Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko meille tavismiehille tarjolla enää muuta kuin tyytymissuhteita?
11.10.2020 |
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei ole 😐 En halua enää tyytyä, joten loppuelämä taitaa sitten mennä ilman naista. Pääsin sentään kerran parisuhteeseen, joka tosin jäi melko lyhyeksi.
Kommentit (435)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei vain ole mahdollisuus niihin naisiin joihin ihastuu, ja joutuu ottamaan jonkun muun, koska vaihtoehtona on koko elämä ilman parisuhdetta?
Ei kukaan ”joudu” ottamaan ketään.
Jos et saa haluamaasi naista, olet ilman. Hyvin yksinkertaista.
Ei kaikkien ihmisten kuulukaan olla parisuhteessa, saati lisääntyä.No ei, mutta jos vaihtoehtoina on joko koko elämä yksin, tai sitten tyytymissuhde, niin moni valitsee jälkimmäisen.
Kaikki kun eivät niitä ihastuksiaan saa.Älä ikinä, ikinä mene yhteen jonkun kanssa, johon et ole ihastunut. Pilaat molempien elämän.
Eli sanot minulle että pitää olla koko elämä yksin?
Joko työstät tunne-elämäsi puutteita ja aukkoja jotta olet kykenevä oikeaa suhteeseen, tai olet yksin. Veikkaan jälkimmäistä.
Miten tällainen vaikuttaa siihen että en saa niitä joihin ihastun?
No sanotaan näin, että jos et saa tavoittelemiasi naisia, niin sehän tarkoittaa, ettet kiinnosta naisia sellaisena kuin olet nyt. Tämähän se ongelmasi on. Analyysisi on vain virheellinen, kun etsit vikaa naisista. Mitäpäs jos tekisit itsestäsi enemmän sellaisen joka naisia kiinnostaisi?
Jos tavoittelet naisia, joita kiinnostaa miehissä raha, ulkonäkö ja status, sitten työstät noita ominaisuuksia.
Jos taas tavoittelet naisia, joilla on älyä ja persoonallisuutta, sitten joudut työstämään henkisiä ominaisuuksiasi.
Järkevää olisi työstää vähän kaikkia puolia.
Ajatusmallin muutos olisi ehkä tärkein jos siis todella etsit oikeaa parusuhdetta etkä tarkoita "naisen saamisella" pelkkää yhden illan seksiä. Ajatusmallisi on hyvin vanhakantainen ja pielessä nykyaikaisesti ajattelevien naisten kanssa. Nykynaisia ällöttää mies joka kuvittelee olevansa naisia parempi ja etuoikeutettu kaikkeen vain siksi että jalkojen välissä roikkuu jotain. Se on moka numero yksi.
Mitä sinulla on tarjota tasa-arvoiseen parisuhteeseen? Oletko vain kuin vauva kiukuttelemassa mitä SINÄ haluat vai osaatko olla tasa-arvoinen kumppani ja huomioida myös toisen tarpeet ja toiveet? Nyt ei oikein vaikuta siltä nimittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei vain ole mahdollisuus niihin naisiin joihin ihastuu, ja joutuu ottamaan jonkun muun, koska vaihtoehtona on koko elämä ilman parisuhdetta?
Ei kukaan ”joudu” ottamaan ketään.
Jos et saa haluamaasi naista, olet ilman. Hyvin yksinkertaista.
Ei kaikkien ihmisten kuulukaan olla parisuhteessa, saati lisääntyä.No ei, mutta jos vaihtoehtoina on joko koko elämä yksin, tai sitten tyytymissuhde, niin moni valitsee jälkimmäisen.
Kaikki kun eivät niitä ihastuksiaan saa.Älä ikinä, ikinä mene yhteen jonkun kanssa, johon et ole ihastunut. Pilaat molempien elämän.
Eli sanot minulle että pitää olla koko elämä yksin?
Joko työstät tunne-elämäsi puutteita ja aukkoja jotta olet kykenevä oikeaa suhteeseen, tai olet yksin. Veikkaan jälkimmäistä.
Miten tällainen vaikuttaa siihen että en saa niitä joihin ihastun?
Tähän ei kyllä nyt enää osaa sanoa mitään.
Yksin jäät, nääs nääs, mitäs läksit.
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Voi jeesus sun kanssasi. Tässä on toistakymmentä sivua sanottu, että kenenkään ei pidä tyytyä toiseen. Tyhmää on edes yrittää.
Miten sinä siellä urheiluharrastuksessakin löydät naiset, jotka viettävät illat telkkarin edessä munkkia syöden? Palstan tasoteoreetikoiden mukaan tasosi on se, millaisia naisia saat.
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Miksi tuo herättäisi suuttumusta? Sinä saat etsiä haluamaasi ja naiset saavat olla sellaisia kuin haluavat. "Tuolla vapaana" taitaa nyt tarkoittaa Tinderiä? Jos olet sitä jo pitempään käyttänyt tuloksetta, niin ehkä pitäisi osata vetää johtopäätökset ja alkaa etsiä muuta kautta? Niin itse tekisin.
Sinä saat haluta ensitreffeillä juoksulenkillä ja minä saisin haluta, jos olisin sinkku ja Tinderissä, oluelle. Kumpikaan meistä ei olisi toistaan huonompi tai haluaisi vääriä asioita. Me vain emme sopisi toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Voi jeesus sun kanssasi. Tässä on toistakymmentä sivua sanottu, että kenenkään ei pidä tyytyä toiseen. Tyhmää on edes yrittää.
Miten sinä siellä urheiluharrastuksessakin löydät naiset, jotka viettävät illat telkkarin edessä munkkia syöden? Palstan tasoteoreetikoiden mukaan tasosi on se, millaisia naisia saat.
Ne urheiluharrastuksissa pyörivät naiset ovat havainneet olevansa naisten eliittiä,koska enemmistö on pullanmussuttajia.
Vaatimuksena miehelle onkin pituus, raamikkuus, komeat kasvot ja keskiverron ylittävä status. Ja urheilullisuus siihen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten mukaan pitäisi katsoa oikeanlainen ihminen ja unohtaa vaatimuslistat.
Naisillahan niitä ei toki ole. Käy naista lyhyempi mies, naista hintelämpi mies, naista puolet vähemmän tienaava mies, jne. Juu-u.
No sanotaanko että luovun vaatimuksista ja vastaan kyllä pullukkanaiselle. Unohdetaan ne yhteiset harrastuksetkin.
Seksiä en suhteessa haluaisi koskaan, syystä että halaus toisi välittömästi mieleen isomummun turvallisen sylin eikä ikäistäni naista joka herätää seksuaaliset halut.
Tämäkö olisi hyvä sitten?
Oletko pilannut terveet seksihalusi pornolla ja käteenvedolla? Mikään ei kiihota, paitsi tietynlainen ulkonäkö ja kaikki on nähty näytöllä, mikään ei ole uutta ja kiinnostavaa? Jos teinistä asti näkee ja fantasioissaan kokee kaiken mitä seksillä on tarjottavana (läheisyyttä ja rakkautta lukuunottamatta) niin en ihmettele, ettei enää juuri mikään sytytä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei oli itse instahunks tai liikemies, voi unohtaa instabeibet. Katso omaa ulkonäköäsi ja etsi katseellasi samantyylistä naista.
Itse olen nainen enkä tosiaan kaipaa instahunksia enkä edes liikemiestä, mutta ihan mahdotonta tuntuu olevan ihan tavallisen, normaalipainoisen ja suht liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan omaavan miehen löytyminen ikäluokassa +35 vuotta. Ainakaan siis vapaan.
Eihän tällaisia enää edes oikein suurissa määrin näe missään ja sitten kun sellaisen näkee niin se sormus oikein loistaa (esim lenkkeillessä näitä näkee) tai sitten se on liikenteessä puolisonsa (ja lastensa) kanssa.
Ja siis tarkoitan tosiaan sitä ihan tavismiestä joita vielä ysärilläkin enemmistö oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei vain ole mahdollisuus niihin naisiin joihin ihastuu, ja joutuu ottamaan jonkun muun, koska vaihtoehtona on koko elämä ilman parisuhdetta?
Ei kukaan ”joudu” ottamaan ketään.
Jos et saa haluamaasi naista, olet ilman. Hyvin yksinkertaista.
Ei kaikkien ihmisten kuulukaan olla parisuhteessa, saati lisääntyä.No ei, mutta jos vaihtoehtoina on joko koko elämä yksin, tai sitten tyytymissuhde, niin moni valitsee jälkimmäisen.
Kaikki kun eivät niitä ihastuksiaan saa.Älä ikinä, ikinä mene yhteen jonkun kanssa, johon et ole ihastunut. Pilaat molempien elämän.
Eli sanot minulle että pitää olla koko elämä yksin?
Joko työstät tunne-elämäsi puutteita ja aukkoja jotta olet kykenevä oikeaa suhteeseen, tai olet yksin. Veikkaan jälkimmäistä.
Miten tällainen vaikuttaa siihen että en saa niitä joihin ihastun?
Oletko se, jolle liikunta ja oma kroppa ovat tärkeitä ja joka hakee naista, jolla on yhtä lailla hyvä kroppa ja joka harrastaa aktiivisesti liikuntaa? Mutta et edelleenkään ymmärrä, että vaikka se unelmiesi nainen olisi hyväkroppainen ja liikkuva, niin hän voi hakea miehestä jotain ihan muita ominaisuuksia liikunnan/kropan lisäksi tai sen sijaan?
Minusta sinun ei pidä tyytyä vähempään kuin naiseen, johon ihastut. Veikkaan että edellinen ehkä ajatteli, että työstämällä tunne-elämääsi ymmärtäisit ehkä, mitkä muut ominaisuudet kuin liikunnallisuus ja hyvä kroppa ovat parisuhteen kannalta olennaisia.
Minun puolisollani on hyvä kroppa ja hän on ilo silmälle. Ei se silti meidän parisuhteemme perusta ole. Yhteiseen liikuntaharrastukseen kuluu tunti viikossa, pari lisää jos sellaiseksi lasketaan kävelyreissut. Seksiin vielä vähemmän. Jäljelle jää 108 hereilläolotuntia viikossa, joihin hänen kroppansa tai liikuntaharrastus eivät vaikuta millään tavalla. Eli kyllä parisuhteemme perusta on ihan muussa kuin hänen leveissä hartioissaan ja timmissä pepussaan.
Mutta kuten sanottu: etsi kunnes löydät naisen, johon ihastut ja ihastuminen syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi. Älä tyydy vähempään.
En ole koskaan saanut naista johon olen ihastunut...ensimmäisen kerran näin tapahtui 19 vuotta sitten kun olin 15-vuotias. Nyt olen siis 34.
Ihastumisia mahtuu tähän matkan varrelle pitkälle toista kymmentä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Voi jeesus sun kanssasi. Tässä on toistakymmentä sivua sanottu, että kenenkään ei pidä tyytyä toiseen. Tyhmää on edes yrittää.
Miten sinä siellä urheiluharrastuksessakin löydät naiset, jotka viettävät illat telkkarin edessä munkkia syöden? Palstan tasoteoreetikoiden mukaan tasosi on se, millaisia naisia saat.
Ne urheiluharrastuksissa pyörivät naiset ovat havainneet olevansa naisten eliittiä,koska enemmistö on pullanmussuttajia.
Vaatimuksena miehelle onkin pituus, raamikkuus, komeat kasvot ja keskiverron ylittävä status. Ja urheilullisuus siihen päälle.
Niin? Eikö heillä mielestäsi ole oikeutta hakea sellaista miestä kuin haluavat? Pitäisikö heidän tyytyä vähempään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Omat toivomukseni:
Tekee jotain kunnallista työtä, tai elämässä on muuta sisältöä.
Talous kunnossa, eli ei pikavippikierteessä. Ei muuten väliä elintasolla.
Normaalipainoinen, liikkuu ainakin jonkun verran.
Elämä ja nautinnot eivät pyöri ruuan ja herkkujen ympärillä.
Ei ole etsimässä elättäjää tai pelastajaa joka nostaa naisen katraineen kunnan vuokraluukusta omakotitaloon.
Ja jep, ainoat naiset joita saisin ovat 160cm/90kg liikunnanvihaajia. Kirosanat lentävät ja pelkkä kauluspaita on hienostelua, rahat aina finaalissa mutta haaveillaan paremmasta elämästä vaikkei asian eteen tehdä mitään, mihin tahansa mennäänkin on kiinnostavinta se mässy, ei harrastuksia, jne.
Ei auttaisi vaikkei olisi ulkonäkökriteerejä, koska mikään muukaan ei täsmää alkuunkaan.
Samanhenkisillä naisilla on sitten kysyntää ja miehensä ovat minua komeampia/menestyneempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, mutta minun mielestäni tavisnättejä naisia ovat vaikkapa Elena Leeve, Suvi Teräsniska, Emmi Parviainen, nuori Marjo Matikainen, Hanna-Riikka Siitonen ja Nina Tapio, jne.
Onko tämä siis tavisnättien taso jota ap haikailee muttei saa? Vai puhummeko vielä nätimmästä?
Marjo Matikainen oli nätti vanhempanakin. Tässä kuvassa 42v ja todella upea. Elämäntavat näkyvät kasvoista, ei tarvita sentin pakkelikerrosta ja filtteriä.
https://www.hiihtoliitto.fi/site/assets/files/9521/kuva0_suuri-38925.76…
Todellakin kelpaisi, eikä tarvitsisi olla urheilija, kunhan olisi edes liikunnallinen. Olen itse noin kolmevitonen.
Harmi kyllä elämme vuotta 2020 eikä 1950. Minä voisin saada Marjon näköisen naisystävän jos tämä olisi sairaalloisen ylipainoinen ja vihaisi liikuntaa. Päin vastoin kuin minä.
Ok, sama nainen täällä jatkaa. Ap kuittasi myös että tämä tai hieman alempi taso kelpaisi hyvin, eli varmaankin jonkinverran keskitason yli (tavisnätti vs tavis).
Koska jokaisesta naisesta saa meikkaamalla, kampaamalla ja stailaamalla monta pykälää paremman näköisen, näitä keinoja käytetään paljon enemmän kuin ennen, ja siitä huolimatta koetaan että naisten taso on ns. laskenut, kyllä tässä naisen taso-ongelmassa taitaa olla pelkästään paino kyseessä. Ja onhan naisten keskipaino noussut tosi paljon viime vuosikymmenten aikana, eikä se nättiä ole.
Samaan aikaan miesten taso ei myöskään liene ainakaan noussut, jos yksi tekijä on myös paino, ainakaan jos tilastoja katsoo. Lisäksi syrjäytyneiden tai muuten huonommin pärjäävien miesten osuus on varmaan kasvanut, mikä osaltaan laskee miesten tasoa.
Jokaisen lienee tehtävä oman markkina-arvonsa eteen kaikki mitä pystyy, ja sen jälkeen katsoa mihin se riittää. Jollei se riitä siihen, että kelpaisi toivomansa näköiselle ihmiselle, vaikea siitä on ketään toista syyttää. Vaihtoehdot ovat oman tason parantaminen, tyytyminen, tavoitteidensa tarkistaminen tai yksin jäänti. Nämä tavoitellut tavisnätitkin naiset ovat yhtä lailla vaarassa jäädä yksin, jos kurottavat vain superkomeita miehiä (joille kelpaa vain superkaunis).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei vain ole mahdollisuus niihin naisiin joihin ihastuu, ja joutuu ottamaan jonkun muun, koska vaihtoehtona on koko elämä ilman parisuhdetta?
Ei kukaan ”joudu” ottamaan ketään.
Jos et saa haluamaasi naista, olet ilman. Hyvin yksinkertaista.
Ei kaikkien ihmisten kuulukaan olla parisuhteessa, saati lisääntyä.No ei, mutta jos vaihtoehtoina on joko koko elämä yksin, tai sitten tyytymissuhde, niin moni valitsee jälkimmäisen.
Kaikki kun eivät niitä ihastuksiaan saa.Älä ikinä, ikinä mene yhteen jonkun kanssa, johon et ole ihastunut. Pilaat molempien elämän.
Eli sanot minulle että pitää olla koko elämä yksin?
Joko työstät tunne-elämäsi puutteita ja aukkoja jotta olet kykenevä oikeaa suhteeseen, tai olet yksin. Veikkaan jälkimmäistä.
Miten tällainen vaikuttaa siihen että en saa niitä joihin ihastun?
Oletko se, jolle liikunta ja oma kroppa ovat tärkeitä ja joka hakee naista, jolla on yhtä lailla hyvä kroppa ja joka harrastaa aktiivisesti liikuntaa? Mutta et edelleenkään ymmärrä, että vaikka se unelmiesi nainen olisi hyväkroppainen ja liikkuva, niin hän voi hakea miehestä jotain ihan muita ominaisuuksia liikunnan/kropan lisäksi tai sen sijaan?
Minusta sinun ei pidä tyytyä vähempään kuin naiseen, johon ihastut. Veikkaan että edellinen ehkä ajatteli, että työstämällä tunne-elämääsi ymmärtäisit ehkä, mitkä muut ominaisuudet kuin liikunnallisuus ja hyvä kroppa ovat parisuhteen kannalta olennaisia.
Minun puolisollani on hyvä kroppa ja hän on ilo silmälle. Ei se silti meidän parisuhteemme perusta ole. Yhteiseen liikuntaharrastukseen kuluu tunti viikossa, pari lisää jos sellaiseksi lasketaan kävelyreissut. Seksiin vielä vähemmän. Jäljelle jää 108 hereilläolotuntia viikossa, joihin hänen kroppansa tai liikuntaharrastus eivät vaikuta millään tavalla. Eli kyllä parisuhteemme perusta on ihan muussa kuin hänen leveissä hartioissaan ja timmissä pepussaan.
Mutta kuten sanottu: etsi kunnes löydät naisen, johon ihastut ja ihastuminen syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi. Älä tyydy vähempään.
En ole koskaan saanut naista johon olen ihastunut...ensimmäisen kerran näin tapahtui 19 vuotta sitten kun olin 15-vuotias. Nyt olen siis 34.
Ihastumisia mahtuu tähän matkan varrelle pitkälle toista kymmentä
Surullista. En silti pysty antamaan sinulle muuta ohjetta kuin että kannattaa etsiä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Omat toivomukseni:
Tekee jotain kunnallista työtä, tai elämässä on muuta sisältöä.
Talous kunnossa, eli ei pikavippikierteessä. Ei muuten väliä elintasolla.
Normaalipainoinen, liikkuu ainakin jonkun verran.
Elämä ja nautinnot eivät pyöri ruuan ja herkkujen ympärillä.
Ei ole etsimässä elättäjää tai pelastajaa joka nostaa naisen katraineen kunnan vuokraluukusta omakotitaloon.Ja jep, ainoat naiset joita saisin ovat 160cm/90kg liikunnanvihaajia. Kirosanat lentävät ja pelkkä kauluspaita on hienostelua, rahat aina finaalissa mutta haaveillaan paremmasta elämästä vaikkei asian eteen tehdä mitään, mihin tahansa mennäänkin on kiinnostavinta se mässy, ei harrastuksia, jne.
Ei auttaisi vaikkei olisi ulkonäkökriteerejä, koska mikään muukaan ei täsmää alkuunkaan.
Samanhenkisillä naisilla on sitten kysyntää ja miehensä ovat minua komeampia/menestyneempiä.
* kunniallista työtä.
Heh, ei tarvitse olla kunnalla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Omat toivomukseni:
Tekee jotain kunnallista työtä, tai elämässä on muuta sisältöä.
Talous kunnossa, eli ei pikavippikierteessä. Ei muuten väliä elintasolla.
Normaalipainoinen, liikkuu ainakin jonkun verran.
Elämä ja nautinnot eivät pyöri ruuan ja herkkujen ympärillä.
Ei ole etsimässä elättäjää tai pelastajaa joka nostaa naisen katraineen kunnan vuokraluukusta omakotitaloon.Ja jep, ainoat naiset joita saisin ovat 160cm/90kg liikunnanvihaajia. Kirosanat lentävät ja pelkkä kauluspaita on hienostelua, rahat aina finaalissa mutta haaveillaan paremmasta elämästä vaikkei asian eteen tehdä mitään, mihin tahansa mennäänkin on kiinnostavinta se mässy, ei harrastuksia, jne.
Ei auttaisi vaikkei olisi ulkonäkökriteerejä, koska mikään muukaan ei täsmää alkuunkaan.
Samanhenkisillä naisilla on sitten kysyntää ja miehensä ovat minua komeampia/menestyneempiä.
Niin, mitähän ne palstan tasoteoreetikot nyt tähän kommentoisivat...?
Pisti oikein vihaksi kun katselin kaupungilla nuoria, noin parikymppisiä, naisia. Melkoisia läskiperseitä suuri osa. Oikea keskisormen näyttö miehille naisilta tämä. Ei siinä muuten olisi mitään vikaa, mutta tuo vaikeuttaa keskitasoisen miehen tavoitteita saada hoikka tai edes normaalivartaloinen nainen. Koska hoikkia naisia on niin vähän, ne kaikki menevät joillekin insta-hunkseille. Tavallinen mies jää ilman.
M45+
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Täällä on yksi sosiaalityöntekijä. Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on suomalaisen mediaanipalkan yläpuolella. Harrastan aktiivisesti liikuntaa tunnin päivässä, joka päivä. En lähtisi kanssasi treffeille sillä asenteesi naisia kohtaan on ikävä. En lähtisi myöskään ensi treffeillä juoksemaan. Haluaisin mieluummin tutustua treffikumppanini ajatuksiin enkä hänen fysiikkansa kestävyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Naisten mukaan pitäisi katsoa oikeanlainen ihminen ja unohtaa vaatimuslistat.
Naisillahan niitä ei toki ole. Käy naista lyhyempi mies, naista hintelämpi mies, naista puolet vähemmän tienaava mies, jne. Juu-u.
No sanotaanko että luovun vaatimuksista ja vastaan kyllä pullukkanaiselle. Unohdetaan ne yhteiset harrastuksetkin.
Seksiä en suhteessa haluaisi koskaan, syystä että halaus toisi välittömästi mieleen isomummun turvallisen sylin eikä ikäistäni naista joka herätää seksuaaliset halut.
Tämäkö olisi hyvä sitten?
No eihän tuo olisi sulle oikeanlainen ihminen.
Mitä oikein selität?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei oli itse instahunks tai liikemies, voi unohtaa instabeibet. Katso omaa ulkonäköäsi ja etsi katseellasi samantyylistä naista.
Osa mieheistä näkee peilissä instahunksin vaikka todellisuus on kaukana siitä. Sitten petytään kun "omantasoiset naiset" eivät kiinnostukaan.
Kannattaa ottaa itsestä kuva kokovartalopeilin kautta. Sitten pistää sitä kuvaa naisten kuvien rinnalle ja katsoa näyttääkö siltä, että kuvassa voisi olla onnellinen pariskunta, jolla on yhteinen elämäntyyli ja intressit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.
Voi jeesus sun kanssasi. Tässä on toistakymmentä sivua sanottu, että kenenkään ei pidä tyytyä toiseen. Tyhmää on edes yrittää.
Miten sinä siellä urheiluharrastuksessakin löydät naiset, jotka viettävät illat telkkarin edessä munkkia syöden? Palstan tasoteoreetikoiden mukaan tasosi on se, millaisia naisia saat.
Ne urheiluharrastuksissa pyörivät naiset ovat havainneet olevansa naisten eliittiä,koska enemmistö on pullanmussuttajia.
Vaatimuksena miehelle onkin pituus, raamikkuus, komeat kasvot ja keskiverron ylittävä status. Ja urheilullisuus siihen päälle.
Olipa ne naiset mitä eliittiä tahansa tai ei, niin ei heidänkään pidä tyytyä sellaiseen mistä eivät viehäty.
Alue: Aihe vapaa
No ei periaatteessa ole. Jos siis haet ns. urheilullista ja vähintään keskituloista kumppania. En tiedä miksi, mutta tuolla vapaana pyörii enimmäkseen pienituloisia arjen kanssa kamppailevia. On lähihoitajaa, sosiaalityöntekijää, kampaajaa, talousassistenttia ja tarjoilijaa. Näin muutamia kohdalleni sattuneita mainitakseni. Jostain syystä ainuttakaan markkinointijohtajaa tai kehityspäällikköä ei ole tullut vastaan. Ulkonäöllisesti harva yli kolmekymppinen on ns. kunnossa. Ja tiedän kyllä että se vaatii jaksamista ja viitsimistä, mutta ei se ylivoimaista pitäisi olla. Olenhan itsekin aktiivitreenaaja, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta suurin osa näistä vapaana pyörivistä on keskimäärin sen noin 165cm pitkiä ja painavat jotain 80-90kg välillä. Eli epäterveelliset elintavat ovat aivan arkipäivää. Treffeillä ehdotetaan pizzalle menemistä tai parilla käymistä, eli alkoholia. Ketään en ole saanut houkutelluksi, että lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille juoksemaan.
Tämä totuus varmasti herättää tunteita ja suuttumusta. Mutta miksi minun pitäisi tyytyä sohvalla sohvaperunoita katsovaan naiseen, joka mussuttaa arnoldsin donitseja mun käydessä juoksemassa? Ei se vain valitettavasti kiinnosta. Enkä etsi astrofyysikkoa, mutta edes jotain astetta älyllisempää olisi kiva jutella, ettei ne puheenaiheet olisi pelkästään temppareiden tapahtumia tai sitä mitä Anna sanoi tänään töissä Maaretille ja sitten kävi sitä tai tätä.
Myös ruoka on näiden naisten kanssa valitettavan haastavaa. Kotona laitetaan rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa ja kun minä tarjoilen jotain terveellistä, niin se on aina pahaa. Myös ennakkoluulot on hyvin tätä päivää. En nyt tietenkään ole tarjoilemassa mitään ostereita, mutta jos parsa tai simpukat ovat "erikoisuus" mitä ei haluta edes maistaa, niin jotenkin aika eri aaltopituuksilla ollaan.
Missä on ne 35+ yh-äidit, jotka käyvät normaalipalkkaisessa työssä? Jotka pyörittävät arkea ilman pikavippejä ja sitä että loppukuusta syödään pelkkiä nuudeleita. Sellaiset yh-äidit, jotka kuntoilevat, pitävät itsestään ja ympärillä olevistaan huolta, liikkuvat ja kannustavat lapsiaankin liikkumaan. Jotka tykkäävät syödä terveellisesti ja eivät anna 10-vuotiaan pelata puoleen yöhön asti pleikkaria. Siis ihan "normaalit naiset" kuten sanoisin.
Minäkään en nimittäin pysty tyytymään. Yritetty kyllä on ja monta kertaa.