi ehkä pidempien tavisamatsonien varjoon, eikä malliksi tai missiksikään riitä pituus. Mutta instaan sopii, kuvistaan saa käsityksen, että on 175 jumalatar.
Eli tarkoittaako tämä sitä, että Anna on siis oikeasti tavis? Mutta insta vääristää ja hän vaikuttaa vaan jotenkin erikoisemmalta?
No joo, Ruotsissa tsemppaava tarvis. Ruotsissa on suureksi osaksi muutenkin eri populaatio kuin Suomessa. Ja olen heteronainen, en mikään uliuliätmi, joka vinkuu instabeibejä. En edes tiennyt tuota Annaa, ennenkuin joku mainitsi tässä ketjussa.
Mutta itsekin pienellä panostuksella, meikeillä ja treenillä muistuttaisin halutessani instabeibeä. Irtoripsiä ja poseerausta pylly pitkällä korkkareissa. No on ihmeellistä. 🙄
Tässä sinulle ruotsalaisia tavisnaisia https://www.vgregion.se/politik/politisk-organisation/namnder-och-styre…
Otin ihan randomisti tuollaisen kuvan missä on sekä tavis miehiä, että tavis naisia.
Kuinka moni näistä nyt näyttää Annalta, jos heidät meikattasiin ja laitettaisiin poseeraamaan korkkarit jalassa.
Aivan, sinullekin, vaikka olet itse heteronainen, se tavisnainen on nuori parikymppinen ja hyvät mittasuhteet omaava henkilö, vaikka olisi lyhyt ja hänellä on tietenkin kauniit kasvot, kauniit hiukset ja hyvä iho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".
Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa.
Sinä et selkeästikään kykene jäsentelemään naismarkkinoita muuta kuin elopainon perusteella. Mikä on koulutuksesi? Entä tulotasosi? Oletan, että suhteellisen heikko ja sen vuoksi saat samanlaisia naisia, pienituloisia, heikosti koulutettuja. Hyvin koulutetut paremmin toimeentulevat naiset eivät kiinnostu ja kyseessä ei ole liikunnallisuutesi tai elintapasi vaan se, että et vain ole samaa sosioekonomista laatua.
Keskituloinen humanisti, mutta hyvä rahan käytössä. Tienaan n.45 000€/v ja elän säästeliäästi. En ole varakas, mutta ei mulla ikinä rahat ole kesken loppuneet, kun osaan niitä käyttää järkevästi. Ei paino ole ensisijainen kysymys, mutta se indikoi elintavoista hyvin voimakkaasti. Ei aktiiviliikkujalla ole selvää ylipainoa. Ylipaino on terveysongelma ja jos ei ole sitä vielä, se tulee olemaan. Toki siinä on ulkonäöllinen seikkakin, hölmöä se nyt olisi täysin kiistää. Mutta onhan niitä ulkonäkökriteerejä naisillakin. Ei se ole vain miesten juttu.
Sä et ressukka vaan elä tässä todellisessa maailmassa. Kyllä aktiiviliikkujissa on aivan minkäpainoisia ihmisiä vaan. Tämä on fakta.
Toiseksi, myös miehissä on ylipainoisia.
Lisäksi kaikkien ihmisten paino nousee yleensä iän myötä.
Ja tärkein: oikeassa parisuhteessa painolla ei yleensä ole keskeistä merkitystä. Ei edes seksissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".
Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa.
Sinä et selkeästikään kykene jäsentelemään naismarkkinoita muuta kuin elopainon perusteella. Mikä on koulutuksesi? Entä tulotasosi? Oletan, että suhteellisen heikko ja sen vuoksi saat samanlaisia naisia, pienituloisia, heikosti koulutettuja. Hyvin koulutetut paremmin toimeentulevat naiset eivät kiinnostu ja kyseessä ei ole liikunnallisuutesi tai elintapasi vaan se, että et vain ole samaa sosioekonomista laatua.
Keskituloinen humanisti, mutta hyvä rahan käytössä. Tienaan n.45 000€/v ja elän säästeliäästi. En ole varakas, mutta ei mulla ikinä rahat ole kesken loppuneet, kun osaan niitä käyttää järkevästi. Ei paino ole ensisijainen kysymys, mutta se indikoi elintavoista hyvin voimakkaasti. Ei aktiiviliikkujalla ole selvää ylipainoa. Ylipaino on terveysongelma ja jos ei ole sitä vielä, se tulee olemaan. Toki siinä on ulkonäöllinen seikkakin, hölmöä se nyt olisi täysin kiistää. Mutta onhan niitä ulkonäkökriteerejä naisillakin. Ei se ole vain miesten juttu.
No, omat tuloni ovat 80 000 e/vuosi ja koska työ tapahtuu 100 % koneella, se näkyy valitettavasti persauksessa. Ja liikuntaa ei voi tehdä täysin omaan tahtiin tai omien halujen mukaan.
En haluaisi miestä, joka haluaisi minut vain hoikempana. Näyttäisin läskimmän kuvan ja sanoisin, että voin olla vuoden tai kahden päästä siinä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tyytymisellä? Eihän kukaan järkevä ihminen vain tyydy johonkin, vaan pyrkii suhteeseen ihmisen kanssa, jota rakastaa ja josta välittää. Vai onko tämä nyt taas näitä "Yhyy, Amber Heard ei vastannut kosintaani Instagramissa, pitääkövnyt tyytyä naapurin Pirkkoon?"
Jos te olette oikeita ihmisiä ettekä vain trolleja, niin tehkää maailmalle palvelus ja jättäkää se pariutuminen ja lisääntyminen muille. Myönnetään me muut vaikka joku ilmastoteko- mitali lohdutukseksi.
Edelleenkin, miksi mies saa tälläisen vastaanoton ja naiselle tulisi vain tsemppausta, että ei kannata tyytyä. Varsinkaan kun mistään instagram malleista ei ap ole maininnut mitään!
Ei missään nimessä kannata tyytyä. Harva nainenkaan haluaisi että häneen tyydytään. Ja mitä tulee näihin instababe-kommentteihin, niin nehän lienee valistuneita arvauksia. Edellisen kerran kun näin ketjun jossa tätä tavisnaista määriteltiin, se osoittautui Anna Nyströmin näköiseksi naapurintytöksi. Jos joku ei tiedä kuka kyseinen typy on niin google kertoo, mutta se kertonee jo jotain että hän tienaa miljoonia euroja vuodessa, arvasit oikein, ulkonäöllään.
Sivusta
Kukaan, koskaan, missään, ei ole määrittänyt Anna Nyströmiä tavikseksi. Ei ainakaan sen jälkeen kun ryhtyi fitness tähdiksi.
Toisaalta se Anna on vain 155 cm pitkä. Kadulla jäisi ehkä pidempien tavisamatsonien varjoon, eikä malliksi tai missiksikään riitä pituus. Mutta instaan sopii, kuvistaan saa käsityksen, että on 175 jumalatar.
Eli tarkoittaako tämä sitä, että Anna on siis oikeasti tavis? Mutta insta vääristää ja hän vaikuttaa vaan jotenkin erikoisemmalta?
No joo, Ruotsissa tsemppaava tarvis. Ruotsissa on suureksi osaksi muutenkin eri populaatio kuin Suomessa. Ja olen heteronainen, en mikään uliuliätmi, joka vinkuu instabeibejä. En edes tiennyt tuota Annaa, ennenkuin joku mainitsi tässä ketjussa.
Mutta itsekin pienellä panostuksella, meikeillä ja treenillä muistuttaisin halutessani instabeibeä. Irtoripsiä ja poseerausta pylly pitkällä korkkareissa. No on ihmeellistä. 🙄
Tässä sinulle ruotsalaisia tavisnaisia https://www.vgregion.se/politik/politisk-organisation/namnder-och-styre…
Otin ihan randomisti tuollaisen kuvan missä on sekä tavis miehiä, että tavis naisia.
Kuinka moni näistä nyt näyttää Annalta, jos heidät meikattasiin ja laitettaisiin poseeraamaan korkkarit jalassa.
Aivan, sinullekin, vaikka olet itse heteronainen, se tavisnainen on nuori parikymppinen ja hyvät mittasuhteet omaava henkilö, vaikka olisi lyhyt ja hänellä on tietenkin kauniit kasvot, kauniit hiukset ja hyvä iho.
Vähän hankala esimerkki koska kuvan naisten keski-ikä on selkeästi korkeampi kuin minulla.
Silti 5 naisista miellyttää ulkonäöllisesti. Näistä 2 varmuudella minua vanhempia ja 1 mahdollisesti vanhempi.
= kaikki normaalipainoiset ja suurin piirtein oman ikäiset nättejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, mutta minun mielestäni tavisnättejä naisia ovat vaikkapa Elena Leeve, Suvi Teräsniska, Emmi Parviainen, nuori Marjo Matikainen, Hanna-Riikka Siitonen ja Nina Tapio, jne.
Onko tämä siis tavisnättien taso jota ap haikailee muttei saa? Vai puhummeko vielä nätimmästä?
Marjo Matikainen oli nätti vanhempanakin. Tässä kuvassa 42v ja todella upea. Elämäntavat näkyvät kasvoista, ei tarvita sentin pakkelikerrosta ja filtteriä.
https://www.hiihtoliitto.fi/site/assets/files/9521/kuva0_suuri-38925.76…
Todellakin kelpaisi, eikä tarvitsisi olla urheilija, kunhan olisi edes liikunnallinen. Olen itse noin kolmevitonen.
Harmi kyllä elämme vuotta 2020 eikä 1950. Minä voisin saada Marjon näköisen naisystävän jos tämä olisi sairaalloisen ylipainoinen ja vihaisi liikuntaa. Päin vastoin kuin minä.
Ok, sama nainen täällä jatkaa. Ap kuittasi myös että tämä tai hieman alempi taso kelpaisi hyvin, eli varmaankin jonkinverran keskitason yli (tavisnätti vs tavis).
Koska jokaisesta naisesta saa meikkaamalla, kampaamalla ja stailaamalla monta pykälää paremman näköisen, näitä keinoja käytetään paljon enemmän kuin ennen, ja siitä huolimatta koetaan että naisten taso on ns. laskenut, kyllä tässä naisen taso-ongelmassa taitaa olla pelkästään paino kyseessä. Ja onhan naisten keskipaino noussut tosi paljon viime vuosikymmenten aikana, eikä se nättiä ole.
Samaan aikaan miesten taso ei myöskään liene ainakaan noussut, jos yksi tekijä on myös paino, ainakaan jos tilastoja katsoo. Lisäksi syrjäytyneiden tai muuten huonommin pärjäävien miesten osuus on varmaan kasvanut, mikä osaltaan laskee miesten tasoa.
Jokaisen lienee tehtävä oman markkina-arvonsa eteen kaikki mitä pystyy, ja sen jälkeen katsoa mihin se riittää. Jollei se riitä siihen, että kelpaisi toivomansa näköiselle ihmiselle, vaikea siitä on ketään toista syyttää. Vaihtoehdot ovat oman tason parantaminen, tyytyminen, tavoitteidensa tarkistaminen tai yksin jäänti. Nämä tavoitellut tavisnätitkin naiset ovat yhtä lailla vaarassa jäädä yksin, jos kurottavat vain superkomeita miehiä (joille kelpaa vain superkaunis).
Niin.
Mainitsit tuossa kaksi tekijää.
Paino on todellakin noussut, ja se on iso asia. Olet varmaankin huomannut että asiasta keskustellaan varsin usein.
Se meikkaaminen. Se taso kun ei ole se mitä näytät meikattuna tai somekuvissa. Naiset meikkaavat siksikin enemmän koska elämäntavat näkyvät kasvoissa.
Meinaatko siis, että tasoon ei vaikuta ollenkaan se, minkä näköisenä kulkee ihmisten ilmoilla? Eli löysissä verkkareissa ja haljun meikittömänä kulkeva nainen on ihan yhtä tasokas kuin hyvin pukeutunut ja itseään ehostanut, näyttävämmän näköinen nainen?
Minusta tuo ap:n esimerkki yh-äidistä oli karmean klisheinen. Kuulosti keksityltä? Tarkoitus levittää lompakkoloismyyttiä.
Kai tuommoisia ihmisiä voi oikeasti olla, mutta itse en ainakaan tunne ketään semmoista. Ja tunnen monta sinkkunaisia.
Vähän sellainen mielikuva tulee tuosta hoikkuuden vaatimuksesta, että siinä on jotain outoa. Laihuusfetissi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".
Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa.
Sinä et selkeästikään kykene jäsentelemään naismarkkinoita muuta kuin elopainon perusteella. Mikä on koulutuksesi? Entä tulotasosi? Oletan, että suhteellisen heikko ja sen vuoksi saat samanlaisia naisia, pienituloisia, heikosti koulutettuja. Hyvin koulutetut paremmin toimeentulevat naiset eivät kiinnostu ja kyseessä ei ole liikunnallisuutesi tai elintapasi vaan se, että et vain ole samaa sosioekonomista laatua.
Keskituloinen humanisti, mutta hyvä rahan käytössä. Tienaan n.45 000€/v ja elän säästeliäästi. En ole varakas, mutta ei mulla ikinä rahat ole kesken loppuneet, kun osaan niitä käyttää järkevästi. Ei paino ole ensisijainen kysymys, mutta se indikoi elintavoista hyvin voimakkaasti. Ei aktiiviliikkujalla ole selvää ylipainoa. Ylipaino on terveysongelma ja jos ei ole sitä vielä, se tulee olemaan. Toki siinä on ulkonäöllinen seikkakin, hölmöä se nyt olisi täysin kiistää. Mutta onhan niitä ulkonäkökriteerejä naisillakin. Ei se ole vain miesten juttu.
Sä et ressukka vaan elä tässä todellisessa maailmassa. Kyllä aktiiviliikkujissa on aivan minkäpainoisia ihmisiä vaan. Tämä on fakta.
Toiseksi, myös miehissä on ylipainoisia.
Lisäksi kaikkien ihmisten paino nousee yleensä iän myötä.
Ja tärkein: oikeassa parisuhteessa painolla ei yleensä ole keskeistä merkitystä. Ei edes seksissä.
Outoa sitten että aika monelle naiselle on merkitystä pituudella tai painolla. Lyhyt mies ei sytytä, ja hintelän miehen kanssa pelottaa että mies menee rikki.
Tavismiehet löytävät parikseen tavisnaisen (ja toisinpäin). Jos tämä ei onnistu, ei selvästikään ole tavis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo ap:n esimerkki yh-äidistä oli karmean klisheinen. Kuulosti keksityltä? Tarkoitus levittää lompakkoloismyyttiä.
Kai tuommoisia ihmisiä voi oikeasti olla, mutta itse en ainakaan tunne ketään semmoista. Ja tunnen monta sinkkunaisia.
Vähän sellainen mielikuva tulee tuosta hoikkuuden vaatimuksesta, että siinä on jotain outoa. Laihuusfetissi?
Pornon luoma kehonkuva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, mutta minun mielestäni tavisnättejä naisia ovat vaikkapa Elena Leeve, Suvi Teräsniska, Emmi Parviainen, nuori Marjo Matikainen, Hanna-Riikka Siitonen ja Nina Tapio, jne.
Onko tämä siis tavisnättien taso jota ap haikailee muttei saa? Vai puhummeko vielä nätimmästä?
Marjo Matikainen oli nätti vanhempanakin. Tässä kuvassa 42v ja todella upea. Elämäntavat näkyvät kasvoista, ei tarvita sentin pakkelikerrosta ja filtteriä.
https://www.hiihtoliitto.fi/site/assets/files/9521/kuva0_suuri-38925.76…
Todellakin kelpaisi, eikä tarvitsisi olla urheilija, kunhan olisi edes liikunnallinen. Olen itse noin kolmevitonen.
Harmi kyllä elämme vuotta 2020 eikä 1950. Minä voisin saada Marjon näköisen naisystävän jos tämä olisi sairaalloisen ylipainoinen ja vihaisi liikuntaa. Päin vastoin kuin minä.
Ok, sama nainen täällä jatkaa. Ap kuittasi myös että tämä tai hieman alempi taso kelpaisi hyvin, eli varmaankin jonkinverran keskitason yli (tavisnätti vs tavis).
Koska jokaisesta naisesta saa meikkaamalla, kampaamalla ja stailaamalla monta pykälää paremman näköisen, näitä keinoja käytetään paljon enemmän kuin ennen, ja siitä huolimatta koetaan että naisten taso on ns. laskenut, kyllä tässä naisen taso-ongelmassa taitaa olla pelkästään paino kyseessä. Ja onhan naisten keskipaino noussut tosi paljon viime vuosikymmenten aikana, eikä se nättiä ole.
Samaan aikaan miesten taso ei myöskään liene ainakaan noussut, jos yksi tekijä on myös paino, ainakaan jos tilastoja katsoo. Lisäksi syrjäytyneiden tai muuten huonommin pärjäävien miesten osuus on varmaan kasvanut, mikä osaltaan laskee miesten tasoa.
Jokaisen lienee tehtävä oman markkina-arvonsa eteen kaikki mitä pystyy, ja sen jälkeen katsoa mihin se riittää. Jollei se riitä siihen, että kelpaisi toivomansa näköiselle ihmiselle, vaikea siitä on ketään toista syyttää. Vaihtoehdot ovat oman tason parantaminen, tyytyminen, tavoitteidensa tarkistaminen tai yksin jäänti. Nämä tavoitellut tavisnätitkin naiset ovat yhtä lailla vaarassa jäädä yksin, jos kurottavat vain superkomeita miehiä (joille kelpaa vain superkaunis).
Niin.
Mainitsit tuossa kaksi tekijää.
Paino on todellakin noussut, ja se on iso asia. Olet varmaankin huomannut että asiasta keskustellaan varsin usein.
Se meikkaaminen. Se taso kun ei ole se mitä näytät meikattuna tai somekuvissa. Naiset meikkaavat siksikin enemmän koska elämäntavat näkyvät kasvoissa.
Meinaatko siis, että tasoon ei vaikuta ollenkaan se, minkä näköisenä kulkee ihmisten ilmoilla? Eli löysissä verkkareissa ja haljun meikittömänä kulkeva nainen on ihan yhtä tasokas kuin hyvin pukeutunut ja itseään ehostanut, näyttävämmän näköinen nainen?
Tuo ei ole ihan yksiselitteinen asia.
Mutta mieti sitä näin. Jos nainen on näyttävän näköinen ehostettuna ja kroppakin näyttää hyvältä huolella valittu asukokonaisuus päällä, mutta kun miehen asunnolla otetaan vaatteet pois päältä ja käydään suihkussa, naisella onkin täysin lässähtänyt kroppa ja kasvot näyttävät ihan erilaisilta...meinaatko ihan tosissasi että taso on se miltä nainen näyttää ehostettuna?
Eihän naisten ongelma yleensäkään ole siinä etteikö saisi miehiltä huomiota, vaan siinä tarkoittaako huomio parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".
Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa.
Sinä et selkeästikään kykene jäsentelemään naismarkkinoita muuta kuin elopainon perusteella. Mikä on koulutuksesi? Entä tulotasosi? Oletan, että suhteellisen heikko ja sen vuoksi saat samanlaisia naisia, pienituloisia, heikosti koulutettuja. Hyvin koulutetut paremmin toimeentulevat naiset eivät kiinnostu ja kyseessä ei ole liikunnallisuutesi tai elintapasi vaan se, että et vain ole samaa sosioekonomista laatua.
Keskituloinen humanisti, mutta hyvä rahan käytössä. Tienaan n.45 000€/v ja elän säästeliäästi. En ole varakas, mutta ei mulla ikinä rahat ole kesken loppuneet, kun osaan niitä käyttää järkevästi. Ei paino ole ensisijainen kysymys, mutta se indikoi elintavoista hyvin voimakkaasti. Ei aktiiviliikkujalla ole selvää ylipainoa. Ylipaino on terveysongelma ja jos ei ole sitä vielä, se tulee olemaan. Toki siinä on ulkonäöllinen seikkakin, hölmöä se nyt olisi täysin kiistää. Mutta onhan niitä ulkonäkökriteerejä naisillakin. Ei se ole vain miesten juttu.
Sä et ressukka vaan elä tässä todellisessa maailmassa. Kyllä aktiiviliikkujissa on aivan minkäpainoisia ihmisiä vaan. Tämä on fakta.
Toiseksi, myös miehissä on ylipainoisia.
Lisäksi kaikkien ihmisten paino nousee yleensä iän myötä.
Ja tärkein: oikeassa parisuhteessa painolla ei yleensä ole keskeistä merkitystä. Ei edes seksissä.
Outoa sitten että aika monelle naiselle on merkitystä pituudella tai painolla. Lyhyt mies ei sytytä, ja hintelän miehen kanssa pelottaa että mies menee rikki.
Ei niitä ihastuneita naisia tarvita kymmeniä, yksi riittää. Se hinteläkin mieskin lihoo parisuhteen aikana.
Miksi aina vika on jossain muussa kuin itsessä?
Jos koskaan ei ole rakastunut kehenkään niin eihän se voi meidän muiden syy olla.
Me ollaan mitä ollaan ja kun ei kelpaa niin ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, mutta minun mielestäni tavisnättejä naisia ovat vaikkapa Elena Leeve, Suvi Teräsniska, Emmi Parviainen, nuori Marjo Matikainen, Hanna-Riikka Siitonen ja Nina Tapio, jne.
Onko tämä siis tavisnättien taso jota ap haikailee muttei saa? Vai puhummeko vielä nätimmästä?
Marjo Matikainen oli nätti vanhempanakin. Tässä kuvassa 42v ja todella upea. Elämäntavat näkyvät kasvoista, ei tarvita sentin pakkelikerrosta ja filtteriä.
https://www.hiihtoliitto.fi/site/assets/files/9521/kuva0_suuri-38925.76…
Todellakin kelpaisi, eikä tarvitsisi olla urheilija, kunhan olisi edes liikunnallinen. Olen itse noin kolmevitonen.
Harmi kyllä elämme vuotta 2020 eikä 1950. Minä voisin saada Marjon näköisen naisystävän jos tämä olisi sairaalloisen ylipainoinen ja vihaisi liikuntaa. Päin vastoin kuin minä.
Ok, sama nainen täällä jatkaa. Ap kuittasi myös että tämä tai hieman alempi taso kelpaisi hyvin, eli varmaankin jonkinverran keskitason yli (tavisnätti vs tavis).
Koska jokaisesta naisesta saa meikkaamalla, kampaamalla ja stailaamalla monta pykälää paremman näköisen, näitä keinoja käytetään paljon enemmän kuin ennen, ja siitä huolimatta koetaan että naisten taso on ns. laskenut, kyllä tässä naisen taso-ongelmassa taitaa olla pelkästään paino kyseessä. Ja onhan naisten keskipaino noussut tosi paljon viime vuosikymmenten aikana, eikä se nättiä ole.
Samaan aikaan miesten taso ei myöskään liene ainakaan noussut, jos yksi tekijä on myös paino, ainakaan jos tilastoja katsoo. Lisäksi syrjäytyneiden tai muuten huonommin pärjäävien miesten osuus on varmaan kasvanut, mikä osaltaan laskee miesten tasoa.
Jokaisen lienee tehtävä oman markkina-arvonsa eteen kaikki mitä pystyy, ja sen jälkeen katsoa mihin se riittää. Jollei se riitä siihen, että kelpaisi toivomansa näköiselle ihmiselle, vaikea siitä on ketään toista syyttää. Vaihtoehdot ovat oman tason parantaminen, tyytyminen, tavoitteidensa tarkistaminen tai yksin jäänti. Nämä tavoitellut tavisnätitkin naiset ovat yhtä lailla vaarassa jäädä yksin, jos kurottavat vain superkomeita miehiä (joille kelpaa vain superkaunis).
Niin.
Mainitsit tuossa kaksi tekijää.
Paino on todellakin noussut, ja se on iso asia. Olet varmaankin huomannut että asiasta keskustellaan varsin usein.
Se meikkaaminen. Se taso kun ei ole se mitä näytät meikattuna tai somekuvissa. Naiset meikkaavat siksikin enemmän koska elämäntavat näkyvät kasvoissa.
Meinaatko siis, että tasoon ei vaikuta ollenkaan se, minkä näköisenä kulkee ihmisten ilmoilla? Eli löysissä verkkareissa ja haljun meikittömänä kulkeva nainen on ihan yhtä tasokas kuin hyvin pukeutunut ja itseään ehostanut, näyttävämmän näköinen nainen?
"Tasokas"? Kuulostaa siltä kuin etsisit jotain tuotetta supermarketista, etkä oikeaa ihmistä parisuhteeseen.
Kerropa mitä teet niillä "tasokkailla, ehostetuilla naisilla"? Myytkö heitä rikkaille kavereillesi vai miksi ja ketä varten heidän pitää olla tasokkaita ja edustavia?
Kyllä minusta usein verkkareissa lenkkipolulla ilman meikkiä juokseva punaposkinen poninhäntätyttö on ihan nätti. Tasokkaalla ajattelen enemmänkin luonnetta ja käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".
Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa.
Sinä et selkeästikään kykene jäsentelemään naismarkkinoita muuta kuin elopainon perusteella. Mikä on koulutuksesi? Entä tulotasosi? Oletan, että suhteellisen heikko ja sen vuoksi saat samanlaisia naisia, pienituloisia, heikosti koulutettuja. Hyvin koulutetut paremmin toimeentulevat naiset eivät kiinnostu ja kyseessä ei ole liikunnallisuutesi tai elintapasi vaan se, että et vain ole samaa sosioekonomista laatua.
Keskituloinen humanisti, mutta hyvä rahan käytössä. Tienaan n.45 000€/v ja elän säästeliäästi. En ole varakas, mutta ei mulla ikinä rahat ole kesken loppuneet, kun osaan niitä käyttää järkevästi. Ei paino ole ensisijainen kysymys, mutta se indikoi elintavoista hyvin voimakkaasti. Ei aktiiviliikkujalla ole selvää ylipainoa. Ylipaino on terveysongelma ja jos ei ole sitä vielä, se tulee olemaan. Toki siinä on ulkonäöllinen seikkakin, hölmöä se nyt olisi täysin kiistää. Mutta onhan niitä ulkonäkökriteerejä naisillakin. Ei se ole vain miesten juttu.
Sä et ressukka vaan elä tässä todellisessa maailmassa. Kyllä aktiiviliikkujissa on aivan minkäpainoisia ihmisiä vaan. Tämä on fakta.
Toiseksi, myös miehissä on ylipainoisia.
Lisäksi kaikkien ihmisten paino nousee yleensä iän myötä.
Ja tärkein: oikeassa parisuhteessa painolla ei yleensä ole keskeistä merkitystä. Ei edes seksissä.
Outoa sitten että aika monelle naiselle on merkitystä pituudella tai painolla. Lyhyt mies ei sytytä, ja hintelän miehen kanssa pelottaa että mies menee rikki.
Ei niitä ihastuneita naisia tarvita kymmeniä, yksi riittää. Se hinteläkin mieskin lihoo parisuhteen aikana.
Kuka sanoo että lihoo?
Ja missä ihmeen dystopiassa elämme kun miehen lihominen katsotaan positiiviseksi asiaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".
Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa.
Sinä et selkeästikään kykene jäsentelemään naismarkkinoita muuta kuin elopainon perusteella. Mikä on koulutuksesi? Entä tulotasosi? Oletan, että suhteellisen heikko ja sen vuoksi saat samanlaisia naisia, pienituloisia, heikosti koulutettuja. Hyvin koulutetut paremmin toimeentulevat naiset eivät kiinnostu ja kyseessä ei ole liikunnallisuutesi tai elintapasi vaan se, että et vain ole samaa sosioekonomista laatua.
Keskituloinen humanisti, mutta hyvä rahan käytössä. Tienaan n.45 000€/v ja elän säästeliäästi. En ole varakas, mutta ei mulla ikinä rahat ole kesken loppuneet, kun osaan niitä käyttää järkevästi. Ei paino ole ensisijainen kysymys, mutta se indikoi elintavoista hyvin voimakkaasti. Ei aktiiviliikkujalla ole selvää ylipainoa. Ylipaino on terveysongelma ja jos ei ole sitä vielä, se tulee olemaan. Toki siinä on ulkonäöllinen seikkakin, hölmöä se nyt olisi täysin kiistää. Mutta onhan niitä ulkonäkökriteerejä naisillakin. Ei se ole vain miesten juttu.
Sä et ressukka vaan elä tässä todellisessa maailmassa. Kyllä aktiiviliikkujissa on aivan minkäpainoisia ihmisiä vaan. Tämä on fakta.
Toiseksi, myös miehissä on ylipainoisia.
Lisäksi kaikkien ihmisten paino nousee yleensä iän myötä.
Ja tärkein: oikeassa parisuhteessa painolla ei yleensä ole keskeistä merkitystä. Ei edes seksissä.
Outoa sitten että aika monelle naiselle on merkitystä pituudella tai painolla. Lyhyt mies ei sytytä, ja hintelän miehen kanssa pelottaa että mies menee rikki.
Tuohan vain sinun uskomuksesi. Naisilla ei tuollaisia käsityksiä ainakaan mun tuttavapiirissä ole vaan jokainen tykkää vähän erityyppisistä miehistä ja ihastuvat vielä useammantyyppisiin miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina vika on jossain muussa kuin itsessä?
Jos koskaan ei ole rakastunut kehenkään niin eihän se voi meidän muiden syy olla.
Me ollaan mitä ollaan ja kun ei kelpaa niin ei kelpaa.
Kyse on psyykkisestä tasapainosta ellei kykene luomaan ja ylläpitämään ihmissuhteita. Näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Eli vian ei tarvitse olla iso, kun se on päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari päivää näitä keskusteluja seuranneena voisin todeta kaikille, joista tuntuu, että aina joutuu tyytymään, miettimään olisiko se vika omien korvien välissä ja kohtuuttomissa toiveissa. Tämä sukupuoleen katsomatta kaikille. (Ja kyllä, yksin oleminen on ihan hyvä vaihtoehto)
Lähes kaikki tyytyy, harva vaan on rehellinen asiasta. Ei se tarkoita, etteikö voisi olla onnellinen suhde.
Luulen, että tyytymisellä tässä tarkoitetaan sitä, että otetaan joku sen vuoksi, että olis joku.
Siinä mielessä kaikki tietenkin tyytyy, koska täydellistä ihmistä harvoin sattuu kohdalle.
Ei toisen tarvitse olla täydellinen vaan itselle täydellinen. Luonnossa viihtyvä ja pitkiä vaellusretkiä tekevä ei koe täydelliseksi joka viikonloppu julkkisbileissä viihtyvää kumppania tai toisinpäin. On tärkeää haluta viettää toisen kanssa aikaa eikä se onnistu, jos kumpikin on vastentahtoisesti mukana tekemässä sitä, mistä toinen nauttii.
Totta kyllä, ettei juttu toimi, jos ei ole mitään yhteistä. Mutta mielestäni ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut kaikista samoista asioista ja olla kaikesta samaa mieltä.
Minä tarkoitan tyytymisellä sitä, että rakastuu ihmiseen, joka ei vastaa täysin unelmaa. Jotkut taas taitavat tarkoittaa, ettei ole mitään tunteita, kemiaa tai yhteistä. Ehkä tuo oma määritelmäni on sitten "tyytymistä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".
Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa.
Sinä et selkeästikään kykene jäsentelemään naismarkkinoita muuta kuin elopainon perusteella. Mikä on koulutuksesi? Entä tulotasosi? Oletan, että suhteellisen heikko ja sen vuoksi saat samanlaisia naisia, pienituloisia, heikosti koulutettuja. Hyvin koulutetut paremmin toimeentulevat naiset eivät kiinnostu ja kyseessä ei ole liikunnallisuutesi tai elintapasi vaan se, että et vain ole samaa sosioekonomista laatua.
Keskituloinen humanisti, mutta hyvä rahan käytössä. Tienaan n.45 000€/v ja elän säästeliäästi. En ole varakas, mutta ei mulla ikinä rahat ole kesken loppuneet, kun osaan niitä käyttää järkevästi. Ei paino ole ensisijainen kysymys, mutta se indikoi elintavoista hyvin voimakkaasti. Ei aktiiviliikkujalla ole selvää ylipainoa. Ylipaino on terveysongelma ja jos ei ole sitä vielä, se tulee olemaan. Toki siinä on ulkonäöllinen seikkakin, hölmöä se nyt olisi täysin kiistää. Mutta onhan niitä ulkonäkökriteerejä naisillakin. Ei se ole vain miesten juttu.
Sä et ressukka vaan elä tässä todellisessa maailmassa. Kyllä aktiiviliikkujissa on aivan minkäpainoisia ihmisiä vaan. Tämä on fakta.
Toiseksi, myös miehissä on ylipainoisia.
Lisäksi kaikkien ihmisten paino nousee yleensä iän myötä.
Ja tärkein: oikeassa parisuhteessa painolla ei yleensä ole keskeistä merkitystä. Ei edes seksissä.
Outoa sitten että aika monelle naiselle on merkitystä pituudella tai painolla. Lyhyt mies ei sytytä, ja hintelän miehen kanssa pelottaa että mies menee rikki.
Ei niitä ihastuneita naisia tarvita kymmeniä, yksi riittää. Se hinteläkin mieskin lihoo parisuhteen aikana.
Kuka sanoo että lihoo?
Ja missä ihmeen dystopiassa elämme kun miehen lihominen katsotaan positiiviseksi asiaksi?
Se on ihan tosiasia. Jos kaksi-kolmekymppisenä on hintelä, niin yli viisikymppisinä miehillä on jo vatsaa ja muutenkin olemus on rotevoitunut. Harva säilyy samoissa mitoissa koko ikänsä.
Alue: Aihe vapaa
Ei pitäisi. Siis olla roteva tai lihaksikas. Tuttavapiirissä varmaan 10 naista jotka eivät pidä portsarityypeistä. Varmaan tähänkin tulee joku oikaisu tyyliin niinmutta oikea nallekarhu ei ole portsari.