Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko meille tavismiehille tarjolla enää muuta kuin tyytymissuhteita?
11.10.2020 |
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei ole 😐 En halua enää tyytyä, joten loppuelämä taitaa sitten mennä ilman naista. Pääsin sentään kerran parisuhteeseen, joka tosin jäi melko lyhyeksi.
Kommentit (435)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Ja minä taas olen nainen 87 kg, joka ei saa mukaan liikkumaan miestä 79 kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, mutta minun mielestäni tavisnättejä naisia ovat vaikkapa Elena Leeve, Suvi Teräsniska, Emmi Parviainen, nuori Marjo Matikainen, Hanna-Riikka Siitonen ja Nina Tapio, jne.
Onko tämä siis tavisnättien taso jota ap haikailee muttei saa? Vai puhummeko vielä nätimmästä?
Marjo Matikainen oli nätti vanhempanakin. Tässä kuvassa 42v ja todella upea. Elämäntavat näkyvät kasvoista, ei tarvita sentin pakkelikerrosta ja filtteriä.
https://www.hiihtoliitto.fi/site/assets/files/9521/kuva0_suuri-38925.76…
Todellakin kelpaisi, eikä tarvitsisi olla urheilija, kunhan olisi edes liikunnallinen. Olen itse noin kolmevitonen.
Harmi kyllä elämme vuotta 2020 eikä 1950. Minä voisin saada Marjon näköisen naisystävän jos tämä olisi sairaalloisen ylipainoinen ja vihaisi liikuntaa. Päin vastoin kuin minä.
Ok, sama nainen täällä jatkaa. Ap kuittasi myös että tämä tai hieman alempi taso kelpaisi hyvin, eli varmaankin jonkinverran keskitason yli (tavisnätti vs tavis).
Koska jokaisesta naisesta saa meikkaamalla, kampaamalla ja stailaamalla monta pykälää paremman näköisen, näitä keinoja käytetään paljon enemmän kuin ennen, ja siitä huolimatta koetaan että naisten taso on ns. laskenut, kyllä tässä naisen taso-ongelmassa taitaa olla pelkästään paino kyseessä. Ja onhan naisten keskipaino noussut tosi paljon viime vuosikymmenten aikana, eikä se nättiä ole.
Samaan aikaan miesten taso ei myöskään liene ainakaan noussut, jos yksi tekijä on myös paino, ainakaan jos tilastoja katsoo. Lisäksi syrjäytyneiden tai muuten huonommin pärjäävien miesten osuus on varmaan kasvanut, mikä osaltaan laskee miesten tasoa.
Jokaisen lienee tehtävä oman markkina-arvonsa eteen kaikki mitä pystyy, ja sen jälkeen katsoa mihin se riittää. Jollei se riitä siihen, että kelpaisi toivomansa näköiselle ihmiselle, vaikea siitä on ketään toista syyttää. Vaihtoehdot ovat oman tason parantaminen, tyytyminen, tavoitteidensa tarkistaminen tai yksin jäänti. Nämä tavoitellut tavisnätitkin naiset ovat yhtä lailla vaarassa jäädä yksin, jos kurottavat vain superkomeita miehiä (joille kelpaa vain superkaunis).
Niin.
Mainitsit tuossa kaksi tekijää.
Paino on todellakin noussut, ja se on iso asia. Olet varmaankin huomannut että asiasta keskustellaan varsin usein.
Se meikkaaminen. Se taso kun ei ole se mitä näytät meikattuna tai somekuvissa. Naiset meikkaavat siksikin enemmän koska elämäntavat näkyvät kasvoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus aloittajan kysymykseen: Varmasti joillekin tavismiehelle on tarjollakin muitakin kuin tyytymissuhteita. Jotkut ehkä joutuvat tyytymään. Näinhän sen useimmiten taitaa olla - myös naisten kohdalla.
Riippuu ehkä siitä, mitä toivoo ja haluaa. Ja riippuu siitä, minkä kokee tyytymiseksi.
Aika monen kohdalla valitettavasti taitaa käydä niin, että toivoo rakastumiseen ja intohimoon perustuvaa suhdetta, mutta joko sitten itse ei olekaan sellainen, joka ihastuisi kehenkään intohimoisesti, TAI sitten ei vaan saa sitä ihastuksensa kohdetta. Moni aloittaa kyllä suhteen jonkun kivan ja mukavan tyypin kanssa, joka voi olla ihan kivannäköinenkin, eikä kukaan osaisi arvata, että kyseessä on tyytymissuhde. Tyytyminen tulee tässä sitten siitä, että suhde onkin enemmän kivaan yhdessäoloon perustuvaa, siihen että toisen kanssa on ihan mukavaa ja kaikki sujuu. Mutta se intohimo ja rakastuminen jää puuttumaan. Toisesta voi silti tykätä. Että enemmän tuo on silloin erittäin hyvää ystävyyttä, jossa on vaan seksiä. Jotkut eivät edes koe sitä tyytymiseksi, jotkut kokevat.
Mutta ei tuo vain taviksien ongelma ole. Kyllä moni hyvännäköinenkin joutuu toteamaan, ettei saanut Suurta Rakkauttaan, ja sitten vaikka saisi suhteeseen paljon upeammankin tyypin, niin jos se vaan TUNTUU vähemmältä, on se tietyllä lailla tyytymistä. Ei se vielä tee automaattisesti autuaaksi, että saa jonkun todella hyvännäköisen ja tavoitellut, joka voi olla muiden suuri unelma. Jos se oma unelma oli juuri joku tietty ihminen, jota ei saanut, ovat kaikki huipputyypitkin tyytymistä.
Minun on kamalan vaikea uskoa, että aikuisella ihmisellä olisi joku "unelma", josta hän vuosikymmeniä pitää kiinni kykenemättä rakastumaan kehenkään muuhun.
No en tarkoittanut ihan tuota. Tarkoitin sitä, että jos ei vaan yhtä suurta rakastumisen tunnetta enää tule - eihän kaikki rakastu kovin voimakkaasti kuin yhden tai kaksi kertaa. Muut ovat sitten vaan jotain lievempiä ihastuksia. Kaikki ihastuksetkaan eivät ole yhtä voimakkaita. Ei se aina mene, että joka kerran kun löytää jonkun kiinnostavan ihmisen, hän on aina täsmälleen yhtä kiinnostava, tai että aina on korviaan myöten sekaisin hänestä.
Joskus voi käydä niin, että ei vaan löydä enää toista samanveroista kuin joku muu on joskus ollut. Ne, joita löytää, voivat silti olla varsin hyviä vaihtoehtoja, mutta eivät vaan tunnu yhtä täydellisiltä.
No, toki kaikille ei sellaisia vuosisadan rakastumisia ikinä tule, jolloin eivät käsitä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen vartalo kuin 50-luvun miehillä. Olen hoikka ja jäntevä. Nyt pitäisi olla joko salimake tai nallekarhu.
Pieni siro kundi, ja kuvittelet että nätit tytöt kiinnostaisivat sinusta?
Samalla ihmettelet, kun pullukkanaisilla on liian kovat luulot itsestään.
Etkö huomaa, että syyllistyt itse ihan samaan?
Perehdy tasoteoriaan, niin löydät sen oman tasosi ja tämän jälkeen löydät kyllä seuraa. Jos oman tasoinen seura ei sinulle kelpaa, niin se on sitten voi voi.Naisten taso on laskenut.
Ennen keskitasoinen nainen oli hoikka. Nyt pullukka.
Ja olet oikeassa, tästä syystä minulle ei kelpaa oman tasoiseni nainen.
Eiköhän siellä keskitasossa ole hoikkiakin? Ei kai hoikkuus pelkästään tee ihmisestä korkeatasoista? Tai siis itse tiedän hyvin ei-suosittuja, tätimäisen näköisiä hoikkia naisia, jotka ovat aina näyttäneet ikäistään vanhemmilta ja todella epäseksuaalisilta. Eikö heillä kyllä vientiä ole kauheasti ollut.
Vierailija kirjoitti:
Osalle on ja osalle ei. Kaikki ei saa sitä unelmakumppania.Itse olen valinnut yksinolon sen tyytymisen sijaan, mutta en tiedä kumpi sitten parempi.
Itse päädyin samaan jo alta kolmekymppisenä vaikka toki silmät oli yhä auki sopivan kumppanin suhteen kolmevitoseksi asti. Silloin totesin että saan hylätä toiveen perheen perustamisesta koska ikä tuli vastaan ja hetken kipuilun jälkeen tämä yksinolo on ollut aikalailla helppoa. Kunnes nyt sitten liki vuosikymmenen jälkeen on alkanut taas kaivertamaan tämä ikisinkkuus ja se, ettei elämä ole sitten kuitenkaan omannäköistä kun ei ole puolisoa ja lapsia..
Eli joo, ei tähän yksioloonkaan tyytyminen ole ainakaan itselle kovin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei vain ole mahdollisuus niihin naisiin joihin ihastuu, ja joutuu ottamaan jonkun muun, koska vaihtoehtona on koko elämä ilman parisuhdetta?
Ei kukaan ”joudu” ottamaan ketään.
Jos et saa haluamaasi naista, olet ilman. Hyvin yksinkertaista.
Ei kaikkien ihmisten kuulukaan olla parisuhteessa, saati lisääntyä.No ei, mutta jos vaihtoehtoina on joko koko elämä yksin, tai sitten tyytymissuhde, niin moni valitsee jälkimmäisen.
Kaikki kun eivät niitä ihastuksiaan saa.
Kaikkien ei pidä ollenkaan päätyä parisuhteeseen. Ei se vääränlainen kuitenkaan tyydytä kauaa, vaan käy ärsyttämään. Tahtoo eri asioita ja tulee riitaa. Ei sytytä, joten seksi loppuu. Toisilleen sopimattomat epäkypsät ihmiset, jotka tyytyvät kehen tahansa, kun eivät osaa olla yksin, lopulta katkeruuksissaan ja vihapäissään pahimmissa tapauksissa tekevät hirmutekoja, perhesurmia, pahoinpitelyitä, pettämisiä. Myrkyttävät oman ja muiden elämän. Tämä koskee molempia sukupuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen vartalo kuin 50-luvun miehillä. Olen hoikka ja jäntevä. Nyt pitäisi olla joko salimake tai nallekarhu.
Pieni siro kundi, ja kuvittelet että nätit tytöt kiinnostaisivat sinusta?
Samalla ihmettelet, kun pullukkanaisilla on liian kovat luulot itsestään.
Etkö huomaa, että syyllistyt itse ihan samaan?
Perehdy tasoteoriaan, niin löydät sen oman tasosi ja tämän jälkeen löydät kyllä seuraa. Jos oman tasoinen seura ei sinulle kelpaa, niin se on sitten voi voi.Naisten taso on laskenut.
Ennen keskitasoinen nainen oli hoikka. Nyt pullukka.
Ja olet oikeassa, tästä syystä minulle ei kelpaa oman tasoiseni nainen.
Eiköhän siellä keskitasossa ole hoikkiakin? Ei kai hoikkuus pelkästään tee ihmisestä korkeatasoista? Tai siis itse tiedän hyvin ei-suosittuja, tätimäisen näköisiä hoikkia naisia, jotka ovat aina näyttäneet ikäistään vanhemmilta ja todella epäseksuaalisilta. Eikö heillä kyllä vientiä ole kauheasti ollut.
Kaikki kauniit ovat hoikkia, mutta kaikki hoikat eivät ole kauniita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin tietää ihan oikeasti miltä näyttää tavisnainen. Kuvia!
Mene johonkin kouluun tms. ja ota sieltä keskiverto-oppilas.
Zinc
Ei se sen vaikeampaa ole omin silmin nähdä keskivertoa.
Tavisnainen löytyy siis joltain yläasteelta? Minkä ikäinen olitkaan itse?
On niitä muitakin kouluja. Kuin vaikka yliopisto, tosin siinä kohtaa on jo alkanut valikoituminen, jos keskivertoa etsii.
Ei kuitenkaan kannattane mennä etsimään rekkamiesten/naisten keskeltä keskivertoa.
Zinc
Mutta turha se on pällille yksinkertaisia asioita selittää.
Koululaisia on vain peruskoulussa. Kaikki sen jälkeen ovat opiskelijoita, koska oppilaitokset ovat toisesta asteesta lähtien opistoja (lukiota lukuun ottamatta).
Mutta turha se on pällille yksinkertaisia asioita selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Ja minä taas olen nainen 87 kg, joka ei saa mukaan liikkumaan miestä 79 kg.
Olen myös ylipainoinen nainen, treenaan aktiivisesti ja pyrin pudottamaan myös painoa, joskin se ei ole elämäni prioriteetti numero yksi. Nyt kun tässä mietin, niin tykkäisin kovin, jos treffeillä lähettäisiin vaikka metsään vaeltamaan ja juotaisiin (pulla)kahvit jossain laavulla. Huomattavasti mukavampi ajatus, kuin mennä kaljalle, leffaan tai jonnekki kahvilaan, vaikka noissakaan aktiviteeteissa ei varsinaisesti mitään vikaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Voi jeesus sun kanssasi. Tässä on toistakymmentä sivua sanottu, että kenenkään ei pidä tyytyä toiseen. Tyhmää on edes yrittää.
Miten sinä siellä urheiluharrastuksessakin löydät naiset, jotka viettävät illat telkkarin edessä munkkia syöden? Palstan tasoteoreetikoiden mukaan tasosi on se, millaisia naisia saat.
Ne urheiluharrastuksissa pyörivät naiset ovat havainneet olevansa naisten eliittiä,koska enemmistö on pullanmussuttajia.
Vaatimuksena miehelle onkin pituus, raamikkuus, komeat kasvot ja keskiverron ylittävä status. Ja urheilullisuus siihen päälle.
Olen harrastanut liikuntaa säännöllisesti montakymmentä vuotta samassa kohtuurankassa lajissa, usein vuosikausia samojen ihmistenkin kanssa samassa ryhmässä. Porukan naiset ovat kuin läpileikkaus Suomen naisista: on pitkää, pätkää, keskimittaista, laihaa, luisevaa, keskipainoista, ylipainosta, pulleaa, lihavaa, sairaalloisen lihavaa (kyllä sellaisetkin naiset harrastavat säännöllisesti liikuntaa!). Käyn myös uimassa viikottain kerran tai pari (jo yli 20 vuotta) ja sielläkin näen säännöllisesti uimassa, vesijuoksussa ja hydrobicissä käyvissä naisissa kaikenkokoisia naisia, usein niitä samoja vuodesta toiseen.
Joten ihmettelen suuresti kaksijakoista maailmaasi, jossa on vain hoikkia urheilullisia eliittinaisia ja kotona sohvalla makaavia lihavia luuserinaisia. Joko olet tutustunut elämässäsi vain kahteen naiseen tai sitten kuljet todella mustavalkoiset lasit silmilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Pisti oikein vihaksi kun katselin kaupungilla nuoria, noin parikymppisiä, naisia. Melkoisia läskiperseitä suuri osa. Oikea keskisormen näyttö miehille naisilta tämä. Ei siinä muuten olisi mitään vikaa, mutta tuo vaikeuttaa keskitasoisen miehen tavoitteita saada hoikka tai edes normaalivartaloinen nainen. Koska hoikkia naisia on niin vähän, ne kaikki menevät joillekin insta-hunkseille. Tavallinen mies jää ilman.
M45+
Onneksi ongelma ei enää koske sinua, vaariseni. 😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Ja minä taas olen nainen 87 kg, joka ei saa mukaan liikkumaan miestä 79 kg.
Olen myös ylipainoinen nainen, treenaan aktiivisesti ja pyrin pudottamaan myös painoa, joskin se ei ole elämäni prioriteetti numero yksi. Nyt kun tässä mietin, niin tykkäisin kovin, jos treffeillä lähettäisiin vaikka metsään vaeltamaan ja juotaisiin (pulla)kahvit jossain laavulla. Huomattavasti mukavampi ajatus, kuin mennä kaljalle, leffaan tai jonnekki kahvilaan, vaikka noissakaan aktiviteeteissa ei varsinaisesti mitään vikaa ole.
Hieno juttu.
Harmillista tuossa on se että kun kiinnostut liikunnasta enemmänkin ja luultavasti painosi putoaa, tasosi nousee ja sitten olet esimerkiksi minun ulottumattomissa.
t. hoikka, liikunnallinen ja luontoa rakastava mies
Ei ole ainakaan enää Suomessa. Joissakin kulttuureissa vaimon saa edelleen kunnon myötäjäisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Olisipa kiva tietää, että millä tavalla asenteeni naisia kohtaan on ikävä? Se että minulla saa olla olla jotain toiveita naista kohtaan? Ei saisi olla vai? Ymmärsinkö oikein? En minäkään ekoilla treffeillä ketään ole urheiluun houkutellut. Kuten jo sanoin, on ehdotettu pizzalle menoa ja alkoholin juomista jossain kapakassa. Näihin olen lähtenyt mukaan, on alettu tapailemaan ja olen yrittänyt. Mutta ei se yrittämällä ratkea, jos elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Viimeisimmän suhteen tilanne oli seuraava: nainen oli pienituloinen ja hänellä oli 10-vuotias poika. Palkan tullessa hän tuhlasi sen. Ostettiin paljon tarpeetonta, joista vähimmäisenä ei ollut epäterveelliset ruoat mäkkärin hamppareista pizzoihin. Loppukuusta rahat oli loppu ja hän halusi multa "lainaa" sähkömaksuihin, nettilaskuun ja ties mihin. Harrastuksista hän ei pitänyt ja kaikkein vähiten liikunnasta. Ylipainoa oli ja sen myötä pientä terveyskremppaa. Se olikin hyvä tekosyy olla sitten tekemättä yhtään mitään liikunnallista. Vaivat tuntuivat paranevan parhaiten pizzalla. Alussa tyydyin keskusteluihin "kevyistä aiheista". Mutta kun halusin jutella tai mielipidettä johonkin mitä tässä tosielämässä ympärillämme tapahtuu, niin hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Aihe vaihdettiin. Suhdetta rasitti myös käytöshäiriöinen 10-vuotias poika, jonka ongelmat vaikuttivat (keittiöpsykologina) johtuvan välinpitämättömyydestä, laiskuudesta kasvattaa ja yltiöpäisestä sokerin kulutuksesta. Poika pelasi pleikkaria miltei puoleen yöhön ja siihen ei saanut puuttua, koska "hän saa raivarit jos menet siihen väliin".
Pitkillä juoksulenkeilläni viime kevään aurinkoisina aamuina sain jäsenneltyä omia ajatuksiani kasaan. En vain pysty elämään tuollaisessa suhteessa, vaikka kuinka kaipaankin kumppania vierelleni. Monta hyvää ja suloista piirrettä tässä naisessa toki oli, mutta kokonaisuus painui valitettavasti negatiiviseksi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, etenkään jos motivaatiota muutokselle ei ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei vain ole mahdollisuus niihin naisiin joihin ihastuu, ja joutuu ottamaan jonkun muun, koska vaihtoehtona on koko elämä ilman parisuhdetta?
Ei kukaan ”joudu” ottamaan ketään.
Jos et saa haluamaasi naista, olet ilman. Hyvin yksinkertaista.
Ei kaikkien ihmisten kuulukaan olla parisuhteessa, saati lisääntyä.No ei, mutta jos vaihtoehtoina on joko koko elämä yksin, tai sitten tyytymissuhde, niin moni valitsee jälkimmäisen.
Kaikki kun eivät niitä ihastuksiaan saa.Älä ikinä, ikinä mene yhteen jonkun kanssa, johon et ole ihastunut. Pilaat molempien elämän.
Eli sanot minulle että pitää olla koko elämä yksin?
Joko työstät tunne-elämäsi puutteita ja aukkoja jotta olet kykenevä oikeaa suhteeseen, tai olet yksin. Veikkaan jälkimmäistä.
Miten tällainen vaikuttaa siihen että en saa niitä joihin ihastun?
Oletko se, jolle liikunta ja oma kroppa ovat tärkeitä ja joka hakee naista, jolla on yhtä lailla hyvä kroppa ja joka harrastaa aktiivisesti liikuntaa? Mutta et edelleenkään ymmärrä, että vaikka se unelmiesi nainen olisi hyväkroppainen ja liikkuva, niin hän voi hakea miehestä jotain ihan muita ominaisuuksia liikunnan/kropan lisäksi tai sen sijaan?
Minusta sinun ei pidä tyytyä vähempään kuin naiseen, johon ihastut. Veikkaan että edellinen ehkä ajatteli, että työstämällä tunne-elämääsi ymmärtäisit ehkä, mitkä muut ominaisuudet kuin liikunnallisuus ja hyvä kroppa ovat parisuhteen kannalta olennaisia.
Minun puolisollani on hyvä kroppa ja hän on ilo silmälle. Ei se silti meidän parisuhteemme perusta ole. Yhteiseen liikuntaharrastukseen kuluu tunti viikossa, pari lisää jos sellaiseksi lasketaan kävelyreissut. Seksiin vielä vähemmän. Jäljelle jää 108 hereilläolotuntia viikossa, joihin hänen kroppansa tai liikuntaharrastus eivät vaikuta millään tavalla. Eli kyllä parisuhteemme perusta on ihan muussa kuin hänen leveissä hartioissaan ja timmissä pepussaan.
Mutta kuten sanottu: etsi kunnes löydät naisen, johon ihastut ja ihastuminen syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi. Älä tyydy vähempään.
En ole koskaan saanut naista johon olen ihastunut...ensimmäisen kerran näin tapahtui 19 vuotta sitten kun olin 15-vuotias. Nyt olen siis 34.
Ihastumisia mahtuu tähän matkan varrelle pitkälle toista kymmentä
Kumma. Pystytkö yhtään analysoimaan syitä objektiivisesti?
Erikoinen ketju. Jos tarjolla olevat naiset ovat kaikki ylipainoisia eikä heijari toimi ylipainoisten kanssa, niin en minä sinä oikein muuta keksi vaihtoehtoa kuin olla yksin. 12 sivua asiasta on sitten länkytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Omat toivomukseni:
Tekee jotain kunnallista työtä, tai elämässä on muuta sisältöä.
Talous kunnossa, eli ei pikavippikierteessä. Ei muuten väliä elintasolla.
Normaalipainoinen, liikkuu ainakin jonkun verran.
Elämä ja nautinnot eivät pyöri ruuan ja herkkujen ympärillä.
Ei ole etsimässä elättäjää tai pelastajaa joka nostaa naisen katraineen kunnan vuokraluukusta omakotitaloon.Ja jep, ainoat naiset joita saisin ovat 160cm/90kg liikunnanvihaajia. Kirosanat lentävät ja pelkkä kauluspaita on hienostelua, rahat aina finaalissa mutta haaveillaan paremmasta elämästä vaikkei asian eteen tehdä mitään, mihin tahansa mennäänkin on kiinnostavinta se mässy, ei harrastuksia, jne.
Ei auttaisi vaikkei olisi ulkonäkökriteerejä, koska mikään muukaan ei täsmää alkuunkaan.
Samanhenkisillä naisilla on sitten kysyntää ja miehensä ovat minua komeampia/menestyneempiä.
Semmosta se on. Muuten osui kaikki kohdalleen toiveistasi paitsi paino. En ole yh, en ruoka/herkkuaddikti, en kiroile enkä ole vulgääri, en käytä alkoholia. Koti on siisti ja kaunis ja oma. Osaan keskustella ja mielelläni vaikka golfaisin kanssasi.
Ihan voit pitää tunkkisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei oli itse instahunks tai liikemies, voi unohtaa instabeibet. Katso omaa ulkonäköäsi ja etsi katseellasi samantyylistä naista.
Osa mieheistä näkee peilissä instahunksin vaikka todellisuus on kaukana siitä. Sitten petytään kun "omantasoiset naiset" eivät kiinnostukaan.
Kannattaa ottaa itsestä kuva kokovartalopeilin kautta. Sitten pistää sitä kuvaa naisten kuvien rinnalle ja katsoa näyttääkö siltä, että kuvassa voisi olla onnellinen pariskunta, jolla on yhteinen elämäntyyli ja intressit.
Kyllä tuo miestyyppi näkee myös siinä kuvassa instahunksin ja kokee sopivansa niiden treenattujen kauniiden mimmien vierelle, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen näkee ettei ikipäivänä. Mimmit ovat sitä luokkaa joka ei kyseiseen mieheen vikaisekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Ja minä taas olen nainen 87 kg, joka ei saa mukaan liikkumaan miestä 79 kg.
Olen myös ylipainoinen nainen, treenaan aktiivisesti ja pyrin pudottamaan myös painoa, joskin se ei ole elämäni prioriteetti numero yksi. Nyt kun tässä mietin, niin tykkäisin kovin, jos treffeillä lähettäisiin vaikka metsään vaeltamaan ja juotaisiin (pulla)kahvit jossain laavulla. Huomattavasti mukavampi ajatus, kuin mennä kaljalle, leffaan tai jonnekki kahvilaan, vaikka noissakaan aktiviteeteissa ei varsinaisesti mitään vikaa ole.
"Nonih. Mutta sinnekin piti se pulla saada mukaan. Luiskaan heti tuommoinen nainen!"
Tällaisia ovat nämä yksinäisen miehen mietteet, onko siis ihmekään että on yksin.
Alue: Aihe vapaa
Tästä oli palstan aloituksessa kyse. Ei löydy sitä mätsiä, ei niin millään. Vaihtoehtona usein on, että tyydyt johonkin tai olet yksin. Siis kyse on juuri siitä, että missä ne toisenlaiset naiset luuraa. Varmaan ovat onnellisesti parisuhteessa ja sinkkumarkkinat keski-iällä ovat sitten jonkin sortin "jämälaari". Ja ei sillä, olen itse varmasti sitä jonkinlaista jämää juuri niiden naisten silmissä, keistä ehkä olisin kiinnostunut. Keskituloinen humanisti, jolla ei ole Audia alla tai kuka ei pysty viemään viikonloppuisin Pariisiin illalliselle. Kroppa on ehkä kunnossa joo, mutta en mä mikään nuori poika enää ole (38v). Se varmaan näkyy, tai ei mitään "varmaan"... se näkyy tietenkin naamasta.
Voi olla että parisuhdemarkkinat ovat jakautuneet kahteen. On se mainitsemani naistyyppi ja samanlaiset miehet. Sitten on ne hyvin elämässään pärjänneet ja terveellisesti elävät. Niihin en selvästi yllä ja alempaa en huoli. Eli kysymys onkin, että onko meille tavismiehillä mitään mahdollisuutta löytää tavisnaista keski-iässä itselleen kumppaniksi?